Of conflicts inevitable

// tosiaan joo-o, sovittua peliä tämä. nimeltämainitsematonta odotetaan.

Viimeisimmät auringonpalvojat karkailivat San Diegon biitseiltä päivän kääntyessä illaksi, mutta kaupungin nuoriso tiesi että tänä perjantaina Pacific Beachille suunniteltiin viikonlopun kuumimpia bileitä. Kaksi lähitienoon suurinta high schoolia - Sun Springs High sekä tietenkin Aston - olivat nimittäin ottaneet yhteen minkä muunkaan kuin futiksen merkeissä, ja molemmat olivat lupailleet pistävänsä pystyyn toista paremmat kekkerit mikäli stadionilta lähdettiin palkinto kourassa.

Aston High'n joukkue oli voittanut. Eräs koulun oppilaista, Gisele Kim, oli alustavasti lupaillut talonsa tonttiin kuuluvaa biitsikaistaletta juhlintapaikaksi, mutta oli vetänyt tarjouksensa takaisin kun oli käynyt ilmi, että hänen vanhempansa olivat kotona. Oikeasti hän oli tullut katumapäälle saatuaan selville miten helkkarin suureellisia suunnitelmia järjestäjillä oli, eikä täten halunnut taloaan lähellekään tapahtumia. Bilepaikka oli siis siirretty, joskin Gisele edelleen pystyi tähystämään kotitalonsa kaukaisuudessa. Totta puhuen Giselen ei ollut edes tarkoitus näihin kekkereihin poiketa - isot pirskeet eivät olleet hänen juttunsa - mutta kyytiä oli tarjonnut yksi joukkueen jätkistä eikä tyttö ollut keksinyt kohteliasta tapaa kieltäytyä. Hän oli tyytynyt kohtaloonsa, vetänyt päällensä sinipunaisen Victoria's Secretin uimapuvun ja jalkaan ikivanhat punaiset Dieselin farkkusortsit. Niskaan oli napattu Jeremy Scottin huppari ja seuraksi vielä mustat neule-UGGt. Tyttö oli harkinnut korkkareita, mutta todennut rantahiekan tulevan harvoin toimeen korkojen kanssa. Laukkua Giselellä ei ollut, uskokaa pois vain. Sidekick oli hupparin taskussa, avaimet jätetty kotiin; hän ei ollut aivan varma saisiko pidettyä avaimiaan tallessa mikäli ottaisi ne mukaan. Muuta hän ei tarvinnut, ja jos tarvitsisi, niin hän tiesi voivansa lainata tai takavarikoida haluamansa keneltä tahansa.

Aurinko heitti viimeisiä säteitään pimeälle taivaalle laskeutuesaan lännen suunnille. Kaikki olisi varmasti ollut hyvin kaunista ja seesteistä ilman kovaäänistä musiikkia, metelöintiä ja yleistä ilonpitoa. Joku oli virittelemässä kokkoa erinäisistä ajopuista ja ties mistä (oliko tuo matematiikankirja?). Isompia tukkeja oli viritelty istumista varten, jostain oli kössitty aurinkotuoleja; toiset istuivat hiekalla pyyhkeiden päällä, toiset olivat jo käsirysyssä, osa tanssi. Rantahiekalle oli ajettu kolme autoa - yhden takakontti oli avoinna ja sieltä paistoi kylmälaukkuja täynnä erinäisiä alkoholipitoisia juomia. Toinen oli mielettömän kaunis avo-Mersu, jonka penkit toimivat niinikään juomien säilytyspaikkana. Kolmas oli hyvämaineisen pitopalvelun pakettiauto. Paikalle odotettiin kuuleman mukaan vielä kahta autoa täynnä juotavaa ja toista ajokkia pitopalvelulta. Gisele oli hymähtänyt ja pudistellut päätään epäuskoisena kuullessaan.
Porukkaa oli paikalla jokaisesta klikistä (ja se oli varmasti osasyynä remuamiseen; kermalaisethan olisivat varmasti vain istuneet siveästi ja maistelleet lemonaadejaan!), muista kouluista ja Gisele tunnisti jopa koulunsa vanhoja oppilaita - niitä, jotka olivat olleet toisella ja kolmannella tytön siirtyessä Astoniin. Muutama oli tullut vaihtamaan sanan tai pari koulun perintöprinsessan kanssa, joku oli ojentanut hänelle pullon jotain halpaa kanadalaista olutta ja ohjannut hänet istumaan valmisteilla olevan kokon luo. Oluen tyttö oli vaihtanut avaamattomaan pulloon etelä-amerikkalaista limuviinaa heti kun mahdollista. Se oli asteen verran parempaa kuin kanadalainen kalja, vaikkei likka etiketin espanjasta ymmärtänyt sanaakaan.

Ja siinä hän nyt istui vielä tekeillä olevan kokon edessä, ei suinkaan yksin, eikä suinkaan niin tylsistyneenä kuin olisi voinut olettaa. Hän oli nopeasti (ja täysin tahtomattaan) saanut kerättyä ympärilleen muutaman cheerleaderin ja pari joukkueen urheilijoista - jopa yhden, nyt collegessa opiskelevan jätkän, joka oli ollut osa Astonin jenkkifutistiimiä kun Gisele oli vielä ollut toisella luokalla. Kyseinen heppu oli hivuttautunut ehkä turhan lähelle, katse ehkä turhan nälkäisenä, mutta tyttö antoi toisen olla - ainakin niin pitkään kuin tuo malttoi pitää kätensä itsellään. Sitä odotellessa Gisele päätti vain nauttia osakseen saamasta huomiosta niin pitkään kuin mahdollista, kuunnellen joukkueen jätkien juttuja, vastaillen yllättävän hyväntuulisesti kun vastauksia kaivattiin ja nauraen aina oikeissa kohdissa. Juuri nyt suosittuna olo ei ollut niin perseestä kuin aina välillä.

Suklaanruskeat silmät katselivat peilikuvaa tutkailevasti, yrittäen päättää tyydyttikö lopputulos vai ei. Hoikan, kiinteäksi treenatun vartalon ihoa kaunisti kullanruskeana hehkuva, upouusi rusketus joka oli kotoisin solariumista, intiimejä paikkoja verhosi yksinkertaiset valkoiset L•Spacen bikinit. Päällimmäiseksi muodokasta kroppaansa koristamaan oli päässyt ihastuttavan värikäs Caffén kaftaani. Jalkoihinsa hän oli päätynyt laittamaan Jimmy Choon kultaiset sandaalit, ja loppusilauksena kaulaansa muutaman kullanvärisen kaulaketjun ja ranteisiin samanvärisiä renkaita. Cherie Hayes loi peilikuvalleen hurmaavan hymyn, nappasi kullanvärisen Zaglianinsa jonne oli tyrkännyt kännykkänsä, avaimet ja muutamia muita mahdollisesti tarvittavia tavaroita, ja poistui valtavan kotinsa eteisestä ulos auringonlaskuun.

Cherie loi aurinkoisen hymyn autonkuljettajalleen Alexille, hyppäsi limusiininsa kyytiin eikä voinut olla hyräilemättä iloisesti. Aston High oli tehnyt merkittävän voiton jalkapallon parissa Sun Springs High'ta vastaan, ja diiva itse oli lyönyt erittäin suuresta summasta vetoa erään äärettömän raivostuttavan Sun Springsin tytön kanssa jonka kanssa hän ei ollut koskaan tullut toimeen eikä tulisikaan, ja Cher oli kivenkovaan väittänyt että Aston voittaisi. Sitä riemun määrää, kun niin todella kävi - ei sillä että siitä olisi ollut epäilyksiäkään - ja neito oli saanut voittorahansa. Ei sillä rahalla niin väliä, sitä Hayeseilla kyllä riitti, mutta Cherrystä oli ylitsepääsemättömän nautinnollista osoittaa olleensa oikeammassa kuin joku muu. Joten, nyt queen bee oli matkalla Astonin Pacific Beachilla pidettäviin voitonjuhliin, ja niistä bileistä oli tulossa komeimmat ikinä. Tietenkin Cherie oli ollut suurena osana järjestämässä niitä, ja oli nyt muodikkaasti myöhässä kuten aina, tehdäkseen näyttävän sisääntulon. Tai, noh, rannalle tulon.

Hayesit asuivat lähellä rantaa, joten ei kestänyt kuin hetki kun Alex jo pysäytti auton, ja Cherie poistui autosta huiskauttaen kättään ohimennen miehelle. Hän oli jo sopinut että pääsisi pois omin avuin ja niinpoispäin. Nyt hänen huomionsa oli kiinnittynyt rantaan joka oli tulvillaan ihmisiä, kovaäänistä musiikkia ja lieskoista päätellen kokkokin oli jo pystytetty. Diiva askelsi hiekalla lähemmäs tapahtumien keskipistettä ylpeän ja tyypillisen itseriittoisen näköisenä, tietoisena omasta ulkonäöstään ja muiden ihailevista katseista. Ja vaikkeivat kaikki katseet olisivatkaan olleet niin ihailevia - lähinnä alempien klikkien puolelta - ei Cher välittänyt. Hän oli erittäin hyvällä tuulella heidän ja etenkin hänen oman voittonsa ansiosta, minkä näki selkeästi tytön käytöksestä: hän jaksoi tervehtiä normaaliakin kiihkeämmin tyttökavereitaan jotka tulivat halailemaan hänelle ja kiljumaan miten upealta hän näytti ja niinpoispäin. Tuttua kauraa.

"Gisele-rakas!" Cherie itse kiljaisi kuuluvalla äänellä, niin että kaikki varmasti huomaisivat hänet. Vaaleaverikkö sipsutti kakkossuositun luo, halaten ja poskisuukottaen perintöprinsessaansa kuten tapoihin kuului.
"Ihanaa että sä olet täällä", prinsessa sanoi hymyillen hunajaisesti, komentaen sitten jotakin lähettyvillä olevaa hakemaan hänelle juotavaa. Ei aikaakaan kun hänellä oli jo shampanjaa. Jep, miten tyypillistä että hän ei tosiaan suostuisi juomaan mitään tavallista, shampanjaahan se piti juhlan kunniaksi olla! Cherien katse ensimmäisen hörppäyksen jälkeen siirtyi Giselen vaatetukseen, ja hän rypisti otsaansa nähdessään mitä toisella oli päällä.
"Muru, tiedäthän sä että nyt on kesä? Ja lämmin?" neiti Hayes kysyi kohteliaan hämmentyneenä, jatkaen sitten. "Miksi kummassa sulla on huppari päällä, etkö sä läkähdy?"
Tyttö ei itse ollut todellakaan ajatellut että auringon painuessa mailleen, ilma saattaisi viilentyä asteen tai pari. Okei kyllä hän sen tiesi, mutta hän tiesi myös, että tulisi todennäköisesti olemaan humalassa, sekä ainahan hän jonkun lämmittäjän itselleen löytäisi.

+ koita kestää, tästä tuli jotenkin... sekava :'D +

//oo hiljaa siellä! ei ollut yhtään sekava. omani sen sijaan on mutta ei se mitään.

Kokko leimahti liekkeihin ilman varoituksen sanaa, aiheuttaen erinäisiä kiljahduksia hameväen edustajissa. Giselekin hätkähti mutta niin kyllä hätkähtivät jotakuinkin kaikki muutkin lähiympäristössä oleskelevat. Kenenkään toivelistalle ei kuulunut roviolle joutuminen, ei varsinkaan tänä iltana.
Hetken hämmennys haihtui nopeasti ja kokon ottaessa tulta kunnolla alleen, biitsin täytti huuto, sellainen miehinen voitonkarjunta sekoitettuna taputukseen ja innostuneeseen kiljuntaan. Ilmeisesti adrenaliinit päivän pelistä pyörivät edelleen pinnassa. Giselen hovi yhtyi yleiseen metelöintiin, tyttö itse sen sijaan ei; hän vain hymyili ja siemaisi juomaansa. Karjunta ja hihkuminen onneksi lakkasi kun hän sai pullon pois huuliltaan - yhtään pidempää hän ei sitä olisi jaksanut kuunnella - ja metelitaso palasi takaisin siihen normaaliin. Puheensorinaa, hillittyä huutoa, musiikki taustalla. Ja Giselen ympäröineet tavallisesti rasittavat koulutoverit jatkoivat prinsessan viihdyttämistä. Toisin sanoen yksi futisjoukkueen jätkä kertoi jokseenkin humoristisesti jostain mitä koutsi oli tehnyt, muiden urheilijoiden heittäessä kommenttia välistä, cheerleaderien hihitellessä sidukkapulloihinsa ihastuneena.

Ei mennyt pitkään kun Gisele kuuli tuon tutun äänen kutsuvan itseään. Cherie. Kaikki kääntyivät, Gisele mukaanlukien. Toisten kasvoilla oli ihailua, kunnioitusta, toisten kasvoihin oli sekoittunut hieman hämmennystä. Ja toiset... toiset eivät viitsineet edes peittää inhoaan. Gisele puolestaan hymyili koulun kuningattarelle aidon ilahtuneena.
"Cherry", Gisele vastasi ykkössuositun tullessa tervehtimään. Tyypillinen tervehtimisrituaali poskisuukkoineen päivineen tuli siinä ohessa niin luonnostaan ettei sitä edes tarvinnut ajatella erikseen.
"Tietenkin mä olen täällä, mun biitsillenihän nämä uhkasivat tulla", tyttö totesi ja hymähti, silmäillen muita seuralaisiaan. Äsken tarinoita innokkaasti kertoneet urheilijat olivat hiljentyneet ja cheerleaderit sukivat vaivihkaa hiuksiaan, ja noiden kaikkien huomio oli ilmiselvästi Cheriessä - se äsken melkein iholle pyrkinyt entinen oppilaskin vilkuili neiti Hayesia kiinnostuneena. Gisele ei osannut päättää oliko se hyvä juttu vai pitäisikö hiukan harmistua. Eihän hän edes muistanut tyypin nimeä...

Cher onnistui kuitenkin katkaisemaan Giselen ajatukset mainiosti kommentoidessaan viimeksi mainitun asustusta. Huppari. Aivan, juu. Iltaa vartenhan se oli mukaan tullut napattua, tosin myöskin jotta voisi vähän suojata itseään turhan tunkeilevilta katseilta. Jälkimmäistä ei varmaan tarvinnut sanoa ääneen; Cherry ei välttämättä ymmärtäisi.
"Mä ajattelin että tulee kylmä", Gisele totesi ykskantaan kohauttaen olkiaan. Katse käväisi blondissa suositussa. Toinen oli selvästi vähäisemmissä kuteissa. Joo, okei, vielähän oli suhteellisen lämmin, ja nyt kun kokkokin paloi, ei tässä luultavasti kukaan ollut hypotermiaan ihan lähiaikoina kuolemassa, mutta parin tunnin sisällä olisi jo huimasti viileämpi. Hetken aasialaistyttö oli kahden vaiheilla istuessaan takaisin alas sille tukinroikaleelle. Hän ojensi enempiä selittelemättä pullonsa sille collegejäbälle, pujottautui ulos hupparistaan ja taitteli sen syliinsä. Puhelin aseteltiin kasan päälle ja hän otti juomansa takaisin. Tytön hymyyn tuli aavistuksen itsetyytyväinen sävy kun hän tajusi varastavansa katseet takaisin itseensä; Gisele Kimiä kun harvemmin pääsi todistamaan ylävartalo näinkin paljaana.
Tosin tajusipa hän siinä senkin, että Cherie mahtuisi viereen, mikäli Gisele siis raaskisi siirtyä lähemmäs sitä collegejätkää. Vastaus oli helppo. Tyttö siirtyi, tehden tilaa. Collegejätkä tajusi onneksi siirtyä myös, eli ihan tuon syliin ei tarvinnut alistua hyppäämään.
"Haluat varmaan istua", Gisele sanoi, antaen tummien silmiensä kääntyä takaisin koulun kuningattareen, pohtien samalla josko tämä ympäröivä seurue pitäisi esitellä. Saattoi tosin olla, että Cher halusi päästä noista muista eroon. Tai sitten toinen ei edes halunnut istua. Hankala sanoa.
"Sä näytät muuten upealta", kakkossuosittu tajusi vielä sanoa. Se tärkein olikin meinannut unohtua.

Äsken papupatana höpisseet ihmiset Giselen lähettyvillä hiljenivät, lopettivat kesken lauseen, laskivat pullot huuliltaan tarkastellakseen paikalle saapunutta ilmestystä tarkemmin. Cherie oli mielissään kuten aina, kun tiedosti varastaneensa kaikkien huomion puolelleen, tietäessään aiheuttavansa järjettömän suuria alemmuuskomplekseja ja kateutta muiden tyttöjen keskuudessa. Ja etenkin miespuolisten katseet miellyttivät häntä; nälkäisiä silmäilyjä, avointa tuijotusta ja hänen vartalonsa riisumista katseella. Toiveita, päiväunelmia hänestä. Oli hyvin vähän asioita jotka tuntuivat Cheriestä yhtä hyvälle kuin ihailu, hän pystyisi varmaan elämään pelkästä ihailusta, kateudesta ja huomiosta. Tietoisena ympärillä tuijottavista ihmisistä Cher piti hunajaisen, sydämiä sulattavan hymynsä entistä varmemmin kasvoillaan, antaen itsevarmuutensa ja täydellisyytensä loistaa kilometrien päähän. Vaaleaverikkö tunsi olonsa jumalattareksi, silmiähäikäisevän kauniiksi, uskomattomaksi olennoksi jonka seurasta nauttiakseen kuka tahansa tekisi mitä vain. Tällä hetkellä tuskin kukaan voisi kuvitellakaan Cherien tekevän pahaa kellekään, olevan millään lailla julma, ilkeä tai ylimielinen, sillä kasvoilla oleva ilme uhkui pelkkää suloisuutta. Mutta siihen ei tosiaan tarvittaisi kuin yksi väärä sana, ja hän olisi valmis tuhoamaan jokaikisen paikallaolijan elämän.

"Niin tosiaan, mutta olisithan sä tietysti muutenkin tullut. Täytyyhän meidän olla täällä juhlistamassa mun - tai siis Astonin voittoa", Cherie sanoi naurahtaen suloisesti, hän tosiaan piti näitä bileitä enemmänkin omana voitonjulistuksenaan sitä Sun Springsin ämmää kohtaan. Ja toki moni tiesi siitä, ja vedonlyönnistä myös, joten tuskin kukaan ihmetteli prinsessan hyväntuulisuutta.
"Höpsistä, G, tuskin mikään kylmä tulee. Ja kyllähän me aina löydämme jonkun lämmittämään", diiva sanoi iskien silmää tyypille joka oli Giselen vierellä, tyypille joka näytti heitä muutaman vuoden vanhemmalle. Muutaman hetken hän muisteli miksi toinen näytti tutulta, mutta muisti sitten jätkän olleen Astonissa joskus pari vuotta sitten. Cherie siemaisi shampanjaansa Giselen kuoriutuessa queen been kommentoimasta hupparistaan, hänen hymyillessä hyväksyvästi kakkostytölle tunnistaessaan Victoria's Secretin uimapuvun. Hän itse suosi bikineitä, mutta kuka tykkää mistäkin. Hän henkilökohtaisesti halusi ottaa kaiken irti tilaisuudesta esitellä täydellistä vartaloaan ja rusketustaan maailmalle, ja rantabileet olivat siihen mitä mainioin tilaisuus.
"Nyt näyttää jo paljon paremmalle. Noi shortsit on muuten söpöt."

Giselen ehdottaessa istumista, Cherie tutkaili epäilevästi tukkia jolla porukka istui. Sitten Elly kehaisi hänen ulkonäköään, ja neitokainen loi toiselle hurmaavan hymyn ja kiitoksen. Sitten hän jatkoi tukin mulkoilua, häntä ei todellakaan huvittanut istuutua pelkät bikinit suojanaan hiekkaiselle tukille, jolla kipittelisi ties mitä pikkuisia ötököitä! Hyi helvetti sentään, hän värähti pelkästä ajatuksestakin.
"Voisiko joku etsiä mulle jonkun inhimillisen istuimen", Cher sanoi suloisesti, luoden katseensa ympäröiviin ihmisiin, ja saman tien joku jumaloivan näköinen urheilija ilmoitti itsensä vapaaehtoiseksi, ja lähti pikaisesti täyttämään queen been toivetta. Ja koska biitsiltä yleensä löytyi aurinkotuoleja, ei kestänyt kauaa kun sellainen kannettiin hänen luokseen.
"Kiitos, hani", Cherry sanoi suukottaen poikaa poskelle, istuutuen tuoliinsa, ristien jalkansa sievästi. Poika palasi takaisin istumaan entistäkin palvovamman näköisenä.

Vaaleaverikkö siemaisi shampanjansa loput, saaden saman tien pullon hurmaavan oranssia limuviinaa. Sellaista Cherie Hayesin elämä useimmiten oli, hänen ei tarvinnut edes pyytää, kun hänen toiveensa toteutuivat. Ympäröivät ihmiset olivat jo jatkaneet samaan tapaan kuin ennen hänen saapumistaan, luoden kyllä välillä katseita häneen, ja ehkä varoen hieman enemmän sanojaan nyt kun Astonin suosituin naisenalku oli paikalla.
"Elly, tiedätkö sä onko Didi tulossa?" Cher kysäisi, varoen mainitsemasta sitä viimeisintä suosittua joka oli loistanut poissaolollaan jo pidempään. Catin poissaolo oli tabu, josta ei puhuttaisi julkisella paikalla, asia joka otettaisiin puheeksi vain yksityisissä tiloissa ilman yleisöä. Yhden suositun poistuminen joukosta oli kuohuttanut kermaa ja suosittuja, mutta Cherie ei antanut sen näkyä, ollen kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuin heitä olisi aina ollutkin vain kolme. Tärkeintä oli että suositut eivät antaisi tällaisen asian horjuttaa vaikutusvaltaansa, asian ei pitäisi haitata, vaikka todellisuudessa Cherie oli järkyttynyt Catin lähdöstä.

Gisele oli jotenkin onnistunut työntämään sen vedon mielestään, mutta Cherryn niin sanottu pieni lipsahdus - ''mun voitto'' - palautti jutun heti mieleen.
"Niin, tietenkin olisin tullut!" tyttö nyökytteli unohtaen siinä sivussa aiemmat suunnitelmansa, joihin oli liittynyt rauhallinen, bile-vapaa ilta kotona. Tässä välissä voinee paljastaa että Gisele ei pitänyt Sun Springsiläisistä sen enempää kuin kukaan muukaan. Astonin ja Sun Springsin urheilujoukkueet olivat aina olleet täysin samantasoisia, ja se oli jo pitkään hiertänyt koulujen - etenkin koulujen oppilaiden - välejä. Sun Springsin rikkaat perseilijät (triplasti pahempaa laatua kuin Astonin vastaavat!) tulivat aina uhoamaan, osoittamaan oletettua paremmuuttaan ja yleisestikin vain hyppimään nenälle koulujen sattuessa peleissä vastakkain... eikä Gisele jaksanut sitä ollenkaan.
Silti Astonissa tuntui jo yksinään olevan ihan tarpeeksi draamaa - toisen koulun vetäminen mukaan ilonpitoon tuntui hiukan turhalta. Jos Giselellä olisi ollut Cherryyn vähänkin valtaa, olisi hän varmasti pyytänyt rakasta ystävätärtään jättämään sen vedon sikseen - aasialaistyttö ei halunnut joutua kokemaan sitä fallouttia joka seuraisi mikäli blondi häviäisi.
Valitettavasti asianlaita vain tuntui olevan niin, että jos Cherie Hayesin nenälle tultiin hyppimään, niin tuo hyppi takaisin - korkokengillä. Yritä siinä nyt toista estää.
"Jos ne Sun Springsin lehmät ottaisivat jo vihdoin onkiinsa", Gisele mutisi vielä. Hänen pieni toiveensa saattoi olla liikaa pyydetty.

Cherien huomautus "lämmittäjän" löytämisestä tuli vähän puun takaa, yllättäen Giselen. Minkäänlaista vastausta mutisematta kakkossuosittu kohotti pullonsa huulilleen, vilkaisten samalla nopeasti sitä jätkää jolle Cher oli silmäänsä vinkannut. Meh. Jotenkin ei vain jaksanut nyt tänään kiinnostaa. Ei ainakaan tässä vaiheessa; ei kun hän oli täysin selvin päin - tosin selvänä hän ajatteli pysyäkin. Täältä oli tarkoitus lähteä yksin ja mieluiten siinä kunnossa, että takaisin kotiin pystyi kävellen suunnistamaan.
"Enpä usko, Cherry", Gisele vastasi kepeästi, saatuaan ryypättyä pullosta pienen siemauksen, ja kehitettyä vastauksen joka ei kuulostanut turhan torjuvalta. "Olin ajatellut pitää ton hupparin mun ainoana lämmittäjänä tänä iltana, etenkin kun tarjonta ei oo kovin kehuttavaa." Sanojen päätteeksi collegehepulle suotiin varoittava vilkaisu, minkä seurauksena tuon leuhka hymy hieman laimeni. Tyyppi ei vain kiinnostanut - simple as that! - mutta Gisele oli turhan mukava sanoakseen poika-poloiselle suoraan että 'ei tänään'. Lienee jotakuinkin arvattavissa, että Cherien suunnitelmiin sisältyi hiukan enemmän toimintaa kuin Giselen kaavailuihin...
Ja olisihan pitänyt arvata tietty sekin, ettei Cher voisi istua jollekin niinkin yksinkertaiselle kuin tukille. Gisele liikahti kiusaantuneena ykkössuositun kriittisen katseen alla, vaikka sitä tukinroikalettahan blondi tuijotti. Silti vähän tuntui kuin Gisele itse olisi ollut se jota arvosteltiin, huolimatta Cherryn aiemmasta hyväksynnästä kun kakkossuosittu oli hupparistaan luopunut. Tyttö olisi varmaan lähtenyt etsimään toiselle jotain muuta istumapaikkaa, mikäli joku urheilija ei olisi paikalle aurinkotuolia raahannut.
Elly heitti Cherielle anteeksipyytävän hymyn (niin, sehän oli Giselen vika kun Cher ei voinut tukille takamustaan laskea, eikö niin?), siirtyen takaisin aiemmalle paikalleen. Taktisesti tyttö nappasi hupparinsa itsensä ja sen collegehepun (hitto, tyyppi olisi Giselelle tästä lähtien varmaan ikuisesti "collegeheppu"...) väliin, estäen tuota täten liimautumasta kylkeen (mistä sitä tiesi jos toinen ajatteli Cherien äskeisen silmäniskun olevan joku lupa kourimiseen?). Kännykkä napattiin vapaaseen kätöseen, ja olo oli heti kaiken kaikkiaan paljon mukavampi.

Giseleltä ei suinkaan jäänyt huomaamatta se, että Catista ei hiiskuttu sanaakaan. Keskustelua sivukorvalla mukamas-välinpitämättömänä kuuntelevat tajusivat sen luultavasti myös - ja kuuntelijoista jokainen naispuolinen varmasti uskoi lähitulevaisuudessa koristavansa suosittujen yksityispöytää ruokalassa osana nelikkoa.
"En mä ole Didin sihteeri", Gisele vastasi, "ja oletin muutenkin, että sä tietäisit." Tyttö olisi jatkanut (tai no, korjannut itseään, sillä hän uskoi juuri väittäneensä Cherin olevan Didin sihteeri - sen siitä sai kun puhui eikä ajatellut ensin), mutta kovääninen, pilkalliseksikin luokiteltava naurunpyrskähdys keskeytti hänet. Suklaasilmät käännettiin äänen suuntaan ja tapasivat häntä ja Cherryä aivan vieressä pällistelevän punapäisen cheerleaderin (tuolla oli univormu päällä, siitä sen tunnisti). Elly arveli tuon olevan ehkä hiukan huppelissa.
"Didistä ootte niin huolissaan!" cheerleader kuullutti, osoitellen Cheriä ja Giseleä vuoronperään. Vallan syyllistävää. "Mutta Catista ette oo vaan sanoneet sanaakaan!"
Gisele puri kevyesti huultaan, vilkaisten pikaisesti Cherryn suuntaan. Arviointia oli oikaistava hieman; punapää oli luultavasti jo juovuksissa. Ei kukaan muuten tunkisi kahden suositun keskusteluun noin vain.

//blargh, sori kesto! lol :T

Cherien mielessä ei käväissytkään sellainen ajatus, että Gisele oli ajatellut jättää tulematta paikalle. Ensinnäkin, se oli hyvin loukkaavaa Cherietä itseään kohtaan (juuri sen takia että hänen voittoaanhan täällä juhlittiin, ei sillä jalkapallolla niin suurta väliä ollut, joten kakkossuositun läsnäolo oli äärimmäisen tärkeää), ja toisekseen, hän ei olisi mistään hinnasta jättänyt väliin tilaisuutta esitellä uteliaalle ja kateelliselle yleisölle täydellistä vartaloaan entistäkin vähemmissä vaatteissa.
"Niin, yrittäisivät jo ymmärtää että niiden joukkue on aivan järjettömän surkea. Eikä niillä ole edes hyvännäköisiä pelaajia..." vaaleaverikkö huokaisi teatraalisesti, pyöräyttäen silmiään. Hän hieman vähätteli Sun Springsiä, sillä koulun joukkue oli suunnilleen samanvertainen kuin Astonin, ja ei pelaajien ulkonäössäkään ollut mitään vikaa. Neiti Hayes ei vain voinut sietää sitä, että joku typerä kana väitti hänelle vastaan ja vieläpä niin röyhkeästi. Luojan kiitos Aston oli voittanut pelin, Cherie olisi saanut maailmanhistorian suurimman raivokohtauksen jos olisi hävinnyt Sun Springsin akalle, ja hän olisi löylyttänyt heidän jalkapallojoukkueensa. Aivan takuulla olisi. Läiminyt pitkin korvia. Tai ainakin kiljunut pää punaisena ja paiskonut hieman tavaroita - poikien niskaan.

Giselen kielteisen vastauksen kuullessaan lämmittäjistä, Cherie mutristi suutaan pettyneesti.
"Gisele-kulta, älä viitsi olla ilonpilaaja, onhan täällä vaikka kuinka paljon laadukasta seuraa!" queen bee sanoi hymyillen, katsahtaen kauempana rantalentopalloa pelaaviin astonilaisiin.
"Mä uskon että säkään et voi olla pitämättä eräästä hurmaavasta Dyon Hydestä..." hän sanoi vihjailevasti, vaivautumatta madaltamaan ääntään. Eihän se mikään salaisuus ollut että lentopallon perässä säntäilevä, yläosaton Dyon Hyde oli ihastuttava ilmestys, johon joka toinen tyttö oli lääpällään. Cheriellä ei tietenkään ollut mitään sen suurempia kiinnostuksia poikaa kohtaan, koska muutenhan hän ei olisi mitään moista mennyt kakkossuositulle edes mainitsemaan. Hän oli varsin omapitäväinen miestensä suhteen.
"Kyllähän se nyt kelpaisi lämmittäjäksi kenelle tahansa."

Diivaprinsessa ei kiinnittänyt huomiota Giselen taktikointiin collegehepun kanssa, ollen sillä hetkellä liian kiinnostunut seuraamaan lentopalloa tai lähinnä sen pelaajia. Rantabileet olivat niin ihania, älyttömän hyvännäköisiä miehiä vähissä vaatteissa, ja illan kylmetessä voisi tosiaan tapahtua vaikka mitä... Ellyn sanat saivat katseen napsahtamaan takaisin kakkossuosittuun. Cherryn katse viileni vaarallisesti, sillä hän piti toisen sanoja erittäin töykeinä. Ei hän ollut väittänytkään että Gisele olisi mikään sihteeri, hän oli vain nätisti tiedustellut oliko Didi ilmoittanut toiselle mitään tulemisestaan. Ja kun hän kuuli miten Gisele jatkoi, ruskeat silmät välähtivät raivostuneesti. Queen bee oli tiedetysti herkkänahkainen, ja poimi loukkauksia aivan normaaleista lauseista, ja nyt hän oli aivan tyrmistynyt, ja etenkin vihainen. Väittikö aasialaissyntyinen juuri Cherie Hayesia sihteeriksi?

Cherie oli juuri avaamassa suunsa lausuakseen Giselelle muutaman arvojärjestykseen ja käyttäytymiseen liittyvän lauseen, mutta kovaääninen nauru keskeytti hänet. Ja alentuvasti nauraneeseen punapäähän katseensa luodessaan tuo sanoi jotakin mitä vaaleaverikkö ei ollut uskoa. Mikä helvetti näitä ihmisiä oikein vaivasi, kun kaikki aukoivat päätään? Ja koska hän oli jo valmiiksi suutahtanut, hän suuntasi kiukkunsa nyt tähän suurisuiseen cheerleaderiin.
"Voi anteeksi, mä en tiennytkään että sä olet niin tärkeä tai merkityksellinen ihminen jolle pitäisi raportoida Catin asioista", suosittu sanoi ivallisesti, hunajaisella äänellä ja hymy huulillaan, mutta katse niin raivoisana, että se toi varsin mainiosti mieleen sanonnan 'jos katse voisi tappaa'.