Kelli Hill - Rokkarit - 2. luokka

Sisäisesti -

Kelli luokittelee parhaaksi ystäväkseen kitaransa, jonka sai edesmenneeltä isoveljeltään seitsemänvuotislahjaksi. Isoveljensä kuoleman jälkeen tyttö ei ole ollut oma itsensä. Hän on sulkeutunut ja kirjoittaa tunteitaan vain paperille, eikä avaa suutaan kuin vain pakon edessä. Vanhemmillekkaan ei sanota sanaakaan, korkeintaan ilmoitetaan kotiintuloaika, jos sitäkään. Tärkein asia hänelle oli veli, joka ymmärsi häntä ja auttoi hänet läpi vaikeista asioista ja jo pikkutytöstä asti hän pystyi juoksemaan isoveljensä luokse tarhan jälkeen itkien ja valittaen isojen tyttöjen kiusaavan häntä. Nyt kun hän itse oli yksi isoista tytöistä, hän ei voinut juosta veljensä luokse ja kertoa että syrjiminen ei ollut vieläkään ohi.

Kelli ajatteli kiusaamisen loppuvan uuteen kouluun tullessaan ja että klikit olisivat vain hyvä asia. Hän ajatteli löytävänsä omasta klikistään ihmisiä, jotka voisivat vihdoin hyväksyä hänet Kellinä, koska olivat itse ehkä kokeeneet saman tai heillä ainakin olisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Se taisi olla toiveajattelua. Kuka voisikaan ikinä hyväksyä hänet sellaisena kuin hän oli, jos hän ei itsekään näkisi vaivaa asian eteen. Eihän hän voinut sanoa sanaakaan ilman että hänestä tuntui maailman romahtavan hänen päälleen.
Itsetunnon Elinor on päästänyt jo laskeutumaan pohjalle ja sen nostaminen takaisin huippuunsa tuntuu olevan liian vaikeaa naisenalulle. Vähintäänkin kaiken sen kiusaamisen ja mollaamisen jälkeen mitä hän oli jo lyhyen elämänsä aikana kokenut.

Kelli on kuitenkin intohimoisesti omistautunut taiteelle ja pitää sitä ainoana keinonaan selvitä elämässään. Jokainen kolikko joka saadaan taikka hankitaan oikeallakin työllä, käytetään musiikkiin ja piirtämiseen. Tytön seinät ovat ahdattu täyteen kuvia lempibändeistä ja pöydät ovat täynnä täyteen kirjoitettuja vihkoja, lajiteltuna nuotti- ja sanavihkoihin sekä piirrustusvihkoihin. Naisenalku lauleskelee yleensä itselleen tärkeistä asioista ja piirrustuksissa esiintyy yleensä jonkinlaisia mielikuvitushahmoja kuten haltijoita, menninkäisiä, piruja ja enkeleitä, mutta piirrustuksissa kuitenkin ilmenee yleensä jonkinlainen sanoma jostakin.


Ulkoisesti -

Kellillä on syntyjään pitkähköt tummanruskeat hiukset, joita hän ei ole värjännyt kertaakaan, sillä hän itse pitää niiden väristä kovastikin tummanruskeina. Lakkaa suihkutetaan toki hiuksiin joka aamu, jos vain aika sallii, mutta on myös päiviä jolloin naisenalku ei jaksa laittaa hiuksiaan mitenkään, jolloin niitä ei edes harjata. Silloin on hyvä tunkea päähän vain jonkinlainen pipo tai laittaa hiukset nutturalle.
Kellin kasvot ovat sirot ja niitä koristetaan yleensä tummalla meikillä. Punaiset huulet ja vahvasti rajatut silmät ovat Kellin mieleen, vaikka joskus hän saattaakin esiintyä ilman meikkiä esimerkiksi koulussa tai kaupassa käydessään.

Vaatetyyli hänellä ei ole mitenkään erikoinen, tummat vaatteet katsotaan kaapista mahdollisimman nopeasti ja asukokonaisuus on valmis. Ei sitä aina katsella mitä päälle tungetaan, kunhan päällä kuitenkin jotain on. Juhliin pistetään kuitenkin mekko päälle, mutta vain erityistapauksissa sellaisia nähdään muuallakin ja yleensä nekin ovat värisävyltään tummia tai sitten kokonaan valkoisia. Yleensä naisenalun päältä voi kuitenkin bongata kauluspaidan tai jonkunlaisen bändipaidan, sillä niitä vaatekaappi on puolitäynnä. Jalkaan pistetään kouluun lähtiessä joko converset tai jonkinsortin saappaat, joissa saattaa joskus esiintyä pieni korko.

Tatuointejakin Kelliltä löytyy ihostaan lukemattomia. Ranteeseen on tatuoitu 'Love', olkapään taakse 'Where words fail..music speaks', pinup tyttö löytyy pohkeesta, sekä monia muita ympäri hänen kehoaan. Tatuoinnit on myös yksi tapa millä hän ilmaisee itseään kun sanat eivät vain riitä.


Menneisyyttä -

Kelli on perheensä toinen lapsi ja nykyään ainokainen. Kellin isoveli Brady kuoli viitisen vuotta sitten autokolarissa tämän tullessa töistään kotiin. Naisenalku muistaa tapahtuman liiankin hyvin, onhan oman veljen menettäminen kaksitoistavuotiaalle traumaattista. Kellin vanhemmat eivät olleet kotona melkeinpä koskaan isän ollessa työmatkoilla ja äidin tehdessä ylitöitä vain jotta voisi olla pois kotoa mahdollisimman paljon. Kukaan ei halunnut ymmärtää sitä tosiasiaa, että Brady oli oikeasti poissa.

Tyttö joutui siis yksin selviämään kaikesta ja takertui musikkiinsa, piirrustusvihkoihinsa ja huoneeseensa vielä tiukemmin ja pian huomattiin ettei Kelli poistunut huoneestansa kuin vain vessaan, kouluun lähtiessään ja käydessään yksin syömässä.

Kelli ei saanut enää pitää hauskaa veljensä kanssa, vanhemmat hylkäsivät unohtaen hänet melkein kokonaan ja kaverit kaikkosivat kun tyttö ei enää saanut suutaan auki vaikka olisi halunnutkin. Iloisesta pikkutytöstä olikin jo hetkessä kasvanut yksinäinen, muista syrjäytynyt taiteilija.

Noin viisitoistavuotiaana Kelli ihastui häntä itseään monta vuotta vanhempaan poikaan, joka sittemmin johdatteli naista vain syvemmälle ja syvemmälle alamaailmaan. Pian alettiinkin käyttää huumeita ja niihin jäätiin koukkuunkin, tupakka alkoi myös maistua ja alkoholia lipitettiin joka ilta uudessa porukassa pimeällä kadulla. Vanhemmille alkoi tulla soittoja varkauksista ja pahoinpitelyistä, jolloin vanhemmat viimeinkin tajusivat mitä olivat tehneet tyttärelleen. Kelli passitettiin lopulta hoitoon, jonka avulla huumeista päästiin eroon.


Nippelitietoa -

- Tupakka maistuu erittäin hyvin vieläkin
- Kitara on nimetty isoveljen mukaan Bradyksi
- Kahvia juodaan enemmänkin kuin pitäisi
- Kuolema pelottaa, mutta kiehtoo

PELAAJA -

wickedd, 14
Pelaillu oon parisen vuotta vähän kaikenlaisissa roolipeleissä. Julkkiksilla ja itsekeksityillä hahmoilla, eli siis mitään eläinropeja en oo harrastellut

Kuvat alko näköjään vähän hyppimään