// vaatteet Ilman Marielaa, Declan olisi varmaan jäänyt kiskomaan tupakkaa hermoihinsa ja vain myöhästynyt. Mutta ei, tyttö makasi parhaillaan parhaan ystävänsä sängyllä koirien keskellä. Joten Declan oli ajoissa ja edes jotenkin rauhallinen. Valmistautumiseen oli mennytkin neljä tuntia - silloin Marielan oli ollut pakko tulla paikalle, ettei paras ystävä vain aiheuttaisi itselleen hermoromahdusta huolehtimalla ihan kaikesta. Ihan aiheesta Declan hermostui - oikeasti. Treffit olivat vieläkin aivan täysin vierasta osa-aluetta. Ainakaan ne eivät tähän asti olleet menneet kovin perinteisen kaavan mukaan. Jos sen kaavan mukaan jälkiruoka oikeasti tarkoitti ruokaa. Tällä kerralla se olisi juuri sitä. Luultavasti. Siitäkään ei oltu koskaan puhuttu. Declanilla ei ollut aavistustakaan miten tämän illan piti mennä. Vaikka Mariela kuinka oli yrittänyt vakuuttaa, että kyllä hän pärjäisi. Hän oli hyvä sosiaalisissa tilanteissa, hän osasi toimia ihmisten kanssa ja hän osasi puhua ihan mistä tahansa. Se ei ollut ollut ongelma tähänkään asti. Sitä ei tarvitsisi pelätä ettei heillä olisi mitään sanottavaa toisilleen ja Declan voisi vain lähteä ajoissa koska se hiljaisuus oli sietämätöntä. Mariela oli vakuuttanut että sitä ei tapahtuisi, koska he osasivat puhua toisilleen. Se oli jo nähty, eivät he olleet ventovieraita toisilleen enää. Eivät oikeastaan. Declan tiesi aivan tarkalleen mihin hän oli menossa ja millaisen ihmisen kanssa. Ja hän piti siitä ihmisestä erittäin paljon.
Siinä puhumisessa oli tosin helvetin iso ongelma, koska Declan ei ollut vieläkään kertonut Kilianille Meganista. Hänen pitäisi kertoa siitä - olisi pitänyt jo. Sitä ei vain voinut pitkittää enempää, se ei ollut yhtään hyväksyttävää. Kilianin piti tietää, koska se oli niin merkittävä asia Declanin elämässä. Siitä ei tulisi isäpuolta missään tapauksessa, mutta silti. Piti sen tietää että sen poikaystävällä oli lapsi - koska niinhän se oli. Kilian ei välttämättä koskaan edes tapaisi Megania, mutta silti. Declan tapaisi sitä monta kertaa ja hänellä ei aina välttämättä ollut vaihtoehtoa. Se olisi ihan hyvin voinut tapahtua tänä iltana, että hänen vain oli valittava tyttärensä poikaystävän yli. Joten Kilianille oli kerrottava, mutta ei sitä voisi vain sanoa. Perhe tulisi esille varmasti tänä iltana, joten Marielan mukaan hän saisi Meganin tuotua esiin siinä helposti - perhettähän se oli. Kilian takertuisi siihen jos se sitten oli jotenkin merkityksellistä. Oli Mariela huomauttanut, että Kilian ei sitten ollut edes sen arvoinen jos se jättäisi hänet vain koska hänellä oli lapsi. Declan ei kuitenkaan voisi vain palauttaa sitä. Se pentu oli olemassa ja siinä se.
Tosin se olikin ainut ongelma sillä saralla. Kilian tiesi jo huumeongelmasta ja raiskauksesta - se tiesi jo että Declan oli sekaisin ja pahasti. Declan oli möläyttänyt sen kaiken putkassa - kaikki oli sanottu ja se oikeastaan oli hyvä asia. Kilian ei ilmeisesti ollut säikähtänyt kovin pahasti. Eikä sillä itselläänkään ollut kaikki kunnossa - Declan oli huomannut sen, mutta tänään ei tainnut olla oikea hetki ottaa asiaa esiin. Kunhan se nyt tänään olisi kunnossa. Ehkei se nyt olisi niin pahana, että tuo oli liikaa vaadittu. Sitten heillä olisi ongelma. Muukin kuin se että ilmeisesti Declan oli erittäin lisääntymiskykyinen.
He olivat tietenkin saaneet puhuttua tunteja sitten - Marielan ei olisi tarvinnut jäädä seuraamaan kun Declan vaihtoi vaatteita neljä kertaa. Sen viidennen Mariela oli jo kieltänyt, koska britti näytti hyvältä tuollaisenaan. Pukeutuminen oli paljon koruja ja pelkkää mustaa. Kaikki värit kaikesta hermostunut mustatukka oli hylännyt, jostain syystä mitä Mariela ei juuri nyt millään jaksanut ymmärtää. Declan näytti hyvältä. Siinä asiassa Mariela ei tosin ollut ollut kovin avulias - tyttö oli tuskin edes nostanut katsettaan edessä olevasta tietokoneesta. Ja oli se jaksanut huomauttaa että Kiliania ei välttämättä edes kiinnostanut mitä hänellä oli päällään.
Mariela ei edes ollut paikalla vain seuraamassa parhaan ystävänsä hermoromahdusta. Se jäisi vahtimaan Declanin koiria, siltä varalta että hän ei tulisikaan yöksi kotiin. Koirat olivat kuitenkin tuhonneet puolet hänen olohuoneestaan jo kerran ja Declan vihasi sisustamista. Ne olivat nytkin näyttäneet erittäin onnettomilta ja syyllistäviltä seuratessaan omistajansa valmistautumista. Ne tiesivät että omistaja oli menossa jonnekin. Tietenkään Mariela ei ollut sama asia, mutta ainakin siellä olisi joku. Declanilla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan oliko hän tulossa yöksi kotiin vai ei. Ja se oli oikeastaan häiritsevää kuinka usein Mariela oikeasti asui parhaan ystävänsä luona. Ilmankos koirat rauhoittuisivat sen seurassa, kun tyttö oli paikalla jatkuvasti.
Musta nahkatakki oli napattu mukaan vain koska siellä satoi. Koirat seurasivat omistajaansa aina etuovelle asti näyttääkseen vielä surkeammilta ja hylätyiltä, Mariela ei liikkunut vieläkään yhtään mihinkään. Declan oli rauhoittunut, ajoissa ja valmis. Kaikki oli kyllä pelkkää mustaa, meikkiä, kynsiä ja autoa myöten, mutta yksinkertainenhan oli kaunista. Eikä se mitään uutta ollut. Hänellä ei edes ollut aikaa vaihtaa vaatteita, siinä tapauksessa hän olisi ehkä saattanutkin painua vaatehuoneeseensa kiroamaan vielä vähän lisää. Sen vahvan meikin suhteen Kilian saisi odottaa vielä että se näkisi hänet ilman rajauksia.
Paikalle löytäminen oli oikeastaan Audin navigaattorin varassa. Declan tiesi jotenkin mihin suuntaan oli menossa ja hän oli käynyt siellä joskus ennenkin, mutta hän ei ollut ikinä ajanut sinne. Ja hän ei oikeasti halunnut soittaa Kilianille että hän myöhästyisi koska hän oli eksynyt. Vieläkun Kilian oli ainakin yrittänyt neuvoa.
Mutta ei, se kolmensadantonnin auto ei pettänyt. Declan oli rauhallinen ja ajoissa oikeassa paikassa. Kilianin näkeminen alkoi saman tien vielä hymyilyttää. Declan oli saattanut unohtua jo muutamaan kertaan tuijottamaan Kiliania koulussa. Ties miten monta kertaa se oli huomannut. Sitä vain tapahtui.
Autossa oli silti pakko vetää henkeä niiden muutaman sekunnin aikana, toinen käsi kävi haromassa hiuksia. Tämä menisi hyvin. Hänellä ei koskaan ollut ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Tämä oli juuri sellainen eikä mitään muuta. Se oli vain Kilian. Hän oikeasti piti siitä ja se piti hänestä. Tämä ei oikeasti voinut olla niin hankalaa.
"Hei", Declan sanoi päästyään ulos autosta ja pois tihkusateesta katoksen alle. Rokkaria hymyilytti ihan koko ajan. Niinkuin Mariela sanoi. Katso Kiliania silmiin ja hymyile. Tämä voisi oikeasti mennä hyvin.