Oh boy....

Kolme urheilijoihin kuuluvaa kundia juoksi hätäisesti pois poikien vessasta kasvot verta vuotaen ja rystyset verillä, jättäen rikospaikan taakseen. Ovi jäi puoliksi raolleen, muutaman nörtin uskaltautuen kurkistamaan sisään, mutta noiden lähtevän kuitenkin sitten pois kasvot valkoisina, supisten jotakin keskenään. Kello soi tunnin alkavaksi.

Yas hengitti tiiviisti, tuijottaen ovea. Kundi istui lattialla, tuijottaen eteensä. Vessa näytti olevan hurrikaanin jäljiltä roskiksen ja sen levinneen sisällön ollessa lattialla, yksi ovi roikkui kiinni enää vain yhdestä saranasta, toisen ollessa pieninä palasina pitkin vessaan. Yas naurahti vaimeasti, mutta irvisti sitten. Oikea kylki tuntui olevan arka, kenties luitakin oli mennyt poikki. Siitä huolimatta kundi kohottautui seisomaan varovasti, pitäen kaiken aikaa kiinni seinästä, jättäen siihen pienet verijäljet.
Tuo käveli varovasti peilien ja pesualtaiden luo, katsoen itseään peilistä. Tummat silmät olivat edelleen täynnä raivoa, vasemman silmäkulman tihkuttaessa verta kasvoille. Nenästä valui verta ja kundin huuli oli repeytynyt tappelun tuoksinnassa.
Yas hymähti kumartuessaan vaivanloisen näköisesti sylkemään verta lavuaariin. Ne kolme olivat vielä pahemmassa kunnossa kuin hän. Mitäs olivat aukoneet hänelle päätään ja loukanneet sanoillaan Hachia. Vaikka sisko ei ollutkaan kuullut niitä, Yas oli ja se riitti. Tappeluhan siitä oli syntynyt.

Kundi tarttui äkisti kiinni lavuaarin reunasta, puristaen sitä veriset, rikkinäiset rystyset valkoisina. Tuo sulki hetkeksi tiukasti tummat silmän odottaen pahanolon ja huimauksen meneväksi ohitse. Tuskallisen näköinen irvistys levisi tuon rikkonaisille huulille.

//aimee & Kelsey mukkaan //

// joo venähti vähän... :----D

Pähkinänruskea hiuksinen tyttö astahti ulos naisten vessasta, suoristaen pikaisesti vaalean pussihelma-mekkonsa helmaa. Hänen leukapieltään koristi punaisena hohtava läimäys, jonka vessassa kirkuva cheerleader-lauma oli hänelle aiheuttanut. Kaulassa näkyi epämääräisiä, punaisia raapimajälkiä, joista parista valui hivenen verta, päänahkaa kivisti hiusten vetämisestä.

Puuterihuulet olivat olleet laittamassa toinen toisiaan Kelseyn astuessa vessaan, vain käydäkseen kusella. Mutta ei, sitäkään hän ei ollut saanut rauhassa tehdä, vaan tuo lauma oli ystävällisyyden osoituksena käynyt haukkumaan häntä mitä mielikuvituksettomimmilla nimillä. Tavallisesti nuorin Mooren sisaruksista olisi sivuuttanut moiset ja kylmän viileästi antanut niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta huutosakkilaiset olivat kääntäneet haukkumansa myös hänen vanhempiaan ja Kelsey oli tainnut ensimmäisenä pamauttaa lähimpänä olevaa blondia nenään, ennen kuin ne olivat käyneet kimppuun vetäen hiuksista ja raapien.. Loppu oli vähän hämäränpeitossa, koko kolmikko oli kuitenkin tainnut saada osansa hänen nyrkeistään, jotka puristuivat nyt tiukasti yhteen kylkien vieressä, rystysten hohtaessa valkeina. Eiväthän he luultavasti voineet tietää, että hänen vanhempansa olivat kuolleita ja kuopattuja, mutta silti se oli saanut raivon kiehahtamaan hänen sisällään.

Kylmästi neitokainen käveli kohti miesten vessaa, naisten vessaan hän ei palaisi ennen kuin ne idiootit olisivat kasanneet luunsa ja häipyneet. Kolme urheilijoilta näyttävää jätkää kuitenkin lampsi kiireen vilkkaa pois sieltä, naamat veressä ja kuka mitäkin paikkaa pidellen, kiroillen äänekkäästi, jättäen hienoisen verijanan jälkeensä. Hetkeksi Kelsey pysähtyi, tutkien vessan ovea pää kallellaan. Kello soi, mutta neitokainen ei jaksanut välittää siitä – matikka ei kuulostanut houkuttelevalta ja kiireen vilkkaa pois paikalta livistäneet, kasvoiltaan kalventuneet nörtit saivat loputkin tytön uteliaisuudesta heräämään. Hitain, kiireettömin askelin tuo käveli ovelle, livahtaen sisään.

Näky sai osakseen kohonneen kulman, huulien raottuessa hivenen. Tämä näytti hivenen erilaiselta kuin naisten vessa, josta oli tainnut mennä yksi ainut peili rikki (ja pari cheerleaderia, mutta ne eivät kuuluneet pysyvään kalustoon.) Yksi ovi roikkui parin saranan varassa, toinen oli kokonaan pirstaleina, verta näytti olevan yltä päältä koko lattialla ja seinilläkin, roskakori oli levinnyt pitkin poikin. Kelseyn huomion kuitenkin kiinnitti lavuaariin nojaava jätkä, jonka kasvot tuo peilin kautta näki. Silmät olivat puristettuina kiinni, silmäkulmasta valui verta, ja kokonaisuudessaan nuorukainen näytti varsin.. mukiloidulta, ei tosin ihan yhtä pahalta kuin ne kolme korstoa...

Neitokainen epäröi hetken, ennen kuin otti pari askelta kohti nuorukaista. "Tais olla kovaki tappelu", todettiin sitten yksinkertaisen pehmeästi.

Yas keskittyi saamaan huimauksen loppumaan. Päässä pyöri kuin viimeistä päivää, kundin rypistäen hivenen kulmiaan. Hänen piti kerätä itsensä nyt heti..

"Tais olla kovaki tappelu"

Naispuoleisen henkilön ääni sai kundin reväyttämään silmänsä apposen auki ja käännähtämään nopeasti ympäri. Liian nopeasti sillä ennen kuin kundi tajusi huimaus otti taas vallan, takaraivon iskeytyessä lavuaariin ja Yasin pyllähtäen pyrstölleen varsin komeasti likaiselle lattialle. Nahkatakkinen kundi kiroili pidellen päätään. Tuo tunsi kuinka mahassa muljahti ilkeästi, piikkitukan pitäen itsensä kurissa täysin tahdon voimalla. Se tästä vielä puuttuisi jos hän laattaisi tytön päälle. Huimaus tuntui olevan jotenkin hallinnassa, kundin aukaisten silmänsä ja katsoen toista kohti. Hetken tytön hahmo näkyi kahtena, Yasin rypistäen hivenen kulmiaan saaden toisen näkymään selvästi yhtenä. Hän ei uskaltanut nousta maasta, sillä pelkäsi laattaavansa. Kundin kohottautuen nojaamaan polviinsa.

Tummien silmien katse pyyhkäisi läpi toisen olemuksen, katseen jäädessä toisen silmiin. Piikkitukkaisen katse ja kasvojen ilme oli jokseenkin vakava.
"....samaa voisi sanoa sinusta.."

//Jeps.. On Yas sittenkin sukua Hachille, välillä vähän epäilytti mutta nyt.. XDDDD //

Lavuaaria vasten nojaava nuorukainen pyörähti niin nopeasti ympäri, lennähtäen melkein saman tien naamalleen, sadatellen ääneen. Tyttö hengähti itsekseen, katsahtaen sitten toiseen hivenen hämmästyneenä. Hetken tuo seisoi vain paikallaan, ottaen sitten muutaman harppauksen, kyykistyen hakatun jätkän viereen.
"... Tuskin yhtä pahassa kuin sinä", todettiin sitten, Kelseyn silmäillessä tuon kasvoja. Toinen näytti hämärästi tutulta, nimestä sitten taas ei puhutakaan yhtään mitään.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Kelsey avasi suunsa, sulki sen ja avasi uudestaan, kysyen sitten:
"Mitä helvettiä täällä oikein tapahtui?" Neitokaisen punertavat huulet olivat hivenen avoinna, tuon tutkiessa silmillään edelleen jätkää, luoden sitten silmäyksen myös pahasti kärsineelle vessalle.
"... Tai pikemminkin, minkä takia?" Kelsey oikaisi jalkansa, katsoen ettei tahrisi itseään täysin vereen, istahtaen sitten viileälle kaakelilattialle, pyyhkäisten kaulaansa pitkin valuvia verijuovia pois.

Hetken aikaa piikkitukkainen kundi tuijotti paikalle ilmestynyttä neitosta tummat silmät ja kasvot ilmeettöminä, kun hivenen ruhjoutuneille huulille nousi pieni, hivenen poikamaisen vino hymy, joka ihme kyllä ylsi silmiin asti. Jokin tässä tytössä sai hänet pitämään suorasanaisesta tytöstä heti ensisilmäyksellä.
”…oletko aina yhtä suorasanainen?”
Kysyttiin äänensävyn ollessa hivenen huvittunut.

Tuo paransi asentoaan lattialla, ähkäisten tuntiessaan taas kivun kyljessään. Kevyt irvistys levisi hymyn tilalle ja kundi yritti löytää hyvän asennon, jossa kylkeen ei sattuisi. Tummasilmäinen kundi oli hetken hiljaa ennen kuin nopean tarkastelun jälkeen vastasi tytölle:
”..ne erehtyivät haukkumaan pikkusisartani. Oman herjaukseni vielä kestän, mutta jos ne alkavat puhua paskaa Hachista niin se menee yli…”
Kundi lopetti sanansa, hieraisten repeytynyttä huultaan. Katse luotiin käteen ja Yas totesi sen olevan yhä enemmän veressä. Hän rypisti pienesti kulmiaan tuijottaessaan kättään, jonka veri oli tuhrinut. Hienoa, hänen pitäisi siistiä itsensä ennen kuin hän menisi kotiin. Tai ehkä hän menisi suoraan Jiangin ja Edenin kämpälle. Pitäisi vain pitää huolta ettei Hachi näkisi häntä sillä Yasi ei tahtonut huolestuttaa sisartaan sen enempää.

Brunette kierrätti katseensa läpi vessan palaten sitten vieressään istuvaan jätkään, joka tiedusteli, oliko hän aina yhtä suorasanainen. Sanat kirvoittivat vinon virnistyksen neitokaisen huulille, tytön kohauttaessa olkapäitään.
"Siitä voi kai olla montaa mieltä, mutta kaipa minä olen", todettiin tytön pörröttäessä hiuksiaan toisella kädellä.

Neitokainen kuunteli kiinnostuneena toisen vastauksen, naurahtaen sitten kepeästi. Tokihan se ei ollut hauskaa, että toisen sisarta haukuttiin, vaan heidän tilanteidensa samankaltaisuus…
"Sielunkumppani", todettiin vinon virneen ottaessa paikkansa takaisin tuon kasvoilta.
"Huvittavaa tämä tilanteiden samankaltaisuus."

Tyttö kompuroi pystyyn pidellen hetken päätään, joka ei pitänyt hänen nopeasti vaihtelevasta asennostaan yhtään. Kelsey kurottautui lavuaarin yli nappaamaan tukon papereita, kastellen osan, lysähtäen sitten takaisin nuorukaisen viereen. Käsi nappasi kasasta yhden paperin, pyyhkäisten kevyesti ensin pojan silmäkulmasta valuvan verivanan, pyyhkien sitten oman kaulansa.
"Aika hyvin muuten yhdeltä jätkältä hakata kolme urheilijaa sellaseen kuntoon", toteaa hymyillen toiselle pikaisesti. Kelsey ei ollut aiemmin ehtinytkään ajatella asiaa, mutta totta puhuen ne ladonoven kokoisen urheilijagorillat näyttivät siltä, kuin jyräisivät jokaisen alleen. Mutta ilmeisesti eivät jyränneet.

Pilke, joka miltei mustissa silmissä kävi oli yllättävän lämmin kundin katsoessa brunettea silmiin. Katseen käydessä kuitenkin mietteliääksi kun toinen nousi ja lähti lavuaareille. Yas sulki silmänsä toivoen pääsevänsä irti huimauksesta, joka tuntui iskevän pieninä aaltoina, aasialaispiirteisen kundin vieden kätensä hieromaan kevyesti ohimoitaan. Käden laskeutuen sivulle, tuon kuullessaan taas tytön askeleet, jotka tuntuivat liian kuuluvilta. Piikkitukan tuntien kuinka jokin kostea pyyhki hellästi silmäkulman haavaa, kundin aukaisten silmänsä ja hivenen kysyvän katseen kohdatessa toisen kauniit silmät.

”Otan tuon kohteliaisuutena..”
Kundi totesi matalalla äänellään, virnistäen kevyesti sanojensa päätteeksi.
”Hienoa huomata, ettei taidot ole vieläkään kadonneet, mutta olen vähän ruosteessa..”
Niin, ennen hän ei ollut saanut näinkään suuria vammoja. Tosin ne tyypit olivat olleet oikeita kolosseja ja voimakkaita sellaisia. Ei kai se ollut ihme, että hän oli ehkä jopa murtanut pari kylkiluuta ja saanut muutamia ruhjeita. Kun sitä tarkemmin mietti, niin se oli oikeastaan aika vähän siihen nähden mitä ne kolme olivat kokeneet, aivan kuten tyttö olikin sanonut.

”Mitäs sinulle tapahtui? Onko tyttöjen vessa samanlaisessa kunnossa vai laitoinko paremmaksi?”

Käsi pyyhki nopeasti verijanoja nuorukaisen kasvoilta tytön kallistaessa hivenen päätään, naurahtaen pehmeästi toisen sanoille.
"Sitähän se olikin", toteaa hymyillen vinosti sanojensa päätteeksi. Ei kai sitä nyt voinut kuin kunnioittaa, sehän oli oikeasti paremmin kuin hyvin ottaen huomioon, että kolme yhtään vastaan ja tämä kyseinen tapaus tässä vessan lattialla ei ehkä ollut ihan ladon oven kokoinen, helvetin pitkä kylläkin ja aivan tarpeeksi lihaksikas ainakin Kelseyn makuun.

Kelsey irvisti teatraalisesti pudistellen päätään.
"Pistit kyllä paremmaksi", aloitettiin surkutellen, tytön sitten virnistäessä pikaisesti, puheen kääntyessä takaisin normaalipainoiseksi.
"Yksi peili tais mennä rikki... Ja pari cheerleaderia", vastaa toiselle painaen silmänsä hetkeksi kiinni. Hänen päätään särki, olikohan joku mätkäyttänyt häntä laukulla? Järkyttävää.

Tummissa silmissä vilahti lämmin pilke, Yasin nauraen tytön sanoille.
”Taisi olla kuitenkin hyvä matsi? Ihan oikein niille hienohelmoille. Tekisi välillä itsekin vähän pöllyyttää niitä, mutta on opetettu ettei naisia lyödä”
todettiin kevyen virneen käydessä huulilla.

Piikkitukkainen antoi katseensa pyyhkiä nuoren naisen olemusta, tuon sitten rypistäessä kulmiaan kevyesti.
”…millainen oli sinulla on?”
Tottakai hän kantoi toisesta huolta vaikka tuo olikin tuntematon, tapa, jota hän ei luultavasti saisi kytkettyä pois. Se oli jäänne jengiajoilta. Tuntematon tyttö, niin, hän ei ollut kertonut toiselle vielä kuka oikein oli. Siispä tuo ojensa heikosti tärisevän kätensä tyttöä kohden, oli hänelle hemmetti sentään sen verran tapoja, vaikka hän ehkä saattoikin vaikuttaa välinpitämättömältä. Ja sitä paitsi, toisen kanssa jaettu yhteinen, tai miltei yhteinen, kokemus toi elävästi mieleen jengiajat myöskin.

”Yasu Ikumo, sano vaan Yas niin kuin muutkin”

Kulmien kurtistus, ennen kuin ilme suli pieneen virnistyksen tapaiseen.
"Ihan jees", kuittaa tuijottaen hetken vastakkaista seinää, kääntyen sitten takaisin pojan puoleen.
"Hyvä että on pojalla tapoja, vaikka tuo onkin lähinnä typerää, ettei naisia saisi lyödä..." Kelsey virnisti pudistellen päätään. Toisaalta periaatteessa hyvä, että jätkät eivät muka saisi lyödä naisia, mutta toisaalta.. Se oli sen niin sanotun tasa-arvon rikkomista, eheh.

"Ai olo? Jos ollaan ihan rehellisiä?" Kelsey tokaisi ruskeiden silmien kääntyessä nuorukaisesta kattoon.
"Päätä särkee ja huimaa, päänahka varmaan repeytyi puoliksi irti, kaulaa kivistää, silmissä heittää, poskeen koskee ja kädet on vähän tunnottomat - jokseenkin surkea siis", lueteltiin liuta erinäisiä kipuja, tytön virnistäessä sen verta leveästi, että hampaatkin välähtivät hetkisen ajan.
"Jos ollaan vähemmän rehellisiä, niin ihan hyvä. Entä sinulla?"

Kesti ohikiitävän hetken, ennen kuin Kelsey tajusi tarttua toisen käteen ja puristaa sitä.
"Kelsey Moore", hän esittäytyi virnistyksen laannuttua jokseenkin väsyneeksi hymyksi.

Piikkitukkainen tyytyi hymähtämään toisen sanoille, hieraisten niskaansa vaivaantuneena. Hän ei kaikesta huolimatta voinut mitään sille miten hänet oli kasvatettu. Kai tuon naisia ei lyödä-jutun takana oli myös se, että hänellä oli kolme pikkusiskoa joiden perään kundi oli tottunut katsomaan ja puolustamaan noita tarvittaessa.

Jäykkä hymy nousi huulille.
”Normitila siis..”
Tokaistiin tytön sanoihin, kundin ähkäistessä kyljessään tuntuvalle kivulle.
”Oloni? Muuten ihan hyvä, lukuunottamatta rikkoontunutta huulta ja silmäkulmaa, muutamia mustelmia ja ruhjeita sekä luultavasti murtunutta kylkiluuta..”
Tuskainen irvistys levisi kundin kasvoille tuon parantaessa asentoaan.
”..ellei sitten useampia…”

Tummien silmien katse luotiin tytön silmiin.
”..nimesi on jostain tuttu..”

Huolestuneisuus häivähti tytön kasvoilla Yasin irvistellessä jokseenkin tuskainen näköisenä.
"Auts", tyttö tyytyi toteamaan karusti, silmäillen toista katseellaan. Kyllähän tuo hengissä oli, vaikka silmä mustui hyvää vauhtia, huuli turposi samaa tahtia silmän kanssa… Mutta murtuneet kylkiluut taas olivat kokonaan eri asia.
"Sun pitää varmaan raahautua jonnekin lääkärille..." tokaisee lopulta nuolaistessaan pikaisesti kuivuneiksi käyneitä huuliaan.

Ruskeat silmät katsoivat hivenen hämmästyneinä toisen tummiin, kun tuo ilmoitti hänen nimensä olevan jostain tuttu.
"Tuota... Sinun nimesi ei ainakaan ollut minulle tuttu kaksi minuuttia sitten", pukahtaa lopulta, kurtistaen hivenen kulmiaan. Oliko hän joskus tavannut Yasin? Tuskinpa. Mistä nuorukainen hänet sitten tiesi? Tai väitti hänen nimessään olevan jotain tuttua...

”Ehkä.. Sitten joskus. Pikku naarmuja nämä vain ovat..”
Niin, verrattuna siihen, mitä hän oli Nykissä saanut. Jotkut vammat olivat jättäneet arvet ihoon ja arpia aasialaispiirteinen kundi joutuisi kantamaan lopun elämäänsä. Kenties hän joskus oppisi pitämään tai arvostamaan niitä, mutta ei ainakaan vielä. Sanottiin, että aika kultasi muistot. Yas tosiaan toivoi, että niin olisi myös hänen muistojensa kanssa.

Tummat silmät tutkivat tytön kasvoja, kundin pysyessä hiljaa. Moore, missä hän oli kuullut sen. Katse irrotettiin tytön silmistä ja kundin hymähti. Hän pudisti hivenen päätään.
”Äh, en saa nyt päähäni. Kasvosi ovat hämärästi tutut, mutta.. en nyt osaa yhdistää. Ehkä joku on puhunut sinulle jossain koulussa tai jotakin ja olen sattunut kuulemaan..”

Silmät siristyivät epäilevään sävyyn, bruneten pudistellessa päätään.
"Pikku naarmuja?" toistettiin hetken kuluttua pään kallistuessa sivulle.
"Millaisia sun isot naarmut sitten on?" tiedusteltiin kysyvästi, käden pyyhkäistessä nopeasti viimeisetkin, jo osittain kuivuneet, verijanat Yasin kasvoilta.
"Meinaan, kyllä nuo jo aika isoja naarmuja on."

Kelsey kohensi asentoaan, asettuen istumaan jalkojensa päälle. Polven painuivat ikävästi viileältä tuntuvaan kaakelilattiaan, eikä hän edes jaksanut kiinnittää huomiota siihen, tahrautuisivatko hänen vaatteensa vereen vai eivät. Kylläpä ne tahrat pesussa lähtisivät pois.
Ruskeat silmät tutkivat nuorukaista, tytön kohauttaessa sitten olkiaan. Eipä sillä niin väliä ollut mistä toinen hänet tiesi, Astonissahan tunnetusti juorut liikkuivat vilkkaan eikä olisi mikään ihme, vaikka joku juoruämmä tietäisi joka ikisen koulussa olevan nimen ja kaikki hiukankin kiinnostavat asiat tuon yksityiselämästä.

"Näytätkö sitä kylkeä?"

Jostakin syystä koko tilanne alkoi tuntua huvittavalta ja vakavakasvoinen nuorukainen narahtikin karheasti. Hän tosin katui tekoaan, irvistyksen käväistessä huulilla. Kylki tuntui olevan tulessa eikä olo ollut muutenkaan kovinkaan hyvä. Ehkä hän ei sittenkään selviäisi jokaisesta vammastaan ja haaveristaan. Hän ei ollutkaan kuolematon.

Tummat silmät nousivat tarkastelemaan tytön kasvoja.
”…sanotaan vaikka, että ne vammat tai haaverit joita olen saanut ovat olleet paljon suurempia kuin tämä on…”
Yas hymähti ontosti. Ei tälläistä voinut oikein ampumiseen verrata. Silloin hän oli ollut aika paskassa tilassa eikä pitänyt siitä ollenkaan. Mutta mitä aasialaispiirteinen sille mahtoi että hän koki tarpeelliseksi puolustaa perhettään?
Vastaamatta toisen kysymykseen, kundin kohottautui varovasti parempaan asentoon, heittäen takkinsa varovasti lattialle. Paitaa kohotettiin hivenen niin, että toinen pystyi tarkastelemaan kylkeä vaivatta. Riisumista Yas toki harkitsi, mutta hän ei tahtonut vaikuttaa liian.. macholta. Se ei olisi hänen tyylistään. Ja riisuminen olisi muutenkin sattunut liikaa.

”Sinulla on lempeät kädet.”
Todettiin äkkiä, tummien silmien luodessa ehkä vähän liiankin pitkän katseen Mooren tyttöön.

Brunette pyöräytti nopeasti silmiään, kaikkea sitä sitten kuulikin. Nämä saattaisivat toki olla pikku naarmuja isompiin haavereihin verrattaessa, mutta silti.. Asiasta hän ei kuitenkaan sen kummemmin käynyt enää inttämään, tuijotti vain Yasia neutraalisti.
Hän ei edes oikeastaan halunnut tietää, mitä jätkän 'isommat haaverit' olivat.

Suu vääntyi hienoiseen irvistykseen toisen heittäessä takkinsa pois ja kohottaessa paitaa, ei hyvältä näyttänyt. Tai näytti hyvältä, jos tulkitsi hyvää vauhtia mustenevan kyljen hyvännäköiseksi... Mustelma oli... Laaja. Ja keltaisen, violetin ja sinisen värinen yhtä aikaa. Kelsey pudisteli päätään, kyllä kai sieltä oli jotain murtunut.

Käsi kosketti kevyesti toisen kylkeä, jätkän iho tuntui tavattoman lämpimältä kylmien kaakeleilen jälkeen. Silmät kohosivat katsomaan toista, neitokaisen hymähtäessä kevyesti tuon sanoille. Vai että lempeät kädet...
"Sattuuko?" kysyttiin sitten Kelseyn painaessa kevyesti pojan ihoa mustelman vierestä, joka ei ainakaan vielä sinertänyt. Tai ollut keltainen tai violetti.

Kundin koko kehon lihakset tuntuivat jännittyvän kun Kelsey painoi kätensä tummasilmäisen piikkitukan iholle. Tuo painoi hampaansa tiukasti yhteen ja sihahti, kulmien painuessa kurttuun. Sen enempää merkkiä siitä, että tosiaankin sattui, Yasi ei antanut näkyä. Hän kesti onnekseen kipua varsin hyvin, kiitos menneisyytensä, eikä parkunut kun pikkulapsi. Ei tyttö häntä tahallaan satuttanut. Kundi taisi olla pahemmassa kunnossa kun hän itse oli arvellut olevansa.
Suupieli nousi vain aavistuksen ylöspäin, tummien silmien mittaillessa tytön olemusta hetken.
”Minun pitää varmaan ottaa äskeiset sanani takaisin..”
Sanottiin jätkälle tyypillisellä matalalla äänellä, pienen humoristisen pilkkeen näkyessä silmäkulmasta. Yrittipä tuo jopa naurahtaa, mutta kylkeen pisti ja särki niin, että naurahdusta tuskin kuului, irvistyksen levitessä kasvoille. Jestas, ne gorillat olivat sittenkin tehneet hänestä selvää. Tämäpä oli hienoa..

”….ehkä näiden näyttäminen jollekin ei olisikaan mikään huono juttu..”
Jouduttiin myöntämään hiljaisella äänensävyllä.

// tsädääm

Sormet tunsivat selvästi, kuinka jätkä jännittyi. Korviin kantautui lyhyt sihahdus Kelseyn kohottaessa katseensa Yasiin, käden noustessa pois toisen iholta ja laskeutuessa takaisin kyljen viereen. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Sillä niin typerä tummaverikkö ei ollut, ettei olisi nähnyt, ettei tämä hänen edessään vessan lattialla istuva jätkä turhasta inahtaisi, ei edes pienesti. Ainakin sellaisen kuvan toisesta sai, ettei ensinnäkään miehinen itsetunto kestäisi sitä ja toisekseen tuo ei ollut sen oloinen, että toisi kipunsa esille. Ei edes silloin, vaikka sattuisi. Ja kovaa.

"Hienosti päätelty Holmes", heitettiin hivenen ivallisella äänensävyllä neitokaisen ojentaessa kätensä ja irrottaessa jätkän otteen tuon paidasta, tytön laskiessa sen takaisin kyljen peitoksi.
"Mä todella suosittelen, että sä lähdet käymään lääkärillä", sanottiin hiljaisuuden jälkeen vakavalla äänensävyllä, silmien yrittäessä ainakin näyttää siltä, ettei vastaväitteitä hyväksytty.
"Pystytkö sä kävelemään?" kysyttiin sitten Kelseyn itsensä kohottautuessa seisomaan, vetäistessä vereen tahrautuneen mekon helman takaisin niin, ettei se paljastanut mitään ylimääräistä.

///yyyhhhhhhhh.... päätin, että lopettelen kaikki pelit ja aloitan puhtaalta pöydältä nyt kun inspis nostaa päätään, oon pahoillani... kiitos pelistä ja otetaan uusiksi? //