The Dramaqueen and her servant

"Shawn, älä viitti! Sä oot nyt ainoa muuri, joka estää tän! Mä haluun pitää ne juhlat viikonloppuna, kun isi ja äiti on poissa", kuului kovaääninen kinasteleva äänensävy useiden oppilaiden korviin. Kaikki kääntyivätkin katsomaan koulun sisälle tullutta blondia ihmeissään ja uteliana.

Mary-Ann McAllister oli hetki sitten astunut sisään koulurakennukseen veljensä Shawn McAllisterin kanssa. Mary-Annen kasvoilla oli sellainen ilme, että kukaan ei uskaltanut ottaa häneen katsekontaktia sen pelossa, että saisi läimätyksen poskelleen. Se oikeastaan oli ihan hyvä olla katsomatta tähän kiivastuneeseen neitiin, sillä hän olisi niin hyvin voinut lyödä sillä hetkellä jotain.
Miksi Shawnin pitikään olla niin helvetin... Helvetin epäreilu! Kun tyttö haluaisi pitää juhlat, Shawn oli aikeissa kertoa siitä heidän vanhemmilleen.
"Siis, miks sä et voi vaa myöntyy!" neiti kivahti taas ja ponkaisi jalallaan maata niin, että sen aiheuttama ääni kaikui koulun hiljaisella käytävällä. Blondi heilautti hiuksiaan kääntyessään Shawniin päin.
"Älä oo noin helvetin nössö!" M.A kivahti ja jäi keskelle aulaa seisomaan, estäen veljensä etenemisen. Tämä asia selvitettäisiin tässä ja juuri nyt.

//Ninnu ja Shawn ;-D

Shawn piti käsiään puuskassa ja pudisti päätään hermostuneena. Kinastelu Mary-Annen kanssa ei ikinä tulisi päättymään oikeamielisesti, mutta poika yritti aina välillä saada tytön näkemään asioiden eri näkökulmat.

"M.A, tää ei oo nyt hyvä paikka huutamiseen..." poika yritti sopertaa jotain Mary-Annen puheiden väliin, mutta katsoi hyväksi antaa Mary-Annen vaahdota ensin. Shawn oli 17 vuodessa oppinut tuntemaan Mary-Annen paremmin kuin kukaan muu, jopa paremmin kuin heidän isänsä, joka on aina lellimässä tyttöä piloille. Poika oli oppinut sen, että Mary-Annen saisi pidettyä rauhallisena ja tasapainossa antamalla hänen tehdä juuri sitä, mitä hän haluaa. Mutta tämän asian kohdalla Shawn ei ollutkaan niin myöntyväinen kuin yleensä. Hän otti Mary-Annea kiinni olkapäästä ja yritti katsoa tätä silmiin rauhallisella ja vakaalla ilmeellä, vaikka pojan silmistä paistoi pelko tytön reaktiota kohtaan.

"Mä kuule haluaisin myös pitää bileet, mutta äidin ja isän olisi myös hyvä tietää siitä asiasta. Mä luulen, että sä muistat mitä edellisissa kävi, M.A?" Ja monet muutkin taitaa muistaa?" Shawn kohotti kulmiaan viimeisen lauseensa aikana. "Äiti ja isä ei tykänny hyvällä siitä, että olit käyny niiden viinakaapilla ja kaiken lisäksi heränny ilkosillas niiden sängystä, jonkun ihan tuntemattoman kundin vierestä. Ees mä en tuntenu sitä! Hei haloo, M.A. Jos meidän porukat tietäis bileistä, ne ainakin osais varautua." Shawn yritti pitää moraalisaarnan siskolleen, joka näytti niin kiivastuneelta, että opettajatkin olisivat saaneet sätkyn. Saarna ei kuitenkaan aina vaikuta, joten pojan olisi seuraavaksi syytä varautua haukkumisiin ja närkästyneisiin kommentteihin - ja myös siihen, että Mary-Ann saattaisi keksiä huonoja syitä siihen, miksi bileet kannattaisi järjestää heidän vanhempiensa tietämättä.

Mary-Ann tulistui yhä enemmän Shawin käsistä, jotka lepäsivät hänen olallaan. Tyttö heilautti veljensä kädet pois olaltaan ja nyrpisti toiselle nenäänsä.
"Se oli silloin ja nyt on nyt! Helvetti, joskus mä toivon, että mulla ei ois yhtä nössöä veljeä kuin sä!" M.A kiukkusi ja näytti siltä, että hän voisi pian räjähtää kuin tulivuori.
"Äiti ja isi ei anna mun pitää mitään bileitä, koska ne pelkää niiden hienon maljakkokokoelman menevän rikki! Sen takia kaikki täytyy pitää salassa niiltä. Mun on pakko pitää bileet, koska se on mun velvollisuus koulun kermaa kohtaan!" M.A kiljui yhä kovaan ääneen ja sai närkästyneiden opettajien katseet niskaansa. Niitä Mary-Ann ei kuitenkaan välittänyt tippaakaan. Hänen käytöksessään oli siis paljon parantamisen varaa.

"Ärh!" blondi kivahti ja jatkoi raivoisan näköistä kävelyään.
"Ja se tapahtu sillo puol vuotta sitten! Mä oon nykyisin ihan erilainen ihminen!" Mary-Ann puolustautui vasta nyt Shawnin puheisiin.
"Tällä kertaa viinat tuodaan ulkopuolelta!" M.A huudahti vielä ja vilkaisi veljeensä tulisin katsein.

Shawn ei loukkaantunut Mary-Annen kommenteista, olivathan ne hänelle pelkkää arkipäivää. Mutta jotain tuolle tytölle oli kyllä sanottava.
"Mutta entäs jos ne maljakot menee kuitenkin rikki? Ja entäs jos menee jotain arvokkaampaa? Sanot sä sitten niille, että mä vahingossa rikoin ne?" Kommenttinsa jälkeen Shawn muisti jälleen siskonsa aseman. Niin, eihän ainakaan isää haittaisi, jos hänen pikku mussukkansa olisi rikkonut vahingossa jotakin. "Rahalla saa ja hevosella pääsee.. Shawn ajatteli ja istahti kinastelusta kyllästyneenä takana olevalle tuolilleen. Rahasta ei ainakaan McAllisterin perheellä ollut pulaa.

Tytön puheet siitä, että tämä oli nykyään ihan erilainen ihminen, sai Shawnin melkein hermoromahduksen partaalle ja hänen oli pakko taas yrittää palauttaa tyttö maan tasalle. "Ja millähän tavalla neiti Ah-mä-oon-niiiiiiiiiiiin-täynnä-itteäni on sitten erilainen ihminen kuin puoli vuotta sitten? Jos multa kysytään, niin sä et oo muuttunu piiruakaan sitten lapsuudesta." Shawn sanoi ja nousi tuolista siskonsa eteen. "Sä et saa mua yhtään vakuutettua, M.A..." Poika oli varma siitä, että tämä keskustelu ei loppuisi koskaan ellei poika antaisi periksi. ".. mutta sun pitää kyllä oikeesti keksiä hyvä syy järjestää bileet..." Pojan kärsivällisyys oli lopussa, samoin taisi olla Mary-Annen. Shawn ei olisi jaksanut enää kinastella siskonsa kanssa typerästä asiasta.

"Nokun ne ei mee rikki jos mä piilotan ne helvetti jonneki kellarii! Onks meillä kellarii?" M.A kivahti taas loukkaantuneena ja pysähtyi aloilleen. Hän kääntyi taas veljensä puoleen ja pisti omat kätensä puuskaan.
"Ja jos menee rikki, mä sanon, että... Että mä kaaduin", Mary-Ann keksi nopeasti päästään ja virnisti veljelleen ilkeästi.

"... Sun... Ei... Ois... Pitäny... Sanoo... Tota.." blondi kihisi, kun Shawn oli taas kerran pilkannut Mary-Annea. Hänen silmänsä täyttyivät yhä suuremmasta raivosta ja tyttö löi veljeään mahaan nyrkillään (niin, että tyttöö ei sattunut. Oli M.A sen verran lyönyt veljeään, että hallitsi jo tekniikan).
"Miten sä kehtasit ees sanoo noin!" nyt M.A:n ääni särkyi ja hänen kasvoilleen kohosi murheellinen ilme. Tietenkin, kaikki oli vain näyttelemistä.
Blondi onnistui jopa kostuttaa silmänsä.
"Miks sä oot aina noin ilkee? Mä vaan.. Mä en haluu jäädä muiden varjoon! Sen takia mä niitä juhlia pidän. Sä tiedät, että mä en haluu, että mut hylätään!", M.A sopersi itkuisena. Oikea syy juhlien pitämiseen oli se, että se toi lisää vaikutusvaltaa M.A:lle ja muutenkin hän nautti juhlimisesta.

"Saakeli, M.A! Valheillako sä aina luulet pääseväsi kuin koira veräjästä? Etkö osaa jo kasvaa aikuisemmaksi?" Shawn ärähti ja sai seuraavaksi Mary-Annelta iskun vatsaansa. Poika ei odottanut iskua, joten hän hieman horjahti taaksepäin. Shawnilla oli onneksi vahvat vatsalihakset eli isku ei tuntunut paljoa. Mary-Annen lyönnit eivät onneksi Shawnia kohtaan ole niin rajuja, lähinnä vain uhkailevia. Sivustakatsojat tosin voivat hieman hätkähtää ja käytävällä käyskennellyt kemianopettaja loikin kaksosiin kysyvän katseen.
"Älkää huoliko, herra. Tämä ei ole vakavaa." Shawn selitti ja huomasi Mary-Annen poskilla krokotiilin kyyneleet. Nuorukainen huohahti ja vei käden otsalleen turhautuneena. Tämä olisi saatava päätökseen heti.
"No, pidä sitten ne juhlasi, M.A! Ovatpa omat hautajaisesi! Mutta muista, että se on myös mun koti, joten mulla on lupa oleskella siellä. Paitsi mä en oo vastuussa mistään. Ok?" Shawn kysyi ja katsoi Mary-Annea kysyvästi.

Mary-Ann näytti yhä enemmän murheelliselta, kun kemianopettaja oli pysähtynyt katsomaan kaksosia. Shawn sanoi, että ei ollut mitään huolta, mutta silloin blondi vain henkäisi.
"Ei tässä mitään.. Shawn vain kiusasi minua..." blondi itki. Kemianopettaja oli jo sanomassa jotain vastaan, mutta lähtikin kävelemään poispäin nuorista.

M.A:n kuullessa Shawnin myöntyvän juhliin, kohosi mitä iloisin virne tytön huulille.
"Kättä päälle!" Mary-Ann hihkaisi ja ojensi kättään.
"Ettet vain ala jänistää..." blondi kiusasi ja vinkkasi silmää. Kuten aina, Mary-Ann vei tämänkin voiton itselleen. Hän hallitsi tilanteet kuin tilanteet.

"No tottakai sä oot siellä myös! Mulla on pari cheerleader kaverii, jotka haluu nähä sut", Mary-Ann puhui, hihitti ja sipaisi veljensä hiuksia.
"Anna hiustes olla vähän enemmän pörrössä. Se on söpömpää", M.A sanoi, hymyili oikein kauniisti ja lähti kävelemään kohti matematiikan luokkaa. Matematiikka, iy. Blondi pyöräytti silmiään, mutta päätti nyt isin mieliksi mennä ainakin tunneille.

Shawn kiinnostui tytön puheesta, joka käsitteli tytön cheerleading-kavereita. "Ou, no siinä tapauksessa... Kuulostaa erittäin hyvältä..." Poika totesi ja vei kädet jälleen puuskaan. Kun Mary-Ann laittoi kätensä pojan pään päälle, poika heilautti sen nopeasti pois.

"Älä sä ny mulle kerro, miten mun pitäs näyttää hyvältä! Mä haluun kuulla sen mieluummin joltain muulta kuin sulta, sisko..." Nuorukainen sanoi ja rykäisi hämmentyneenä. Yllättäen kello soikin ja se ilmoitti, että matematiikan tunti oli alkamassa. Shawn purjehti siskonsa vanavedessä kohti matematiikan luokkaa.


The End.