Varo nukkuvaa leijonaa, se voi hyökätä

//Chaos feat Mischa :-)

Draamatunnit olivat tämän blondin kaunokaisen mieleen. Hän loisti aina siellä, oli melkeinpä luokkansa priimus. Se olikin ainoa aine liikunnan lisäksi, josta tämä neito saikin kiitettäviä numeroita. Muut oppiaineet taas... No, siitä ei tarvitse puhua. Ne olivat mitättömiä draama- ja liikuntatuntien ohella.

Kello soi sen merkiksi, että tunti oli päättymässä. Tämä pikkudiiva ei kuitenkaan liikauttanut eväänsäkään noustakseen. Päinvastoin, hän risti jalkansa ja kaivoi taskustaansa vaaleanpunaisen kännykkänsä. Tummansinisissä silmissä hehkuivat tähdet, sillä neiti oli innoissaan kuulemassa uusimpia juoruja ja sen takia tarkasti uudet saapuneet viestinsä.
Mary-Ann McAllister oli pukeutunut tänään haalean oranssin pikkutoppiin ja mustiin minishortseihin, jotka juuri ja juuri peittivät hänen pakaransa. Hänen jalkansa suoraan sanottuna säihkyivät, ne oli kauniisti rasvattu ja hoidettu. Jaloissa tyttösellä oli punaiset sandaalit ja sandaalit paljastivat vaaleanpunaisiksi lakatut varpaankynnet. Blondi oli myös lakannut sormiensakin kynnet vaaleanpunaiksi, jotta ne tasapainottivat toisiaan. Vaaleat hiuksensa hän oli kihartanut kauniisti (tai siis, eihän M.A mitään itse tehnyt, vaan hänen yksityinen hoitajansa) ja hänen hiuksissaan oli pieni rusetti, joka oli samaa väriä kuin hänen sandaalinsa, eli punainen. Ranteissa, nilkoissa, sormissa ja kaulassa hänellä roikkui kultaisia ja hopeisia koruja, jotka isi oli ostanut eilen rakkaalle tyttärelleen. Olihan näitä koruja nyt ylpeästi näyteltävä, kun isi osti ne!

Saapuneissa viesteissä ei ollut mitään kiinnostavaa, mikä olisi saanut M.A:nen virnuilemaan innosta. Yhdessä viestissäkin luki vain 'Kiva kun palasit Pariisista, nähdään pian!' plaa plaa plaa. Sen oli lähettänyt yksi hänen cheerleader kavereista, joka yritti M.A:n avulla raivata tiensä tähtiin.
Jos se M.A:sta riippui, niin sille tytölle tulisi vielä mahalasku.

Opettaja lähti luokasta kiireisen näköisenä, eikä näköjään kiinnittänyt mitään huomiota luokassa istuvaan Mary-Anneen. M.A nyrpisti hivenen nenäänsä. Oliko hän tosiaan noin näkymätön tämän opettajan silmissä? Asialle olisi tehtävä jotain. Ja pian.
M.A ei ollut kiinnittänyt huomiota luokkaan, hän kuvitteli jääneensä luokkaan yksin istumaan (odottelemaan mehevää tekstiviestiä joltakulta).

- viimein täällä 8'D -

Draama, no se oli oikeastaan aine, jota Mischa opiskeli äitinsä mieliksi. Melody oli aina ollut hyvä ilmaisutaidossa, eikä Mischakaan huono ollut. Ei lainkaan huono, oikeastaan huomattavasti keskitasoa parempi... Mikä sitten auttoikin huomattavasti muiden vedättämisessä ja rooleissa. Draaman avulla Mischa sai kuorensa pysymään vankkana ja horjumattomana...
Tai ainakin melkein... Hän oli kuullut juoruja, ja tiesi kyllä miksi... Eikä ihan syyttä väitetty, että hän olisi hommaillut jotain urheilija poikien kanssa koripallokentän pukuhuoneissa. Ihan niin pitkälle ei kuitenkaan oltu menty, mitään ei ollut tapahtunut. Mitään ei tapahtunut. Kysyttiin sitten ihan keneltä vain paikalla olleelta pojalta. Tai niin Mischa toivoi...

Tunti lipui loppuun mitään suurempaa tapahtumatta, Mischa oli vain puoliksi hereillä jos sitäkään. Hän tavallaan unohtui kokonaan ajatuksiinsa, mikä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Snobi poika poistui viimeisten joukossa luokasta, tai ei. Ei sittenkään, hän jäi seisoskelemaan ovelle nojaillen sen raameihin. Luokassa istui tyttö, eikä todellakaan kuka tahansa tyttö, vaan Mary-Ann MCAllister. Diiva, joka veti vertoja jopa Mischalle itsetunnon ja egon kanssa. Poika jäi vain katselemaan toista, vaikka hänen olisi omalta kannaltaan parempi vain juosta pakoon. Tuo naikkonen oli verenimiä, janosi tietoja ja juoruja enemmän kuin mitään muuta. Ja mikä pahinta se tunsi Gemman hyvin.

Nähtävästi Mischa ei tajunnut omaa parastaan, mikä oli sekin harvinaista hänelle. Yleensä oma etu oli tärkein.

// Jeiiiii ! XD

Mary-Ann tunsi, että joku katsoi häntä.
Tytön tummansiniset silmät kohosivat salama ylös kännykän ruudusta ja kohtasi ovella seisovan nuorukaisen, jolloin tytön vaaleanpunaisille huulille kipusi kaunis hymy. Väläytti M.A jopa vaaleat hampaat tuolle pojalle. Mischa Moonhan se siinä Mary-Annea tapitti. Ah, kuinka täydellistä! Nyt blondi voisi yrittää hankkia lisää tietoa siitä mehevästä pukuhuonejutusta!

"No mitä Misu?" blondi kysäisi tuttavalliseen sävyyn ja katseli poikaa edelleen hymyillen, nojautuen nyt pöytää vasten kyynärpäillään.
"Mä en varmaan koskaan kyllästy sun pitkiin hiuksiis", M.A tokaisi ja hymy ei lähtenyt edelleenkään tytön huulilta. Oikeasti Mary-Ann halusi, että poika vielä jonain päivänä leikkaisi lyhyet hiukset, silloin pojasta tulisi varmasti paremman näköinen!
"Milloin me viimeks nähtiikään? Oih, onhan siitä jo yli kaks viikkoa! Olin katos nää viimiset kaks viikkoo Pariisissa. Ah, tosi ihania vaatteita ja kaikkea", blondi puheli ja katsahti nopeasti kynsiään. Hänen oli pakko kehuskella ihmisille Pariisin matkastaan, sillä sehän oli kuitenkin Euroopassa ja Euroopassa oli kallista (ja kalliita vaatteita). Ainakin Pariisissa.

M.A nousi ylös tuolilta ja hyppäsi sitten istumaan pöydälle. Tyttö viittoi poikaa ovensuussa tulemaan sisemmälle.
"Tule nyt säkin istuu! Rupatellaan vähän", Mary-Ann toivoi, taputti nopeasti edessä olevaa pöytää ja väläytti taas valkoisen hammasrivistönsä toiselle. Ei Mischa voinut vastustaa näin kaunista pyyntöä, varsinkaan Mary-Annen pyyntöä.

- jospa nyt saisin aikaiseksi vastata tähän :'D -

Mary-Annen hymy ei tiennyt mitään hyvää, ja nuo hampaat... No, niihin Mischa kohta joutuisi, vaikkeikaan ihan kirjaimellisesti.
Jaa, että Misu? Mahtavaa, mutta silti mielellään ei...
"Ei mitään erikoista. Miltän maailma näytti Amarikan ulkopuolella, piditkö Euroopasta?", Mischa kysyi itsekin liioitellut kohteliaaseen sävyyn. Ihan kuin häntä joku M.An mielipide Pariisista tosissaan olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kommentti hiuksistakaan ei pyyhkinyt kohteliasta, joskin Mischan tapauksessa myös hyvin omahyväistä, hymyä nuorukaisen kasvoilta poika vain naurahti kolkosti.
"Vaikka moni asia muuttuu, pysyvät jotkut sentään ennallaan." Poika heilautti punaista tukkaansa. Sanoilla ei tarkoitettu pelkästään Mischan hiuksia, vaan yleisesti M.An asennetta niihin ja muihinkin juttuihin. Tuo cheerleader oli Lehmä isolla ällällä.

"Siitä on jonkin aikaa", poika nyökäytti. Toisaalta hän olisi kyllä kestänyt toisetkin kaksi viikkoa ilman M.A'ta. "Olen kuullut, sehän on ihan yleinen puheenaihe..." Niinpä niin, poika, johdata keskustelu nyt sitten ihan itse siihen tempaukseen. Täytyi toivoa, ettei M.A ollut kuullut mitään juttua pukuhuoneista. Toisaalta, oliko olemassakaan mitään juorua, mikä ei ollut kulkenut tuon blondin korvien ja huulien kautta? Tuskimpa vain.

M.A viittoi Mischan sisälle, ja poika irrottautui seinästä askeltaen sitten itse viereiselle pöydälle jääden siihen nojailemaan. Rupatteleminen Mary-Ann McAllisterin kanssa ei kuulostanut lainkaan lupaavalta, mutta Mischa ei tilaisuudesta kieltäytynyt. Joko tyhmyyttään, tai ehkä kuitenkin todennäköisemmin ylpeyttään.
"Niin, Pariisi. Siitä onkin jo jonkin aikaa kuin viimeksi itse kävin sielä", Mischa totesi. Hän teki kaikkensa pitääkseen M.An tyytyväisesti puhelemassa itsestään Mischan sijasta.

// Oooh ! This is a miracle!
XD

"Maailma näytti tosi kivalta Amerikan ulkopuolella. Ihan erilaisia ihmisiä, uskot sä? Heti osas kattoo, kuka on turisti ja kuka on kansalainen", Mary-Ann vastasi ja hymyili taas suloisesti Mischalle. Mischa puheli onneksi vielä lisää ja siitä tämä blondi oli hyvin tyytyväinen. Hän aikoisi vielä repiä toisesta lisää tietoa siitä pukuhuonejutusta SEKÄ Gemmasta. Jotain tässä nimittäin oli, Mischan ja Gemman välillä. Totta kai M.A halusi tietää Mischasta hieman enemmän, jotta voisi kertoa kaiken Gemmalle. Hän nimittäin halusi suojella ystäviään paskiaisilta, ja kun ei tiennyt Mischan oikeasta luonteesta juuri mitään, niin siitä oli otettava hivenen selvää.
Vaikka Gemma oli kivenkovaa väittänyt, että hänen ja tuon punapään välillä ei olisi mitään, jotain siinä oli.

M.A hymisi iloisesti, kun poika astui sisemmäs luokkaan ja tuli tyttösen lähelle. Mary-Ann tarkkaili hetken aikaa toisen kasvoja ja kohautti sitten olkiaan pojan sanoille.
"Harmi, sun kannattais käydä siellä nyt lähiaikoina. Siellä nimittäin alkaa jotkut automessut, missä on tosi kalliita autoja", blondi puheli sitten ja naurahti heleästi. Ai mistäkö M.A tiesi jotain jostain automarkkinoista? Hänen isänsä rakasti autoja, ja kuten varmaan jokainen mies maanpäällä. Isä aikoisi lähteä vielä lähipäivinä uudestaan Pariisiin juuri noiden automessujen takia.

"Hei... Arvaa mitä", M.A puhui sitten ja kurtisti hivenen uteliaana kulmiaansa. Hän katsoi poikaa nyt tarkkaillen, kuin yrittäen saada toisen kasvoilta jotain vinkkiä.
"Mä kuulin, että oot Gemman tanssipari", Mary-Ann sanoi sitten ja kohotti toista kulmaansa.
"Miks sä meet Gemman kanssa?" blondi kysyi ja oli hyvin utelias kuulemaan tämän osapuolen puolustelun.

Mischa nyökäytti päätään, sanat olivat ihan totta. Eurooppalaisissa oli jotain, josta ne erotti heti muista. Tosin, kyllä sitä osasi sanoa Aasialaisistakin..
M.A hymyili, jokin siinä hymyssä sai Mischan kuitenkin varpailleen. Se oli utelias... Toisaalta, neiti MCAllister oli aina uskomattoman utelias. Varsinkin muiden henkilökohtaisista asioista. Se uteliaisuus tuntui kohdistuvan suoraan Mischaan, eikä nuorukainen pitänyt siitä lainkaan.

"Kuulostaa hyvältä, pitänee vinkata isälle hienovaraisesti, että tarvitaan hieman täydennystä kokoelmaan. Jotain yksityiskohtaista ja massasta erottuvaa..." M.An ilmoitus oli saanut Mischan kasvoille haaveellisen ilmeen, kun tuo mietti mikä olisi tarpeeksi ollakseen kuitenkin olematta liikaa... Jotain, missä oli särmää ja hyvät värit, nopeutta ja tyyliä. Ja tietenkin hintaa... No, Mischalla ei kauaa kestäisi isäänsä ylipuhua, mies oli kuitenkin oikea fanaattinen friikki jos kyse sattui olemaan autoista, varsinkin jos ne autot olivat keräilyharvinaisuuksia. Michel Moonin kokoelmasta löytyi myös muutama batmobile, sekä tyylikäs monstertrack.

Mischa terästäytyi todellisuuteen M.An jälleen puhutellessa häntä, kasvojen ilme palasi normaaliin omahyväiseen, kohteliaaseen hymyyn. Ja se hymy taipui hieman vinoon Mary-Annen kysyessä Gemmasta. Jaa, miksikö hän meni Gemman kanssa? Mischa pudisti hieman päätään.
"Gemma", nuorukainen lausui maistellen nimeä suussaan kuin miettien mihin se nimi liittyi. Piti miettiä tarkkaan mitä voisi sanoa saamatta seuraavana päivänä kuulla mistään yltiö äitelästä siirappi romanssista hänen ja Gemma Flemingin välillä.
"No, miksi ei? Gemmassa on omat hyvät puolensa", poika vastasi pokerinaamalla mitään näyttämättä. "Kenen kanssa sä sitten aiot mennä?", Mischa kysäisi muodon vuoksi. Tuskin M.A'lla vielä paria oli, vastahan tuo oli palannut. Tosin, eipä tuosta blondista koskaan varmaksi voinut sanoa.

"Ei toi ollu mikää vastaus", M.A tuikkasi välittömästi takaisin, kun Mischa oli kertonut syyn Gemman kanssa menemiseen.
"Mulla on vähän epäselvää tää, että kumpi pyys. Olitko se sä vai Gemma?" Mary-Ann uteli ja nojautui hieman lähemmäs toista. Tosiaan, M.A:lle ei oikein ollut selvennyt, kumpi oli pyytänyt toista parikseen. Jotenkin blondi kuitenkin oletti, että se oli tämä Moonin poika, joka oli pyytänyt Gemmaa parikseen. Gemmahan oli todella nätti tyttö, joten ei olisi ollut ihmekään, jos jotkut jätkät roikkuivat toisen perässä.
Mutta tästä pojasta hän ei olisi uskonut sitä. Toisella oli kuitenkin sen verran iso ego, aivan niin kuin Gemmalla.

"Mitä sä ajattelet? Gemmasta siis?" tyttönen kysäisi kepeästi ja hymyili viattomasti.
"Musta tuntuu, että sulla ei oo puhtaat jauhot pussissa", blondi lisäsi vielä, virnisti leikkisästi ja nojautui taaksepäin omiin käsiinsä.
Voi, tämän Gemman jutun jälkeen M.A aikoisi kysellä toiselta siitä mehevästä pukuhuonejutusta.

Mischa hymähti hillitysti M.A'n kommentille. Vai ei hänen kierretty vastauksensa neidille kelvannut? No, ei poika sitä ihmetellyt. Miltei kaiken sai selitettyä sillä, että kyseessä todellakin sattui olemaan Mary-Ann McAllister, eikä kuka tahansa muu tyyppi.
"Mä", Mischa vastasi yks kantaan. Enempää hän ei aikonut selittää. Ei se ollut mikään yltiö romanttinen tilanne tai mitään muukaan, suoraa toimintaa vain. Ja mitä edes Gemma Fleming kykenisi kieltämään, jos Mischa pyytäisi oikein nätisti? No, mitään hän ei ollut 'oikein nätisti' tytöltä tai keltään muultakaan pyytänyt.

"Mitäkö ajattelen Gemmasta?", Mischa toisti kysymyksen kohottaen hieman toista kulmaansa. "Mitä mun sun mielestä pitäisi ajatella siitä? No, se on nätti ja fiksu, Gemmassa on asennetta." Mischa katseli M.A'ta hieman liioitellun kysyvästi, kuin kertoakseen neidille kuinka tyhmä kysymys oli ollut.
"Oikein puhtaat jauhot pussissa", Mischa nauroi. "Niinpä tietenkin. Mitä sä sitten epäilet?" Mischalla oli omat päätelmänsä, hän luki M.A'ta juuri nyt kuin kirjaa. Tyttö näytti siltä kuin aikoisi vetää pukuhuone jupakan pöydälle. Mischa oli tänään huomattavasti sanavalmiimpi asiasta kuin taannoin Gemman kanssa ruokalassa.

Mary-Ann tyytyi vain nyökkäämään Mischan kerrottua, että poika oli toista pyytänyt. Aivan kuten M.A olikin uumoillut. Blondi vain halusi niin kovasti tietää, oliko Mischan ja Gemman välille syntymässä jotain! Mikään ei ollut sen parempaa kuultavaa kuin se, että uusi rakkaustarina oli saamassa alkunsa!
... Jos sellainen oli edes saamassa alkunsa.

Mischa vastasi sitten, mitä mieltä oli Gemmasta, ja pojan sanojen jälkeen M.A hymyili suloisesti toiselle.
"Aaaw. Aika söpöö", blondi totesi ja alkoi hykerrellä, kun punapää kysyi, mitä tyttö epäili.
"Enhän mä mitään epäile. Oon puhdas kuin pulmunen", tyttö sanoi ja naurahti heleästi. Niinpä, puhdas kuin pulmunen tosiaan.
"Ois vaan ollu kiva tietää, onks sulla jotain syvempiä tunteita mun bestistä kohtaan..." Mary-Ann sanoi vilpittömästi ja räpsytteli pari kertaa silmiään.

"Ai niin joo..." tyttö mutisi sitten ja sai katalan virneen kohoamaan huulilleen.
"Sä taidatkin hieman aavistella, minkä puheenaiheen aion ottaa seuraavaks esille", blondi sanoi ja nauroi hiljaa.
"Nyt sulla on viimeinen tilaisuus kertoa totuus pukuhuonejutusta", M.A puhui sitten ja katseli Mischaa silmät kiiluen.

Mischa hymähti mitäänsanomattomasti Mary-Annen aawsitteluille. Söpöä? Tuskimpa vain, kyse oli kuitenkin siitä mitä Mischan ja Gemman välillä oli, eikä siinä tasan ollut mitään söpöä. Heidän välillään oli vain... jotain outoa ja määrittelemätöntä.
Tytön sanoille Mischa naurahti, niin varmasti! M.A oli kaikkea muuta kuin puhdas ja viaton otus, tyttö oli petoeläin, jonka hampaat raatelivat kenen tahansa maineen pienen pieniin siivoihin. Tuo tyttönen oli oikea hirviö.
"Syvempiä tunteita? Ei, tuskimpa vain", Mischa hymähti. Kuten Mischa jo itsekseen kerran totesi, se mitä hänen ja Gemman välillä oli oli outoa ja määrittelemätöntä. Tiedä sitten mitä, ei Mischalla mitään suurta halua ollut ottaa selvää.

Varoittavat sanat, paljonpuhuva virne. Nyt M.A lausuisi sen, mitä Mischa oli jo hetken, siin oikeastaan koko rupattelutuokion ajan, uumoillutkin. Pukuhuone juoru. Eikä poika suinkaan erehtynyt, se oli asia jonka M.Akin tahtoi osallaan selvittää. Typerät lehmät eivät tuntuneet uskovat, ettei mitään ollut tapahtunut hänen ja koripalloilijoiden välillä.
"Totuus? No, mitään radikaalia ei tapahtunut. Mikä teitä muijia vaivaa, kun ihan kaikkeen pitää yrittää tunkea romantiikkaa tai seksiä? Ivan Smithiä kohtaan mä tunnen vain inhoa, niitä muita en tunne. Mun ja niiden välillä ei ole yhtään mitään, sitä en sitten tiedä mitä koripallojoukkue keskenään pukuhuoneissa harrastaa", Mischa kertoi kasvoillaan neutraali ilme, jonka tuo piti pokerilla koko selityksensä ajan.
"Eli ei ole mitään 'romanttisia tunteita' Gemmaan, puhumattakaan niistä koripalloilijoista", Mischa vahvisti. "Mutta mitä sun ja Chad Wheelerin välillä oikein on? Sä olet kuulemma yrittänyt sille ja Pepelle välirikkoa..." Nyt vuorostaan Mischan kasvoille karkasi kieroutunut virne, hän halusi kuulla kuningas selityksen M.A'n suusta. Tytön oli pakko olla hyvä valehtelija, kun kerran pyöri juoruilijoiden parhaassa kastissa.

"Ai jaa..." Mary-Ann mutisi pettyneen kuuloisena, kun Mischa vannotti, ettei hänellä ollut Gemmaan mitään syvempiä tunteita. Tai niin ainakijn poika sanoi, ties vaikka valehtelikin. Ja varmasti valehteli, ei kukaan uskaltanut Mary-Annelle juuri koskaan mitään myöntää, mikä ei ollut mikään ihme. Nimittäin heti seuraavana päivänä koko koulu saisi tietää sen. Hihi.

"No hei, kaikki rakastaa romantiikkaa ja seksi saa vain enemmän kiinnostuvammaksi asiat", Mary-Ann vastasi Mischan kommentille ja hymyili oikein sievästi.
"Saanks mä nyt sitte kysyä jotain? Jos kerran siellä pukuhuoneissa ei kerta tapahtunut mitään, miks ihmeessä siitä liikkuu tällaisia juoruja?" blondi kysäisi viattomasti ja huokaisi. Niinpä niin, jostain ne juorutkin olivat alkunsa saaneet! Ainahan juoruilla oli jotakin perää, harvoin ne tempaistiin tyhjästä.
... Mutta kyllä tämä nirppanokkainen blondi sellaisiakin tempauksia harrasti. Olihan hän rikkonut niin sen Ravensinkin muijan asemaa koulussa, kun lähetti eteenpäin perättömiä juoruja.

Mary-Annen suu loksahti auki turhautuneisuudesta, kun Mischa Moon alkoi kysellä häneltä tyttösen touhuja. Miten tuo kehtasi! Ja eikö se muka ollut jo muiden tiedossa, miksi M.A halusi tuhota heidän kahden suhteen.
Tytön sormi kohosi ylös ja hän heilutteli sitä varoittavasti.
"A-aa. Sä liikut nyt vaarallisilla vesillä, Misu. Sun on turha yrittää saada musta aikaseks mitään juorua, sillä mä oon kertonut tän asian jo kaikille sellaisille henkilöille, jotka on koulussa vaikutusvaltaisempia. Cheriekin on hyvin tietoinen tästä mun tuhoamis-suunnitelmasta", blondi puhui ja näytti vihaiselta. Hän ei pitänyt siitä, kun tytön tekemisiä udeltiin.
"Mutta asia meni näin; Ravensin muija kerto Gemmasta ilkeyksiä ja Gemma muru joutu huonoon valoon cheerleadereiden keskuudessa. Mä vaan puolustan Gemmaa ja Gemman mainetta. Se Ravensin muija ansaitsee rangaistuksen. Mitäs hyppi väärille nenille", M.A puhui kiukkuiseen sävyyn. No, hänen suunnitelmansa tuhota Penelopen ja Chadin suhde oli onnistunut ja nyt Mary-Ann toivoi, että nuo kaksi eivät voisi enää sopia. Ja jos he jostain kummasta syystä saisivat sovittua, oli asialle edelleen tehtävä jotain.
"Säkin tekisit kaikkes, jotta saisit puhdistettua ystäväs maineen, etkö niin?" blondi kysyi ja hymyili hieman. Hän itse aikoi puolustaa ystäviensä mainetta henkeen ja vereen.
"Ja eihän Gemma muru saa olla huonossa asemassa, eihän?" Mary-Ann kysyi viattomasti ja räpsytti kiiluvia silmiään.

Mischa kohautti olkiaan, olihanse tietenkin niinkin. Kaikkia tuntui kiinnostavan kuka pani, ketä ja missä ja kuka sen mieli tietty sitten oli jne jne jne... Mischa naurahti, M.A ei koskaan luovuttanut, kyllähän poika sen tiesi.

"Kultapieni, jollakin oli tylsä päivä", Mischa ilmoitti liiotellun dramaattisella äänellä. "vähän niin kuin sulla nyt..."
Jaa vaarallisilla vesillä? Mischa naksautti kieltään paheksuvasti ja katsahti Mary-Annea samaan dramaattiseen tyyliinsä kuin aiemminkin. "Sori nyt, mutta mä en ole mikään kana joka elää juorutakseen muista", Mischa ilmoitti, eikä todellakaan jättänyt äänen painollaan epäselväksi, ettei M.A'sta olisi siihen samaiseen luokkaan hänen kanssaan.
Mischa nyökäytti päätään, ihan hyvä selitys, mutta... Kai siinä nyt oli lehmäläkin jotain omaa ojassa, kun se kerran näki niin paljon vaivaa? Tiedä sitten sitä, tuskin sen edes olisi pitänyt Mischaa kiinnostaa. Tai sitten kyse oli yksinkertaisesti siitä, ettei M.A tahtonut hengailla huonomaineisten kanssa ja tuolle itselleen oli ennemmin eduksi puhdistaa Gemman maine kuin hylätä tyttö? No, se kuulosti ihan uskottavalta.
"Toki", Mischa totesi äänellä, joka oli ihan uskottava, mutta jätti silti hieman auki. Hänellä kun ei ollut ystäviä, joiden takia kannattaisi riskeerata omaa asemaansa.
"Ei tietenkään", Mischa vastasi M.A'n kysymykseen Gemmasta. Se ei siis vieläkään luovuttanut? Uskoi yhä, että hänellä ja Gemmalla oli jotain meneillään. No, oliko heillä sitten? Mitä yksi tai kaksikaan suukkoa muka merkitsivät? Evät kai mitään.

Mary-Ann ei enää vastannut pojan kommenteihin. Vai kana? Tyttöä oli haukuttu sellaisella nimellä jo pariin otteeseen, ja blondi miettikin, mistä helvetistä se haukkumanimi oli oikein saanut alkunsa.
No ihan sama, tyttö oli nyt sen verran ärtynyt, että ei jaksanut ajatella haukkumanimiensä alkuperää sen enempää. M.A:n teki vain mieli kumauttaa laukullaan Mischaa päähän, mutta... Ei, ei se ollut M.A:maista sitten yhtään, joten sen tempauksen voisi unohtaa sen sileän tien.

Vaaleaverikkö laskeutui sitten pöydän päältä seisomaan ja suoristi vaatteitaan. Sen jälkeen hän loi Mischaan närkästyneen katseen, mutta se piiloutui hieman ilkikurisen virneen taakse.
"Tää tais olla tässä", blondi puhui sitten ja heilautti vaaleat hiuksensa selälleen.
"Sä et taida edelleenkään myöntää tuntevas Gemmaan mitään sen syvempiä tunteita, ja mä en todellakaan oo sitä tietoa ruinaamassa sulta. On munkin uteliaisuudella rajansa. Mä aion hankkia sen tiedon sitten jostain muualta", Mary-Ann puhui tyynesti ja väläytti toiselle kauniin hymynsä.
"Meidänlaisten kuuluis pitää yhtä tiukemmin. Mehän kuitenkin... Omistamme tämän koulun?" tyttö puhui ja naurahti heleästi. Askeleet johdattivat blondia jo luokan oville.
"Ei muistella pahalla, Misu. Bai bai", Mary-Ann heitti kepeät hyvästit ovelta ja katosi käytävälle hankkimaan tietoja uusimmista juoruista.

//Se taisi olla tässä? :,D
Kiitos pelistä ! XD <3

- ju, kiitos ihan itsellesi 8'3 ♥ -

M.A ei tainnut pitää siitä mitä Mischa oli sanonut, mutta eipä poika sanojaan ollutkaan kohteliaisuudeksi tarkoittanut. Mischa kun lausui sellaisia hyvin harvoin, eikä hänen olisi tullut mieleen kertoa mitään M.A'n hyviä puolia tytölle itselleen. Ei se tainnut olla sen arvoinen, varsinkaan tällä kohtaamisella.

Tyttö lausui sanat jotka Mischa luki lähtemiseksi. Mahtava idea, poika nyökkäsi. "Se oli tässä2, poika vahvisti vielä sanallisestikin. Mahtava päätös keskustelulle, ihan kuin heillä olisi ollut joku kahden keskinen kokous meneillään...
"Mulla ei ole mitään myönnettävää siinä suhteessa", Mischa vahvisti omalla tavallaan Mary-Annen sanat. Ja tiukemmin yhtä? Heidänlaistensa? hah, kuinka niin he khallitsivat koulua? Hallitsijoita tietenkin voi olla vain yksi kerrallaan, eikä Mischalla ollut tarvetta yhteistyölle. Tällä hetkellä huipulla oli Cherie, jonka paikkaa moni tyttö havitteli. Varmasti myös M.A, no saisi nähdä sitten ensi vuonna kuka koreili koulun kuningattarena, kun kolmoset olivat jo päättäneet koulunsa...
"Ei tietenkään, Mary-Ann", poika lausui. "nähdään taas." Päässään poika lisäsi vielä, ettei suinkaan liian pian.