Dddah.

>Inspiraatiota ei riittänyt otsikon vääntämiseen ... Chaos!<

Oli erittäin tavallinen, suorastaan tylsä, tauko Aston High Rebornissa. Monet oppilaista olivat kiiruhtaneet ulos nauttiakseen mukavasta säästä ennen tunkkaisten ja hikisten oppituntien jatkumista, mutta kaikki eivät sentään näin energisiä olleet. Aulassa ja käytävillä löhili monenlaista oppilasta, nuorta ja vähän vanhempaa, ja muutama opettajakin käveli ärtyneen oloisena paikan läpi matkalla opettajanhuoneeseen. Mikä mahtava hetki luoda suhteita ja jutella ystävien kanssa - tai muutenvain kuluttaa aikaa. Näistä viimeisintä toteutti Era Servacad, joka kulki aurinkolasien taakse piiloutuneena, platinanvaalea tukka pörröön laitettuna. Hän oli itsevarma, sen erotti hymystä, joka lepäsi ilkikurisena kapeilla kasvoilla. Katse tutki tummien lasien kätköistä kulkijoita, joista suurinosa loi tyttöön hieman epävarmoja mulkaisuja. Vaan eipä tuo haitannut, ajatteli Era ja venytti käsivarsiaan kohti kattoa kävellessään. Hän nautti huomiosta, olipa se sitten posiitivista tai vähän huonompaa. Kunhan kukaan ei tullut nenälle hyppimään, oli tämä vaaleaverikkö erittäin tyytyväinen oloonsa.

Pikkupahis päätyi juoma-automaatin luokse, jonka syvyyksiin hän tunki taskustaan löytämänsä kolikon. Tuttuun tapaan pihi automaatti yritti pitää tilatun colapullon itsellään, mutta Era ei antanut tällaisen tapahtua. Terävä potku suoraan oikealla jalalla masiinan kylkeen sai aikaan jotain tapahtumaa, ja kohta pullo kolahti oikeaan paikkaan. Are hymähti kevyesti, noukki pullon itselleen ja kääntyi liukkaasti ympäri. Hän näki oikein mukavan istumapaikan aulassa, jonne käveli surutta. Mustien farkkujen säärystämät jalat kuljettivat pitkin ja nopein askelin, ja kohta kevyeeseen harmaaseen toppiin pukeutunut tyttö istahti aloilleen. Pullo avautui sihahtaen ja Era hörppäsi aimo annoksen nestettä kurkkuaan kostuttamaan.

- Tiedän tunteen -

Jupiter heilui Astonin ulko-ovilla tupakka suussa, mikä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Pojan Mustat hiukset olivat kahdella ponnarilla, jotka oli tupeerattu takkuisiksi ja hauskan näköisiksi. Vahvat rajaukset korostivat syvän vihreitä silmiä, vasemmalle poskelle oli piirretty viisisakarainen tähti.
Poika pudotti natsan jalkoihinsa ja hyppäsi sen päälle, jaloissa tuolla oli mitäpä muutakaan kuin ne maiharit, joita tuo käytti aina. Ei ollut Jupiteria ilman niitä helvetin vanhoja ja kuluneita kenkiä.

Poika tönäisi oven auki ja luikahti aulaan jossa sitten keskittyi oikomaan Nirvana paitaansa. Jalkoja verhosivat pinkit trikoot, joiden päälle poitsu oli päättänyt vetää verkkokankaiset mustat housut. Kokonaisuus oli yhtä friikki kuin aina ennenkin, joskaan se ei ollut lähelläkään sitä friikkeyttä mikä oli vallannut pojan mielen.
Se oli jotain niin käsittämätöntä outoutta, ettei siitä ulkopuolinen ottaisi selkoa, vaikka kykenisi lukemaan ajatuksia. Jupiter oli tänään sähköjänis, oikea ADHD tenava. Hänen teki vain mieli juosta ympyrää aulassa ja hyppiä nojatuoleilla. Oikeastaan... Ihan jännä ajatus.

Poika otti vauhtia ja hyppäsi vapaaseen nojatuoliin pitkällä loikalla. Ei niinkään fiksu ajatus, sillä vaikkakin poika onnistui osumaan tuoliin ja jäämään siihen se kaatui nurin vauhdin voimasta.
Poika kiljahti säikähdyksestä, vaikkakin äänessä oli myös huomattava määrä riemua.

Hän ottaisi vielä turpaansa tällä menolla.

Ahh. Mikäs tässä oli ollessa.
Era hymähti itsekseen, heittäessään rennosti jalkansa eteen eräälle penkille, joka oli myös vapaana. Hän antoi kroppansa lösähtää ja nautti suuresti rennosta olotilasta. Hän oli rauhassa, hänellä oli juotavaa, ja hän saattoi aivan kaikessa rauhassa tarkkailla maailman menoa mustien aurinkolasiensa takaa.
Era hurisi ajatuksissaan ja hymyili kissamaisesti.
Kevyellä katseellaan tyttö kävi läpi paikalla olevia ihmisiä, joista tiesi kasvolta monia, niin kuin hekin tunsivat hänet. Eivätkä edes hyvässä mielessä. Era hymähti näille, ei lainkaan pettyneenä, vaan lähinnä ilkeän huvittuneena. Siinähän mulkoilivat, kukaan ei uskaltaisi suoraan sanoa mitään. Valkotukkainen kohotti pullon huulilleen ja hörppäsi pitkän siemauksen nestettä.

Lopulta, kun sisään astui erittäin neidin näköinen poika vaaleanpunaisissa housuissaan, siirtyi Eran katse tuohon. Kulma kohosi pakostakin, ja hetken tyttö tuijotti toista silmät räpsähdellen. Kaikenlaisia ihmetyksiä tämä maailma piti pullollaan.. friikki mikä friikki. Pikkupahis venytti hieman käsiään ja asetti ne rennosti niskansa taakse, haukotellessaan pehmeästi. Varpaat nykivät leppoisasti päässä soivan kappaleen tahtiin.
Rentous ja mielihyvä olisivat olleet kohdillaan, mutta sitten tuo friikki poika päätti pilata kaiken. Ennenkuin Era edes tajusi, oli poika pinkaissut juoksuun, uhkaavasti häntä kohden. Penkki, jonka poika päätti saalistaa, sijaitsi nimittäin aivan Eran vieressä. Siro pää ehti juuri käännähtää katsomaan friikin suuntaan, kun tuo jo pongahti vapaalle tuolille kiljahduksen saattelemana, kun istumapaikka kaatui hyökkäyksen voimasta. Era tuijotti tapahtunutta silmät suurina aurinkolasien takana.

"Mitä helvettiä sä oikein teet?", Era kivahti pojalle.
"Jeesus, kaikenmaailman friikkejä tämä koulu täynnä."

Poika kohotti katseensa lattiatasosta ylös, nojatuolin suuntaan, sieltä äänen kuullessaan. Poika soi tytölle leveän virneen, joka ei jättänyt epäselväksi kuinka pahoillaan tuo oli aiheuttamastaan sydänkohtauksesta. No, ei tasan yhtään pahoillaan, oikeastaan tyytyväinen. Hän onnistui jälleen kerran saavuttamaan lähtemättömän vaikutuksen. Toisaalta... No, tuon tytön kasvot nyut olivat kaikille tutut. Era, astonin tunnetuin julkilesbo ja varmasti helvetin ylpeä maineestaan. Nastaa, nyt Jupiter saisi osakseen vähintään henkisen löylytyksen, jos tyttöä ei kiinnostaisi hakata häntä fyuysisestikin.

"Kyllä, täysin samaa mieltä. Jos mä olisin talonmies niin mä asentaisin kaiken kiinni lattiaan, ettei ketkä tahansa ylivilkkaat friikit varmasti kykenisi turmelemaan irtaimistoa", Jupiter selosti totisella äänellä, nyökytellen sanojensa vahvistamiseksi. Kasvoille oli aseteltu tarkkaan lapsekas, viaton ilme.
Jupiter oli näytteliä, vieläpä kohtuullisen taitava sellainen. Hänestä oli kiva vetää rooleja ja saada aikaan lähtemättömiä ensivaikutelmia, niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä.

"Toisaalta, silloin urheilijoilla ei olis tavaroita heiteltäviksi seinille ja ne alkais heitellä oppilaita. Ehkä se olikin huono idea." Poika kohautti olkiaan ja virnisti leveästi. Kaikki kulissi oli riisuttu. Poika nousi lattialta nostaen pärässään tuolinkin, jolle sitten istui. Ei tuo tietenkään vaivautunut kysymään haittasiko toista hänen hehkeä seuransa.

Oikeastaan oli ihan hyvä, ettei Jupiter kysellyt lupia seuraan lyättäytymisestä. Jos hän olisi tehnyt niin, olisi hän saanut osakseen ainoastaan tylyn katseen ja osoittavan sormen, jonka osoittama suunta oli kaukaisuus. Mikä vaan paikka, kunhan se oli tarpeeksi kaukana itse Erasta. Tyttö kohotti kulmaansa, antaen huuliltaan karata kevyen, kuivan tuhahduksen pojan sanoille. Viattomuus ja lempeys eivät tehonneet tähän tyttöön, joka tutki harmaalla katseellaan poikaa ylimieliseen sävyyn. Häntä ei tänään huvitellut pelleillä kaikenmaailman AD/HD tapausten kanssa.
"Jos hän naulaisi kaluston kiinni, te kaivaisitte naulat irti ja piirtelisitte niiden kärjillä ihoonne", Era tyytyi toteamaan pojalle, joka asettui muitta mutkitta istumaan kaadetulle tuolille. Era käänsi katseensa pois.

Kuinka toinen muka olisi hiljennyt? Ei, hän alkoi jutella urheilijoista, ja siitä, kuinka nuo heittelisivät oppilaita seinille, jos kalusteet olisivat kiinni. Platinanvaalea kirosi mielessään huonoa tuuria, jonka oli saanut osakseen. Miksi ihmeessä hänen seuraansa hankkiutui juuri tänään tällainen tapaus, jollaisia hän ei tosiaankaan nyt katsella jaksaisi. Era vilkaisi poikaan syrjäsilmällään.
"No, sinä pidät kaatuilusta. Eikö seinään lentäminenkin siis kuulostaisi mukavalta ajanvietolta?" tyttö kysyikin ivallinen pilke äänessään.

Jupiter virnisti leveästi, Eralla taisi olla huonokin päivä? No, eipä sen terille väliksi ollut, hänelläpä sattui olemaan erinomaisen hyvä päivä. Ainakin super energinen...
"Oikeastaan aika hyvä idea!" Jupiterin kasvoille kohosi haaveeliseksi ja innostuneeksi tarkoitettu ilme. hyvänä näyttelijänä hän onnistui siinä oikeastaan hyvinkin.
Jupiterin ärsyttävä puoli alkoi tunkea esiin, kun huomasi ettei toinen kaivannut hänen seuraansa, niin mikäs sen hauskempaa kuin lykkäytyä siihen väkisin... Niin, ne jälkipuheet eivät aina olleetkaan niin mukavia... Tai kyseessä harvemmin oli suoranaisesti puhetta...

"Ei.. Mä oon lentäny jo ihan tarpeeks ikäsekseni", Ter kohautti olkiaan. Niin, urheilijat tykkäsivät heitellä häntä erinäisistä syistä... ja olihan niitä pahiksiakin...

"Toisaalta ois kivaa, jos ihmisillä ois siivet. Niinku linnuilla... Mut sit olis kans ontot luut ja ne murtuis liian helposti...", poika puheli katsomatta suoranaisesti vaaleaan tyttöön. Puhtaan vihreiden silmien katse kierteli seinillä. "Tai sitten vois olla hämisjalat, kaheksan hämis raajaa..."

Eran kulma kohosi. Voisiko se kohta kohota enempää?
Tyttö halusi katsoa pois päin tästä kummallisesta pojasta, mutta hän ei vain kyennyt siihen. Hän katsoi toista, silmissään epäluulo, inho, eikä keksinyt, kuinka vastata toisen hämmentävään höpötykseen. Platinanvaalea antoi kasvojensa neutralisoitua, murahti jotain mielssään ja pyöräytti harmaata katsettaan, ennenkuin puhui - toiseen tietenkään katsomatta - synkällä, välinpitämättömällä sävyllä.
"Kukaan ei ole selvästikään heittänyt vielä tarpeeksi lujaa, kun olet hengissä."

Era puuskahti ja heilautti päätään. Hän kohotti sirot sormensa ja pyyhkäisi hieman pörrötettyjä hiuksiaan, ennenkuin vilkaisi nopeasti, ja erittäin kevyesti, poikaan, jonka silmissä ei juuri järjenjuoksu laulanut. Eikä se liikkunut sen kummemmin toisen puheissakaan. Inhonväristyksiä ruumiissaan tunteva nuori nainen tuhahti halveksien, kääntyen. Hän katsoi pojan silmiin, hymyili ivallisen kiusoittelevaa hymyä, ja hänen matala, soinnukas äänensä suorastaan luikerteli pojan ympärille, nuorikon lausuessa terävästi:
"Tee ihmisille palvelus, kiipeä katolle ja kuvittele, kuvittele omistavasi ne linnun siivet."

Että oli ihanaa olla ärsyttävä, varsinkin jos se tuntui toimivan. Jupiterin olisi tehnyt mieli vain revetä nauruun, mutta näyttelijä piti roolinsa. Joka siis oli rooli vain osittain.
"Mä olisin voinut loukkaantua tosta", Jupiter tokaisi kaikkea muuta kuin itseensä ottaneella äänellä vihreät silmät kiiluen. Voi että oli hienoa olla ärsyttävä... Tosin, ei niin hienoa ottaa samaisesta syystä turpiinsa.

Jupiter vain pyöritteli hiussuortuvaa sormissaan olematta Eran puheista moksiskaan. Hän oli päättänyt pitää hauskaa tytön kustannuksella siihen asti, että se hauskuus päätettäisiin. Ja se päätettiin nyt. Friikkipoika nimittäin kuuli ylimääräiset piikkikorot, joiden omistaja lähestyi.
"Ja mitähän juurikin liikkuu päässä, pikkumies", paikalle pelmahtanut punapää verkkosukissa ja käsitellyssä pikkumustassa piikkikorkojen omistajana tuhahti nojautuen Jupiterin nojatuolin selkään.
"Yllättäen turpaas kerjäämässä?", Mila jatkoi hymyillen serkulleen pientä ja pirullista tyyliä. Jupiter pyöräytti silmiään. "Kai sen niinkin voi tulkita jos tahtoo", poika hymähti normaalipainotteisella äänellä vaivautumatta enää liioittelemaan tai näyttelemään. Jamie olisi repinyt ne lavasteet nopeasti.

Punapään silmiin osui tuo platinanvaaleat lyhyeksi kynityt hiukset omaava muija. Nimi ei muistunut juuri mieleen, mutta Mila ainakin kuvitteli sen tietävänsä. Hänellä nyt kuitenkin oli huono nimipää.
"Se on hieman päästään vialla, mutta harmiton", tatuoitu muija huikkasi hymähtäen.