Princess and her courtiers

+ otsikko suomeksi siis Prinsessa ja hänen hoviväkensä :--D +

Cherie Hayes oli jälleen kerran pukeutunut niin tyylikkäästi, että jokainen vähänkin muotitietoinen tyttö tai poika oli pudottaa tarjottimensa kun neito sipsutteli ruokalaan ylväänä ja itsevarmana. Tai no pojat ainakin viimeistään pudottivat leukansa tarjottimien mukana sillä norsunluunvalkoinen, tilaustyönä tehty mekko oli lähes laittoman lyhyt ja avonainen. Neidon upouudet, kultaiset Guccin korkokengät kopisivat ruokalan lattiaan kun prinsessa meni suoraan suosittujen pöytään. Hän piti huolta että joku rikkaisiin pentuihin kuuluva poika pyyhki hänen tuolinsa istuimen tarkasti ja huolellisesti ennen kuin hän istuutui siihen. Louis Vuittonin laukku laskettiin lattialle tuolin viereen, ja jalat ristittiin. Cherie katsoi ympärilleen, huokaisten tyytymättömänä kun ketään hänen rakkaista ystävistään ei näkynyt lähistöllä.

"Hei, sinä! Käy katsomassa onko tuolla mitään syötävää, ja tuo mulle. Jos ei ole, kipaseppa lähimpään paikkaan mistä saa jotain hyvää lounasta", Cher komensi läheiselle tytölle huutosakkilaisen asussa.
"Yllätä mut", neito sanoi suloisesti kun huutosakkilainen sopersi jotakin että mistä hän tietäisi mitä koulun kuningatar haluaisi.
Cherie huokaisi ja pyyhkäisi vaalean, pitkän hiussuortuvansa pois kauniista uudesta mekostaan. Ai että hänellä oli hyvännäköinen, itsevarma ja seksikäs olo kun kaikki päälläolevat vaatteensa hän oli vasta eilisiltana ostanut, ja kultaiset timanttikorut ranteissa, kaulassa ja korvissa helisivät nekin uutuuttaan. Eilen oli taas rahaa palanut, mutta sehän ei tämän tyttösen menoa haitannut lainkaan.

+ Rige ja M.A tänne siis ;D tuli lyhyt mutta kamala kiire >: +

// Tantantaaaa ~ ! M.A saapuuuu<3

Jos kerran koulun suosituin tyttö, Cherie Hayes, herätti tuollaista huomiota vaatteillaan, niin Mary-Ann McAllister tuli hyvänä kakkosena perässä. Tosin, häntä ei kyllä ihailtu niin paljon kuin Cherietä ja suut eivät loksahtaneet niin paljoa auki. Mutta näyttävästi tyttö astui ruokalaan pamauttaen sen ovat auki, jotta kaikki varmasti huomaisivat tytön sisääntulon ruokalaan. Vaaleat hiukset heilautettiin selälle ja hänen Pariisista ostettu Louis Vuittonin laukku roikkui käsipuolessa. Blondi lähti kävelemään varmoin askelin pitkin ruokalaa, yllään leopardikuvioinen minihame ja valkoinen löysä lyhythihainen paita, joka vilautti hieman liiankin paljon ulkopuolisille silmille.

Miten M.A iloistuikaan nähdessään Cherien istuvan yksin suosittujen pöydässä. Tyttö oikein pysähtyi paikoilleen keskelle ruokalaa ja heilautti kättään, joka kilisi kultaisia ja hopeisia koruja.
"Cherie!" Mary-Ann hihkaisi ja hymyili toiselle oikein kauniisti valkoiset hampaat näkyen. Tässä vaiheessa kaikki ruokalassa huomasivat tytön, jos eivät olleet huomanneet tytön pamauttavan ruokalan ovia. Tyttö tunsi uteliaat katseet itsessään, jolloin blondi alkoi taas kävellä, tällä kertaa Cherien luokse. Tyttö laski kätensä Cherien vieressä olevan tuolin selkänojan päälle.
"Saanko istua tähän? Vai odotatko Giseleä, Didiä ja Catharinea? Mulla ois sulla pieni tuliainen Pariisista, kun olin siellä sen viimiset pari viikkoa. Ja mä haluan todellakin kuulla, mitä sulle kuuluu, kun ei olla pitkiin aikohin juteltu", Mary-Ann puhui toiselle pehmeällä äänellä, taputti laukkuaan sen merkiksi, että tuliainen oli siellä ja hymyili hurmaavasti tytölle. Toki tyttö nyt tuliaiset oli kaikille suosituille ostanut, eivätkä ne olleet halpojakaan vaan todella kalliita (joihin isi oli kiltisti antanut rahaa). Eihän sitä muuten suosittujen muistissa pysyttäisi. Ainakin Cherien muistissa tyttö halusi pysyvän ja muutenkin arvosti Cherietä kaikista eniten suosituista. Olihan M.A nyt kuullut Gemmalta vähän kaikenlaista kahden muun suositun tekemisistä, mutta oli tainnut jotain luvata sinne päin, että ei kertoisi niitä eteenpäin.

Cherien mietiskelyn keskeytti ääni joka huudahti hänen nimeään. Tyttö nosti kasvojaan, joille nousi välittömästi ihastunut hymy.
"M.A-kulta!", neito huudahti ilahtuneesti, kovalla äänellä tottakai että kaikki seuraisivat heidän tekemisiään. Kun toinen käveli hänen luokseen, nousi Cher ylös ja halasi Mary-Annea ja totta kai teki normaalit poskipusut. Se oli hyvin suosittu käytäntö koulun kerman keskuudessa...
"Noh, istu nyt tän kerran. Vaikka sä et oikeastaan sais istua siinä, mutta onhan mun nyt laskettava sut istumaan että sä voit kertoa kaikki kuulumiset Pariisista", prinsessa sanoi ja istui takaisin paikalleen. Hän ei yleensä pitänyt kovinkaan paljon cheerleadereista tai rikkaista pennuista, tytöistä varsinkaan, sillä ne nuoleskelivat niin paljon ja epätoivoisesti että se oli sietämätöntä. Mutta M.A oli kultainen tapaus ja varsin hurmaava, ja toki tuon antamat lahjatkin miellyttivät. Ei silti, hän sai itse kaiken minkä halusi niin lahjoilla ei ollut niin paljon arvoa kuin olisi köyhemmällä ollut.

"Voi, ei sun ois pitänyt", Cherry sanoi vaatimattomasti lahjasta, vaikka todellisuudessa paloi halusta tietää mitä toinen oli osannut ostaa tytölle jolla oli kaikkea.

+ superlyhyt mut ihan tappava kiire, nyt häviän. heiheii! +

// Ei haittaa mittään ! <3

Kuinka Mary-Ann ilahtuikaan, kun Cherie otti hänet vastaan niin iloisesti. M.A halasi Cherie tiukasti ja poskisuukotti tätä. Monet seurasivat tätä tapahtumaa suurin silmin ja M.A hymyili tyytyväisenä istuutuessaan sitten Cherien vierelle.
"Tän kerran, lupaan. Ja voi, kerron kyllä kaiken Pariisista!" blondi hihkaisi ja laski laukkunsa vapaalle tuolille vieressään. Eihän uutta laukkua voinut ruokalan likaiselle lattialle laskea!
"Pariisissa oli meneillään muotiviikot. Ah, kävin äitini kanssa niissä jokaisissa! Aika paljon ne toistaa entistä mallistoaan, mutta bongasin sieltä pari kivaa uutta pukua. Sitten otin vaan yhteyttä niiden suunnittelijaan ja pyysin tekee niistä mulle omalla koollani mekon. Ne mekot saapuu kuulemma ens viikon puolella. Maltan tuskin odottaa", Mary-Ann puheli ihastuneena ja aikoi innoissaan jatkaakin.
"Sitten mä tottakai kävin Tiffanylla ja muistin teitä ystäviäni sen koruilla", tyttö kertoili tuliaisensa, minkä sitten kaivoi pöydälle Cherien eteen. Se oli paketoitu kultaiseen pakettiin ja sitä koristi hopeinen nauha.
"Mä jotenkin muistelin, että olit joskus aikoja sitten maininnut haluavas tän korun. Mutta sitten et vain ikinä ollut saanut aikaiseks sen ostamista? Niin mä ainakin ymmärsin, joten toivottavasti sulla ei oo viel tätä korua", blondi puheli ja väläytti taas valkoiset hampaansa hymyillessään Cherielle. Koru oli maksanut liian paljon, mutta M.A antoi ystävilleen vain parasta. Ja silloin siitä sai vaikka minkälaisia vastapalveluksia.

"Mut hei, mitä sulle muru kuuluu? Onks sulla tanssiaisiin pari jo tiedossa? Tai siis, totta kai sulla nyt on! Typerä kysymys, sori" M.A kyseli kevyesti ja nojautui nojaamaan kyynärpäidensä varaan pöytää vasten. Gemma oli aamuisella sanonut jotain, että Cheriellä ei olisi vielä paria, mutta olikohan toinen kuitenkin ehtinyt sen valita? Se selviäisi kohta.

//Saat ite keksiä sen korun XDD

Cherie hymyili salaliittolaisen tavoin kun Mary-Ann lupasi istuvansa suosittujen pöytään vain tämän kerran. Ikään kuin kukaan muu voisikaan valittaa hänelle siitä, sillä hänhän se koulun kuningatar oli ja muiden oli vain tyydyttävä siihen mitä hän teki tai sanoi. Cher määräsi tässä koulussa, huolimatta opettajista. Opettajat olivat hänen alapuolellaan loppujen lopuksi, sillä jos tämä tyttö jotain halusi, se tulisi tapahtumaan. Viimeistään hänen isänsä pitäisi siitä huolen, aiheuttaen vaikka lopputilin koulun jokaiselle opettajalle jos tuon pikku tyttö vain niin haluaisi.
Cherry keskittyi kuuntelemaan M.A:ta ja nyökytteli pieni hymy kasvoillaan tuolle. Toki hän oli käynyt useastikin Pariisissa ja myös muotiviikoilla, joten periaatteessa toisen kertomassa ei ollut mitään uutta hänelle. Neito oli itsekin suunnitellut lähtevänsä pian Pariisiin tai ehkä jonnekin muualle pienelle lomalle ja shoppailemaan etenkin.

"Joo, mä kun kävin Pariisissa viime vuonna, siellä oli sillonkin muotiviikot. Mut se taitaa olla aika yleistä siellä. Ja mä ostin sillon sieltä muutaman mekon ja jotain muitakin, en mä enää muista koska mä heitin ne jo menemään ajat sitten", Cherie sanoi ja kohautti olkiaan. Hänelle oli hyvin yleistä heittää lähes uusia vaatteita pois, joko kyllästymisen vuoksi tai sitten ne eivät ole enää tyylikkäitä. Joskus ne päätyvät roskalavalle, joskus vaatekomeron pohjalle.
Cherien kiinnostus suureni huomattavasti kun Mary-Ann alkoi puhua lahjoista. Neidon sormet syyhysivät päästä tämän lahjan kimppuun, mutta ulospäin hän näytti kohteliaan kiinnostuneelta, tosin utelias katse silmissään. Edelleenkin, olisi hyvin ihmeellistä jos toinen saisi hänet oikeasti ilahdutettua lahjallaan, sillä luultavammin hänellä oli kyseinen Tiffanyn koru jo.

Cherie otti kultaiseen paperiin käärityn paketin, ja aukaisi nauhan kauniisti manikyroidulla kädellään. Pitkät kynnet olisivat aiheuttaneet vaikeuksia paketin avaamisen kanssa jos hän ei olisi niin tottunut niihin. Ihme kyllä hän ei nyt keskittynyt kynsiinsä tai muuhun ulkonäkönsä osaan, vaan availi kultaista paperia jonka alta paljastui tyylikäs Tiffanyn rasia jonka sisällä oli siististi aseteltu koru.
"Oi! M.A-muru, mun on jo tosi pitkään pitäny ostaa tää, kiitos kulta!" Cher hihkaisi ja halasi tyttöä hieman liioitellun innoissaan, mutta hän oli ollut taitava näyttelijä jo monta vuotta, joten eiköhän esitys mennyt täydestä. Toki hänestä oli mukavaa saada koru jota oli kaipaillut jo jonkun aikaa, ei ollut vain löytänyt sitä Tiffanyn liikkeistä joissa oli käynyt, mutta hän olisi silti saanut sen, joka tapauksessa. Hinnalla tai tavalla millä hyvänsä.

"No mulle kuuluu ihan hyvää. Mä en oo vielä päättäny haluunko edes paria tanssiaisiin, taso on jotenki vähän alentunu täällä... Ja muutenkin, jos mä meen paritta niin mä voin ettiä sieltä jonkun kuuman urheilijakundin, olkoot parin kanssa tai ilman", Cherie sanoi ilkikurisesti, iskien silmää Mary-Annelle. Hän puhui totta, parittomuus tähän mennessä ei ollut kiinni siitä että hän ei olisi saanut paria itselleen, päinvastoin. Miehet jonottivat hänen parikseen, ja tähän mennessä hän oli vastannut kaikille kieltävästi tai sanonut miettivänsä asiaa. Hän ei todellakaan halunnut parikseen ketään sellaista joka nolaisi hänet tai vastaavaa.
"Mut älä silti vie kaikkia parhaita kundeja", tai voit olla varma että mä saan niin ison raivarin ettet toista oo nähnyt, niin jatkuisi Cherin lause jonka hän ajatteli mutta jätti sanomatta. Eihän M.A nyt niin ilkeä olisi että veisi kaikki parhaimmat kundit jotka on varattu koulun kuningattarelle, ei tietenkään. Ja jos olisi, Cherry pitäisi huolen sen olevan viimeinen kerta.
"Ainiin, onko sulla muuten paria jo?"

+ hmm, vähän venähti 8> +

Mary-Ann ilahtui entistä enemmän, kun oli paljastunut, että Cheriellä ei ollut vielä kyseistä korua. Itsevarmuus vain kasvoi, kun tyttö halasi M.A:tä tiukasti. Kuinka tyytyväinen Mary-Ann olikaan itseensä sillä hetkellä! Onneksi tytöllä oli olemassa tarkat korvat, joiden avulla tyttö aina pystyi haravoimaan tärkeimmät tiedot. Hyvän kuulonsa avulla tyttö olikin saanut selville tämän Cherien koruasian ja pitihän tytön koruvarastoa nyt tukea ja täyttää sitä mahdollisimman kauniilla ja kalleilla koruilla.
"Ah, ihanaa, että sulla ei vielä ollu tota korua! Vitsi kun mä oikeasti panikoin siellä liikkessä, että onks sulla tätä korua ja sitten vaan rohkeasti ostin sen", Mary-Ann puheli ja hymyili toisella suuresti.

M.A:lle oli tärkeää pysytellä hyvissä väleissä Cherien, koulun kuningattaren kanssa. Tyttö ei voisi ikimaailmassa edes harkita suututtavansa toista, sillä sellaisella teolla olisi ikuiset jäljetä. Sen sijaan toisen lahjominen ja ihastelu saattoivat johtaa vielä vaikka kuinka pitkälle. Kenties ehkä jonain päivänä Mary-Ann saisi kävellä Cherien rinnalla koulun käytävällä, yhtenä suosituista. Voi kuinka Mary-Ann odottikaan sen tapahtuvan! Toivottavasti pian, sillä tämä tyttö alkoi olla jo kärsimätön nykyiseen asemaansa (vaikka hänen asemansa olikin jo ihan hyvä koulussa).

Tyttö naurahti toisen kommentille pariasiasta.
"You go girl! Hyvä suunnitelma tosiaankin. Niin, minkäs sille tosiaan voi, jos kerran on jonku jätkän tyttöparia kauniimpi. Sä saisit helposti kenet vaa haluaisit", Mary-Ann puheli ja hymyili kauniisti.
M.A pudisti päätään, kun Cherie kysyi, oliko hänellä jo paria.
"No ei vielä. Hitto, kun oon vaa pari viikkoa poissa, niin koulussa tapahtuu vaikka mitä! Kyllä mä vielä parin tonne tanssiasii hankin, se on jo päätetty. Vielä kukaan ei oo vaa tullu silmiin. Ja oon todellakin sun kanssas samaa mieltä, jätkien taso on huomattavasti alentunut viime vuodesta!" Mary-Ann parkaisi ja huokaisi murheellisena. Hän alkoi naputtaa kynsillään hiljaisesti pöydän pintaa vasten.

Seuraavaksi Mary-Annen mieleen välähti uusi keskustelunaihe, mikä oli tyttösen lempipuuhia.
"Hei, ootkos kuullut tätä jo; poikien pukuhuoneessa kuulemma tapahtui tässä lähiaikoina homoilua", tyttö sanoi hivenen hiljaisemmin kuin äsken. Vaikka kyllähän kaikki voisivat tuon juorun kuulla, ei tyttöä ollenkaan haitannut.
"Mä en ois ikinä arvannut, että Mischa Moon, Ivan Smith, Eric Dupont ja Gabriel Blade olis niiku homoi!" blondi parkaisi hiljempää ja alkoi pudistella päätään.
"Maailman meno alkaa olla jo melko outoa nykypäivinä", neiti totesi ja virnuili tyytyväisenä. Juorut olivat todellakin niin rakkaus Mary-Annelle.

"Voi sua hassua. Mut ajatus on tärkein, et ei se nyt olis mitään haitannut jos mulla olis ollutkin tää koru", Cherie sanoi nauraen kauniilla äänellä, tietysti se olisi haitannut. Luultavasti hän olisi heittänyt kyseisen lahjan menemään tai antanut jollekin jos hänellä olisi ollut se jo ennestään. Mutta sitä ei tietenkään kerrottu Mary-Annelle, toinenhan olisi voinut alkaa pitää häntä ilkeänä, jota neitokainen ei tietenkään ollut eikä koskaan tule olemaankaan. Ei kukaan voisi pitää Cheriä ilkeänä, hänhän oli täydellinen ja vallan hurmaava tapaus, josta kaikki pitivät.

"Tietysti saisin, mähän pelastaisin ne poikaparat kamalalta kohtalolta. Tai mitä parempaa niille vois tapahtua kuin päätyä mun pariks?" prinsessa sanoi hymyillen hurmaavasti, ei häntä ainakaan kovinkaan vaatimattomaksi voinut sanoa.
"Tai tietysti, se olis vielä parempaa jos ne pääsis mun makuuhuoneeseen asti", Cherry kuiskasi kumarruttuaan lähemmäs M.A:ta, iskien toiselle silmää. Sitten hän nauroi taas, rummuttaen kuitenkin koko ajan kärsimättömästi toisen käden kynsillä pöytää.
"On se kumma, kun yhdellä tytöllä kestää näin kauan hakea mulle lounasta", diiva tuhahti, hän ei ollut tottunut odottamaan kovinkaan kauaa, tai juuri ollenkaan itseasiassa.

"Mut eiköhän se Pariisin reissu ollut kuitenkin sen arvosta", Cherie naurahti, ja oli toisaalta harmissaan kun Mary-Annella ei ollut vielä paria. Jos tuo veisi jonkun kundin itselleen jonka Cheriekin haluaisi, hän ei enää olisi niin miellyttävä M.A:ta kohtaan.
Kun Mary-Ann kertoi poikien pukuhuonetempusta, blondi nyökytteli kauhistuneen näköisenä. Kyllä hän oli tiennyt tapauksesta jo jonkun aikaa, ja se mietityttikin häntä, sillä voisiko se olla totta? Ainakin hyvin rankkoja huhuja oli kantautunut hänen korviinsa.
"Just tätä mä tarkotin; ei täällä aikaisemmin oo kundit homoillu! Tää on aivan kamalaa, koska jos jatkuu samaan malliin, meille ihanille tytöille ei jää ketään jäljelle", diiva sanoi murheellisesti, vaivautumatta madaltamaan ääntään.

"Mmm, toi makuuhuonejuttu kuulostais jo täydelliseltä", Mary-Ann totesi tytön kommentille ja naurahti heleästi. Voi, kunpa M.A:nkin ilta päättyisi sellaisella tavalla! Sehän olisi jo niin täydellinen ilta, että parempaa ei voisi toivoakaan.
"Mikä tyttö?" blondi kysäisi ihmeissään ja kääntyi katsomaan ympärilleen.
"Ai ootko passittanu jonku hakee sulle lounasta? Minkäs näköstä tyttöä kysyit?" neiti kysäisi, kun oli kääntynyt takaisin Cherien puoleen.
"Toivottavasti et nörttiä. Hyi, ajattele, jos sen finni purskahtas ja menis sun ruokaa. Hyi helvetti", M.A sanoi suuren inhon vallassa ja näyttikin nyrpeää naamaa. Miten häntä alkoikaan oksettaa niin paljon edes ajatellessaan moista.
"Mut en usko, että pyysit nörttiä. Sä et ole niin typerä", Mary-Ann sanoi ja hymyili kauniisti.

M.A kohautti olkiaan Cherien naurahdukselle.
"Olihan sillä hyvätkin puolensa. Shawn vaan möllötti hotellihuoneessa. Sainpahan shopata rauhassa ja sillee. Eksy yks kundikin kainaloon matkan varrella, mutta se jäi Pariisiin. Onneksi. Se ei ollu kovin hyvä", tyttö puheli ja alkoi kiertää hiuksiaan sormensa ympärille.
"Enköhän mä vielä jonku bongaan sinne tanssiaisiin. Yksin en haluis mennä, sillä musta olis paljon kivempaa saada pari jo etukäteen. Kaikkeen täytyy varautua nykyään. Kun noita homojakin alkaa piisata melkein joka nurkasta", M.A totesi ja katsahti Cherietä päätä pudistellen.
"Niinpä, kaikki hyvännäköset alkaa paljastua homoiksi! Ja sitten meille hyvännäkösille tytöille ei jää mitään. Tää on niin epäreilua. Harmi, että tanssiaisiin ei saa pyytää ulkopuolisia, oisin kysyny varmaanki jotakuta mallipoikaa", Mary-Ann puheli ja hymyili suuresti.

"Mitäs sulla on nyt lähiaikoina suunnitelmissa? Oon kuullu joistakin juhlista, mutta en oo varma, kuka niitä pitäis ja milloin. Olisin niin juhlatuulella, mutta sitten kukaan ei järjestä juhlia! Haluun juhlia", M.A totesi ja mutristi hivenen huuliaan.
Hän halusi kuulla, oliko Cheriellä tiedossa joitakin juhlia, jonne Mary-Ann voisi änkeytyä mukaan. Hän halusi lyöttäytyä Cherien seuraan ja näyttää muille olevansa yhtä kaunis ja hohdokas kuin koulun kuningatar.

"Älä muuta sano, mä kovasti toivon että mun iltani menis niin ja päättyisi makuuhuoneen puolelle", Cherie sanoi silmää iskien, luultavasti se menisikin niin.
"Se oli joku cheerleader, sellanen ihan tavallisen näkönen brunette, en mä sen nimeä jaksa muistaa", tyttö sanoi olkiaan kohauttaen. Aivan turhaa se oli muistella joitakin mitättömyyksiä, sillä kyseinen cheerleader ei edes ollut kovinkaan rikas, ei kaunis eikä muutenkaan erityinen.
"Mitä jos mä olisinkin pyytänyt nörttiä? Olisinko mä sitten typerä?" Cher sanoi yhä samanlaisella suloisella äänellä, pieni hymy kasvoillaan, mutta ruskeisiin silmiin oli tullut vaarallinen katse. Koulun kuningattaren kanssa pitäisi varoa sanojaan, sillä hän ei ollut mikään tyhmä kuten jotkut saattoivat kuvitella. Cherie Hayes oli pinnallinen, ilkeä ja julma, kuoreltaan suloinen ja puoleensavetävä, mutta silti hyvin älykäs joka teki hänestä vaarallisen.

Kun Mary-Ann kertoi lisää Pariisinmatkastaan, diiva nauroi helisevästi.
"Voi, se sun veljes on niin söötti", naisenalku sanoi suloisella äänensävyllä jolla puhuteltiin koiranpentuja ja vauvoja.
"Ai? Mun kokemukset ranskalaisista on ollu tähän mennessä positiivisia, ne on ollu helvetin komeita, kohteliaita ja makkarin puolella kunnon tiikereitä", Cherie sanoi hymyillen ilkikurisesti, muistellen kaiken maailman ranskalaisia mallipoikia sun muita komistuksia hymyillen.
"Tosi sääli että sun kohdalle sattu joku onneton tunari", diiva sanoi myötätuntoisen näköisenä.
"Kyllä mulle aina joku poika löytyy, ja jos sillä on tyttöystävä, niin se on vaan pikku haaste lisäämässä mielenkiintoa", Cher tokaisi itsevarmasti, tarkoittaen sanojaan. Mitä väliä joillakin tyttöystävillä sun muilla turhilla pikkujutuilla oli?

"Itseasiassa mä ehkä järjestän bileet, en oo vielä ihan varma. Mä pyytäisin mun koulun ulkopuolisia ystäviä ainakin, ja tietysti Giselen, Didin ja Catin. Ja joitakin muita koulusta, jotka on ansainnu tulla sinne", Cherie sanoi hunajaisesti, tarkoittaen tietenkin että pitäisi olla kermaan kuuluva ja jollain tapaa koulun kuningatarta miellyttävä. Ei hän sinne ketään epämiellyttävää kutsuisi, eikä todellakaan ketään köyhää tai mitätöntä. Luultavasti sinne tulisi paljonkin nuoria julkkiksia joihin hän oli tutustunut vanhempiensa avulla, malleja ja muita niinsanotusti hienoja ihmisiä jotka etenkin omasivat rutosti rahaa. Cherie Hayesin bileet nimittäin tiedettiin, valtavat juhlat heidän upeassa talossaan jossa oli kuitenkin varmuuden vuoksi järjestysmiehiä varastelun ja riehumisen estämiseksi, mutta muuten lähes kaikki oli sallittua. Ja yleensä itse juhlien kuningatar katosi loppuillasta makuuhuoneensa puolelle jonkun komean miespuolisen kanssa...

"Ai että cheerleader? Yleensä ne on aika nopeita ruuan hankkijoita. Pitäiskö mun alkaa huolestua siitä, että se ei olekaan kyllin nopea? Ehkä asiasta vois vähän Catharinelle vihjata, että hänen joukoissaan on hidas tyttö", M.A puhui ja hymyili ivallisesti.
Tämä blondi ei ollut olenkaan varautunut siihen, mitä Cherie seuraavaksi sanoi hänelle. Tuntui, että hän olisi saanut kunnollisen saarnan ja, että Mary-Ann oli tosiaankin tehnyt jotain hyvin kiellettyä. Cherien katse oli vaarallinen ja uhkaava, jotain oli tehtävä nopeasti tilanteen korjaamiseksi.
Pahus, kylmät väreet kulkivat niskassa ja M.A yritti vääntää kasvoilleen edes jonkinlaista hymyä.
"M-mutta ethän sä pyytänyt nörttiä! Sehän jo todistaa, että et olet typerä, vaan hyvin älykäs. Ja jos olisi nörttiä pyytänyt, olisit varmasti pyytänyt sellaista, jolla ei ole posahtamaisillaan olevaa finniä kasvoillaan. Cherie, sinä et todellakaan voi olla ikinä typerä", Mary-Ann yritti lepytellä vaaralliseksi muuttunutta Cherietä.
Hitto M.A! Yrittäisit seuraavalla kerralla valita sanasi oikein!

"Jos se kerran on niin söötti, niin tee mulle palvelus ja mee vokottelee sitä. Se tarvitsis sitä. Ehkä sen itsevarmuuskin kasvais", M.A puhui vain mitä tuli suuhun ja huokaisi.
"Niin, just mun tuurilla mä sain sen huonoimman miehen Pariisista. No, onneks elämä jatkuu", Mary-Ann sanoi aluksi murheellisella äänellä, joka sitten muuttui pirteäksi.

Mary-Ann kuunteli sitten tarkasti toisen selostukset tulevista juhlista. M.A oikein kihisi ilosta ja mietti kuumeisesti, aikoiko Cherie kutsua hänetkin sinne. Tottakai M.A ajatteli, että hänet kutsuttaisiin, mutta... Miten voisi kysyä sitä salakavalasti niin, että Cherie ei aavistelisi tytön haluavan tulla sinne niin kuumeisesti?
"Oi kun hienoo! Mahtaa olla tiedossa sitten oikein kivatkin juhlat. Saankos udella, keitä oisit ajatellu kutsuu sinne? Ehkä mä voisin auttaa kutsumaan sinne vain ne parhaimmat", Mary-Ann sanoi sitten ja hymyili hampaat näkyen.
Toivottavasti hänet, Gemma ja Lizbeth olisi kutsuttu sinne. Se takaisi ainaki sen, että juhlista tulisivat ikimuistoiset ja kaikki muut, ketkä eivät olisi päässeet sinne, kuolisivat kateudesta.

+ khehehee tää on kiva peli 8D M.A on ihana "omg se suuttu ;;-----;;" +

Cherie kohotti hiukan kulmiaan. Mary-Ann kuulosti hieman siltä, että tuo arvosteli Catia, aivan kuin se olisi Catin syy että hänen ruoanhankkijansa oli hidas. Vaarallinen katse ei väistynyt.
"Luultavasti se on jääny ihmettelemään et mitä se tois mulle, koska mä sanoin vaan että haluun jotain hyvää", tyttö sanoi hymyillen, mutta katseen tutkaillessa cheerleaderia viileästi. Ei tämä mikään maailmanloppu tietenkään ollut, mutta toisen piti todellakin varoa sanojaan hänen lähellään kuten muidenkin. Samaan aikaan ruokalassa kuului kiiruhtavat korkokenkien askeleet, ja Cher siirsi katseensa äänen suuntaan. Hänen komentamansa tyttö kipitti niin kovaa kuin kymmenen sentin koroiltaan pääsi, mutta cheerleader kun oli, ei tuon hengitys ollut muuttunut juuri miksikään kun tyttö laski rasian ja ruokailuvälineet hänen eteensä. Sanaakaan sanomatta Cherie avasi ruokarasian, huomasi sen sisällön kanasalaatiksi, maistaen sitä.

"Mikä on sun nimes?" koulun kuningatar kysyi katsoen tyttöä.
"Samantha Weed", brunette sanoi hieman pelokkaan näköisenä. Cher kysyi mistä toinen oli hakenut ruoan, ja Samantha kertoi erään hyvän ravintolan nimen.
"Sam, kiitos kun osasit valita mulle näin hyvän lounaan", diiva sanoi suloisesti ja hymyili tytölle joka näytti todella otetulta ja ilahtuneelta. Sitten Cher kiinnitti huomionsa takaisin Mary-Anneen joka koitti lepytellä häntä. Hetken aikaa blondi katsoi M.A:ta uhkaavan näköisenä, mutta sitten hän leppyi ja ilme suli hunajaiseksi hymyksi.
"Totta puhut M.A-kulta, en mä ikinä olekaan typerä. Kuten nytkin huomattiin, oli ihan odottamisen arvosta", Cherry sanoi hymyillen tyytyväisenä itseensä.

"Ehkä mä menenkin", blondi sanoi tuike silmissään, mikäs siinä jos hän saisi yhden sänkykaverin lisää... Ja Mary-Annen veli ei ollut mikään pahemmannäköinen, miellytti ainakin Cherien silmää.
Prinsessa alkoi syödä lounastaan siististi haarukalla ja veitsellä, ottaen aina pieniä suupaloja ja pureksi tarkasti ennen kuin nielaisi. Tottakai hänen piti syödä kauniisti, jotkut hotkivat ruokaansa eivätkä suunnilleen edes pureskelleet, ja sotkivat kaikki paikat kuin viisivuotiaat. Se oli kuvottavaa, hän halusi ainakin että kaikki ruokalassa katsoivat ihaillen kuinka siististi hän söi ja osasi näyttää niin kauniilta silloinkin. Eikä puhettakaan että hän olisi syönyt jotain hampurilaisia tai muuta rasvaista, hyi.
Kun M.A kysyi keitä hän kutsuisi, Cherry kohotti olkiaan ja nielaisi pureskelemansa palan salaattia ja kanaa.
"En mä vielä oikein oo ajatellut sitä. Kauniita ja hyvinpukeutuvia, mua miellyttäviä ihmisiä", blondi sanoi hymyillen, napsauttaen sormiaan jollekin ympärillä hyeenan lailla kiertelevistä urheilijapojista.

"Hae mulle lasi vettä, muru", Cher sanoi iskien silmää pojalle, joka totteli heti. Juotuaan siemauksen vettä prinsessa kallisti päätään ja katsoi Mary-Annea.
"Olisikos sulla ehdotuksia?" tyttö kysyi, toki häntä kiinnosti kuulla että oliko cheerleaderilla ketään suositeltavaa, kiinnostavaa persoonaa jonka hän haluaisi juhliinsa joiden olemassaolosta ei kuitenkaan ollut vielä mitään varmuutta.
"Kaikkihan sinne tietysti haluaa, mutta en mä todellakaan kaikkia halukkaita sinne ota", Cherry sanoi inhoavalla äänellä, mielessään joitakin ihme luusereita ketkä haluaisivat hänen juhliinsa. Jos joku sellainen kuvottava olento astuisi varpaallaankaan hänen tontilleen, lähtisi kyseiseltä henkilöltä henki tai lievemmässä tapauksessa mahdollisuus hankkia lapsia.

// Kiva, että pidät XD Musta vaan tuntuu, että mun vastaukset ei oo mitään hienoja, vaan sellasia kauheen tönkköjä :,D Ehkä ne kuitenkin jotekin keltaa :,D

Mary-Ann tyytyi nyökkäämään vaisusti, kun Cherie totesi tytön hakeavan jotain hyvää ruokaa. Nyt M.A alkoi panikoida sitä, että oliko hän nyt onnistunut vahingossa arvostelemaan Catharinea, mutta Cherie ei ainakaan sanonut siitä mitään, joten...
Mary-Ann oli turvassa?
Miten tyttö helpottuikaan, kun cheerleader oli tuonut Cherielle ruoka-annoksen ja toisen huulille oli kohonnut hymy. Ihanaa, mitään vakavampaa ei siis onneksi tulisi tapahtumaan. Tulevaisuudessa Mary-Ann varoisi sanojaan. Nyt tyttö katseli vaitonaisena, kun Cherie alkoi syödä lounastaan.

Blondi naurahti kuullessaan Cherien sanat.
"Siitä vain! Usko mua, se tarvitsee naisen kosketusta", M.A sanoi huvittuneena ja pudisteli päätään. Hän mietti, milloin viimeksi oli nähnyt veljensä naisseurassa. Siitä tosiaankin oli jonkin verran aikaa. Ja jos Cherie nyt oikeasti tosissaan oli tässä asiassa, olisi Mary-Annen pidettävä kunnon oppitunti 'näin koulun kuningatarta tulee kohdella', jotta Shawn onnistuisi tekemään hyvän vaikutuksen Cherieen ja se lisäisi Mary-Annen asemaa koulussa.
Jopas alkoi kuulostaa hyvältä idealta.
M.A hymyili suloisesti urheilijapojalle, joka lähti ilomielin hakemaan Cherielle vettä.
"Voi miten suloinen poika. Osaat tosiaan pitää miehet tossun alla", M.A sanoi, tarkoittaen lauseensa kohteliaisuutena ja hymyili hurmaavasti toiselle.

"Hmm... Ketähän suosittelisin sinne itseni lisäksi.." Mary-Ann pohti ja naurahti hiljaa omille sanoilleen. Cherien olisi pakko kutsua hänet sinne, M.A kutsuttiin aina hyviin juhliin mukaan ja olisi loukkaavaa, jos hänet jätettäisiin ulkopuolelle.
"Jos haluat, että kaikki alkavat kadehtia juhliasi niiden jälkeen, ehdottaisin, että kutsuisit Gemma Flemingin. Hän se vasta osaakin saada ihmiset kadehtimaan muiden juhlista. Ja sitten tietenkin Lizbeth Rodriguezin. Se osaa juhlia. Ketäs muita tulis mieleen..." tottakai Mary-Ann nyt aikoi itsensä ja oman jenginsä saada mukaan juhliin. Silloin juhlista tulisivat todellakin mahtavat.
"Söpöjä urheilijapoikia. Jeromen ja Jaydenin ainakin. Sitten Eric täytyy kutsua, se täytyy käännyttää takas heteroks. Ja tottakai aiot kutsua mun veljen Shawnin sinne. Hitto, näitähän tulis vaikka kuinka paljon!", Mary-Ann parkaisi huvittuneena ja pudisteli päätään.
"Mutta sähän ne päätät, ketkä tulee ja ketkä ei", M.A sanoi ja hymyili suloisesti.

+ ne on ihan hyviä :''DD +

"Se on vaan vähän sellanen reppana, aina kauhean kiltti", Cherie sanoi naurahtaen, tietämättä oliko kiltteys nyt niin hyvä asia aina. Liika kiltteys oli pahasta, jos oli turhan ystävällinen muille niin silloin itsestä saattoi helposti tulla pompoteltava, sellainen jonka tunteista ei välitetty ja jota komenneltiin koko ajan. Kuten Cher teki kaikille muille, koska itse hän ei kieltämättä ollut mikään kiltein tapaus.
"Mut se on todella söötti kyllä, ja ehkä mun on annettava sille sitä naisen kosketusta jota se kaipailee..." blondi sanoi kohottaen suupieltään.

M.A:n sanoessa mielipiteensä hänen miestenhallinnasta ja tuon äskeisen tottelevaisen pojan suloisuudesta, Cher nauroi ja vilkaisi flirttaillen kyseiseen poikaan jonka kasvoille levisi välittömästi hymy.
"Älä muuta sano, erittäin suloinen tapaus", diiva sanoi katsellen poikaa, madaltamatta ääntään lainkaan niin että kundi varsin hyvin tajusi heidän puhuvan hänestä.
"No, pitäähän se nyt osata, ei tästä maailmasta muuten mitään tulis. Kuten sanottua, miehet hallitsevat maailmaa mutta naiset hallitsevat miehiä", Cherry sanoi iskien silmää Mary-Annelle, syöden taas salaattiaan joka oli kyllä erityisen hyvää, harvoin hän koulussa söi näin hyvin.

"Voi M.A, eihän sua erikseen tarvitse mainita, tokihan sä tulet mun juhliin", Cher sanoi nauraen, mutta mutristi sitten suutaan. Gemma Fleming, hän ei ollut siitä tytöstä kovin varma mitä mieltä olisi.
"Gemmalla on aika ikävä maine, henkilökohtaisesti en tiedä, mut mä oon kuullu aika paljon", blondi sanoi otsa hiukan rypyssä, purren huultaan.
"Tosin, se on Gisele-kullan sisko. Ja muutenkin..." tyttö pohdiskeli ääneen, jostain syystä hänelle oli tullut hieman negatiivinen kuva Gemmasta. Hmm, johtuisikohan mahdollisesti siitä, että toinen taisi juoruta kaikista mahdollisista koulun ihmisistä joilla oli mitään merkitystä?

"Tietysti, mä haluan sinne todella paljon komeita urheilijoita, pitäähän siellä silmänruokaa olla", nuori nainen sanoi naurahtaen, hänen pitäisi kyllä tarkkaan miettiä. Ei hän kaikkia kermastakaan sinne halunnut, hyvänen aika, vaikka niiden kanssa pystyi juttelemaan ja niin poispäin, mutta jotkut vain olivat niin epämiellyttäviä. Tai sitten mitättömyyksiä, jotka olivat jostain kumman syystä päätyneet kerman puolelle, pyh, ei mitään sellaisia.
"Niinhän mä teen. Ja mä en edes tiedä vielä mistään juhlista, huvittaako mua järjestää niitä vai ei."

"Olen aivan samaa mieltä tuosta naisasiasta. Ilman meitä naisia miehet eivät pärjäisi, sillä he eivät ole niin fiksuja kuin me. Jos esimerkiksi presidentillä ei olisi vaimoa, tuskin se osaisi hallita maataan ilman vaimoaan", M.A sanoi ja virnisti huvittuneena. Naisten oli hyvä pitää miehiä tossun alla, sillä silloin miesten luottokortit olivat aina naisten käytettävissä.

"Ah, sepä ihana kuulla!", M.A hihkaisi, kun Cherie oli sanonut, että tytön ei olisi tarvinnut mainita itseään. Tottakai Mary-Ann nyt olisi kutsuttu ja nyt se oli vieläpä varmistunut.
Cherien puhuessa Gemman maineesta, mutristi tämä tyttö huuliaan.
"Gemman maineen pilasi tämä cheerleader Penelope Ravens, se typerä hupakko. Gemma vain yritti tehdä tuttavuutta ja kyseli toisen rakkauselämästä, niin se tyttö vain vimmastui ja kertoi muille pahaa Gemmasta. Ei Gemmalla ole huonoa mainetta, hänestä vain puhutaan pahaa, kun hän yrittää tehdä tuttavuutta", M.A puolusteli parasta ystäväänsä. Tietenkin tyttö oli hieman muokkaillut ja kaunistellut tarinaa ja toivottavasti Cherie uskoisi sen, jotta Gemman pääsy juhliin olisi taattu.
"Mutta muuten Gemma on oikein viehättävä tyttö, ei hänestä ole mitään pahaa. Tuskin edes huomaisit häntä juhlissasi", Mary-Ann puhui ohimennen ja hymyili.
Hemmetti. Olipa vaikeaa yrittää paikkailla Gemman mainetta Cherien silmissä.

"Tottakai sua huvittaa ne juhlat järjestää. Mä voin vaikka auttaa järjestelyissä, jos se on siitä kiinni. Ja mä voin kanssa levitellä kutsuja niille, jotka on kutsuttu. Mä oon ihan puhelinsoiton päässä", Mary-Ann sanoi ja väläytti hymyillessään vaaleat hampaansa. Hän tosiaan toivoi, että Cherie järjestäisi ne juhlat, sillä tämä tyttö oli todellakin juhlien tarpeessa! Hän ei ollut päässyt kuukauteen mihinkään juhliin, joten nyt asiaan oli tultava muutos.

"Tietysti on, kuka sitä nyt ei ilahtuisi kun saa kuulla pääsevänsä mun bileisiin", Cherie sanoi naurahtaen, heilauttaen pitkiä hiuksiaan selän taakse. Hän söi rauhallisesti salaattiaan kun Mary-Ann selitti miten Penelope Ravens oli pilannut Gemman maineen ja niin edelleen. Hetkeen tyttö ei katsonut toista, hän vain mietiskeli toisen sanoja. Sitten hän siirsi ruskeiden silmiensä katseen M.A:han.
"No minkäs takia hänestä sitten aletaan puhua pahaa, jos hän on niin viehättävä?" Cher kysyi pelkästä uteliaisuudesta. Hänelle oli vain jostain syystä jäänyt Gemmasta ikävä kuva juoruilijana, mutta häntä kyllä kieltämättä kiinnostaisi tutustua toiseen.
"Itseasiassa mä voisin haluta tutustua ihan henkilökohtasesti Gemmaan, jotta voisin sanoo ihan omasta puolestani mielipiteen", blondi naurahti, eiköhän hän kerkeäisi senkin tehdä.

"No ainaki mä tiedän kenen puoleen kääntyä, jos tartten apua bileiden järjestämisessä, kun sä noin innokkaasti oot auttamassa", Cherie sanoi hymyillen, siemaisten vesilasistaan. Ehkäpä hän järjestäisikin juhlat, olisi se kyllä ihanaa päästä kunnolla bilettämään ja etenkin vetämään pään täyteen. Tosin ainahan hän pystyi niin tekemään kun vain halusi, tarvitsi vain tehdä pari puhelua jos sitäkään. Mutta juhlat omassa kodissaan oli aivan eri, kaikki ihastelisivat Hayesien kartanoa ja pihaa ja kaikki kertoisivat miten upeat, villit juhlat Cherie Hayes osaa järjestää. Vaikka kaikkihan sen tietävät ennestäänkin.
"Mut, Penelope Ravens. Sä tietenkin puolustit ystävääs heti, vai mitä? Mitäs se tyttöparka sai kokea?" diiva sanoi silmät tuikkien, lopetellen lounaansa ja joi lasinkin tyhjäksi.

+ ...tääonsekavajatyhmäviesti. +

// Eli mun tarvitsee olla seko ymmärtääkseni viestisi, sillä mä ymmärsin sen oikein hyvin XDDD
Btw, oon ajatellu tän pelin tapahtuvan sillä viikolla, kun Mary-Ann palas sieltä lomaltaan takaisin kotiinsa. Eli vielä se ei oo pilannut Chadin ja Pepen suhdetta, vaan vasta alottelemassa niiden suhteen pilaamista XD Toivottavasti tajusit :,D

M.A meni aivan lukkoon, kun Cherie kysyi, miksi Gemmasta alettiin puhua pahaa. Öööö... Niin Mary-Ann, mites ajattelit tilanteen nyt paikkailla? Hemmetin Gemma, saisi käyttäytyä hieman huomaamattomammin, jotta M.A osaisi pelastaa ystävänsä nahkan helpommin!
Onneksi kuitenkin Cherie sitten totesi naurahtaen, että voisi tutustua Gemmaan henkilökohtaisesti muodostaakseen toisesta oman mielipiteensä. Silloin tämä neiti liikahti jähmetyksestään ja hymyili hampaat välkkyen.
"Olen samaa mieltä! Sun pitää tutustuu Gemmaan henkilökohtaisesti, eikä kuunnella typeriä juoruja siitä", M.A johdatteli toista ja kiitti hyvää onneaan. Enempää hän ei yrittäisi Gemmasta puhua, sillä muuten hän saattaisi lipsauttaa jotain sellaista, mikä paljastaisi Gemman todellisen luonteen. Kuin myös M.A:n oikein luonteen.

Ah, puhe kääntyi taas Penelopeen! Aivan kuin M.A ei olisi jo saanut tarpeekseen tuota nössöstä.
"Se muija pilas Gemman maineen, joten tottakai mun oli puututtava peliin. Yritin pilata sen ja sen Chad Wheelerin suhdetta, mutta en oo vielä onnistunut siinä. Sen se muija ansaitsisi, oppisi ainakin pitämään pienen suunsa kiinni jatkossa", Mary-Ann mutisi ja hän oli selvästi vimmastunut tästä puheenaiheesta. Hänellä oli kuitenkin kännykässään kiva kuva, minkä aikoisi levittää ihmisille jonkin ajan kuluttua. Ensiksi hän kuitenkin halusi vehdata Chadin kanssa, sillä M.A oli päättänyt sen jo Gemman kanssa ja blondi teki aina kaikkensa toteuttaakseen suunnitelmansa.
"Ystäviä täytyy aina puolustaa ja tukea, varsinkin tällaisissa asioissa", Mary-Ann sanoi vielä ja hymyili Cherielle.
"Säkin varmasti tekisit kaikkesi kostaaksesi sille, joka olisi pilannut ystäväsi maineen?" M.A kysyi sitten. Toivottavasti Cherie olisi hänen kanssaan samaa mieltä, sillä jos ei ollut, niin Mary-Ann olisi pienessä pulassa. Hän oli nyt antanut itsestään esille kostonhimoisen puolensa ja siitä kaikki eivät ehkä pitäneet.

+ tajusin kyllä 8> ja hei sori on vähä kestäny vastata XD epähuomiossa en ollu nähny siun vastausta tänne XD +

Cherien huomio kiinnittyi Mary-Anneen joka vaikutti hiukan siltä, että olisi mielellään välttänyt Gemma-aihetta, ja se sai blondin rypistämään kevyesti otsaansa. Noh, tällä kertaa hän jättäisi aiheen sikseen, mutta saisi kyllä selville miksi M.A ei pitänyt aiheesta, ja mikä oli vialla siinä Flemingin tytössä, jos jotain siis ylipäätänsä oli. Tottahan toki Cher, koulun suosituin ja kaunein olento saisi halutessaan selville ihan mitä ikinä tahtoikaan. Hän oli tottunut aina saamaan minkä halusi, eikä asia tulisi muuttumaan tässäkään tapauksessa.

Kun Mary-Annen äänensävy muuttui kiukkuiseksi, kohotti Cherry kulmiaan. Hän kuunteli kiinnostuneena kun cheerleader kertoi vimmastuneesti Penelopen elämän tuhoamissuunnitelmista, nauraen sitten suloisesti. Ihmisten elämän pilaaminen oli aina niin mukavaa, saada muut kärsimään ja opettaa kunnioittamaan parempiaan.
"Voi M.A-muru, jos joku uskaltais katkasta hiuksenkin jonkun mun ystävän päästä, mä laittaisin kärsimään jokaisen joka olis ollu siinä mukana", Cherie sanoi silkkisellä äänellä, hymy kasvoillaan. Tosiaan, jos jollakin riittäisi pokkaa vahingoittaa neiti Hayesin ystäviä, hän raivostuisi erittäin, erittäin paljon.
"Joten mä toivon, että sä saat maksettua sille tytölle kaksinkertaisena takas."

Mary-Ann virnisti yhä vain katalemmin kuullessaan Cherien suhtautumisen ystäviensä puolustamiseen.
"Just niin, girlfriend!", M.A hihkaisi ja vinkkasi nopeasti silmää toiselle.
"Voi, sä tuut vielä varmasti kuulemaan kaikkea kivaa parin viikon aikana. Luota muhun", Mary-Ann puhui, viitaten nyt Penelopen ja Chadin suhteen tuhoamiseen. Penelope saisi kärsiä oikein olan takaa ja olisi vielä parempaakin saada tuhottua sen hempukan asemaa koulussa. Täytyisi ensiksi keksiä jokin loistava suunnitelma.

M.A kuuli laukkunsa soivan ja nappasi sieltä nopeasti esille vaaleanpunaisen kännykkänsä.
"Oota hetki", tyttö totesi Cherielle ja asetti kännykän luurin korvalleen.
"Moi isi!" blondi hihkaisi puhelimeen iloisesti ja antoi katseensa vaeltaa pitkin ruokalaa.
"Mul on nyt vähän kiire, isi. Juttelen Cherien kanssa.. Joo, se Cherie, kestä oon sulle puhunu. No oota, kysyn", Mary-Ann puheli ja laski luuria alemmas korvaltaan.
"Isi kysyy, haluisiks tulla tänää syömää meille päivällistä? Kuulemma se on tilannu jostain ravintolasta kokin tekee ruokaa. Tulisit!", blondi sanoi anelevasti ja hymyili toiselle suloisesti.

Tottakai M.A oli isälleen kertonut nelikosta! Juuri tällaisilla tilanteilla isä pystyi helposti auttamaan tytärtään kohoamaan parempaan asemaan.
"Mä rakastan sua, isi", tyttö ajatteli iloisena. Isi oli onnistunut soittamaan juuri hyvään aikaan!

"Sun pitää sitten raportoida kaikki henkilökohtasesti mulle, mä haluan ehdottomasti tietää miten sä tuhoat sen muijan elämän", Cherie sanoi hymyillen hunajaisesti, nostaen laukkunsa pöydälle ja otti huulikiillon ja puuterin esiin. Sillä välin kun Mary-Ann vastasi puhelimeensa, koulun kuningatar peilasi itseään pienestä peilistä ja puuteroi kasvojaan. Blondin huomiota ei kiinnittänyt edes se että M.A mainitsi puhelimeen hänen nimensä, totta kai kaikki oppilaat olisivat kertoneet perheilleen kuinka ihastuttava tyttö Cherie Hayes on.

Kun M.A kysyi häntä päivälliselle kotiinsa, Cher oli juuri lisäämässä huulikiiltoa huuliinsa ja teki sen tarkkaan loppuun ennen kuin katsahti cheerleaderiin.
"Hmm. Pitää katsoa, vielä en osaa sanoa. Ehkä mä tulenkin", diiva sanoi hymyillen, hänen täytyisi vielä päivän aikana miettiä kerkeisikö hän. Tai haluaisiko. Sillä ei Mary-Ann toki ollut ensimmäinen ja ainoa tyttö koulusta joka pyyti häntä syömään luokseen, olihan hän nyt niin suosittu nuori nainen että kaikki halusivat tutustua häneen lähemmin.

"Jos sä sanot isilles että Cherie ilmottaa ennen koulupäivän loppumista", hän sanoi ja laittoi meikit takaisin laukkuunsa. Hän voisi kohta lähteä musiikintunnilleen, hän saisi esitellä kaunista lauluääntään. Prinsessa nousi laukkuineen ja katsoi Mary-Anneen, jos toisella ei olisi enää asiaa, hän voisi siirtyä tunnilleen.

Mary-Ann hymyili Cherien vastaukselle illalliskutsusta.
"Cherie sanoi ehkä tulevansa. Mutta se on yleensä aina tosi kiirenen, niin älä sitten pety, jos se ei pääsekään tulee", M.A puheli isälleen ja nosti katseensa ruokalan kattoon.
"Aa, se just sano, että se ilmottaa ennen koulupäivän päättymistä, pääseekö se tulee. Mut isi, mä joudun nyt lopettelee. Mulla alkaa tunnit. Joo isi, mäkin sua. Moi", Mary-Ann sulki kännykkänsä läpän viimein ja nousi myös ylös tuoliltaan. Hän loi Cherielle iloisen katseen ja nappasi laukkunsa käteensä.
"Eli me treffataa viel ennen koulun päättymistä", tyttö varmisti ja väläytti hymyillessään valkoiset hampaansa.
"Olis kyl tosi kiva, jos pääsisit meille illalliselle. Näkisit Shawninkin", Mary-Ann muistutteli hänen ja Cherien Shawn keskusteluista ja virnisti leikkisästi.

"Mut joo, mä joudun nyt lähtee kans menee. Pitää raahautuu matikan tunnille", blondi puhui kyllästyneellä äänensävyllä ja pudisti hivenen päätään.
"Että se aine tappaa mut tylsyyteen", Mary-Ann totesi itsekseen ja poskisuukotti Cherietä astuessaan tämän eteen.
"Koita jaksella tyttö, bai bai", M.A sanoi hyvästeiksi, hymyili vielä aurinkoisesti Cherielle ja lähti sitten valumaan ulos ruokalasta.

//Kiitos pelistä <3

Cherie kuunteli Mary-Annen juttelua 'isinsä' kanssa, ja tuon lopettaessa puhelun tyttö hymyili takaisin cheerleaderille.
"Joo, niinhän me tehdään", tyttö sanoi siirtäen hiussuortuvan paikalleen ja nosti merkkilaukun olalleen, virnistäen takaisin M.A:lle.
"Sulla kieltämättä on pointti, ehkäpä mä tulenkin", Cher sanoi silmäänsä iskien, Shawniin lähemmin tutustuminen kyllä kiinnosti häntä.

"Mulla on musiikkia, ja itseasiassa ne tunnit on ihan kivoja. Kaikki typerät nörttilehmät kuuntelee siellä vaan ihastuneena kun mä laulan", Cherry sanoi itserakkaasti, hymyillen suloisesti. Sitten blondi teki normaalit poskisuukot Mary-Annen kanssa, vilkuttaen tytölle kun he erosivat ruokalan oven luona.
"Mä ilmoittelen sitten, ciao muru!"

+ kiitos itsellesi, ja haluan toisenkin M.A x Cherry -pelin vaikkapa niin että ne menee sinne M.A:lle syömään <: ja Shawn ois kiva saada sinne tyttöni mieliksi x''> +