Koulunkäynti on taitolaji

//Jukkis tänne :D//

Des tuijotti vihkoa sylissään ja silmäisi matematiikan kirjaa turhautuneena.
Ruokatuntia oli vielä jäljellä ja juuri kun hän oli päättänyt käyttää osan ruokkiksestaan johonkin hyödylliseen paljastui ettei hän tajunnut sitä vähääkään matematiikan laskentakaavoista ja siitä mitä hyötyä tässä koko oppiaineessa edes oli.
Des puri huultaan ja nojasi selkänsä ylempään portaaseen.
Ainakin hänen laihdutuskuurinsa piti nyt kun hän ei edes ollut ruokalassa seuraamassa kuin muut mutustivat sukkelasti ruokiaan jotta ehtisivät vielä käydä tupakilla ennen seuraavaa tuntia.
Jos hän olisi ollut ulkona olisi tupakoita tullut poltettua jo useampia sillä nämä tehtävät olivat liian vaikeita ymmärrettäviksi. Ei hän tosin aamulla ollut ehtinyt edes tekemään muiden aineidenkaan tehtäviä mutta ehkä hän sitten oli päättänyt piristää matematiikan opettajaansa tekemällä tehtävät joista ei ollut koskaan tajunnut vähänkään vertaa...
Se vain että nämä tehtävät aiheuttivat hänelle ainoastaan päänsärkyä. Des puristi lyijytäytekynää tiiviisti nyrkissään samalla kun koetti keskittyä tehtäviin mutta hänen huomionsa pyrki väkisinkin aina jonnekin toisaalle kuin minne hän oli sen tarkoittanut.

Des hautasi turhautuneena päänsä käsiinsä ja kirosi vaimeasti. Miksi hän edes vaivautui kun arvattavissa oli ettei matematiikka häneltä luonnistunut!?
Poika siirsi toisen kätensä pörröttämään jo valmiiksi pörröistä hiuspehkoaan samalla kun nappasi toisella kädellään matematiikan kirjansa portaalta viereltään syliinsä.
Hänen turhautunut katseensa selasi mitään näkemättä läpi kirjan sivuja jotka sisälsivät ties millaisia numerosarjoja ja laskentakaavoja joista Des ei ollut perillä alkuunkaan.
Ainakin tuli selväksi se miksi hänen matematiikan numeronsa tapasi olla lähes hylätty joka ikinen vuosi joka ikisessä koulussa jota hän vain oli käynyt.
Hetkessä matematiikan kirja läsähti päin lähintä seinää samalla kun ärtynyt huudahdus pakeni Desin huulilta. Vittumaista tämä koulunkäynti!

//Tässä kuva Desin ulkonäöstä tässä pelissä : D//

Korot kopisivat pehmeästi koulun lattiaa vasten, vesipullon tullen kohotetuksi punaisiksi maalatuille huulille. Muutamat loivat siropiirteiseen neitokaiseen pelokkaita katseita, toiset taasen halveksuvia, mutta Nana ei juurikaan välittänyt muista. Hänen pukeutumisensa tai muutenkaan ulkomuotonsa ei kuulunut kellekään muulle kuin hänelle itselleen. Nana pukeutui ja käyttäytyi miten tahtoi.

Tytön kävely oli kissamaisen keinuvaa, kepeää ja jossakin määrin aistillista tuon tehden tietään eteenpäin käytävällä, joka oli miltei tyhjä kun jokin lensi kohti tuota, osuen huulille kohotettuun pulloon ja saaden sen sisältöineen putoamaan lattialle. Mustan harjaksen omaavan tytön rintamuksille ja olemukselle lensi vettä, käden laskeutuen alas ja sen puristuen nyrkkiin kauniit muodot omaavan vartalon vierelle.

Kelmeän vihreiden silmien murhaava katse osui tummanpuhuvaan nuorukaiseen Nanan lähtien astelemaan tuota kohden kissamaisen rauhallisesti, mutta kuitenkin tuon silmistä paistoi läpi kaikkea muuta kuin rauhallisuutta.

Des ei kuullutkaan kirjan läsähtävän seinään vaan sen sijaan hän kuuli jonkin aivan toisenlaisen äänen, hän kuuli kolahduksen, veden lorinan ja sen jälkeen toisenkin kolahduksen.
Hän kurtisti kulmiaan ja kohotti katseensa sylistään jääden silmät suurina tuijottamaan tyttöä jota kohti oli vahingossa matematiikan kirjansa heittänyt.
Des irvisti ja peitti suunsa molemmilla kämmenillään.
Kerrankin koulun käytäviä päätti sipsutella noinkin kaunis ja omalaatuinen tyttö ja hän heitti matematiikan kirjan tämän päälle!? Des sätti itseään ja käänsi nolostuneena katseensa syliinsä koettaen kuitenkin pitää kasvonsa peruslukemilla vaikka se hyvin vaikeaa olikin.
Hän olisi voinut nauraa kippurassa mikäli kirjan eteen olisi kävellyt joku koulun 'hienoista' neideistä mutta sen sijaan juuri tämä ilmestys oli astunut vahingollisesti hänen kirjansa tielle ja estänyt sitä paiskautumasta seinää päin...Ja juuri tämä ilmestys oli pidellyt käsissään avonaista vesipulloa josta oli nyt saanut vedet rinnuksilleen!?
Des tunsi poskiaan kuumottavan ja poika nosti häpeissään kätensä ylemmäs kasvojensa eteen jottei joutunut kohtaamaan uudelleen toisen pelottavaa katsetta...

Des puri alahuultaan ja saattoi kuulla ainoastaan toisen kenkien kopinan joka uhkaavalla rauhallisuudella lähestyi häntä ja sai Desin melkein tärisemään odotuksesta ja ehkä pelostakin.
Tytöt osasivat olla pelottavia niin tahtoessaan, etenkin jos olivat juuri saaneet selkäänsä matematiikan kirjalta. Des koetti nopeasti keksiä jotain selitystä tai pahoittelua muttei keksinyt mitään ja tyytyikin vain pitämään suunsa kiinni ja nojaamaan päänsä käsiinsä katse kämmenissään.

Haalean vihreiden, kissamaisten silmien katse räpsähti hivenen, tytön seisahtuen aivan tuon kundin eteen. Hän antoi katseensa kiertää toisen olemusta, katseen pysähtyen kundin käsiin, jotka peittivät tuon kasvot. Vaikka hän oli hemmetin vihainen toiselle, lämmin hymy viivähti maalatuilla huulilla, niukkaan vaatetukseen pukeutuneen harjastytön kumartuessa hivenen niin, että tuon rintamus ja kutakuinkin kasvotkin olivat toisen kasvojen kohdilla. Mutta ehkä enemmän huomiota vetäisivät kuitenkin tuon rinnat, olihan jätkällä tässä asennossa suora yhteys sisään neitokaisen kaula-aukosta. Ei sillä, revitty paita peitti juuri ne kohdat joita ei sopinut näytellä julkisilla paikoilla.

Hyvin hoidettu sormi ojentui eteenpäin, neitokaisen aikomuksena oli painaa pitkäkyntensä vasten kundin toista kämmentä ja vetää sitä ei-niin-hellästi alaspäin välittämättä siitä jättäisikö se punaisen jäljen tuon käteen vai ei. Jälki kuitenkin himmentyisi vähän ajan kuluttua, vaikka pysyisikin ihossa jonkin aikaa. Sitten käsi laskeutuisi kundin reidelle, Nanan nojautuessa lähemmäs toista.

”Veikö kissa kielesi vai etkö aio pyytää anteeksi?”
Äänensävy oli hivenen käskevä, silmien siristyessä hivenen sen lisäten kissamaista vaikutelmaa. Kelmeänvihreiden silmien katse tutki avoimen kiinnostuneena erikoisen kundin olemusta. Hän piti näkemästään.

Des kuuli askeleiden pysähtyvän muttei vilkaissutkaan ylöspäin. Hän saattoi kuitenkin kuulla kevyen vaatteiden kahinan ja sattui kurkistamaan sormiensa välistä vain tiedostaakseen toisen paidan avonaisen kaula-aukon ja sieltä pilkottavat rinnat jotka olivat vähällä saada Desin kehräämään ääneen.
Poika piti kuitenkin kielensä kurissa, katseen kanssa sitten oliki hieman ongelmia mutta parhaansa mukaan hän koetti pitää sen tytön kasvoissa laskiessaan kätensä kasvojensa edestä.
Tässä koulussa harvoin törmäsi toiseen itseään kovasti muistuttavaan pörröpäähän mutta Des ei olisi voinut olla tyytyväisempi, joskin häntä edelleenkin hävetti äskeinen kömmähdys jonka seurauksena hän oli...Vahingollisesti kastellut toisen paidan ja siinä samalla tämän...Krrrrrrhhhh...

Desillä ei tietenkään ollut mitään itsevarmoja, määrätietoisia tyttöjä vastaan mutta jokin hänen kielensä kyllä oli vienyt kun sanoja ei ensiksi suustaan tahtonut karata millään.
Hetken sisäisen kamppailun jälkeen Des kuitenkin suostui pyytämään anteeksi vaikkei se hänen tapaistaan ollutkaan;
"Sori."
Pojan katse eksyi välistä jälleen toisen avoimen paidan puoleen mutta hyvä oli ainakin hänen yrityksensä pitää katseensa tytön kasvoissa.

Neiti D'Etampes de Valencay sai huvittuneena todeta, että mielenkiintoisen ja puoleensavetävän näköisellä kundilla oli vaikeuksia pitää katseensa erossa hänen rintamuksestaan, joka oli ikään kuin aivan tyrkyllä tuon silmien edessä. Kuullessaan anteeksipyynnön, Nana silmät siristyivät toistamiseen, vinon hymyn kavutessa täyteläisille huulille.
”Kiltti poika…”
Todettiin hiljaisella äänellä.

Hän ei voinut kieltää tuntevansa vetoa edessään olevaan nuorukaiseen, vaikka tiesikin, että tuo oli häntä nuorempi. Sillä jokainenhan oppilas täällä oli. Haittasiko se häntä? Ei tippaakaan. Siispä tyttö suoristi ryhtinsä, pitäen kelmeänvihreiden silmiensä tiukasti kundin silmissä ennen kuin istahti varsin kepeästi tuon vierelle. Hetken aikaa tyttö oli hiljaa ennen kuin puhui rauhallisella äänellä:
”Se on okei. Voit katsoa.. Älä turhaan yritä hillitä itseäsi..”
Todettiin, tuon sitten jatkaen astetta huvittuneemmin.
”…vai tahtooko herra seuraavaksi koskea myöskin..?”
Kulmakarvan hienoinen kohotus.

Des olisi normaalisti ärähtänyt jos joku olisi häntä kiltiksi pojaksi kutsunut mutta nyt hän ei osannut kuin olla, istua ja tuijottaa ensin hämmentyneenä tyttöä ja sitten laskea katseensa omaan syliinsä.
Täällä hän harvemmin tapasi muita enemmän kaltaisiaan. Lähes jokainen vastaantulija kun näyttikin jo siltä ettei kelpaisi muuhun kuin vittuiluun mutta tämä ilmestys tässä...
Des oli jo vähällä käydä kuumana mutta piteli halunsa silti. Hän ei niinkään tiennyt sitä miten tämän tyylisillä tytöillä oli tapana reagoida...Tytöt yleensähän eivät sallineet juuri mitään, kikattelivat vain ja paheksuivat suuresti jos teki jotain suurempaa kuin seurasi kaukaisuudesta katseellaan...
Tämä tyttö tässä vaikutti kuitenkin erilaiselta ja sanat jotka toinen hänen vierelleen istuuduttuaan lausui saivat Desin hämmentymään entisestään.
Jopas...Nolostuksen aihe yksi; toinen oli huomannut hänen silloin tällöin tuijottelevan tämän rintoja. Ja ilonaihe yksi; se ei vaikuttanut haittaavan tätä lainkaan, päinvastoin...

Des siirsi katseensa tytön kasvoihin ja kohotti kysyvästi kulmaansa. Noh, jos tämä ei ollut mikään juoni jonka avulla toinen saisi uuden syyn vihata häntä niin hän kyllä mielellään jatkaisi toisen rintojen tarkastelua siitä mihin oli jäänytkin.
"Ehm...", Des ynähti ja kirosi itsensä mielessään. Hän oli tarkoin suunnitellut kaiken mitä sanoisi ja nyt hän ei saanut sanaakaan suustaan.
Mihin se piruileva ja itsevarma Des oli kadonnut? Nyt hän ei osannut kuin ynistä ja tuijottaa vuoroin toisen kasvoja, vuoroin tämän rintoja jotka toisen ylävartalon vähäinen vaatetus mukavasti paljasti...
"Sekö ei haittais sua?" Des sai viimein kysyttyä katseensa ajautuessa väistämättä jälleen toisen rintoihin vaikka hän tämän sanoista huolimatta koetti yhä pidellä sitä jossain muualla...

Häntä huvitti toisen hivenen epätoivoinenkin yritys pitää katseensa erossa tytön rinnoista. Nanan huulille levisi lämmin hymy, joka ulottui harjapäisen neitokaisen silmiin.
”Ei. Miksi haittaisi?”

Tytön asettaen kätensä selkänsä taakse ja nojautuen niitä vasten kuin todistaakseen sanansa tosiksi. Niin, ei häntä oikeasti haittaisi vaikka niitä katsoisi tai koskettaisi. Oli eri asia haittaisiko se muita opiskelijoita, mutta Nana ei siitä juurikaan jaksanut välittää. Miksi hän välittäisi kun neitokaisella omakin elämä?

Vihreiden silmien viekas katse seurasi kundin reaktiota paksujen silmäripsien lomasta. Miten se reagoisi, mitä se tekisi? Hän odotti oikeasti sitä mielenkiinnolla.

Des joutui myöntämään ettei häntä tyttöjen katse ja koskettelu olisi lainkaan haitannut mutta tyttöjä yleensä haittasi tai ainakin siltä se tähän saakka oli vaikuttanut mutta tämä tyttö taisi olla muutoinkin kuin ulkoisesti aivan erilainen tapaus kuin tytöt yleensä...Desiähän se ei tietenkään haitannut sillä hänelle toinen oli kaikkiin muihin tämän koulun tyttöihin verrattuna koulun puoleensavetävin ja kaunein tyttö...
"Yleensä...Se haittaa?" Hän ehdotti olkiaan kohauttaen ja jätti estelyt sikseen. Toisen vielä vaihtaessa asentoaan niin että hän saattoi entistäkin tiiviimmin tuijottaa tämän rintoja antoi Des viimein periksi ja hivuttautui lähemmäs tyttöä vieden toisen kätensä hieman epäröiden koskettamaan tämän rintoja tytön paljastavan paidan ja rintaliivien läpi.
Toinen olisi hyvin voinut valehdellakin jotta saisi hänet koskettamaan ja sen jälkeen löisi häntä ja lähtisi naureskellen pois mutta nyt Desiä ei kiinnostanut pätkän vertaa sillä tyttöjen rinnat nyt vain tapasivat olla aika kiihottavia...
Tämä tapaus itsessäänkin oli aika kiihottava kun ei omannut samankaltaisia estoja kuin muut tytöt tässä koulussa...Des vilkaisi hieman epävarmana toisen kasvoja ennen kuin puristi kevyesti ja raotti huuliaan silmiensä sulkeutuessa osittain.

Neitokainen katsoi toisen epäröiviä liikkeitä huvittunut pilke silmäkulmassaan. Jos tuon pojan tilalla olisi ollut joku toinen, vaikka kermaan kuuluva jätkä, olisi Nana voinut hyvinkin antaa tuolle kunnolla nenille. Mihinkään naiselliseen läpsimiseen nuori nainen ei olisi alkanut. Kunnolla turpaan vaan jos kerta lyödä piti. Mutta häntä ei haitannut kundin epäröivä kosketus, vinon hymyn käydessä huulilla kun toinen kosketti häntä, silmien katseen katsoessa suoraan toista silmiin. Silmät olivat raukeat, mutta niiden katse ei ollut millään tapaa uninen, pikemminkin terävähkö.

Kelmeänvihreiden silmien siristyessä aavistuksen kun toinen puristi tytön rintaa. Maalattujen huulten välistä karkasi hivenen värisevä huokaus, sormien koukistuessa Nanan jalkaa vasten. Pitkät kynnet jättivät paljaaseen, pehmoiseen ihoon punaiset jäljet, mutta tyttö ei välittänyt siitä. Kundin kosketus sai ihon menemään kananlihalle, Nanan välittämättä niistä katseista joita nyt useimmat loivat tummanpuhuvaan pariskuntaan.

Kun tytöllä ei oikeastikaan vaikuttanut olevan mitään häntä ja hänen käsiään vastaan uskaltautui Des koskettamaan toisen rintoja itsevarmemmin ja voimakkaammin.
Poika nuolaisi kuivuneita huuliaan katseensa selatessa läpi tyttöä, tämän paljastavaa paitaa ja lyhyttä hametta joista jälkimmäisen hän päätti jättää rauhaan.
Tuskin toinenkaan kaikkea noin vain sietäisi, etenkään tällaisessa paikassa...
Des puristi uudelleen toisen rintaa tehden sen varmemmin kuin aiemmin mutta kuitenkin hellästi painaen huulensa tytön kaulaa vasten.
"Sä voitat matikan reippaasti", hän mumisi toisen pehmeää, lämpöä hohkaavaa ihoa vasten vaikka häntä yhä nolotti oma tunarointinsa matematiikan kirjansa kanssa.

Desin peukalo etsiytyi sivelemään toisen rinnasta sitä kohtaa joka tämän paidan alta paljastui jo muutoinkin samalla kun hänen muiden sormiensa huomio keskittyi yhä toisen paidan peittämään alueeseen.
"Nimes?" Poika ehdotti toiveikkaana ja veti kasvonsa kauemmas tytön kaulasta kohottaen katseensa tämän silmiin. Juuri nyt hänestä tuntui siltä kuin hän olisi voinut kiltisti vaikka alistua toisen elinikäiseksi orjaksi...Hän, Des, joka ei koskaan tahtonut olla muille mieliksi saatika sitten alistua, oli valmis tekemään niin!?

//Lopettelen Nanalla pelaamisen ja hahmo näillä näkymin poistuu Astonista. Kiitos seurasta kuitenkin!//