Lumoava ääni

Musiikinluokka ammotti tyhjyyttä sinä perjantai-iltapäivänä.
Sen takia se oli hyvä valinta harjoittelulle.

Sellon ääni oli täyttänyt luokan. Hidas ja rauhallinen soitto saattoi kuulua hyvin eristetyn musiikinluokan toiselle puolelle, mutta vaimeana. Penelope Ravens ei siitä kuitenkaan välittänyt, hän oli niin uppoutunut soittamaan punertavanruskeaa selloaan. Neiti oli sulkenut silmänsä, jotta pystyi lumoutumaan kauniin sellonsa ääneen.
Hän rakasti sellonsa ääntä. Sello oli kaikinverroin hyvin viritetty ja hyvässä kunnossa, vaikka se olikin jo useita vuosia vanha. Tällä sellolla oli suuri tunnearvo tytölle.

Pepe soitti kappaletta, jota hän vasta oli opettelemassa. Hän osasi kuitenkin soittaa selloaan jo niin hyvin, että osasi soittaa uuden kappaleen hienosti suoraan nuoteista. Nyt oli aika harjoitella soittamaan kappaletta ilman nuotteja, muistista.
Silloin yksi nuotti meni väärin ja Pepe nyrpisti nenäänsä avaten silmänsä. Hän katsoi, mihin oli jousensa asettanut ja hymähti hieman pettyneenä. Jousi olikin vahingossa jäänyt alemmalle nuotille, vaikka sen kuuluisi olla ylempänä. Pahus, tähän Pepen soittaminen oli aina tössännyt. Jos hän tällä kertaa yrittäisi muistaa, missä kohtaa hän teki usein virheen, niin ehkä seuraavalla kerralla soittaminen onnistuisi.

Tyttö huokaisi ja rauhoitti itsensä ennen uutta yritystä. Sitten viides yritys lähti ja Pepe sulki silmänsä keskittyääkseen. Kuitenkin hänen mielensä tahtoi tahtomattakin laukkailla viikonloppuun.

[[Mukaan saa tulla (: ]]

//mäpä tulen uudella tytsylläni mukaan :3//

Gemma Fleming oli hyvällä tuulella. Hän oli juuri sattumoisin sattunut kuulemaan erään kolmasluokkalaisen kerman muijan ja urheilijapojun keskustelun, ja merkit viittasivat siihen, että kyseiselle pariskunnalle oli tulossa ero! Gemma oli piileksinyt kaappien takana ja ottanut jopa korkkarinsa pois jalasta jotta pariskunta ei olisi kuullut. Ja se tosiaankin kannatti.. tyttö hykerteli itsekseen ja näpytteli jotakin nopeasti kännykkäänsä kävellessään erästä koulun käytävistä niiden Betsey Johnsonin korkkarien roikkuessa toisesta kädestä.

Sitten jostain alkoi yhtäkkiä kuulua jotakin.. vaimeaa musiikkia. Gemma pysähtyi kun seinään ja käänsi hitaasti katseensa musiikinluokkaa kohden. Ensin tyttö oli vähällä jatkaa matkaansa, mutta sitten hän rupesi miettimään. Eikö se joku cheerleader, Penelope vai miksi sitä nyt kutsuttiin, soittanut selloa? Ja eikö sillä sello-cheerleaderilla ja Chad Wheelerillä ollut jotain juttua? Ainakin Gemma luuli kuulleensa jotain.. sen suuntaista, mutta tässähän nyt tarjoutui loistava tilaisuus lisänuuskimiselle. Siis jos musiikkiluokassa tosiaan oli se Penelope. 'Vai mikä se nyt sitten olikaan... Pepe tai joku?'

Gemma laittoi kenkänsä jalkaan, työnsi kännykkänsä pillifarkkujensa taskuun (laukku oli kaapissa) ja koputti hiljaa musiikkiluokan oveen. Vastausta odottamatta likka kokeili kahvaa, havaitsi oven olevan auki ja avasi sen muitta mutkitta. Kasvoilleen Gemma asetti iloisen ilmeen kun hän työnsi päänsä ovesta ja välittämättä toisen keskittymisestä saatika soitosta, likka huudahti heti "Ai hei!" ja astahti enempiä tunnontuskia tuntematta sisään.

"Penelopehan sä olit, etkö niin?" Gemma kysyi ja istahti erään pulpetin päälle hymyillen odottavasti.

Penelope oli juuri tulossa kappaleen vaikeimpaan vaiheeseen. Hänen kulmansakin olivat hieman kurtussa, kun tyttö yritti keskittyä mahdollisimman tarkasti.
Silloin oveen koputettiin ja joku astui sisään huutaen tervehdyksen. Pepen suora ryhti romahti huomattavasti ja sellon soittaminen loppui kuin seinään. Pepe kääntyi katsomaan sisälle tullutta tyttöä. Hän hymyili tälle kuitenkin hyvin iloisesti, vaikka toinen olikin keskeyttänen hänen soittonsa. Aina pystyi yrittämään uudestaan.
"Heippa", Pepe tervehti toista ja katsoi, kun tyttö istuutui yhdelle pulpetille ja varmisti hänen nimensä. Pepe nyökkäsi ja hymyili suuresti.
"Pepe vaan", tyttö korjasi ja naurahti hennosti.

Pepe tiesi tämän tytön. Vaikka tämä oli vasta ykkösluokalla, oli toisella lahjakkaat nuuskijanlahjat. Nimeä Pepe ei vain tahtonut muistaa, vaikka useasti olikin toisesta kuullut.
"Anteeksi, mutta nimesi ei vain tule mieleeni", Pepe sanoi hieman pahoittelevalla äänensävyllä.
"Mutta tiedän sinut kyllä, jos se yhtään lohduttaa", tyttö naureskeli ja piteli yhä selloaan käsissään istuessaan.

"Pepe, aivan", Gemma myönsi ja naurahti leppoisasti. Tästähän saattaisi tulla helppoa! Toinen ei nimittäin vaikuttanut erityisen salaisuuksia varjelevalta, epäluuloiselta tyypiltä, vaan sellaiselta punastelevalta teinitytöltä jolta saisi tiedot nyhdettyä hitaasti mutta varmasti.. tosin Gemma meinasi kusta koko jutun loukkaantumalla siitä, että Pepe ei muistanut hänen nimeään. Ulos sitä ei Gemmasta näkynyt, hän vain naurahti kuin toinen olisi kertonut hyvän vitsin.

"Gemma, Gemma Fleming", Gemma selvensi hymyillen, ja meinasi myös ilmoittaa olevansa Gisele Kimin sisko, mutta muutti mielensä. Sehän saattaisi vaikuttaa toisen silmissä kamalalta egoboostaamiselta, ja eihän Gemma tosiaankaan ollut mikään egoistinen paska.

"Soitat selloa?" tyttö kysäisi kuin ohimennen, ikään kuin ei tietäisi. Hän ei vain viitsinyt käydä "asiaan" heti, se taas saattaisi vaikuttaa uteliaalta. 'Okei, olen mä hiukan utelias. Mutta se on ihan terveellistä!'

"Ai niin Gemma! Olet Giselen... Siskopuoli", Pepe totesi ääneen. Nyt neiti tosiaan muisti asioita paremmin.
"Anteeksi, on joskus nimet kateissa", tyttö myönsi nolona ja laski sellonsa varovaisesti lähellä olevan pulpetin päälle.
Pepe tiesi myös asioita, paljon enemmän kuin oletti. Hän oli hyvin perillä kuka oli kenenkin sisko, kuka seurusteli ja kenen kanssa. Pepehän oli cheerleader ja kaikki uusimmat juorut kuultiin toisilta cheerleadereilta.

Kuultuaan kysymyksen Gemman suusta, Pepe nyökkäsi hymyillen ja katsahti ylpeänä selloaan.
"Jep, olen soittanut sitä jo... Hmm.. Tuleekohan tänä vuonna täyteen 12 vuotta?" tyttö pohti itsekseen ja katse palasi takaisin Gemmaan.
"Eli aika kauan", Pepe lisäsi vielä ja naurahti hennosti.

"Mitäs sinä täällä tähän aikaan teet? Luulin, että koulu on jo melkein tyhjä", Pepe kysyi sitten kiinnostuneena ja nojautui tuolin selkänojaa vasten. Pepellä oli ikävä tunne mielessään, että toisella oli jotakin mielessä, mutta ajatteli sen vain johtuvan siitä, että ei voinut soittaa selloaan rauhassa. Eihän Pepe nyt voinut kenestäkään pahaa ajatella, varsinkaan näin nopeasti.

Siskopuoli.. tuo sana kalskahti hiukan kolealle Gemman korvista, eikä mielellään itse käyttänyt sitä. Tähän hän ei kuitenkaan viitsinyt erityisemmin kommentoida jottei vaikuttaisi tylyltä.
"Äh, ei se mitään, nimet unohtuu paremmiltakin", Gemma sanoi, edelleen hymyillen sitä lumoavan rasittavaa, aseistariisuvaa kestohymyään.

"Kuulin vähän kun soitit, olet ilmeisen hyväkin siinä", tyttö sitten jatkoi juttuaan, täysin tietämättömänä toisen soittotaidoista sillä ei hän ollut erityisesti kuunnellut Pepen soittoa, sen verran vain että tunnisti soittimen ja sai kehitettyä suuunnitelman tietojen urkkimiseen ja siinä nyt mitään muuta pystynyt ajattelemaan. Juorut, niiden keksiminen ja kuuleminen oli kuin Gemman omaa ihanaa huumetta, niihin ei ikinä kyllästynyt ja mikä parempaa - ne eivät vaarantaneet terveyttä!

"Ai mitäkö tein täällä? Siis... kunhan kävelin kun odottelen Giseleltä kyytiä", Gemma valehteli pokkana ja toivoi ettei Pepe tiennyt sen helkkarin Bentleyn olevan parkkipaikalla. Nyt piti muutenkin varoa sanojaan ettei toinen ajattelisi että tyttö oli täällä vain tiedonhakureissulla, sillä silloin ne yleensä sulkeutuivat kuin simpukat. "Tulin nimittäin siskon kyydillä aamulla, ja siltä loppuu vasta tunnin kuluttua."

Pepe naurahti hieman kiusaantuneena, kun toinen sanoi hänen ilmeisesti olevan hyvä sellon soittamisessa.
"Toivottavasti! Sillä muuten äitini tappaisi minut, jos kerran sellotunnit olisivat menneet hukkaan", Pepe vastasi huvittuneena ja katsoi edelleen Gemmaa. Tyttö vaikutti mukavalta ja oli tosiaan harmi, ettei Pepe ollut aikaisemmin toisen kanssa vaihtanut juuri sanaakaan. No, nytpähän oli aikaa tutustua.

"Ai, okei. Toivottavasti et ole joutunut jo kauaa odottelemaan", Pepe sanoi, kun Gemma kertoi hänelle odottavansa kyytiä Giseleltä. Mistäpä Pepe olisi sen voinut tietää, että toinen valehteli hänelle päin naamaa? Pepeä oli yleensä helppo huijata tällaisilla asioilla, sillä tyttö oli liian sinisilmäinen. Pepelle oli monet kerrat sanottu, että hänen pitäisi suhtautua asioihin hieman vakavemmin, mutta se ei kuulostanut tytön mielestä ollenkaan mukavalta.

"Entä sinä, soitatko sinä jotakin?" Pepe kysyi kiinnostuneena. Hän halusi luoda edes jonkinlaista keskustelua heidän välilleen, että ilmapiiri ei muuttuisi kiusalliseksi.
"Vai oletko enemmän perehtynyt koulun salaisuuksiin?" tyttö sanoi hitusen huvittuneella äänensävyllä ja sipaisi hiuksensa korvansa taakse.

"En mä kauaa, ja nythän sain jopa seuraa!" Gemma naurahti ja heilautti hiuksensa taakse vaihtaen samalla asentoa hiukan mukavampaan; pulpetit tuppasivat olemaan aika kovia.

"Enkä soita mitään - paitsi suutani tietysti", tyttö totesi virnistäen vastaukseksi Pepen seuraaviin sanoihin. Pöh, tämä sitten ilmeisesti tiesikin että Gemma oli SE juorukuningatar, ehkä kiertely ei sitten varmaan olisikaan paras taktiikka. Suoraan kysyminen ei ollut tyylikästä eikä erityisen hauskaa, mutta joissain tapauksissa - ehkäpä tässäkin? - tehokkaampaa kuin monimutkainen kissa ja hiiri -leikki.

"Siitä puheenollen", Gemma sanoi nojautuen hieman eteen, "oon saanut sellaisen käsityksen että sulla ja Chad Wheelerillä olis jotain.. juttua?" Tytön kasvoilla oli sopivan välinpitämätön ilme, äänensävy taas sellainen kuin olisi säästä puhuttu - tietysti hieman vaimeampi.

Pepe naurahti hennosti, kun tyttö kertoi soittavansa suutaan.
"Noh, taito se on sekin", tyttö myönsi ja pudisteli huvittuneena päätään.

Sitten Gemma sanoi jotain, mikä sai Pepen kurtistelemaan kulmiaan ja pudistelemaan hitusen päätään hämmentyneenä.
"Öh.." tyttö aloitti ja katsoi Gemmaa pieni hymy huulilla.
"Joo, en taida edes kysyä, mistä sinä sait siitä tietää.." tyttö mumisi ja naurahti huvittuneena. Pepe olikin hieman aavistellut, että jotakin oli tytöllä mielessä.
"Ehkä minun on hieman aikasta sanoa juuri mitään meidän väleistä. Juttelin hänen kanssaan vasta ensimmäisen kerran. Mutta hän vaikutti todella mukavalta, joskin hieman ujolta", tyttö kertoili ja mietti, olikohan sitten oikea ratkaisu kertoa Gemmalle jotain tällaista. Pistäisikö tyttö tämän eteenpäin? No, onneksi Pepe ei ollut kertonut juuri sen enempää.
"Kuuleeko koko koulu nyt tästä 'suuresta tapahtumasta'?" Pepe kysyi ja pieni leikkisä virne kohosi hänen huulilleen.
"... Ei millään pahalla, mutta tuo kuulosti melko tylsältä juorulta", tyttö myönsi sen itse ja katsoi uteliaana Gemman reaktiota.

"Mulla on katsos tietolähteeni, tiedätkö, sen pizzerian tarjoilijat on ihanan huomiokykyistä porukkaa", Gemma sanoi suloisesti hymyillen. Ehkä Pepe ei sitten ollutkaan niin.. avoin kuin Gemma oli aluksi luullut, ja, höh, yksityiskohtia tuli tylsän niukasti ja siihen tyttö tosiaankin vähän pettyi.

Gemman hymy hieman hyytyi Pepen syyttäessä tätä juttua tylsäksi. Pöh! Eihän kaikkia yksityiskohtia ollut vielä tullut ilmi. Eikä Gemma ollut vielä päättänyt, pitäisikö juttuun lisätä jotain (luultavasti pitäisi, Pepe vaikutti aivan surkealta ja epä-lennokkaalta kertojalta). No, ehkä Pepen ei kannattaisi tietää tuota asiaa...
"Voi kulta, älä vielä sure", tyttö sanoi ja hymyili toiselle alentuvasti. "En mä tylsiä juttuja pistä matkaan."

"Onko se hyvä suutelija?" Gemma kysyi eikä edes viitsinyt enää peitellä uteliaisuuttaan.

Pepe pudisteli päätäänsä huvittuneena. Ai senkö takia tarjoilijat olivat niin useasti kulkeneet heidän ohitseen pizzeriassa! Vastedes oli siis oltava paljon varovaisempi, jotta koko koulu ei saisi tietää henkilökohtaisista asioista.
Tyttö tunsi pienen ilkeän piikin osuvan rintaansa, kun toisen hymy yhtäkkiä hyytyi. Ei Pepen ollut mitenkään tarkoitus loukata toista, olihan Pepe kertonut vain pelkkää totta. Ei hän halunnut hänen ja Chadin välistä 'juttua' mitenkään paisuttaa.

Kun Gemma sitten kysyi, oliko Chad hyvä suutelija, naurahti Pepe soinnukkaasti ja laski kätensä lepäämään reisilleensä.
"Varmasti olisi!" tyttö nauroi heleästi ja pyöräytti silmiään huvittuneena. Voi elämä, tähänkö tämä juttelutuokio sitten lopulta ajautuisi, siihen, kun Gemma yrittäisi saada tietoja hänestä ja Chadista. Suhteesta, jota ei edes ollut.

"Ai noinko surkea?" Gemma kysyi kauhistuneena, päätään pudistaen. "Ei olisi siitä uskonut, kun sehän on ihan suloinen. On ollut tyttöjen kanssa joskus nimittäin puhetta.." Likka odotti kiinnostuneena sanojensa vaikutusta ja toivoi että toinen paljastaisi ilmeellään, tai ihan millä tahansa, edes jotain. Punastuminen olisi ollut ihanaa, uusi naurahdus saisi varmasti Gemman repimään hiuksiaan turhautuneena päästään.

"Vai väitätkö oikeasti ettette päässeet edes ykköspesälle?" epäuskoinen Gemma jatkoi. Häntä harmitti kun Pepe ei ollutkaan sellainen tyhmä, tyypillinen blondi cheerleader joka mielelllään kertoi miesseikkailuistaan ja asioistaan ja helkkari, eihän toinen edes tuntunut pukeutuvan cheerleadermaisesti. Eli merkkivaatteisiin, minimaalisiin minihameisiin ja helvetillisiin korkoihin.

Pepe oikeasti yritti tukahduttaa nauruaan kätensä taakse. Tämä koko tilanne oli saanut niin koomisen käännöksen. Gemmaa kiinnosti vain uusimmat seurustelusuhteet, mutta harmikseen Pepellä ei ollut sellaista toiselle antaa.
"Olen pahoillani, jos jotenkin petin odotuksesi", Pepe sanoi sitten, kun oli hieman hillinnyt itseään. Hän katsoi toista kuitenkin suopeasti.
"Mutta väitän kivenkovaan, että minä ja Chad emme ole vielä edenneet ykköspesälle. En ole sellainen tyttö, joka hyppää suinpäin suhteeseen. Oletko sinä?" Pepe kysyi sitten vastakysymyksen ja hymyili toiselle ehkä hieman piikittävään sävyyn. Hymy oli kuitenkin tarkoittu sellaiseksi, että se kertoisi Pepen todellakin puhuvan totta ja että Pepellä ei olisi muuta mainittavaa tästä asiasta.

"Oletko aina ollut yhtä kiinnostunut muiden ihmisten asioista?" Pepe kysyi uteliaana.
"Minusta on kiva aina kuulla asioita, joista jotkut eivät ole ehkä kuulleet, mutta.." tyttö lopetti hetkeksi.
"Välillä minusta kuitenkin tuntuu, että joitakin asioita en välttämättä haluaisi tietää", Pepe lopetti lauseensa ja katsoi Gemmaa edelleen uteliaana. Oliko tyttö aina ollut noin utelias?

Gemman asenne muuttui asteen, pari jäätävämmäksi. Tuo toinenhan ihan selkeästi ärsytti aivan tahallisesti! Mitä se haki, sosiaalista itsemurhaa?
"Ei, mä en oo sellainen", tyttö sanoi viiltävällä äänellä eikä hymy hänen kasvoillaan näyttänyt enää niin suloiselta. "Mutta ettekö te cheerleaderit ole sellaisia? Varmaan Chad-kultakin pettyi huomatessaan ettei saa susta.. hoitoa."

Tyttö nakkeli niskojaan tuohtuneesti ja vilkaisi Pepeä tämän esittäessä kysymyksiään. Eikö tämä nyt mennyt hieman väärin? Gemmanhan se tässä kuuluisi kysymyksiä esittää ja Pepen vastailla. Ja mitä jos Pepellä olisikin erityisen hyvä suhde johonkin.. hiukan vaikutusvaltaisempaan tyyppiin? Ei, ei se ollut mahdollista. Vaikutusvaltaisemmat olivat pinnallisempia. Tuo ei ollut pinnallinen. Ei vähääkään. Tosin ehkä ei silti kannattaisi tehdä Pepestä vihamiestä, olihan tytöllä ilmeisesti jonkinlainen suhde siihen Chadiin joka taas tunsi joukkueen jätkät ja joukkueen jätkät tuntivat suositut... Gemman päässä raksutti hurjasti kun hän mietti monimutkaisia teorioitaan ja hänellä melkein meni liian kauan vastaamisessa. Melkein.
"Kyllä, mä olen aina ollut näin utelias", Gemma lausui ja hymyili omahyväisesti.

Gemman mielikuva cheerleadereista tuntui olevan se piikki, joka upposi Pepen rintaan melko kovasti. Tytön ystävälliset ja hymyilevät kasvot muuttuivat ilmeettömiksi ja surumielisiksi. Gemma oli saanut Pepen ajattelemaan, että oliko Chad pettynyt häneen siinä suhteessa, kun tyttö ei ollut suudellut toista? Eihän sitä voisi toista heti mennä suutelemaan, varsinkin jos ensisuudelma oli vielä saamatta! Pepe halusi antaa ensisuudelmansa sellaiselle ihmiselle, joka sen antaisisi.
Hoitoa. Pepestä ei todellakaan saanut mitään sellaista. Pepe oli aina ollut viaton ja puhdas. Hän ei leikkisi muiden ihmisten tunteilla pelkästä huvista, sillä hän arvosti muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia liikaa.

Pepe nousi ylös, kun Gemma vastasi vielä hänen kysymykseen, oliko tyttö aina ollut yhtä utelias. Tyttö otti sellonsa pulpetiltaan ja pakkasi sen varovaisesti suureen säilytyskoteloonsa. Hän otti säilytyskotelon käsiinsä ja katsahti Gemmaan hitusen pettyneenä.
"No.. Oli kiva jutella.." Pepe sanoi vaitonaisena ja lähti musiikinluokasta ulos.
Astuttuaan käytävälle tyttö puri hampaitaan yhteen ja yritti kasata voimiaan. Äsköinen pieni välikohtaus ei tuntunut kivalta, ei sitten yhtään.

Gemma seurasi toisen poistumista pilkallinen hymy huulillaan.
"Oli tosiaan erittäin kiva jutella", tyttö huusi tuon perään, painottaen eritoten sanaa "erittäin". Hah. Hahaa. Että oli ihanaa olla kamala kusipää ja vittuilla toisille näinkin henkilökohtaisista asioista. Ei, Gemma ei tuntenut minkäänlaista omantunnon pistosta, itseasiassa Pepen pettynyt ilme oli vain lisännyt Gemman iloa. Ei, Gemma ei osannut asettua Pepen asemaan eikä hänelle tullut mieleenkään ajatella miltä toisesta mahtoi tuntua. Tyttö oli vain uskomattoman innoissaan siitä kun sai kiinnostavaa juoruttavaa. Ja helkkari, mikä nyt oli ihanampaa kerrottavaa, kuin se, että onnistuu suututtamaan jonkun? Ei mikään.

Gemma hyppäsi pulpetilta alas, venytteli pikaisesti ja asteli sitten ovelle, kännykkää jo taskustaan kaivaen. Oven tyttö työnsi auki ja sitten hän vähän niin kuin hämmästyi nähdessään vielä Pepen.
"Ai, haluatko sanoa vielä jotain?" Gemma kysyi maireasti, hymyillen tottakai. "Omaksi tai rakkaan Chadisi puolustukseksi?"

Pepe kuuli käytävälle asti Gemman huudahduksen ja sillä oli tarkoitettu vain pilkata cheerleaderia. Tyttö ei kuitenkaan halunnut sen takia pilata päiväänsä ja ajattelikin jo, mitä laittaisi huomenna päälle kaverinsa juhliin.
Gemman ääni kuitenkin kantautui uudestaan hänen korviinsa ja tyttö kääntyi katsomaan toista hitusen ihmeissään. Oliko toinen oikeasti tällainen? Oliko Gemmasta hauskaa tehdä muista tällä tavalla pilaa? Toinen ei tainnut arvatakaan, miten paljon harmia hän oikein koulussa aiheutta ja sen Pepe tiesi nyt liiankin hyvin.
Tyttö katsoi hetken aikaa Gemmaa ilmeettömänä, mutta hymyili sitten iloisesti. Hän oli päättänyt, että ei antaisi toisen leikkiä hänen tunteillaan tai pilkata milloin lystäsi.
"Voi, haluan", Pepe sanoi ja käveli lähemmäs Gemmaa. Penelope oli Gemmaa ainakin 5 senttiä pidempi. Pepen huulilla oli yhä lempeä hymy.
"Seuraavan kerran, kun haluat tulla utelemaan minulta uusia tietoja omista henkilökohtaisista asioista, kysy minulta suoraan äläkä turhaan kiertele", Pepe sanoi ja hymyili yhä. Hänen äänensävy oli rauhallinen, mutta silti se viestitti hitusen närkästyneisyyttä toista kohtaan.
"Ainakin nyt tiedän sen, kuka on meidän cheerleadereiden uusin puheenaihe; sinä ja sinun tietolähteesi. Varmaan monet alkavat olla varuillaan siellä, missä liikkuvat ja kappas, sitten sinä jäätkin ilman meheviä juoruja. Olen nimittäin kuullut, että useat cheerleaderit ovat hieman... Miten sen nyt sanoisi... Närkästyneinä siihen, että heidän henkilökohtaisia asioita levitellään ympäri koulua", Pepe oli puhunut ja hänen huulilla oli pysynyt yhä tuo sama hymy, joka ehkä viimeistään tässä vaiheessa oli hyvin ärsyttävä toista kohtaan.
"Ei minulla kai muuta ollut", Pepe totesi sitten huolettomasti ja lähti kävelemään pois Gemman luota, sello mukanaan. Pepe tiesi, että olihan hänen äskeinen pieni saarnansa julma toista kohtaan, mutta Pepe kuitenkin oli sitä mieltä, että toinen ansaitsisi sen.

//bleh, piti vastata jo eilen mutta tiiietenkin ihana koneeni kaatui enkä saanut tätä enää käyntiin T___T//

Gemman kasvoille nousi julma, ylimielinen hymy. Totta, hän joutui katsomaan Pepeä ylös jotta sai säilytettyä katsekontaktin, mutta tällä kertaa se ei niin erityisesti horjuttanut hänen itsevarmuuttaan, sillä Gemma oli niin elementissään. Toisen lopetellessa saarnaansa ja kääntyessä, julma ilme suli omahyväiseksi virneeksi.
"Hani, on mullakin ystäviä huutosakissa", Gemma huusi toisen perään. "Ystäviä jotka ei välitä parista harmittomasta juorusta, vaan asemastaan tässä koulussa."

Niskojaan uudestaan nakellen Gemma lähti vastakkaiseen suuntaan, kännykkäänsä taas kovasti näpytellen.
"Lehmä..." tyttö tuhahti ehkä hiukan liian kovaa, välittämättä siitä kuuliko toinen. Itseasiassa hän toivoi että toinen kuuli. Askeleiden kuljettaessa tytön kulman taakse, hän tajusi (liian myöhään), että hänen kaappinsa ei ollut tässä suunnassa. Gemma kirosi itsekseen, mutta enää ei voinut kääntyä..

//gemma nyt varmaan sitten poistuu, kiitoksia pelistä :> <3//

[[Juu, kiitosta pelistä! (: ]]

Pepe kuuli hyvinkin, kun toinen kutsui häntä lehmäksi. Ja sekös vasta ärsytti tyttöstä yhä vain enemmän.
Neiti puristi sellolaukkuaan tiukasti kantaessaan sitä ja ajatteli, että nyt oli kuuma kaakao tarpeen. Hän voisikin käydä kahvilassa ennen kotiin menemistä ja kävellä rannan poikki. Ehkä se viilentäisi Pepen kuumentuneita ajatuksia.