i get knocked down, but i get up again

//kaaos roudaa herra hapokkaansa tänne tuottamaan kovia aikoja cheerleaderpojkkelle 8>//

Tunnit olivat suurimmilta osin ohi ja niinpä Jaren suuntasi askeleensa kohti koulun liikuntasalia. Pojalla ei ollut mitään hajua, oliko joku jo varannut salin omaan käyttöönsä, mutta ehkä tämä joku tai jotkut ilmestyisivät ennemmin tai myöhemmin paikalle ja häätäisivät cheerleaderin pois. Jaren kuitenkin halusi treenata ja ymmärrettävistä syistä teki sen mieluummin sisätiloissa, katseilta piilossa. Hän oli huomannut, ettei tässä koulussa kaikki arvostaneet miespuolisia cheerleadereita kovinkaan korkealle, vaikka klikkinä cheerleaderit kuuluivatkin kermaan. Mutta mikäli sattui olemaan poika ja kuului kyseiseen ryhmään, muut pitivät tätä yleensä lähinnä luusereiden tasolla. Se jos mikä otti päästä, mutta tottuneesti Jaren työnsi negatiiviset ajatukset syrjään.

Välinevarastosta löytyi cd-soitin, jonka poika nosti salin puolelle, lähelle ovia, joista saliin tultiin. Saatuaan levyn sisään salin täytti Chumbawamban Tubthumping mukavilla bassoilla varustettuna. Jaren virnisti kappaleen alkaessa. Tämä viisu se aina jotenkin sai hyvälle tuulelle ja niinpä hän asettikin kappaleen toistolle. Pikaiset venyttelyt ja poika oli valmis aloittamaan. Ennen kunnon treenien alkua Jaren kuitenkin otti hupparin päältään ja sen alta paljastui koulun väreissä oleva t-paita, collegehousut olivat samaa sarjaa.

Jaren aloitti käymällä läpi joukkueen ohjelman, tai sen, mitä nyt yksin pystyi, sillä paikalla ei sattunut olemaan ketään, kenet hän olisi voinut ilmaan nostaa. Kun se oli pikaisesti käyty läpi, poika kulki salin läpi kärrynpyöriä tehden ja siirtyi sitten keskelle lattiaa harjoittelemaan voltteja ja muita hyppyjä. Jaren oli teräskunnossa, mutta hän tykkäsi harjoitella ihan vain omaksi ilokseen. Muutaman tanssiliikekin eksyi mukaan kuvioihin, mutta pian poika oli niin loppuunkulutettu, että siirtyi istumaan cd-soittimen vierelle juomaan mukanaan tuomaa pullovettä. Musiikin Jaren sääti pienemmälle ja jäi sitten odottamaan hengityksen tasaantumista samalla kun mittaili katseellaan salia.

Lähes kaksi metriä huomattavalla lihasmassalla varustettua vartta, jalkapalloilija, jonka päivä oli ollut uskomattoman puuduttava tähän asti. Muutama opettaja oli saanut aikaan tunteenpurkauksia, mikä tarkoitti yhtä korvattavaa pöytää, paria kaapinovea ja yhtä ikkunaa.
Acid oli huonolla tuulella ja se tuskin jäi huomaamatta keneltäkään. Kasvot kuvastivat hirmumyrskyä, päänsisäistä sellaista. Ja jos se jäi joltakulta huomaamatta osasi Acid ilmaista näkyvämminkin. Hänen teki kovasti mieli heitellä turhauttavia tyyppejä kirjaimellisesti päin seiniä. Hän tarvitsi keinon purkaa tunteitaan. Paras vaihtoehto olisi muiden kannalta ollut, että Acid Lyon painuisi kotiinsa ja linnottautuisi vanhaan autotalliin treenaamaan. Vitut siitä, Acid ei jaksanut vaan laahautui kohti salia.

Poika oli pukeutunut löysiin maastohousuihin, kuluneisiin lenkkareihin ja ylävartaloa sopivasti, ei suinkaan liikaa, myötäilevään valkoiseen hihattomaan. Järkälemäiset pojat, tai miehet, olivat yleensä joko karhumaisia tai vaarallisen tuntuisia. Acid oli epäilemättä jälkimmäistä tyyppiä, ainakin tämän hetkisessä mielialassaan.
Vahva, treenattu, taipuvainen väkivaltaan. Aggressiivinen, ärsytetty leijona. Sääli sitä kohtaan, joka sattuu osumaan jalkapalloilijan tielle.
Acid raapi päänahkaansa, johon vaalea tukka oli ajettu sängeksi. Ajettu aikaa sitten, nyt se hapsotti jo epätasaisena suunnilleen viisisenttisenä piikkitukkana. Se tulisi ajettua taas lyhyeksi, kun siihen osuisi sopiva sauma hukkaaikaa. Mutta hiusten leikkuu nyt oli viimeinen asia, jonka poika uskoi kiinnostavan itseään. Hän oli liian rauhaton ajatellakseen mitään niin typerää asiaa.

Poika laski itsensä sisään salin ovista todetakseen siellä soivan hiljaisen musiikin. Ei suinkaan tarpeeksi hiljaisen, etteikö se olisi vain entisestään kiehuttanut vaalean urheilija pojan aivoja.
Sinisten silmien mielentilan takia leiskuva katse suuntautui mulkoiluna hieman levysoittimesta istuvaan poikaan. Eikä suinkaan kehen tahansa, vaan cheerleaderiin. Poikaan. Cheerleaderiin, joka oli poika. Tiedä nyt sitten mikä se luuli olevansa, ehkä se tahtoi olla tyttö. Normaalisti se olisi ollut se ja sama Acidille, nyt se vain sattui ärsyttämään. Nyt kaikki tuntui ärsyttävän, kaikki.

Kädet puristuivat nyrkkiin, ulos hengitetty ilma tuli raskaasti. Acid näytti siltä miltä tuosta tuntuikin. Poika kiehui.