Rainy afternoon

((Tänne kaipaisin siis Zoelle jotain seuraa))

Zoe etsi katseellaan vapaata paikkaa. Dusty’s oli tapansa mukaan täynnä ihmisiä, mikä teki paikan löytämisen lähes mahdottomaksi. Hänen onnekseen kahvilan yhdessä nurkassa, aivan ikkunan vieressä, oli vielä pöytä täysin tyhjänä. Nopeasti hän käveli kahvilan poikki ja istuutui pöydän äärelle. Hän laski käsistään juuri ostamansa Sprite-pullon ja leivoksen, jonka jälkeen suuntasi katseensa ulos. Vettä tuli kaatamalla, minkä takia hän olikin eksynyt kahvilaan. Zoe oli ollut matkalla kotiin, mutta vähän matkaa sateessa käveltyään hän oli päättänyt palata juuri ohittamaansa kahvilaan odottamaan sateen loppumista. Siellä kun toivottavasti olisi lämmin.

Sen takia hän siis istui tuijottamassa ulos mitään järkevämpää tekemistä. Hän oli märkä ja kylmissään, eikä hän ollut yhtään kateellinen niille, jotka kävelivät kahvilan ohi sateessa kastuneina, päättämättä tulla sisään. Zoe kietoi mustaa hupparia paremmin ympärillään. Ja hän kun oli melkein lähtenyt ulos ilman sitä! Kyllästyttyään ihmisten tuijottamiseen hän käänsi huokaisten katseensa ikkunasta leivokseensa. Hänelle tulisi todella tylsää, jos sade jatkuisi kauan. Eihän hänellä ollut edes kännykkää mukana tai mitään muuta, ainoastaan hieman rahaa taskun pohjalla. Hän tulisi siis varmasti kuluttamaan aikansa syömällä kahvilan tarjoamia herkkuja, jos ei muuta tekemistä keksisi.

// saanen tuppautua seuraan? (:

Päivä oli ollut sateesta sakeana jo kello 12 jälkeen, mutta siihen saatettiin olla varauduttu, jos oli lukenut tai katsonut televisiosta sään uutisten lomassa. Tosin, ulkona asteli juuri henkilö, kuka ei osannut varautua tämän kaltaiseen kaatosateeseen. Läpimärkä, ruskeahiuksinen tyttö juoksi sateessa, kunnes huomasi valoa ulos tuovat ikkunat ja tajusi rakennuksen olevan kahvila Dusty's. Hän juoksi nopeasti oville ja astui sisään. Nennalla oli yllä pitkä takki, mikä imeytti sisäänsä paljon vettä, minkä takia hänen housunsa ja paitansa eivät olleet kastuneet. Tytöllä oli musta laukku kädessään, jonka pohjalla oli pyyhe. Hän ensin otti läpimärän takkinsa ja asetti sen naulakkoon, mikä oli tässä pienessä 'eteisessä'. Naulassa roikkui muitakin takkeja ja muutamia sateenvarjoja. Nennan saatua takin pois päältä, hän tunsi olonsa hieman hyiseksi ja astui kahvilaan laukku kädessään. Nenna tunsi hyisen olon ihollaan, mutta kuivasi ensin hieman hiuksiaan laukustaan ottamallaan pyyhkellä. Ne eivät menneet sekaisin, mutta tyttö tasoitteli niitä vielä vähän, kunnes laittoi pienen pyyhkeensä takaisin laukkuun, eräänlaiseen sivutaskuun.

Nenna asteli kahvilaan ja nyt vasta huomasi sen olevan miltein tupaten täysi, luultavimmin ulkoisen sateen takia. Hän tilasi kahvin, otti lompakostaan tasarahan ja asetti ne pöydälle. Tiskin toisella puolen oleva mies ilmoitti että kahvi tuotaisiin pöytään ja niin Nenna lähti etsimään vapaapaikkaista pöytää. Pitkän etsinnän jälkeen hän huomasi että kahvilan perällä oli miltein tyhjä pöydä. Hän asteli sinne ja katsoi pöydässä istuvaa, luultavasti saman ikäistä, tyttöä.
" Anteeksi, saanko istua tähän? " Nenna kysyi ja osoitti vastapuolen istumariviä, katsoen Zoeen.

((Tietty ^^))

" Anteeksi, saanko istua tähän?
Zoe hätkähti kuullessaan äänen läheltään. Hän oli ollut liian keskittynyt ajatuksiinsa (ja leivokseensa) huomatakseen paikalle ilmestyneen tytön. Hän ei pystynyt keksimään tytön nimeä, vaikka tiesikin monen oppilaan nimen omalta vuosiluokaltaan. Edes tytön ulkonäkö ei vaikuttanut tutulta. Jostain mielensä perukoilta hän kuitenkin muisti yhtäkkiä, että tyttö kuului rikkaisiin kakaroihin. Erittäin kummallista siis, että tämä pystyi edes harkitsemaan hänen seuraansa istumista.
”Ihan vapaasti”, Zoe mutisi ja tuijotti tyttöä tutkivasti.
”Vai oletko varma, että sinulla on lupa istui minun vieressäni?” Hän jatkoi hetken kuluttua, hieman pisteliäs sävy äänessään.

Odottaessaan vastausta hän tutki silmillään tyttöä paremmin. Ilmeisesti sade oli yllättänyt hänetkin ja Zoelle tuotti pientä mielihyvää tietää, että hän ei ollut ainoa märkä ihminen kahvilassa. Tosin tyttö ei ollut läheskään niin märkä kuin hän. Hiukset näyttivät vain kosteilta. Kasvoiltaan tyttö oli Zoen mielestä nätti, muttei kovinkaan kummoinen. Itse asiassa tarkemmin katsottuna tytön kasvoista sai sellaisen vaikutelman, että tyttö olisi vanhempien kiltti enkelilapsi, juuri sellainen kuin Zoe itse oli joskus ollut.

// Nenna kysyi kyllä vastakkaispuolen paikasta.. (:'

" Tuota.. Jos se ei sinua haittaa. Täällä ei ole paikkoja mihin istua, ainut pöytä missä on niitäkin vielä jäljellä. " Nenna ilmoitti ja istahti pöydän reunan läheisyyteen. Hän otti pyyhkeensä laukustaan ja kääntyi katsomaan Zoeen.
" Olet itsekin märkä. Saat käyttää tätä, se on pehmeää ja helposti kuivavaa materiaalia, joten se ei ole kostea. " tyttö kertoi ja ojensi hieman kättänsä. Pyyhe oli mustan harmaa, ja kuten Nenna oli kertonut, se on pehmeää, molemmin puolin hieman karvaista ja juuri siksi sillä on miellyttävää kuivata esimerkiksi hiuksia. Pyyhe ei ole kovin iso, joten se on kätevä pikkupyyhe laitettavaksi mukaan vaikka laukunpohjalle kokoon taitettuna.

" Tiedän että sinä tiedät minun olevan kermasta. " Nenna totesi kääntäen katsetta ikkunasta ulos, nähden sakean sateen peittämän näkymät ulos.
" Mutta minä kuulun rikkaisiin vain hiton vanhempieni takia, joten turha alkaa selittämään vastaan. " hän ilmoitti, yrittäen pitää äänensävyään mahdollisimman ystävällisenä. Ei hän tullut tänne tappelemaan, hän vai halusi ettei Zoe saisi tytöstä huonoa mielikuvaa joten Nenna kertoi syyn miksikä ei tarvitsisi alkaa nälvimään klikkien vuoksi.

// sekalaista tekstiä..

((Juu, kyllä sen tiesinkin, mutta tuo lause on vähän väärästi muotoiltu Ajatuksissani kyllä ihan ajattelin seuraan istumista, mutta sitten se tuli ulos viereen istumisena, enkä huomannut virhettäni :P))

Kuivattuaan hieman itseään Zoe ojensi pyyheen takaisin ja kiitti hajamielisesti. Hän ei itse asiassa jaksanut alkaa tapella taas kerran koulun klikeistä, joten antoi asian olla ja keskittyi taas leivokseensa, jonka oli jo melkein ehtinyt syödä.
”Hei!” Zoe huudahti yhtäkkiä, mikä sai hänet vetämään leivosta väärään kurkkuun ja joutui yskänpuuskan valtaan. Lähimmissä pöydissä istuvat katsoivat häntä virnuillen ja hän oli varma vastapäisen tytönkin tekevän niin, vaikkei kyllä nähnyt tämän ilmettä. Vedet tulvahtivat silmiin hänen kakoessaan ja tuli tukala olo. Yrittäen saada henkensä taas kulkemaan, Zoe avasi äkkiä Sprite pullonsa ja joi siitä. Vasta kun hän oli varma pystyäkseen hengittämään (ja puhumaan kunnolla), hän vilkaisi tyttöön.
”Anteeksi, taisin hieman innostua. Tajusin vain juuri muistavani nimesi. Tai muistavani jotenkuten. Nanna, tai jotain sinne päin?” Hän kysyi sivuuttaen äskettäisen tukehtumisensa ja yrittäen peittää nolostumisensa.
Ainakin hän oli luonut hyvän vaikutelman lähipöydissä oleviin ja Nannaan (jos se siis oli hänen nimensä) meinaamalla tukehtua omaan leivokseensa. Nyt Nannaa ainakin kadutti hänen seuraansa istuminen, mutta eihän tämä ollut ensimmäinen.

Zoe kuivasi itseänsä ja hiuksiansa, kunnes ojensi sen takaisin Nennalle, joka taitteli sen asetti taas laukkuunsa. Tyttö hieman säikähti, kun hänen vastapäässä oleva tyttö alkoi yhtäkkiä kakomaan, luultavasti leivoksensa takia. Nenna ei osannut reagoida tähän, mutta huomasi kun jossai kauempana pöydissä istuvia ihmisiä alkoi nauramaa ja virnuilemaan tänne päin. Hän mulkaisi niihin hieman vihaisella katseella, kääntäen kuitenkin katseensa takaisin Zoeen. Toinen joi spriteansa hieman, saaden taas henkensä kulkemaan normaalilla tavalla.
" Anteeksi, taisin hieman innostua. Tajusin vain juuri muistavani nimesi. Tai muistavani jotenkuten. Nanna, tai jotain sinne päin? " Zoe kysyi toiselta, johon Nenna hieman naurahti, mutta peitti suunsa ja hymyili sitten Zoelle pienesti.
" Nimeäni ei aina muisteta ja sekin on ihme, jos muistaa edes jonkin verran siitä. Juu, minun nimeni on Nenna. " tyttö sanoi ja huomasi tarjoilijan tulevan pöytää kohti. Tällä oli mukana Nennan tilaama kahvi, tarjoilija asetti sen tytön eteen, joka viittoi paikalleen. Nenna kiitti tarjoilijaa joka palasi tiskin taakse. Tyttö kääntyi taas Zoen puoleen.
" Sinä taidat olla luokaltani, uskoisin? Näen sinua usein tunneilla. Mikä nimesi on? "

Ai niin, Nenna. Yleensä Zoella oli hyvä nimimuisti, mutta Nenna häneltä oli päässyt kokonaan unohtumaan. Tätä miettiessään tarjoilija kävi tuomassa Nennalle kahvin, jonka tämä oli varmaankin tilannut tullessaan.
" Sinä taidat olla luokaltani, uskoisin? Näen sinua usein tunneilla. Mikä nimesi on? "
”Joo, niin olenkin. Ja minä olen Zoe, vaikka jotenkin oletin sinun tietävän sen. Tuntuu, että maikat huutavat vain ja ainoastaan minun nimeäni tunneilla ja yleensä vain lähettääkseen minut käytävään”, Zoe tuumasi virnistäen.
Pakko myöntää, mutta hän oli aika ylpeä maineestaan. Ainakin hänet tunnettiin jostain, eikä se haitannut vaikka se johtuikin huonosta käytöksestä.
”Mutta, en todellakaan halua ajatella koulua juuri nyt, olisin mieluummin tuolla sateessa kuin koulun penkillä, joten, haluisitko vaikka kertoa miksi sinun asemasi mainitseminen tuntui suututtavan sinua? Tai sellaisen vaikutelman minä ainakin sain, mutta voinhan olla väärässäkin”, Zoe ehdotti ja nojautui kyynärpäidensä varaan, katsellen Nennaa suoraan silmiin. Hän toivoi saaneensa oikean vaikutelman, sillä muuten hän vaikuttaisi erittäin tyhmältä ja hänen ihmistuntemuksensa olisi erittäin huonoa.

((Ääh, loppu jäi tökkimään -.-))