Myöhässä, taas kerran..

Muutama minuutti sitten kellot olivat soinneet ja aloittaneet päivän ensimmäisen tunnin. Käytävässä käveli ripein, pitkin askelin nuori, suhteellisen uusi, poika, joka oli kiusallisen tietoinen olevansa myöhässä ja opettajan olevan aina ajoissa. Eihän hänellä ollut kuin tuon maikan kolme kurssia koko ajan. Ainakin tämän vuoden. Poissaoloja oli varsin hyvin kertynyt muutaman viikon aikana juuri myöhästelyistä. Sjúrðurin aamu oli venynyt liiankin pitkäksi. Hänen vielä kosteat laineille olevat hiuksensa olivat poikkeuksellisesti auki. Vihdoinkin tuo mustaan farkkutakkiin, mustiin farkkuihin ja tummanruskeaan paitaan pukeutunut poika hidasti ja pysähtyi koputtuen kolme kertaa ovea. Poika hymyili tapansa mukaan hurmaasti. Ei yrittääkseen päästä tunnille, ei hän ollut edes tietoinen asiasta. Hän vain hymyili aina. Ovi avautui.
"Anteeksi, olen myöhäshä, koska..", opettaja katkaisi hänen puheensa:
"Et pääse enää tunnille, kirjoita uudelleen viimeksi palauttamasi essee. Tuhat sanaa tällä kertaa", aloitti varsin tyly naisääni.
"Túsund ?! Eg skilji ik.." poika sanoi lähinnä nauraen, kun opettaja taas keskeytti hänet:
" Älä keskeytä minua! Sinun täytyy puhua englantia ja suhtautua esseisiisi vakavemmin. Ei enää samoja virheitä! Palautus fäärin tuntiin mennessä tänään", opettaja lopetti puheensa.
"Kyhlä, rrouva Sinklar..", Sjúrður mumisi sulkien oven.
Hän laahusti lähimmälle penkille katsomatta ympärilleen. Jopa tuo maikka tiesi, ettei saisi kovin fiksua esseetä takaisin kahden tunnin päästä. Ajatus lähinnä huvitti pojankloppia. Istuuduttuaan alas, tai lähinnä rojahdettuaan tuolille, poika sulki silmänsä hetkeksi hymyillen. Sen esseen hän tekisi joskus juuri ennen tuota kiduttavaa fäärin tuntia. Jos tekisi.

//Jos joku viitsisi tulla seuraksi ? ^^//

- no ashley voisi tulla, pitäisi saada sekin peliin. <; -

Eräs nuori ja melko uusi tyttö, nimeltään Ashley McConnon, käveli koulun käytävillä. Tyttö oli eksynyt, hän ei tiennyt minne luokkaan pitäisi mennä ja kun ketään ei näkynyt käytävillä - ei ollut ketään, keltä voisi kysyä neuvoa. Ashley käveli luokkahuoneiden ovessa olevia numeroita katseskellen pinkki olkaimeton toppi päällään ja housuina koristi hieman ränsistyneen näköinen minihame. Ashley vilkaisi lukujärjestystään ja siinä kerrottiin, että nykyisen tunnin pitäisi olla luokassa 234, "Varmaan toisessa kerroksessa", Ashley heitti villin arvauksen puhuen lähinnä itselleen ja marssi portaat alas toiseen kerrokseen, mistä löytyi käytävä joka oli täynnä luokkahuoneita. Tyttö koputti oikeaan oveen ja sen avasi hieman oudon näköinen, opettajaksi kutsuttu nainen.
"Hei, onko täällä matematiikkaa?" Ashley kysyi ja jauhoi purkkaa suussaan.
"On, sinä taidatkin olla se uusi oppilas? Neiti McConnon", opettaja katsoi hyvinkin arvioivasti oven ulkopuolella seisovaa tyttöä. "Joo, niin olen ja..." Ashley ei saanut lausettaan loppuun, kun opettaja jo jatkoi sitä hänen puolestaan. "Ja olet myöhässä, tunnille ei ole tulemista kun on näin paljon myöhässä, odota käytävällä seuraavaa tuntia", hän sanoi tyrmeästi ja passitti tytön matkoihinsa. Just... Ashley ei voinut muuta, kuin todeta ja nyt hänellä olisi hyvää aikaa tutustua kouluun.

Tyttö käveli käytäviä pitkin - tutkien samalla koulurakennusta - ja huomaten, että penkillä istui eräs poika. Ashley pörrötti hiuksiaan ja meni pojan luo. Epäonnekseen, - vai pitäisikö sanoa onnekseen - Ashley kompastui korkokengillään lattialta löytyvään banaaninkuoreen ja kirjat hänen sylissään levisivät lattioille. Tyttö oli tullut lähemmäs poikaa, niin lähelle, että voisi jutella tälle.
"Mikset sinä ole tunnilla?" Ashley kysäisi ja alkoi keräilemään pudonneita kirjojaan sekä penaalista tippuneita kyniä syliinsä.

- sry oli vähä tönkkö :--3 -

//Kiva et tulit ja tervetuloo ^^//

Sjúrðurin ajatukset harhailivat edes takaisin ja taas uudelleen jonnekin samalla hän taisteli pysyäkseen edes muodollisesti hereillä. Poika oli luvattoman väsynyt. Ravintolassa oli ollut liiankin kiireinen ilta eilen ja tietysti Aleksandur oli onnistunut katoamaan leffaan ja palannut puolenyön aikaan. Sjúrður oli päässyt nukkumaan vasta kahden jälkeen, vaikka hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat yrittäneet patistaa häntä nukkumaan. Ehkä hänen ei pitäisi olla aina niin jääräpäinen. Hän ei voinut ymmärtää, kaikki tuntui niin surrealistiselta. Hän ei ymmärtänyt miksi, hän ei ymmärtänyt mistään mitään.
Yht'äkkiä hän havahtui kokonaan hereille puoliunisesta tilastaan, saamatta kuitenkaan silmiänsä auki. Kenkien kopinaa käytävällä. Hän korjasi nopeasti asentonsa vähän ryhdikkäämmäksi. Kuullessaan jotain pientä ryminää läheltään, hän nousi varsin nopeasti alkaen auttamaan toista keräämään kirjansa. Poika piristyi edes hetkeksi vähän, vaikkei vielä ollut edes tajunnut ketä tai mitä hän auttaisi.
"Olkaa hyvä", sanoi ojentaen kirjat hymyillen ehkä hurmaavinta hymyänsä. "Sinklarr ej päästä tunneihle, jos on sekunninkaan myöhäshä", jatkoi pian naurahtaen. "Oletteko tekin myöhässä?"

"Kiitos", Ashley sanoi pojalle, joka auttoi häntä nostamaan kirjat lattialta. Tyttö mietti koulun käytäntöä, ettei tunnille pääse jos olisi vähänkään myöhässä. Todella reilua, sillä hänhän oli melkein aina myöhässä. Ashley laittoi tavarat laukussaan ja laukun olalleen jonka jälkeen istuutui penkille, mikä oli lähin penkki ja missä poika oli ehkä istunut.
"Joo, oon myöhässä", Ashley hymyili pienesti ja naurahti, minkä jälkeen ihmetteli tuon puhetta, nimittäin täysin suomenkieltä se ei ollut. Ehkä poika oli ulkomaalainen tai jotain, Ashley päätteli ja antoi asian olla.
"Mikä tunti sulla ois ollu?" tyttö kysyi, ettei tunnelma käytävässä olisi ihan hiljainen. Periaatteessa tyttö oli helpottunut kun ei päässyt tunnille, sillä hän ei osaa matematiikkaa - eikä liion jaksaisi olla tunneillakaan. Mikäli aineesta haluttiin kiinnostava Ashleytä kohtaan, opettamassa piti olla opettaja, joka teki sen kiinnostavaksi. Ashley oli jo ovella saanut kuvan hänen matematiikan opettajastaan ja ihan mieluusti hän käytävällä istui.
Kaiken kukkuraksi Ashleyn kännykkä alkoi piippaamaan ja kun hän katsoi näyttöä, siinä luki Akku lopussa.
"No helvetti!" Ashley kimpaantui, sammutti kännykän ja heitti sen laukkuun. Hän nojasi selkänojaan ja katsoi mitä poika, keheen oli törmännyt, teki nyt.

Poika oli istuutunut varsin pian ojennettuansa kirjat toiselle.
"Tanskaa tai engklantia ..njaa.. ei voi muistaa. Mjaa! Sinklarrin tuntej molemmat", sanoi naurahtaen. "Kait engklantii, kun Sinklarr ej viiti ohla ..mjajaa.. päästämättä tanskan tunneihle", jatkoi heti hymyillen. "Entä teihlä?" kysyi kohteliaalla äänellä hymyillen ja katsoen toista silmiin.
Sjúrðuria ei olisi voinut kiinnostaa vähempää joku englanti vieraskielisille, etenkään Sinklarin pitämänä. Ehkä maailman kuivin ja tosikoin keski-ikäinen naisopettaja. Poika oli varsin onnellisesti poissa kaikilta mahdollisilta tuon opettajan tunneilta. Kolmen kurssin kanssa se vain näytti, että hän olisi enemmän poissa kuin paikalla. Kunhan pakolliset jutut tulisi tehtyä, niin nuorukainen olisi enemmän kuin tyytyväinen.
"Olen Sjúrður, hauska tavata teidhät..?" kysyi pian hymyillen todella hurmaavasti, kun vihdoinkin kaikelta väsymyseltänsä tajusi asian.
Hän ei varmasti muistaisi tänään mitään kovinkaan kauaan. Vielä vähemmän hän tajuaisi asioita. Lähinnä hän pystyi vain käsittämään olevansa väsynyt ja kaiketi näyttävänsä varsin hyvin epämääräiseltä pystyynkuolleelta ruumiilta. Oikeasti hän vain näytti lievästi väsyneeltä.

Ashley vai nyökkäili, vaikkei tajunnutkaan iha joka sanaa, mutta ainakin sinne päin. Kun poika lopetti lauseensa ja kysäisi Ashleytä mikä tunti hänellä oli, - mikä oli varsin ystävällistä. Ashley katsoi poikaa vastatessaan tuolle
"Mulla olis ollut matematiikkaa", Ashley sanoi huokaisten helpotuksesta, ettei kerennyt tunnille. "Ja se opettaja joka tuli avaamaan oven ja passitti tänne, ei vaikuttanut mitenkään mielenkiintoiselta. Sano minun sanoneen", Ashley jatkoi ja virnisti perään, jonka jälkeen käänsi katseensa seiniin. Väsytti ihan kamalasta, eikä tyttö varmasti ollut ainoa.
Ashley ei pitänyt matikasta, eikä liiemmin kielistäkään - hän ei vain opi niitä millään. Vaikka suurin syy oppimattomuuteen on varmaan laiskuus.
Kun tyttö kuuli tuon esittäytyvän, hän yritti ääntää mielessään pojan nimeä Shuurj... mikä ei oikein onnistunut, mutta ei näyttänyt sitä toiselle.
"Ashley. Hauska tavata", tyttö hymyili ja katsoi toista puhuessaan tälle, mutta käänsi katseensa melkein heti pois. Ashley nojasi selkänojaan ja vaikutti rättiväsyneeltä, ehkei ollut hyvä idea mennä eilen illalla bilettämään. Olisi kai pitänyt sittenkin nukkua kunnon yöunet, mutta mitä Ashleyhyn tulee, pieni bileilta täytyy aina pitää.
Tyttö sai tekstiviestin, missä mitä luettuun hän huokaisi.
"Taasko?" Ashleyn äiti pyysi hänen käydä melkein aina kaupassa, ihan kuin kellään muulla perheessä ei olisi aikaa tai rahaa, ei Ashleylläkään ollut varaa ostaa aina ruokia, mutta niin. Hänen äitinsä aina sanoi kuinka kaupassa käynti on hyvä alku itsenäiseen elämään, ja jäkä jäkä.
"Sori mun pitää mennä. Törmäillään taas", Ashley tarkoitti ikään kuin käytävässä odottelua seuraavalle tunnille, koska mitä suuremmalla syyllä hän myöhästyisi huomennakin alkutunneilta. Ashley vilkutti pojalle ja lähti omia teitään kohti lähintä ruokakauppaa. Ehkä voisin käydä ostamassa vähän vaatteitakin samalla... Tyttö ajatteli.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//