Ainahan uima-altaalle tullaan piirtämään vai..?

[[saa liittyä vapaasti. (; ]]

Rickie Barton käveli rauhallisesti - melkeimpa hitaasti, laahustaen - kohti uima-altaita. Tyttö oli saapunut koululle jo varhain, eikä kello näyttänyt vieläkään paljoa yli kahdeksan.
Rickien saavuttua koululle aulassa oli ollut jokunen oppilas viettämässä muuten vain aikaansa kahvi- ja herkkuautamattien luona, tai sitten niitä oppilaita, joilla alkoivat tunnit jo kahdeksalta. Saatuaan lukujärjestyksensä kansliasta tyttö oli huomannut, että hänen tuntinsa alkaisivat vasta kymmeneltä, siispä hän oli päättänyt lähteä vähän tutkiskelemaan paikkoja.
Päästyään uima-altaille(ja nähtyään kaiken mitä nyt sattui silmiin osumaan matkallaan sinne), Rickie istahti lähimpänä olevalle penkille. Jos hänellä olisi ollut pyyhe ja uimapuku mukanaan hän olisi voinut käydä tässä välissä uimassa. Nojaa, kun ei ollut, ei vain ollut, eikä tyttö jaksanut vaivata ajatuksiaan tuollaisilla lähestulkoon turhanpäiväisillä asioilla.
Rickie kaivoi olkalaukkunsa sivutaskusta huulirasvansa ja pyöritteli sitä hetken käsissään. Huulipunat ja huulikiillot olivat ehdoton yök, mutta tyttö omasi pahan huulirasvariippuvuuden. Ja paino sanalla pahan. Harvoin näki tuota ilman minkäänlaista huulirasvaa, paitsi tietenkin silloin, kun tuo oli huulirasvansa hukannut. Ja tuota hukkaamistakin tapahtui valitettavan usein, sillä Rickie oli lähes kaikkea muuta kuin siisti ihminen ja pienet(ja tärkeimmät) tavarat hukkuivat liian usein muiden tavaroiden joukkoon.

Vaivattuaan ajatuksiaan hetken hukkaamis-ongelmillaan Rickie nappasi laukustaan pienen A5 -kokoisen oranssikantisen vihon ja vanhan ja jo ehkä vähän kuluneen (mutta hyvin toimivan) lyijytäytekynänsä. Tyttö pöyhi puolihuolimattomasti vasemmalla kädellään kirkuvan punaisia hiuksiaan ja alkoi hahmottelemaan jotain muodotonta ruutupaperille. Hän teki tätä usein ollessaan vähän vailla tekemistä; alkoi vain hahmottelemaan ja katsoi mitä siitä tulee. Tämä piirustus alkoi saada vahvasti lohikäärmeen piirteitä. Vaikka kirjoittaminen oli Rickien todellinen intohimo, tyttö piti myös piirtämisestä - ainakin tälläisissä tilanteissa, kun ei ollut toisia kurkimassa olan takana tuon tekemisiä, sillä se oli enemmänkin kuin vain ahdistavaa.

//tungen tempellä mukaan :3//

Temperance Adams porhalsi kiireellä kohti uima-altaita. Hän ounasteli olevansa jo myöhässä liikuntatunnilta (alias kidutustunnilta), joka siellä kuulemma tänään olisi. Temps oli pukeutunut tänäänkin lempiväreihinsä, pinkkiturkoosiin Ed Hardyn t-paitaan, mustiin leggingseihin ja pinkkeihin ballerinoihin. Tytön lantiolla keikkui musta kangasvyö hillitsemässä yhdellä koolla liian isoa paitaa, ja neidin kasvoilla oli leopardikuvioiset aurinkolasit, joita hän ei ollut vielä ehtinyt ottaa päästään, niin kiire hänellä oli. Temperance tihensi askellustaan, huolimatta siitä että ei nähnyt hämärällä (miksi helkkarissa koulu ei pitänyt valoja päällä?) käytävällä erityisen hyvin ja oli jo törmännyt kolmeen henkilöön. Hän ei ollut aivan varma keihin kaikkiin oli pamahtanut, mutta ei häntä sillä hetkellä jaksanut kiinnostaakaan.

"Olen täällä!" Temperance kiljahti törmätessään uima-altaan ovesta sisään ottaen samalla aurinkolasinsa silmiltään. Jotenkin automaattisesti hän myös levitti kätensä suureleisesti sivuille ja onnistui viskaamaan laukkunsa johonkin helvettiin. Myös aurinkolasit lensivät teatraalisen eleen seurauksena. No, sekään ei häntä kiinnostanut.
Enemmänkin häntä kiinnosti uima-allas, joka oli tyhjää täynnä. Jahas.

"Mikä päivä tänään on?" tyttö urahti suunnaten siniset silmänsä johonkin punapäiseen muijaan joka istui tuossa lähellä. Valitettavasti punapää ei ollut hänen liikuntaryhmässään. Helkkari.

[juu. :)]

Juuri, kun Rickie oli saanut tungettua vihkonsa enemmän ja vähemmän siististi laukkuunsa kynien kera, hilpaisi ovista varsin teatraalisesti tyttö, joka oli pukeutunut varsin värikkäästi, lukuunottamatta mustia leggingsejä. No kuitenkin, tyttö porhalsi sisään - ja viskaisi samalla laukkunsa ja aurinkolasinsa hiiteen, tosin luultavasti ei tarkoituksella.
Rickien ruskeat silmät olivat jo suunnattuna kohti tyttöä, kiitos tuon huomiota herättävän sisääntulon, kun tuo sitten kysäisi mikä päivä nyt oli meneillään.

"Keskiviikko. Toivottavasti." Rickie vastasi olkiaan kohauttaen. Hän rapsutti hieman päätään ja sipaisi vasemmalla kädellään hiuksensa toiselta puolelta puolihuolimattomasti korvansa taakse.
Rickie kaivoi kännykkänsä mustien farkkujensa taskusta. "Ja kello on 8.30, jos se sattuu sua kiinnostamaan." hän olisi luultavasti lisännyt tuohin vielä mielellään päivämäärän ja kaiken muun mahdollisen, mutta Rickie päätti tällä kertaa vain olla hiljaa. Tuohan oli kysynyt vain päivää.

"Keskiviikko", Temperance toisti kuin aivovaurion saanut, toljottaen punapäätä kuin kysyen oliko toinen tosissaan. "8:30", tyttö jatkoi ja hätkähti, ikään kuin heräten. Sitten hän kurtisti kulmiaan ja sanoi jotakin kirjoituskelvotonta, kuin paraskin rekkamies. Poljettuaan jalallaan hetken lattiaa ja purettuaan ärtymystään rumiin sanoihin, Temps veti henkeä rauhoittaakseen itseään ja suuntasi silmänsä jälleen siihen punapäähän.

"Siis, ootko nyt ihan varma?" Temps tiedusteli. "Ettei tänään vaikka sattuis olemaan torstai? Koska jos ei niin oon herännyt tunnin liian aikaiseen, juossut pää kolmantena jalkana kouluun, törmännyt pariin tyyppiin käytävällä ja joutunut niitten tappolistoille ihan turhaan."
Hänen heräämisensä ja päivissä sekoamisensa oli kyllä niiden koirien vika! Ashtray ja Swoosh, ne tyhmät piskit olivat tulleet hyppimään hänen päälleen kuudelta kun ketään muuta ei ollut kotona viemässä niitä ulos. Ja Temperance heräsi kuudelta vain torstaisin, jotta ehtisi ajoissa ensimmäiselle tunnille, joka oli liikuntaa. Helkkari, tosiaan!

Rickie hymähti hieman, kuunnellessaan toisen kiroamista. Ja katsoessaan jalan polkemista.
"Aivan varma. Keskiviikko, 8.30." tuo vielä kertasi puoliksi itsekseen ja huomasi myös, että hänellä olisi vielä puolitoista tuntia aikaa ensimmäiseen tuntiinsa. Toisin sanoen puolitoista tuntia aikaa löytää oikea luokka. Oli hän toki saanut kartan kansliassa käydessään, mutta kartanlukeminenkaan ei ollut oikein hänen vahvuuksiaan.

"Tappolista. Auts" Rickie sanoi sitten virnistäen pienesti ja kallistaen päätään - vähän, mutta silti. "Kuulostaa rajulta" tuo lisäsi sitten hymähtäen kevyesti.
"Mä oon täällä ekaa päivää, et kiva kuulla noista tappolistoista." tyttö sanoi ja lisäsi sitten "Rickie Barton" Rickie esitteli itsensä kera pienen nyökkäyksen.

Itsekseen jupisten (jotain tyyliin "hemmetin koirat") Temperance laahautui laukkunsa luo, jonka noukki maasta. Tästä nyt puuttuisi vielä kännykän hajoaminen, ja hänen tuurillaan jotain ei-vedenkestävää tulisi vielä lentämään uima-altaaseen. Luultavasti hän itse... pitäisikin pysyä kaukana altaan reunoista...

Temps kuunteli sivukorvalla (kyllä, sellaisiakin on olemassa) punapään puhetta. Jahas, taas joku uusi. Temperance ihmetteli mielessään miten sattui aina törmäämään näihin joilla ei ollut mitään hajua koulun menosta.
"Temperance, Temperance Adams", Temps ilmoitti kuin James Bond astellessaan jälleen hieman lähemmäs itsensä Rickieksi esitellyttä tyttöä. "Sano Tempe tai Temps tai Adams tai jotain sellasta, jos Temperance vaikuttaa liian pitkältä", scenetyttö jatkoi ja virnisti.

"Ja ei ne tappolistajutut oo niin vakavia", Temperance totesi istahtaen lattialle, laukkaan kaivellen. Kännykkä tuntui olevan ehjä, kuten myös iPod. Hyvä. "Suurin osa tässä koulussa vaan uhoaa eikä tee mitään, koska ei uskalla."
"Sulla on ihanat hiukset", Tempe sanoi hymyillen tutkailtuaan hetken punapään hiuskuontaloa. No, olivathan nuo nyt selkeästi värjätyt, mutta kuitenkin tosi pirteän väriset ja mukavat ja vaihtelua tavallisiin blondeihin, brunetteihin tai mustahiuksisiin.

Rickie hymyili Temperancen(kirjoitinko oikein? :D) esittelyä, kun tuo esitteli itsensä, kuin James Bond konsanaan. Vaikkakin huomautuksena, että James Bond esitteli itsensä aina sukunimi ensi. Tyyliin Bond. James Bond. Ja tämä ei mitenkään kuulunut tähän.

"Adams. Se kuulostaa kivoimmalta" Rickie ilmoitti samalla virnistäen. "Ja tosta Rickiestä saa kans vääntää jotain, mut yleensä se on vaan Rickie." tuo ilmoitti myöskin. Rickiestä oli hauska kutsua ihmisiä heidän sukunimillään, ja sen takia ei olut koskaan juurikaan pitänyt omasta sukunimestään. Kuulosti Rickien mielestä vähintäänkin typerältä: 'Hei Barton. Miten menee'. No, ehkä se oli vain hänen mielipiteensä, mutta mielummin hän oli vain pelkkä Rickie.
"Joo, en mä noista tappolistoista ja -uhkauksista niin perusta. Ne kenellä ei oo munaa ni huutelee porukassa, mut ne ketkä oikeesti on hulluja tai jotai, niin tulee sitte kahdenkesken aukomaan päätän." tyttö sanoi ja huomasi jälleen kohauttavansa olkiaan. Ei hän oikeasti ollut ihan niin hälläväliä -tyyppi, mutta ehkä uusi koulu tai jotain.. Noo, mikäs siinä, tottahan tuo kuitenkin oli, Rickien mielestä ainakin. Hän oli perustanut mielipiteensä melko vakaasti kavereidensä puheisiin, sillä itse oli elänyt ainakin tähän saakka melko pumpulissa. Ainakin melkein.

Toisen kehuessa Rickien hiuksia, tuo melkeimpä punastui. Harvoin kukaan tuli niitä kehumaan, nehän olivat aivan liian värjätyn näköiset. Rickie kuitenkin piti niistä eniten tuollaisina, kirkuvan punaisina, eikä hän paljoa välittänyt niistä, joiden mielestä ne olivat aivan kamalat ja epäaidon näköiset. Hänen päänsä se oli, eikä hän ketään pakottanut kyttämään hiuksiaan. Jos olivat niin kamalat, ei ollut pakko katsoa.

"Rickie on varmaan jo tarpeeks lyhyt", Temperance sanoi edelleen virnistellen. Virnistelystä saattoi päätellä että häntä ei vatuttanut enää yhtä paljon. Tämä punapää kun oli osoittautunut ilmeisesti ihan okei-tyypiksi. Ei miksikään suunmutristelijaksi tai hienostelijaksi tai hissukaksi, mutta tuskinpa joku jolla on noin kirkuvan punaiset hiukset voisi mikään hiljainen hiiri ollakaan. Rickien kommentti tappolistoista vahvisti tätä mielikuvaa, ja Tempsin virne levisi vielä hiukan lisää.

"Mä varmaan kuulun tuohon ekaks mainittuun ryhmään", tyttö naurahti. No, hän nyt tosiaan sattui olemaan sellainen, joka huuteli muille paskaa ison ryhmän keskeltä, mutta ei ikinä tehnyt mitään pahempaa, kun ei väkivaltainen ollut. Sitten, aivan yhtäkkisesti, Temperance ponnistautui seisomaan, pudottaen laukkunsa mahdollisimman hellävaraisesti jälleen lattialle.

"Okei, punapää, et sattunut näkeen mihin mun aurinkolasit lenteli?" tyttö kysäisi kepeästi. Hän oli silmäillyt tässä hieman ympärilleen, eivätkä ne semi-hintavat lasit sattuneet silmiin.

Rickie huomasi edelleenkin pitävänsä vaniljan tuoksuista huulirasvaansa nyrkissää. Hän sipaisi sitä huulilleen nopeasti ja tunki sitten laukkunsa sivutaskuun.
"Mulla on paha huulirasvariippuvuus" tyttö sanoi samalla virnistellen Tempelle kun yritti virittää laukun taskua kiinni. Taskussa oli yksinkertainen nappi-magneetti viritys, mutta Rickie oli monesti todennut sen varsin vaikeaksi laittaa kiinni. Tai ainakin hänelle se oli vaikea. Kenties hänessä oli hieman jotain vikaa.

"Juu, luulen et kuulun siihen itekkin. Tosin aika vähän oon kenellekkää joutunu huutelemaan täsä lähiaikoina" Rickie ilmoitti virneen säilyessä koko ajan. Tyttö ei kauheasti hämmästynyt Tempen hyppäyksestä ylös, sillä oli jo siihen mennessä tullut siihen tulokseen, että tuo oli varsin pirteä tapaus, lähes mitävain siis sattoi olla odotettavissa.
Neiti Adamsin kysyessä aurinkolaseistaan Rickiekin nousi seisomaan nähdäkseen paremmin, mutta se ei kummemmin auttanut tytön säälittävän pituuden takia. Rickie huomasi tämän myös itse, joten tyttö hyppäsi penkille ja nousi varpailleen. Noin, se auttoi jo hieman.

"Hm, onko ne tuolla?" Rickie ojensi kätensä ja osoitti lähelle takimmaista nurkkaa, penkkien väliin. Sieltä pilkottivat - vaikkakin melko vähän - eläinkuosiset aurinkolasit. Tyttö ei jaksanut miettiä, miksi aurinkolasit olivat päätyneet niinkin kauaksi ovelta mistä ne olivat alunperin lentäneet.

"Olet aika virkistävää seuraa, kun nuo tyypit kenen kanssa oon lähiaikoina tappanut aikaa niin on aika kuivia tapauksia." tyttö kertoili samalla, kun vilkuili jos löytäisi jotain muutakin penkkien välistä.

"Huulirasvariippuvuus?" Temperance toisti kääntyen toljottamaan punapäätä hetkeksi. Kuulosti pelottavalta. Mitä jos tuon huulirasva vaikka tipahtaisi uima-altaaseen..? Sitä voisi ehkä testata, kunhan ensin nyt löytäisi ne hemmetin aurinkolasit. Eläväisyys oli joskus erittäin pahasta, kuten esimerkiksi silloin kun heitteli tavaroita ympäriinsä puolivahingossa.

Rickien sitten osoitellessa johonkin penkkien suuntaan, Temperance pyrähti sinne innoissaan. Jep, hänen rakkaat leopar... eh, lumileopardikuvioiset aurinkolasinsa siellä olivat. Likka kumartui noukkimaan ne penkkien välistä, ja saatuaan ne käsiinsä hän nopeasti tarkasti niiden kunnon. Ne olivat okei, lukuunottamatta pientä naarmua toisessa sangassa. Sitten tyttö hyppelehti takaisin Rickien, laukun ja penkin luo, virnistäen punapään viimeisille sanoille.

"Mä kuulen tuota aika usein", Temps totesi naurahtaen. "Ootko vittu päissäs, mikä helvetti sussa on vikana, pysyisit nyt ees hetken paikallas ja niin edespäin." Joo, nytkään hän ei vain seisonut siinä penkin vieressä, vaan keinui kantapäillään aurinkolasejaan sormissaan pyöritellen.
"Onko muuten kamalaa olla huulirasvariippuvainen?" tyttö jatkoi ja hillitsi virnettään hieman; nyt hän vain hymyili. "Meinaan, mitä jos sun huulirasvasi tippuisi vaikka... uima-altaaseen?"

[[no tuota. juu, kesti ja kesti :D]]

Tämä punapää, kuten Tempe oli kutsunut, hyppäsi penkiltä alas niin hiljaisesti ja sulavasti kuin hänen etniesin skeittikenkänsä vain antoivat periksi. Niistä kun lähti jo normaalilla kävelyllä sellainen ääni, että varmasti kuuli missä tyttö käveli.
Rickie kuittasi huulirasvariippuvuuden aiheuttaman toljotuksen vain vinolla virneellä ja nyökkäyksellä. Ei hän sille mitään voinut, että ilman huulirasvaa eläminen vain oli niin hiton hankalaa, kun aina tuntui, että huulet olisivat aivan kuivat.

Temperancen hakiessa innoissaan aurinkolasinsa, Rickie silmäili vielä ymprilleen hitusen toiveikkaana, että jos jostain välistä löytäisi vielä jotakin kiinnostavaa. Kun mitään ei kuitenkaan löytynyt, tyttö painoi päätään alas kuin häntä olisi toruttu raskaasti ja huokaisi pienesti. Olisi ollut mukavaa löytää kerrankin jotakin mielenkiintoista, mutta ilmeisesti toisilla ei ollut tapana viskoa tavaroitaan ympäriinsä kuten Tempellä.

Adamsin tullessa takaisin aurinkolasienhakuretkeltään Rickie hymähti hymyillen tuon sanoille. Varsin kuvaavia, ehkäpä vähän liioiteltuja, mutta kuitenkin. Vasta kun Temperance kysäisi huulirasvan uima-altaaseen joutumisesta, Rickieen tuli vähän enemmän eloa.
"Jos huulirasvani joutuisi uima-altaaseen?" punapää tuijotti toista silmät hieman tavallista suurempina ja suu hitusen auki. "Joutuisin kärsimään koko päivän." tuo parahti sitten ajattellessaan kuinka kuiviksi hänen huulensa päivän aikana tulisivat. Hyvä jos eivät varisisi pois. "Ei, hilpaisisin kotiin ja hakisin toisen. Tai kauppaan, jos olisi rahaa."
Rickie naurahti. "Tiedän, tämä kuulostaa typerältä. Omituiselta. Ja kaikelta siltä väliltä" tyttö kohautti olkiaan ja virnisti huvittuneena. "Olenko mä sun mielestä jotenkin uoto vai?"

//joo, no eipä tuo mitään, itellänikin vähän menee näissä vastailussa nyt//

Temperancen hymy leveni jälleen virneeksi, kun tyttö rekisteröi Rickien ilmeen tuon kertoessa mitä tapahtuisi jos huulirasva yhtäkkiä katoaisi.
"Sun ei sitten varmaan kannata tuoda sitä huulirasvaas mun lähettyville sitten", Temps ilmoitti kepeään sävyyn, toivoen ettei punapää nyt päättäisi osoittautua joksikin tosikoksi, joka ei ymmärtänyt vitsiä. "Mähän saattaisin vaikka päättää pistää sut vieroitushoitoon..."
Sitten, yhtä yhtäkkisesti kuin oli äskettäin ylös noussut, Temperance lysähti istumaan takaisin lattialle, laukkunsa viereen, ja pisti aurinkolasinsa päähänsä. Se oli varotoimenpide; jos ne olivat kasvoilla, ne eivät katoaisi niin helposti. Tietysti olihan se hieman hankalaa noin, sisätiloissa kun sattui olemaan hiukan pimeää aurinkolasien kanssa.

Hiuksiaan nopeasti pöyhäisten Tempen katse nousi takaisin punapäähän, ja virne suli vinoksi hymyksi.
"No et sä nyt niin outo ole", tyttö ilmoitti olkiaan kohauttaen. "On niitä sekopäisempiäkin, kuten vaikka ne ah-niin-ihanat muovimammat, draamakuningattaret ja ne nörtit, joiden elämäntehtävä on suoriutua jokaisesta kurssista parhaalla mahdollisella arvosanalla..."
Ja vasta sitten Temperance tajusi tukkia suunsa. Hän ei nimittäin tiennyt yhtään miten ylhäällä koulu Rickien prioriteeteissä oli, eikä Temps haluaisi loukata uutta tyttöä heti ihan verisesti. Mustakutrinen hymyili hiukan vaivaantuneesti, ja heitti sitten varovaisempaan sävyyn: "Millä luokalla sä oletkaan?"

Rickie pörrötti hieman hiuksiaan oikealla kädellä ja hypähti sitten istumaan pöydälle. Temperancen kertoessa, ettei tuon kannattaisi tuoda huulirasvaansa hänen lähettyvilleen punapää huokaisi huvittuneena. "Operaatio pelastetaan Rickie Bartonin huulirasva Temperance Adamsilta." tuo sanoi sitten pystymättä pitämään pokkaansa aivan täydellisesti. Rickie naurahti ja jätti sitten virneen kasvoileen. "Juujuu, et sä multa mun huulirasvaa kuitenkaan sais." tyttö kuittasi Tempen puheet vieroitushoidosta samalla heiluttaen jalkojaan.

Rickie kuunteli Tempen selitystä siitä, mitä mieltä tuo oli joistakin klikeistä, vaikka se ei ehkä ollutkaan aivan tuon tarkoitus. Temperancen tajutessa sen vihdoin itsekin Rickie ei voinut kuin vain naurahtaa Adamsin aloittaessa varovaisempaan sävyyn.
"Olen ekalla. Rokkareissa - vaikkei se ehkä ihan heti tulisi mieleen" tyttö viittasi sanoillaan skeittikenkiinsä ja muutenkin vaatetukseensa, joka oli tällähetkellä sekoitus jostain taviksen ja skeittarin välimaastosta: ne tuhannesti mainitut kengät, vanhat, hieman rikkinäiset tummanharmaat farkut ja keltainen hieman väljä t-paita. Keltainen paita oli karmea sekoitus punaisiin hiuksiin, muttei tyttö ollut toki ajatellut asiaa sen enempää ennen kuin oli vetäissyt vaatteet päällensä. Ja värien käyttöhän oli hyvä juttu eikös?

Rickien vakuuttelut siitä, että huulirasva ei varmasti ikinä joutuisi Temperancen käsiin, saivat viimeksi mainitun hymähtämään. Voi, eihän sitä tiennyt vaikka joku joskus tönäisisi Rickietä vahingossa kun toinen oli huulirasvaa laittamassa, ja sitten se vierisi jotenkin sattumalta Tempen jalkoihin ja ja...
No, ehkä ei.

"Rokkareita, okei", Temperance nyökkäsi hymyillen jälleen aavistuksen leveämmin, "te oottekin monimuotoista sakkia, en ihmettelis jos joku muovinaaman tyyliin pukeutuva kuuluisi porukkaan."
"Koko klikkipaska ja musiikkimaun tai pukeutumisen mukaan luokittelu on kyllä mun mielestä aivan syvältä, vaikka myönnän et parhaimmat tyypit löytyy just näistä..." Tempe jatkoi, tosin epäröi hetken. Hän ei ollut ihan varma miksi ne 'kermaan' kuuluvat hänen kastiaan kutsuivat. "En mä nyt jaksa muistaa miks ne meitä kutsuu. Kai kapinallisiks? Joo, muistaakseni. Tyhmää koko klikkisonta, kuten sanoin."

"Mut sanoinko jo mihin klikkiin mä niiden mukaan kuulun? Jos en, niin arvaa", tyttö heitti virnistäen.

//ajan- ja inspispuutteen takia päätin heivata temperancen, joten pelin voi katsoo mun osaltani päättyneeksi :p//