New Divide /kuka vaan mukaan !

Oli tukahduttavan lämmin torstai-iltapäivä. Louisa oli päättänyt toisen koulupäivänsä vartti sitten ja suuntasi kirjastoon. Neitokaisen mukaan ei tarttunut oikein mitään jännittävää, jokin ranskankielinen, romanttinen romaani hyllyn päältä. Löydöt jostain muualta kuin kirjarivistä kiinnostivat aina enemmän kuin vakituisella paikallaan olevat. Louisa roikotti käsikynkässään lyhytkahvaista kassiaan (kuvaa alempana), jossa oli puukkoprinttejä, ja käveli hitaasti silmät kiinni kirjassaan.

Louisa käänsi mietteliäänä seuraavan sivun ja sipaisi samalla ruskeita hiuksiaan, jotka valuivat valtoimenaan, hiukan pyörteillen puoleen selkään ja miehustan peitteeksi. Tyttö oli meikannut itsensä tavanomaisesti - mustaa maskaraa, aavistus violettia luomiväriä ja kajaalia. Tytöllä oli yllään ruutumekko, musta puolipitkähihainen paita ja ohuehkot legginssit, ja koipien jatkona oli kirkkaanpunaiset varrettomat Converse All Starit.

Jos Louisa pyyhkisi kirjahiiren imagonsa ja liiallisen panostuksensa kouluun, hän pääsisi varmasti rikkaiden pentujen joukkoon, ehkä joskus jopa jonnekin suosittuihin. Sellaista tyttö ei kaivannut, hän oli tyytyväinen itseensä näin, täällä alemmassa kastissa, jossa oli samankaltaisia ihmisiä eikä minkäänlaisia seurustelupaineita.

/ Joku vain mukaan :---D !

//*pahisnaurua*//

Tänä samana torstai-iltapäivänä Tristan oli selviytynyt psykologian tunnilta ja ripeään tahtiin käveli käytävää pitkin päästäkseen mahdollisimman pian ulos hiostavasta koulurakennuksesta. Hänellä olisi koulua vielä yksi tunti, mutta juuri nyt ei Trisiä huvittanut jäädä kouluun. Yksi tunti sinne tai tänne, se oli hänelle samantekevää.

Päällään Tristanilla oli suorat, mustat housut ja valkoinen, tiukahko t-paita. Hän oli niin omissa ajatuksissaan, ettei huomannut käytävällä valuvaa pientä nörttityttöä, joten käveli suoraan tätä päin.

//yhyy se on lyhyt kun ei ajatus kulje taaskaan//

Louisa ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kirja ainakin heittäytyi maahan apposen auki ja kassin sisältö (ah, miten kliseistä) levisi maahan. Kolme kirjaa, pari hassua kynää ja muutamia dollareita seteleinä ja kolikkoina makasivat käytävällä. Louisa itse meinasi kaatua, mutta otti juuri seinästä tukea.

Tytön poskille nousi lievä puna, ja hän yritti selvitellä ääntään miettien samalla mitä sanoisi. Eikä hän keksinyt yhtään mitään sanottavaa, katsoi hetken tavaroitaan lattialla kunnes keräsi pienemmät nopeasti kassiinsa ja nosti kirjat kainaloonsa. Sen jälkeen hän jäi katsomaan edessään seisovaa jättiläistä - ainakin tytön näkövinkkelistä.

Tris naurahti ilottomasti katsellessaan kuinka tyttö keräsi tavaroitaan. Hetken hän vain seisoi hiljaa siinä paikallaan, sitten hän nojautui seinään kohottaen toista kulmakarvaansa. Pojan ei todellakaan tehnyt mieli puhua tämän kanssa, mutta silti hän vain jäi siihen seisoskelemaan. Tristan tarkasteli toista alta kulmainsa.

Hän mietti, pitäisikö ehkä kuitenkin pyytää tuolta anteeksi, olihan hän kuitenkin kävellyt päin.
"Sori", hän sanoi ehkä jokseenkin töykeään sävyyn, mutta sanoipa kuitenkin.

Louisa katsahti melkeinpä silmät viiruilla ylemmäs, kunnes laski katseensa takaisin alas. Hänen paperinsa pojan kengän alla. "Krhm", tyttö tyytyi toteamaan luoden merkittävän silmäyksen jättiläisen kenkiin ja sitten tämän kasvojen tienoille. Toinen oli pukeutunut ilmeisimmin kalliimaan puoleisiin vaatteisiin, joita ei voinut millään tavalla verrata Louisan itsetehtyyn hamoseen (tai mikä se sitten lienikään...)

Mutta paperinsa Louisa tältä kalliin maun omaavalta jättiläismenninkäispojalta halusi takaisin.

Tristan toki oli tiedostanut paperin kenkänsä alla, muttei ollut huomaavinaankaan sitä. Ei itse edes tiennyt, miksi jäi seisomaan siihen tyttösen eteen. Hän oli olevinaan hyvinkin kiinnostunut kaapin ovesta hetkisen verran ja kohta kääntyi takaisin. Jokseenkin kepeästi vaihtaessaan asentoa Tris poimi paperin lattialta ja pyöritteli sitä kädessään, kunnes toden teolla tylsistyi ja päätti jopa ojentaa sen takaisin. 'Ojennus' kuitenkin oli lähinnä 'tyrkkäys'.

Harkitsihan Tris myös lähtevänsä samantien liikkeelle, mutta joku häntä pidätteli paikallaan, kyräilemässä tyttöstä sävyttömästi.

Louisa puri huulta pidätellessään vihaansa ja risti kätensä miehustansa alle. Hän oli lähellä tyrkätä pojan taaksepäin ja lähteä siltä seisomalta, mutta toisaalta toinen näytti niin vankalta, ettei edes horjahtaisi sellaisesta. Monen tuskastuttavan sekunnin jälkeen kaveri onki paperin ja pyöritteli sitä hetken käsissään, kunnes tyrkkäsi sen tytölle. "Onko sulla joku ongelma?" Louisa ärähti horjahdettuaan tyrkkäyksen johdosta. "Esimerkiksi egon kanssa?" tyttö kohotti kulmaansa ja tunki kirjansa papereineen kaikkineen laukkuunsa.

Vai että ego-ongelmia. Eihän nyt Tristanilla. Hän naurahti kuivasti.
"Eihän nyt mulla."
Joo, tyttö oli meinannut kaatua, joten ehkä Tristan oli arvioinut itsensä vähän väärin. Hupsista keikkaa, no jaa, eihän tuo nyt sentään ollut vahingoittunut. Vaikka nyt joku nörtti toinen olikin, ei Tristan ketään halunnut vahingoittaa, ei sentään. Ei poika nyt ilkeä ollut, vaikka sillä lailla osasikin käyttäytyä.

Olipa lämmin. Tristan, vaikka lämpöön tottunut nuorimies olikin, ei tästä juuri pitänyt. Oli nimittäin aivan järkyttävän kosteaa. Sävytön tarkastelu jatkui, ikään kuin poika olisi odottanut toiselta vastausta. Ei hän oikein tiennyt, mitä ajatteli.

//anteeksi kun vastaus on kestänyt :<//