Crush On You

Koulu oli alkanut vähän aikaa sitten, blondin sinisilmäisen pojan irvistäen itsekseen skeitatessaan ihan lähellä koulua. Miksi ihmeessä Eugenen oli pitänytkään siirtää sitä typerää kelloa vähän eteenpäin? Ja sitten vielä vähän.. ja sitten hän oli laittanut sen pois päältä ja nukahtanut. Tämä oli niin hänen päivänsä..

Tullessaan koulun pihaan, kundi hyppäsi nopeasti pois laudaltaan, sen jatkaen matkaansa eteenpäin ilman häntä, osuen koulun seinään. Gene irvisti itsekseen ja juoksi laudan luo, nostaen sen syliinsä ja tarkastellen vauriot. Tottakai uuteen skeittilautaan piti tulla lommo.. Mutta hänellä ei oikeasti ollut aikaa tarkistaa sitä paremmin, nyt oli kiire tunnille!
Siispä siniseen t-paitaan, skeittikenkiin ja polviin saakka ulottuviin farkkushortseihin somistautunut jätkä juoksi nopeasti koulun oville, vetäisten niitä auki. Mitään ei tapahtunut vaikka Gene kuinka kiskoi ovia. Kulmakarvat puristuivat yhteen, sinilmäisen pojan kiskaisten vielä ovia ennen kuin polkaisi ovea, joka kolahti. Siihen ei sattunut, mutta häneen sattui.

Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tänään oli lauantai... Se siis selitti Tinan ja hänen äitinsä oudot katseen kun Gene oli syöksynyt puolipukeissa keittiöön ja sitten leivän mukaansa napattuaan syöksynyt ulos. Tänään hän niin vihasi itseään..

//aimee ja Apple (; //

Apple Lee suunnisti kohti kaupunkia, hypähtäen kepeästi piha-aidan yli, loikkien Astonin pihaan. Siitä läpi oikaisemalla pääsisi kaikista nopeiten.
Hiukset leijuivat tänään vapaina, päältä löytyi pinkit haaremihousut kera valkoisen printtipaidan, jalassa punaiset conversen tennarit. Olkapään yli oli heitetty vaaleanharmaa, hakaneuloin ja erilaisin töhryin koristelu laukku.

Ruskeat silmät kiinnittyivät koulun ovia takovaan jätkään, joka ensin hakkasi niitä, ja sitten potkaisit. Kuka pyrki kouluun lauantaiaamuna?
Freja hypähteli eteenpäin kevyesti, lopulta ollen koulun portaiden alapäässä, tarkastellen kädet selän takana, pää kallellaan pellavapäätä, joka pian tunnistettiin Gene Lyoniksi. Samalla luokallahan tuo oli, ja taisipa olla italian valinnaisryhmässäkin.

"Anteeksi nyt kun keskeytän ovien hakkaus –tuokiosi, mutta miksi sinä pahoinpitelet niitä lauantai aamuna?" tiedusteltiin aurinkoisesti tytön virnistellessä portaiden alapäässä.

Gene oli vähällä alkaa hakkaamaan päätään vasten koulun seinään ja hän olisi niin tahtonut toteuttaa sen, mutta kuullessaan tutun äänen takaansa blondi pyörähti salamannopeasti ympäri ja oli vähällä kompastua housuihinsa luodessaan sinisten silmiensä katseen tyttöön. Oli niin hänen tuuriaan törmätä tälläisenä päivänä neiti Apple Leehen, tyttöön, johon Eugene oli niin pitkään ollut ihastunut.
Hetkeen kundi ei osannut sanoa mitään. Hän yritti, mutta suusta pääsi vain epätoivoinen pihahdus. Apua! Sano nyt jotain! Gene tunsi kämmenensä hikoavan ja pelkäsi tiputtavansa skeittilautansa maahan.

"ääh... Unohdin, että on lauantai.."
Selitettiin, ystävällisen hymyn noustessa huulille kun sinisilmäinen poika lähti tulemaan tyttöä kohden. Nyt hänen pitäisi olla kunnolla. Muuten Apple saisi hänestä hölmön kuvan ja sitten tyttö ei enää koskaan puhuisi hänelle.
"..miksi sinä sitten olet täällä?"

Freja tuijotti portaiden yläpäähän pojan pyörähtäessä niin äkisti ympäri, että hetken neitokainen luuli tuon jo kaatuvan. Toinen kulma kohosi hivenen, Gene näytti mykistyneen täydellisesti. Lopulta vastauksen tullessa platinablondi kallisti päätään kysyvän ilmeen kera. Miten kukaan voi unohtaa, että on lauantai? Lomalla se olisi mahdollista, hyvinkin, hän itsekin unohti silloin mikä viikonpäivä oli. Mutta että vain viikonloppuna... No, näköjään sekin oli mahdollista. Aika hassua kylläkin.
Apple naurahti heleästi, katsellen hymyillen Geneä.

Toisen lähtiessä astelemaan alas Apple kallisti päänsä toiseen suuntaan hymyillen.
"Minä tässä ajattelin oikaista pihan poikki kun kaupunkiin olin menossa", vastattiin toisen käden kohentaessa vaaleanharmaan laukun asentoa.

"Ai.. Ostoksille vai muuten vaan hengailemaan?"
Kysyttiin, sinisten silmien katseen pysyessä neiti Leen tummissa. Sydän sykähti ja Gene muisti miksi olikaan ihastunut Appleen. Tuo hymy, nuo silmät, tuo koko olemus. Se oli niin.. suloinen, viaton ja kaunis. Astetta lempeämpi pilke nousi kundin silmiin tuon sitä huomaamatta.

"Hei muuten.."
Skeittari aloitti. Voisiko hän kysyä sitä? Uskaltaisiko hän? Kenties hänen edessään seisovalla vaalealla tytöllä oli jo seuraa, mutta.. mitä hän menettäisi.
"Niin siis.. oliko sinulla jo seuraa? Kun mietin jos olisin voinut lähteä mukaan kun ei minulla ole oikeastaan tänään mitään tekemistä nyt kun ei ole kouluakaan.."
Genen suupieli nousi hivenen ylöspäin. Niin, nyt kun hän oli tähän aikaan jo ylhäälläkin niin ei hän olisi kehdannut kotiinkaan mennä ihan heti. Toki hän voisi lähteä skeittaamaan jonnekin kavereidensa kautta, mutta piti hänen nyt koittaa onneaan.

...varsinkin kun se ei ollut oikein pelittänyt tänä aamuna.

"Ostoksille että muuten vaan hengaamaan", vastattiin tytön ottaessa toisen kätensä selkänsä takaa, pyöritellen hiussuortuvaa sen ympärillä. Totta puhuen hän oli jo unohtanut, miksi oli ollut menossa kaupunkiin, mutta kyllähän sieltä aina jotain ostamisen arvoista löytyi, oli se sitten vaate tai jäätelö...

Soinnukas naurahdus karkasi tuon huulien välistä pojan todetessa, ettei tuolla ollut muutakaan tekemistä, kun koulua ei ollut. Hetken Apple katsoi toista, räpsäytti pari kertaa tummia ripsiään ennen kuin hymyili pirteästi.
"Totta kai, seura kelpaa aina! Yksin onkin vähän tylsää ja niin…" toteaa aurinkoisesti kääntyen kannoillaan, ottaen muutaman keveän askeleen, ennen kuin vilkaisi Geneä olkansa yli.
"Tuletko?" kysyttiin hivenen leikkisän hymyn kera, Applen lähtiessä kävelemään eteenpäin. Kyllä tuo pellavapää hänet kiinni saisi, olihan toisella skeittilautakin.

Neitokainen käänsi päänsä takaisin menosuuntaan, lähtien tanssahtelemaan eteenpäin.
Normaalia Applea, yhdistää nyt kävely ja tanssiminen.

Gene oli helpottunut kuullessaan ettei tytöllä ollut seuraa. Se oli hienoa asia ja kun kaunokainen vielä halusi hänet seuraansa niin se oli vielä parempi niin.
Kundi katsoi haltioituneena tytön viehkeitä liikkeitä, tuon siroa ja kaunista olemusta, joka veti häntä niin kovasti puoleensa että sattui. Hän ei ollut koskaan tuntenut näin ja ollessaan vaaletukkaisen tytön lähellä se tunne tuntui vain voimistuvan. Mutta.. Hän ei uskaltanut sanoa mitään, sillä pelkäsi, ettei toinen pitäisi hänestä sillä tavalla.

Gene tajusi lähteä Applen perään vasta kun tuo oli lähtenyt kävelemään eteenpäin ja oli jo kunnon matkan päästä.
"He-hei!"
Kundi kuuli sanovansa ennen kuin sai skeittilaudan alleen ja lähti kohti tanssahtelevaa tyttöä. Ihaileva katse luotiin lyhyempään eikä poika voinut estää lämpimää olo, joka valtasi tuon sydämen. Hän katseli tyttöä hymyillen, miettien kuumeisesti mitä voisi toiselle sanoa. Hän niin pelkäsi sanovansa tai tekevänsä jotakin väärää.

// pientä hittiä, hope so you don't die.

Apple heilautti platinanblondeja hiuksiaan, kääntäen siropiirteiset kasvonsa Genen puoleen, joka hetken kuluttua ilmestyi lautansa kera hänen viereensä. Tyttö jatkoi eteenpäin tanssahtelua, vähän vauhdikkaammin, skeittilaudalla hitaasti liikkuminen saattoi olla hankalaa. Tai ei hän sitä voinut tietää, muistikuvien perusteella hän oli käynyt yhden ainoan kerran rullalaudan päällä ja Frejan muistikuvien mukaan se oli päättynyt siihen, että lauta oli osunut seinään ja hän oli lentänyt rähmälleen.

"Mites sinulla on mennyt?" kysyttiin hetken hiljaisuuden jälkeen yleisesti, ruskeiden silmien vilkaistessa Geneen, suuntautuen sitten takaisin eteenpäin. Kysymykseen voisi vastata pitkästi tai lyhyesti oman halunsa mukaan, pitempi olisi aina kivempi, Apple kun ei oikein ollut niitä ihmisiä, jotka nauttivat hiljaisuudesta. Pölöttäminen oli hauskempaa. Tai ei välttämättä, mutta Gene vaikutti sen tyyppiseltä, että pojan kanssa puhuminen olisi hauskempaa kuin hiljaa oleminen.

Eugene yritti sovittaa vauhtinsa tytön kanssa sopivaksi, tuon purren alahuultaan kipeästi. Miksi ihmeessä hän piti muuttua puhumattomaksi kun Apple oli hänen seurassaan. Tyttö piti häntä ihan varmasti idioottina! Ainakin hän piti itseään, kundin yrittäen keksiä nopeasti jotakin sanottavaa. Voisiko hän kysyä koulusta? Ei, se antaisi hänestä nörtin ja tylsän vaikutelman. Mutta mistä hän sitten puhuisi?

Vaaleatukkainen poika oli vähällä huokaista helpotuksesta kun kaunis neitokainen alkoi puhumaan hetken hiljaisuuden päätteeksi. Mutta sitten Gene alkoi miettiä sopivaa vastausta. Hän tunsi, että hänen päänsä halkeaisi kohta, hemmetti, ole nyt rennompi!
"Umm... Ihan hyvin. Vähän ongelmia koulun kanssa, tai pikemminkin parin tyypin, mutta kyllä se siitä.. Pitäisi joskus lähteä uimaan ja hengaamaan rannalle kun on ollut niin nätit säät"
Idiootti, idioottti! Gene sinä olet idiootti! Kundin teki mieli hakata päänsä muussiksi katukivetykseen hymyillessään Applelle hivenen lammasmaisesti.
"Mitäs sinulle kuuluu? Kerro vähän päivästäsi."

Ruskeat silmät käännähtivät tutkimaan Geneä osaksi huvittuneena, osaksi kummastuneena. Miten se nyt noin hermostuneen oloinen oli? Oliko hän noin ärsyttävä? No mutta, eihän hänen seurassaan tarvinnut olla, jos hän oli ärsyttävä! Apple rypisti kulmiaan, pudistaen sitten pikaisesti päätään. Ehkä Gene oli vain ujo. Tai siis, ainakin sellainen käsityksen hän itse oli saanut toisesta, kun tuo ei turhan usein tuntunut puhuvan... Tai ainakaan hänelle... Tai jotain.

"Ongelmia parin tyypin kanssa?" toistettiin Applen kallistaessa päätään, suunnaten katseensa takaisin eteen. Olikohan tuo pellavapää kovakin kiistelemään ja tappelemaan? Ei tuo ainakaan ulkoisesti siltä näyttänyt.
"No tuota, minä heräsin, kävin suihkussa, laittauduin, söin aamupalan ja lähdin ulos", naurahdettiin tytön pörröttäessä vaaleaa hiuspehkoaan.
".. Muuta en olekaan oikein ehtinyt tehdä. Paitsi törmätä sinuun hakkaamassa koulun ovia lauantaina."

"Eh.. Ei se oikeastaan mitään ole. Kunhan yrittävät testata olenko samanlainen suutumaan kuin isoveljeni.."
Kundi totesi vähätellen, hymyillen vinosti sitten tytölle.
Vaikka eihän se ollut koko totuus. Joskus hän sai verisen nenän, silmäkulman tai huulen. Tai sitten mustan silmän, pari murtunutta kylkiluuta pahimmillaan. Ei se ollut iso juttu kun hän oli niin varma, että ne äijät kyllästyisivät joskus hänen kiusaamiseensa tai sitten tulisivat järkiinsä.

Genen teki mieli itkeä hänen seuratessaan tytön hiusten pörröttelyä. hän olisi voinut tehdä noin Applelle! Ihan varmasti olisi voinut jos tyttö olisi vain pyytänyt! Siniset silmät kääntyivät juuri sopivasti eteen, kundin väistäessä täpärästi lyhtypylvään. Milloin se oli tuohon ilmestynyt? Tosin se olisi tästä vielä puuttunut, että hän olisi törmännyt siihen.

"Hmmhh.. Ei kovin tavallinen näky siis? Tosin en yleensä liiku täällä lauantaisin. Nyt tosin olen oikeastaan iloinen siitä, että sekoitin päivät, kun.. tapasin sitten sinut ja pääsin kunnolla juttelemaan kanssasi.."
Okei, ei hän ollut jutellut oikeastaan koskaan vaaletukkainen neiti Leen kanssa. Mikä oli sinällään säälikin.. mutta hänellä oli syynsä.

Yllättyneen sävyn omaava katse heitettiin Genen suuntaan, miksi tuo ei hänen korvaansa kuulostanut kovin kivalta. Kyllähän hän Acidin tiesi, ja myös sen, ettei toisen pinna ollut parhaasta päästä.
"No, oletko sitten?" kysyttiin Applen kääntyessä pellavapään suuntaan, väläyttäessä tuolle pirteän hymyn.

Ruskeat silmät seurasivat huvittuneina kun toinen väisti viime tipassa lyhtypylvään. Aika... sanoittaisiinko vaikka, että mielenkiintoinen tapaus.
"Joo ei", todettiin nauraen toisen sanoihin. Ei äkkiseltään muistunut mieleen yhtään kertaa, jolloin hän olisi lauantaina nähnyt jonkun pyrkivän kouluun. Hieman hämmästynyt katse suunnattiin Geneen tytön purskahtaessa heleään nauruun.
"Mikset sitten ole aiemmin tullut?" kysyttiin yhä hymyssä suin. Jos kerta toinen oli halunnut päästä juttelemaan hänen kanssaan, miksei vain tullut?

Gene pudisti pienesti päätään, suoden tytölle lämpimän hymyn.
"En.. Jotkut vitsailevat että minä olen ominut itselleni sen pisimmän pinnan ja veljille on jäänyt siitä ne pienet rippeet vain.."
Niin, häntä oli lähes mahdotonta saada suuttumaa, mutta kyllä sekin onnistui kun tarpeeksi paljon yritti ja koitti. Onnekseen Eugene ei ollut suuttuessaan yhtä paha kuin veljensä eikä yhtä äänekäskään. Mutta toisaalta häntä ärsytti oma tasainen luonteensa, sillä hän ei oikeastaan kehdannut tehdä mitään spontaalisti, mutta toisaalta se oli ihan hyvä asia.

Seuraaksi sinisten silmien katse vietiin katsomaan eteenpäin. Gene mietti kuumeisesti mitä olisi sanonut Applelle. Hän tahtoi sanoa miten kovasti piti toisesta, mutta toisaalta taas ei, koska olisi voinut pilata sillä kaiken.
"Minä.. Mietin, että ehkä koet klikit tärkeänä asiana. Siis en nyt tarkoita että pitäisin sinua mitenkään pinnallisena tai mitään muutakaan sellaista vaan ihan sitä, että mietin ettet välttämättä tahdo, että joku skeittari käy aukomassa sinulle suutaan kun kaverisi näkevät..."
Oliko sanoissa liian paljon selittämisen makua? Ei, toivottavasti ei..

"Jaahas", heläytettiin huvittuneesti toisen sanoihin. Kyllähän siitä oli jotain heittoa tullut kuultua, että Gene on perinyt kaiken pitkäpinnaisuuden ja niin edelleen.
"Se on ihan hyvä", tokaistiin sitten neutraalisti, askeleiden samalla kiidättäessä tyttöä yhä vain eteenpäin. Kaupat vilahtelivat ohi ja Apple ei oikein itsekään vielä tiennyt, minne oli menossa. Pitkäpinnaisuus oli varmaan hyvin hyödyllinen ominaisuus, hän itse kun ei sitä liiaksi omistanut.
"Hmm... Pitääkö sun käydä jossain... tai jotain?" kysyttiin sitten ruskeiden silmien luodessa nopean silmäyksen vieressä lautailevaan pellavapäähän, niiden keskittyessä taas haravoimaan kauppoja.

"Gene, sinä mietit aika paljon", tuumattiin hyväntuulisesti toisen sanoihin, tytön kääntyessä hetkeksi astelemaan niin, että kylki osoitti eteenpäin, pään kallistuessa hivenen.
"Ihan vaan tulevaisuuden varalle, klikit on mulle yks ja sama, ei jaksa hirveesti kiinnostaa", virnistettiin sitten, platinablondin kääntyessä takaisin niin sanotusti oikein päin.

”..niin kai..”
Todettiin ajatuksissaan, sinisten silmien pysyessä ehkä hivenen liian kauan tytön olemuksessa. Katseen tullen kiskotuksia irti tytöstä ja poskille nousten kevyen punan. ei Applea saanut tuijottaa noin! Toinenhan voisi vaikka huomata jotain tai sitten vetää täysin vääriä johtopäätöksiä. Eikä Eugenen tahtonut sitä.

Hän ei juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota, että he olivat tulleet alueelle, josta kaupat alkoivat. Siispä yllättynyt katse jäi hetkeksi tutkailemaan kauppoja.
”Noo.. oikeastaan voisin käydä katsomassa olisiko uusi skeittilautani jo saapunut.. mutta siis vain jos sinulle käy, Apple?”
Lausuttiin pehmeästi.
”Hei muuten jos menen liian kovaa niin sano, en tahdo, että joudut juoksemaan perässäni. Ja siis jos tahdot käydä vaikka shoppailemassa vaatteita niin voin tulla mukaan jos sinulle vaan sopii. Ja sitten jos käytäisiin jossain kahvilla tai syömässä. Tai siis ei välttämättä ole pakko jos et tahdo!”
Kundi selitti jokseenkin hermostuneena. Hän sai paheksuvan katseen vanhemmanpuoleiselta rouvalta ja hymyili pahoittelevasti. Ehkä olisi nyt ihan viisasta vaikka kävellä, kun alkoi olla niin paljon ihmisiäkin. Eikä hän tahtonut, että Apple joutuisi juoksemaan hänen rinnallaan..

”Ja siis.. hyvä tietää.. Varo vaan, saatan vaikka tulla juttelemaan”
Lisättiin hymyillen hivenen.

// EIKÄ MITÄMITÄ OON UNOHTANU TÄMÄN :---O sori 8<

Apple hyppelehti viimeisetkin tanssiaskeleensa, ennen kuin hidasti jota kuinkin normaaliksi kävelyksi, jos hänen kävelytyyliään pystyi koskaan täysin normaaliksi kutsumaan.
"Käydään toki!" kuului vastaus pojan toteamukseen uudesta skeittilaudasta.
"Minäkin tahtoisin osata skeitata… Tosin viimeksi kun yritin, lensin päälleni", todettiin sitten Applen muistellessa hieman hämillisenä kaaduttuaan lähes tulkoon heti astuttuaankin laudalle.

Tyttö käänsi sitten silmänsä Geneen ja virnisti pehmeästi.
"Ehkä sun on parasta kantaa sitä lautaa kädessä, alkaa ihmisiä olla aika paljon", hymyiltiin toiselle, silmien haravoidessa kauppoja.
"No jos vaikka haettas eka se sun lauta, mä kävisin yhen paidan ostamassa ja käytäs vaikka kahvilla?" platinablondi ehdotti toiveikkaaseen sävyyn. Ajatuskin kahvista sai mielen piristymään.

"Okei, mä pidän varani!" virnistettiin toisen sanoille.

Kundiharoi vaaleita hiuksiaan parempaan järjestykseen.
”Hei mutta voin opettaa sinua skeittaamaan joskus jos tahdot..?”
Lausuttiin kysyvästi.
”..kun ei se ole oikeastaan vaikeaa kunhan hallitsee oikean taktiikan. Tosin pitää
kyllä varautua haavereihin, minullakin on polvet ihan täynnä arpia kun oon
kaatunut niin monta kertaa. Olin aloittaessani sen verran hölmö, että tahdoin
edetä liian lujaa. Aina piti päästä harjoittelemaan isompia ja vaarallisempia
temppuja..”
Oikeastaan olisi ihan kivaa, jos tyttö tahtoisi opetelle skeittaamaan. Ainakin hän saisi
tutustua Appleen ihan rauhassa ja olla tytön lähellä.

Eugene punastui ja päätti jatkaa kävellen. Skeittilauta nostettiin käteen ja
sinisilmäinen pellavapää keskittyi hetkeksi kulkemaan tytön vierellä, vilkaisten
vaaleaa tyttö sivusilmällä. Neiti Lee oli aina ollut niin kaunis, mutta näytti
tänään tavallistakin kauniimmalta. Hän olisi tahtonut kertoa sen toiselle,
mutta ei uskaltanut.
”Joo, tuo sopii minulle. Se liike, jonne sen laudan olisi pitänyt tänään tulla on
tässä ihan lähellä. Tuosta näkyvästi risteyksestä vasempaan ja sitten se on
heti siinä. Se liike on aika pieni, mutta se on paras liike täälläpäin. ”
Gene selitti. Toivottavasti tyttö ei häntä ihan idioottina pitäisi, kun hän innostui nyt skeittauksesta puhumaan. Mutta mitä hän innostukselleen oikein mahtoi.

//Ei mitään n__n //

// siirrätkö kaupunkiin ... ? :---D

Keijukaismaisille kasvoille kohosi pirteä ja aidosti ilostunut ilme.
"Ihanko tosi? Se olis hurjan kivaa!" virnistettiin pellavapäälle tytön räpäyttäessä pari kertaa silmiään ennen kuin hymyili hentoisesti.
"Mutta mä tahdon polvisuojat, mun nätit polvet ei saa mennä pilalle", mutistiin hiljaa alahuulen kääntyessä liioitellun mutrulle.

"No sinne liikkeeseen sitten...", tokaistiin platinablondin jatkaessa kävelyään. Muutamat pikkukivet pomppivat edeltä tuon potkiskellessa niitä mennessään. Muutama mummeli katsoi häntä jokseenkin paheksuvaan sävyyn kivien pomppiessa noiden jalkoihin, helvetti soikoon eikö tässä maassa enää mitään saanut tehdä. Apple vain katsoi takaisin ja hymyili aurinkoisesti, eihän hänellä ollut mitään syytä murjottaa. Paitsi hän kyllä rupeaisi hankalaksi, jos ei saisi kohta kahvikuppostaan... Vaikkei Applella varsinaisesti muuten kiire ollutkaan, hän todella toivoi, että Genellä menisi kuuttatoistatuntia siellä skeittiliikkeessä.