jumped over drama and landed on my feet

//otsikko britney spearsin biisistä outrageous. vapaasti joku mukaan~ //

Rasittava koulupäivä oli ohi, ja Gisele Kim oli päättänyt ajaa ostarille shoppaamaan, tai no... ehkä ei välttämättä shoppaamaan. Eilen oli jo tullut helkkarinmoinen lasku kun oli tullut kierrettyä muutamat keskustan merkkiliikkeet, että jos tänään ostelisi vähän hillitymmin... tyttö päätti tämän noustessaan Lexus SC:stään (jolle oli tuurilla löytänyt parkkipaikan melkein heti), varoen samalla vilauttelemasta mitään lyhyen hameensa alta. Hetken harkittuaan Gisele päätti, että olisi ehkä turvallisempaa jättää auto siihen katon kanssa, joten saatuaan kattoasian hoitoon, likka lukitsi ovet ja heitti kalliin Jimmy Choon laukkunsa olalleen lähtien sitten astelemaan määrätietoisesti ostarin ovia kohden. Hänen kenkänsä olivat myös Jimmy Choot, ja niiden sävyä oli täydentämässä keltainen toppi. Tietäen näyttävänsä lähes yhtä hyvältä kuin autonsa, Gisele asteli määrätietoisesti ostarin oville ja siitä sisään ostoskeskuksen hälinään.

Ilmeisesti useampikin Astonilainen oli päättänyt tulla shoppailemaan tänään, tai niin Gisele päätteli silmäiltyään nopeasti ympärilleen, kun oli sisälle päässyt. Tuolla yhdessä kahvilassa istui pari rikasta kakrua muutaman cheerleaderin kanssa ja vähän kauempana seisoskeli nahkatakkinen pahisjoukkio. Huutosakkilaiset viittoilivat Giselelle innoissaan, halusivat bruneten ilmeisesti liittyvän mukaan. Hetken tyttö jo harkitsi noiden seuraan liittymistä, mutta arveli ettei juuri nyt jaksaisi juoruilua, joten päätään pudistaen hän askelsi pikaisesti karkuun kulman taakse. Hänen tuurinsa tuntui jatkuvan, sillä heti hänen edessään näkyi olevan tyhjä penkki. Gisele istahti sille ja laski laukkunsa viereensä. Sidekickiin kuului tulevan viesti, jonka Gisele lukaisi huvittuneena.’Why u didn't join us?’. Yksi niistä kahvilan cheerleadereista. Gisele hymähti, mutta ei jaksanut vastata. Viskatessaan sidekickinsä takaisin laukkuunsa, eräs huolestuttava asia varasti tytön huomion. Hänen lompakkonsa ei ollut missä sen pitäisi olla. Tarkempi tutkimus paljasti, että se ei ollut missään. Hienoa.

’Tulin sitten shoppaamaan ilman rahaa! Voisiko huonommin mennä?’ Gisele kysyi itseltään ja lysähti kasaan penkillään. Eräs huolestuttavampi ajatus putkahti hänen mieleensä, ja sai hänet huokaisemaan ääneen. ’Joo. Ajelen ympäriinsä ilman ajokorttia.’

- oli jotenkin pakottava tarve <,x -

Punatukkainen tyttö tupakka sormissaan ja puhelin korvallaan keinahteli koroillaan keräten kiinnostuneita ja pelokkaitakin katseita itseensä. Ne muutamat osaksi saadut huora kommentit ohitettiin harvinaisen viileällä mulkaisulla. Jos tyttö olisi ollut yhtään huonommalla tuulella olisi hän yksinkertaisesti käynyt hieman ojentamassa huutajia. Nyt ne enemmänkin huvittivat kuin ärsyttivät nuorta naista.
Mila kuunteli kertomusta, jota poika toisella puolella luuria hänelle paraikaa selitti.
"Oscarin vahtina? Et sitten parempaa vaivautunut keksimään", Mila tokaisi. Joskin liian pirteästi, jotta sen olisi voinut lukea syyllistäväksi tai edes näreäksi. "Ei se mitään, makutuomari olis ollut ihan jees, mutta ilmankin pärjään", tyttö sitten tokaisi, Ox luurin toisessa päässä sanoi jotain pahoittelujen tapaista, Jamie naurahti äänellä josta tuskin jäi epäselväksi minne Maddox saisi tukea tekopyhät sanansa. Hyvästejen jälkeen tumppasi tupakkansa seinään ja tiputti maahan, tunki kännykän laukkuunsa ja asteli sisään ostoskeskuksen ovista. Ilman asiantuntevaa makutuomaria tyttö ei jaksaisi lähteä metsästämään itselleen uusia moottoripyöräilyyn sopivia bootseja. Vanhojen korko oli nimittäin ikävästi toissapäivänä napsahtanut poikki. No, voisihan neiti tietenkin teetättää itselleen uudet samalla kaavalla, tai vaihtoehtoisesti korjauttaa vanhat, mutta ajan kulumisen toivossa tyttö oli päättänyt etsiä kokonaan uudet kengät. Ja vaikka Ox olikin eilen lupautunut mukaan oli poika nyt sitten perunut, Milan teki niin mieli käydä pimputtamassa ovikelloa ja sanoa pojalle suoraan mitä mieltä tuosta juuri tällä hetkellä oli. Asia nyt ei kuitenkaan ollut niin vakava, että neiti olisi jaksanut lähteä jonnekin helvetin lähiöön.

Hetken mietittyään Jamie valitsi kahvilan, jonne mennä. Hänen kun oli alkanut tehdä mieli erikoisvahvaa kahvia näin juuri tupakan jälkeen. Muutama koulututtu tervehti tyttöä, Mila nyökkäsi noille. Ärsyttäviä pikkukoviksia, jotka olivat olevinaan niin helvetin kovia tyyppejä. Naurettavaa ja ennen kaikkea lapsellista. Niiden seura ei kertakaikkisesti jaksanut kiinnostaa. Oli erittäin harvinaista, että juuri Mila kaipasi naisseuraa ihan vain shoppaillakseen ja jutellakseen tyttöjen juttuja. Kuten moni varmasti tiesi, Jamie oli prinsessa eikä edes yrittänyt esittää mitään muuta. Tiskille päästyään punapää pyysi itselleen sitä erikoisvahvaa kahvia mukaan ja maksoi. pahvimukin kanssa neiti sitten poistui kahvilasta ostarin vilinän sekaan, vaikkei siihen suinkaan sulautunut.
Rajattujen silmien tutkiva katse yritti havaita jostain paikkaa, jonne tatuoitu pahatar saattaisi istua nauttimaan kofeiini annostaan. Silmiin osui tutun näköinen, hieman apeanoloinen tyttö. Tarkemmin miettimättä neiti hakeutui samaisen penkin eteen.
"Onko kaikki hyvin?", tuo kysyi muodollisesti. vasta nyt hän tajusi ettei tuo tyttö ollu kuka tahansa tutunnäköinen random, vaan itse Gisele Kim, Astonin tunnettuun diiva nelikkoon sijoittuva tapaus. Jamie pudisteli hieman päätään, huvittava ajatus että hän vahingossakaan hakeutui tuollaisen tytön seuraan.

Gisele oli jo vajoamassa Itsesäälin (isolla I:llä) syövereihin, kun kuuli naisäänen puhuvan. Tummat silmät nousivat puhujaan, ja hämmästys, joka puhujan tunnistamista seurasi, oli kyllä suuri. Eikö tuo punapää ollut Mila Lee? Gisele oli kyllä havainnut tuon kävelevän jossain lähistöllä, mutta hän tosiaankin ajatteli että tuo kävelisi vain ohi tai jotain. Aasialaispiirteinen tyttö tuijotti punapäätä varmaan noin viisitoista sekuntia, kunnes älysi reagoida jotenkin.
"Kaikki on hyvin", Gisele valehteli ja rypisti kulmiaan, tutkaillen erikoista ilmestystä vaivihkaa katseellaan. Mila Lee. Luultavasti maailman viimeinen ihminen, jonka neiti Kim olisi voinut kuvitella tähän tilanteeseen. Ulkonäkönsä puolesta - siis jos tatuointeja ja järkyttävää tyylitajua ei laskettu - Leen muija olisi voinut ihan hyvin kuulua kermaankin, sen Gisele kyllä myönsi... siis, myönsi itsekseen. Jos hän olisi ääneen jotain tuollaista sanonut, nii-in... ei olisi kyllä hyvää tosiaankaan seurannut...

Giselen teki mieli tiedustella mitä punapää siinä teki, mutta ei oikein kehdannut - tai uskaltanut. Hänestä oli hyvinkin ahdistavaa ajatella että kohta joku pissaliisa voisi kopistella ohi ja saada päähänsä että Gisele Kim oli hyvää pataa jonkun pahiksen kanssa. Tapoja häneltä kuitenkin löytyi, joten hän nyökkäsi penkkiä kohden, antaen toiselle luvan istuutua viereen.

"Mila Lee, eikö?" Gisele kysäisi, jälleen ihan vain kohteliaisuudesta. Onnistuipa tyttö vääntämään jonkinlaisen hymyntapaisenkin huulilleen.

Milalla ei käynyt mielessäkään miksi tuo hämmästys kuvastui Giselestä. Oli kai se nyt kumma, että hänen laisensa tyyppi puhui neiti Kimille. Vähintään yhtä paljon samainen asia hämmästytti punapäätä itseäänkin.
Gisele väitti kaiken olevan ihan hyvin, Jamie nyökkäsi, joskin hieman epäuskoisesti. Eipä ollut hänen asiansa ja jos toinen ei tahtonut kertoa, eipä Milalla ollut syytä udella totuutta. Eihän hän tyttöä henkilökohtaisesti tuntenut, tuski nkukaan tunsi jos kyse oli kerman diivoista, joten hänen ei kuulunut edes välittää.

Tatuoitu punapää kohotti yhtään kummastuneisuuttaan piilottelematta kulmiaan Giselen viitatessa penkkiä. Milan kanssa mitään ei kannattanut tehdä vain muodollisuuttaan, jos ei oikeasti tarkoittanut sitä. Tyttö siis istuutui jalkansa ristien Gisele Kimin viereen penkille ja hörppäsi höyryävää kahviaan. Punaisia hiuksia sukaistiin ohimennen hieman paremmin, vihreät silmät suunnattiin Giseleen.
"Täsmälleen", Mila hymähti nyökäyttäen vienosti päätään. "Ja sä olet Gisele Kim, ellen sitten ole erehtynyt", tyttö sanoi.

"Shoppaamassa kenties?", tyttö kysäisi ohimennen. Turha toivo, ettäkö hän saisi Giselestä makutuomaria moottoripyöräsaappaiden kanssa saati muutenkaan. Gisele kun kuului koulun kermaan ja Mila ei, 'ylimystö' tuntui ottavan ne säännöt kuoleman vakavasti. Tosin, olihan Jamiekin kuullut jotain juttua Gisele Kimin ja Yas Ikumon suhteesta. Kohteliaisuus syistä punapää ei kuitenkaan mitään udellut.

Gisele siirtyi vaivaantuneena hieman kauemmas penkille istuneesta punapäästä. Gisele kun oli ajatellut, että Mila vain jatkaisi matkaansa tai jotain, eikä että ottaisi neuvosta vaaria ja istuisi viereen. Aasialaispiirteinen tyttö soimasi itseään nyt mielessään; miksi hitossa piti olla aina muka niin kohtelias? Yh, kukaan Astonissa ei ollut kohtelias, kaikista vähiten nämä niin sanotut pahikset. Okei, Mila Lee oli ainakin kuulopuheiden mukaan tittelinsä arvoinen...
... ja nyt tuo tittelinsä arvoinen pahatar istui Giselen vieressä. Pelottavaa.

"Et ole erehtynyt", Gisele myönsi hymyillen varovaisesti ja oli vähällä lisätä 'olisi ihme jos et tietäisi nimeäni', mutta puri viime hetkellä kieltään. Egotus oli typerää, etenkin tälläisessä seurassa. Eihän sitä tiennyt jos Milalla oli vaikka purettavissa olevia aggressioita, ja päättäisi mojauttaa Giseleä päin näköä. Tyttö ei oikein tiennyt kumpi pelotti enemmän; nenän vinoutuminen nyrkiniskun takia vai ohi kävelevä kermalainen. Onneksi vielä kumpaakaan ei ollut näkynyt (siis nyrkkiä tai kermaan kuuluvaa Astonin oppilasta). Paino sanalla vielä.

Milan kysymys herätti Giselen kauhistuneista mietteistään. Tummahiuksisen tytön kulma kohosi kummastuneena, jahas, tuollaisia ne sitten kyselivät.
"Olin shoppaamaan tulossa, joo", neiti Kim vastasi ja tajusi taas hymyillä (äskeinen hymy kun oli kadonnut hänen kasvoiltaan). Aivan tosiaan, mitäpä hän nyt teki täällä, kun ei kerran ollut luottokorttia tai mitään... ja kortista tulikin mieleen laukku, jonka Gisele nosti syliinsä epäluuloisesti.
"Säkin ostoksilla?" tyttö heitti, ihmetellen samalla mielessään miksi jatkoi keskustelua eikä vain lähtenyt kävelemään. Ehkä hän tosiaan oli hieman itsemurhahakuinen, siis sosiaalisessa mielessä. Tai sitten hän oli jollain oudolla tavalla piti siitä, ettei näiden "kapinallisten" tarvinnut esittää mitään. Hmh, se selittäisikin monia asioita...

Mila ohitti vaivautuneen tunnelman olankohautuksella. Hän ei jaksanut ottaa isona asiana vaikkei toista hänen seuransa oikeasti kiinnostanut. Tiesihän sen, että tuo diiva pelkäsi imagonsa puolesta. Tuttuahan se oli, useimmat noista kun kuvittelivat olevansa jollain tapaa parempia ihmisiä. Väärin, todellakin väärin. Tyttö antoi myöntävän vastauksen jamien kysymykseen, punapää nyökkäsi. Tatuoidun pahiksen kummastukseksi hänelle heitettiin vastakysymys. Neito hörppäsi kahviaan ja katseli Giseleen puhdas mielenkiinto vihreissä silmissään. Mikä oli tämä tyttö lukion kerman huipulta joka vaivautui edes esittämään kohteliasta hänen tasoiselleen saastalle? Heidän maailmansa eivät kohdanneet muussa määrin kuin varmaan pankkitilin saldoa verratessa. Sekin oli harvinaista kun kyse oli kermalaisen ja pahiksen vertailusta. Usein sitä yhtäläisyyttä ei todellakaan ollut. Tyttö pudisteli hieman päätään, hänen ei olisi kuulunut ajatella niin, ei luokitella ihmisiä lokeroihin. Jokainen oli sellainen kuin oli ja Milan puolesta saikin olla.
"Jep, saappaasta napsahti korko poikki, pitäisi metsästää uudet. Mielessä kävi kyllä teetättää uudet samalla kaavalla, mutta tiedä sitten onko se kovinkaan järkevää."
Tyttö oikaisi hameensa lyhyttä helmaa hiukan katse siinä, asentoa korjattiin hiukan. Pian vihreät silmät kiinnostuneine katseineen suunnattiin takaisin tuohon aasialaispiirteiseen diivaan.
"Gisele, sun ei tarvitse leikkiä mulle mukavaa. En mä tuomitse sua siitä, että sä näytät miltä susta oikeasti tuntuu."

Gisele pyyhkäisi muutaman kiharretun hiussuortuvansa korvan taa, vältellen parhaansa mukaan Milan kysyvältä vaikuttavaa katsetta. Niinpä niin, voi paska ja kaikkea. Miksi pitikin aina mennä kyselemään ja olemaan mukava ja ja...
"Kokonaan uusien hommaaminen voi olla nopeempaa", Gisele totesi, joskin puri huultaan tajuttuaan jälleen kenen kanssa keskusteli. Fuuuck. Joo, miksi hän nyt tuollaista meni taas kommentoimaan. Tuo punapää hänen vieressään oli Mila Lee, hemmetti soikoon! Ei mikä tahansa random cheerleader, jonka kanssa pystyi keskustelemaan kengistä ilman että ihmiset katsoivat seuraavana päivänä koulussa kieroon...

Ihme kyllä, Giselen aivot rekisteröivät Milan sanat mukavaa leikkimisestä ja vihdoin tyttö käänsi jopa katseensakin vieressään istuvaan henkilöön, henkilöön, jonka ei oikeastaan kaiken järjen mukaan edes pitäisi istua siinä. Aasialaispiirteisen teki mieli pyytää Milaa lähtemään kävelemään... taai sittenhän Gisele olisi voinut poistua ihan itse, jotta olisi aikuttanut edes hieman vähemmän mukavalta. Enemmän sellaiselta, miltä Mila oletti hänen vaikuttavan.

Tutkailtuaan punapäätä hetken katseellaan, Gisele hymähti epäilevästi.
"Pitäiskö mun pyytää sua painumaan vittuun mun penkiltäni..?"

//öh, kyllä sen huomaa että oon vähän sekapäisellä tuulella... :---D//

"Totta, ja nopeus usein on ratkaiseva tekiä. Pitää tosin pistää varmuuden vuoksi teetettäviksi... Tiedä sitten, jos ei löydä sopivia saappaita. Ja ainahan valmistusta saa joudutettua pienelä ekstralla", Mila puheli sipaisten punaisia hiuksiaan siemaisten kahvistaan. Hän saattoi tuntemattomien silmissä vaikuttaa luontevalta seuralaiselta Giselen kaltaisen diivan seurassa, jos tatuointeihin tai pukeutumiseen ei kiinnitetty huomiota. Mila kuitenkin oli luonteeltaan prinsessa. Gisele ei tuntunut luontevalta, minkä Mila parhaansa mukaan jätti huomiotta.

Milan maalatuille huulille kehkeytyi kehräävä hymy Giselen epäuskoisen ilmeen ja sanojen myötä.
"Sitähän sä ajattelet, ei sun tarvitse pitää mielipidettäs itselläsi vain mun takia. Mähän olen sunlaisilles muutenkin vain välttämätön paha", tyttö tokaisi siemaillen vieläkin lämmintä, vahvaa kahviaan tyytyväisenä. Gisele ei tuntunut ottavan häntä tosissaan, mutta olisipa siitäkin diivasta pidempään hupia. Muuta tekemistä Milalla ei ollut sunnitelmissa hetkeen. Pitäisi keksiä sopiva henkilö kenkienmetsästys seuraksi. Joku, joka ei ärsyttäisi koko aikaa ja josta oikeasti olisi hyötyä. Ei vain tullut mieleen. Ne, keistä oli hyötyä vain ärsyttivät uskomattomasti ja niistä mukavista shoppailuseuralaisista ei ollut hyötyä hänen ongelmassaan. Maddox olisi ollut täydellinen mutta... Mikäpä sitä rakastuneiden ihmisten kanssa olisi auttamaan...

//jumittaa, joten suosiolla varmaan hyvä pistää poikki~ kiitos seurasta! (;