I long for something mystical, hysterical, dark and tantric sexual

- rtw, sekä Jetsu -

Musta, likainen tukka roikkui pojan olkapäille sekaisin ja takussa. Eilisiä silmärajauksia ei poika ollut vaivautunut pesemään pois, uudet oli vain sutattu vanhojen päälle. Kasvolla turhautunut, jopa ahdistunut ilme. Henkinen väsymys.
Poika imi ahnaasti tupakkaa istuen tenniskentän ränsistyneessä katsomossa. Yksin. Ketään ei näkynyt missään, kukaan muu tuon mustatukan lisäksi ei kuluttanut tuntejaan täällä. Ei tämä pahiskaan kovin usein sellaista harrastanut, ei vain ollut jaksanut lähteä kauemmas lennettyään ulos matematiikasta liian kärkkäiden kommenttejensa ansiosta. Tai mitään kärkästä niissä ei ollut, Snake oli väsyneenä vain murissut ja haistattanut kaikille. Terrorisoinut kai jotain vitun yhteishenkeä... Niin, mikä se oli?!

Poika murahti itsekseen nakaten tupakan natsan helvettiin vaivautumatta tumppaamaan sitä. Jos katsomo sen tähden roihahtaisi liekkeihin palaisi Snaye varmaan sen mukana. Hän oli liian väsynyt jaksaakseen välittää juuri nyt. Hänellä oli jotenkin kumman masentunut olo. Tiedä sitten yhtään minkä tähden.
Poika kaivoi taskustaan askin saaden sitten todeta, että jäljellä olevia syöpäkääryleitä oli päätähuimaavat kaksi kappaletta.
"-ttu"

Toinen tupakoista nakattiin huulten väliin ja sytytettiin, Snake poltti sitä ahneesti päästämättä yhtään palamaan käyttämättömänä. Tai mahdotontahan se oli, minimiin poika kuitenkin pyrki.

Jetsam tapansa mukaan oli tyytynyt lintsaamaan tunnilta, sillä hetkellä häntä ei sattunut hotsittamaan fysiikka. Turhan vaikeaa sille päivälle, edellinen yö oli hänelle ollut jokseenkin uneton. Hän oli jo ryöminyt tarpeeksi erinäisten pensaiden juurella etsimässä joitakin hauskoja ötököitä, joita olisi voinut kiduttaa, mutta siellä ei sattunut olemaan juuri nyt mitään. Kastematojakaan hän ei ollut jaksanut ruveta kaivamaan. Äkillisen neronleimauksen saatuaan hän päätti mennä tenniskentälle, siellä yleensä ei ollut ketään ja jotenkin hän nyt kaipasi omaa rauhaansa, koska pianhan ne kellotkin varmaan soittaisivat välituntia.

Matka ei ollut kovinkaan pitkä. Jetsam kaiveli tummien farkkujensa taskuja, löysi sieltä roskia, liiskaantuneen karkin ja hiukan lisää roskia. Hän ei jaksanut viedä niitä roskikseen, ihmetteli vain, miten ihmeessä hänen taskuissaan oli niin hemmetisti roskia. Saavuttuaan tenniskentän reunalle Jetsam raapi rannettaan lähes pakkomielteisen oloisesti, loi pitkän silmäyksen ympärilleen ja totesi ei-niin-ilokseen, että katsomossa kökötti joku. Tuttavuuden tekeminen ei ollut hänen lempiajatuksensa, käveli keskelle kenttää ja meni siihen selälleen makaamaan. Vain todetakseen, että aurinko oli pilvessä. Pilvisen taivaan tutkimisen sijaan Jetsam nousi taas istumaan ja väänteli käsiään.

//Otsikko muuten, onko Forever or neveristä? Eikö näin ole? Tuntui rivi jokseenkin tutulta... (ja kyllä se uteliaisuus vielä huvittamiset voittaa ja niin edelleen.)//

- jep, soi mulla aamuyöstä päässä ja nyt nonstoppina soittimesta <,x -

Snaken ylhäistä yksinäisyyttä häirittiin. tai ei kukaan hänelle puhumaan tullut, hyppeli vain näkökenttään. Ihanaa! Ja vitut.
Pojan tänään vihreät silmät seurasivat tuon oudon olennon kulkua keskelle kenttää. Ja heittäytymistä selälleen. Ja nousua istumaan. Ja käsien vääntelyä.
Sehän oli viimeisen päälle sekaisin? Snaye hymähti pyöräyttäen silmiään. Kohta tuo tyyppi varmaan alkaisi vetää jotain Hamletia monologina.

Poika puhalsi savusta renkaita ja otti hieman rennomman asennon. Vaihteeksi tuolla oli yllään punaiset, nuhruuntuneet tennarit valkeilla nauhoilla ja mustat pillit. Paita oli valkoinen Gemini Fiven bändipaita.
Poika puisteli hieman päätään ja hyppi alas katsomosta nojautuen sitten kyynervarsiaan vasten aitaan, joka erotti katsomon kentästä, ei se kovin korkea ollut.
"Mitä sä sekoilet siä?", poika huikkasi hymyillen sitten pirullisen myrkyllisesti toiselle.

Varmasti joku psykopaatti, karannut laitoksesta tai jotain... Mikäpä sen mukavampaa seuraa, tosin.

//se on kova soimaan päässä :3 livenä aivan ihana, ah sitä pikkuhomoilun määrää 8'D//

Jetsam vilkaisi huudon suuntaan kääntämättä kuitenkaan katsetta pois huutajasta. Kysymys oli Jetsamin mielestä täysin tarpeeton, hän mietti kovasti vastatako tuohon nyt ollenkaan.
"Enkä sekoile", kuului hänen vastauksensa, vaikkei hän tosiasiassa tästä ollut kuitenkaan varma. Hän kieputti vihreäksi spreijattua hiustupsua sormensa ympärille ja lähti tulemaan lähemmäksi, ettei tarvitsisi enää huutaa. Poika pysähtyi parin metrin päähän aidasta kyräillen epävarmana toista ja etenkin tämän pirullista hymyä. Jetsam itse ei hymyillyt, pysyi vain vakavana ja päätään kallistaen seisoi yhä paikallaan kuin Eiffelin torni.

Painonsa hän siirsi kohta toiselle jalalleen irrottamatta katsettaan toisesta, päätteli että kohta saattaisi tuo sylkäistä suustaan sanat 'mitä sä tuijotat'. Jetsamilla ei olisi ollut juuri intressejä aloittaa keskustelua, ennen kuin tuli lähemmäs, jokin vain sai hänet kiinnostumaan tästä kärkkäästi huutelevasta tyypistä.

Aamulla tuo oli löytänyt päälleen nuo melko lailla nuhjaantuneet tummat (ehkä ex-mustat) farkut ja punaisen hupparin jonka toinen hiha oli salaperäisesti kadonnut johonkin, muutenkaan tuo vaatekappale ei ollut ihan kaikkein parhaassa kunnossa. Likaiset ja kuluneet mustat converset löytyivät myös, nauhat olivat kirkkaanoranssit. Hoikan ranteen ympärillä oli useita ohuita nahkaremmejä ja erivärisiä lankoja ja jokin erinäinen neronleimaus oli saanut Jetsamin laittamaan kaulaansa laatikosta löytyneen narupannan.

Taas vaihdettuaan asentoa Jetsam jäi odottamaan, mitä hänelle mahdollisesti vastattaisiin, jos tuota nyt yhtään kiinnostaisi. Hän tömähti istumaan maahan ja alkoi taas katsella aitaan nojautunutta poikaa.

- uskon. <,x olis ollu siisti päästä näkees livenä, mutta budjetti ei anna sellaista tapahtua~ -

Snake hymähti vastaukselle. Jaa ei sekoillut? Outo poika, kerrassaan. Mikäs siinä, hänen puolestaan saikin olla. Snaye oli aivan liian laiskalla tuulella haastaakseen riitaa. Poika kohautti olkiaan.
"Jep, ja mä olen tupakkalakossa", poika heitti takaisin imien sanojensa painona syöpäkäärylettään.

Poika oli tullut lähemmäs, mikä lievästi jopa ärsytti Snakea. Normaalisti niinkin pieni ärsyyntyminen olisi saanut nuoren herra leen tulistumaan ja käymään kurkkuun kiinni. tänään hän oli kuitenkin laiska, kuten jo sanottu. Ja jopa hieman masentunut. Tietämättä miksi.

Tietämättä toisen pojan arvailuja hänen seuraaviksi sanoikseen poika kallisti hieman kysyvästi päätään kohottaen kulmiaan. "Lagaako?", poika hymähti. Toinen oli jäänyt tuijottamaan Snakea, mikä oli hyvin ärsyttävää. Eihän toisella ollut edes mitään syytä jäädä katsomaan Snayea.

Toinen todellakin oli melko kumma ilmestys vaatteine ja hiuksinen, mikä sinänsä oli täysin ok snakelle. Mikään natsi hän ei useiden luuloista huolimatta ollut. Massasta poikkeavat tyypit vain olivat niitä, jotka avoimesti alkoivat ärsyttää snakea niin, että tuo löi. Joskus jopa ilman syytä, sellainen pahis poika oli eikä mahtanut asialle mitään.
"Mistä sä ylipäänsä oot tippunu tänne? joltain kaukaiselta tähdeltä vai?"

"Miks sä poltat koko ajan jos sä olet tupakkalakossa?" kysyi Jetsam joka ei tälläistä sarkasmia taikka sitten huumoria ymmärtänyt. Hän katseli vilpittömän ihmeissään ylöspäin tähän keskustelukumppaniinsa, nuolaisi kuivuneita huuliaan ja raapi ohimoaan pakonomaisesti.

Mitään ärsyyntyneisyyttä hän ei huonona ihmistenlukijana havainnut toisen ilmeistä tai äänensävyistä, tutkaili vain hiukan kulmainsa alta ja haukotteli makeasti. Toisen 'lagaako' ei vastannut ikävä kyllä hänen arvailujaan. Jetsam kohautti olkapäitään ja käänsi katseensa pois.
"Eipä juuri", hän vastasi mumisevasti ja keskittyneenä miettimään jotakin ihan psykoa ja repimään reikää housujensa polveen.

Kun reikä oli tarpeeksi suuri, Jetsam kääntyi taas katsomaan toista poikaa ilmeettömin silmin.
"Jos Kanada on sulle kaukainen tähti niin sitten."

Snake tuhahti. Oliko toinen tyhmä vai yrittikö se tahallaan ärsyttää häntä? Poika päätti olla ottamatta nokkiinsa, jos vaikka olikin yritys ärsyttää. "Mä vaan väitän olevani tupakkalakossa ja sä vaan väität ettet sekoile", Snaye sanoi. "Etkö sä oikeesti tajua vai ärsytätkö sä mua tahallasi?", poika kysyi sitten hymyillen yhä hivenen myrkyllisesti, joskin myös huvittuneena. Toisesta pojasta kun voisi oikeastaan uskoa melkein mitä vain... paitse sitä, ettei tuo muka sekoillut.

Ei kuulemma lagannut. Hah, no käänsi sentään katseensa pois.. olo ei ikävä kyllä siitä paljoa parantunut. Oikeastaan snakestä taisi olla ihan kiva että toinen tuijotti? Oliko hän nyt sitten sekoamassa? Kyllä, sitä sen täytyi varmasti olla. Mistäpä snake olisi tiennyt mikä tunne oli, kun ei koskaan ollut kiinnostunut kestään. ei tytöstä eikä pojasta. Kai hän oli outo ollakseen kahdeksantoista.
Pahis poika katseli toinen kulma hieman koholla pojan housujen repimistä. Ei tainnut olla kaikki inkkarit kanootissa nyt...?

Snake naurahti, poika katsoi häntä, silmissä ei ollut ilmettä. Outo tapaus, hyvin outo tapaus.
"Kanada on jees", poika kohautti olkapäitään. Tupakan natsa nakattiin taas mäkeen tumppaamatta. "Siitä tähdestä en sitten niin tiedä", poika hymähti. "Ite oon ihan paljasjalkainen san Diegolainen", poika kertoi. Niin, mutta miksi kertoi? Olisiko sen edes pitänyt kiinnostaa toista, saati olisiko Snakea pitänyt kiinnostaa jutustella kenellekään kepeään, tuttavalliseen sävyyn? Ei olisi, mutta miksi niin sitten tapahtui?

"En mä ikinä ketään tahalteen ärsytä", valehteli Jetsam. Eihän hän nyt oikeastikaan ollut tuota asiaa tajunnut, mutta yleistä ärsyttämistä hän kyllä harrasti. Myrkyllinen hymy oli edelleen toisen pojan kasvoilla, Jetsam alkoi salaa jopa pitää tuosta hymystä. Vaatteitaan pudistellen hän nousi seisomaan irroittamatta silmiään toisesta, ehkä ihan vain ärsyttääkseen.

"Joo, on Kanada ihan ok. Pidempään mä kyllä täällä oon asunut ku siellä", hän sanoi myöskin miettien, miksi puhui jotain tällaista, mikä ei oikein kiinnostanut häntä itseäänkään. Ehkä koska toinenkin oli puhunut asumisistaan. Hän kävi myös nojaamaan aitaan sen toiselta puolelta.

"Aha", Snake tuhahti pyöräyttäen silmiään ja kätkien hymyn. Miksi hän ei oikein tahtonut uskoa noita sanoja? Poika tuijotti taas. Enää se ei häirinnyt, eikä snaye näyttänyt närkästyneeltä saati ärtyneeltä. Hymystään tuo ei kuitenkaan luopunut.

"Ok", poika nyökäytti päätään. Snaken hymyssä pilkahti huvittuneisuutta ja jotain muutakin, kun toinen nojasi aitaan vastakkaisella puolella. Se oli aika lähellä, mutta sen ei olisi pitänyt häiritä Snakea. Miksi se sitten tuntui jopa häiritsevän? Poika tuntui jotenkin etäisesti tutulta, kai se oli tullut nähtyä käytävällä joskus. Kenties heillä oli joitain samoja kursseja? Jaa, tunneilla Snake ei ollut kiinnittänyt ympäristöönsä tarpeeksi huomiota, jotta nyt muistaisi.
"Sä olet kans kolmosella?", snake kysäisi kepeään sävyyn pysytellen yhä lievästi myrkyllisessä hymyssä. Häntä ei huvittanut hymyillä normaalisti, koska ei ollut syytä.

"Olen joo kolmosella", sanoi Jetsam ja pisti merkille toisen kepeän sävyn, "ollaan varmaan oltu samoilla tunneilla koska sä näytät tutulta." Jetsam nojasi päätään käsiinsä ja yritti saada toisen nimeä päähänsä, varmasti hän oli sen jossain kuullut. Kun tämän nimi ei kuitenkaan tullut päähän, päätti Jetsam tästä ärsyyntyneenä kysyä sitä.
"Mikä sun nimi muuten on?" hän esitti kysymyksensä kuin ohimennen.

Kysyttyään tätä ratkaisevaa pikkuseikkaa, Jetsam alkoi rämpälätä aitaa hiukan ja kohta tökkäsi etusormensa poskeensa.

Snake nyökäytti päätään toisen myöntävälle vastaukselle. Ja sitten ttuo mainitsikin jotain samoista kursseista, ja siitä että Snaye näytti tutulta. Toinen näytti oikeastaan aika veikeätä nojaillessa päätään käsiinsä tuossa vasten aitaa... Ja miksi ihmeessä hän ajatteli tuosta ärsyttävästä tyypistä näin? Ja miksi hän puhui sille kepeästi, melkeimpä rentoutuneena ja väsymyksen sekaisen masennuksensa unohtaneena? Kai toisen seura teki hyvää. Eikun hetkinen?! Poika hymähti, kun toinen kysyi nimeä.
"Snake", poika lausui virnistäen nyt hieman kettumaisesti. Sama vanha hivenen myrkyllinen ilme palautettiin kuitenkin nopee. "Lee. Sun?", lisättiin vielä hivenen viiveellä etunimestä.

"Mitä sä säädät sen aidan kanssa?", poika kysäisi hieman huvittuneena. Ja hetken mielijohteesta kiipesi itsensä toiselle puolelle aitaa tippuen vain muutamien senttien päähän toisesta. Kuten sanottu, kissat tippuvat aina jaloilleen. Kai sama sitten päti kissamaisiin jalallisiin käärmeisiin?

"Käärme", sanoi Jetsam puoliajatuksissaan kuullessaan toisen nimen, hymähtäen perään naurahtavasti. Käänsi päätään enemmän Snaken puoleen katsoakseen tuota myrkyllistä hymyä, "oikee myrkkykäärme. Mä oon Jetsam. Doyle on sukunimi."
Entisestäänkin jo rentoutuneena Jetsam raapi korvallistaan.
"Mä mitään säädä", sanoi Jetsam jatkaen sitten aidan rynkyttämistä, "tosta lähtee hauska ääni."

Tosiasiassa äänessä ei ollut mitään ihmeellistä, saati sitten hauskaakaan, Jetsam vain sattui olemaan sellaisessa mielentilassa, että halusi rynkyttää aitaa, etenkin Snaken seisoessa melkein kiusallisen lähellä.

"Jep", poika naurahti. Käärmepä hyvinkin, myrkkykäärme. Poika painoi mieleensä nimen, Jetsam Doyle... Kai hän oli sen jostain kurssilistasta joskus lukenut, kuulosti jonkinverran tutulta.
"Säädätpäs", Snake väitti vastaan ja hymähti kepeästi. "Vai hauska ääni? Sä olet ihan sekaisin."
Tapa, jolla Snake asian ilmoitti ei ollut ärhäkkä tai syyllistävä, pikemminkin vain huvittunut.

Snake nojasi itsensä aitaan lopettaakseen Jetsamin sillä leikkimisen. Poika virnisti erittäin pirullisesti pojalle, vaikkei Snaye tiedostanutkaan hän sai pian huomata olevansa miltei kiinni Jetsamissa. Sehän oli tahatonta, eikö? Snake hymyili taas, jo tutuksi tulleeseen tyyliin.

"Oon mä tota kuullu ennenkin", sanoi Jetsam, näin ollen lopetti aidan rynkyttämisen ja kääntyi kokonaan Snakea päin hänkin aitaan nojaten. "Tai siis sitä että oon sekaisin, en mä oikeestaan, kaikki muut on outoja ja mä oon normaali."
Näinpä Jetsam oli jakanut käsityksensä Snaken kanssa, eipä oikeastaan tiennyt mitä tuo siitä ajattelisi, ihan sama, hänen päätään ei tässä suhteessa kirveelläkään käännettäisi.

Jetsam vastasi Snaken hymyyn. Normaalissa tilanteessa olisi hän jo ollut useita metrejä kauempana, mutta nyt heidän välissään oli vain muutama sentti, eikä se häirinnyt Jetsamia millään muotoa. Läheisyys tuntui kihelmöivältä, hauskalta. Ajatuksissaan Jetsam hymyili vinosti.

Snake kohautti olkiaan Jetsamille. Poika uskoi kyllä, että toinen oli saanut kuulla oudoista tekemisistään muilta. Poika kuitenkin lopetti aidan kanssa leikkimisen ja nojasi tuokin sitä vasten. Sitten se pamautti teoriansa vasten kasvoja. Snaken pokka petti.
Poika nauroi räkäisesti nojaten aitaan, lauhduttuaan tuo katsoi Jetsamia.
"Oikeastaan ihan fiksu teoria... Eihän kukaan voi varmana sanoa mikä se normaalin käsite on."

Snakesta oli ihan kiva, ettei poika kadonnut mihinkään. Yleensä pahis toivotti kaikki helvettiin ympäriltään, miksi sitten ei nyt? No, Jetsam oli mukava, huvittava ja muutenkin... tuollainen. Snake ajatteli harvoin hyviä juttuja tuntemattomista... hän ei osannut tutustua saati pitää ihmisistä. eihän kukaan voinut pitää hänestäkään, jos ei ollut pakko. Snake oli outo ja aika syrjäytynyt alkoholisoitunut narkomaani. Hänessä ei ollut mitään hyvää, ei siinä puolessa jonka muut hänestä näkivät. Hän oli silmitön poika, joka ei osannut katua virheitään.

Ja nyt tuo yksi oli aivan lähellä... Mikä tuntui hyvältä. "Onko sulla muitakin teorioita?", Snake kuuli kysyvänsä.

Jetsam katsoi täysin rauhallisena nauravaa Snakea, hänestä jutussa ei ollut mitään hauskaa, mutta ilmeisesti Snaken huumorintaju oli hyvinkin kummallinen.
"Sehän on silleen sana jolla ei oo oikeeta merkitystä, se on kaikille vähän eri", sanoi Jetsam, tajuamattaan hän päästi suustaan jotakin harvinaisen fiksua.

Snake alkoi todella kiinnostaa Jetsamia, hän kallisti päätään oikeaa olkaansa vasten. Vähän ironista sinäänsä, tästä pojasta hän tavallaan piti, vaikka olisi voinut kiinnostua kenestä tahansa muustakin, jostain joka ei viskele palavia tupakoita rinteeseen.
"Ootko sä muuten varma ettei ne sun röökit sytytä tuolla mitään?" hän kysyi käännettyään katseensa puolen sekunnin ajaksi siihen suuntaan, minne hän muisti Snaken viskanneen tupakan natsat.

Snake nyökytteli. "Niinpä, et sä niin sekasin o ku mä luulin", poika totesi hymähtäen vinosti. Pahispoju oli selvillä siitä, että askissa poltteli vielä yksi vaivainen tupakka, mutta sen tuo aikoi säästää suurempaan hätään. Nyt kehossa oli nikotiinia ihan tarpeeksi, että Snake selviäisi hengissä.

Jetsam kallisteli päätään, johon snake vastasi kohottamalla kulmiaan. mitähän poitsu nyt sääti? se oli todellakin säätänyt paljon näinkin lyhyen ajan sisään... Kysymys röökeistä sai Snaken virnistämään kettumaisesti.
"Mitä väliä?", poika heitti kallistaen nyt vuorostaan itse päätään, vastakkaiseen suuntaan kuin Jetsam. "Mistäpä sä tiedät, vaikka mä olisin kauhee pyromaani, joka yrittää polttaa sut elävältä? Tai sit muuten vaan hullu", Snaye heitti vinkaten silmää.

Tyytyväisenä Jetsam hymähti ja niksautti niskojaan.
"Mä tiesin että sä vielä myöntäisit etten mä oikeesti oo sekasin", hän sanoi antaen taas vinon hymyn löytää tien kasvoilleen. Hän alkoi taas kieputtaa hiustupsua sormensa ympärille.

"En mä tiedäkään", sanoi Jetsam hilpeästi, "sä oot siinä mielessä aika harvinainen tapaus että mä oon vähän huono alkaa kunnolla jutella ihmisten kanssa. Jos sä oisit pyromaani, niin siinä tapauksessa se ois aika paska juttu. Mua ei sitä paitsi huvittaisi kuolla tulipalossa."

"En mä mitään myönnä", Snake tuhahti pyöräyttäen silmiään ja kätkien huvittuneisuutensa sen myrkyllisen ilmeen taa, joka oli saanu tulla Jetsamille jo tutuksi.

Snaye hymyili myrkyllisesti, tietäväisenä. Kuitenkin, kun jetsam kertoi hänen olevan harvinainen tapaus, snayen ilme lientyi, muuttui hieman kummastuneeksi. "Aha, mullon vähän sama juttu ihmisten kanssa", poika kertoi, eikä edes tiennyt miksi sen sanoi. "Miten sä sitten tahtoisit kuolla, jos et tulipalossa?", poika kysyi aidon kiinnostuneena, hymyillen varmaan sekunnin ihan normaalia, säteilevää hymyä saaden siihen vasta sen jälkeen myrkyllisen säväyksen.

"Varmasti sä vielä myönnät", sanoi Jetsam venytellen käsiään ja virnistäen leveästi. Entistä enemmän tuo myrkyllinen ilme viehätti häntä, ei hän sitä kuitenkaan ollut paljastamassa. Vielä ainakaan.

Kuullessaan Snakella olevan sama juttu ihmisten kanssa, keskusteleminen vähän hankalaa ja pakonomaistakin, Jetsam hymähti. Nojasi päätään käteen, jota tuki aidan reunaan. Hän yskäisi avatakseen kuivunutta kurkkuaan, kostutti huuliaan.
"Nopeasti. Varmaan nukkuessa", sanoi Jetsam, "niinku kaikki muutki. Silleen ettei enää vaan ikinä herää."

Snake pudisti päätään hieman, Jetsam ei tuntunut luopuvan kannastaan. eipä luopunut snakekaan, vaikkei väittänyt enää mitään. Mieli olisi tehnyt, mutta luonto ei antanut.

Jetsam kertoi tahtovansa kuolla nopeasti nukkuessaan. Snake naurahti, toinen lisäsi vielä että kaikki muutkin tahtoivat. Snaye ei tahtonut.
"Mä haluan kuolla sillen, et mä tunnen kuolevani. Tai sit kännissä tai aineissa. Hukkua vaikka, sillon viimenen tunne olis euforia... Tai ehkä yliannostukseen, vaikka heroiinia", Snake kertoili. Mukavaa, nyt hän kertoi kuolemastaan jollekin pojalle. Ja sen 'jonkun pojan' kanssa Snake viihtyi huolestuttavan hyvin. Kai hän oli vain sekaisin.
"Pois nukkuminen olis tylsää, jotenkin niin kliseistä."

Jetsam nyökkäsi suurieleisesti ja kuunteli mitä Snake kertoi.
"Mistä tiedetään, että hukkuessa viimeinen tunne on euforia?" kysyi Jetsam, nytkäyttäen oudosti itseään muutaman kerran. Hän oli tuntevinaan jonkinlaista staattista sähköä sillä muutamalla sentillä, joka heidän välissään oli, ehkä vain kuvitteli. Hän antoi kätensä rämplätä aitaa vielä vähän lisää, ehkä tietoisesti näin ärsyttäen Snakea.

Tämä oli noin suunnilleen samankokoinen kuin Jetsam itse. Pörrötukka piti siitä, hänen mieleensä ei erityisesti ollut katsoa ihmisiä ylös- tai alaspäin. Osittain se ehkä oli syitä, miksi Jetsam viihtyi juuri siinä paremmin kuin ihmisten luona yleensä. Ei hän silti voinut kiistää sitä tosiasiaa, että vatsanpohjassa tuntui jotakin kihelmöivää, olihan se tunne Jetsamille jo jokseenkin tuttu. Vaikka kuinka olisi jatkanut järkeilyä. Eikä hän voinut olla mitenkään varma seuraamuksista, etenkään kun epäluottamuksen tunne hyppeli jossain Etelä-Afrikassa.

Snake hymähti, niin mistäpä sitä varmaksi kykenikään tietämään.
"Kai se on testattu jollain sairaalla 'kytketäänpä nyt tuo rotta tähän ja tarkkaillaan sen aivokäyrästä miten se reagoi kun se laitetaan elävänä tänne astiaan ja tapetaan hukuttamalla' -jutulla. en mä tiedä, mut pitäähän se varmaan itse kokea ennen ku voi tietää varmaks", Snake puheli katsellen hieman kummissaan, jopa hieman ärtyneenä Jetsamin hyppimistä. Se teki tuon varmasti tahallaan.

Hetken mielijohteesta Snaye tarttui poikaa molemmin käsin olkapäistä yrittäen näin pitää tuon hetken paikallaan. "Älä viiti kokoajan hyppiä, sähköjänis", Snake ärähti, kasvoilla oli todellakin ärtynyt ilme. Se laimeni kuitenkin pojan tajutessa kuinka lähellä toista oli nyt. Kasvoillä välähti ymmärrys, jotain oikeastaan hämmentynyttä noloutta, mikä meni nopeasti ohi pojan taasen virnuillessa myrkyllisesti hymyillen. Silmissä tuikki.

"Niin ehkä. Rotille ollaan aika julmia", sanoi Jetsam taivuttaen niskaansa taaksepäin sitä venytelläkseen.

Jetsam tunsi jotain sairasta mielihyvää kuullessaan Snaken kohta ärähtävän hänelle. Nyt toinen oli jo liian lähellä, ihana kutkutus Jetsamin vatsassa voimistui.
"Se hyppiminen, sitä mä en tee tahallaan. Sen aidan rynkyttämisen kyllä", sanoi Jetsam seesteisesti hymyillen, kädet hänen olkapäillään tuntuivat kuin polttavan. Toisen hämmentynyt ilme sai taas sen saman sairaanpuoleisen mielihyvän virtaamaan Jetsamiin. Hetken hän vain seisoi katse Snaken kasvoissa, silmissä. Huulissa. Jetsamin ei paljoa tarvinnut kumartua eteenpäin, kun hän suuteli kevyesti toisen huulia.

//en kestänyt enää. XD//

- aaws♥ -

Snake pyöräytti silmiään, hän ei kysynyt miksi toinen sitten rynkytti aitaa jos teki sen tahallaan. Hyppiminen taas oli... No, outoa mutta ymmärrettävää. Toinen ei irrottanut hänen käsiään olkapäiltään, eikä Snake tehnyt sitä itsekään. Jetsamin katse tutki hänen kasvojaan, mikä oli hyvin häiritsevää, varsinkin tuolta pojalta. Silti Snaye salli sen tuolle. Katse pysytteli hetken liian kauan hänen huulillaan, Snake kerkisi kohottaa kalmiaan ja raottaa huuliaan kysyäkseen mitä tuo tuijotti. Ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan kun jo tunsi huulet omillaan.

Snake lamaantui täysin, silmäluomet painuivat hitaasti kiinni ja kädet olkapäiltä karkasivat toisen niskaan. kaikki tuo tapahtui lähes automaattisena raktiona. hieman haparoiden mustatukka vastasi suudelmaan, jota olisi voinut jopa väittää hänen ensimmäisekseen. Olihan hän varmasti kännissä tai aineissa jonkun kanssa nuollut, mutta sitä ei laskettu kun poika ei muistanut. Snake irrottautui toisen huulista ja katseli tuota.

"Miten sä nyt noin?", poika kysäisi hymähtäen pirullisesti. Hieman päätään pudistaen Snake olikin jo pian maistamassa Jetsamin makua tuon huulilta toistamiseen.