You might be a big fish in a little pond

// rige featuring mary-ann.

Kuinka tavallinen näky Jared Hawkins on Aston High Schoolin kirjastossa?
Aivan, ei kovinkaan tavallinen. Ja tänään hän oli huonolla tuulella.

Nyt tuo mustahiuksinen nuorukainen kuitenkin istui kirjaston nojatuolissa rennosti, jalat nostettuina lähimmän pöydän päälle. Yllä tummansinisistä farkuista, valkeasta kauluspaidasta ja mustista Lacosten kengistä koostuva asukokonaisuus, luonnollisesti merkkituotteita kaikki. Kädet kääntelivät hajamielisenä jonkun lehden sivuja, ennen kuin tuo tipahti lattialle tuolin viereen.

Pistävän siniset silmät kohosivat ylös, jätkän tervehtiessä hurmaavalla hymyllä ohi kävelevää brunettea, joka oli ollut hänen seuranaan ehkä pari päivää sitten. Tyttö hymyili kuin Naantalin aurinko, ennen kuin kipitti jumalattoman suuret korot kopsuen pois.
Tuon kadottua nurkan taakse, pois nuorukaisen näkökentästä, Jared pudisteli päätään nojaten sen käteensä, huokaisten turhautuneena. Hän kaipasi älyllistä seuraa eikä mitään bimbo blondeja, hiusväristä huolimatta tuokaan neitokainen ei älyllään hurmannut. Vaahtomuovia pää täynnä, turhauttavaa.

Vähä-älyistä hameväkeä hän tänne karkuun oli tullutkin, nuo kun eivät nörttien pelossa kirjastoon koskaan astuneet. Miksi ne älykkäämmät yksilöt oli haudattu jonnekin kivien alle?
Vai eikö hänen charminsa vain purrut enää? Traagista, erittäin traagista...

//Saavun~
Mary-Annen look

Blondi neito vaaleine hiuksineen sekä suurine, tummine ripsieen käveli mustat korkokengät kopisten koulun käytävällä suunta kohti kirjastoa. Hän asteli kirjastoon hieman vasten tahtoaan, sillä viimeksi tänään ollessaan siellä eräs todella inhottava, närkäs hempukka oli alkanut aukoa hänelle päätään aivan tyhjästä! Ja sellaista ei Mary-Ann McAllister sietänyt ollenkaan, ei todellakaan!

Tyttö antoi katseensa kiertää läpi koko kirjaston. Hyvä, ei näkynyt sitä blondia missään. Vain hänen nörttilaumansa, joka ahersi vieläkin hänen esseetä kohta alkavalle tunnille sekä yksi poika makoilemassa kirjaston nojatuolilla - eikä ihan kuka tahansa poika, vaan Jared Hawkins, koripalloilija numerolla 3!
M.A tiesi ja tunsi tuon nuorukaisen jotenkuten, joten tuntui kuin tehtävältä tervehtiä toista.
"Hei Jared. Näytät ottavan aika rennosti", M.A tervehti toista ja veti yhden vapaan tuolin toisen nojatuolin lähelle istuutuen siihen jalat ristien.
"Mitäs sulle kuuluu? Onks treenit uuvuttavat?" tyttö puheli tottuneeseen tyyliin ja soi toiselle suuren, valloittavan hymynsä valkoisten hampaidensa kera.

Voisiko tosiaan olla niin, että häntä ei pidetty enää hurmaavana ja komea?
No ei helvetissä voinut olla totta, naisten älykkyysprosentti vain oli laskenut pelottavan alas.

Silmät yhä suljettuina poika haroi mustia hiuksiaan. Kuullessaan naisäänen vieressään tuo oli huokaisemassa ääneen, kunnes kohotti katseensa ja kohtasi tulijan siniset silmät. Huokaus nielaistiin takaisin ja poika kohottautui istumaan hivenen paremmin, jokseenkin yhä rötköttäen varsin rennon puoleisesti tuolissa.
"Ah, Mary-Ann", vastattiin toisen tervehdykseen lipevän puoleisesti, mustatukan sitten naurahtaessa ja tervehdyksen muuttuessa tuttavallisen rennoksi. Käsi lipui haromasta hiuspehkoa, pojan ristiessä sormensa syliinsä, sinisten silmien kiinnittyessä tuolin itselleen kaapanneeseen blondiin.

"Erittäin uuvuttavia", vastattiin sitten tuon tehostaessa sanojaan väsyneellä ilmeellä, ennen kuin virne kohosi suupieliin.
"Entä omasi? Ottaako kannustaminen voimille?"

Mary-Ann kohotti kulmiaan ja päästi huuliltaan pitkän huokauksen toisen kysymyksen jälkeen.
"Joo, vaikka mulla onkin loistava kunto. Onneks uskolliset apulaiseni tekevät puolestani esseen mr. Meyerille", vaaleaverikkö puheli ja vilkaisi kolme nörttiä, jotka rustasivat edelleen hänen esseetään. Kuinka kauan siinä muka voisi vielä mennä?
"Hitaita kuin etanat. Ehkä pitää vaihtaa nopeimpiin yksilöihin", M.A tokaisi närkästyneenä ja kääntyi takaisin Jaredin puoleen hymyillen tälle valloittavasti.

"Saanks mä kysyy jotain henkilökohtaista?" blondi aloitti, mutta oli jo valmiina kysymään mieleensä ponnahtaneen kysymyksensä, vaikka toinen vastaisikin kieltävästi.
"Mitä hemmettiä sä teet täällä? Siis kirjastossa?" tyttö kysyi ihmeissään ja tutki Jaredin olemusta. Toinen ei todellakaan kuulunut kirjastoon.

Jared kohotti kulmaansa toisen vastaukselle, sinisten silmien vilkaistessa kolmen nörtin suuntaan, jotka näyttivät uppoutuneen täydellisestä esseen mahtavaan maailmaan. Nuorukainen naurahti siirtäen katseensa takaisin blondin puoleen.
"Kenties ne ovat hitaita, tai sitten yrittävät saada täydellistä jälkeä, sillä sinähän ansaitset tunnetusti vain parasta", todettiin tytölle hymyillen samalla enempi vähempi flirttailevasti. Laiskasti poika vilkaisi Mary-Annea kulmiensa alta tuon todetessa, että saisiko hän kysyä jotain henkilökohtaista. Kun kyse oli tuosta tytöstä, ei koskaan voinut tietää mitä sieltä tulisi...

Mutta kun tuo oli esittänyt kysymyksensä, Jared näytti vain hämmästyneeltä, kohottaen sitten kulmaansa, ennen kuin suu suli virnistykseen. Ei tuo nyt kyllä niin kovin henkilökohtaista ollut, mutta poika ei vaivautunut huomauttamaan asiasta toiselle: sehän saattaisi vaikka ottaa nokkiinsa, hameväki oli kovin herkkä huomautuksien suhteen.

Siniset silmät keskittyivät tutkiskelemaan kirjaston seiniä ja hyllyissä lojuvia kirjoja, miettien tytön kysymystä. Tosiaan, mitä hän nyt oikeastaan teki täällä. 'Tulin idiootteja vaahtomuovipää-naisia karkuun' ei olisi kovin fiksu selitys varsinkaan Mary-Annelle, jonka ystäviä nämä nimenomaiset naikkoset saattaisivat huonolla tuurilla olla. Ja Jaredin tuurin tällaisten asioiden suhteen tuntien se olisi aivan varmaa, että hän loukkaisi blondin ystäviä.
"Kuhan vain rentoudun, aulassa ja käytävillä on kauhea metakka ja se ei ainakaan auta päänsärkyä", heitettiin sitten puoliksi totta oleva vastaus hienoisella olan kohautuksella höystettynä.
"Sinä varmaan tulit noutamaan esseesi vai kuinka?" tiedusteltiin sitten samalla kun kasvoille loihdittiin takaisin hymy.

Mary-Ann hymähti tyytyväisen kuuloisena Jaredin toteamukselle siitä, että tyttö ansaitsi vain parasta.
"No... Tottahan se on", tyttö hymisi ja naurahti heleästi. Hän vilkaisi taas nörttejä, mutta antoi katseensa sen jälkeen tarkkailla Jaredin ulkonäkö. Toisen ulkonäkö miellytti M.A:ta ja blondi voisikin ihan hyvin leikkiä toisen kanssa hitusen. Mutta tänään hän ei ollut ihan sillä tuulella, ei ainakaan enää. Sen hemmetin Steelen muija oli onnistunut pilaamaan M.A hyvän mielen. Ehkä, jos hän puhuisi toisesta hieman ilkeyksiä, tulisi Mary-Annellekin parempi mieli.
Ja ah, miten tyttö rakastikaan keksiä päättömyyksiä?

"Tiiäks tän Steelen muijan?" Mary-Ann kysyi ja kohotti hivenen toista kulmaansa tutkien nyt manikyroituja kynsiään muka niin tarkasti.
"Se tuli aukoo mulle päätään, ihan tyhjästä! Uhkas hakkaa mut, jos kertoisin rehtorille siitä. Kauhee bitch", Mary-Ann manasi ja puri hampaitaan tiukasti yhteen. Nyt häntä alkoi vain entistä enemmän kiukuttaa. Ehkä tähän pitäisi keksiä vielä jotain mehevämpää lisäksi. Niin kuin kastikkeeksi.
"Ei mikään ihme, kun tulee tuolla tavalla vittuilee... Kun ei onnistunu viettelee mua. Oho, sanoiks mä nyt, että se on lesbo? Oho, hups. Lipsahti", M.A sanoi muka ihmeissään ja nosti kämmenensä suulleen.
"Voi mua ja mun suurta suuta", tyttö parahti hiljaa alkaen pudistaa päätään.
No, ainakaan nyt Jared ei ikimaailmassa voisi Lenore Steelestä kiinnostua tämän jälkeen. Se muija ei ansaitsisi ketään.

Sanat näyttivät miellyttävän Mary-Annea suuresti, niin kuin hän oli odottanutkin. Tyttö kun taisi rakastaa kehuja ja itseensä kohdistuvaa huomiota, eikä sellaista tuon näköiselle neidille Jaredinkaan ollut vaikea antaa.
Itsetyytyväisesti hymyillen poika tutkaili toista katseellaan, ennen kuin jäi tuijottamaan tuon silmiä. Steelen-muijan? Kuka nyt sitä ei tietäisi! … Ai niin, Astonissa tyypit eivät tienneet… no, mitään. Jared tiesi, ja hän tiesi, että se Steele... No, on ainakin helvetin rikas, jos ei muuta. Nuorukainen kuunteli tarkkaavaisesti blondin sanat, tyttö näytti kihisevän kiukusta. Mitähän nekin kaksi olivat tapelleet?

Mutta kun Mary-Ann jatkoi juttuaan, pojan suu loksahti auki – ja yhtä nopeasti kiinni, silmistä kuitenkin paistoi ensin hämmästys ja sitten avoin huvittuneisuus. Jared oli jo purskahtamassa nauruun, sekä sanojen että blonditytön ilmeiden ja eleiden johdosta, mutta veti naamansa pokerille ja näytteli välinpitämätöntä, kuin asia ei kiinnostaisi häntä pätkääkään. Eikä se kyllä periaatteessa kiinnostanutkaan.
"Jaahas", tyytyy toteamaan kuivakan puoleisesti, pään kallistuessa hivenen, ennen kuin nuorukainen virnisti valkeiden hampaiden välähtäessä.
"Ja mitä tulee suusi suuruuteen... No, se on oikein sopivan kokoinen", hymisee hetken hiljaisuuden jälkeen hymyillen sitten pienesti, ennen kuin keskittyi tutkailemaan taas kirjaston hyllyjä, jotka notkuivat oppikirjojen painosta.

Harmi, ettei Jared pahemmin kiinnostunut tästä uudesta juorusta. Tyttö olisi voinut alkaa selittää vaikka mitä, mutta jos toista ei kiinnostanut, kuten tyttö nyt ainakin ajatteli, jättäisi vaaleaverikkö asian sikseen. Ainakin hetkeksi.
"Hmm, kukaan ei ole varmaan koskaan kehunut suutani", tyttö sanoi leikillään ja naurahti heleästi. Ah, lisää, lisää kehuja kiitos tännepäin! Ne saivat tyttösen aina hyvälle tuulelle.

"N-n-n-neiti M-M-M-McAllister..." mumistiin niin hiljaa, että M.A kuvitteli kaiken olleen vain harhakuvitelmaa. Mutta kuitenkin kääntyi nörtteihin päin tuntiessaan jonkun katseen niskassaan.
"No? Saitteks te sen valmiiks?" M.A kysyi ja kurtisti hivenen uhkaavasti kulmiaan. Nörttityttö nyökytteli rivakasti ja työnsi pöydällä olevaa konseptipaperia Mary-Annen suuntaan. Mary-Ann nappasi paperin pöydältä ja silmäili sen nopeasti pintapuolisesti.
"Hmm.." tyttö hymisi katsellessaan paperia.
"Joo, eiköhän tää oo tässä", blondi totesi sitten, hymyili Jaredille suuresti ja taittoi esseen asettaen sen laukkuunsa. Nörttilauma ponkaisi nopeasti pystyyn ja katosi sen sileän tien kirjastosta.
"Taitaapa tulla täys kymppi", tyttö kihersi tyytyväisenä.
"Mitäs sulla on viikonloppuna suunnitelmissa?" M.A kysäisi ohimennen.

Voi kuinka helppoa neiti McAllister olikaan pitää hyvällä tuulella, eihän toista tarvinnut kuin hieman imarrella ja tyttö suorastaan kehräsi tyytyväisyydestä. Ja Jaredkin katseli mieluummin iloista Mary-Annea kuin murjottavaa, hapan sirtruuna Mary-Annea. Iloisempi versio oli aina paljon viihdyttävämpi kuin murjottava. Mustatukan huulille levisi hienoinen hymy tuon kohentaessa lopulta asentoaan niin, ettei enää puoliksi maannut penkillä, vaan istui ihan kunnolla.

Pistävän siniset silmät kääntyivät salamana änkyttävän äänen puoleen, paikantaen ne nörtit, joille blondi oli tehtävänsä antanut. Hymyillen maireasti Jared seurasi sivusta, kun Mary-Ann tarkasteli esseetä ja passitti työvoiman sitten tiehensä. Kätevää kyllä, totta puhuen eräs essee pitäisi kirjoittaa.. Sen voisi tällä kertaa teettää jollakin muulla, nuorukainen ei jaksanut tuhlata aivojaan moiseen.

"Ah, hyvää siis kannatti odottaa?" naurahdettiin tytön sanoille, ennen kuin hän syventyi miettimään toista kysymystä ohikiitäväksi hetkeksi.
"Ei mitään kummempaa. Oisko mitään bileitä tiedossa? Vois olla juhlafiilis", vastaa iskien leikkisästi silmää sanojensa lopuksi. Tosiaan, viime bileistä tuntui olevan tuhottomasti aikaa, eikä niitä muutenkaan ollut koskaan liikaa.

"Nokun mä mietin kanssa, että oisko bileitä tiedossa! Mä oon nini turhautu, haluisin vaa bilettää. Täytyypä ottaa heti selvää, kuka pitää nyt bileet.." tyttö mutisi loppuosan itsekseen ja kaivoi esille vaaleanpunaisen kännykkänsä. Nopeasti hän näpytteli siihen viestin, jossa uteli viikonlopun bileitä ja asetti kännykkänsä vieressä olevalle pöydälle.
"Noin. Ehkä joku kohta tekstaa ta-" Mary-Ann ehti sanoa, kun hänen kännykkänsä ilmoittikin jo saapuneesta viestistä. Ah, ihanaa, että hänelle vastattiin niin nopeasti.
M.A luki viestin ja alkoi myhäillä tyytyväisesti.
"Helena viettää synttäreitään isänsä yöklubilla perjantaina. Sinne on kaikki (kerma) tervetulleita", tyttö kertoi viestin sisällön ääneen ja nosti katseensa kännykkänsä näytöstä Jarediin hymyillen iloisesti.
"Eli.. Me nähdään perjantaina?" vaaleaverikkö kysäisi naurahtaen heleästi ja asetti kännykkänsä takaisin laukkuunsa.

"Onks sulla mitä seuraavaks? Mulla on yhteiskuntaoppii. Ja just sille tunnille tää essee piti palauttaa", M.A puheli taas tuttavallisesti.

Siniset silmät seurasivat tiiviisti blondin liikkeitä tuon kaivaessa puhelimensa esiin ja näpytellessä viestin liikkeelle. Ei kerinnyt kulua hetkeäkään, kun kännykkä piippasi jo viestin saapumisen merkiksi. Kun tyttö ilmoitti viestin sisällön ääneen, silmiin syttyi hienoinen, ahnas pilke, joka kertoi Jaredin olevan enemmän kuin mielissään siitä, että viikonlopuksi olisi bileet tiedossa.
"Loistavaa", poika tyytyi virnistämään, rypistäen sitten kulmiaan miettivästi.
"Helena... Se pitkä kiharahiuksinen blondi, huutosakkilainen?" kuului kysymys tuon huulien välistä, sillä hänen olisi varmaan parasta varmistaa, että todella tietäisi kenestä oli kyse. Olisi hyvin epämiellyttävää jos hän menisi onnittelemaan väärää henkilöä…

"Me nähdään perjantaina", Jared vahvisti iskien silmää leikkisästi. Totta helvetissä hän tulisi, eihän siinä ollut kahta sanaa sanottavana. Jared Hawkins ei jättäisi bileitä, varsinkaan isoja sellaisia, välistä missään tapauksessa. Paitsi että bileiden pitäisi olla hyvät, jotta hän viihtyisi pidempäänkin... Joten toivoa sopi, että tämä Helena olisi loihtinut ystävineen jotakin hienoa. Yöklubi-sana kuulosti kuitenkin sen verran lupaavalta, että kyllä hän käväisisi ainakin katsomassa millainen meno olisi, kyllähän sieltä pois pääsisi jos ei miellyttäisi.

Jared havahtui ajatuksistaan Mary-Annen kysymykseen, tuon katseen harhaillessa asteen verran poissaolevana pitkin seiniä, ennen kuin se kiinnittyi takaisin blondiin.
"Mhm, matikkaa", vastaa sitten kurtistaen kulmiaan. Matematiikan tunti, ehkä yksi hänen inhokki aineistaan. Ei hän kyllä muutenkaan koulun käynnistä liiemmin nautintoa saanut, mutta syystä tai toisesta matikan opettaja oli hänestä äärimmäisen ärsyttävä persoona. Toki hän tuon kanssa toimeen tuli, hän tuli kaikkien opettajien kanssa ainakin jotenkuten toimeen, mutta ei poika kyllä heistä pitänyt.

"Jep, just se Helena", M.A vastasi takaisin Jaredille ja loihti huulilleen viehkeän hymynsä kuullessaan heidän näkevän vielä uudestaan perjantaina.
"Ah, miten hienoa! Et pääse musta vielä eroon", tyttö naureskeli ja sipaisi etuhiuksensa korvan taakse. No, Mary-Annesta oli melko vaikea pysyä erossa, kun tyttö tunki kuononsa joka nurkkaan Gemman kanssa.

Kuullessaan toisella olevan matikkaa näytti M.A myös murheelliselta.
"Koita kestää", Mary-Ann sanoi lohduttavasti ja taputti poikaa reidelle.
"Mut mun pitää nyt mennä, että ope ei suutu", blondi totesi sitten ja nousi ylös tuoliltaan.
"Sunki pitäis kai kiirehtii, että ehdit ihanalle matikan tunnille", tyttö kehotti ja hymyili hurmaavasti käden samalla noustessa.
"Baj baj, Jared", hyvästeltiin ja annettiin nopea lentosuukko. Sittenkös tyttö jo asteli viehkeästi kirjaston ovia kohti.

Jared nyökkäsi hymyillen – kyllä hän näemmä sentään jotain muisti, vaikka toisinaan tuppasikin unohtamaan hameväen joko nimen tai ulkonäön. Eikä se aina ollut kovin hyvä asia.... Tuskin koskaan.
Toinen kulma kohosi asteen pari ylemmäs nuorukaisen naurahtaessa sitten kepeään sävyyn.
"Enkä haluakaan", sanottiin mustatukan hymyillessä samalla sitä hurmaavinta hymyään. Hän ei varsinaisesti ollut koskaan tehnyt Mary-Annen kanssa.... hmh, lähempää tuttavuutta, joten bileissä voisi siihenkin tilaisuus olla. Ja olihan blondi jo itsessään ilo silmälle, että kyllä tuota nyt viitsisi kauemminkin katsella.

Naurahdus kumpusi tuon huulilta tytön näyttäessä surkeaa naamaa ja taputtaessa häntä reidelle.
"Nähdään", kuului hyvästelyt nuorukaisen suusta, tuon samalla kammetessa itsensä pystyyn, silmien seuratessa blondin kulkua siihen saakka, kunnes tuo katosi kirjaston ovesta ulos. Vasta kun neitokainen oli kadonnut näköpiiristä hän onki reppunsa lattialta ja lähti laiskasti astelemaan matikan luokkaa kohti.

// hihiii kiitos pelistää :---))