Yks ruma ja kaks kaunista

//Vlip feat Milo

Kerrostalon parvekkeen lasiovi vedettiin hiljaa auki ja suljettiin perässä, tosin ei pistetty aivan kiinni, jotta se ei menisi lukkoon. Käsissä neitokaisella oli tupakka-aski ja sytkäri, jotka hän laski parvekkeella olevalle pöydälle tuhkakupin vierelle, jota ei oltu putsattu varmaan viikkoihin. Tupakka napattiin askista ja asetettiin huulille. Sytkäri pistettiin päälle ja sytytettiin tupakka.
Mandy Landon vetäisi pitkän savut keuhkoihinsa ja päästi ne suuren henkäyksen aikana ulos. Hänen kasvonsa näyttivät uupuneilta ja silmät katsoivat tyhjyyteen. Sen siitä sai, kun oli yrittänyt nukuttaa lastaan koko hemmetin yön. Jep, Mandy ei ollut nukkunut viime yönä kuin ehkä juuri sen parisen tuntia, kun Jasper oli sitten päättänyt alkaa hinkua imetystä, jonka jälkeen poika alkoi itkeä vaatien hellimistä. Pitihän Jasperia nyt hoitaa ilman valituksia, kun se hemmetin molopää nukkui kuin tukki, eikä herännyt oman lapsensa itkuun.

Vihreät silmät katsoivat edessä näkyvää pilvenhattaraa tiiviisti tupakan sauhuessa hänen huulenpielessään. Tänään pitäisi muka vielä jaksaa kouluunkin lähteä. Kello oli puoli seitsemän aamulla ja koulu alkaisi vasta kahdeksalta, eikä Mandy saanut enää unta, joten oli stressin alaisena päättänyt vetää pienet aamusauhut. Milon äidin pitäisi puoli kahdeksan jälkeen tulla hoitamaan Jasperia, jotta Milo ja Mandy pääsisivät opiskelemaan kouluun. Nyt Mandysta tosin tuntui, että hän voisi jäädä täksi päiväksi kotiin, nukkumaan.
Tupakkantuhkaa varistettiin tuhkakuppiin tottuneesti ja katse pysyi yhä tiukasti siinä samassa pilvenhattarassa. Joka päivä oli samanlainen. Aina se oli Mandy, joka sai yöllä hoitaa parkuvaa lastaansa. Sen jälkeen hän oli stressaantunut ja meni aamutupakalle. Lapselle tulisi hoitaja ja Milo ja hän lähtisivät kouluun. Koulussa Mandy nukahteli kesken oppituntien ja purki turhautumistaan roskalaatikkoihin tai Miloon. Koulusta saavuttuaan Jasper olisi taas heidän kahden hoidettavana ja talo pitäisi samalla pitää siistinä. Milo ei siivonnut, joten sekin jäi Mandyn huoleksi. Tyttö siivosi, imetti lastaansa, teki ruokaa, katsoi, kun Milo lähti juhlimaan, jäi yksin kotiin hoitamaan Jasperia, pisti Jasperin nukkumaan, nukahti itse ja heräsi lapsen itkuun ja niin edelleen. Joka päivä oli aivan samanlainen ja se sai Mandyn yhä enemmän turhautuneemmaksi.

Miksi hemmetissä hänet oli kirottu tällä tavoin? Mandy mietti liiankin usein, jopa nytkin, että miksi hänen piti kärsiä tällaisestä. Kerran kun sitä eksyi nuorten bileisiin ja otti vähän tavallistakin enemmän, poksahti raskaaksi. Se ei todellakaan ollut reilua! Sen takia Mandy oli heitetty pihalle omasta perheestään, eikä hän saisi perintöä. Hän joutui muuttamaan luksuskodistaan tähän kämäseen ja ahtaaseen kerrostaloasuntoon yhdessä Milon ja Jasperin kanssa. Hän ei jaksanut enää huolehtia ulkonäöstään tai koulusta, kaikki meni päin helvettiä. Kirjaimellisesti!
Onneksi tänään hän pääsisi toiseen maailman baletin avulla.

Milo venytteli raukeana sängyssään ja nousi sen laidalle istumaan. Pojan huone oli melko pieni, siellä oli vain sänky, jonka päällä oli hyllykkö täynnä CD-levyjä ja elokuvia. Vieressä ikkunat ja ikkunan vieressä pieni tietokone/opiskelupöytä. Toisella seinustalla oli kaapit vaatteita varten. Keskellä lattiaa oli pieni ruskea rahi. Huone oli melko sotkuinen, vaatteita siellä ja vaatteita täällä. Paperilappusia pitkin lattioita, sillä poikahan ei tunnestusti pitänyt siivoamisesta. Hetken huone saattoi olla siisti, pojan äidin siivotessa sen. Mutta päivä ja se oli samanlainen sekamelska.

Milo nousi ylös ja venytteli uudestaan. Kello näytti varttia vaille seitsemää. Pojalla olisi siis hyvin aikaa valmistautua koulupäivää varten. Milo nappasi boksereidensa päälle lököt unihousut ja tallusteli huoneestaan suoraan keittiöön. Poika pisti kahvit tulemaan käveli sitten vielä hieman unisena olohuoneeseen istumaan. Milo huomasi Mandyn parvekkeella, muttei mennyt sanomaan edes huomenia, sillä aamuisin Mandy oli vielä enemmän äkäinen kuin muuten. Hetken istuttuaan poika nousi ylös ja käveli takaisin keittiöön. Kahvi oli tippunut. Poika kaivoi ainoan puhtaan mukin kaapista ja kaatoi kahvia siihen. Sitten Milo hörppäsi kuumaa kahvia ja käveli kuppi kädessä Mandyn huoneeseen, jossa oli Jasperin sänky. Pieni poika nukkui vielä, mutta Milo jäi sängyn laidalle katselemaan poikaansa ja hörppimään kahviaan. Milo rakasti omaa poikaansa kovasti, muttei vielä oikein ollut päässyt täydellisesti kiinni isyyteen, vaikka olisikin halunnut. Ehkä kohta siihen tottuisi. Ehkä?

Tupakka oli poltettu aivan loppuun asti ja Mandy tumppasi sen tuhkakuppiin hieman rajumman puoleisesti. Hän tuijotti hetken aikaa taivasta, kunnes värähti hieman viileydestä. Eihän tytöllä ollut päällä kuin löysä harmaa toppi, joka paljasti ehkä vähänkin liikaa kainaloiden sekä kaulanaukon kohdalta ja mustat miniyöshortsit, jotka peittivät juuri ja juuri hänen pakaransa. Heidän asunnossaan oli lämmintä, joten paljoa vaatetusta ei tarvinnut olla. Eikä Mandy jaksanut ajatella sitä, miten Milo hänen pukeutumiseensa reagoisi, sillä Milon mielipiteillä ei ollut väliä paskankaan vertaa.
Tyttö solmi ruskeat takkuiset hiuksensa nutturalle, sipaisi etuhiuksiaan pois kasvoiltaan ja astui takaisin lämpöiseen asuntoon.

Keittiöön kävellessään Mandy huomasi kahvin olevan valmiina. Ai mitä, oliko se molopää todellakin jo noussut? Ja kahviakin pisti tulemaan ja jättänyt sitä Mandyllekin?
Tyttö tunsi pientä onnellisuutta mielessään ja avasi kaapin oven. Ei yhtään mukia. Lavuaarillakaan ei ollut yhtään puhdasta mukia. Eikös se ollut eilen Milon vuoro pistää nämä astiat koneeseen?
Helvetin helvetti. Se siitä onnellisuudesta.
Mandy paiskasi ehkä vähän liiankin kovaäänisesti kaapin oven kiinni ja lähti metsästämään Miloa. Hän katsahti ensimmäiseksi toisen huoneen - tyhjä. Seuraavaksi vessan - vapaa. Missä ihmeessä toinen- Aaa.
Mandy astui hiljaa omaan huoneeseensa ja huomasi Milon katselevan Jasperia. Puhdas kahvimuki kädessään.

Mitään varoittamatta tyttö lampsi toisen luo, nousi varpailleen ja otti Miloa tukasta kiinni alkaen vetää toista pois huoneestaan.
"Mitä mä sanoin sulle eilen tosta tiskikoneesta", tyttö murisi vaarallisen kuuloisella äänellä ja tärisikin vielä turhautuneisuudesta.

Milo kuuli kun parvekkeen ovi meni kiinni, Mandy oli siis taas sisällä. Ja eikös kohta pamahtanut keittiön kaapin ovikin kiinni. Siinä samassa poika katsoi käteensä ja tajusi itsekin, että oli ottanut viimeisen puhtaan mukin. Ja tosiaan, eihän Mandy ollut kahvia juonut, kun poika keitti itse kahvit. No kohta sitä taas mentiin, mutta poika oli jo tottunut. Onneksi Milo omisti sen verran kehoa, ettei tytön "lyönnit" tai muut oikeastaan sattunut, ehkä vähän ilkeiltä ne tuntui, mutta itsehän poika oli tilanteeseensa ajautunut.

Samassa poika tunsi hiuksissaan toisen kädet, ei-niin-lempeällä-tavalla. Hiukset oli ainoa asia, mihin pojalla oli pakkomielle, joten näin aamuisin ei ollut Mandyltä viisasta ottaa niistä kiinni. Toisaalta, onneksi poika ei ollut vielä ehtinyt laittaa niiitä parempaan kuntoon.
"Ai saatanan saatana, päästä nyt irti!", Milo murahti ja riuhtaisi itsensä irti toisen otteesta ja lähti huoneesta. Samassa tästä episodista johtuen Jasper alkoi itkemään. Milo katsahti Mandyyn ja meni nopein askelin pinnasängyn luokse. Poika laski mukinsa lipaston päälle ja nosti sitten poikansa syliinsä. Hetken itkettyään lapsi rauhoittui. Ilmeisesti Milon läheisyys auttoi, sillä usein isä ei lastansa ehtinyt sylissä pitää, vaikka olisi halunnut.
"Eilen ei ehtinyt kuule tiskejä laittaa, tuli hyvä tennismatsi telkkarista! Sitä ei voinu missata, varsinkin kun mullakin on pelit kohta tulossa. Sai hyviä vinkkejä ittellekkin. Mistä tulikin mieleeni, että mulla menee illalla myöhään treeneissä.", Milo sanoi rauhallisella äänensävyllä ja laski poikansa takaisin pinnasänkyyn. Milo otti kahvikuppinsa käteensä ja hörppäsi loput kahvit ja käveli sitten keittiöön kylmästi Mandyn ohi. Poika laittoi kuppinsa jopa koneeseen asti, muttei tehnyt muuta elettä siivoamiseen.

Milo riuhtoi itsensä irti Mandyn otteesta ja Jasper alkoi itkeä. Hienoa, eikö Mandyn koko yön valvominen ollutkaan tuottanut mitään tulosta? Miksi vauvat eivät vain voineet nukkua sikeästi!
Onneksi Jasper kohta rauhoittui Milon sylissä ja Mandy yritti rauhoitella samalla myös itseään. Hän yritti keksiä hyviä syitä sille, miksi Milo ei ollut ehtinyt täyttää eilen pesukonetta. Milo olisi ollut niin keskittynyt läksyihinsä, ettei ollut ehtinyt tehdä kotitöitään. Tai sitten Milo olisi tehnyt jotain muuta, kuten pistänyt pyykit pesukoneeseen.
Mutta tytön haaveet moisesta tuhoutuivat täysin, kun Milo kertoi katsoneensa televisiota. Tennistä. Mandyn suu vääntyi niin mutrulle kuin oli vain mahdollista ja tyttö alkoi kihistä hiljaa suunnattomasta kiukusta. Ja toinen olisi tänään jopa myöhään treeneissä? Voi ei, ei käy. Mandyllä oli tänään balettia ja jommankumman heistä oli jäätävä kotiin Jasperin seuraksi, sillä Milon vanhemmilla oli tänään illasta jotain menoa, eivätkä voineet tulla vahtimaan Jasperia.

Suljettuaan huoneensa oven Mandy juoksi Milon luo ja hyppäsi varoittamatta toisen selkään alkaen potkia toista jaloillaan vatsaan ja hakkasi nyrkeillään toisen niskaa.
"Helvetti Milo saatana jumalauta!" kihistiin hiljaa, koska jos tyttö olisi kovempaan ääneen alkanut huutaa, Jasper olisi taas herännyt.
"Sä oot niin kusipää, molopää ja saamaton paska!" kivahdettiin ja jatkettiin hakkaamista.
"Sä jäät tänään kotiin Jasperin kanssa. Mulla on balettia ja siitä mä en oo jäämässä pois! Me sovittiin tää, Milo, että vuorotellaan. Mua ei kiinnosta paskankaan sun tulevat kisas, joten sä kyllä oot jäämässä kotiin", Mandy murisi.

Milon ollessa keittiössä juuri menossa jääkaapille, poika tunsi kuinka joku loikkasi tämän reppuselkään. Ja kukapa muukaan se tässä talossa oli kuin Mandy. Ellei Jasper olisi ehtinyt kahdessa minuutissa kasvaa paria vuotta. Mandyn alkaessa potkimaan ja hakkaamaan poikaa, Milo kävi varovasti kyykkyyn ja siitä sitten makaamaan selälleen maahan. Mandyn jäädessä siis pojan alle, näin ollen tyttö ei pystynyt kovasti potkimaan enään, mutta hakkaaminen 'vain' onnistui. Milo hymyili ilkikurisesti ja kääntyi hankalasti niin, että poika oli nyt tytön päällä, mutta kasvot vastakkain. Poika painoi tytön huulille suudelman ja tämän jälkeen Milo nousi virnistellen seisomaan.
"Sori.", poika sanoi tytölle ja lähti kävelemään pikaisesti kylpyhuoneeseen ja laittoi sitten oven lukkoon.
Hetken turvassa pahoinpitelyltä
"Hei, kisoista mä saan rahaa, millä me saadaan ruokaa. Mut sun saatanan tanssimisesta me ei saada pennin hyrrää, päinvastoin me maksetaan siitä että sä pääset leikkimään prinsessaa!", Milo huusi oven läpi ja laittoi veden juoksemaan hanasta.
"Ja treenaamalla mä voitan ne kisat.", poika jatkoi ja pesi sitten naamansa vedellä. Sitten poika harjasi hiuksensa ja kaivoi peilikaapista purkin geeliä. Poika laittoi hiuksensa kuntoon ja suihkautti vielä lakkaa päälle. Täydellistä, nyt voisi taas lähteä kohta kouluun.

Hetken jumitettuaan peilinääressä Milo halusi vielä härnätä Mandya ja alkoi laulamaan aamukäheällä äänellään Mandyn vihaamaa Oh, Mandy -biisiä.
"Oh Mandy, well you kissed me and stopped me from shaking and I need you today, Oh Mandy", poika lurautteli ja lopetti sitten. Tämän laulusoolon jälkeen poika kävi vielä vessassa ja pesi sitten kätensä. Kädet pestyään poika avasi varovaisesti oven lukon. Kohta sitä taas mentiin, miksi ihmeessä pojan oli pitänyt vielä ärsyttää tyttöään enemmän.

Mandy ulvahti ihmetyksestä, kun poika kyykistyi tytön yhä ollessan toisen selässä kiinni. Sittenpä toinen teki jotain sellaista, mikä sai tytön voimat katoamaan. Tyttö oli vasten viileää lattiaa ja yritti avuttomasti rimpuilla pois toisen alta, tuloksetta.
"Helvetti, mikä vittu sua vaivaa, nouse pois mun päältä!" Mandy ärjyi ja mulkaisi poikaa pahaenteisesti toisen kääntyessä Mandyyn kasvokkain.
"Mä en ihan mielelläni sun naamaas kattelis, joten vittu nouse p-" tyttö ehti kirota, kunnes Milo tukki tytön liikkuvan suun huulillaan. Tyttö hämmentyi hetkeksi aikaa pojan teosta, mutta alkoi taas rimpuilla.
Ja sittenkös poika jo olikin pyytänyt anteeksi ja kiiruhtanut kylpyhuoneeseen turvaan.

Brunette nousi kiivastuneena seisomaan ja puristi nyrkkiään tiukasti kiinni. Hän käveli itsekin kylpyhuoneen luo, jääden oven taakse vahtaamaan, milloin poika tulisi ulos tai aukaisisi oven.
"Mä mitään saatanan prinsessaa leiki! Prinsessat on blondeja ja kauniita, mä oon brunette ja ruma!" Mandy intti vastaan ja yritti hallita suunnatonta vihaansa.
"Ite sä vaa lyöt niitä typeriä keltasia palloja tunti tolkulla! Mitä järkee koko lajissa edes on, kun kukaan ei saa palloa päin naamaa", tyttö mutisi nyrpeästi ja asetti kätensä puuskaan.

Sitten toinen teki sen, mitä ei olisi pitänyt. Mandyn korviin kantautui Oh Mandy -kappale ja tyttö polki jalkaansa vasten lattiaa. Milo perkele!
"VITTU!" Mandy kivahti liiankin kovaan ääneen, mutta onneksi heidän asunnossaan seinät olivat melko paksut. Kuului loks ja lukko oli avattu. Brunette riuhataisi oven auki ja löi poikaa nyrkillään vahvasti vatsaan. Tytön pitäisi harrastaa nyrkkeilyä.
"Sä oot niin saatanan ärsyttävä!" Mandy kirosi ja löi nyrkeillään toisen mahaa ja yritti potkia jaloillaan toista pojan sukukalleuksille.
"Miks vitussa mun pitäs kestää sua, häh? Kukaan ei voi kestää sua! Miks sä saatana pistit mut paksuks, kaikki on sun syytäs!" Mandy nurisi vihaisena ja yritti nyt motata poikaa kasvoihin.

"Ei ne oo mitään typeriä keltasia palloja. Ne on tennispalloja ja tennis on kuule sellasta, missä sä et pärjäis hetkeäkään. Mut sit ne sun lajis tutut ja mutut ja sutut, kuka vaan osaa pomppia lavalla, mukamas nätisti.", Milo sanoi väheksyen.
Oven avatessa tyttö syöksyi sisään ja löi poikaa mahaan, onneksi oli kestävät vastalihakset. Seuraavan lyönnin poika antoi vielä tulla, mutta tytön yrittäessä potkia toisen alapäätä poika väisti nopeasti.
"Älä nyt, muuten ei voida pyöräyttää tulevaisuudessa enää Jasper II", Milo naurahti tytölle ja astui askeleen taaksepäin, varoakseen tyttöä.
"SÄ et vaan kestä mua. Kyllä muut kestää. Ja sun pitää kestää siks, et muuten sulla ei olis varaa asuntoon, eikä olis muutenkaan elämää, koska ei mun äiti muuten täällä kävis Jasperia hoitamassa. Ja syytä oli ihan molemmissa. Sitä paitsi, eiks Jasper oo kuitenkin ihan hyvä tyyppi.", Milo sanoi hieman pahoillaan. Eihän poika tahalleen halunnut tulla isäksi, saati halunnut tällaistä loppuelämää. Ei Mandyssä mitään vikaa Milosta ollut, mutta ilmeisesti Milossa oli vikaa Mandyn mielestä.
Poika oli hetken hiljaa, ei hän voinut vain silloin jättää Mandya. Ei tosiaan, pojan omatunto ei olisi sallinut tehdä sellaista.

Samassa pojan kasvoja lähestyi nyrkki, joka valitettavasti osui pojan nenään ja siitä alkoi vuotaa verta.
”Voi vittusaatanaperkele.”, Milo kirosi ja nappasi äkkiä käteensä vessapaperia ja piti sillä nenästään kiinni.
”Saat kyllä toivoa, ettei tää murtunut!”, Milo ärähti ja käveli lavuaarille ja pesi nenäänsä hetken kylmällä vedellä. Sitten poika otti kasan paperia ja käveli huoneeseensa. Miten helvetissä tyttö olikin tuollainen. Ja kohta soi ovikello.
”PIMPOM”
”Voi hyvää päivää taas. Mandy mee nyt helvetissä sit avaamaan, en mä tän näkösenä voi tulla..”, Milo mutisi ja kipaisi laittamaan huoneensa oven kiinni, jottei pojan äiti huomaisi verta vuotavaa nenää.

"Hah, sä et osaa ees tehdä spagaattia saatika seistä varpaiden varassa!" Mandy uhmasi takaisin ja ärähti pojan tehdessä taas pilkkaa hänestä.
"Mä sulle mitää lapsia enää tän jälkee tee!" brunette räyhäsi ja katsoi Miloa kasvot vihaiseksi vääntyineinä. Että toinen ärsytti vain olemuksellaansakin tyttöä! Mandyn tekisi nyt vain mieli... Hypätä parvekkeelta ja päästä pois tästä kamalasta, epärealistisesta elämästä!
"Ainoat asiat, jonka avulla jaksan elää, ovat Jasper ja baletti. Jos sä riistät multa niistä toisen, mä en anna sitä koskaan sulle anteeks", tyttö mutisi ja yritti tässä välissä tasata kiivastunutta hengitystään. Miksi hänellä oli niin paha olla?

Mandyn huulille kohosi tyytyväinen virne, kun tytön lyönti oli osunut toista suoraan nenään.
"Hmph, ansaitsit sen, vitun mulkku", brunette hymisi ja siirtyi pojan jälkeen lavuaarille. Hän pesaisi omat kasvonsa ja päätti pistää niitä hieman parempaan kuntoon.
Ovikello kuitenkin pirahti soimaan ja se oli tällä kertaa Milo, joka mutisi vihaisena Mandylle. Mandy oli melkein aina vihainen tai turhautunut, joten Milon olotila sai tytön olon hieman paremmksi, kun hän ei ollut ainoa, joka oli sillä hetkellä vihainen.

Tyttö kiiruhti avaamaan oven ja hymyili oven takana seisseelle naiselle lämpöisesti. Tietenkin tuo hymy oli teeskenneltyä.
"Huomenta, Miranda! Mukavaa, kun pääsit taas tulemaan", Mandy tervehti naista kohteliaasti ja päästi toisen sisälle.
"Jasper nukkuu nyt. Multa meni koko yö sen nukuttamiseen. Imetin sen tossa kuuden aikaan, joten ruokapuoli on ainakin hetkeks järjestetty. Mä pääsen neljältä koulusta, ja niin taitaa Milokin päästä. Vai mitä kulta?" Mandy kysyi hieman kovempaan ääneen Milolta, joka oli piiloutunut huoneeseensa.

Milo istuutui sängyn laidalle hetkeksi ja piti nenästään kiinni. Onneksi vuoto alkoi tyrehtymään, eli nenä ei siis ollut murtunut, helpotus pojalle. Mandyn mennessä avaamaan oven Milon äidille, Milo nousi ylös ja käveli vaatekaapilleen. Poika avasi kaapin ja alkoi penkoa jotakin puhdasta vaatetta, pitäisi kenties ehkä tänä iltana pestä pyykit vaihteeksi. Milo löysi päälleen perus valkoisen t-paidan, jonka päälle poika pisti lyhyt hihaisen ruudullisen kauluspaidan sekä jalkaan tavalliset farkut ja vielä ruskea nahkavyö, ja voila, taas oltiin siistin näköisinä valmiina kouluun.kuva

Nuori pari esitti onnellista perhettä pojan vanhemmille ja etenkin Mirandalle, sillä jos Miranda huomaisi että Mandy välillä muksisi Miloa ja muutenkin perheen onnen olevan päälaellaan, Miranda varmasti tekisi kaikkensa, jotta Milo ja Jasper muuttaisivat takaisin kotiin. Mandystä ei siinä vaiheessa olisi väliä, vaikka Miranda nyt tytöstä pitikin.
"Joo, pääsen kans neljältä..", Milo mutisi takaisin ja katsoi peilistä itseään. Poika pyyhki vielä kuivuneet veret nenänpielestään ja avasi sitten huoneensa oven ja sulki sen äkkiä perässään.
"Etkö ole taaskaan siivonnut huonettasi Milo? Juurihan sen siivosin, miten se voi olla tuossa kunnossa?", Miranda alkoi hössöttämään ja Milo vain viittasi kintaalla, ettei erityisemmin kiinnostanut.
"Kulta, lähetäänkös sitten kouluun? Ettei vaan myöhästytä.", Milo leperteli Mandylle hymyillen, jotta näyttäisi iloiselta ja onnelliselta äitinsä silmiin.

Milo oli todellakin laiska paska. Hänen äitinsä siivosi poikansa huoneen, siis ei voi olla totta! No, Mandy oli saanut nähdä vaikka mitä, mutta oli tämäkin kyllä kaiken huippu. Sen lisäksi, että Miranda huolehti Jasperista, Miranda hoiti Milolta kesken jääneet kotityöt. Oikeasti, Miranda taisi olla oikeasti jokin pyhimys.
"Joo, lähdetään, ettei myöhästytä. Muista sitten, kulta, että sä jäät tänää lapsenvahdiks, kun mä meen balettiin", Mandy sanoi leperrellen ja kun Miranda ei katsonut, näytti tyttö Milolle kieltä. Hähää, siitäs sait. Tuskin uskaltaisi alkaa inttää vastaan, kun Miranda oli täällä.

Milo katsoi kylmästi Mandya, no pelataan kovalla kovaa vastaan sitten, kerta tyttö niin halusi.
"Mutta rakas, mulla on se tärkeä tennistreeni ennen tulevaa peliä. En millään pysty jättämään sitä väliin.", Milo sanoi lempeästi tytölle ja katsoi sitten äitiinsä hymyillen. Äiti hymyili pojalleen takaisin.
"Mitä, milloin sinulla Milo onkaan se peli? Voitaisiin isäsi kanssa tulla oikein katsomaan, kerta meillä on molemmilla vähän lomaa.", Miranda kysyi pirteällä äänellä ja katseli ympärilleen. Melko sotkuista, ehkäpä äiti vähän siivoaisi aikansa kuluksi, kun Jasper nukkuisi.
"Kahden päivän päästä.", Milo vastasi ja avasi oven varovasti. Sitten poika herramiehenä osoitti Mandylle, että naiset ensin ja näytti tytölle kieltä ilkikurisesti. Siitäs sai.

Vitun molopää.
"Mutta muru, sä lupasit! Sä lupasit, että pääsen tänään balettiin. Eikä lupauksia yleensä saa rikkoa", Mandy surkutteli ja näytti surumielistä naamaa alkaen katsoa lattiaa pettyneenä.
"Mä hoidin Jasperia eilen, kun sä olit harkoissa..." tyttö mutisi ja mutristi huuliaan.

Ihan sama, vaikka Milolla olisikin jokin peli tulossa. Oli Mandyn vuoro mennä harrastamaan tytön omaa harrastusta, sillä olihan tyttö kantanut pitkät yhdeksän kuukautta Jasperia kohdussaan, että eikös se tosiaankin ollut Mandyn vuoro pitää välillä vapaata?
Kyllä.

"Mutta valmentaja viskaa mut pois peliaikataulusta, jos en mene näihin harkkoihin. Enkä mä yleensä riko lupauksia.", Milo jatkoi rauhallisella äänensävyllä ja loi katseen taas äitiinsä.
"Mutta hei! Eipäs nyt aleta riitelemään. Kyllähän minä voin Jasperia hoitaa, soitan vaan isällesi, että perutaan se teatteriesitys ja mennään toisen kerran.", Miranda alkoi taas hössöttämään.
Milo katsoi äitiinsä valoisasti, no kävisihän se pojalle, pääsisi ainakin molemmat treeneihinsä.

"No jos viittit.. Tai mitä isä tykkää.. Tai no onhan niitä lastenvahtejakin.", Milo mutisi äidilleen eikä vilkaissutkaan nyt Mandyyn. Poika katseli hetken lattiaan ja laittoi nopeasti tennarit jalkaansa, koska kohta nämä lähtisivät. Ovihan oli jo auki.
"No ei pikku Jasperia kenellekkään hunsvotille anneta! Tottakai minä hoidan, ethän nyt kultarakaspienipoikani voi jättää tärkeää treeniä! Eikä Mandykaan balettia saa jättää.", Miranda höpötteli iloisesti ja kaivoi taskustaan kännykkänsä, jotta voisi soittaa miehelleen.
"Ja sitten ikinä ette Mickeytä harkitse hoitamaan! Sen sanon, Mickeystä ei olisi lapsenvahdiksi, vaikka se joskus tarjoutuisi. Muistathan Milo mitä Maxillekkin silloin kerran kävi, kun Mickey tarjoutui hoitamaan..", Miranda hössötti pariskunnalle.

Mirandan ehdotus kuulosti todella mahtavalta, mutta samalla pilaisi hänen ja miehensä sopiman aikataulun. No jaa, ei se Mandya loppujen lopuksi paljoakaan hetkauttanut. Hän tuskin välitti enää kenenkään muiden tunteista, kun omatkin tunteet välillä unohtuivat.
"Kiitos Miranda, olet enkeli", brunette kiitti ja antoi toiselle nopean poskisuukon. Nyt he lähtisivät, jotta Mandy pääsisi taas muksimaan Miloa toisen käytöksen takia.
"Soittele, jos jotain tapahtuu. Mut saa aina kiinni", Mandy huikkasi oven raosta, heilautti kevyesti kättään Mirandalle työntäen Miloa jo ovesta ulos sulkien oven sitten perässään.

"Hemmetti sun kanssa!" tyttö kivahti ja potkaisi poikaa sääreen.
"Sä aina onnistut pilaa kaikkien menot!" brunette ärähti ja pudisteli päätään. Että Milo oli raivostuttava, kertakaikkisen raivostuttava.

Milo syöksyi ovesta ulos toisen avittamana ja heilautti kättään äidilleen tervehdykseksi. Mennessään hissille päin poika vilkaisi Mandyyn nyt pitkästä aikaa.
"Hemmetti sun kanssas!", Milo murahti takaisin ja painoi hissin nappia. Kohta hissi olikin saapunut ja poika avasi oven, muttei edes pitänyt Mandylle sitä auki. Sitten Milo painoi alimpaan kerrokseen hissin menemään.
"Äiti itse tarjoutui. Sitä paitsi, sä et ees tiedä miten meidän perheessä oikeesti menee..", Milo mutisi tytölle. Tosiaan, Miranda ja Mathias esittivät onnellista paria, aivan kuten nämä kaksi nuorta, mutta oikeasti heidän suhde ei ollut lämmin. Isä petti minkä kerkesi ja äiti oli sinisilmäinen.
"Ja jos et kohta lopeta, niin saat kävellä kouluun tai käyttää julkisia.", Milo sanoi heilutellen auton avaimiaan hetken tytön edessä. Mutta nappasi ne visusti nyrkkiinsä, sillä Mandyhän olisi voinut muuten ne napata itselleen. Ja sitähän Milo ei hyväksynyt, audi TT oli vain ja ainoastaan pojan omaisuutta, kukaan muu, ei edes Mickey saanut sitä ajaa.
Hissin saapuessa alas poika astui taas ovesta ja käveli ulko-ovelle ja avasi sen taas vain itselleen. Sitten poika meni autonsa luokse ja istuutui kyytiin ja starttasi auton käymään.

Tyttö riuhtaisi hissin oven auki ja mulkoili sinne astuessaan Miloa yhä nenänvarttaan pitkin.
"Just sen takia heidän pitäisikin viettää aikaansa enemmän yhdessä", tyttö tiukkasi pistävästi takaisin, kun Milo oli puhunut jotain perheensä oikeasta elämästä. Eihän Mandy tiennyt, mitä toinen tarkoitti, mutta ei se varmasti mitään hyvää voinut olla toisen sillä lailla hiljentyessä.
"Hyi, mä mitään julkisia käytä!" hän älähti vääryydestä ja yritti napata avaimia toisen kädestä, mutta valitettavasti Milo puristi kätensä silloin nyrkkiin ja Mandy älähti.
"Sä oot niin.. Niin..." tyttö nurisi, ärähti kovaäänisesti ja astui ulos hissistä suunnaten rivakasti kohti ulko-ovia.

"Mun teki mieli heittää sut kaivoon", Mandy kiukutteli istuutuessan autoon ja asetti kätensä puuskaan.
"Susta ei oo mitään hyötyä mun elämässä", tyttö mutisi ja käänsi katseensa sivuikkunaan.
"Pärjäisin niin paljon paremmin yksinäni.." brunette kuiskasi hiljaa katsoen yhä ulos auton ikkunasta. Niin, Mandy oli vahva ja itsenäinen. Elämä olisi huomattavasti parempaa, jos tyttö saisi pärjätä omillaan. Mutta kun ei, tytöllä ei ollut rahaa, niin elämä oli huomattavasti vaikeampaa.

"Mut hei, toimisko se meihinkään? Et me vietettäis paljon aikaa yhdessä. En usko.", poika naurahti tytön ehdotuksele. Ei tosissaan. Mikä sota siitäkin syttyisi, jos pojan vanhemmat viettäisivät enemmän aikaa yhdessä. Ei ainakaan mitään hyvää.
Milo naurahti tytön kiukutteluille ja laittoi pakin päälle. Poika ei edes jaksanut kommentoida tytölle enää kaikkiin. Niin lapselliselta alkoi jo tämäkin vaikuttaa. Saadessaan auton lähtövalmiuteen poika kaasutti pois pihasta. Vielä oli aikaa puoli tuntia ennen koulun alkamista, hyvin siis ehtisi koululle, johon ajoi autolla viisitoista minuuttia.

"Jos musta ei oo mitään hyötyä, niin öö... miks sitten istut mun auton kyydissä. Voitkin sitten heti poistua.", Milo naurahti ja hidasti autoaan hetkeksi kun bussipysäkki oli vähän matkan päässä.
"No jäätkö kyydistä?", poika naurahti.
"Niin ja tosiaan, voi muuttaa pois vaikka heti huomenna. Tai itseasissa, sunhan pitää muuttaa pois jos haluut olla yksinäs. Kämppähän on melkein mun porukoitten maksama. Että, adios amigo. Pakkaa vaan kamas.", Milo sanoi vittuuntuneesti ja kaasutteli taas, eihän poika oikeasti ollut tyttöä jättämässä pysäkille. Koulun alue alkoi jo lähestymään ja viimeiset mutkat olivat jäljellä ennen koulun parkkipaikkaa.

Nyt tyttö päätti alkaa pitää mykkäkoulua. Milon puheet saivat tytön ärsyyntymään entistä enemmän ja tyttö ei enää vain jaksanut inttää vastaan. Toisen hidastaessan bussipysäkin kohdalla tyttö vain nyrpisti nenäänsä ja liimasi katseensa tuulilasiin. Hän ei tästä autosta nousisi, ei sitten millään. Hänet pitäisi repiä irti penkistä.

Poika jatkoi matkaansa, aivan kuten tyttö olikin olettanut. Edelleenkään hän ei puhua pukahtanut sanaakaan. Ajatus muuttamisesta ei kuulostanut hyvältä, eikä tyttö todellakaan ollut sanomassa sitä ääneen, sillä taatusti Mandy päästäisi suustaan taas jotain ikävää ja uusi riita alkaisi.

Hänen pitäisi vain kärvistellä, kitua Milon kanssa saman katon alla. Mutta suukkoja tai muita hellyyden osoituksia hän ei kaivannut toiselta, kiitos vain. Hän aikoi hyötyä vain toisen vanhempien rahoista ja heidän antamasta asunnostaan sekä huolehtia Jasperista.

//The end