Minäkin pidän kännikaloista

Michi kumarsi vielä opettajalle ja asteli sitten Kaidenin perässä ulos huoneesta ja sulki oven perässään. Syvä rentoutunut huokaus karkasi pojan huulilta. Ei tilanne ollutkaan ollut niin jännitävä ja paha mitä hän oli alkuun kuvitellut! Päin vastoin. Ehkä Amerikkalaiset opettajat eivät olleet niin tiukkia kuin japanilaiset. Oranssipää käänsi katseensa pidempään poikaan ja nyökkäsi hieman.
"Niin pääsemme ja se on kiva! Minne me menemme?" Hän kysyi ja katsoi miten toinen laittoi kirjekuoren laukkuunsa. Hän itse sen sijaan avasi sen ja katsoi lukujärjestystään. Se näytti hieman sekavalta. Hetken sitä luettiin, kunnes leveä onnellinen hymy nousi pojan huulille.
"Minä pääsin kaikkiin haluamaani valinnaisiin! Hän hihkaisi onnellisen ja näytti toiselle paperia.
"Tahdoin ranskan, italian ja espanjan. Pidän kielistä kamalasti ja nyt saan opetella niitä lisää." Michi hihkui innosta.

Japanilainen ei osannut muuta kuin hymyillä. Kielet olivat aina olleet yksi hänen lempiaineista. Hän puhui sujuvaa kiinaa, koreaa hieman ja tietenkin sujuvaa englantia. Nyt kun hän vielä oppisi, espanjan, italian ja ranskan alkeet..Hänen vanhempansa olisivat hänestä niin ylpeitä! Japanissa kun ei hirveästi näiden kielten opettajia ollut.

Kaiden katseli Michin paperia, hymyili.
"Onneks se on nyt ohi, mua jännitti kauheesti. Hienoo! Mäkin pääsin, mulla on kuvataide ja italia", hän sanoi iloisesti, "mä opiskelin niitä jo Floridassa, ja tykkäsin kyllä, onneks saan jatkaa täällä", pörröpää jatkoi kertomista. Hänestä oli hienoa, että jotkut jaksoivat opetella vapaaehtoisesti enemmänkin kieliä.

"Tässä lähellä mun muistaakseni oli joku kahvila, jos mennään sinne? Mä en ainakaan jaksa lähteä etsimään mitään muuta paikkaa", sanoi rokkari, "vierotusoireet you know. Kofeiinista. Älä ikinä ala juoda kahvia säännöllisesti. Oikeesti, jos kahvi tulis nyt vast markkinoille, ei sitä päästettäis, kun kofeiini aiheuttaa niin voimakasta riippuvuutta. Mut hyvää se on, sitä ei voi kieltää."
Taas Kaiden oli selittänyt ummet ja lammet, mutta ei se häntä itseään häirinnyt mitenkään erityisesti. Eikä varmaan Michiäkään, kun tämäkin puhui jokseenkin paljon. Kaiden suuntasi portaat alas ja ulos koulun pääovesta pihalle. Aurinko paistoi kauniisti. Matkalla poika katsoi kelloa, se näytti kymmentä. Olisi koko päivä aikaa.

"Oletko sinä kuinka vanha? Että ollaanko me samalla italian tunnilla?" Michi kysyi sitten innoissaan ja nyökytteli lähi kahvila idealle ja kuunteli toisen selitysät kahvista.
"En ole koskaan edes maistanut. Vanhempani ovat juuri tuota mieltä, että se on kuin kuin...No, alkoholi ja tupakka ja muut sellaiset." Japanilainen selitti ja asteli Kaidenin vierellä portaat alas ja pihalle. Sää oli nätti ja kellokaan tuskin oli vielä paljoa. Ronny pääsisi vasta monen tunnin päästä, eli Michillä oli aikaa hengata Kaidenin kanssa vaikka koko päivä!
"Osaatko sinne kahvilaan?" Oranssipää kysyi sitten ja nosti katseensa ylös Kaideniin. Mahtoivat he olla hauskan näköinen parivaljakko. Pituuseroa jos katsoi nimittäin.

Michi lähti sitten astelemaan pihan poikki hymyillen leveästi. Päivä tuntui täydelliseltä. Hän oli jo tutustunut mukavaan ja kauniiseen poikaan ja he olivat menossa kahville ja... Ehkä sanoja pitäisi hieman muuttaa, tai siitä voisi saada vääränlaisen käsityksen. Hän oli tavannut mukavan pojan Kaidenin, jonka kanssa oli menossa kahville. Katse käännettiin takaisin Kaideniin. Toisen ulkonäkö oli kyllä ihana.
"Sinä olet tosi nätti. Harvoista pojista voi sanoa niin täällä päin." Michi sanoi sitten ajatuksensa rehellisesti.

"Mä olen 17, kakkosella. Mut musta tuntuu, ettei me olla samoilla italian tunneilla, koska mä luin sitä jo Floridassa", selitti Kaiden oikeastaan jopa hieman pahoillaan siitä, ettei pääsisi Michin kanssa samoille tunneille. Saattoihan olla, että heillä oli kokonaan eri lukujärjestys.

Pihalla paistoi aurinko. Kello oli Kaidenin arvion mukaan ehkä kymmentä tai yhtätoista. Aivan mahtavaa, mainiota, heillähän ei muuta ollutkaan kuin aikaa. Sitten Michi kysyi häneltä osasiko hän kahvilaan.
"Kyl mä luulen, ei sinne hirveen vaikee muistaakseni ollu mennä."

Kaiden käveli Michin rinnalla pihan poikki ja kauemmas koulusta. Katu haarautui, ja Kaiden lähti muistinsa varassa siihen suuntaan missä muisti sen kahvilan sijainneen.

Michi asteli vain toisen rinnalla katua pitkin. Hän ei todellakaan ollut kerennyt tutkia koulun lähiympäristöä kamalasti vielä. Aika oli kulunut uudessa kodissa ja huoneen sisustuksessa. Tilapäisäiti oli jopa luvannut, että huoneen seinät saisi maalauttaa, jos Michi vain niin tahtoi. Huoneen seinä kun todennäköisesti purettaisiin vaihto-oppilaan lähdettyä ja ydistettäisiin Ronnyn huoneeseen. Niinpä Michi olikin ehdottanut, että he maalaisivat yhdessä emon kanssa huoneen seinät. Se voisi olla kivaa!

Oranssipää vilkaisi taas hieman Kaideniin. Mahtoi hän vaikuttaa typerältä, kun koko ajan vain vilkuili ja katseli toista. Mutta pitkäpoika oli vain niin erikoinen! Michillä ei koskaan ollutollut tuollaisia Kavereita Japanissa. Kaikki olivat olleet normaaleja. Tietenkin hänellä oli ollut muutamia hieman erikoisempiakin ystäviä, mutta ei tuolla tavalla erikoisia. Lähinnä rokkareita. Tai siis, eri tavalla rokkareita.

//Pitäskös seuraava olla jo Dustys? ^^ //