Everything was going just the way I planned the broccoli was done

Japanilainenpoika selaili katsellaan erilaisia pitsavaihtoehtoja. Yllättävän monessa pitsassa vaikutti olevan mereneläviä. Olihan niitä muunlaisiakin pitsoja, mutta kun Michi ei oikein pitänyt edes kinkusta.
"Jos et löydä mieleistä, niin on vaihtoehtona myös, että kerrot tahtomasi täytteet ja teen pitsan niin." Hassulla korostuksella puhuva mies kertoi tiskin toisella puolella pojalle ja tuo nyökkäsi hieman. Japanissa hän oli harvemmin syönyt pitsaa. Hän kun piti ihan perinteisistä koti ruuista, mutta tänään oli sellainen päivä, että isäntäperheen vanhemmat olivat myöhään töissä molemmat. Hänelle siis annettiin tehtäväksi hakea koulun jälkeen pitsat jokaiselle talon nuorelle. Niitä pitäisi siis ottaa kolme. Zack tahtoi tonnikalaa ja Ronny ananasta ja kinkkua. Mutta mitä hän itse tahtoi?

"Tuota... Yksi Tonnikala, katkarapu, simpukka pitsa ja sitten yksi kinkku, ananas, herkkusieni ja sitten...Kasvispitsa!" Michi miltei hihkaisi, kun tajusi listalla olevan myös kasvisvaihtoehdon. Mies kirjoitteli lappuun ylös tilauksen ja nyökkäsi sitten. Tuo sanoi että menisi pieni hetki kun pitsat olisivat valmiit. Kuulemma oli muitakin tilauksia alla. Michi nyökkäsi ja katsoi sitten pientä pitseriaa ympäriinsä. Se oli miltei täynnä, mutta ihan tiskinvieressä oleva pöytä oli vapaana. Se oli vain kahdenhengen pöytä. Japanilainen veti tuolia hieman taaksepäin ja istahti siihen. Olisihan hänellä aikaa.

Ruskeatukkainen, tummiin pukeutunut tyttö seisoskeli Ree's pizzerian edessä. Monikin saattoi tunnistaa neitokaisen Adrianna Serena Holly Burnsiksi. Astonin pahiksiin kuuluvaksi nuoreksi 2. luokkalaiseksi. Hetken aikaa hän vielä poltteli savukettaan, kunnes heitti sen maahan ja tallasi huolella. Tämän jälkeen hän virnisti hieman ja astui sisään tähän pieneen oikein mukavaan pitseriaan. Nuorukainen suuntasi heti kohti vakiopöytäänsä kuitenkaan tajuamatta pitserian täysnäisyyttä. Pöydässä siis istui joku. tuhahti hieman ärtyneenä, mutta päätti jättää asian sikseen. Neiti oli liian nälissään ruvetakseen tappelemaan. Missä ihmeessä sitten oli tilaa? AD tutkaili ympärilleen huomaten sitten yhden kahdenhengen pöydän lähellä tiskiä. Mutta siinäkin istui jo joku. Se kuitenkin olisi melkein ainoa paikka, jos tänne syömään halusi. Adrianna huokaisi ja lähti laahustamaan kohti tätä tiskin lähettyvillä olevaa pöytää. Mitään sanomatta neitokainen istahti vapaalle paikalle ja alkoi tutkimaan valmiiksi pöydällä olevaa listaa. Listalla ei näyttänyt olevan oikeastaan mitään mikä olisi miellyttänyt tätä nuorta neitoa. Vatsassa kuitenkin jo tuntui eli tilaus tulisi tehdä pian. Adrianna vilkaisi vaivihkaa vastapäätä häntä istuvaa poikaa jonka hän selvästikin oli nähnyt jossain. Hän vain ei yhtään muistanut missä.

Tarjoilija pyydettiin nopeasti luokse, ja tilattiin tavallinen jauhelihapitsa. Tarjoilija-poika nyökkäsi hyväksyvästi AD'n esitettyä tilauksensa. Mutta hän muistutti että hetki saattaisi kestää ennen kuin pitsa löytäisi tien tämän pöytään. Muitakin ihmisiä nimittäin oli. Adrianna veti syvään henkeä. "Koittakaa olla nopeita", hän huokaisi ja katsahti tarjoilijaa joka nyökkäsi ja kiiruhti keittiöön ilmoittamaan tämän tilausta.

Michi hätkähti hieman, kun samaan pöytään hänen kanssaan istahtikin tyttö. Poika esitti lukevansa ruokalistaa, mutta kuunteli oikeasti mitä toinen tilasi. Jauhelihapitsan? Japanilainen ei ollut edes bongannut sellaista listalta. Pitäisi olla tarkkaavaisempi! Mies, joka oli ottanut hänenkin tilauksensa, kertoi myös tytölle että jonoa oli. Ei Michi sitä ihmetellyt. Paikkahan oli tupaten täynnä. Oranssipää naputteli sormillaan hieman pöytää. Kynnet päästivät pienen äänen. Olivathan ne aika pitkät ja aika epämiehekkäätkin, mutta ei Michi siitä välittänyt. Hän piti siitä, kun kynnet olivat siistit. Hän oli käynyt kotonaan Sapporossa usein jopa manikyyrissä tyttökavereittensa kanssa. (Todellakin vain kavereiden.) Isä oli aina nauranut hänen kynsilleen. Mutta oli tuo silti asian ymmärtänyt. Tuolla kun itsellään oli ollut hieman omituinen lapsuus, joista kaikkia asioita ei Michi edes osannut kuvitella mitään.

”Hei?” Japanilainen sanoi sitten kysyvänä ja hymyili pöydän toiselle puolelle tytölle. Toinen oli aika nätti. Tosin, aika monet ulkomaalaiset olivat, mutta toinen pisti kyllä erityisesti silmään. Toisen silmät olivat varsinkin erikoiset.
”Mitä veikkaat, kauankohan menee että pitsat valmistuu?” Poika yritti aloittaa keskustelua toisen kanssa.

Adrianna haukotteli syvään tarjoilijan lädettyä. Hän raapi päätään, kunnes sitten alkoi pureskella vasemman etusormensa kynttä. Nuorukainen vilkaisi taas nopeasti tuohon niin tutun näköiseen henkilöön joka neitiä vastapäätä istui. Äkkiä tuo poika alkoi naputella pöytää sormillaan. AD siirsi vaivihkaa katseensa tuon sormiin joissa siistit ja melko pitkätkin kynnet istuivat. Ja ainakun kynnet osuivat pöytään kuului pieni ääni. Ei mitenkään suuri, mutta sellainen joka yleensä kuului kun kynsillä naputti pöytää. Tyttö hymyili hieman kynsille. Eiväthän ne mitkään maailman miehekkäimmät olleet. Mutta jostain syystä ne näyttivät oikein mukavilta. Ainakin verrattuna hänen omiin kynsiinsä. Kynnet olivat sillä hetkellä lakattu mustiksi, joten ihan kivoilta ne periaatteessä näytti mutta lyhyet ne olivat. Neitokainen näet harrasti kynsiensä pursekelua. Sillon kun oli tylsää asetettiin sormenkynsi suuhun ja alettiin järsimään. Ei kovin viisasta mutta ei AD siitä välittänyt. Kun ei muutenkaan niin viisas ollut.

Äkkiä tuo poika alkoi puhumaan. Hän tervehti Adriannaa. Ensin neitokainen katsoi tätä oudoksuen, mutta otti kuitenkin kynnen pois suustaan ja päätti vastata. "Hei", AD tervehti itsekin ja vastasi lähes huomaamattomasti hymyyn. Pian kuitenkin tuli uusi kysymys joka sai 17-vuotiaan taas kohottamaan katseensa poikaan. Kysymys kuului kuinkakohan kauan pitsojen valmistukseen oikein menisi. "Hmm.. Paljon porukkaa. Voi olla että menee pitkään. Saa luvan pitää kiirettä. Mulla on kamala nälkä", nuorukainen vastasi huokaisten perään. Hän asetti kyynärpäänsä poydälle, ja nojasi leuallaan käteen vilkaiste samalla kylttiin johon oli piirretty tupakka, sekä rasti. Hymähdys. Nuoren olisi pitänyt emnnä ulos jos olisi halunnut polttaa. Ei hän mennyt. Hän ei liikkuisi siltä paikalta mihinkään ennen kuin saisi ruokaa.

"Mitä koulua sä käyt?" AD kysyi. Hänen olisi pakko saada tietää miksi poika näytti niin tutulta. Ehkä hän käivikin samaa koulua kuin tyttö. Jos tämä vain oli jossain muussa klikissä, johon hän ei ollut perehtynyt. Kuitekin tuon oli pakko kuulua luusereihin. Eli taviksiin tai nörtteihin. Nörtti tämä kuitenkin tuskin oli. Tavis saattoi hyvin ollakin. Kuka tietää? Tummaverikkö otti ohuen hiussuortuvan sormiinsa ja alkoi pöyritellä sitä. Tämä kuului myös neidin päivittäisiin harrastuksiin.

Japanilainen hyppi sisäisesti onnesta, kun tyttö vastasi hänen tervehdykseensä ja jopa kysymykseensä. Michi nyökkäili hieman ja hymyili, kun toinen kysyi mitä koulua hän kävi.
”Aston High:ta. Tosin olen vielä aika uusi. Tulin vaihtoon tänne. Nimeni on Michi.” Poka esitteli itsensä saman tien ja kumarsi pienesti. Hän ei tahtonut kolauttaa päätään pöytään! Niin oli pariin otteeseen ravintolassa käynyt. Tosin silloin hän oli onnistunut kaatamaan tai hajottamaan jotain ja tarjoilijalta oli pitänyt pyydellä rutkasti anteeksi.
”Käytkö sinä Aston Hightä?” Michi kysyi sitten ja kohotti kysyvänä kulmiaan.

”Sinä olet todella nätti.” Japanilainen lisäsi perään. Hänellä oli tapana sanella rehellisiä kohteliaisuuksia tuosta vain. Joskus ne saivat toiset nolostumaan, mutta eihän siinä kai mitään pahaa ollut. Michin perhe oli aina ollut suorasanainen ja rehellinen. Jopa toisten vioista oli sanottu suoraan. Pojan mielestä se oli hyvä asia. Kun omat viat tiesi, niitä pystyi ruveta korjaamaan saman tien.

Kyllä. Tämä poika kävi samaa koulua kuin Adrianna. Kuulemma tämä oli myös uusi ja vaidossa. Myös Michiksi hän kutsui itseään.
"Adrianna", neitokainen esitteli myös itsensä. Vastapäätä istuva nuorukainen kysyi myös kävikö AD myös Aston Highia. Tietysti hän nyökkäsi. Viimeinen Michin sanoma lause kuitenkin hätkähdytti tyttöä. Hän kohotti katseensa pöydästä Michiin hitaasti. "Kiitos. Ei sussakaan mitään vikaa ole", karkasi tytön huulilta. Mitäs nyt? Eihän hän yleensä noin ns. kohtelias ollut. Kumma juttu. Ei kai hän vain ollut muuttamassa tapojaan? Tuskimpa vain.

Tylsistyneenä nuorukainen alkoi taas pureskella kynsiään. "Mikä ihme nyt kestää?", AD mumisi ja asetti toisen kätensä farkkujensa taskuun. Nälkä oli jo kova, joten jos hän pian ei saisi ruokaa ei kellään enää olisi hauskaa. Liian nälkäisenä menisi tytöllä hermot, ja menettäessään hermot... tapahtuu kamalia.
"Mitähän luokkaa mahdat käydä?" Adrianna kysyi yrittäen keksiä puheenaihetta. Poika vaikutti suunnilleen saman ikäiseltä kuin hän, mutta mistäs sitä ikinä tietää. Saattoihan hän olla nuorempi, tai jopa vanhempikin kuin AD.

Michi kuunteli tytön nimen hyvin tarkkaan. Koska hän oli japanilainen. R ja L menivät turhan usein sekaisin.
"Adrianna?" Hän toisti, vaikka tiesikin sanoneensa sen oikein. Adlianna olisi kuulostanut hassulta. Poika kiitti sitten perään, koska toinen oli sanonut, ettei hänkään paha ollut. Ulkonäöllisesti siis. Tavallaan Michi oli tottunut tuon sortin kohteliaisuuksiin. Mutta tavallaan, ne tuntuivat aina hieman omituisille. Hän kun ei mielestään ollut mikään erikoinen.

Poika vilkaisi sitten pitserian takahuoneen ovia, kun Adrianna mietti mikä toisilla kesti.
"Olen toisella luokalla." Oranssipää vastasi sitten tytön kysymykseen luokasta. Michi näky kyllä, että toinen yritti vartta vasten keksiä puhuttavaa. Poika hymyili toiselle.
"Jos et tahdo jutella, se ei haittaa minua. Ajattelin vain esittäytyä ja...No...Jutella."

Adrianna nyökkäsi, kun poika lausui tytön nimen uudelleen. Kuitenkin hän laski katseensa pöytää kiitoksen tullessa. Miksi ihmeessä hän oli mennyt kehumaan tätä poikaa hyvän näköiseksi? Ei sillä etteikö hän Adriannan mielestä ollut, mutta miksi ihmeessä sitten piti olla noin vaivautunut siitä? No jaa, eihän hän yleensä tuollaisia kohteliaisuuksia latele. Hieman uutta tämä oli hänelle.

Oranssihiuksinen poika kertoi olevansa myös toisella luokalla. Miksei AD muistanut poikaa?
Ilmeisesti hän oli huomannut miten neitokainen yritti väkisin keksiä puheenaihetta, sillä sanoi ettei tarvitsisi puhua jollei tyttö halunnut. "Ei kun puhutaa vaan. Mä en vaa oo oikeen hyvä keksimään puheenaiheita", hän korjasi ja kohotti katseensa. Taas yksi hiussuortuva otettiin käteen ja alettiin pyöritellä. Tämä pahatapa vaikutti enemmänkin joltain kermaan kuuluvaan tavalta, mutta jostain kuman syystä se oli nyt Adriannalla. "Hmm.. Mitäs tilasit?" nuorukainen kysyi samalla lopettaen suortuvan pyörittelyn.

Michi hymyili tytölle. Tuo ei siis tahtonutkaan torjua häntä täysin! Se oli hyvä juttu.
"Ai mitä tilasin? Tilasin-" Japanilainen aloitti, mutta tarjoilija asetti kolme pitsalaatikkoa heidän pöytäänsä.
"Siinä nuo nyt olisivat. Ja maksoit jo, vai mitä?" Nainen kysyi ja katsoi Michiä. Tuo puhui hyvin artikuloiden. Varmaankin luuli Oranssipäätä turistiksi. Naiselle hymyiltiin.
"En maksanut?" Hän huomautti ja kaivoi lompakkonsa taskustaan. Hän antoi tasarahan tuolle ja kumarsi pienesti. Oli hieman imotuista, että automaattisesti odotettiin, ettei hän osannut puhua englantia, koska hänen ulkonäkönsä poikkesi muista.

Japanilainen hymyili Adriannalle.
"Tilasin merielävien pitsan, hawajin ja kasvispitsan. Veljilleni menee kaksi." Michi selitti toiselle ja vilkaisi kelloa. Hänen pitäisi jo lähteä, mutta tyttö vaikutti niin mielenkiintoiselt! Valittava ilme kasvoillaan poika sitten nousi.
"Anteeksi, minun on pakko lähteä viemään nämä kotiin, tai ne jäähtyy. Mutta tavataan koulussa?" Michi hymyili ja katsoi tyttöä. Kyllä hän noin nätin tytön vielä bongaisi ihmisten seasta.

EDIT: Michi poistuu =) Peli ei ole edennyt kuukauteen.