Prince of ice

+ Tänne Wrai ja Matt. :''> +

Leveä käytävä oli täyttynyt iloisesta rupattelusta ja huulillaan päivästään kertovista oppilaista. Paksu viisari iski kello kolmea suuressa aulassa, jonne käytävän puolelta oppilaat siirtyivät aina ulko-oville asti. Kotiin suuntaavien oppilaiden kasvoja koristivat iloiset hymyt ja ne joiden tunnit vielä jatkuivat, saivat laahustaa seuraaville tunneille kasvot kehystettyinä synkkävivahteisilla varjoilla.

Hälinä jatkui, kunnes pieneksi hetkeksi katkesi. Katseet kääntyivät ja useat yrittivät katsella minne tahansa muualle, kuin käytävää pitkin hitaasti astelevaan nuorukaiseen. Remus, jääprinssin tittelin ansainnut, aina viileä ja välinpitämätön mustahiuksinen nuorukainen asteli rauhallisin askelin keskellä käytävää. Hänen ei tarvinnut väistellä ihmisiä, kun ihmiset jo loikkivat sivuille pois kylmän ilman ympäröivän jäänsinisilmäisen lähettyviltä.

Remus sipaisi ohuita hiuksiaan ja työnsi kätensä tummansinisen hupparin taskuihin. Hän ei tapansa mukaan noteerannut ihailevia tai mulkoilevia katseita, vaan maltillisesti käveli pitkin valoisaa käytävää, määränpäänään ihmisistä nopeasti tyhjenevä aula. Remus oli vetänyt jalkoihinsa kireät pillifarkut, jotka saivat hänet näyttämään pidemmältä mitä oli. Jääprinssi sitten vihasi lyhyyttään. Antaisipa joku hänelle edes viisi senttiä lisää pituuteesa. Silloin hän olisi jo ”pikkuveljeään” pidempi ja silloin tuo saisi vähemmän pilkanaihetta. Kevyesti huokaisten Remus suuntasi suurille nojatuoleille ja jokseenkin uupuneena istahti kahden istuttavalle laiskanlinnalle.

Mustahiuksinen naksautteli hieman niskaansa. Viileän, joka käänteessä tympeän ja hymyilyttömän jääprinssin esittäminen oli kokopäivätyö. Miten säädyttömän hyvältä tuntui vain istahtaa ja olla hetken kuin kotonaan. Aulassa ei ollut paljon ihmisiä, eikä siis eriäviä katseitakaan. Remus saattoi hieman jumpata kasvolihaksiaan ja hymyillä lattiaa kohti, ilman että kenelläkään oli mahdollisuutta sitä nähdä. Remus painautui vasten sohvaa ja saattoi pieneksi hetkeksi sulkea kehutut, kirkkaansiniset silmänsä luomien alle.

Matt tönäisi vihaisena koulunoven auki ja mulkaisi vain paria nörttiä, jotka vingativat, kun meinasivat jäädä oven alle. Punkkari oli pahalla tuulella. Olihan hän yleensäkin hieman äkäinen, mutta puolet siitä oli yleensä vain esittämistä. Nyt hän oli oikeasti vihainen. Hän oli reputtanut liikunnan. Miten kukaan edes pystyi reputtamaan sen aineen?! Hänellä oli yllään mustapaita, jossa komeili pääkallo ja tekstiä. Hän oli käynyt pöllimässä sen onnistuneesti eräästä punkliikkeestä. Jalkoja peitti myös uudet skottiruutuhousut. Ne olivat samaisesta liikkeestä, eikä yhtään sen enempää maksetut kuin paitakaan. Opettajan mielestä vaatteet eivät olleet sopineet liikuntatunnille. Eivät tietenkään olleet sopineet. Matt oli sattunut tulemaan myöhässä ja ehdottanut kohtuullisesti, että kävisi vaihtamassa vaatteet ja tulisi sitten takaisin tunnille. Valitettavasti opettajalla oli ollut eri käsitys asiasta. Hylkäys.

Pörröhiuksinen poika mulkaisi tummahiuksista, lyhyttä tyttöä joka tuli vastaan ja tuo näytti keskaria takaisin.
”Haista paska, Matt.” Tuo tiuskaisi ja poika tönäisi tyttöä hieman, kun tuo kulki ohi.
”Haista ihan ite Marya. Mene aukomaan päätä ihan johonkin muualle nyt.” Punkkari sihahti toiselle ja ilmeisesti tyttö ei jaksanut inttää vastaan, tai tuolla oli kiire. Pätkä nimittäin jatkoi yllättävän kiltisti matkaansa ulos aulasta. Matt katseli hieman ympärilleen ja päätti mennä istumaan nojatuoliin. Niitä kun oli paljon vapaana, koska oppilaita ei ollut pahemmin liikenteessä. Punkkari istahti miltei vastapäätä poikaa, jonka tiesi olevan hieman viileänoloinen. Ainakin ihmiset niin juorusivat. Ei Matt sellaisesta ollut ottanut selvää. Kulmaa kohotettiin hieman, kun Remukseksi kutsuttu poika puuhaili jotain epämääräistä kasvoillaan ja sulkikin sitten jo silmänsä.
”Sekopäitä koko paska täynnä…” Matt mutisi sitten, muttei niinkään hiljaa. Ei hänen tarvinnut varoa sanomisiaan. Ei hänellä ollut tapana varoa mitään. Siitä tosin oli hyvä muistutus tällä hetkellä silmän ympärillä. Onneksi se ei enää ollut niin pahasti mustana kuin pari päivää sitten.

Remus yritti parhaansa mukaan sulkea kaikki ylimääräiset äänet ympäriltään. Mustahiuksinen nojasi rennosti sohvaa ja sen pehmeää kangasta vasten, laskien sitten kätensä syliinsä. Miten säädyttömän paljon hänen tekikään mieli jäädä siihen ja nukahtaa. Varmasti uneliaalta näyttävä Remus oli jo varma, että oli nukahtanut, kun kuuli läheisen nojatuolin joustavan äänen jonkun painosta. Ei hitto soikoon saanut hetken rauhaa. Siitä hän tosin saisi syyttää paikkaa jossa lepäsi, ei ihmisiä. Remus ei liikahtanutkaan ja yritti keskittyä vetämään sikeitä, kun kovaääninen mutina tavoitti hänen korvansa. Vastahakoisesti Remus avasi silmänsä, muttei liikahtanut sen enempää.
Jääprinssi tuijotti miestä, jonka mustat hiukset seisoivat sekaisesti pystyssä, kuin pahimman hurrikaanin jäljiltä.

Oi kyllä ja oi ei. Oi kyllä sille, että hän oli kuullut tuosta pääkallopaitaisesta miehestä. Matt: henkilö jolle kovin moni ei uskaltanut päätänsä aukoa. Oi ei juuri sille, ettei kukaan nimenomaan uskaltanut panna hanttiin tai ärsyttää tuota miestä. Kirkkaansinisillä silmillään Remus vilkaisi Mattin silmänympärystä. Sisäisesti hän naurahti, muttei tuonut sitä julki millään tavalla. Roolissa oli pysyttävä viimeiseen asti. Hitaasti kylmäkiskoinen nuorukainen veti oikean jalkansa vasemman päälle ja asetti kätensä puuskaan.
”Sekopäitä tosiaan löytyy. Mutta jos tulit siitä valittamaan, voit saman tien lähteä tekemään sitä muualle”, jääprinssi sanoi ja sipaisi välinpitämätön ilme kasvoillaan hiuksiaan.

Matt naurahti hieman pojalle, joka käski häntä nyt häipymään muualle.
"Tiedätkö, normaalisti nostelisin sinua jo seinille, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa. Vituttaa ihan liikaa." Poika tuhahti ja katsoi sitten hieman huvittuneena poikaa edessään.
"Sinä istutu kuin tytöt." Hänen oli pakko huomauttaa. Toinen taisikin olla umpihomo. Olipas taas ihan Mattin tuuria. Ei hän kyllä ollut keskustelua vartta vasten tullut hakemaan, mutta mikä oli todennäköisyys taas tähän? Ei kovin suuri. Punkkari veti hieman henkeään ja kaivoi tupakkatarpeet esille. Tilanne masensi häntä, vaikka sitä ei ulos näytettykkään. Hän oli oikeasti yrittänyt olla reputtamatta kurssia. Ei ollut kovinkaan lohdullista, että hän reputti, vaikka oikeasti yrittikin.

Poika tunki kareksia ja rullaisi tupakkaa hetken. Sitten hän lipaisi sitä pari kertaa kielellään ja tadaa! Tupakka näytti kuin tehdasvalmisteiselta. Matt nosti sitten katseensa Remukseen. Ei hän yhtään ihmetellyt mistä tuon lisänimi oli saanut alkunsa. Toinen näytti viileältä silmiään myöten. Eri tavalla kuin Matt. Punkkari kun näytti hieman vittumaiselta, ei niinkään viileältä.

Remuksen vaaleiden huulten välistä karkasi välinpitämätön ja kylmä tuhahdus.
Jääprinssi ei ottanut toisen puheita kuuleviin korviinsa. Miksi hänen muka pitäisi välittää siitä, mitä mieltä toinen oli hänen istumatyylistään? Matt oli vain yksi niistä kusipäisistä, egoaan pönkittävistä isoista vauvoista, joita hänellä oli joka päivä riesanaan. Tätä Remus itselleen tuputti. Oli paljon helpompaa esittää kaikkea vihaavaa ja kylmää jääpuikkoa, kun etsi toisesta paljon asioita ja ärsykkeitä, joita vihasi. Normaalina, omana itsenään Remus olisi varmaan tuhahtanut ja virnistäen pirullisesti laskenut jalkansa lattiaa vasten. Mutta ei nyt, ei koulussa, jossa hänen täytyi aina olla kylmä ja tunteeton. Oli raskasta esittää sellaista, mutta se oli vain yksi tapa suojautua.

Remus oli kuullut, että Matt oli tosiaan niitä ihmisiä, jotka pienemmästäkin syystä heittelivät pitkin seiniä. Väkisinkin jääprinssissä syntyi pieni uteliaisuuden häive. Minkä vuoksi toinen ei niin vittuuntunut, ettei jaksanut edes purkaa vihaansa syyttömiin? Remus vannoi pysyvänsä hiljaa, mutta vaikka hän jääprinssiä esittikin, ei hän helposti päässyt eroon siitä, että ajatteli vasta kun oli toiminut.
” Jäitkö alakynteen tappelussa, vai mikä noin ottaa päähän?” Remus kysyi ja pieneksi, vain pieneksi hetkeksi nuorukaisen huulet raottuivat uteliaisuuden merkiksi. Äkkiä hän tapansa mukaan veti suunsa yhdeksi viivaksi ja sisällään kupliva uteliaisuus tuijotti Mattia ulospäin neutraalina.

Matt vilkaisi hieman toista ja asetti tupakan vasemman korvansa taakse ja katsoi kysyvänä Remusta. Miksi ihmeessä toinen nyt oli kiinnostunut siitä mikä häntä vitutti? Pieni naurahdus kuitenkin pääsi Mattin suusta.
”Minä jään usein alakynteen tappeluissa ja se onkin aina tapa, josta voi oppia paremmaksi kadulla.” Hän huomautti ja vihjasi näin keveästi, ettei asia tosissaan ollut siitä kiinni. Matt oli kyllä tosissaan kova tappelemaan, mutta yllättävän moni kadulla asuja oli ex-painija tasoa ulkoisesti ja sellaisille lihakseton punkkari ei pahemmin mahtanut mitään. Matt huokaisi hieman ja katsoi ulko-ovea, kun ovi kävi. Katse käännettiin nopeasti Remukseen.
”Nyt esitä että juttelet minulle, tai nyljen sinut elävältä ja grillaan sisäelimesi.” Poika sihahti hiljaa. Ruskeahiuksinen, leveästi virnuileva poika oli astellut aulaan sisään ja selvästi etsi katseellaan tuttuja. Matt ei jaksaisi Jamietä nyt. Ei nyt, ei huomenna, ei ikinä.

Punkkari oli tavannut skeittarin aivan sattumalta. Hän oli ollut kaupungissa nuolemassa haavojaan poliisin yhteen oton jälkeen ja britti oli pasahtanut paikalle. Matt ei ollut ollut silloin pahalla tuulella, joten hän oli jutellut tuolle. Nyt Jamie luuli heitä ystäviksi.

//Kohta mun kaikki hahmot käy piipahtaa täs pelis xD //

Jääprinssi tuhahti ja sipaisi hiuksiaan välinpitämättömästi. No eipä se ollut ihme, että Matt jäi alakynteen kaduilla, joissa luuhaavat ties mitkä ex-nyrkkeilijät pilvissä mitkä lie tykit kainaloissa. Remus ei ollut siis osunut oikeaan, yrittäessään veikata syytä miehen pahantuulisudelle. Kirkkaansinisilmäisen ei missään nimessä halunnut ryhtyä arvuuttelemaan. Hän ei tuntenut Mattia, joten syytä oli todella vaikea keksiä. Hän tosin oli kuullut, että tuo oli myös melko…noh välinpitämätön oppiaineita kohtaan. Huono numero kenties? Ei varaa saada lisää tupakkaa? Kämppä hajalla, joku kuoli… Mahdollisuuksia oli tosiaan aika paljon.
Remus kohotti kysyvästi kulmiaan, kun sai niskaansa uhkauksen. Jääprinssi kurtisti kulmansa, näyttäen niin vihaiselta ja jäätävältä kuin vain kykeni.
”Minua on turha yrittää pelotella”, hän murahti ja laski jalkansa lattiaa vasten.
”Eikä minun tarvitse esittää juttelevani kanssasi, teen sitä juuri tälläkin hetkellä ilman esittämistä”, Remus huomautti ja hänen teki suuresti mieli lisätä perään sana ”toope tai idiootti”. Se ei ehkä kuitenkaan olisi ollut ihan terveellistä.

Oli helppo suojautua kylmän ulkokuoren alle, vaikka tosiasiassa Remus pelkäsi joutuvansa hakatuksi. Tarkemmin ajatellen, tuskinpa se edes niin paha asia olisi. Tappelihan hän jatkuvasti kotonakin ”veljensä” kanssa. Kirkkaansinisilmäisen säikyttämiseksi tarvittiin jotain aivan muuta.
”Ryöstettiinkö sinut? Potkittiin tunneilta pihalle tai jotain?” kirkkaansinisilmäinen kysyi kasvot vakaina.

+ Lol, tulkoon kaikki vaan. X’’DD +

Matt oli avaamassa suutaan naljaistakseen pojalle takaisin, mutta suu kääntyi irvistykseen, kun Jamie huusi hänen nimeään.
"No voi vitunvitunvittu. Tämä kyllä kruunaa tämän päivän." Hän sihahti ja ei vaivautunut kääntämään päätään, kun Jamie tuli heidän vierelleen. Skeittari moikkasi iloisena ensin Remusta ja kääntyi sitten kokonaan Mattin puoleen.
"Mennäänkö tänään johonkin. Näytät taas kamalalta! Oletko tapellut?" Tuo uteli ja kuulosti huolestuneelta. Punkkari piti suunsa viivana. Luoja millainen maanvaiva tuosta pojasta oli tullut! Matt ei vastannut Jamielle mitään, vaan katsoi tuon ohi Remukseen.
"Miksi sinä utelet niin paljon? Ja mikäli se sinua niin paljon kiinnostaa, niin sain potkut tunnilta. Enpä ole tervetullut sinnekään enää." Punkkari kertoi sitten tuolle suosiolla, sillä ei jaksanut kierrellä tai kaarrella enää. Tuskinpa Remus tuolla tiedolla kauheasti rikastuisi.
"Mitäää?! Miltä tunnilta sinä lensit? Voin antaa tukiopetusta?" Skeittari vierellä puheli ja Matt nousi rivakasti seisomaan.
"VITTU JAMIE!!" Hän huusi ja toinenkin nousi seisomaan hieman säikähtäneenä, mutta kokosi ilmeensä nopeasti.
"Itse asiassa se on Jamie Allen tai ihan vain Ja-"
"Ihan oikeasti en jaksa sinua nyt. Mene nyt vain suosiolla..." Matt sanoi sitten rauhallisemmin ja tuijotti skeittaria. Tuo katsoi vihertävillä silmillään hieman surullisena takaisin ja potkaisi pienesti nojatuolin reunaa.
"Okei... Mä meen... Nähdään joskus." Tuo totesi sitten ja lähti astelemaan ei niin hymyilevänä pois heidän luotaan.

Punkkari veti hieman henkeä ja hymähti itsekseen. Häntä miltei harmitti oma käytös. Jamie yritti aina piristää häntä, mutta suurimmaksi osaksi se aina vai ärsytti.
"Anna sinä minulle hieman armoa ja älä ole tuollainen ärsyttävä pelle nyt." Matt totesi sitten vilkaisematta Remukseen.

Välinpitämättömästi Remus vilkaisi häntä iloisesti moikannutta poikaa. Nuorukaisen kirkkaansiniset silmät tuijottivat kylminä punkkarin ja skeittarin nahistelua. Pienessä hetkessä Remus oppi Mattista yllättävän paljon. Vaikutti siltä, että Matt vihasi sääliä ja ylihuolehtivaisia ihmisiä. Sisällään jääprinssi tunsi pientä myötätuntoa Jamieta kohtaan, muttei tuonut sitä ulospäin julki. Kun skeittari poistui paikalta vähemmän iloisena, siirsi Remus katseensa jonnekin sohvaan.
Mattin lause, tai pikemminkin pyyntö ei hetkauttanut Remusta missään muotoa.
”Ei minulla ole tarvetta sääliä sinua, kuten tuo äskeinen ilmeisesti teki. Ei reputtaminen ole niin paha asia. Vaikka epäonnistuisit viime kerralla ja sitä edellisellä. Jokaiseen seuraavaan yritykseen sinulla on enemmän kokemusta, enemmän tietoa ja enemmän päättäväisyyttä. Senkus yrität uudelleen, ei siitä sen enempää”, Remus sanoi viileästi ja tässä kohtaa jääprinssi olisi halunnut hymyillä. Kuori ei sitä sallisi, ei ennen kuin hän olisi kotona. Mustahiuksinen nosti hetkeksi katseensa Mattiin, eikä miehen silmissä ollut palastakaan säälivää pilkettä. Jääprinssi huokaisi ja sipaisi hiuksiaan painautuen paremmin sohvaa vasten.

Matt kohotti kulmiaan hieman hölmönä, kun Remus sanoi, ettei säälisi häntä. Mitä ihmettä tuo nyt tarkoitti?
"Jamie ei sääli. Hän on vain piikki lihassa, joka kuvittelee että olemme ystäviä yhden herkän hetken jälkeen." Punkkari tuhahti ja noukki maasta tupakan, joka oli räyhäämisen aikana tippunut. Siitä puhallettiin hieman pölyjä pois. Sivukorvalla kuunneltiin toisen viisauksia reputtamisesta.
"Mutta katsos, Remus. Minä en pahemmin voi yrittää enää uudelleen. Minulla on monta varoitusta päällä ja jos reputan vielä yhdenkin kurssin, voin lentää koulusta ja aika todennäköisesti lennänkin." Matt tarkensi tilannettaan toiselle ja katsoi toista sitten arvioivasti.

"Poltatko sinä?" Hän kysyi sitten lopulta ja katsoi kysyvänä toista. Toinen ei vaikuttanut paskemmalta tyypiltä. Hieman ärsyttävältä ja viisaalta, mutta kyllä tuon seura kelpaisi hetken ajan. Eipä hänellä parempaakaan tekemistä ollut. Käytännössä hän odotteli vain tuomiotaan. Jokohan rehtori pääsisi lomalle hänen takiaan? Nyt hänellä kyllä oli ollut viikon tauko tuon seurasta. Sitä edellinen kerta olikin ollut ruokalan verhojen polttamisesta...Matt virnisti itsekseen ja palasi sitten nykyaikaan ajatuksistaan.
"Jos poltat. Tupakkaa, tai maria, niin voin heittää yhden."

Ulospäin viileänä, mutta sisältä päin uteliaana Remus kuunteli Mattin puheita. Jamie oli sitten varmaan ihan hyvä tyyppi, kaipa hän oli vetänyt liian nopeita johtopäätöksi säälimisestä. Vasta kun punkkari sanoi ääneen jääprinssin nimen, kääntyi Remuksen katse siniharmaisiin silmiin. Remuksesta alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että hänellä oli tapana tutustua aina hieman hankaliin ihmisiin. Matt taisi olla huono koulussa, mutta sen käsityksen mukaan, minkä Remus oli toisesta saanut, oli tuo sinnikäs ja kuitenkin halukas jatkamaan opintojaan pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.
”Eikö sinun siinä tapauksessa olisi kannattanut ottaa vastaan Jamien ehdotus tukiopetuksesta?” Remus kysyi ja kallisti päätään. Remus ei oikeastaan tietänyt, miltä tuntui reputtaa kurssi. Hän ei ollut koskaan moisessa onnistunut. Numerotkin olivat hyviä, vaikkei kiinnostus koulua kohtaan ollutkaan kovin suuri.
”Ja kyllähän sinä muitakin kautta tukiopetusta saat niin, ettei kukaan saa tietää. Pyydä jotain luotettavaa auttamaan tai kiristä jotain nörttiä”, Remus sanoi ja mustahiuksisen äänestä sekä silmistä erottui jonkinlaista pirullisuutta, vaikka se huulille ulottunutkaan.
”En polta, heikot keuhkot”, Remus kertoi ja venytteli käsiään, vetäytyen lopulta välinpitämättömästi sohvalle selälleen makaamaan. Kaksikon ohi kohti ulko-ovia kulkivat kaksi tyttöä, jotka hihitellen ihailevasti katselivat jääprinssin suuntaan. Tytöt kuitenkin vaikenivat ja kipittivät matkoihinsa pelästyneiden näköisenä, kun tunnistivat punkkarin jääpuikon seurassa. Mielessään Remus kiitti punkkaria, häntä ei tosiaan kiinnostanut pätkääkään olla punastelevien teinityttöjen ihailun kohteena.

Matt tunsi miten poskille nousi puna. Onneksi hänen punastumisensa ei ollut koskaan kovinkaan näkyvää. Vain tarkkasilmäiset pystyivät havaitsemaan pienen värimuutoksen poskissa.
"En minä voi saada tukiopetusta." Hän totesi sitten ja pyöritteli tupakkaa nyt sormiensa välissä. Matt vihasi tällaisia tilanteita. Nolostumista. Silloin olo tuntui niin saamarin heikolta. Hän tahtoi tupakalle ja heti.
"Lähde edes seuralle röökille, vaikka et poltakaan. Voin olla savuttamatta sinua." Matt ehdotti, yrittäen samalla vaihtaa puheenaihettaan toisaalle hänen reputtamisestaan. Punkkari nousi seisomaan ja katsoi kysyvänä Remusta. Katse käännähti sitten ohi kulkeviin tyttöihin ja virne nousi pojan huulille, kun hän huomasi noiden reaktio muutoksen.
"Oho. Taidan estää sinulta naisen saannin." Matt naurahti ja katsoi sitten poikaa ja taas tyttöjä.
"Mitäköhän ne sinussa näkee..." Poika mietti muka ääneen, vaikka eihän siinä ollut oikeasti miettimistä. Kyllähän sen näki kuka tahansa, että Remus oli hyvännäköinen poika ja tietty viileys teki tuosta varmasti vain kiinnostavamman tyttöjen keskuudessa.

Punkkari taas ei tulisi varmasti koskaan olemaan tuollaisten tyttöjen mieleen. Tosin, se ei edes häirinnyt häntä. Mattin naiset olivat aina rajuja tai vähemmän rajuja, mutta liikkuivat huonoilla teillä. Miksi kukaan kiltti ja mukava häntä edes haluaisi? Jostain syystä miehet kiinnostuivat Mattistä myös... Ainakin niin hän uskoi. Eihän hän itse edes kännissä menisi poikia iskemään.... Eihän? Toiset olivat käyttäneet kännistä Mattia hyväksi ja raiskanneet. Siksi hän oli herännyt alasti poikien vierestä pariin otteeseen. Häntä ei pojat kiinnostaneet. Ei ikinä.

Remus huokaisi ja työnsi itsensä pystyyn, Mattin pyydettyä jääprinssiä seurakseen röökille.
”Voin tullakin”, sinisilmäinen sanoi olkapäitään kohauttaen. Mikäs siinä jos ei itse polttanut vaan oli paikanpäällä vain seurana. Remus sipaisi ohuita hiuksiaan ja nousi sitten lopulta kokonaan ylös. Remus puri alahuultaan hetken, kunnes yritti katsoa jotain muuta, kuin punkkarin pituutta. Jälleen hän tunsi itsenä pätkäksi ja se oli yksi niistä asioista, mitä hän vihasi.
”Väliäkö niistä äskeisistä naisista. Eivät olleet tyyppiäni. Enkä tosiaan tiedä mitä ne mussa näkevät, puolestani voisivat painua helvettiin pörräämästä ympäriltä”, Remus sanoi silmiään pyöräyttäen ja vei kätensä taskuihinsa.
Hän ei kyllä tosiaan osannut sanoa, miksi oli hameväen ja joskus myös hameettoman väen suosiossa. Hän piti itsellään niin kylmää, välinpitämätöntä ja luotaantyöntävää kuorta, että luulisi jokaisen kiertävän kaukaa. Silti hän sai osakseen ihailevia katseita. Remus ei todellakaan osannut sanoa, mistä kummoinen johtui. No oliko sillä loppujen lopuksi väliä. Ei ei ollut, ei niin kauan kun nuo kuolaavat idiootit pysyivät metrin etäisyydellä. Remus oli kuullut Mattin olevan barbaarimainen kusipää, joka napsautteli ihmisiltä luita poikki syystä ja toisesta. Kaipa sekin oli sitä typerää paskapuhetta, jota ihmiset toisilleen kertoivat kohentaakseen omaa egoaan. Ihan mukavaltahan tuo vaikutti, vaikka selvästi omasikin hieman noita kusipäisiä piirteitä. Mustahiuksinen napsautti sormiaan ja osoitteli ulko-oville.
”No, minne mennään?” hän kysyi ja miehen äänestä saattoi tarkoin kuuntelemalla erottaa jopa pientä iloa.

"Eli myönnät ettet pidä naisista?" Matt virnuili, vihjaten edelleen siihen, että toinen oli istunut kuin tytöt. Ei Mattillä varsinaisesti ollut mitään homoja vastaan. Kunhan häntä itseään ei luultu sellaiseksi. Remus kysyi minne he menisivät ja Matt kohautti harteitaan vastaukseksi.
"Tupakkapaikka on hyvä vaihtoehto. Tosin, jos sinulla ei ole enää koulua, niin voidaan me vittuun täältäkin lähteä." Punkkari huomautti ja yskäisi sitten hieman. Paha yskä hänellä olikin, mutta se nyt johtui vain ja ainoastaan tupakasta ja pilvestä. Minkään polttaminen ei tehnyt hyvää keuhkoille ja kurkulle.

Mattin aivot palasivat asiaan, mitä Remus ol ääneen miettinyt. Miksi tytöt pitivät toisesta?
"Sinä olet hyvännäköinen ja coolin viileä ja kylmänoloinen. Siksi tytöt sinusta pitävät." Poika filosofioi vuorostaan ja virnisti hieman ja asteli ulko-ovia kohti.
"Minusta sinä vain esität jotakin mitä et ole, koska tahdot salata oikean olemuksesi. Et sinä tuollainen viileä jääpoika ole oikeasti." Matt sanoi ja nosti tupakan jo huulilleen ja sytytti sen samantien kun sai oven auki. Hän ei tahtonut enää ongelmia sisällä polttamisesta.

”En pidä kenestäkään”, Remus sanoi kylmästi mulkaisten, kun Matt väitti hänen myöntäneen itsensä homoksi. Ei, ei hän homo ollut. Mutta ei sekään, ettei hän pitäisi kenestäkään pitänyt paikkaansa. Hän ei vain katsonut sukupuoleen. Jääprinssi sipaisi hiuksiaan ja huokaisi raskaasti.
”Aletaan mennä sitten, tupakkapaikalle tai jonnekin muualle”, mies sanoi silmäillen jonnekin aulan tylsänvärisille seinille. Häneltä oli onneksi loppunut koulu, eikä heidän tarvinnut siis lähteä roikkumaan jonnekin tupakkapaikalle. Kirkkaansiniset silmät vilkaisivat punkkaria, kun tuo yskäisi varsin inhottavaan tapaan. Kaikki yskiminen oli tosin Remuksen mielestä inhottavan kuuloista, joten eipä tuo poikkeustilanne ollut. Kun Matt luetteli asioita, miksi tytöt lyhyemmän perään katselivat, nosti Remus hölmistyneenä kulmiaan. Asiaa kummeksuen Remus lähti kädet taskunpohjilla astelemaan pidemmän pojan perässä. Miksi naisia muka kiinnostivat mysteeriset ja kylmät pojat? Remus oli saanut sellaisen käsityksen, että tytöt kuolasivat enemmän mukavien ja herkkien poikien perään.

Punkkarin seuraava lause kylmäsi Remusta oikein olan takaa ja lyhyemmän pojan ilme muuttui jäätäväksi, ellei jopa vihaiseksi.
”Se on vain sinun arviosi”, nuorukainen sanoi välinpitämättömästi ja antoi kasvonsa jälleen rentoutua.
”Ja tosiaan, minne ajattelit mennä?” mies kysyi perään, yrittäen näin vaihtaa puheenaiheen toisaalle.

Matt vain virnuili, kun toisen ilme oli muuttunut kylmemmäksi, kun hän huomautti toisen todennäköisestä kuoresta.
"Se on vain minun arvioni, mutta tuskin pahasti vikaan osuin, kun noin hermostuit." Hän huomautti ja katsoi sitten Remusta pitkään, mutta ei sanonut mitään.
"Mennään vaikka pihalle nyt ensin. Minä en tänne koululle enää jää." Hän totesi sitten ja yritti muistella ketä toinen poika muistutti. Nyt hän oli sen vasta tajunnut.

Matt asteli ulko-ovelle ja työnsi sen auki. Toivottavasti Marya ei olisi hänelle kamalan vihainen aiemmasta tiuskimisesta. Poika tiesi, ettei peikkotytöllä ollut kamalan helppoa tällä hetkellä.
"Jos se vain herralle käy?" Hän lisäsi sitten Remukselle, viitaten pihalle menemiseen. Matt ei tahtonut huolehtia tytöstä tai uhrata ajatuksia hänelle. Poika kun ei tahtonut huolehtia yhtään kenestäkään. Äidissä ja omassa itsessä oli jo ihan tarpeeksi murehdittavaa.

Poika asteli pihalle ja katsoi muutamia nuoria pihalla. Kaikenlaisia säälittäviä persoonia. Emoja, Scenejä ja kaikenmaailman kerman jäseniä. Matt irvisti hieman. Hän ei voinut sietää blondeja tyttöjä. Ja usealla kermaan kuuluvalla oli juuri sellaiset. Silmiin kuitenkin osui eräs tuttu scenepoika.
"Odotas tässä. Täällä on tuttuja." Hän naurahti ja asteli portaat alas. Sugita Wright. Sinihiuksinen scenepoika seisoskeli yksin pihalla ja näytti selaavan joitain monisteita. Kun tuo näki Mattin, kasvot kalpenivat silmissä. Matt tiesi toisen pelkäävän häntä ja ihan syystäkin. Jostain syystä nimenomaan tuo scenepoika ärsytti häntä.
"No mitäs rääpäle tietää?" Matt kysyi sitten ivallisena ja tönäisi monisteet tuon käsistä. Kauniisti ne levisivätkin ympäri pihaa.

Remus vähät välitti punkkarin sanoista. Toki ne saivat pojan levottomaksi, mutta yksi punkkari, jota kaikki pelkäsivät, ei todellakaan voisi todistaa asiaansa. Tuskin kukaan edes kuuntelisi. Remuksen kohdalla tämä oli hyvä asia, vaikka kuulostihan se pieneltä osin myös aika epäreilulta. Jääprinssi sai syyttää itseään siitä, että Matt oli melkeinpä kurkistanut kuoren alle. Hänen ei pitäisi tehdä minkäänlaista tuttavuutta kehenkään. Pienikin kontakti oli riski, joita Remuksen tulisi välttää.
Miettien, miten vielä ehkä pääsisi pakoon tai luistamaan paikalta, Remus seurasi punkkaria ulko-oville asti.

Lämmin tuuli puhalsi vasten kirkkaansinisilmäisen kasvoja ja mustahiuksinen kohotti hetkeksi katseensa siniselle taivaspohjalle. Ilma oli kaunis ja raikas, Remus tuntui uponneen ilman tarkkailuun, kun havahtui Mattin naurahdukseen. Jääprinssi seurasi katseellaan punkkaria ja miehen katse muuttui aika tavalla, kun hän huomasi sinihiuksisen pojan, jonka ilmeestä päätellen Matt ei ollut tämän ylimpiä ystäviä. Hiljaisuudessa Remus tuijotti punkkarin ja scene-pojan yhteenottoa.
Remuksen ilme muuttui vihaiseksi, lähes halveksuvaksi, kun Matt ilman suurempia ongelmia tyrkkäisi scenen sylissä olleet paperit vasten asfalttista etupihanpintaa.

Että Remus vihasi kiusaajia. Jos hän olisi saanut olla oma itsensä, hän olisi varmaan kipittänyt kaksikon väliin. Välinpitämätön ulkokuori salli kuitenkin vain tuijottaa. Lopulta jääprinssi suuntasi katseensa muualle ja laskeutui lyhyet rappuset etupihamaalle. Välinpitämättömästi mies lähti astelemaan eteenpäin ja vilkaisi Mattin suuntaan. Remus työnsi kätensä syvälle taskuihinsa ja huokaisi peruuttaen hieman, pystyäkseen seisomaan lyhtypylvästä vasten. Kyllästyneen näköisenä jääprinssi oli huomioimatta katseita ja tuijotti jonnekin kaukaisuuteen. Ehtisikö hän luikkia menemään, nyt kun punkkarin katse vältti? Sisäisesti nuorukainen virnisti pirullisesti.

Matt oli avaamassa suutaan nälväistäkseen Sugitalle lisää, mutta pojan vierelle asteli sama pörröhiuksinen tyttö, joka oli aiemmin kiukustunut hänelle aulassa. Sama, josta Matt miltei huolehti. Marya.
"Joo, anna olla Matt. Mä en nyt jaksa katella sun touhuja. Sugitalla on ollu jo raskas päivä muutenkin." Tyttö huomautti ja laittoi kädet sumppuun. Joskus oli mahdotonta, miten 20cm lyhyemmän tytön vaikutus valta ja auktoriteetti pystyi olemaan niin suuri. Matt tuhahti.
"Minä en ees kysy miten sinä tunnet tän homon. Mutta vaan sun pyynnöstä jätän sen rauhaan ja vaan sen takia, et tiiän mitä sä oot tyttö kokenu." Punkkari ilmoitti ja katsoi sitten hieman halveksivasti sceneä, kunnes lähti talsimaan takaisin Remuksen luo. Tuo ei näyttänyt kovinkaan iloiselta, mutta eipä Matt niin olisi uskonutkaan. Harvat pitivät siitä miten hän kohteli heikompiaan.

Punkkari saavutti toisen ja laittoi samantien tupakan palamaan.
"No? Vieläkö tahdot olla kanssani, vai olenko liian kusipää sinulle?" Matt kysyi hieman ivaten, mutta myös tosissaan. Jos häntä ei kestettäisi tällaisena, niin sitten ei ollenkaan. Punkkaria tosin kiinnosti Remuksen seura ja tavallaan hän toivoikin, ettei toinen lähtisi.

Mielenkiinnonpilke silmissään Remus katsoi, miten lyhyt ja mustahiuksinen tyttö kipitti Mattin ja sinihiuksisen väliin. Oli tytöllä kyllä rohkeutta kun uskalsi väliin mennä. Kovin moni tuskin pystyi samaan. Kun Matt palasi, kohautti Remus olkapäitään ja hymähti.
”Jos et sekoita minua juttuihisi, niin kyllä seurasi kelpaa. Ja kunhan nyt vain toistan tässä itseäni, en etsi minkäänlaista poika- tai tyttöystävää”, jääprinssi sanoi ja vähänmatkan päässä kaksikosta kuului ivallinen tirskahdus. Remus kohautti kulmiaan ja taipui hieman, nähdäkseen Mattin ohitse.

Punkkarin takana, noin 4 metrin päässä seisoi todella vaaleaihoinen poika, joka tuijotti suoraan jääprinssiä punertavilla silmillään. Remus kallisti päätään kummeksuen ja silmäili tätä punaiseen hupparriin ja pillifarkkuihin pukeutunutta poikaa. Remuksen silmissä punasilmäinen ilmestys oli yksi hänen erikoisimmista näkemistä ihmisistä. Punahupparinen oli lakanan valkea ja hänen hiuksensa olivat pienesti kiharoilla välkehtien vaaleanoransseina välillä esiin uskaltautuneen auringon säteissä. Kysyvästi Remus vilkaisi Mattia.

+ XDD Ja näin esiin astui Ravel, tha albiino +

Matt kuuli tirskahduksen takaansa ja sulki silmänsä.
"Ei vittu voi olla todellista." Hän totesi, muttei kääntynyt vieläkään ympäri. Kyllä hän tunnisti äänen ja ei pitänyt siitä että tunnisti sen.
"Nyt kun minä käännyn... Ja jos näen sen kalpeanjätkän..." Poika sanoi ja kääntyi ympäri. Tietenkin se oli siinä! Saakelin Ravel. Matt mulkaisi vain toista ja katsoi sitten taivaisiin.
"Vittuako minua tänään rankaiset kaikesta?!" Hän älähti ja katsoi sitten taas Remusta.
"Luuletko että minä poikaystävää etsin? Vitut...Enkä sano että kaipaisin seuraakaan, mutta mukaani saat lähteä jos tahdot." Matt ilmoitti asiansa. Oikeasti hän kaipasi seuraa, mutta sitähän ei Remukselle myönnettäisi. Eikä varsinkaan Ravelin ollessa lähi piirissä.

Marya katsoi Sugitaa ja nosti pari paperia maasta tuolle.
"Mä näin sut tänään pyörän kanssa. Ja sun jalkas..." Tyttö sanoi ja katsoi hieman toisen vasenta jalkaa. Tuo oli ommellut revenneen kohdan kiinni. Tyttö lipaisi hieman huuliaan ja katsoi vakavana Sceneä, joka oli vieläkin hieman pelokkaan oloinen.
"Sulla on omiakin ongelmia ja Mattin ei tarvii lisätä niitä nyt." Hän sanoi ja bongasi sitten Ravelin ja asteli hymyillen tuon luo. Selvästikin hänen ystävänsä oli bongannut jo Mattin.

Ravelin huulille kohosi tyytyväinen hymy, kun pidempi punkkari selvästi tunnisti hänet jo äänestä. Albiinopoika työnsi kätensä punaisen hupparinsa taskuihin ja virnuili mitä ivallisinta hymyään. Punkkarin reaktio oli vallan mainio, joka todisti sen, että Reve oli onnistunut jo viime kohtaamisella suututtamaan tuon. Kiinnostunut hymy huulillaan albiino kuunteli muistaakseen ”jääprinssiksi” kutsutun pojan ja Mattin keskustelua.
”Se valehtelee, se on oikeesti toooooosi yksinäinen”, Ravel sanoi virnuillen jääprinssille, vaikkei ollut asiasta lainkaan varma. Helppohan se oli vetää omia johtopäätöksiä ja jos tämä ei osunut oikeaan, reagoisi punkkari varmaan kuitenkin aika tulisesti.

Remus tuijotti välinpitämättömästi punasilmäistä, jonka seurasta Matt ei selvästikään nauttinut. Jääprinssille alkoi muodostua sellainen käsitys, että Mattia joko pelättiin tai ärsytettiin. Ilmeisesti tahallaan, ainakin tuon vaalean-pojan tapauksessa.

Ravel oli niin keskittynyt Mattin härnäämiseen, ettei albiinopoika huomannut ollenkaan ystävänsä lähestyvän, vaan tuijotti kuin myrskyä odotellen punkkaria.

Matt puri huultaan ja kääntyi sitten ympäri, kun toinen sanoi hänen olevan yksinäinen.
"Minun tietääkseni kumpikaan meistä ei puhunut sinulle, vetyperoksidi? Pidä siis vain turpasi kiinni suosiolla." Punkkari totesikin toiselle, mutta koska näki Maryan, ei sanonut muuta tai nostanut tilannetta fyysiseksi. Matt veti syvään henkeä ja kääntyi takaisin Remukseen päin. Oli miltei outoa, miten välinpitämättömästi toinen pystyi katsomaan ihmisiä. Aivan kuin tuolla ei olisi lainkaan tunteita. Sitä samaa tosin sanottiin Mattistä itsestään, mutta syyt olivat erilaisia. Punkkari vilkaisi hieman olkansa yli ja huomasi Maryan tulleen nyt Ravelin vierelle.
"Taasko sinä kiusaat isompia?" Tuo naurahti sitten albiinolle ja Matt tuhahti hieman.

Marya oli sulkenut kännykän viikonlopuksi. Se oli tuntunut silloin hyvältä idealta, vaikka yleensä hän soitteli Ravelille useaan otteeseen lomapäivinä. Useinhan he olivat samoissa bileissäkin, mutta viime viikonloppuna Maryanna oli päättänyt lähteä uuden tuttavansa bileisiin. Siitä reissusta ei ollutkaan hyvää seurannut. Aina tyttö oli pystynyt kertomaan Ravelille kaiken, mutta nyt...? Hän oli usein kertonut ystävälleen äitinsä entisestä huume-elämästä ja ongelmista. Siitä miten tuo ex-muusikko oli noussut jaloilleen ensimmäisen lapsen synnyttyä. Varsinkin siitä oli puhuttu, miten vahvasti tuo vastusti huumeita. Maryaa hävetti kertoa Ravelille, vaikka periaattessahan syy ei edes ollut hänen. Mutta äti ei todellakaan ollut nähnyt tilannetta siltä kannalta.

Remus silmäili neutraalisti pirullisesti virnuilevaa vaaleanoranssihiuksista poikaa. Äkkiä hän muisti kuulleensa jostain porkkanapäisestä albiinopojasta, joka oli tunnettu siitä, ettei osoittanut minkäänlaista pelkoa pahiksia vastaan ja olikin vittuilemassa näille lähes jatkuvasti. Tuo punahupparinen taisi olla juuri se henkilö. Remus huoahti raskaasti. Kaikenlaisia ihmisiä Mattkin tunsi. Hitaasti syvänsinisilmäisen katse kääntyi albiinon vierelle ilmestyneeseen tyttöön.

Ravel virnuili pirullisesti ja silmäili Mattia. Albiinopojan katse kuitenkin kääntyi jääprinssiin, joka kuitenkin katsoi albiinon ohitse. Kummissaan Reve vilkaisi sivulleen ja bongasi Maryan. Pojan kasvoille nousi leveä hymy, tuon kuultua ystävänsä naurahtavan.
”Taidanpa kiusata, Matt ei arvosta”, Ravel nauroi ja vain parin sekunnin päästä pojan ilme vakavoitui. Albiino käänsi punertavat silmänsä tyttöä kohti, eikä voinut estää silmiinsä nousemasta huolestuneisuuden pilkettä. Albiino ei ollut saanut minkäänlaista yhteyttä tyttöön viikonloppuna ja totta kai hän oli huolissaan, koska Maryalla oli tapana soittaa hänelle joka viikonloppu. Aluksi Ravel oli vain ajatellut, ettei toisella ollut aikaa, mutta kun puhelin oli ollut kiinni koko viikonlopun, oli pieni huolenpalleroinen syttynyt jonnekin pojan vatsanpohjalle.
”Missä sinä muuten-”, hän aloitti, mutta vilkaisi sitten Mattia ja jääprinssiä. Ravel yskäisi ja katseellaan kertoi ystävälleen, että hänellä olisi kahdenkeskeistä asiaa.

Remus haroi ohuita hiuksiaan ja vilkaisi sitten Mattia.
”Joko menemme, vai onko teillä jotain juttuja keskenänne?” hän kysyi ja vilkaisi viileästi albiinon ja tytön puoleen.

Matt seurasi Ravelin katsetta Maryaan. Miksi tuollainen katse? Sitten punkkari älysi ja hieman ivallinen virne nousi pojan kasvoille.
"Aijaijai...Et ole tainnut kertoa kämmähdyksestäsi luottohomollesi?" Matt ivasi virnuillen. Hän oli ollut paikalla ja ollut se keneen Marya oli tukeutunut. Poika oli kerennyt jopa kuvitella, että tyttö olisi hieman lämmennyt häneen, mutta ei. Ensin tuo oli ollut heikkona ja apua kaivaten ja seuraavana päivänä taas yksi sähikäinen.
"Taitaa teidän pikkuystävyys olla vähän kusetusta." Punkkari lisäsi ja huomasi Maryan poskien punehtuneen hieman. HAH! Olipas hän saanut toisen nyt liemeen. Olihan hän ollut taas ilkeä. Olihan Matt vannonut ettei kertoisi kenellekään, mutta eihän hän kirjaimellisesti ollut kertonutkaan. Tyttö katsoi vihaisena Mattia ja asteli tuon eteen. Tuo otti poikaa rinnuksista ja veti pään alemmaksi.
"Sinuna pitäisin suuren ruman turpasi kiinni. Minä nimittäin tiedän sinustakin sellaisia asioita, jotka saisi maineesi menemään ja pojat katoamaan ympäriltäsi." Tyttö kuiskasi nii uhkaavalla äänellä, että jopa Mattia se puistatti. Poika nousi takaisin kunnon asentoon ja nyökkäsi vastentahtoisesti.

Punkkarin katse kääntyi takaisin Remukseen.
"Meillä ei todellakaan ole mitään juttuja keskenämme. Mennään." Hän sanoi ja pojan ilme kyllä oli muuttunut hieman varovaisemmaksi. Maryalla oli ikäviä valttikortteja. Saakelin tyttö, joka tiesi kaiken kaisesta. Miten tuo pystyi edes aina olemaan paikalla? Matt pyöritti hieman päätään ja lähti astelemaan tupakka edelleen huulessaan eteenpäin, aikeina poistua piha-alueelta.
"Ja varohan Remus Mattia. Älä anna sen juoda." Maryan nälväisy kuului vielä ja sitten tyttö kaivoi omat tupakat esille ja sytytti sen sitten pienesti tärisevin käsin.

Ravelin huolestunut pilke silmistä katosi ja murhaavasti hän vilkaisi Mattia. Häntä tosiaan ei saisi kuin tasan kaksi asiaa vakaviksi: tuo kusipäinen punkkari sohi vaarallisesti toista syytä. Albiinolle heräsi heti tiedonjano, mutta sitä hän ei näyttänyt vaan keskittyi vilkuilemaan vuoronperään Maryaa huolestuneena ja Mattia kylmästi. Ravelia harmitti, ettei hän millään saanut aikaan yhtä jäätäviä vilkauksia kuin jääprinssi. Tavalliseen tapaan, Marya kuitenkin sai Mattin aisoihin ja porkkanapää veti kätensä ärtyneen näköisenä sumppuun. Eipä se nyt ihme, että Matt vaikeni Maryan edessä, tyttöhän tiesi vähän kaikkea, ehkä ripauksen liikaakin. Hän sattui aina mystisesti olemaan paikalla, jos jotain erikoista tapahtui.

Remus kohotti kulmiaan. Jopa oli virnuilevan albiinopojan hymy päättynyt kuin seinään. Olkapäitään kohauttaen jääprinssi lähti kuitenkin astelemaan kohti koulun portteja. Marya-nimisen tytön nälväisyn jälkeen Remus vilkaisi tyttöä välinpitämättömästi olkapäänsä ylitse.
”Ja kato mitä ite juot, se saattaa laittaa mehuus vaikka minkälaisia pillereitä ja aamul et enää tiedä missä oot!” albiinopoika huikkasi Remuksen perään ja jääprinssi huokaisi raskaasti kättään laiskasti heilauttaen ja jatkoi matkaa odottaen Mattia mukaansa.