kuvissa Milla Jovovich
JOANNE POMMIER » koko nimi - Joanne Anna-Louise Fleur Pommier
» kutsutaan - Jo, Jojo, Joan...
» sukupuoli - nainen,
♀» ikä - 18-vuotias, syntynyt 18.8
» luokka, klikki - 3. luokka, pahikset
» seksuaalinen suuntautuminen - hetero
» siviilisääty - sinkku
» valinnaisaineet - draama/ilmaisutaito, musiikki
» polttaa tupakkaa, käyttää alkoholia hallitusti (tästä voi olla montaa mieltä), huumeitakin on tullut kokeiltua.
» syntyperältään amerikkalainen, asunut suurimman osan elämästään Ranskassa.
» kaksikielinen, puhuu äidinkielenään sekä englantia että ranskaa. Kiihtyessään neidin puheesta erottaa selvän ranskalaisaksentin, muuten puhuu selkeää englantia.
» perheeseen kuuluu amerikkalais-ranskalainen isä Sean Pommier, ranskalainen äiti Liliane Pommier sekä 15-vuotiaat kaksoissiskot Daphne ja Dahlia.
» muu perhe asuu San Diegon keskustan ulkopuolella olevassa suurehkossa omakotitalossa, Jo pitää majaa kahden siamilaisen kissansa, Taffyn ja Wispin, kanssa lähempänä keskustaa olevassa kerrostaloasunnossa.
» harrastuksiin voisi lukea musiikin kuuntelun, jota Jo harrastaa hyvinkin paljon. Omistaa akustisen kitaran, jota soittelee aina silloin tällöin, sekä omaa vahvan ja kauniin lauluäänen. Myös lenkkeily ja uinti kuuluvat tytön harrastuspiiriin.
» L U O N N EJo on luonteeltaan... No, ei ainakaan kovin puoleensa vetävä ja helposti lähestyttävä. Hän on hiljaisemman puoleinen eikä viitsi tuhlata äänihuuliaan turhaan lässytykseen puhuakseen kenelle tahansa, ja kun hän aukaisee huulensa, sieltä tuskin koskaan kuulee mitään ystävällistä, pelkkää piikittelyä, jäistä sarkasmia sekä ironiaa. Jojo omistaa turhankin terävän kielen, eikä tule ajatelleeksi ollenkaan loukkaavatko hänen sanansa toista osapuolta vai eivät.
Sosiaalisuudellaan Jojo ei voi kehuskella ja tuo ei yleisesti koskaan mene omasta aloitteestaan juttelemaan kenenkään kanssa – tai jos menee, täytyy henkilössä olla jotakin enemmän kuin kiinnostavaa, että neitokainen vaivautuu moiseen. Jo on pidättyväinen, ja alkuun tuon kanssa voikin olla hankalaa tulla juttuun, kun tyttö vain töksäyttelee yksi sanaisia tai tavuisia vastauksia.
Kunhan vauhtiin päästään neitokaisesta kuoriutuu jopa sosiaaliseksi ja mukavaksi kutsuttava henkilö.
Klikkijaosta Jo ei juurikaan piittaa, mutta arvioi ihmisiä kyllä kärkkäästi näiden klikin perusteella – nörtit ovat typeriä hikipinkoja, cheerleaderit aivottomia kanoja, urheilijat idioottimaisia pullistelijoita, suositut rasittavia draamakuningattaria ja niin edelleen. Arvostusta ei Jojolta heru ilman syytä, ja syynkin täytyy olla vähintään hyvä.
Koulu ja kokeet menevät enempi vähempi kunnialla läpi, lähinnä sen takia, että Jojo ei erityisemmin perusta auktoriteeteista. Tyttö onkin kova esittelemään tunneilla pistäviä kommenttejaan opettajille ja näpäyttämään näitä, kun nuo yltyvät ilmaisemaan Jojon mielestä tyhjän päiväisiä mielipiteitään. Rehtorin kanslia on tytölle tuttu paikka, onhan siellä tullut istuttua tovi jos toinenkin setvimässä ties mitä tapauksia.
Putkassakin Jojo on aikaa viettänyt ja poliisien kanssa pätee täysin sama juttu kuin opettajien ja rehtorinkin - Jon mielestä minkään näköinen ammattinimike ei tee ketään yhtään sen parempaa tai arvovaltaisempaa kuin muistakaan.
Tyttö on kyllä nykyisin asettunut ja käyttäytyy kypsemmin, tupakkaa kuuluu samaa tahtia kuin ennenkin, mutta juominen on asettunut melko kohtuulliseksi, mitä nyt huonoina päivinä menee vähän yli sen sallitun rajan. Huumeisiin ei ole koskettu sitten ex-poikaystävän kuoleman tapauksen.
Jojo ei ole kova haastamaan riitaa, mutta on kyllä sitäkin useammin riidoissa ihmisten kanssa – riitojen lopettaminen ei nimittäin ainakaan kuulu tytön vahvimpiin aloihin. Tyttö ei yleensä vaivaudu menemään sanallisia kahakoita pidemmälle, mutta mikäli joku käy päälle, ei voi odottaa, että hän kääntäisi toisen poskensa ja odottaisi lyöntiä: Jo lyö takuuvarmasti takaisin.
Jo kiertelee mielellään yökerhoissa, muttei ole aikoihin katsonut yhtäkään miestä "sillä silmällä" tai muussa kuin kaveri mielessä. Hän uskottelee itselleen, ettei kykene enää rakastamaan ketään menehtyneen poikaystävänsä jälkeen: väärin. Todellisuudessa tyttö kammoaa olla kenenkään kanssa lähemmässä suhteessa, sillä hän pelkää menettävänsä tuon heti antauduttuaan tunteilleen. Osasyynä tähän vähäiseen tekemiseen mieshenkilöiden kanssa voisi lukea sen, ettei kukaan ole jaksanut vaivautua yrittämään tytön luonteen takia.
Jojolta löytyy myös se herkempikin puoli, joka ei kuitenkaan turhan usein päivänvaloa näe.
» U L K O N Ä K ÖJojo on noin 164 senttinen nuori nainen, ruumiinrakenteeltaan siro ja muutenkin hyvin hoikan puoleinen, johtuen osaksi 15-vuotiaana sairastetusta anoreksiasta, osaksi neitokaisen verrattain nopeasta aineen vaihdunnasta. Jo pukeutuu itseään miellyttäviin vaatteisiin, eikä omaa mitään tietynlaista tyyliä – napsii vaikutteita vähän sieltä sun täältä. Pukeutuminen on ehkä kuitenkin hieman rock- ja vintagehenkistä, revittyä ja kulutettua. "Aina IN" listalle kuuluvat farkut ja farkkuhameet sekä bändi- ja printtipaidat.
Kasvot ovat hyvin keijukaismaiset, ja Joanista saattaa saada jopa nukkemaisen vaikutelman. Suurehkomman puoleisia, merensinisiä silmiä kehystää tummat, tuuheat ripset. Ruusunpunainen, pieni suu erottuu muuten vaaleasta ihosta, joka ei juurikaan rusketu. Huulia korostetaan myös usein tumman huulipunan kanssa, silmät ovat useimmiten kehystetty kajalin ja/tai eyelinerin avulle.
Hiukset taipuvat luonnostaan hieman laineille ja yltävät olkapäiden yli. Väriltään ne ovat oikeasti toffeen ruskeat, vaalenevat kuitenkin auringossa lähemmäs vehnänvaaleaa, mutta tyttö on värjännyt ne punertavan tummanruskeiksi.
» T A U S T O J AJoannen vanhemmat tapasivat Ranskassa, kun Sean Pommier oli lomailemassa Pariisissa vanhempiensa luona (Seanin isä on amerikkalainen, äiti ranskalainen). Tämä oli niitä kliseisiä "rakkautta ensisilmäyksellä" –tapauksia, ja Seanin loman päätyttyä Liliane muutti uuden miesystävänsä kanssa Amerikkaan, New Yorkiin, ja noin puolen vuoden päästä Liliane huomasi olevansa raskaana.
Pariskunnalle syntyi elokuun kahdeksastoista tytär, jonka nuo ristivät Joanne Anna-Louise Fleuriksi. Tyttö syntyi siis New Yorkissa, mutta vuoden kuluttua Jon syntymästä Liliane halusi muuttaa takaisin Pariisiin, jossa saisi tukea lapsen hoidossa äidiltään sekä muilta sukulaisilta. Näin matkalaukut pakattiin ja perhe muutti Ranskaan Jojon ollessa yksi vuotias.
Jo ei kuitenkaan osoittautunut miksikään unelmalapseksi, jollaista ainakin Lilianen äiti, Violaine olisi toivonut. Tyttö ei suostunut istumaan vaaleanpunaisessa mekossaan hienoissa tilaisuuksissa, hymyilemään nätisti ja käyttäytymään kunnolla: tuo viiletti paikasta toiseen, antoi kieltojen mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta ulos ja teki mielellään kaikkea, mitä vain oli kielletty tekemästä: seuraukset kiinnostivat. Mikään ei parantunut pikkusisarien myötä, korkeintaan pahentui. 13-vuotiaana tyttö oli varsinainen huligaani, poltti ja joi minkä kerkesi, potkittiinpa tuo myös ulos yksityisestä sisäoppilaitoksesta, jonne Violaine oli tyttären tyttärensä lähettänyt "tapoja oppimaan".
Kun mikään ei tuntunut tehoavaan Jojoon, Pommierit ottivat ja muuttivat Amerikkaan, olettaen ympäristön vaihdoksen tekevän hyvää tytölle. Vielä mitä, New Yorkin kaduthan kuhisivat kaikenlaista kokeilemisen arvoista ja mikään ei ainakaan parantunut, korkeintaan pahentui. Tyttö liikkui päivästä toiseen hämäräperäisten kavereidensa kanssa, teki mitä sattui ja oli vähän väliä tekemisissä joko poliisien tai sosiaaliviranomaisten tai molempien kanssa.
Vaan sattuipa niin, että Jon silloinen poikaystävä kuoli yliannostukseen (tai siihen, että oli hypännyt sillalta, saa valita vapaasti), ja tytön oma huumeenkäyttö loppui siihen paikkaan. Ja niin loppui kyllä kaikki muukin.
15-vuotiaana Jo joutui sairaalaan anoreksian johdosta, sitä kautta huumevieroitukseen, vaikkei hän ollutkaan käyttänyt aineita sitten ex-jätkäkaverinsa kuoleman. Vuoden päästä hän pääsi pois, hyvin hoikassa kunnossa silloinkin, mutta terveempänä ja järkevämpänä. Tyttö oli päättänyt saada elämänsä takaisin raiteilleen, päätti yrittää tosissaan.
Pommierit muuttivat New Yorkista San Diegoon Jojon päästyä sairaalasta ja siellä neitokainen aloitti ensimmäisen lukuvuotensa 16-vuotiaana Aston High Schoolissa, jossa pärjäsi yllättävän hyvin, huomioon ottaen ettei hän ollut kulkenut teinivuosinaan kunnollisessa opetuksessa nimeksikään asti. Tietysti hän joutui mielipiteidensä ja kaiken muunkin takia vähän väliä opettajien tai rehtorin puhutteluihin, mutta suuremmat vaikeudet olivat jo takanapäin.
» P E L I T
Pääsivu 
Aihe: Joanne Pommier 
26/8/2009, 05:56
