In a second you'll be wrapped around my finger

// Dustylle viehättävää naisseuraa, thnx. ;--D Vapaasti siis mukaan.

San Diegossa loppukesä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi kuulaana keskitaivaalta ja aavistuksenomainen lounaistuuli kuiskaili puiden lehdissä - ihmiset olivat hymyileviä ja istuskelivat kiireettöminä kahviloiden ja kapakoiden terasseilla. Oli rullaluistelijaa, hölkkääjää, pullojenkerääjää ja kuhertelijaa, koko keskusta tuntui sykkivän elämää. Kello oli seitsemäntoista yli seitsemän, ja pääkatua hiljakseen vaeltavan mustatukan fiilikset eivät olisi voineet olla paremmat.

Dustin oli vetänyt jalkaansa jo tutuiksi käyneet pillifarkkunsa. Pojan vanhemmat jaksoivat aina valittaa herralle tämän samantyyppisistä asuvalinnoista - no myönnetään, olihan nytkin päällä oleva Drop Deadin printtipaita ollut varsin ahkerassa käytössä, mutta entä sitten? Rokkari nyt sattui pitämään tietyntyyppisistä vaatteista, joita oli käytössä vain rajallinen määrä. Violetit Converset kuljettivat Dustyä eteenpäin tämän luoviessa vino hymy huulillaan väkijoukossa, ja pian mustatukka sujahtikin sisään pieneen ja hämärään pizzeriaan. Ree's Pizza - varmaan jokaisen sandiegolaisen nuoren kantapaikka.

Kuten odotettavissa oli, pizzeria oli täynnä hiljaisena kuplivaa puheensorinaa ja välillä joku purskahti äänekkääseen nauruun. Oregano tuoksui vahvana, kun Dusty äkkäsi rauhallisen nurkkapöydän ikkunan vierestä, ja sinne rokkari suunnistikin. Istuttuaan tuo sammutti iPodinsa ja otti ruokalistan käteensä. Nälkä olikin jo aika helkkarinmoinen.

Peikkotukkainen tyttö työnsi pitserian oven auki ja nyrpisti hieman nenäänsä. Hän ei pahemmin pitänyt pitserioista. Rasvafobia vaivasi edelleen ja pitsoissahan oli kamalasti rasvaa. Kaiken lisäksi paikka oli täynnä. Lyhyt tyttö kuitenkin asteli peremmälle sisälle. Mustaksi meikatut, ruskeat silmät katselivat tyhjiä paikkoja tiivaasti, mutta niihin ei osunut yhtäkään vapaata paikkaa. Pitäisikö hänen seisoa? Tyttö suoristi hieman paitaansa ja paransi vyönsä asentoa. Hän oli pukeutunut sinä päivänä hieman punkahtavasti.Vaatteet tosin oli itse asiassa tilattu Taiwanista, mutta se oli pikkuseikka.

Pörröpää asteli tiskille ja naputti mustilla kynsillään pöytää. Missäköhän paikan pitäjä oli kun sitä tarvittiin? Pian mies säntäsikin takahuoneesta ja katsoi tyttöä kysyvänä.
"Eikös sinulla ole porttikielto tänne?" Mies totesi hitaasti ja miettiväisenä. Tuo oli oikeassa, mutta porttikiellon saannista oli yli vuosi. Marya kohautti harteitaan ja katsoi hieman tuimasti miestä.
"Saanko minä palvelua? Vai lateletko aina maksaville asiakkaille syytöksiä heti alkuun?" Tyttö huomautti pienesti ivaten ja miehen kasvoille nousi hymy.
"Anteeksi! Mitä neidille saisi olla?" Tuo korjaili asennettaan ja Marya nyökkäsi tyytyväisenä. Hän katseli listaa tiskillä ja osoitti sitten pitsaa, johon tuli kamalasti kaikkea iljettävää lihaa kebabista jauhelihaan.
"Kaksi tuollaista ja mukaan otan." Hän tuhahti sitten ja mättäsi tasarahan pöytään. Mies kertoi, että tilauksessa menisi hetki, joten Marya antoi katseensa kiertää uudelleen pitseriaa.

Hetken tähystettyään hän näki kuin näkikin tyhjän paikan. Itsevarmoin ja hyvin Maryamaisin askelin tyttö asteli sitten pöydän luo ja vilkaisi hieman poikaa. Mitään kysymättä hän kuitenkin istahti penkille toista vastapäätä. Jos toisella olisikin seuraa, kyseinen seuralainen sisi odottaa kunnes Marya saisi pitsansa. Hänhän ei seisoen
odottaisi mitään.

//tungin tänne nyt ilman lupaa >< potki pois, jos ei kelpaa ^^ //

// You're welcome! :-----D

Dusty selaili ruokalistaa kuulokkeet yhä korvillaan. Hän ei itse asiassa tiennyt mitä halusi - yleensä poika valitsi automaattisesti hawaijin, mutta tänään teki mieli jotain ruokaisampaa. Lopulta mustatukka päätyi omavalintapizzaan, ja tarjoilijan tullessa tämän luo hän tilasi siihen jauhelihaa, ananasta, herkkusieniä ja katkarapuja. "Ja iso cola", tuo tokaisi vielä perään ja nyökkäsi hymyillen kiitoksen tarjoilijalle.

Dusty rakasti tätä pientä pizzeriaa. Se oli ahdas ja hämärä, mutta sydämellisempää paikkaa sai hakea; ruoka oli loistavaa ja tunnelma aidon italialainen. Kun tähän vielä ynnäsi supermukavan omistajan (Ree oli kelpoheppu) ja huokeat hinnat, oli yhdistelmä lähes voittamaton. Moni haki mieluummin maukasta noutoruokaa kuin kokkasi itse, joten Dusty arveli, että paikan tulot olivat vähintäänkin kohtuulliset.

Poika oli nousemassa paikaltaan ja lähtemässä kohti vessoja, kun tätä vastapäätä istahtikin mielenkiintoisen näköinen neitokainen. Dusty kävi nopeasti läpi päässään kaikki tuntemansa ihmiset ja tajusi, ettei tämä pörröpää kuulunut heihin; sen enempää rokkari ei siltikään päätään vaivannut, vaan vetäisi tuolin takaisin alleen ja nojasi kyynerpäänsä pöytään. Dustyn kasvoille oli ilmestynyt se tyypillinen ilme, joka koristi niitä aina naispuolisen henkilön liittyessä seuraan. Vino hymy, pilkettä silmäkulmassa.

Mustatukka tutkaili seuralaistaan kiireettä, ei sanonut mitään. Tyttöhän pöytään oli ängennyt, joten Dusty odotti tämän aloittavan keskustelun.

Marya katsoi ikkunasta ulos ja pyöritteli sormusta sormessaan. Se oli ostettu supermarketin lastenosastolta. Hänen sormet kun olivat niin kapeat ettei aikuistensormukset mitenkään pysyneet niissää. Tyttö nyrpisti hieman nenäänsä. Pitserian haju inhotti häntä kamalasti. Miten kukaan pystyi työskentelemään tällaisessa paikassa? Kaksoset olivat aivan uhallaan laittaneet hänet hakemaan pitsojaan. Muka kipeinä olivat... Hyvin nuo olivat eilen kuppia olleet nostelemassa pubissa....Tyttö katsoi sitten vastapäätä istuvaa poikaa ja huomasi tuon katsovan häntä. Toinen ei ollut yhtään pahannäköinen. Tosin, yleensä peikkotyttö viihtyi pahojen poikien seurassa ja toinen ei näyttänyt siltä. Sitä paitsi, Marya oli nähnyt tuon aiemminkin.
"Sinun nimesi on Dusty, vai mitä?" Tyttö kysyi sitten, kun oli todellakin tajunnut muistavansa toisen. Eivät he olleet koskaan jutelleet. Marya vain tarkkaili paljon ihmisiä ja selvitteli toisista asioita. Loppujenlopuksi, hän piti matalaa profiilia.

Tyttö kohotti toista kulmaanksa kysyvänä, mutta käänsi sitten kuitenkin katseensa takaisin ikkunasta ulos. Maryanna vihasi odottelua. Hänen pinnansa oli kyllä pitkä, mutta sitten kun se meni rikki, niin se oli menoa sitten. Tutut ymmärsivät olla silloin kaukana. Kynsillä naputettiin pöytää. Ne olivat puoli pitkät ja värjätty mustiksi. Typerät kynnet kun katkeilivat usein kaupungin vilinässä. (Tai tappeluissa, mihin tytöllä o li pahatapa joutua.)

Kun pörröpää sujuvasti kertoi tietävänsä Dustyn nimen, poika hämmentyi. Yllättynyt ilme kävi kasvoilla vain hetken, mutta se oli silti täysin maininnan arvoinen - sanavalmis rokkari kun ei kovin usein puhekykyään menettänyt. Dustin mietti tuhannennen kerran, tunsiko sittenkin tytön jostain, mutta päätyi aina samaan tulokseen. Luultavasti uusi tuttavuus vain pysyi itse näkymättömissä ja piti silmät auki - muuta vastausta Dusty ei keksinyt.

"Oho, olenpas mä kuuluisa", tuo kuittasi kuitenkin virnistäen ja kallisti hieman päätään. "Well, onko neidin nimi yhtä nätti mitä hän itse?"
Äänensävyn olisi voinut käsittää joko irvailuna tai sarkasmina (tai vaihtoehtoisesti kumpanakin), mutta mustatukka kyllä tarkoitti sanojaan. Räväkät ja aloitekykyiset naisihmiset tuntuivat olevan harvassa, ja tässä häntä vastapäätä taisi istua kyseisen lahkon malliedustaja. Ei hassumpi, jos jotain piti sanoa.

Yksi Reen tarjoilijoista ilmestyi samassa salin puolelle ja kiikutti Dustyn eteen valtavan colatuopin ja höyryävän lämpimän pizzan. "Kiitti", mustatukka lisäsi virnistäen, kun nuori nainen iski tälle leikkisästi silmää, mutta kääntyi sitten ateriansa puoleen - Dusty ei ollut syönyt mitään sitten aamupalan, ja kello oli jo ties mitä. Mustatukka leikkasi pizzastaan palan (käsin hän ei siihen koskisi, sen verran hyvän käytöskoulun oli saanut) ja vilkaisi sitten taas tyttöön hymyillen vinosti. "Onko sulle mättöä tulossa, vai?"

Tytön huulille nousi harvinainen hymy, kun toinen kysyi hänen nimeään.
"Joko tuo nyt oli todella kehno iskuyritys tai sitten sinä vittuilet." Marya huomautti ja hymy lähti sitten pois kasvoilta. Dustyn pitsa ja kokis tuotiin ja pörröpää katsoi niitä hetken ja pyöritti sitten päätään.
"Nimeni on Marya ja en syö pitsaa. Olen hakemassa niitä kusipää veljilleni." Tyttö kertoi ja vilkaisi sitten tiskiä päin. Oli se kumma, jos tuo poika sai pitsansa ennen hänen pitsojaan. Ei se toisaalta Maryaa haitannut. Poika vaikutti ihan ok tuttavuudelta, mutta sitähän ei Dustylle vihjailtu. Tyttö salasi ihastumisensa tai kiinnostuksensa aina viimeiseen asti. (Kännissä tuo tosin aina tuppasi unohtumaan)

Maryanna haukotteli hieman. Illalla olisi bileet luvassa ja sinnehän oli mentävä. Tosin, äiti varmasti ei ilahtuisi. Pitäisi vain keksiä jokin todella hyvä selitys, jotta lupa saataisiin. Tai sitten pitäisi karata. Mutta jos siitä jäisi kiinni... Ajatus puistatti häntä. Hänen äitinsä osasi olla todella pelottava suuttuessaan. (Pelottavuutta lisäsi se, ettei Joan äiti osannut hallita äänensä voimakkuutta. Tuo kun oli miltei kuuro.)

Dusty virnisti toisen vastaukselle ja liikutteli huulikoruaan kielellään. "Sitä me voidaan miettiä sitten illemmalla", tuo tokaisi avoimen flirttailevasti ja naurahti päälle. Kun pörrötukka kuitenkin kertoi nimensä ja syyn miksi oli paikanpäällä, rokkari haukkasi toisen suullisen pizzastaan. "Voisit säkin vähän ottaa, oot ihan kuin pikkulintu", tuo jatkoi mietteliäästi ja kallisti päätään. "Hento ja kevyt. Selvästi pelastusta vailla." Ääni palasi vakavammasta takaisin siihen tavalliseen leikkisyyteen ja poika joi kulauksen kokiksestaan.

Jokin Maryaksi esittäytyneen tytön viileydessä ja eleettömyydessä kiehtoi Dustyä. Ehkä se oli se ihmisen luontainen tapa tavoitella jotain mitä ei voinut saada; don't know, mutta rokkari oli päättänyt saada pörröpään mukaansa. Syödessään poika mietti parasta tapaa tähän. Suora kysymys ehkä olisi paras toimintakeino tällaisen tapauksen kohdalla, mutta kiirehtiä ei pitäisi. Eihän Dusty halunnut antaa itsestään kiimaisen kaniinin kuvaa - siitä, kuinka lähellä se oli tämän todellisia tarkoitusperiä, ei puhuta. Poika tyrskähti itsekseen mutta tukahdutti naurunsa pian.

"Mitäs sulla on tänään suunnitelmissa, muutakin kun broidien ruokkimista?"

Maryan kasvoilla oli hieman epäuskoinen ja huvittunut ilme. Yrittikö tuo poika todella iskeä häntä? Sellaista ei ollutkaan tapahtunut pitkään aikaan. Bileitä ei laskettu, koska silloin oltiin humalassa ja selvinpäin harvat uskalsivat tulla tytön lähelle. Ilme muuttui kuitenkin vielä epäuskoisemmaksi, kun toinen vertasi häntä pieneen lintuun.
"Kuules poitsu. Minä en ole lähellekään lintua ja vihaan pitsaa, koska se on niin rasvaista. Älä yritä saada minua syömään mitään mistä en pidä, tai siinä ei käy hyvin." Marya tuhahti, muttei yhtään ilkeänä, mitä ihmetteli itsekin. Yleensä hän kilahti samantien, kun joku vihjasi pienestikin hänen painoonsa, pieneen kokoonsa tai syömiseen. Tyttö antoi kätensä valua reidelleen ja irvisti sitten hieman, kun tajusi, ettei kännykkä ollut mukana, koska tiukoissa legginsihousuissa ei ollut taskuja. Hän siis ei voinut edes soittaa kyytiä.

Dusty kysyi sitten mitä hänellä oli suunnitelmissa ja Marya käänsi katseensa poikaan.
"Bileisiin pitäisi päästä. Ongelmien kautta tosin, mutta ryyppäämäänhän tie vie." Tyttö hymähti ja katsoi sitten toisen kokislasia hetken ja käänsi sitten katseensa omiin käsiinsä. Hänen teki kovasti mieli napata toisen juoma ja juoda siitä hieman. Hän oli vastikää opetellut juomaan sokerijuomia uudelleen, mutta ajatus siitä miten sokeri takertui hänen kehoonsa iljetti.
"Jos sinä yrität vikitellä minua mukaan jonnekin, niin se ei onnistu. Mutta jos tahdot minun mukaani, niin se saattaisi ehkä onnistua." Marya huomautti sitten ja virnisti hieman veikeänä pojalle. Tällainen hän oli. Tytön puheista ei voinut yhtään sanoa flirttailiko hän, vai kaipasi muuten vain seuraa. Hän ei osottanut minkäänlaista kiinnostusta ennen kuin iski kiinni.

Dusty kohotti käsiään antautumisen merkiksi, kun Marya huomautti tätä olemaan puuttumatta ruokailuunsa. "Okei okei, mut älä väitä etten varoittanut jos kuihdut pois." Pizzaa oli enää neljäsosa jäljellä eikä poika ollut enää nälkäinen. Mustatukka risti ruokailuvälineensä kello viiteen niin kuin hyvätapainen kakara ikään ja työnsi lautasen kauemmas. Colalasi vedettiin lähemmäs ja toista tutkaillen Dusty siemaisi siitä.

Toisen iltasuunnitelmille rokkari kohautti kulmiaan ja mutristi suutaan muka toruvana. "Aijai, tuhma tyttö", tuo virnisti ja törkkäsi sitten puolillaan olevaa limsalasia kohti Maryaa. "Tahdotko?" Dusty kysyi ja hymyili lähes neutraalisti. Hymy ilman huvittuneisuutta, ivaa, sarkasmia tai pelleilyä oli tälle jätkälle suuri poikkeus sääntöön, joten Maryan sieti olla ylpeä itsestään.

Dusty yllättyi toisen kysyessä epäsuorasti tätä illanviettoseurakseen. "Hmm, pitää katsoa onko kalenterissa aikaa", tuo virnuili, vaikka päässään tiesi jo lähtevänsä toisen mukaan. Poika nojautui käsiensä varaan pöydällä, kumartui eteenpäin liikutellen huulikoruaan katse tiiviisti Maryan silmissä. "Entäs bileiden jälkeen?" kuuluivat kehräävällä äänellä lausutut sanat. Erittäin dustinmaista - kun flirttailtiin, flirttailtiin sitten kunnolla.

"Mä kuulen tarpeeks varotuksia. En kaipaa niitä uusilta tuttavuksiltakin." Tyttö huomautti ja ilme kyllä kertoi, että se keskustelu oli käyty. Dusty tarjosi sitten hänelle kokistaan, mutta tiukkana tyttö pyöritti päätään. Hän ei joisi kokista muuta kuin käskystä. Kyllähän ihminen pysyik kuosissa ilman imeliä juomia? Poika hymyili koko ajan. Tosin, seuraavien lauseiden jälkeen ja ilmeen tyttö oli varma että poika hänen edessään yritti iskeä häntä.

Maryan kasvoille kohosi vino hymy.
"Jälkeen? Miksi pitäisi suunnitella niin pitkälle?" Hän kysyi ja kiersi näin taas toisen flirttailun paljastamatta omia tuntemuksiaan. Hän ansaitsisi mitallin tästä suorituksesta. Tyttö katsoi sitten hieman arvostelevasti poikaa. Ei kuitenkaan ilkeästi. Ehkä jopa hieman flirttaavana, mutta senkin pystyi päättelemään miten päätteli. Dusty oli tullut ihan lähemmäksikin häntä pöydän yli. Marya kumartui lähemmäs toita. Heidän huulet olivat vain parin sentin päässä toisistaan.
"Sinun siis pitää ottaa ihan itse selvää."

Kun Marya kieltäytyi juotavasta, Dusty veti lasin takaisin itselleen kohauttaen olkiaan vinosti hymyillen. "No, sun verensokerit on varmaan kohta niin alhaalla että joudun kantamaan sut kotiin. En mä sitä tosin pahakseni pistäisi", tuo lasketteli virnuillen ja kohotti toisen kätensä hiuksiinsa. Sormet pöyhivät suortuvia paremmin pystyyn ja lopputulos olikin mukavan freesi ja sähäkkä - hiukset olivat Dustylle lähes pyhä asia ja kun ne olivat hyvin, oli kaikki muukin hyvin.

Siinä istuessaan rokkari mietti tytön käytöstä. Omituinen tapaus - kerrassaan mestari kiertämään vihjailut ja vähän suoremmatkin iskuyritykset. Täysin eleetön. Mutta mitä enemmän Maryan suhtautuminen oli viileää, sitä vakaammin Dusty keskittyi yritykseensä valloittaa toinen. Pojan jääräpäisyyden kasvattama päättäväisyys kasvoi hetki hetkeltä, ja epäröimättä poika nojautui vielä aavistuksen edemmäs. Tuon huulet melkein hipoivat tummatukkaisen tytön omia, ja Dusty puhalsi niille kevyesti kallistaen hieman päätään.

"Miten asiasta saa selvän? Ootko sä helposti taivuteltavissa?" Rokkarin ylähuuli hipaisi Maryan suupieltä ja Dusty hymyili hieman, perääntymättä yhtään. "Jos mä tuun alkuillasta sun mukaan bileisiin, saanko viedä sut niiden jälkeen minne haluan? Vähintäänkin reilu peli." Dusty hipaisi vielä kevyesti toisen poskea huulillaan ja nojautui sitten taaksepäin viekas hymy huulillaan.

Maryan kasvoille nousi virne, kun toinen koski ylähuulellaan hieman hänen suunpieltään ja sitten vielä poskea. Se oli kieltämättä tuntunut mukavalle, mutta sitä ei tietenkään näytetty ulospäin. Pitkään aikaan hän ei ollut ollut huulikontaktissa kenenkään kanssa selvinpäin. Tyttö istuutui myös paremmin, kun toinen vetäytyi kauemmaksi läheisistä oloista.
"Jos tahot mun seuraa niin sääntö yks on ; Minä en lupaa mitään." Peikkotyttö huomautti ja kiitti sitten miestä, joka toi hänelle kaksi pahanhajuista pitsaa. Hän ei olisi kyllä lähellä kun kaksoset vetäisivät nämä.

Marya nousi seisomaan ja katsoi poikaa jälleen hieman arvioivana.
"Eli saatan lähteä mukaasi tai saatan olla lähtemättä." Hän ilmoitti ja katsoi pojan lautasta.
"Joko sinä olet syönyt?" Tyttö kysyi ja nosti pitsalaatikot pöydältään. Ikkunasta katsottiin ulos. Kyllä siellä hämärtämään jo alkoi. Se oli Maryan aika. Nimittäin yö. Tyttö katsoi sitten taas poikaa ja virnisti hieman. Hän ei osannut yhtään arvioida lähtisikö poika mukaan vai ei. Useimmille pojille ja tytöille iski tässä vaiheessa pupu pöksyyn.

Toisen sanoille Dusty iski silmää hyväksyvästi. "Mitä vähemmän lupauksia, sitä parempi meno", tuo virnisti toiselle ja tarkoitti todellakin sanojaan. Pojalla oli sitoutumiskammon lisäksi pakonomainen tarve kiertää omat aidot tunteensa, ja jos Marya oli kerta samaa mieltä, illasta voisi tulla vähintäänkin mielenkiintoinen. "Eli pidetään illan suunnitelmat vielä auki. Mutta kävi miten kävi, mä oon aika varma että saan sun pään käännettyä."

Ulkona oli kaunista. Kevyt hämärä alkoi jo kietoutua keskustan ylle, mutta auringonlaskun oranssia oli vielä häivähdys taivaanrannassa. Yöstä tulisi raikas ja selkeä.

Dusty nyökkäsi toisen kysymykselle ja nousi itsekin ylös. "Jep, syöty on. Käyn maksamassa", tuo sanoi ja käveli kassalle. Tympeä nuori harjoittelija otti tältä pankkikortin, sähläsi hetken ja ojensi sitten kuitin, joka kädessään mustatukka käveli ovelle päin virnistäen Maryalle: "Minnekäs prinsessa pitää saattaa?" Poika oli varma, että pörröpää tajusi tämän todella haluavan liittyä Maryan seuraan.

// Hei minnekäs nää sitten lähtee? :---D Jos sä teet tähän jonkun lopetusroolin ja laitat sitten jonnekin topicin jatkoksi, vai?

Marya meni pojan edeltä ulos. Sää näytti lupaavalta. Tyttö katsoi sitten pitsalaatikoita käsissään ja ravisteli niitä. Tarraisipas kaikki täytteen kansiin. Ähäkutit kaksoset! Pörröpää virnisti ilkikurisesti ja katsoi sitten Dustyyn, joka tuli hänen vierelleen ja kutsui vielä prinsessaksikin.
"Minun nyt pitää käydä nämä pitsat heittämässä ja vaihtamassa vaatteet ja lupa anomassa. Tuletko sitten mukaan?" Marya kysyi ja katsoi sitten nyt kunnolla poikaa. Ei toinen todellakaan pahan näköinen ollut. Ja koska toinen ei näyttänyt edes pahikselta, toisen mukana olo saattaisi todellakin avata Maryalle portit lupaan lähteä ulos. Tyttö virnisti. Pientä hyväksi käyttöä.

Peikkotyttö tarrasi sitten pojan käteen.
"En minä kyllä taida edes nyt kysellä. Tulet käymään meillä." Hän lisäsi ja alkoi kädellä eteenpäin toista kädestä pitäen.

//Ne ny menee ainki alkuihin tonne Maryan kotiin >< Teen sinne uuden töpön ^^ //