I´m so much better without numbers

//Wrai Mattin kanssa tänne!!! Ja sori, ku kesti, ku piti käydä syömässä välissä. Otsikko muunnettu Ashley Tisdalen It´s alright, it´s OK - kappaleesta.//

Renesmee huokaisi ja läimäytti oppikirjansa kiinni. Hän laittoi kynänsä penaaliin ja otti tuolin selkänojalta mustan nahkalaukkunsa, jonne tunki kirjan ja penaalin. Tyttö heilautti laukun olalleen ja kiiruhti ulos matematiikan luokasta. Luokkaa oli taas piinattu yliymmärryksen menevillä tehtävillä ja Renesmeen olo oli vähintäänkin turhautunut. Miksei heillä voinut olla mitään helpompaa? Matematiikka oli tytön aika heikko aine. Kyllä hän siitä läpi pääsi, juuri ja juuri, mutta kovaa työtä se totisesti vaati.

Blondi heilautti koulun ulko-oven auki ja astui syksyisen viileään säähän. Taivaalla näkyi muutamia pilvihattaroita, väleissä paljastui kaunis, sininen taivas. Renesmee jatkoi matkaansa eteenpäin kohti erästä penkkiä, joka oli onneksi vapaa. Nurmella ei ollut mukava istua, vapaa penkki oli siis hyvä juttu.
Renesmeellä oli klassisen siniset pillifarkut, joita oli edestä revitty muutamista kohdista, musta toppi, musta nahkatakki ja mustat nilkkurit. Kaulassa roikkui hopeinen ketju, joka oli leveähkö rengas. Oikean käden keskisormessa oli yksinkertainen hopeasormus.
Tyttö hymyili tyytyväisenä ja tiputti laukkunsa penkille istuutuen sitten penkille. Hän nojautui nojaa vasten ja ravisteli hiukan hiuksiaan pöyhien niitä kädellään, jonka kynnet oli lakattu mustiksi.

Matt poltteli tupakkaansa pihalla. Kovasti oli tehnyt mieli kääriä marisätkä, mutta jos siitä kärähtäisi, niin voisi sanoa hyvästi koululle. Toisaalta, milteihän hän pystyi jo nyt sanomaan hyvästit. Hän oli reputtanut vastikää liikunnan ja matikankurssikin oli rajamailla. Siihen kun lisäsi miljoonat varoitukset... Matt oli kusessa ja tiesi sen itsekin. Pojan ajatusmaailma kuitenkin katkesi, kun blondityttö säntäsi pihalle ja näytti asettuvan penkille. Matt ei itse istuskellut koskaan penkeillä. Hänen piti yrittää pitää kovamaine yllään ja kovikselle ei sopinut istuskella yksin piha penkillä. Pojan kulmat kurtistuivat kuitenkin. Tyttö oli blondi. Miksi ihmeessä tytöt tahtoivat värjätä vaaleiksi hiuksensa?!

Poika veti savya keuhkoihinsa ja puhalsi ne sitten nenänkautta ulos. Hän ei menisi juttelemaan. Toinen näytti kaikenlisäksi nuorelta. Ehkä tyttö oli vain nuoremmannäköinen mitä oli, mutta silti. Matt pörrötti hieman hiuksiaan toisella kädellään. Olivathan ne pystyssä ihan omin avuinkin, mutta hiusten pörröttämisestä oli jäänyt tapa hänelle.

//sori, lyhyt ^^//

Renesmee silmäili välinpitämättömästi pihaa. Hän nosti kuulokkeet korvilleen. ´Onneksi ei paista aurinko. Ei ole laseja ja se on vaan niin ärsyttävän kirkasta!´ tyttö ajatteli ja saman tien pilven takaa esittäytyi se pahamaineinen aurinko. Renesmeetä ärsytti ja hän siirsi katseensa niin, ettei valo paljoa häirinnyt. Hiukan kyllä, muttei paljoa.

Hänen katseensa pysähtyi mustahiuksiseen poikaan, joka poltti tupakkaa. Lähes huomaamattomasti Renesmeen kieli nuolaisi huulta, tupakka sopisi hänellekin. Hitto vain, kun röökit olivat loppuneet alkuviikosta. Tupakka voisi rentouttaa oloa, sillä tyttö muisti vasta nyt, että seuraavaksi olisi maantietoa. Sekään ei ollut neidin vahva aine. Mitenköhän hän saisi röökin? Ei tyttö nyt sentään tuolta tuntemattomalta voisi mennä anelemaan ja kaupungilla ei kerkiäisi ennen tuntia käydä, eikä tosin jaksaisikaan lähteä. Toki voisi lintsata, mutta tyttöä laiskotutti. Ja vitutti.

Ehkä pieni liikkuminen auttaisi… Renesmee nousi ja lähti astelemaan, valitettavasti tuo poika piti ohittaa. Neidin teki mieli sanoa jotain vittumaista, helpottaakseen oloa, mutta päätti olla hiljaa ja kääntyi laukkunsa puoleen. Hän pani kätensä sen sisään ja etsi kännykkäänsä. ”Ja voi perkele!” Renesmee kirosi, kun tytön sormi sai haavan erään kirjan sivusta. Nyt poika varmasti huomasi hänet, vittu. Neiti nosti kätensä ja katsoi inhoten oikeaa etusormeaan, jossa näkyi haava ja verta. Hän yritti nuolaista verta pois sormestaan. Tänään ei ollut neitokaisen päivä.

//Ääh… Ei suju ei…//

Matt seuraili blondintytön touhuja ja huomasi tuon kyllä katsovan häntä. Toisen taisi selvästi tehdä mieli tupakkaa. Poika virnuili itsekseen ja puhalsi savut ulos nenästään. Tyttö nousi ja lähti astelemaan hänen ohitseen. Minne lie oli menossa, mutta juuri hänen kohdallaan tyttö kirosikin ja Matt kääntyi toiseen päin ja katsoi avoimesti nyt toisen puuhailua. Ilmeisesti tuo oli saanut haavan sormeensa. Matt naurahti hieman ja imi tupakkaansa. Kaikenlaista sitä näki, kun koulussa jaksoi kökkiä.

Tyttö näytti nuolaisevan verta sormestaan ja Mattin virne vaihtui irvistykseksi. Hän itse vihasi verenmakua yli kaiken. Hän kun sai tappeluiden takia maistella sitä raudan katkua turhankin usein. Matt veti viimeiset savut tupakastaan ja heitti sen sitten maahan ja tallasi sen päälle. Aurinko paistoi ärsyttävän lämpimänä. Kädet työntyivät taskuihin ja tupakka tarpeet otettiin esiin. Matt kuului niihin nikotiini riippuvaisiin, joiden piti polttaa kaksi tupakkaa putkeen, että jotain tuntuisi. Olisi tullut kalliiksi, jos hän olisi ostanut eikä varastanut tupakkansa. Hän alkoi kieppaamaan yhtä sormin. Mitään koneita ei tuettu.
"Jos tahdot röökin. Niin voin heittää yhden." Matt sanoi sitten katsomatta edes blondiin tyttöön. Punkkari vain oletti toisen olevan siinä edelleen.

Renesmee huomasi, että tuo tuntematon näytti vain huvittuvan hänen touhuistaan. Toinen katsoi tytön kiroilun jälkeen peittelemättömästi Renesmeetä ja tyttö inhosi omaa ”näkyvyyttään”. Hän tarkasteli vielä kerran sormenpäätään ja nuolaisi sitä, ennen kuin jätti sormensa rauhaan, haava ei ollut kuitenkaan kovin iso, pieni raapaisu vain.
Toisen katse hellitti Renesmeestä ja tämä nostikin päänsä. Neidin katse seurasi, kuinka tupakka putosi maahan. Jalka tallasi sen päälle. Toinen otti taskustaan jotain ja tyttö tarkasteli nuoren kämmeniä, joihin oli tarttunut tupakkatarpeet. Renesmee irvisti mielessään ja nielaisi hiljaa, kaipaavasti. Blondin vasen käsi puristui vaivihkaa nyrkkiin ja mustat kynnet painautuivat vaaleaan ihoon. Renesmee tunsi kynnet kämmentään vasten ja hellitti nyrkkinsä. Ihossa oli pienet painautumat, jotka hälvenisivät kuitenkin nopeasti. Kynnet olivat aika pitkät, kynsikoruja voisi taas vaihteeksi harkita...
Nuorukainen alkoi näköjään valmistella toista tupakkaansa. Joillakin oli vain asiat paremmin kuin toisilla. Perkele, Renesmee kirosi mielessään, että oli antanut röökiensä huveta kokonaan, niin kun ei yleensä käynyt. Eihän sitä koskaan tiennyt, milloin se tarve iski. Niin kuin vaikka nyt. Samassa toisen sanat saivat Renesmeen ällistymään. Mitä helvettiä, tarjosiko tuo tummatukka aivan tuntemattomalle tupakkaa? Ihan oma-aloitteisesti! Tyttö itse ei yleensä jaellut tupakoitaan kelle vain. Eipä hän kyllä muistanut, milloin olisi viimeksi edes tarjonnut tupakkaa jollekulle. Renesmee kohautti olkiaan vähättelevästi ja irrotti toisen kuulokkeen toiselta korvaltaan suunnaten sitten katseensa nuoreen. ”Täytyy myöntää, että tarvetta olisi röökille. Itsepä päätät, mihin röökisi pistät. Sen kun”, tyttö vastasi ja säilytti äänensävyssään maltillisen kylmyyden. ”Paitsi hetkinen, mitä laatua tuo on?” Renesmee kysyi äkkiä epäilevällä äänellä, mikä vain ei aina käynyt, eikä hän halunnut myöskään vaikuttaa liian kiitolliselta.

Matt kohautti hieman harteitaan.
"Ota täi jätä." Hän vain huomautti toiselle kiepaten edelleen tupakkaa. Jos toinen tahtoi tupakan, sen tuo saisi. Mutta jos toinen rupesi nirsoilemaan, niin kylläpä sätkät omassa suussakin palaisivat nopeaan. Oma saatiinkin valmiiksi ja se nostettiin huulille ja sytytettiin. Vasta nyt Matt katsoi uudelleen blondia tyttöä. Katse oli kysyvä.
"Jos tahdot niin saat, mutta jos vain nirsoilet ja nipotat, niin turha on odottaa nikotiinia." Matt huomautti ja näytti pussia. Se oli vahvaa tupakkaa. Harvat sitä taisivat edes polttaa. Muutamat jätkät, jotka olivat pahasti koukussa tupakkaan. Eli samanlaiset kuin Matt itse.

Toista tupakkaa alettiin kiepata ja pian se saatiinkin miltei valmiiksi. Nuolaisua vaille.
"Jos tahdot tämän, niin voit ite nuolasta kiinni. Mulla on vasta ollu flunssa. Tuskin tahot sitä."

Renesmee tuumi edelleen ja katsoi toisen tekosia punnitsevasti. Tuo kieppasi tupakkaa varmoin, tottunein ottein, eli tuskin se olisi kovin huonolaatuista. Tämä sai itselleen osoitetun röökin valmiiksi ja sytytti sen. Nyt nuorukainen katsoi Renesmeetä kysyvästi. Toisen huomautus sai tytön hymyilemään salaa sisäisesti, ota tai jätä –tyyppi. Sellainen filosofia tytölläkin oli, jos sitä pystyi filosofiaksi edes sanomaan. Nuori näytti pussia. Vahvaa. Eli, erittäin hyvä tähän tilanteeseen, jossa oikeasti kaipasi jotain. Harvoin Renesmee oli noin vahvaa polttanut, mutta joskus kriisitilanteissa.

”Okei, rööki käy, mutta flunssa ei”, Renesmee vastasi ja ojensi kämmenensä odottaen, että toinen antaisi hänelle tupakan.

”Ja hänen, keneltä röökin nyt satun vastaanottamaan, nimen tahtoisin tietää”, tyttö sanoi katsoen nuorukaista. Se ajatus, että nikotiininpuutteeseen saisi juuri helpotuksen, huojensi blondin mieltä, hän tahtoi puhaltaa paineet savuna taivaisiin.

Matt ojensi varovasti kareksia tiputtelematta tupakan alkeet tytölle ja poltteli samalla omaansa. Tyttö kysyi hänen nimeään ja hieman arvioivana poika katsoi tyttöön. Hänellä oli tapana valehdella nimensä epäilyttäville henkilöille. Tosin, koulussa nimen valehteleminen oli usein turhaa, sillä joku hänet tunsi oikealta nimeltä kuitenkin.
"Matt." Hän vastasi sitten lyhyesti. Oli hieman omituista, jos toinen ei tuntenut häntä. Sellaisia tuttavuuksia ei tullut usein nykyään enää vastaan. Kaikki vaikuttivat tuntevan hänet. Miten hän oli raaka tappelija ja joi verta ja söi sisäelimiä. Matt virnisti itsekseen. Joskus juorut huvittivat, mutta joskus ne taas rasittivat niin maan perusteellisesti.

Poika puhalsi savusta pari rengasta ja katseli ympärilleen. Muutama Scene asteli ulos koulusta. Kyllä pahis oli nuo ennenkin nähnyt, mutta koska ei pahemmin perustanut tuollaisista henkilöistä, ei hän niiden nimiä tiennyt. Typerät ihmiset. Varsinkaan Scenepoikia hän ei ymmärtänyt. Tai lähinnä hän ei ymmärtänyt poikia, jotka näyttivät tytöiltä. Mikä idea siinä oli?! Jos oli syntynyt pojaksi, miksi piti näyttää tytöltä?

Vaaleat sormet kiertyivät tupakan ympärille ja hetken kuluttua Renesmeen punattujen huulien välistä purkautui savupöllähdys. Toinen vastasi tytön esittämään kysymykseen lyhyesti. Renesmeen otsa rypistyi hiukan, lähes huomaamattomasti. Nimi kuulosti tutulta, kyllä, hän oli kuullut sen ennenkin. Eihän toisesta voinut olla kuulematta, tappelupukari. Sellaisen käsityksen blondi oli kuulemiensa perusteella, eikä toinen vaikuttanutkaan yhtään toisenlaiselta, Renesmee kykeni helposti muodostamaan kuvan pojasta tappelemassa jonkun tyypin kanssa. Ajatus huvitti hiukan ja tytön suupieli muodosti pienen virneen. Hän rapsutti hieman vasenta suupieltään ja nautiskeli tupakastaan levollisesti.

Renesmee seurasi katseellaan, mitä toinen katsoi. Koulusta tuli pihalle joitain Scenejä. Niistä tyttö ei liiemmin välittänyt, olivathan ne outoja, mutta toisaalta, kaikki olivat. Kaikissa oli jotain outoa, ainakin pitäisi olla.
Jonkin takia Renesmeen mieleen nousi kuva hänen äidistään, jolle tytär oli edelleen katkera. Renesmee ihmetteli hiukan, miten hänen äitinsä oli yhtäkkiä tullut mieleen. Nainen olisi varmasti kauhuissaan tilanteesta, missä blondi juuri nyt seisoi. Tupakoi koulunpihalla, ja kaikenlisäksi hän oli saanut tupakan pojalta, josta liikkui juoruja ties mistä tapahtumista. Renesmee hymyili mielessään, olisi aivan oikein, jos hänen äitinsä tietäisi, miten hänen pikkuprinsessansa oli kuollut aikoja sitten ja mitä hänen elämänsä nykyään sisälsi.

Matt huokaisi hieman tylsyyttään ja käänsi katseensa sitten tyttöön.
"Tiiätkö. Sä et näytä ollenkaan sellaselta, joka polttas." Hän huomautti sitten ja sanoi sen ehkä hieman vittuillen, vaikka ei sitä niin ollut tarkoittanutkaan.
"Semmoiselta pikku tytöltä, joka tahtoo olla kova ja siks opettelee polttamaan." Mattin oli pakko lisätä ja nyt äänessä olikin jo vittuilun sävyä avoimesti. Ehkäpä toinen olisi mukavaa seuraa, mutta nuo hiukset...

Punkkari pyöritti päätään ja puhalsi savua ulos nenänsä ja suunsa kautta. Blondit oli kirottuja. Se ol opittu jo aikojen alussa. Tai ei nyt ihan. Kolme vuotta sitten, mutta se tuntui jo ikuisuudelta. Vaalea hiusväri ei voinut tietää hyvää, vaikka se olisikin värjätty. Ei se pojilla niinkään haitannut, mutta nimen omaa tytöillä.

Toinen käänsi katseensa Renesmeen ja huomautti, ettei tyttö näyttänyt ollenkaan sellaiselta, joka polttais. Renesmee mietti, mitä vastata, kun toinen lisäsi pikkutyttömäisyydestä ja kovistelusta. Nyt blondi oli pakko naurahtaa pilkallisesti. Häntä huvitti toisen kommentti ja Mattin vittuilu oli jotain niin… suloista. Kyllä, pahiksetkin olivat suloisia, omalla tavallaan. Kaikki olivat omalla tavallaan suloisia, mutta jotenkin niiden, joiden ei pitäisi olla suloisia, suloisuus suorastaan puski esiin, jos niin voisi sanoa.
”Jaa…” Renesmee totesi toisen puheisiin.
”Miltä sitten pitäisi näyttää, näyttääkseen sellaiselta, joka polttaa? Pitäisi olla jonkin verran tatuointeja, mustat hiukset ja mustat silmät, hiukan huono ryhti, tai sitten ryhdikäs asento ja ylimielinen katse?” hän luetteli säilyttäen edelleen huvittuneen pilkallisuuden äänensävyssään.

Renesmee antoi katseensa siirtyä toisesta pitkin koulun pihaa ja puhalsi savua ulos. Hänen olonsa oli huomattavasti rennompi, riippuiko se sitten tupakasta vai seurasta, sitä tyttö ei tiennyt, eikä kyllä välittänytkään alkaa miettiä sitä.

Punkkari naurahti hieman tytölle.
"Ai miltä pitäisi näyttää?" Hän toisti huvittuneena ja katsoi sitten tyttöä. Hetken toista vain tuijotettiin, kunnes päätä pyöritettiin.
"Tuskinpa sillä on niin hirveästi väliä, mutta sinä...? No, sinä et näytä siltä." Pahis huomautti rehellisen mielipiteensä asiasta. Saattoihan toinen ollakin kunnon pahisliigojen pomojen pomo, mutta ulkonäkö ei Mattia vakuuttanut ja se riitti hänelle itselleen perusteluksi ja mielipiteeksi.

Poika veti viimeiset savut tupakastaan ja viskasi sen maahan. Tennarilla se tallattiin. Hiuksia pörrötettiin hieman.
"Noniin, Lady. Olet sitten röökin velkaa." Matt virnisti ja asteli lähemmäs toista. Tyttöä katsottiin ja huvittunut virne päällä tuon ohi asteltiin.
"Värjäisit ees noi hiukses!" Punkkari huusi vielä olkansa yli virne edelleen kasvoilla. Jotenkin toinen huvitti häntä nyt suuresti. Ehkä hänen päänuppinsa oli jo hieman seonnut liiallisen alkoholin käytön johdosta.

//Matt poistuu ^^ Kiitos lyhyestä pelistä =) //

Renesmee huomasi, että huvitti toista, mutta oikeastaan hän ei jaksanut siitä välittää, sillä itse asiassa Matt puolestaan huvitti hiukan häntä. Tunne oli siis molemminpuolinen, tyttö virnisti pienesti.
”Okei, ehkä minulle ei olekaan suotu kaikkein karskeimpia piirteitä, mutta hällä väliä”, tämä totesi ja puhalsi savua huuliensa välistä ja silmäili samalla toista. Hän ei loukkaantunut asiasta tippaakaan, huomautus vain huvitti häntä ja samalla blondi tunsi pienen pientä halveksuntaa toista kohtaan. Ulkonäkö ei todellakaan kertonut kaikkea, ehei. Renesmee pudisti lähes huomaamattomasti päätään ja katsoi, kuinka toisen rööki tipahti maahan ja tennari tallasi sen. Hän nosti katseensa takaisin toiseen, kun tämä virnisti.
”Ehkäpä… Saa tulla hankkimaan sen, kun huvittaa”, neitokainen vastasi ja katsoi, kun toinen asteli hiukan lähemmäs häntä. Huvittunut virne kasvoilla tuo toinen lähti pois ja Renesmee puhalsi viimeiset savunsa ilmaan.
Tyttö käänsi katseensa toisen perään, kun tämä huusi vielä olkansa ylitse hänen hiuksistaan.
”Jaa? Miksi vitussa pitäisi?” Renesmee huusi takaisin ja pudotti tupakan maahan. Virne muotoutui hänen kasvoilleen, kun rööki tallattiin ja sitten tyttö kääntyi ympäri lähtien pois paikalta

//Jeps, samoin :)//