Carnival of rust

- Kaikkihan tietää tämä olevan Poets of the fallin biisin nimi. Soi juuri tässä taustalla 8D -
aimee, tule tänne! :'D

Mickey käveli huvipuiston jo hiljenevässä maisemassa. Päällään pojalla oli harmaa printti t-paita ja farkut. Ranteessa muutama nahkanauha ja toisessa ranteessa uutuuttaan hohtava rannekello. Kello näytti 20.34 ja huvipuisto olisi auki enää pari tuntia, itse asiassa ei sitäkään, sillä kymmeneltähän se sunnuntaisin meni kiinni. Mike katseli kun viimeisetkin lapsiperheet lähtivät porteille päin ja puistoon jäi vain nuorisoa hengailemaan. Poika oli tullut itse huvipuistoon myös vain oleskelemaan ja katselemaan maailman menoa. Edellinen ilta oli biletetty hurjasti ja vieläkin pieni krapula vaivasi, vaikka juhlien loppumisesta olikin aikaa jo melkein 12 tuntia. Tosiaan juhlathan olivat kestäneet aamuun asti, itse asiassa pidempään, mutta poika oli lopulta sammunut sohvalle.

Mike käveli kohti kojua, jossa myytiin jäätelöä, kahvia ja pientä suolaista syötävää. Pojan oli pakko saada kahvia, vain se auttaisi pieneen päänsärkyyn, joka pään sisässä jyskytti. Kojussa palveli erittäin viehättävän näköinen neitokainen ja Mickey heitti tytölle muutaman flirttihymyn ja lopuksi poika vinkkasi silmää. Ja kuinka ollakaan, poika sai kahvinsa alennuksella ja tyttö jäi hymyilemään kojuunsa posket punoittaen. Helppoa oli olla hyvännäköinen ja etenkin kun Mike tiesi sen hyvin itsekin. Nuori herra istahti läheiselle tyhjälle penkille ja kaivoi kännykän taskustaan. Poika vastasi veljeltään tulleeseen tekstiviestiin ja laittoi sitten kännykkänsä takaisin taskuun. Sitten herra alkoi hörppimään kuumaa latteaan ja jäi katselemaan muita nuoria. Lähinnä siis teinejä, joita nyt näytti huvipuistossa olevan. Idiootteja teinejä, miksi ihmeessä Mickey vieläkin vain hengasi yksin täällä. Miksei poika lähtenyt vaikka juomaan muutamaa olutta, vaikka huomenna olisikin koulua aamusta asti. Eihän se poikaa ennenkään haitannut, muutama tunti sieltä tai täältä. Ainahan tämä lintsasi, minkä ehti.

// no van minähän tulen. :----D ah, oli pakko laittaa soimaan toi biisi….
ainiin, vein paljon eteenpäin, se pitää aina muistaa ilmoittaa. Ja sitten vielä se, että mä en tiiä muuta kun että ilmeisesti amerikassa on dollarit, että ei oo mitään käsitystä millanen rahayksikkö se on. :---D

Merensiniset silmät tuijottivat liikkumatonta maailmanpyörää, käden pöyhiessä vaaleita, vapaina olkapäille laskeutuvia hiuksia. Mitä hittoa hän edes täällä teki, puoli yhdeksältä illalla, kun koko huvipuisto olisi hetken kuluttua menossa kiinni? Hän oli vain kävellyt, ja… Jotenkin sitten ajautunut Belmont Parkiin. Vaaleiden farkkujen lahkeet oli käännetty ylöspäin, keskivartaloa verhosi musta, valkealla printillä varustettu t-paita. Jojo työnsi kätensä tummanharmaan, pusakkamallisen takkinsa taskuun tavoitellen tupakka-askiaan.

Savuke sytytettiin ja neitokainen vei sen huuliensa väliin, vetäen pitkät henkoset. Kahvi tekisi hyvää, ongelma oli siinä, ettei rahaa ollut. Kuten tavallista, ne oli käytetty kaikki... No, ei varsinaisesti turhuuksiin, olihan hän nyt sentään ruokaa itselleen ostanut. Loput olivatkin sitten tainneet mennä juomiin ja tupakkaan, eheh. Seuraavan kerran kunhan hän saisi rahaa, hän ei joisi niistä senttiäkään. Viimeksi oli mennyt vähän yli.

Hitaasti Jo antoi mustien, matalakorkoisten saappaidensa kuljettaa itsensä eteenpäin, merensinisten silmien keskittyessä havainnoimaan maailmanpyörän sijaan huvipuistossa vielä pyöriviä ihmisiä. Idioottimaisesti kikattelevia teinejä toisin sanoen, jollakin saattoi olla joku siideritölkki kädessä. Eivätkö ne parempaa paikkaa ryyppäämiselle löytäneet? Naurettavaa.
Savukkeen päästä varisutettiin tuhkia maahan, toisen käden ujuttautuessa takaisin tutkimaan taskuja. Jos hänellä vain olisi muutama sentti...

Mutta ei. Tyttö tuhahti ärtyneenä, sen ainoan kerran kun hän olisi tarvinnut dollarin eikä kymmentä, ei sitä tietenkään voinut olla.

Mickey kaivoi taskustaan tupakka-askinsa ja sytkärinsä. Poika sytytti tupakan ja veti ensimmäiset sauhut kunnolla henkeensä. Ai, kuinka tupakka maistuikaan taas hyvältä. Siitähän oli jo puolituntia, kun poika oli edellisen sätkänsä polttanut. Samassa Mike kiinnitti huomionsa melko viehättävään neitokaiseen. Tyttö ei ainakaan ollut teini-ikäinen ja toinen oli selvästi yksin. Hetken sivusilmällä tutkittuaan tyttöä, Mike tunnisti toisen Astonilaiseksi. Ainakin siis lukioikäinen toinen oli. Tyttö selvästi kaivoi rahaa taskustaan, mutta ilmeisesti sitä ei ollut. 'Herrasmiehenä' Mickey päätti mennä auttamaan neitoa hädässä. Poika napaasi kahvimukinsa toiseen käteensä ja naputteli vielä tuhkat tupakastaan maahan.

Lähestyessään neitoa Mickey katsahti toiseen.
"Onko jotain hävinnyt, kun noin etsiskelet?", Mickey kysyi karhealla äänellään ja puhalsi sauhuja ulos. Tyttökin näytti polttavan tupakkaa, ei siis mikään aivan nysverö likka. Mickey virnisti itsekseen ja mietti, josko saisi jotakin seuraa tytöstä tähän huvipuiston viilenevään iltaan. Sillä tyttö ei vaikuttanut luuserisakkiin kuuluvalta, toisaalta sitäkään ei voinut tietää. Mutta nätti toinen ainakin oli, joten ei ollut mitenkään hävettävää näyttäytyä toisen seurassa. Mickey jäi odottamaan vastausta toiselta ja sauhutteli samalla tupakkaansa nauttien.

Jo oli niin keskittynyt tutkimaan taskujaan ja polttelemaan tupakkaansa, että sävähti hienoisesti kuullessaan yhtäkkiä vierestään karheahkon, mutta yhtäkaikki miellyttävän kuuloisen miesääneen. Tyttö nosti katseensa ja huomasi tuijottavansa kenties ikäistään poikaa suoraan silmiin. Ehkä vähän vanhempi, ei ainakaan niin nuori. Joku hämärä muistikuva koulusta, ehkä toinen kävi Astonia? Ei olisi yhtään mitään uutta, jokainen täkäläinen nuori taisi käydä sitä koulua...

Blondi vetäisi savukkeestaan henkoset ja puhalsi ne toisesta suupielestään ulos pois nuorukaisen kasvoilta, vaikka tuskin tuo liiemmin mitään tuskia olisi kärsinyt vaikka hän ne olisikin puhaltanut päin näköä, näyttihän tuo itsekin polttavan.
"Etin rahaa, eipä ollu", tokaistiin sitten vastaukseksi välinpitämättömän olankohautuksen kera, Jojon tarkkaillessa toista kulmiensa alta vähän epäilevään sävyyn.
"Mitä sä haluat?"

Mickey katsahti tytön välinpitämätöntä olemusta ja naurahti sisäisesti itsekseen. Tyttö käyttäytyi aivan kuin Mike olisi ehkä itse saattanut käyttäytyä, jos joku random olisi tullut yht'äkkiä jututtamaan.
"Ai harmi. Raha on ihan kiva juttu, kun sitä on.", Mickey virnisti tytölle ja katsahti kelloaan. Se näytti kymmentä vaille yhdeksää illalla. Vielä tunnin tämä huvipuisto olisi auki.
"Ajattelin että voisin tarjota sulle sen, mitä ikinä olitkaan tosta kojusta ostamassa", Mickey sanoi tytölle melko neutraalilla äänensävyllä, "pelastan neidon pulasta." Poika jatkoi ja kohautti nyt samanlailla olkapäitään tytölle takaisin.
"Mutku olit noin töykee heti, niin en tiiä haluunko pelastaakaan neitoa, tai pikemminkin noita-akkaa.", Mike naurahti ja otti muutaman askeleen kauemmaksi tytöstä.

Poika poltti tupakkansa loppuun ja tumppasi sitten natsan maahan. Vilkuillen välillä tyttöä, poika mietti mitä tekisi. Lähtisikö vain menemään? Ei, Mike ei luovuttanut helpolla. Tyttö vaikutti mielenkiintoiselta, nätti ja näköjään kova luonne. Tai ainakin yritti olla.

Jojo kallisti päättään tuijottaen toista mietteissään. Harvinaisen mielenkiintoinen persoona, jos näin voisi sanoa… Ehkä olisi parasta olla sanomatta vielä yhtään mitään.
Tyttö siirsi hitaasti vaaleita suortuvia silmiensä edestä, nyökäten hajamielisesti pojan sanoihin. Kyllä, raha oli ihan kätevää aina silloin kun sitä sattui olemaan ja se mitä hän rahalla yleensä osti aiheutti hyvää mieltä. Ja silloin kun rahaa ei ollut, ainoastaan vitutti. Kuten nytkin, eikä asiaa parantanut ollenkaan tuskastuttavan hyvännäköinen, mutta nokkava jätkä, joka taisi luulla itsestään liikoja.

Ruusunpunaisten huulien välistä kumpusi kalsea naurahdus vastaukseksi pojan sanoihin noita-akasta, tytön kohottaessa kaksi sormea viistosti otsalleen ja tehden niillä pikaisen ns. tervehdysliikkeen, vaivautumatta sanoin vastaamaan mitään. Jos hän olisi ollut innokkaammalla tuulella, hän olisi varmaan vastannut jotain ärsyttävän nokkavaa, mutta nyt tyttö tyytyi vain pitämään suunsa kiinni, puhallellen välillä tupakan savuja yhä viilenevään ja pimenevään yöhön. Silmät tutkiskelivat hajamielisinä huvipuistoa, valot näyttivät täysin erilaisilta illalla kuin päivällä. Eipä sillä että Jojo olisi mitenkään erityisemmin huvipuistoissa viihtynyt, mutta olihan silti jokunen kerta tullut käytyä, ainakin pikkusiskojen kanssa.

"Sä käyt Astonia", sanottiin hetken hiljaisuuden jälkeen, eikä se ollut kysymys, pikemminkin itsestään selvä toteamus. Hän ei päässyt irti siitä häiritsevästä tunteesta, että oli nähnyt tuon aiemminkin, joten yksinkertaisinta olisi varmaan vain kysyä. Vaikkei hän ollut varsinaisesti kysynyt, mutta tottapa tuo jätkä korjaisi jos hän olisi väärässä.

Mickey käänsi katseensa tyttöön, kun toinen totesi pojan olevan Astonista. Poika naurahti vähättelevästi.
"Siis mitä? Ehen, olen arvostetusta poikalukiosta. Minun kiltille luonteelleni ei sopisi sellainen paikka kuin Aston High. Koskaan en ole tehnyt mitään väärää.", poika sanoi viattomalla äänensävyllä, mutta risti sormensa ristiin. Sitten Mickey heitti pienen virneen tytölle.
"Ei taida mennä läpi?", poika naurahti ja pörrötti hiuksiaan, "et joo, oon Astonista, valitettavasti voisin sanoa."

"Mut hei, voin ehkä kiltteyttäni tarjota sulle vaikka kupposen kahvia, jos kelpaa. Ettei neidolle tule kylmä.", Mickey sanoi nyt neutraalilla ilmeellä ja kaivoi taskustaan lompakkonsa ja otti sieltä kolikot. Samalla poika hörppäsi oman lattensa loppuun ja heitti mukin roskiin. Tai no, sen piti mennä roskiin, mutta ei osunut ja tippui maahan. Eikä pojalla tietenkään ollut aikomusta sitä käydä nostamassa, sitä vartenhan puistossa oli siivoojat.
"Voin päätellä, että säkin olet Astonista.", Mickey totesi toiselle takaisin.

Tyttö käänsi merensiniset silmänsä nuorukaisen puoleen silmäillen tuota tulkitsematon ilme kasvoillaan, nyökäten lyhyesti tuon sanojen lopuksi.
"Ei, kyllä se ois läpi menny, ihan kepeesti. Siltä sä näytätkin, että istut päivät pitkät koulun penkissä opettelemassa miten juodaan teetä oikein", todettiin huolettomaan sävyyn Jon räpäyttäessä silmiään pari kertaa viattoman oloisesti, ennen kuin tuo virnisti pojalle nopeasti. Vai että arvostettu poikalukio... Kaikkea muuta. Näytti perinteiseltä, itsetietoiselta jätkän tumpelolta, joka omisti vähän liikaa egoa ja ulkonäköä, kaatoi vähintään joka toisen naisen sänkyynsä ja joi ja poltti joka toinen sekunti.

"Kuuleppas herra pelastan-neidon-hädästä. En mä mitään almuja tarvi."
Sormet ripottelivat viimeisetkin tuhkan rippeet huvipuiston maahan, ennen kuin Jojo painaisi nopeasti kenkänsä kärjellä edes mennyttä savukettaan, hiljaa kyteneen tulen sammuessa.
"... Mutta jos sä nyt haluat leikkiä kilttiä, niin emmä mee estämään", jatkettiin katseen noustessa maasta ja savukkeesta takaisin jätkään. Totta puhuen ulkona alkoi olla viileämmän puoleista, ja vaikkei häntä varsinaisesti palellutkaan, ei lämmin juoma olisi pahitteeksi. Mutta sitä iloa ei tuolle suotaisi, että tyttö sen myöntäisi, ehei. Hänen katu-uskottavuutensahan kokisi kolauksen eikä imago olisi enää koskaan entisensä.. eheh.
"Ja Astonista, kyllä vain."

Mickey haukoitteli pienesti, ilmeisesti edellis illan juhlat alkoivat tuntua jollakin tapaa. Venyteltyään ja haukoteltuaan poika naurahti tytölle.
"Niin mä vähän ajattelinkin, että näytän ihan teenlipittäjältä ja sellaselta hienostopojalta, joka juoksee äidin helmaan kun joku sanoo böö.", Mike sanoi naurahtaen. Tosiaan, poika ei tainnut olla ihan hienostopiireistä, eikä edes lähellä niitä. Pikemminkin tätä herraa olisi halveksittu sellaisissa piireissä. Tyttö näytti arvioivalta Mickeyn suhteen, mutta se ei ollut pojalle mitään uutta. Herra vain virnisteli huvittuneesti itsekseen.

"No ei sitten. Oletan, että sulla ei oo myöskään rahaa julkiseen ja täältä on kiva matka kävellä ihmistenilmoille illan pimetessä. Olisin voinu tarjota kyydinkin, mut kun ei apu kelpaa niin ei sitten.", Mike kommentoi irvistellen ja käänsi selkänsä tytölle ja otti pari askelta poispäin. Kuitenkin tytön taas jatkaessa, poika käännähti toiseen päin.
"Hei, mä en oo mikään kiltti poika.", Mickey totesi ja virnisti neitokaiselle. Ainakin nämä kaksi tulivat juttuun ja tytön jutut olivat Miken mieleen. Sitten poika taas käännähti selin tyttöön ja lähti kävelemään samaiselle penkille, jossa oli aiemmin istunut. Kerta tyttö ei halunnut 'almuja' niin saamansa piti. Mickey nappasi taskustaan taas tupakka-askinsa ja aikansa kuluksi sytytti yhden savukkeistaan palamaan huulilleen. Tylsistyneenä poika puhalteli ilmaan renkaita.

Jojo mittaili toista hetken katseellaan, ennen kuin kohotti toista kulmaansa.
"Böö?" sanottiin toiveikasta tavoittelevalla äänensävyllä, tytön napittaessa nuorukaista tiiviisti pienen hymyn kareen kera.

Ilme muuttui nopeasti takaisin peruslukemille, jos niitä nyt peruslukemiksi pystyi sanomaan, jätkän sanojen johdosta. Hyvä pointti. Helvetin hyvä pointti itse asiassa. Jos ei ollut rahaa, ei voinut maksaa matkoja, mikä tarkoitti sitä, että hänellä tulisi olemaan astetta pidempi kotimatka.
Jo asetti toisen kätensä lantiolle tuijottaen jätkän loittonevaa selkää, tuon kääntyessä kuitenkin vielä toteamaan, ettei ollut mikään kiltti poika.
"Haha, nimenomaan sitähän sä oot", blondi heitti kallistaen päätään.
"Ei kaikki vastaantulijat vaan ois ollu ottamassa mua kyytiin ja tarjoilemassa ties mitä lämmikettä..." jatkettiin vielä äänensävyn muuttuessa huvittuneeksi. Ai niin, mutta tässä ei ollut mitään hauskaa.

Merensiniset silmät katselivat hetken jätkän puhallellessa savurenkaita ilmoille, ennen kuin Jojo huokaisi tympääntyneenä ja lampsi penkin luo, istahtaen alas nuorukaisen viereen.
"Voi kulta rakas, et kai sinä nyt suuttunut? Totta kai minä tulen kyytiin jotta pääset leikkimään myös taksikuskia! Oi voi, ethän sinä voisi edes hylätä minua tänne sään ja ilkeiden setien armoille!" lirkuteltiin parhaimmalla teinityttöäänellä kuin niinkin epä-teinityttömäinen teinityttö kuin Jojo saattoi omistaa. Katse oli surullisen anova ja huulet mutristuneet neitokaisen tuijottaessa vetoavasti toiseen tummien ripsiensä alta.

Jätkä oli menolippu kotiin. Ei sitä saisi päästää tuulen mukana noin vain menevään.
... Ja ehkä Jo voisi sen verran antaa itselleen myönnytyksiä, että voisi ajatella toisen olevan... hm, huvittava.

"Iik", Mike naurahti ja loikkasi tytön taakse piiloon. Sitten poika ryhdistäytyi taas ja heitti tytölle pienen hymyn takaisin. Blondin heittäessä, että Mickey olisi muka kiltti, Mike katsahti tyttöön ja nosti kulmiaan. Hmm, totta, miksi poika oli tarjonnut tytölle kaikkea? Ehkä tyttö oli vain omalla tavallaan viehättävä. Toisaalta, Mickey nyt aina tarjosi kenelle vain toista sukupuolta olevalle neidolle kyytiä sanan kahdessa eri merkityksessäkin.
"Ai damn. Mutta eiks sun äiti opettanu, ettei vieraiden setien kyytiin saa mennä. Mitäs jos mä oonkin sellanen vieras setä.", Mickey sanoi hieman pervolla äänellä ja vinkkasi tytölle silmää.

Istuessaan penkillä ja puhallellessaan renkaita, pojan kasvoille nousi pieni virne, kun tämä näki tytön lähestyvän. Mickey oikeastaan arvasi, ettei tämän viehätysvoimaa voinut tuollainen tyttö vastustaa. Kaikkihan nyt halusivat päästä lähemmiksi tuttaviksi tämän komean pahispojan kanssa. Tytön alkaessa lirkuttelemaan, poika laski kätensä tytön reidelle ja näytti kieltä.
"Ai nyt oon kultarakas. Entäs jos mun tarjous meni jo?", Mickey sanoi naureskellen ja siirsi kätensä pois tytön reideltä. Poika sauhutteli tupakkaansa ja naputteli tuhkia maahan hieman tylsistyneen näköisenä. Sitten tämän neron nuorukaisen päähän tuli pieni ajatuksen häivähdys ja poika mutristi huuliaan matkien tyttöä.
"Sori, missasit sun mahdollisuuden. Nyt sun pitää hankkia se takaisin, jollakin tapaa.", Mickey sanoi virnistellen tytölle.

Jojo tuijotti jätkää pää aavistuksen kalleellaan.
"Jos sä oot sellanen setä, niin vedän sua turpaan", todettiin hyväntuulisesti vastaukseksi tytön pöyhiessä hiuskuontaloaan nopealla käden liikkeellä.

Merensiniset silmät siristyivät tytön tuijottaessa toista happamana. Jo näytti toiselle kieltään, asettuen tuijottelemaan taivasta. Helvetti sentään, ehkä hän vain sitten kävelisi kotiinsa...
"Määritä 'jollain tapaa'", tuhahdettiin hetken hiljaisuuden kuluttua tytön mulkoillessa vihaiseen sävyyn ohitse kulkevaa teinijoukkoa, jonka jäsenet olivat 'iih niin kännissä'. Tytön olisi tehnyt mieli kolauttaa jokaista päähän ja nakata helvettiin hillumaan huvipuistosta.

Käsi kaivoi uuden tupakan taskusta ja Jojo pisti sen palaamaan, näyttäen tympääntynyttä naamaa ja puhallellen savurenkaita ilmoille kuten jätkä itse äsken.

Mike naurahti pienesti tytön uhkaillessa, että vetäisi turpaan. Tuskinpa vain. Mickey ajatteli ja katsoi tyttöä. Tytön ilme oli hieman happamanoloinen, mutta ei se Mickeytä haitannut. Seuraavaksi kun tyttö kysyi mitä se jollakin tapaa tarkoitti, nousi nuorukaisen huulille vihjaileva virne.
"Hmm.. Annan sulle mahdollisuuden päätellä ja käyttää mielikuvitusta.", Mickey sanoi vaihvihkaa ja katsoi hetken suoraan tytön sinisiin silmiin. Teinilauman kulkiessa ohi Mickey hymähti itsekseen, naurettavaa touhua, eihän tuota voinut kutsua edes känniksi. Ei lähellekään. Ei nuo nykyajan nuoret osannut enää, toista se oli kun Mike oli samanikäinen, silloin jo poika joi väkeviä ja teki kaikkea hölmöä.

Mickey kaivoi taskustaan autonsa avaimet ja alkoi pyöritellä niitä käsissään, hieman vihjaillen, että olisi kohta lähdössä. Paikkahan alkoi mennä kiinni, kioskin neito sulki ikkunoita ja pelipaikkojen luukkuja laitettiin kiinni. Vartijat alkoivat jo häätää vähitellen porukkaa kohti pääportteja.
"No, ootkos keksiny jo miten hankit kyytitarjouksen takaisin?", Mickey kysyi ja heitti tytölle pienen flirttihymyn. Ehkä poika saisi tytöstä jotakin viihdykettä tähän pimenevään iltaan. Tai ainakin niin nuorukainen toivoi, sillä tyttö oli nätti ja Mickey nyt tunnetusti vehtasi melkein kaiken nätin kanssa.

Jojo huokaisi turhautuneena, ennen kuin asetti tupakan huulensa väliin ja imi sitä rauhoittaakseen itsensä. Toinen näytti osaavan olla äärimmäisen ärsyttävä myös... Pojan naurahdus sai Jon kurtistamaan kulmiaan.
"Näytänkö mä siltä, etten oikeesti löisi?" kysyttiin tytön kääntyessä katsomaan vieressään istuvaa poikaa, heittäen tuolle ilkeän sävyisen virneen.

Merensiniset silmät tutkiskelivat huvipuistoa, kojujen pitäjät pistivät paikkoja kiinni ja vartijat ajoivat parhaillaan sitä teinilaumaa ulos. Jojo kyllä pisti merkille nuorukaisen pyörittelevän ärsyttävään tapaan avaimia, luultavasti myös auton, käsissään, muttei antanut sen vaikuttaa mietintäänsä. Jätkä taisi olla juuri sitä tyyppiä, että Jo olisi mieluusti vain potkaissut toista persuuksille. Ja kohta tekisin jotain, jos tuo ei lopettaisi alituista vihjailuaan.
Neitokainen käänsi katseensa parahiksi toiseen nähdäkseen tuon selkeästi avoimen flirttailevan hymyn.
"Luuletko sä, että kaadat minut lakanoides väliin pelkällä hymyllä, vaikka se ois kuinka nätti?" kysyttiin sitten tytön pudotellessa tupakkansa päässä olevat tuhkat penkin reunalle, "siltä sä ainakin näytät, että luulet." Kasvoille oli kohonnut selkeästi huvittunut hymy, kaikkea sitä täällä San Diegossa näkikin.
"Anna olla, mä kävelen."

"Eeei. Kyl mä uskon et sä lyöt ... mutten oo varma sattuuks se.", Mickey naurahti uudestaan ja pörrötteli hiuksiaan huvittuneennäköisenä. Mickey virnisti tytölle takaisin, tämän näyttäessä muka-ilkeältä. Poikaa lähinnä huvitti, tosin´sehän ei ollut uutta. Mike katsoi sitten kelloa taas ja venytteli.

"En tietenkään luule. Oon vaan tällänen hymyilevä kaveri. Ja mulla ei oo lakanoita, mulla on peitot.", Mike sanoi vitsaillen ja heitti saman virneen taas kasvoilleen. Poika nappasi avaimet, joita pyöritteli, nyrkkinsä sisään ja nousi sitten seisomaan. Poika nappasi viimeisen tupakkansa askistaan ja heitti sitten askin maahan. Autossa kun herra ei yleensä polttanut, joten ennen lähtöä täytyi aina polttaa. Mickey sytytti taas tupakan ja veti henkoset sisään, jotta tupakka syttyisi kunnolla. Puhallellessaan savuja ulos, Mike katsoi tyttöön.
"Heeei, älä nyt suutu. Tosin kävely antaa kuntoa, ei liho.", Mickey sanoi tytölle ja kääntyi kunnolla tätä päin.
"Btw, saanko udella neidin nimeä?", poika kysyi viattomalla äänensävyllä. Ei niinkään, että oikeasti Mickeytä nimet kiinnostaisi, mutta olisihan se kohteliasta kysyä. Tosin tässä ei kohteliaisuus tainnut vaikuttaa.

Blondi silmäili toisen huvittunutta olemusta hymyn kareen leikkiessä tuon suupielessä.
"Ei kannata kokeilla, kyllä naisetkin osaa lyödä", tokaistiin sitten Jojon samalla naurahtaessa lyhyesti. Tupakka oli poltettu jotakuinkin loppuun, joten neitokainen veti viimeiset henkoset ennen kuin tiputti sen maahan. Hitaasti tuo nousi, kuten nuorukainen oli hetkeä aiemmin tehnyt ja pyöräytti kenkänsä kärkeä natsan päällä.

"Niin just, varsinainen hymypoika", tokaistiin Jon kohottaessa toista kulmaansa epäilevään sävyyn. Sen uskoisi sitten kun näkisi, toisen asenne kun oli täsmälleen sellainen, mistä saattoi päätellä yhtä sun toista.
"Enkä mä mistään suuttunu, muistaakseni se oli herra itse joka sanoi mun ’missanneen mahikseni’", vastattiin nauraen toiselle pisteliään hymyn kera.
"Ja kehtaatko sä väittää, että mä olen lihava?" Ääni oli kohonnut muutaman pykälän ylemmäs ja oli täynnä tekaistua yllättyneisyyttä ja inhoa, Jojon katsoessa dramaattisesti vatsaansa ja sitten jätkää.

Siniset silmät vilkaisivat poikaa siihen malliin, että tuota tuskin oikeasti kiinnostaisi hänen nimensä.
"Joanna, kutsuvat Jojoksi, Joksi tai joksikin muuksi vastaavaksi…" vastattiin hetken kuluttua.
"Entäs herra sitten?"

"Mun kokemukset naisten niin kutsutusta lyömisestä on aika pieniä. Sellasia bitchsläppejä lähinnä on naiset muka 'lyöneet' ", Mickey totesi tytölle neutraaliin sävyyn ja silmäili tyttöä päästä varpaisiin. Toisaalta tämä neito näytti hieman erilaiselta, kuin ne neidot ketkä olivat poikaa "lyöneet".

"Enkö ookki?", poika tokaisi takaisin tytön kommentille ja heitti suloisen hymyn hetkeksi huulilleen. Kuitenkin hetken hymyiltyään pojan ilme palasi takaisin neutraaliksi. Herra kun ei usein suloisesti hymyillyt. Usein joko flirttailevasti tai sitten jo virnistellen.
"Ajattelin, että sussa olis enemmän luonnetta, että tekisit jotain, että saa mahikset takaisin. Mut ei näköjään, yhtä nössö oot kun muut neidit.", Mickey sanoi vähättelevästi katsellen ja naurahti sitten tytön äänensävyn korottautuessa.
"Ei, enmä sitä tarkottanu. Vaan ihan hyvässä mielessä. Ihan nätti sä oot.", poika totesi taas ja katsoi tytön kehoa. Ei, selkeästi tyttö oli hoikka ja kaunis. Poika nyt vain aina kiusoitteli kaikkia. Jotkut ymmärsivät, toiset ei.

"Jojo. Nätti nimi, sopii nätille neidille.", Mickey sanoi imelästi ja hymähti perään jotakin, mistä ei saanut edes selvää.
"Mickey. Mikeksi kutsutaan.", poika vastasi tytölle perään ja sauhutteli samalla tupakkaansa.

Jojo silmäili toista päästä varpaisiin mittailevasti. Näytti ainakin siltä, että ne toisen... naiset, olisivat luultavasti ties minkä näköisiä muovinukkeja, jotka osasivat lyödä yhtä hyvin kuin virtahepo seistä päällään. Mutta hän ei jaksanut inttää asiasta, joten antoi olla ja tyytyi tuhahtamaan halveksuvasti. Kyllä ne nykyaikana osanneet tehdä sitten ei mitään, itsepuolustuskin hukattu ja tapella ei osattu. Surkeaa suoraan sanottuna.

Ja osasihan tuo jätkä ihmismäisestikin hymyillä, sekin laitettiin merkille. Tosin eipä tuo jopa komeaksi - pitkin hampain Jojo tämän itselleen myönsi - luokiteltava hymy turhan kauaa toisen naamaa koristanut.
"Ai tässäkö ruetaan yllyttämään?" kysyttiin sitten Jojon asettaessa toisen kätensä lantiolle ja kohotti leukaansa hieman ylemmäs. Hetken neitokainen mietti. Ihan tosissaan mietti, koska hän ei todellakaan jaksaisi kävellä kotiinsa, hell no.

"Okei, Mike, mä voin käydä tarjoomassa sulle pari lasillista jos nyt kuskaat mut kotiin?" heitettiin sitten kysyvän ilmeen kera. Juomaseura ei koskaan olisi pahitteeksi ja ehkä hän voisi sulattaa sen, että maksaisi jonkun muun juomia, ainakin kerran. Mutta jos ei kelpaisi niin helvetti soikoon sitten hän kyllä kävelisi.

Tytön mittallessa poikaa, Mickey yritti näyttää mahdollisimman coolilta, mutta tuskin onnistui siinä. Poika kun ei oikeasti mikään ns. cool ei todellakaan ollut. Pikemminkin karski, mutta hyvännäköinen.
"Ehkä. Ehkä ei.", poika vastasi tytön yllyttämiskysymykselle ja virnisti taas omahyväisesti tälle. Poikaa huvitti tilanne, mutta Mickey yritti peitellä huvittuneisuuttaan.

"Kelpaa. Tosin, jos haluut selvän kuskin, niin saat tarjota juomat kotonas. Ei tarttis käyttää rahaakaan ainakaan niin paljon.", Mickey vastasi toiselle. Kyllähän poika ajeli hieman humalapäissäänkin, mutta yleensä tämä oli silloin yksin. Muita hän en halunnut vastuulleen. Tosin, sitäkin oli tapahtunut joskus. Ja tytön kotootahan poika lähtisi yksin, joten tällöin pienessä hiprakassa oli sallittua ajaa? Vai mitä? No ainakin Mickeyn mielestä. Tai voisihan poika tietenkin nukkua alkoholin pois tytön luona? Tätä taka-ajatusta poika ei tietenkään tuonut mitenkään julki, eikä näyttänyt juonittelevaa ilmettäkään pohtiessaan asioita.
"Eiköhän lähetä autolle päin.", poika sanoi ja katsahti vartijaa, joka lähestyi paria.

Hetken Jojo katsoi toista pisteliäästi. Että tuoko hänen kotiinsa?
Sitten blondi vain kohautti olkapäitään.
"Sen kun tuut", tyttö vastasi nykäisten takkinsa kaulusta ylöspäin: illan viileys alkoi uhkaavasti hiipiä siitä sisään.
"Mutta älä odota mitään palatsia", lisättiin hetken mietinnän jälkeen. Kaipa se olisi ihan fiksua tiedottaa etukäteen, että hän asui normaalissa kerrostaloasunnossa eikä missään puoli kaupunkia vievässä kartanossa. Vaikka luultavasti toinen oli sen jo tajunnut aikaa sitten, mutta ei sitä koskaan voinut tietää.

Silmät kääntyivät tuijottamaan vartijaa, joka lähestyi kaksikkoa, selvästi aikeissa häätää heidätkin ulos. Blondi nyökkäsi Mikelle vastaukseksi ja lähti kävelevään huvipuiston uloskäyntiä kohti, olettaen, että nuorukainen tulisi perässä. Tai parasta olisi tulla, jos meinasi juomansa tulla.
Ja minä saan kyytini, lisättiin nopeasti mielessä ajatuksen perään, hän oli melkein jo unohtanut koko kyydin. Melkein, muttei aivan.

"Hienoa.", Mickey vastasi tytölle. Ei tämä olettanutkaan toisen asuvan luksustalossa, sillä muutenhan toisella varmasti olisi ollut rahaa mukanaan enemmän kuin muutama lantti. Mickey lähti kävelemään kohti portteja. Poika otti nopeasti tytön kiinni ja käveli tämän vierellä. Mickeyn katse laskeutui vaivihkaa tytön takamukselle ja poika hymyili mielessään. Ihan hyvä, ihan hyvä. Tämä ajatteli. Ei, ei toki tällä nuorukaisella ollut mitään taka-ajatuksia toisen kotiinmentäessä. Ei koskaan.
"Käyks sä usein yksin ilman rahaa täällä Parkissa?", Mickey kysyi toiselta virnuillen. Ehkä toisen ihmistensaalistustapa olikin tällainen, kun Mickey 'saalisti' ihmisiä baareissa ja kahviloissa.

Autolle ohjattuaan parin, Mickey naksautti ovet auki ja istahti sisään. Poika odotti, että tyttö tuli kyytiin ja käynnisti auton.
"Saat ohjata meidät teille.", Mickey sanoi samalla ja laittoi pakin päälle. Poika nappasi käsijarrun pois päältä ja peruutteli ulos ruudusta. Vaihtaessaan vaihetta ykköselle, Mickeyn käsi 'lipsahti' hipaisemaan tytön polvea. Poika hymyili hetken ja ajoi ulos huvipuiston parkkipaikalta laittaen samalla kakkosta silmään. Parkkipaikalta pois päästyään Mickey katsoi nopeasti Jojoon.
"Kumpaan suuntaan käännytään?", herra kysyi toiselta.

No kuten olettaa saattoi, Mickey oli hetken kuluttua jo ottanut hänet kiinni. Jojo potki tyhjää juomatölkkiä edellään, kädet oli ujutettu takin taskuihin.
"No en tosiaankaan", vastattiin kohottamatta katsetta maasta, "en mä tänne tarkotuksella tullu. Kunhan ajauduin", lisättiin vielä merensinisten silmien kohotessa luomaan nopean vilkaisun vierellä kävelevään nuorukaiseen.

Tyttö käveli jätkän perässä autolle, silmäillen hetken tuon ajoneuvoa, ennen kuin kiersi sen toiselle puolelle ja istui pelkääjän paikalle.
Vaaleahiuksinen vilkaisi Miken kättä, joka käväisi hänen polvellaan, ennen kuin siirsi katseensa eteenpäin. Tuollainen tuo taisi olla, ja Jojosta tuntui, ettei auttaisi, vaikka mitä sanoisi. Tai saattaisi auttaa, mutta hän ei jaksanut avata suutaan. Hän vain pääsisi kotiinsa, tarjoaisi tuolle ne pari lasillista ja menisi nukkumaan. That's it.

"Vasemalle", vastattiin poissaolevasti, ennen kuin tyttö kiinnitti koko huomionsa tiehen, hehän ajautuisivat ties minne, jos hän ei opastaisi.
"Seuraavasta heti oikeelle", jatkettiin vielä, Jon nojatessa kyynärpäänsä auton oveen, sormien haroessa vaaleita hiussuortuvia taaksepäin.
"Toimiiko radio?" kysyttiin hetken hiljaisuuden jälkeen, katseen käydessä nopeasti ajajassa, ennen kuin se kohdistettiin sivuikkunasta takaisin ulos.

Mickey ajeli tytön ohjeiden mukaan. Poika oletti, että jos ei mitään kuulunut, niin silloin ajettaisiin suoraan. Aivan kuten joskus aikonaan inssiajossa. Eikä Mickeytä haitannut ajella, vaikka ohikin. Sillä olihan pojalla seuranaan nätti tyttö ja autolla ajaminen oli mukavaa vaihtelua ainaiseen moottoripyörällä cruisailuun.
"Toimii se.", Mickey vastasi lyhyesti ja painoi radion päälle, radiokanavalla joka oli viimeiseksi ollut päällä, soi juuri Jonas Brothers. Mickey ei oikein välittänyt tästä teinibändistä, vaikka kaikkiruokainen musiikin suhteen muuten olikin. Poika laittoi äkkiä cd-soittimen päälle ja sieltä alkoi soimaan pojan itse polttama cd. Ensimmäisenä biisinä oli Black Eyed Peasin Boom Boom Pow. Auton bassot olivat mukavan 'kovalla' ja Mickey naputteli ajaessaan sormiaan rytmissä rattiin.

"Ollaanko kohta perillä. Alkaa jo alkoholihammasta kolottamaan." Mickey sanoi ja hymyili hetken tytölle, hieman flirttailevastikin ehkä, kuten aina.

// en jaksanu hitata :----D

Sormet naputtelivat kevyesti reittä musiikin tahdissa, eikä Jojo pistänyt ollenkaan pahakseen kun jätkä vaihtoi pois Jonas Brothersilta. Jotenkin hän ei oikein innostunut kyseisestä bändistä, Black Eyed Peas meni paremmin.

Siniset silmät käännettiin Mikeen tytön kohottaessa toista kulmaansa, huulilta karatessa lyhyt naurahdus.
"Käänny vasemmalle, oikeella oleva kerrostalo, parkkeeraa sen valkosen aston martinin viereen", sanottiin sitten tytön tarkastellessa kotiasuntoaan ja sen parkkipaikkaa, jolla ei onneksi näkynyt mustaa volvoa, joka kuului yläkerrassa asuvalle, parikymppiselle jätkälle, joka toisinaan (tai ehkä mieluumminkin säännöllisesti) piti juuri hänen asuntonsa yläpuolella hieman railakkaamman puoleisia bileitä, jolloin tytöstä toisinaan tuntui, että kyllähän se katto nyt kohta tipahtaa alas.

Poika kääntyi vasemmalle ja parkkeerasi autonsa sen auton viereen, jonka Jojo oli sanonut. Poika sammutti auton ja laittoi käsijarrun päälle. Sitten Mickey nappasi avaimet virtalukosta ja alkoi nousta autosta.
"Noni. Perillä siis ollaan. Oletan.", poika sanoi ja hieroi käsiään yhteen ja naurahti. Sitten tämä nousi autosta ja laittoi avaimet taskuunsa. Poika käveli auton toiselle puolella ja avasi tytölle oven herrasmiesmäisesti.
"Neiti on hyvä.", Mickey sanoi imelällä äänensävyllä ja yritti hymyillä oikein kiltisti, siinä tuskin kyllä onnistumatta. Poika oli napannut autosta uuden tupakka-askin ja otti sieltä nyt yhden tupakan, sytytten sen sitten samalla.
"Ei varmaan haittaa, että poltan äkkiä yhden.", Mickey totesi ja otti alku sauhut sauvukkeestaan. Nuorukaisella oli oikeastaan vain tapana polttaa aina, kun oli ajanut. Vaikkei periaatteessa tarvetta olisi ollutkaan, se nyt vain oli pinttynyt tapa.

- Mua ei sit muuten hitit haittaa 8D Näin btw-