Tottakai mä tahdon onnistua ja totta helvetissä tahdon sua...

-Rige med Mandy tänne taas.-

... Mut hyvä luoja, että hirvittää, onko musta tähän muutokseen? Mitä jos sut sekopäiseks teen? Kun pyörin sängyssä ja röyhtäilen, tuhlaan sähköä ja muista en laittaa ulko-ovee lukkoon.
(Täysin sopivat biisinsanat tämän ropetuksen alkuun ovat Samuli Putron käsialaa. Sopivat Milon mietteiksi täydellisesti.)

Milo saapui kauppareissulta kotiin. Siltä maailman noloimmalta ja oudoimmalta ostosreissulta. Poika nappasi autosta ostoskassit ja kantoi ne hissiin. Poika painoi väsyneesti hissin nappia ja astui oikeassa kerroksessa ulos hissistä. Kaivaessaan avaimen taskustaan ja laittaessaan sen ovenlukkoon, kuuli poika jo itkua sisältä. Jasperillakin taisi olla huono päivä, ainakin äänestä päätellen. Avatessaan oven Milo huomasi, ettei Mandy ollut vielä ehtinyt kotiin. Pojan äiti syöksyi lapsensa luo ja tervehti tätä.

"Milo hei! Minun pitää kyllä nyt heti lähteä. Ehdimme isän kanssa vielä ravintolaan!", äiti sanoi iloisesti ja laittoi pojan avaaman oven perässään kiinni. Milon olisi tehnyt mieli vain luhistua eteiseen, mutta poika käveli keittiöön, jätti kassit sinne ja käveli sitten pinnasängyn luokse ja nappasi poikansa syliin. Jasper rauhoittui kuin ihmeestä. Milon kasvoille nousi pieni hymy ja tämä käveli keittiöön laitamaan tavarat paikoilleen. Hän laittoi Jasperin syöttötuoliin istumaan ja alkoi laittaa tavaroita jääkaappiin ja muihin kaappeihin.

Laitettuaan tavarat paikoilleen Milo nappasi poikansa taas syliinsä ja käveli olohuoneeseen. Herra lösähti sohvalle ja piti poikaa mahansa päällä. Milo antoi Jasperille lelun, jolla poika viihdytti itseään, Milon laittaessa hetkeksi silmänsä kiinni ja miettien päivän tapahtumia. Pojan ajatukset ajautuivat väistämättä Mandyyn ja näiden kahden tilanteeseen. Vaikka Milo inhosi Mandya tavallaan, poika myös rakasti häntä. Ei hän oikeasti olisi halunnut toista jättää, ei enää, kun näillä oli jo lapsikin.

Kerrostalon ovi avautui hitaasti ja sisään astui väsynyt ja märkä hahmo. Housun lahkeista valui kaakelilattialle kuraa ja takin helmansa tippui vettä kuin vesiputouksesta. Hahmon hiukset olivat lysähtäneet kunnolla kiinni kasvoihin ja tämä naishahmo myös värähti kylmyydestä.
Mandy veti kerrostalon hissin auki ja astui sisään. Hänen vilkaistessa peilistä omaa kuvaansa tyttö värähti säikähdyksestä. Brunette sipaisi kalpeita kasvojaan sormen päällään ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. Ripsiväri oli varissut ripsistä alasilmäluomille ja tyttö näytti kerrassaan hirveältä. Ilmankos vastaan kävelleet ihmiset olivat luoneet häneen mitä oudoimpia katseita.

Niin, Mandy oli yhä hyvin vihainen ja vittuuntunut. Kauppareissu oli muuttunut täydeksi fiaskoksi, kiitos Mandylle ja kaupan kanakastikkeelle, minkä tyttö oli kaatanut kassatytön päälle. Sen jälkeen hän oli lähtenyt kaupasta sanaakaan sanomatta Milolle. Kävelymatkaa oli sen 10 kilometria, eli todellakin tarpeeksi sille päivälle.
Mandy tunsi jalkojaansa polttavan. Hänen olisi tehnyt vain mieli luhistua hissin lattialle ja nukahtaa siihen. Tai ei nukahtaa, väsähtää vain lepäämään, edes hetkeksi. Hän ei jaksaisi nyt tuudittaa Jasperia uneen, joten toivoi pojan jo nukahtaneen. Hän ei jaksaisi tehdä enää mitään, ei edes puhua. Ei edes kertoa Milolle, kuinka vihaiseksi Mandy oli tullut, kun huomasi tyttöjen katselevan Miloa sillä silmällä.
Brunette pudisteli väsyneenä päätään ja nosti sormensa ohimoilleen. Hitto Mandy! Mitä sinä nyt oikein ajattelet? Sinä et rakasta Miloa, sinä vihaat Miloa yli kaiken! Milo pilasi elämäsi, joten sinulla on hyvä syy inhota häntä koko sydämestäsi ja pitää häntä nyrkkeilysäkkinä!

Hissi pysähtyi ja Mandy avasi hissin oven uupuneesti. Hän kaiveli märän takin taskustaan avaimiaan ja asetti avaimet käsi täristen lukkoon. Tyttö yritti kääntää avainta lukossa, mutta se tuntui jääneen jotenkin jumiin. Mandy ärähti turhautuneesti ja uupuneesti ja ränkkäsi oven kanssa vielä pari sekuntia. Sitten se aukesi ja Mandy astui sisälle kotiinsa. Lämpöiseen kotiinsa...
Haaleansiniset silmät tuntuivat sumentuvan hieman ja Mandy joutui ottamaan tukea seinästä pysyäkseen pystyssä. Päässä tuntui huimaavan. Voi hemmetin hemmetti...

Milo taisi nukahtaa, samoin Jasper tämän syliin. Pojan käsi kietoutui lapsen ympärille vaistomaisesti, vaikka nuori mies olikin melko sikeässä unessa. Jasperin pieni tuhina rauhoitti herran mieltä ja lämpö sekä pieni paino vatsalla tuntuivat melko mukavilta. Kuitenkin Milo heräsi siihen ovea pahoinpideltiin. Poika raapi toisella kädellään silmiään ja laski katseensa poikaansa, joka nukkui. Pieni hymy levisi Milon huulille ja poika nousi seisomaan sohvan viereen. Kohta Mandy oli ilmeisesti päässyt sisään, kun ovi meni kiinni

Poika käveli eteiseen ja huomasi Mandyn olevan aika heikossa kunnossa. Toisaalta, itsehän tämä oli aiheuttanut sen, että joutui kävelemään. Ilmeisesti ulkona oli ehtinyt alkaa myös satamamaan, kerta tyttö oli aivan märkä. Milo vei hiljaa Jasperin sänkyynsä nukkumaan ja peitteli tämän. Sitten poika käveli takaisin eteiseen ja katsoi hiljaa Mandyä.
"Ootko kunnossa?", pääsi hiljaa pojan suusta ja tämä otti muutaman askeleen lähemmäksi toista. Milo nappasi hellästi Mandyn syliinsä, sillä toinen näytti siltä, että olisi kohta pyörtynyt. Sitten poika kantoi tyttönsä sohvalle ja laittoi viltin toisen päälle.
"Toivottavasti et vilustu, sillä sitten Jasperkin voi saada nuhan. Sitten me ei nukuta hetkeäkään.", Milo totesi hiljaa ja lähti kävelemään kohti keittiötä. Poika laittoi keittiössä veden kiehumaan ja keittimen naksahdettua, poika kaatoi kuuman veden mukiin, johon laittoi kaupasta juuri ostettua teetä. Sitten nuori herra käveli takaisin olohuoneeseen ja laittoi teemukin sohvapöydälle.
"Juo toi. Auttaa. Sit voisit mennä lämpöseen kylpyyn, jos jaksat.", Milo sanoi väsyneesti, mutta huolehtivasti. Sitten poika istahti nojatuoliin olohuoneessa ja avasi television.

Mandy tunsi jalkojensa pettävän aivan minä hetkenä hyvänsä, sillä ne tärisivät jo uhkaavasti. Hän oli ehtinyt riisua märät mustat tennarinsa ja heittää takkinsa naulakkoon, kun Milo yhtäkkiä kaappasi tytön syliinsä. Brunette tunsi päässä huimaavan entistä pahemmin pienen hetken ajan, mutta huimaus helpotti, kun hänet laskettiin pehmeälle sohvalle. Tyttö kääntyi makaamaan sohvan selkänojaan päin, jotta hänen ei tarvitsisi katsoa Miloa.

Hän minnekään kylpyyn tästä lähtisi, ei varmana. Hän jäisi tämän lämpöisen viltin alle loppuillaksi. Ehkäpä koko yöksikin...
Kuin tyhjästä hänen haaleansiniset silmänsä täyttyivät kyynelistä, mutta tyttö puristi silmänsä tiukasti yhteen. Onneksi hän oli kääntänyt selkänsä Miloon päin. Milo ei aavistaisi yhtään mitään. Milo ei saisi koskaan tietää, miten paska ja särkynyt olo Mandylla olikaan sillä hetkellä.

".. Nukahtiko se nopeesti...?" uupunut neitokainen kysyi hiljaa. Hän puhui tietenkin Jasperista, kenestä muustakaan.

Pojan kiinnittäessä huomionsa telkkariin ja katsellessa tarkkaavaisesti urheilu-uutisia, Milo ei meinannut kuulla tytön kysymystä. Kuitenkin hetken mietittyään, mitä tyttö mahtoi kysyä Milo käänsi katseensa tv-ruudulta Mandyyn.
"En itseasiassa osaa sanoo. Taidettiin molemmat vähän nukahtaa siihen sohvalle.", Milo vastasi yhtä väsyneesti ja hajamielisesti. Uutisten loputtua poika sulki television ja nousi ylös nojatuolista.
"Otatko mitään syötävää.. Meen tekee ittelleni jotain meinaan.", Milo totesi ja otti muutaman askeleen keittiön suuntaan odottaen vastausta toiselta.

"Niin ja Mickey ei sittenkään tule tänään.. Sille tuli yllätys yllätys muuta menoa, jotakin jostakin tytöstä se puhui ja juhlista. Että ota siitä selvää.", Milo totesi Mandylle ohimennen ja katsahti tyttöön. Toinen näytti jotenkin niin rukalta siinä sohvalla, märkänä ja väsyneenä. Pojan olisi tehnyt mieli mennä viereen makoilemaan, aivan kuten normaalissa parisuhteessa olisi tehty, mutta Milo ei mennyt. Eihän näiden kahden parisuhde ollut normaali, ei todellakaan.

"Mmm.." mumistiin vain vastaukseksi Milon syömiskysymykselle. Ei tytöllä ollut edes nälkä. Tai olihan hänellä nälkä, mutta hän ei jaksanut nyt syödä yhtään mitään. Hän halusi vain makoilla sohvalla viltin alla.
Ajatus nukkuvista Milosta ja Jasperista sai pienen lämpöisen tunteen kohoamaan hetkeksi koko kehoon. Mandy osasi nähdä sielunsa silmin, miten nuo kaksi nukkuvat levollisina tässä sohvalla. Se olisi varmasti ollut hellyyttävä näky.
Paitsi, että Mandy ei nyt osannut ollenkaan sanoa, miksi oli ajatellut noin. Ei Milo voisi koskaan olla hänen unelmiensa prinssi, vaan pikemminkin joku välikappale. Milolla ei ollut sellaisia ominaisuuksia, jotka olisivat viehättäneet Mandya. Eihän Milon ulkonäössä ollut mitään pahaa, mutta luonteessa ja käyttäytymisessä sitten vaikka mitä vikoja.
Miksi Mandy ajattelikaan Miloa?

Tyttö hymähti itsekseen, kun heräsi ajatuksistaan Milon puhuessa Mickeystä. Hyvä vaan, ettei se hemmetin Mickey tullut kylään. Mandy olisi varmasti hypännyt hänen kimppuunsa, jos toinen olisi uskaltanut astua heidän kotiinsa. Miten Milosta ja Mickeystä olikaan loppujen lopuksi tullut niin erilaiset? Vastaus taisi olla liian yksinkertainen, että Mandy ei aluksi edes tajunnut sitä, mutta hetken sitä pohdiskeltuaan hän tajusi vastauksen. Lapsi. Lapsi oli syy siihen, että Milo oli muuttunut.

Voi miten Mandy halusikaan läheisyyttä sillä hetkellä...

Milo katsoi hetken tyttöä, joka makasi sohvalla ja käveli sitten keittiöön. Ota nyt sitten selvää, mitä toinen halusi. No, ehkä poika tekisi tälle yhden leivän. Keittiössä poika avasi jääkaapin ja otti esiin mitä käsiin sattui. Tomaattia, juustoa, kinkkua ja voita. Poika nappasi leipäkorista paahtoleipiä ja alkoi kasaamaan aineksia leipien päälle. Sitten herra napsauttu leipägrillin päälle ja laittoi täytetyt paahtoleivät paistumaan. Hetken kuluttua lämpöiset voileivät olivat valmiita ja poika halkaisi ne vielä kolmionmallisiksi. Milo laittoi omat leipänsä toiselle lautaselle ja Mandylle menevät leivät toiselle. Nuorukainen kaatoi vielä itselleen lasiin appelsiinimehua ja laski omat syötävänsä keittiön pöydälle. Milo lähti viemään Mandylle tämän eväät, vaikkei ollut edes varma halusiko toinen syödä. Poika laski lautasen sohvapöydälle teekupin viereen.
"Kannattaa varmaan jotain syödä kuitenki. Lämmittää sisälmyksiä niin samalla lämpenee koko tyttö.", Milo sanoi ja käveli takaisin keittiöön.

Poika istahti tuolille ja nappasi pöydällä olleen urheilijat -lehden. Milo alkoi lukea lehteä ja syömään tekemiään leipiä samalla. Selailtuaan lehden läpi ja syötyään leipänsä, jäi nuorukainen vielä istumaan hämärään keittiöön. Milo jäi tuijottamaan ikkunaa, johon sade paiskasi pisaroita. Melko synkän näköistä oli ulkona, aivan kuten taisi tunnelma olla talossakin. Jasper tuntui nukkuvan nyt sikeästi, kerta vieläkään poika ei ollut alkanut inistä pinnasängyssään. Toivottavasti lapsi nukkuisi kokoyön nyt sikeästi.

Mandy oli ruma, ruma ruma ruma. Hän ei ansainnut noin hyvännäköistä poikaa itselleen. Tässä oli todellakin yhtälö pielessä. Niin Mandystä alkoi yhtäkkiä tuntua. Jälleen kerran hän vaipui itsesäälin ja masennuksen pauloihin. Brunette kypristyi yhä pienemmäksi sohvalle ja piilotti päänsä viltin alle. Mitä jos hän vain hyppäisi alas parvekkeelta? Sitten hänen ei tarvitsisi enää kärsiä omista, inhottavista ajatuksistaan. Jasper ei enää parin vuoden kuluttua muistaisi äitiään ja kaikki olisi varmasti hyvin ilman tätä väkivaltaista ja suurisuista Mandya.

Leivän tuoksu sai mahan murahtamaan pienoisesti, mutta tyttö piti yhä päänsä kylmänä. Hän ei koskisi leipään, ei varmasti koskisi. Hän antaisi itsensä kärsiä, kun ei saanut ruokaa. Niin, Mandylla oli oikesti todella paska olo ja hän halusi mielellään näyttää sen myös Milolle.
"Haista paska", sihahdehtiin viltin alta Milon kommentille. Sen enempää Mandy ei käyttänyt toiselle kauniita sanojaan.

Jospa hän hukuttaisi itsensä kylpyammeeseen?
Ei, se kestäisi liian kauan. Nopein reitti ulos tästä elämästä oli luultavasti parvekkeelta alas hyppääminen. Se ei tosin innostanut Mandya, eikä liiemminkään koko itsemurha. Oli kuitenkin melko vaikeaa kuvitella, että elämä muka voisi tästä oikeasti muuttua parempaan suuntaan.
Hiljaisesti ja mitään sanomatta tyttö kompusi ylös sohvalta ja suunnisti kylpyhuoneeseen. Ovi suljettiin perässä, mutta ei lukkoon. Ei Milo uskaltaisi tulla perässä, sillä jos toisella oli yhtään itsesuojeluvaistoa, se toimisi tässä tilanteessa.
Märät ja raskaat vaatteet putoilivat kylpyhuoneen kaakelilattialle ja pian kylpyhuoneessa seisoi alaston nuori neito, joka näytti hitusen riutuneelta. Mandy laittoi kylpyammeeseen veden lorumaan ja kääntyi sen jälkeen katsomaan itseään peilistä. Hän pesaisi naamansa vedellä ja yritti saada varisseet ripsivärit pois alasilmäluomiltaan.

Mandy sulki vesihanan, kun kylpyamme oli täyttynyt sopivasti ja astui lämpöiseen veteen. Hänen vartalonsa alkoi täristä, kun hän istahti ammeeseen. Äsken Mandylla oli ollut niin kylmä, nyt hänellä olikin kuuma. Ei mikään mainia yhdistelmä.
Brunette veti polvensa koukkuun ja kietoi kätensä niiden ympäri. Pää painautui kiinni polviin ja Mandy oli siinä liikkumatta.

Milo kuuli kun tyttö meni kylpyhuoneeseen. No toivottavasti lämmin kylpy auttaisi. Poika nousi ylös tuolilta ja sulki lehden. Sitten herra laittoi tavarat tiskipöydälle ja käveli ensin katsomaan Jasperia. Poika silitti lapsen päätä ja peitteli toisen kunnolla. Nuorukainen katseli hetken nukkuvaa nyyttiä ja lähti sitten tallustelemaan huoneeseensa. Milo laittoi huoneensa oven kiinni ja riisutui. Poika laittoi jalkaansa yöhousut, mutta tällä oli niin kuuma, ettei laittanut paitaa. Milo katsahti itseään peilistä ja vasta sitten poika huomasi, että äiti oli taas siivonnut huoneen. No okei, eihän se nuorukaista haitannut. Milo nappasi koulukirjansa ja teki pikaisesti läksyt, mitä oli tullut. Onneksi ei ollut hirveästi tehtävää, muutama biologian risteytystehtävä ja matematiikan laskuja muutama. Tehtyään läksynsä poika käveli vielä takaisin istumaan keittiöön. Sillä tätä ei väsyttänyt niin paljon, että olisi saanut unta. Pienet päiväunet olivat virkistäneet hieman. Mandy ei ilmeisesti ollut tullut vielä kylpyhuoneesta, tai sitten Milo ei vain ollut kuullut tätä. Poika kaatoi äsken käyttämään lasiinsa vielä appelsiinimehua ja joi sen. Ehkä Mandy kohta tulisi kylvystä, jotta poika pääsisi pesemään hampaansa ja käymään vessassa. Milo jäi istumaan keittiön tuolille ja odottamaan.

Tyttö ei tiennyt, kuinka kauan oli loikoillut kylpyammeessa. Hän tajusi ajan kuluneen, kun kylpyvesi oli muuttunut jo viileäksi. Mandy nosti päänsä polvistaan ja noston hetkellä pari kyyneltä tipahti silmistä kylpyveteen. Brunette hämmästyi tapahtunutta, sillä kyynelvirta ei suostunut loppumaan. Kyyneleet tipahtelivat yksi kerrallaan kylpyveteen ja Mandy hätääntyi. Hän ei yleensä itkenyt, hän ei halunnut tuoda tunteitaan kyynelien avulla muiden tiedoksi. Onneksi tyttö oli nyt yksin, kukaan ei näkisi hänen sortumistaan.
Jollakin tasolla Mandy toivoi Milon tulevan sisään kylpyhuoneeseen, huomaavan Mandyn itkevän, lohduttaen tätä.. Mutta itse Mandy ei tuota hahmottanut järjellään. Hän halusi muka vain olla yksin, itsenään. Hän pärjäisi yksin loistavasti.

Tyttö kompusi ylös kylpyammeesta ja otti tulpan pois ammeesta, jotta vesi pääsisi lorumaan pois sieltä. Mandy eksyi taas tuijottamaan itseään peilistä, alastonta vartaloaan. Mandy tunnusteli varovaisesti sormillaan vatsaansa. Vatsan seudulla ei ollut merkkiäkään siitä, että tyttö olisi muka synnyttänyt. Olihan hänen vatsansa hieman pehmeämpi kuin ennen, mutta sitä ei onneksi huomannut kuin tunnustelemalla.

Mandy nappasi pyyhkeen lämmittämään kylmästä tärisevää vartaloaan ja pyyhki itseään siihen. Hän pöyhi hiuksiaan ja sitoi ne ylös nutturalle. Hän värähti taas kylmästä, mutta oletti sen johtuvan siitä, että hän oli ollut ammeessa liian kauan. Oikeastihan kylmästä värähtäminen johtui siitä, että Mandylle oli noussut pienoinein kuume, mutta sitä tosiasiaa Mandy ei halunnut tietää.
Kuivattuaan itsensä brunette vaihtoi ylleen isokokoisen mustan t-paidan, jota tyttö oli jo pitkän aikaa käyttänyt yöpaitanaan ja alkoi laiskasti pestä hampaitaan lavuaarin edessä.

Tytöllä oli mennyt jo melko kaukan kylppärissä ja väkisinkin poikaa alkoi väsyttämään vähitellen. Silmät alkoivat painua kiinni ja huoneen hämäryys ja ulkoa kuuluva sateenropina ei ainakaan auttanut asiaa. Kohta poika nukahtikin ylävartalon maatessa pöydällä. Ilmeisesti se pirteys oli väliaikaista. Onneksi poika oli ehtinyt juoda lasinsa tyhjäksi, sillä se kaatui pöydälle. Pojan torkkuessa tämä ei kuullut, että tyttö oli tullut pois kylvystä. Nuorukainen vain torkkui sikeästi. Unissaan tämä tyrkkäsi kädellään kaatunutta lasia, joka vieri alas pöydältä ja meni rikki. Kuului mukava räsähdys ja lasi oli sirpaleina maassa. Milo heräsi tähän ääneen ja katsoi tokkuraisena ympärilleen.
"Voi vittu.", poika kirosi ääneen ja nousi tuolilta. Herra otti rikkalapion kaapista ja alkoi lakaisemaan lasinsiruja maasta. Kaikki (toivottavasti) lakaistuaan poika avasi roskiksen ja heitti sirpaleet sinne. No, kerta poika oli nyt hereillä tämä käveli kylpyhuoneeseen tietämättömänä, että Mandy olisi vielä siellä.
"Äh. Sori. Mäkin tuun pesee hampaat.", Milo mutisi ja otti hammasharjansa lavuaarin reunalta. Poika laittoi tahnaa harjalle ja alkoi harjaamaan hampaitaan. Nyt se väsymys todellakin alkoi tuntua, kun oli juuri ehtinyt torkahtamaan ja sitten herännyt äkkinäisesti.

Mandy havahtui vaimeaan räsähdykseen, joka oli kantautunut kylpyhuoneeseen asti. Brunette aavisteli, että Milo on rikkonut jotain, joten jätti asian sikseen. Jos jotain rikottiin, jäljet oli itse korjattava.
Pahis harjaili hampaitaan edelleen laiskasti ja tuijotti itseään samalla peilikaapista. Sitten Milo astui sisälle kylpyhuoneeseen ja mumisi jotain, mihin tyttö ei jaksanut kiinnittää sen enempää huomita. Hän harjaili vielä hetken aikaa hampaitaan, kunnes täytti suunsa vedellä, purskutteli vettä suussaan ja sylkäisi ulos. Vielä hän liotti hammasharjaa vesihanan alla, kunnes sulki hanan ja asetti hammasharjan paikalleen.

Tytön katse siirtyi katsomaan Miloa, joka näytti myös aikalailla väsyneeltä. Kuitekin, kun Mandy siinä toista katseli, ei tyttö voinut hillitä laukkaavia ajatuksiaan. Milohan voisi ihan oikeasti olla jostain elokuvasta, sillä toinen oli oikeasti todella hyvännöinen (sekä uskomattoman hyvässä kunnossa!). Katse laskeutui Milon kasvoista tuijottamaan nyt pojan treenattua vartaloa.
Mutta sitten Mandy pudisteli päätään. Se tosin oli huono teko se. Huimaus alkoi käydä niinkin kovaksi, että tyttö vain kaatui vasten Miloa.
".. Ei vittu.." mumistiin hyvin epäselvästi.

Milon harjatessa hampaitaan poika ei edes huomannut Mandyn tutkailevaa katsetta. Toinen oli niin väsynyt, ettei oikeastaan tätä olisi kiinnostanutkaan. Sen Milo kuitenkin huomasi, kun tyttöä alkoi heikottaa ja tämä kaatusi poikaa vasten. Milo nappasi kiinni tytöstä hellästi ja katsoi tätä.
"Pitäiskö sun mennä lepäämään, kenties?", poika sanoi toiselle ja heitti pienen hymyn. Herra laski varovasti Mandyn istumaan ammeen reunalle ja huuhteli hammasharjansa ja suunsa nopeasti.
"Anna mä kannan sut sänkyys.", Milo sanoi huolehtivalla äänensävyllä ja nappasi Mandyn käsivarsilleen.

Poika käveli varovasti toinen sylissään Mandyn makuuhuoneeseen ja laski tytön sängylle makaamaan. Milo koitti varovasti toisen otsaa, joka oli tulikuuma.
"Ei helvetti, sullahan on varmaan ainakin 39 kuumetta!", toinen tokaisi hämmästyksissään ja katsoi Mandyä. Milo lähti hakemaan keittiöstä mehua ja lääkettä. Löydettyään hakemansa poika käveli takaisin Mandyn huoneeseen ja laittoi lasin ja lääkkeen toisen yöpöydälle.
"Ota toi. Se auttaa.. Mut mites ton Jasperin kanssa, mä en mun huoneeseen kuule sen itkua ja sä tuskin jaksat hoitaa poikaa kipeenä.", Milo totesi kysyvästi ja loi katseen Mandylle. Tyttö saisi päättää, haluaisiko esim. nukkumaan Milon huoneeseen ja Milo tulisi nukkumaan tähän. Vai mikä olisi järjestely.

Mandy urahti hiljaa, kun Milo puhui jotain lepäämään menosta. Ei, ei Mandy voinut vielä mennä lepäämään, Jasper pitäisi kohtapuoliin taas ruokkia ja läksytkin oli tekemättä ja pyykinpesukone täyttämättä... Nopeasti keksi tekemistä silloin, kun niitä ei jaksanut tehdä.
Yhtäkkiä hän ei enää istunutkaan ammeen reunalla, johon Milo oli hänet asettanut hetki sitten istumaan. Brunette mulkaisi Miloa paheksuvasti, kun tämä kantoi tyttöä niin kevyen oloisesti. Enempää 'kohteliaisuuksia' tyttö ei toiselle suonut, sillä hän oli kovin väsynyt, että silmät painuivat pakostakin kiinni.

Hänet laskettiin sängylle ja tyttö alkoi täristä kylmästä. Hänellä oli todella kylmä ja sen kertoivat kananlihalle menneet käsivarret. Milo puhui jotain kuumeesta, mutta sekin meni jotenkin ohi. Poika katosi huoneesta ja oli taas siellä. Mandy nappasi pöydältä lääkkeen ja hörppäsi sen alas mehun avulla. Hänellä oli kuitenkin yhä kylmä.
"N-niin k-kylmä..." tyttö puhui hiljaa tärisevällä äänellä ja sulki silmänsä.
"T-tee jotain.." Mandy sihahti Milolle, joka yhä seisoi hänen huoneessaan. Näillä sanoillaan tyttö vähän vihjasi sitä, että Milo tulisi lämmittämään häntä, mutta tyttö ei tiedostanut sitä toki sillä hetkellä. Jasperin hoitojuttuun hän ei vastannut mitään.

Mandy näytti ja kuullosti todella kipeältä. Tyttö ei tosiaankaan menisi kouluun huomenna, tosin tuskin toinen edes heräisi kouluun. Ainakin siltä vaikutti. Kuumetta neidolla tosiaan taisi olla ainakin se 39 astetta, sillä tyttö paleli kuin olisi ollut pakkasessa. Siltä se ainakin näytti. Mandyn sihahtaessa pojalle, että tämä tekisi jotain. Milo katsoi tyttöä kulmat koholla. Mitähän tuokin nyt sitten tarkoitti? Poika päätti peitellä tytön sängyssä olevalla peitolla ja katsoi toista suupielet vähän koholla. Aika suloistahan tuo oli, että nuorukainen hoisi näin toista.

Koska Mandy ei ollut vastannut pojalle mitään Jasper asiaan liittyen, päätti tämä jäädä Mandyn viereen makoilemaan. Ehkä nukkumaan, jos toinen ei aivan suuttuisi. Sillä jonkunhan oli pakko vahtia lastakin ja Mandystä siihen ei olisi. Eihän tyttö jaksaisi edes nostaa tuota 'painavaa' lasta. Milo kömpi varovasti tytön viereen, mutta ei mennyt peiton alle, vaan makasi sen päällä. Milo katsoi hetken tyttöä ja mietti itsekseen. Hän makaisi Mandyn vieressä oikeastaan ensimmäistä kertaa, ellei laskettu sitä kertaa, jolloin Jasper sai alkunsa.

//Muokkaan johonki aikasempaa viestii sen, että Mandy pisti päälle yöpuvun :,D

Mandy huokaisi raskaasti, kun hänet peiteltiin paksulla peitolla. Tyttö veti peittoa päänsä päälle ja päästi huuliensa välistä nyt tärisevämmän huokauksen. Olo oli ihan kamala, kuin tyttö olisi hetki sitten upotettu jääkylmään ammeeseen. Hyrr...
Brunette tunsi sänkynsä liikkuvan ja laski peittoaan alemmas kasvojensa edestä. Milo oli asettunut tytön vierelle, kuitenkin pienen matkan päähän. Neitokaisen harmaansiniset silmät eksyivät tuijottamaan nuorukaisen paljasta ylävartaloa. Mandy pohti, olisikohan poika lämmin.
".. Mitä mulkkaat..." mumistiin loukkaantuneena, kun tyttö huomasi Milon katseen, mutta sitten Mandy mönki sängyllä toisen lähelle ja painoi päänsä Milon rintakehälle. Kyllä, lämmin oli.
"... Älä sano mitään.." hän nurisi varoittavast ja kömpi vielä enemmän toisen päälle niin, että tytön ylävartalo nojasi pojan lämpöistä vartaloa vasten. Mandy sulki silmänsä ja yritti nukahtaa.

Milo ei puhua pukahtanut toiselle. Kipeänäkin toinen oli ärtyisä, mikä ei toisaalta pojalle tullut yllätyksenä, sillä eihän poika koskaan ollut mukavaa Mandyä nähnytkään. Mandyn laittaessa päänsä pojan rintakehälle Milo katsoi silmät suurina. Ilmeellä: Mitä helvettiä? Mandyn enemmän lähennellessä, Milo siirsi varovasti toisen takaisin "omalle" puolelleen. Milo katsoi tyttöä hetken.
"Öh. Olisko parempi jos mä meen sittenkin omaan sänkyyni?", Milo kysyi varovasti. Eihän tyttö ollut järjissään, kun noin käyttäytyi. Milo hämmentyi tästä aikalailla ja jumitti hetken, odottaen vastausta tytöltä.

-Nyyh, ihan lyhyt :< -

//.. Haha repesin XDD

Mandy päästi vaarallisen murahduksen, kun Milo siirsi hänet pois päältään. Tyttö avasi väsyneet harmaansiniset silmänsä ja tuijotti poikaa tuimasti mönkien taas uudemman kerran toisen päälle. Eihän tuollaista lämpöpatteria voinut nyt menettää, kun siinä oli mukava olla.
"Pysy siinä", brunette kuiskasi helpottuneena, kun painoi taas päänsä Milon lämpöiselle rintakehälle.
"... Sä oot lämmin.." tyttö supatti syyn 'lähentelyynsä' ja huokaisi rentoutuneena.

Milo pyöräytti silmiään ja virnisti itsekseen tytön murahtaessa. Jaahas, että tällaista meninkiä tänään. Poika ajatteli itsekseen ja naurahti sisäisesti huvittuneesti. Milo ei vastannut mitään tytölle, mutta jäi siihen sijoilleen, kun tyttö laittoi taas päänsä pojan rintakehälle.
"... arvaa vaan, säkin oon aika pirun lämmin ...", Milo vastasi, sillä tytöllähän oli kuumetta, ja pojalla lähinnä tällähetkellä kuuma sen takia. Milo katsahti tyttöä ja kiersi sitten kätensä toisen ympärille, ottaen tytön kainaloonsa.
"Kuha et hakkaa mua aamulla..", Milo mutisi periaatteessa itsekseen, mutta kuitenkin ääneen. Sitten poika laittoi silmänsä kiinni ja yritti saada unta nuppiinsa.

Mandy ei vastannut pojan toteamukseen tytön lämpöisyydestä, vaan tyytyi olemaan hiljaa sen takia, että jos hän nyt sanoisi jotain ei niin kivaa, niin Milo luultavasti lähtisi. Ja tyttö jäisi ilman lämpöpatteriaan. Se ei sopinut, joten bruneten seuraavat aikomukset oli vain yrittää nukahtaa.
Milon käden asetettua tytön ympärille Mandyn olisi tehnyt mieli avata suunsa kirotakseen jotain epämääräistä, mutta sanaakaan ei tullut suusta. No jaa, ehkä hän sitten huomenna aukoisi päätään toiselle...
Brunette oli ollut ehkä noin viisi minuuttia paikoillaan ja sitten hän nukahti syvään uneen tuhisten vaimeasti.

//Mä hyppään suoraan aamuun... >: DDD

Pahis oli nukkunut oikein sikeästi koko yön. Niin oli tehnyt myös Jasper, joka ei vieläkään ollut herännyt. Kello lähestyi seitsemää ja Mandy makasi yhä Milon päällä, asento hieman muuttuneena. Mandyn pää makasi yhä pojan rintakehällä, mutta hänen kätensä oli asettunut Milon kaulalle ja hänen toinen jalkansa oli Milon jalkojen välissä. //toivottavasti tajusit, miten se siinä nyt nukku XD//. Mandyn etuvartalo oli siis kokonaan Milon vartaloa päin.
Sitten tyttö alkoi ynähdellä nukkuessaan. Hän näki selvästi pahaa unta, sillä tytön päästämät äänet kertoivat sen. Mandyn jalka, joka oli Milon jalkojen välissä, alkoi nykiä hieman ja se saattoi ehkä Milosta tuntua hieman... Kiusaavalta. Eikös se tuntuisi kenestä tahansa kiusaavalta, jos toisen jalka hankaisi omaa sisäreittä vasten?

//.. Lol xDDDD

Milo oli nukahtanut ilmeisesti melko nopeasti, eikä poika ollut huomannut tytön asennon vaihtumista. Toisaalta unessa poikaa ei haitannut tytön läheisyys. Milo näki koko yön melko levottomia unia ja unet vaihtuivat nopeaan tahtiin. Poika ei herännyt aluksi tytön ynähtelyyn, mutta kun tytön jalka alkoi kiusoittelevasti härnätä poikaa, 'heräsi' Milo. Tai siis miten nyt keskenunen herätään, poika oli unenpöppörössä, eikä oikein tajunnut mitään mistään. Unenpöppöröisenä poika kääntyi ihan kiinni tyttöön ja tälle tuli se miesten kuuluisa aamuseisokkikin. Unenpöppöröinen Milo periaatteessa nautti tytön kiehnäämisestä, eihän poika tajunnut kuitenkaan että toinen näki vain pahaa unta.
"Mmmmh", poika ynähti unisena ja kiersi kätensä tiukemmin tytön ympärille, toisen käden sivellessä tytön selkämystä hellästi. Kesken unien erikoisella tapaa herännyt poika ei tajunnut tietenkään tekemisiään unenpöppöröisenä, aivan kuten joskus saattaa vastata puhelimeen yöllä ja ei muista siitä aamulla mitään.

Mandy kurtisti silmiään tiukasti yhteen ja painautui yhä enemmän kiinni Miloon. Onneksi tyttö sitten kuitenkin havahtui pahasta unestaan ja avasi silmänsä. Nopeasti Mandy kuitenkin sulki ne takaisin kiinni ja huokaisi helpotuksesta todeten äänettömästi, että kaikki olikin vain unta. Ehkä hän voisi nukahtaa uudestaan. Pitäisi vain toivoa, että nyt hän ei näkisi pahaa unta.
Mutta silloin Mandy tunsi jotain kovaa ja lämmintä reittäänsä vasten ja tyttö avasi taas silmänsä vain todetakseen, että Milo nukkui liian kiinni tytössä. Sen enempää Mandyn ei tarvinnut tilannetta miettiä, kun tyttö jo tönäisi pojan alas sängyltään.
"Hyi helvetti, Milo!" Mandy parahti vaimeasti, että Jasper ei vain heräisi. Häntä alkoi ällöttää koko pojan läsnäolokin! Hän ei voisi enää koskaan, ei koskaan tehdä Milon kanssa mitään sellaista, mikä vaatisi vaatteiden riisumista ja liiallista läheisyyttä. Ei enää sen jälkeen, kun tytölle selvisi hänen olevan raskaana.

Pahiksella oli edelleen todella uupunut olo. Tyttö kokeili otsaansa, joka tuntui yhä kuumemmalta kuin se yleensä oli. Selvästi hänellä olin yhä kuumetta, joten tästä päivästä tulisi näköjään lepopäivä...

Milo nukkuessa poika ei tajunnut ympäröivästä maailmasta enempää. Poika vain näki unta olevansa yhdessä jonkun tytön kanssa ja unessa poika teki lähempää tuttavuutta tämän tytön kanssa. Tietenkin unissaan poika teki tytölle niitä asioita, mitä unessa tapahtui. Pojan tömähtäessä maahan Milo lopulta heräsi kunnolla. Poika katsoi hetken hämmentyneenä ympärilleen ja katsahti sitten sängylle. Ainiin, poikahan oli jäänyt tytön viereen nukkumaan. Voi vittu.
"... Kiitti vaan.", Milo sanoi tytölle kylmästi, aivan kuten toisen syy kaikki tämä olisi ollut. Milo nousi lattialta ylös ja pudotessa pojan aamujäykkyyskin oli kadonnut, eihän sellainen nyt normaalistikaan pysynyt pitkään, ellei asialle tehty jotain. Poika katsoi tyttöön hieman hämillään ja nolona ja lähti enempää ajattelematta kävelemään huoneeseensa.

Mustelma varmasti tulisi tuosta sängystä putoamisesta, sen verran se kuitenkin sattui. Milo ei edes ehtinyt muistaa, että Mandy oli varmasti vielä kipeä. Huoneessaan poika vain läsähti sänkynsä päälle selälleen makaamaan ja tuijotti hetken kattoa. Tänään pojalla olisi koulua, mutta taitaisi tämä päivä jäädä väliin. Milo kävi etsimässä kännykkänsä ja laittoi äidilleen viestin, ettei Jasper kaipaisi hoitajaa tänään.