Kymmenen kirosanaa

//Piko & Daniel~ Ja otsikko on todella luova, eiks nii? Jonkunlaista tekstiä sain aikaseks :'D//


Klo 19.30

Motocross radalta käveltiin läheiselle bussipysäkille päin tupakka huulien välissä ja suuri treenikassi roikkuen olalla. Monique oli juuri lopettanut hurjastelunsa moottoripyörällään tältä päivältä ja suunnisti kotia kohti. Treenikassi painoi ainakin tonnin, sillä se sisälsi tytön spinning- ja motocrossvaatteet, joiden painoa tuplasivat kypärä, vesipullo, kahdet erilaiset kengät ja pyyhkeet. Hänestä tuntui samalta, kuin muinakin päivinä; hänen olkapäänsä menisi vielä joku päivä sijoiltaan moisen painolastin takia. Vaatetukseensa tyttö ei ollut niin panostanut, sillä oli joutunut rientämään suoraan koulusta motocrossin pariin ja sieltä spinning harjoituksiin. Hiukset olivat löystyneet huimasti kireältä letiltä, josta harotti rumasti hiuksia sinne tänne, mutta ei se neitokaista haitannut. Ne vain kuvastivat hänen väsymystään, joka alkoi käydä askel askeleelta yhtä voimakkaammaksi.
Monique sattui vilkaisemaan olkansa ylitse tumpatessaan tupakkaansa maahan, josta potkaisi sen viemäriin. Helvetti! Bussi oli etuajassa! Hän lähti harppomaan bussipysäkille, jossa oli onneksi vanhahko nainen, joka pysäytti bussin itselleen. Mona astui bussiin aivan vanhan naisen kintereillä, jolla näytti olevan vaikeuksia maksaa matkaansa, sillä tämä oli ottanut senttilompakkonsa ja tyhjensi sen bussikuskin eteen, joka ei näyttänyt yhtään iloiselta joutuessaan laskemaan kolikkoja yhteen, jotta naisen matka tulisi maksettua.


Klo 20.00

Istuttuaan 25 minuuttia bussissa ja käveltyään pysäkiltä 5 minuuttia uusi tupakka suussaan, pääsi hän vihdoin ja viimein tutun kerrostalon luokse. Hän vetäisi viimeiset sauhut tupakastaan ja tumppasi sen sille tarkoitettuun astiaan. Mona puhalteli vielä sauhuja ulos keuhkoistaan ja tuuletti itseään, sillä ei halunnut jäädä kiinni polttamisesta. Sama selitys sai luvan kelvata Danielille: ”Kaveri polttaa”. Hän näppäili oven numeroyhdistelmän ja käveli sitten sisään käytävään, jossa hän törmäsi rouva Gilmoreen, joka oli juuri tilannut hissin itselleen ja odotteli sen tuloa. Rouva Gilmore oli hyvin miellyttävä ja ystävällinen vanha nainen, jonka kanssa Mona tuli hyvin toimeen, toisin kuin hänen naapurinsa kanssa, herra Olsenin, joka oli kärttyinen ja häijy vanha mies, jolla oli aina jotain valittamista.
”Kas, iltaa Monique”, tervehti tuo miellyttävä rouva tyttöä hymysuin kasvoille ilmestyen enemmän ryppyjä.
”Iltaa, rouva Gilmore”, vastattiin kohteliaasti vanhalle rouvalle ja vaihdettiin pari sanaa tämän kanssa, ennen kuin lähdettiin kapuamaan portaita ylös viidenteen kerrokseen. Rouva Gilmore oli tarjoutunut antamaan hissinsä Monalle, sillä tämän kantamukset näyttivät painavilta, mutta neiti oli kohteliaasti kieltäytynyt ja sanonut, etteivät ne niin paljoa paina, ja että mielummin hän menisi portaat ylös. Eihän tuota vanhaa rouvaa voinut siihen pakottaa!

Parin minuutin kuluttua tyttö pääsi kotiovelleen ja kaivoi avaimet taskustaan työntäen avaimen lukkoon, joka avautui. Danielin täytyi olla jo kotona, sillä eivät tämän nyrkkeilytreenit voineet yli kolmea tuntia kestää.
Uupuneena Mona laski treenikassinsa eteiseen ja otti kengät pois jalastaan laittaen takkinsa naulakkoon ja laskien aurinkolasinsa eteisessä sijaitsevalle, pienelle pöydälle, johon hän jätti tapansa mukaan myös avaimensa.

n. klo 19:00

Nyrkkeilytreeneistä päästyään, Daniel oli päättänyt tulla suoraan kotiin ja käydä sitten vasta suihkussa. Kotona hän ehtisi kuitenkin olla jonkin aikaa yksin, ennen kuin Monique tulisi. Ajatus siitä, että tyttö harrasti spinningiä ja motocrossia sai pojan huulille vienon hymyn. Että hän olikin saanut napatuksi itselleen tytön, jolla on melkein parempi kunto, kuin hänellä itsellään.

Astuttuaan sisälle asuinrakennuksensa ala-aulaan yhä hölmö virne kasvoillaan, hän törmäsi herra Olseniin, tuohon kurttunaamaiseen vanhaan käppänään. "Ja mikäs herra Owensia noin huvittaa?? Onko koulu palanut poroksi??", ukkeli raakkui hieman ivalliseen sävyyn. Pojan ilme meni heti peruslukemille. Juuri tuollanien se ukko oli, vähätteli nuorisoa, tulevaisuuden toivoa. "Mmh ei ikävä kyllä ole", hän mumisi papalle ja kääntyi portaikkoon. "Ai että mitä??" ukkeli kysyi ääni käheänä. "Hyvää päivän jatkoa!" Daniel hihkaisi ja harppoi rappuset ylös. Hän pystyi vielä jotenkuten kuulemaan käppänän jupinan: "Nämä nykyajan nuoret..."

Päästyään asuntoonsa hän pudotti treenikassinsa eteiseen ja riisui käryävät lenkkitossunsa, jättäen ne siihen. Sen jälkeen poika lampsi suoraan kylpyhuoneeseen ja laittoi suihkun päälle. Nihkeät vaatteet jäivät kylppärin lattialle lojumaan. Viileä suihku tuntui todella hyvältä.

Huuhdeltuaan treenihien pois ja pestyään hiuksensa, poika otti kaapista uuden pyyhkeen ja kuivasi sillä huolimattomasti vartalonsa ja kieputti sen sitten lannevaatteeksi itselleen. Sen jälkeen hän asteli olohuoneeseen jättäen mukavat vetiset jalanjäljet peräänsä. Hän istui raukeana sohvalle ja poimi kaukosäätimen selkänojalta.

Tänään pitäisi alkaa jokin uusi sarja Discovery Channelilta. Daniel laittoi television päälle ja vaihtoi taivaskanaville. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Poika huokaisi ja meni hääräilemään television pariin. Tätä oli tapahtunut ennenkin. Ehkä jokin johto oli huonosti...

Juuri kun hän oli kurkottelemassa johtoröykkiötä, kuului lukon naksahdus, oven avaus ja sen jälkeen kova tömähdys ja muuta epämääräistä kolinaa. Daniel nousi nopeasti pystyyn ja muisti jättäneensä kenkänsä keskelle eteistä. Hän loikki nopeasti eteiseen rakkaan Monansa luokse, melkein liukastuen jättämiinsä vesilätäkköihin. "Aah... terve Moniq!" hän sanoi hätäisesti tytölle hymyillen samalla hieman hermostuneesti.

"Mmmh.." tyytyi Monique mumisemaan vastaukseksi toisen tervehdykselle ja riisui kengät jalastaan, jotka laittoi niille tarkoitettuun hyllyyn. Takki otettiin laiskasti pois yltä ja henkari pujotettiin sen sisään, joka laitettiin roikkumaan muiden takkien seuraksi. Tupakan haju lemahti, josta ei jaksettu välittää sen erikoisemmin.
Väsynyt katse siirrettiin sitten Danieliin, joka muuttui ärsyyntyneeksi. Tytön kulmat nousivat koholle ja suu mutristettiin viivaksi. Puolialastomana juoksentelu taisi olla edelleen yksi Danin lempiharrastuksista, johon Mona oli ikävä kyllä jo ehtinyt tottua kahden vuoden seurustelun aikana.
"Pue ylles", tokaistiin sitten ja avattiin treenikassi, josta kaivettiin esille kypärä, joka asetettiin hattuhyllylle odottamaan ylihuomenna olevia hurjastelukierroksia. Spinning harjoituksissa olleet lenkkarit laitettiin tyhjälle paikalle kenkähyllyssä ja samalla tyttö tyytyi siirtämään toisen keskellä eteistä lojuvat, norsun jalan kokoiset kengät omiensa viereen. Hän ei todellakaan jaksanut alkaa valittaa kengistä. Sehän oli pikku juttu.
Monique heilautti treenikassin olalleen ja suunnisti pesuhuoneeseen, joka sijaitsi kapealla käytävällä. Hän astui johonkin märkään, joka tuli sukan lävitse ja aivan hänen huomaamattaan, lähtivät jalat alta. Treenikassi rojahti parkettilattialle, josta herra Olsen saisi taas yhden syyn enemmän valittaa heille liiasta metelöinnistä.

"Helvetti, Daniel!!" karjaistiin vihaisesti. Tyttö oli ollut niin lähellä, että olisi kaatunut, mutta oli saanut pidettyä tasapainonsa läimäyttämällä kätensä käytävän seinille ja laskien painoaan niiden varaan. Luojan kiitos hänellä oli harvinaisen hyvät refleksit!
Mona laski painonsa jaloilleen ja mulkaisi olkansa ylitse Dania.
"Montako kertaa mä oon sanonu, et kuivaa ittes paremmin?! Tää ei oo mikään koulun pukuhuone! Tääl on helvetti soikoon parkettilattia, joka alkaa elää, jos sä kastelet sitä laiskuuttas!" Monique saarnasti ja nosti raivokkaasti treenikassin takaisin olalleen. Uskomatonta! Heti kun pääsee kotiin, alkaa taas sama rumba! Olisihan hänen pitänyt arvata, että Daniel oli taas antanut laiskuuden lannistaa.
Kiukusta kihisten neiti avasi pesuhuoneen oven, jonka takaa paljastui Danielin vaatepino, josta ei ottanut selkoa, olivatko vaatteet menossa pesuun vai ei. Treenikassi laskettiin pinon viereen ja keuhkot vedettiin täyteen ilmaa.
"Ja onks tää epämääränen kasa menossa pesuun?!" karjaistiin ja avattiin treenikassin vetoketju, joka tyhjennettiin alta aikayksikön pyykkikoriin. Ai että häntä raivostutti taas! Iso mies, eikä osaa edes aikuisuuden perusjuttuja, jotka opetettiin jo tekemään teininä äiti vierellä!

"Joo ne menee pesuun..." Daniel mutisi vaivautuneena.
Tyypin kasvoista näki kuinka alistuneelta ja kärsivältä hänestä tällä hetkellä tuntui. Hän käveli kylpyhuoneen ovensuuhun ja nojaili ovenkarmiin.
"Sori kulta", poika aloitti epäröiden, "mä olin aikeissa kyllä siivota kaiken! olin vaa niin väsyny ja piti korjata toi taivaskanava..." Hän tiesi kuitenkin, ettei surkeista selityksistä ollut paljoa apua. Moniq oli selvästikin erittäin väsynyt treenien jälkeen, eikä hänen poikaystävästään ole mihinkään muuhun, kuin television kanssa säätämiseen.

Dan katseli hetken turhautunutta tyttöystäväänsä ja mietti kuumeisesti mitä tekisi tilanteelle.
"Hei! Mitä jos mä tekisin meille illalista?" hän aloitti positiivisenpaan sävyyn.
"joo niin mä teen!" poika tokaisi vielä ja kääntyi ympäri suunnatakseen kohti keittiötä.
Siinä samassa hän tömähti lattialle selälleen, sen pirullisen vesilätäkön ansiosta.
"okei mä pyyhin tän lattian ekaks..." kuului hieman vaikeroiva ääni.

Toisen vaatepino nostettiin lattialta syliin ja tiputettiin raivokkaasti väärän väriset vaatteet pyykkikoriin treenikamojen kanssa. Tytön syliin jääneet vaatteet työnnettiin pyykinpesukoneeseen ja metallinen kehikko laitettiin kiinni. Mona otti hyllystä pesuainetta, jota kaatoi suurin piirtein pesukoneen lokeroon ja heitti sitä Danin päälle. Hän laittoi pesuaineen takaisin hyllyyn ja otti huuhteluainetta, jonka annosteli sen purkkiin ja kaatoi sitten toiseen lokeroon. Lopuksi hän laittoi kannen kiinni, sääti lämpötilan ja käynnisti pesukoneen katsoen arvioidun valmistumisajan.
”Saat luvan siivota noi pesuaineet tosta lattialta”, mumisi tyttö poikaystävälleen, jonka päälle oli juuri sen vuoksi heittänyt pesuainetta. Toisen oli aika alkaa tehdä töitä! Hän oli liian kauan antanut Danielin mennä viipottaa liian löysässä lieassa ja tässä oli tulos.
”Ainahan sä oot aikeissa siivota kaiken! Mut silti se aina jää mun kontolle!” hän tivaisi Danille yhtä nopeasti kuin piiskan isku ja siirtyi kuivaamaan pesuhuoneen lattiaa.

Seuraavat Danielin puheenvuorot menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mona ei kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella tämän höpötyksiä ja selityksiä, joita hän oli saanut kuunnella niin monta kertaa kuin oli alkanut valittaa tuolle. Kun sitten Dan tömähti lattialle, ajatteli Monique sen olevan aivan oikein tälle. Ja taas herra Owens kirjasi ylös valituskirjaansa heidän metelöimisestään, jonka myöhemmin näyttäisi isännöitsijälle, joka ei ottaisi sitä todesta kysyttyään muiden asukkaiden mielipiteen.
”Se on viisas päätös”, todettiin ja suljettiin pesuhuoneen ovi valot samalla sammuttaen. Mona käveli Danielin luokse ja auttoi tämän ylös lattialta makaamasta.
”Sattuuks tää?” hän kysyi ja läimäytti tämän selkää kädellään juuri siihen kohtaan, jonka päälle tuo oli kaatunut. Julmaa, eikö olekin? Mutta sellainen Mona oli.

"Ahouts! ...kiitos" Daniel ähkäisi tyttöystävälleen. Hän nousi hieman vaikeana pystyyn ja käveli vaiteliaana keittiöön hakemaan talouspyyhettä. Hänen aivoissaan raksutti taas armottomasti, miettiessään mitä nyt pitäisi tehdä. Ikävä kyllä Danin aivot ovat yleensä aika lailla tyhjäkäynnillä näin illalla treenien jälkeen, joten hän palasi vesilätäkön luokse yhä vaiteliaana, ilman ratkaisua. Jotenkin hänestä tuntui että tällaisia iltoja oli yhä enemmän, joten asialle todellakin oli tehtävä jotain.

Hän asettui nelinkontin maahan ja alkoi pyyhkimään lattiaa. Kun se oli tehty hän meni takaisin keittiöön ja ripusti liinan takaisin paikalleen.

Sitten hän palasi Moniquen luokse nyt hieman varmemman näköisenä.
"Mona..." hän aloitti ja katsoi tyttöä silmiin, "onko kaikki hyvin?" Hän asteli lähemmäs neitiä, niin että heidän kasvonsa olivat noin 10 senttimetrin päässä toisistaan, ja poika pystyi taas haistamaan vienon tupakan hajun tytön hiuksista.

"On. Miksei olisi?" kysyttiin hieman hermostuneesti ja käveltiin toisen ohitse eteiseen. Nyt jos koskaan hän tarvitsisi tupakkaa. Aivan sama, mitä Daniel siihen sanoo, hän aikoo polttaa nyt eikä koskaan!
Monique kaivoi takkinsa taskusta tupakka-askin, jonka avasi ja nosti yhden tupakan kahden sormensa väliin. Hän sulki askin ja laittoi sen takaisin paikoilleen samalla, kun hän kaivoi toisesta taskusta sytkäriä. Pahistyttö siveli hetken tupakkaa sormiensa välissä ja laittoi sen sitten huuliensa väliin astellen parvekkeelle. Ei hän nyt sisällä alkaisi polttaa. Jokin raja oli oltava.

Viileä tuulenpuuska kieputti neidin hiuksia, joka pakotti ne korvansa taa, sillä ei halunnut sytyttää niitä tuleen. Hän sytytti tupakan kuin vanha tekijä ja vetäisi tupakkaansa, joka rentoutti kummasti. Olihan ulkona toki viileä, mutta tupakka lämmitti aivan tarpeeksi, vaikka seinä johon hän nojasi, oli yhtä kylmä kuin itse jää. Ei se tyttöä kuitenkaan haitannut, pääasiahan oli, että hän sai polttaa tupakkansa ja rauhoitella itseään siinä samalla.