Well.. I don't know..

Aurinko oli jo katoamaisillaan horisonttiin, ilta oli kauneimmillaan. Juuri tähän aikaan nuoriso tuppautui Ree's pizzeriaan, joka oli hyvin suosittu. Leslie istui pizzerian ulkopuolella katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Kellään ei ollut kiire, rakastavaiset kävelivät rannalle katselemaan auringonlaskua, Ree'sin pizzeriaan syömään romanttista illallista tai he istuskelivat penkillä suutelemassa. Lesliellä ei ollut ketään. Tyttö nousi penkiltä ja kahmaisi mukaan ruskean nahkalaukkunsa.

Tyttö otti pari askelta ja avoi pizzerian oven. Lettipää meni sisälle ja katsoi ympärilleen. Kaikki pöydät olivat täynnä, paitsi yksi. Hän käveli huoneen pimeimpään sekä ahtaimpaan kolkkaan ja istui pehmustetulle tuolille. Tuulettimet hyrräsivät täysille huoneen toisessa päässä, mutta ikävä kyllä ne eivät auttaneet, pizzeriassa oli kuitenkin hyvin tukalaa. Ainoastaan tuoksu oli hyvä. Leslie silmäili vielä kerran huonetta, mutta ei nähnyt ketään yksinäistä, kenelle voisi mennä juttelemaan. Se harmitti tyttöä.

Leslie tilasi mozarellapizzan ja cociksen. Tässä tungoksessa pizzan valmistaminen kestäisi varmana, joten tyttö kaivoi laukustaan läksykirjoja ajanvietteeksi. Hän avasi matematiikan kirjan, kaivoi penaalinsa esiin ja kävi kamalien laskujen kimppuun. Tytön aivot eivät kuitenkaan toimineet tässä kuumuudessa, joten pian kirjat joutuivat taas reppuun. Hän siis vain istui odottamassa, että pizza tuotaisiin.

//Minä änkeydyn mukaan, toivottavasti ei haittaa :)//

Jazzie asteli reippaasti pitkin katua. Hän oli pettynyt, päivä ei ollut todellakaan sujunut suunnitelmien mukaan. Äiti ja isä olivat halunneet viettää kahdenkeskistä iltaa kotona ja olivat passittaneet kaikki lapset pois, hyvissä ajoin ennen romanttista illallista, joka ilman muuta oli luvassa. Emily ja Daniel, hänen ainoat kotona asuvat sisaruksensa, olivat menneet kalliiseen ravintolaan syömään kunnon illallista, mutta Jazzie ei ollut halunnut mennä niin hienoon paikkaan. Eihän hän edes osaisi olla siellä, eikä hänellä olisi ollut paikkaan sopivia vaatteita. Siispä hänen suuntanaan oli tänään pizzeria, johon hän ei oikeastaan olisi edes halunnut mennä. Siellä olisi kuitenkin vain koulun tuttuja naamoja, jotka pitivät häntä nörttinä, eivätkä huolisi samaan pöytään istumaan kanssaan.

Rohkeasti Yasmin kuitenkin astui sisään pizzeriaan. Nyt hän ei edes kehdannut enää perääntyä, vaikka paikka näyttikin olevan tupaten täynnä. Tyttö katseli läpi pöytiä, yrittäen löytää edes yhden kokonaan tyhjän, jonka saisi vallata itselleen. Mutta tyhjiä pöytiä ei ollut ainoatakaan. Nyt piti sitten vain änkeä jonkun yksinäisen seuraan.
Jazzie huomasi eräässä pimeimmässä nurkassa olevan pöydän, jossa istui vain yksi tyttö. Tyttö ei ollut koulun kermaa, joten hän uskaltautui astelemaan pöydän luokse.
"Anteeksi, mutta voinko istua tähän vai onko tämä varattu?" Jazzie kysyi kohteliaasti tytöltä ja jäi odottamaan vastausta.

Leslie ei jaksanut enään istua pelkästään odottamassa. Tyttö kaivoi repustaan kirjan, Humisevan harjun. Hän avoi sen merkin kohdalta ja ehti lukea pari lausetta. Hän katsahti ylös kuullessaan jonkun kysyvän tältä jotain. Kysymyksen antanut oli vaaleahiuksinen tyttö. " Joo vapaasti vain istut..." Leslie sanoi ja hymyili perään. Hän ei osannut arvioida mihin klikkiin tyttö kuului.
Kai tämä oli tavis taikka nörtti, jompikumpi kuitenkin niistä.

Tyttö nousi istumaan paremmin, hymyillen edelleenkin. Pitääköhän tuo tyttö juttelusta? Leslie ajatteli. Lettipää arvioi tyttöä vielä katseellaan hetken ja ryhdistäytyi. " Kuka olet?" Hän sanoi hasssusti, sillä tämän ääni oli muuttunut käheäksi tunkkaisessa ilmassa. Hän naurahti vielä perään omalle äänelleen ja toivoi, että tyttö olisi samasta klikistä, tai ainakin nörtti. Hän laski kirjansa pöydälle.
Pidätkö lukemisesta? Leslie kysyi, sillä halusi jotenkin tutustua tyttöön, joka vaikutti erittäin hiljaiselta ja kiltiltä. Leslie pyyhkäisi otsaansa, joka oli hiestä märkä. " Aika kuuma täällä!" Tyttö kuiskasi ja katsoi ympärilleen.
Hän näki tarjoilijan, joka vihdoin taisi kantaa hänen pizzaansa, tai ainakin tämä käveli Leslietä kohti.
"Tässä pizzanne." Tarjoilija sanoi läkähtyneesti ja lähti takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Leslie alkoi näykkiä pizzaansa pala palalta.

Jazzie istuutui penkille toista tyttöä vastapäätä, saatuaan tältä ensin luvan tunkeutua seuraan. Hetken mietittyään Jazzie tilasi itselleen tonnikalapizzan ja limsaa.
"Olen Yasmin, mutta sano vain Jazzieksi, niin kaikki muutkin tekevät." Jazzie vastasi toisen kysymykseen. Hän ei tiennyt, kuinka tarkan selostuksen tyttö hänestä halusi, joten nimi sai ensi alkuun riittää. Kai tämä kysyisi, jos haluaisi tietää enemmän. "Entä kukas itse olet?" Jazzien oli pakko kysyä, kun toinen ei sitä näyttänyt muuten kertovan.
Jazzie hymyili tytölle ystävällisesti ja vilkaisi sitten kirjaa, joka löjui pöydällä tämän edessä. Hän ei ollut koskaan lukenut Humisevaa harjua, mutta oli kuitenkin kuullut siitä. Kirja vaikutti olevan jotenkin synkkä, mutta saattoihan se olla hyväkin. Eihän hän voinut sitä tietää, kun ei ollut koskaan lukenut.

"Joo, on täällä kyllä vähän liian kuuma." Jazzie sanoi ja otti samalla pitkähihaisen paidan pois päältään. "Luulisi että noista ilmastointilaitteista olisi edes vähän apua. Mutta eipä taida olla." Jazzie sanoi ja katseli nälkäisenä, kun toinen sai jo pizzan eteensä.