Kahvi on ruskeampaa mukinreunan tällä puolella

//Ihan kuka vaan saa tulla x3 Olen pahoillani, jotenkin tönkköä tekstiä tuli, mutta ehkä tästä selvitään//

Titus käveli kimmoisin askelin kohti kahviautomaattia. Tai, niin kimmoisin kuin plattareilla vain kykeni. Tällainen askellus tuli pojalta luonnostaan; ei hän sitä tarkoituksella tehnyt. Titus astui nopeasti ne pari askelta, jotka vielä erottivat hänet kahviautomaatista. Hän kaivoi taskustaan pari kolikkoa, tarkemmin sanottuna neljä. Titus asetteli kolikot kämmenelleen kokojärjestykeen, minkä jälkeen sulloi ne raha-aukosta sisään. Sievästi kolikot kilisivät koneen sisuksiin. Hän painoi nappia, ja kahvi alkoi tippua tasaista vauhtia hetki sitten ilmestyneeseen kuppiin. Titus otti täyden kupin käteensä, tuntematta sen polttavaa kuumuutta. Samassa hän muisti mitä hänen siskonsa oli sanonut kuumista juomista, varsinkin sellaisista, joita sai ostaa automaateista. Ne olivat polttavan kuumia, sekä kädelle että kielelle. Titus päätti istahtaa, luultavasti likaiselle, lattialle, ja odottaa hetken juoman jäähtymistä. Nyt, pitäen kiinni vain kupin reunoista, kuten näki monen toisen kahvinjuojan tekevän, hän tarkkaili ohikulkevia ihmisiä. Silloin tällöin Tituksen katse tarttui satunnaiseen henkilöön, mutta irtosi pian. Yllättävän monella oli aukinaiset kengännauhat, ja kovin monen sukat olivat mytyssä. Titus katseli lähinnä ihmisten jalkoja, koska ei jaksanut nostaa katsettaan ylemmäs; niskahan siitä vain tulisi kipeäksi.
Yhtäkkiä poika muisti, että hänen täytyisi käydä rehtorin luona ilmoittautumassa. Tuumattuaan, että ehtii kyllä juoda yhden kupin kahvia, jäi Titus paikoilleen.

//minäminää! x3 tästä voi nyt tulla se peli mitä me kaavailtiin//

Hal käveli sisään koulun ovesta myöhässä tunniltaan. Oikeastaan poika ei tiennyt, mitä varten oli kouluun jaksanut raahautua. Hän oli herännyt viittä minuuttia ennen koulun alkamista, perinteinen pommiinnukkuminen. Ihan yhtä hyvin Hal olisi voinut jäädä kotiin, mennä johonkin muualle, yksinkertaisesti hän olisi voinut jättää menemättä kouluun. Mutta silti hän oli tullut. Blondi ravisti päätään turhautuneesti ja silmäili ympärilleen tutuksi käyneessä, tyhjässä aulassa.

Päälle oli löydetty valkoiset pillit, harmaa Halille hiukan pitkä toppi, jonka 'kaula-aukko' oli näin ollen aika avara. Kaulaansa poika oli kietonut mustan huivin. Vaikka koulussa oltiinkin, ei tällä ollut mukanaan mitään tarvittavia tavaroita, hiukan transsissa kun oli lähtenyt. Tai sitten vain ajatellut jotain, mitä juuri nyt ei sattunut muistamaan, ja päättänyt siinä hötäkässä tahallisesti jättää tavaransa. No, väliäkös tuolla. Poika kaiveli taskujaan ja löysikin muutamia kolikoita. Hetken Hal pyöritteli niitä kädessään.

Hän käveli hieman huonossa ryhdissä pää hieman särkien kahviautomaatille. Ehkä kofeiini hautaisi tuon päänsäryn alun. Hän työnsi kolikot reikään, painoi nappulaa josta saisi kahvia ja seisahtui automaatin eteen odottamaan. Täysi kahvikuppi oli tulikuuma.

Ihmisvirta alkoi hiljalleen harventua, enää muutama jalkapari käveli ohi Tituksen katseen. Tunnit alkoivat, Titus päätteli. Hän päätti kuitenkin istua rauhassa juomassa kahviaan, tai no, juomassa sitten kun juoma olisi jäähtynyt. Titus kun ei halunnut polttaa kieltään. Se nimittäin teki kielestä paksun ja epäsymmetrisen, sekä epämiellyttävän näköisen.

Titus harmitteli että ei ollut tullut kysyneeksi keneltäkään ohikulkijalta, missä rehtorin kanslia mahtoi sijaita. Jos kukaan ei jostain syystä tulisi aulaan nyt, joutuisi hän odottamaan tuntien loppumista kysyäkseen neuvoa. Ei hän halunnut lähteä harhailemaan minnekkään, koska saattaisi jopa eksyä. Koulu oli näyttänyt suurelta ainakin ulkoapäin, tänne olisi varmaan helppo eksyä.

Titus havahtui ajatuksistaan, kun jalkapari käveli kahviautomaatin luokse. Hän ei kai ollut kuullut oven kolahdusta, jos tuo ovi nyt ylipäänsä kolahteli. Hetken Titus tuijotti valkoiseen kankaaseen verhottuja jalkoja, ennen kuin tajusi nostaa katseensa jalkojen omistajan kasvoihin.

Blondi poika huomasi lattialla istuvan mustapukeisen tuijottavan häntä. Kuitenkin Hal onnistui täydellisesti olemaan huomioimatta tuota poikaa. Hän käveli pois automaatin luota kuppi kädessään, istuutuen nojatuoliin ja siemaisi kahvia. Kuumaa oli.
"Ai saatana", ärähti Hal onnistuttuaan polttamaan kielensä.

Päänsäryn alku oli yltynyt, nyt ohimoita vihloi. Tämä sai pojan tavallistakin ärtyneemmäksi, etenkin kun viimeisestä amfetamiiniannoksesta oli jo jonkin aikaa (myöhään toissapäivän illalla hän oli sitä vetänyt). Pian voisi lähteä kotiin tästä. Hal päätti juovansa kahvin, lähtevänsä sitten pois koulusta. Ajatuksissaan hän kelasi, kuinka paljon oli rahaa, ja kuinka paljon kaikkea muuta.

Poika riiputti päätään ja nosti jalatkin tuolin istuinosaan. Joku hölmö saattoi kuvitella hänen olevan masentunut tai jotakin, päinvastoin. Väsymyksestä ja ärsyttävästä päänsärystään huolimatta oli Hal hyvinkin eloisalla ja idealistisella tuulella tänään.

Titus seurasi katseellaan vaaleahiuksisen pojan kulkua nojatuolin luokse. Hän uskoi toisen olleen niin ajatuksissaan, että ei ollenkaan ollut huomannut Titusta. Kyllähän tämä muuten olisi ilman muuta puhutellut häntä. Titus katseli hiljaa vaaleanhiuksista, miettien miksi tämä ei ollut tunnilla. Ehkäpä toinen oli tullut vahingossa tuntia liian aikaisin, tai jotain muuta vastaavaa.

Titus säpsähti hieman toisen puhuessa. Aula oli ollut melkeinpä äänetön siihen asti. Toinen luultavasti poltti kielensä, Titus päätteli. Automaattikahvien lämpötilaa voisi säätää alhaisemmaksi.
"Se on kuumaa, se kahvi. Luulisin."

Titus siirteli kahvimukiaan kädestä toiseen. Hänen olisi viisainta kysyä tuntemattomalta pojalta, missä kanslia sijaitsee. Kyllä, se olisi hyvä idea.
"Mahtaisitko sä muuten tietää, missä rehtorin kanslia on?"

Hal oli vaipunut syvemmälle nojatuoliin kuppi käsissään. Onneksi automaattikahvilla oli taipumus jäähtyä nopeasti. Hän siemaisi edelleen kuumapuoleista kahvia toisen kerran ja irvisti. Hänen kieltään poltteli inhottavasti. Jos siellä nyt olisi palovamma, Hal nauraisi omalle typeryydelleen. Yleensä hän osasi olla juomatta näitä liian aikaisin. Tai ainakin joi varovasti.

Sitten toinen poika puhui. Hän puhui kahvin kuumuudesta. Hal nosti katseensa tähän ja jollain tasolla ylenkatseellisesti kohotti kulmiaan.
"No vitun sherlock sinäki", hän totesi puoliääneen ja kuitenkin kääntämättä katsettaan toisesta. Takaa kihartuvasti pystyyn laitettuja hiuksia suittiin otsalta hiukan parempaan asentoon.

"Rehtorin kanslia? Tosta portaat ylös ja vähä vasemmalle", neuvoi Hal muistikuvansa mukaan. Olihan hän siellä käynyt, rehtori oli huutanut liiasta lintsaamisesta. Mitäpä hänen koulunsa sille ämmänkäppänälle kuului, ajatteli Hal. Hän muutti ehkä hiukan ajattelevaksi tullutta ilmettään taas tarkkaavaiseksi ja katsoi toista poikaa hyvinkin piikikkäästi.

Titus päätti sivuttaa toisen kommentin. Hän nousi seisomaan melko vaikean näköisesti, kahvikuppi yhä kädessään. Seisaalleen hän kuitenkin pääsi kaatumatta. Housujaan oikoessaan Titus kolautti kyynärpäänsä kivuliaan näköisesti kahviautomaattiin, mutta ei itse huomannut juuri mitään. Vaatteista puhuttaessa mainittakoon, että Titus oli löytänyt tänään päälleen suoralahkeiset, mustat housut, hihattoman mustan kauluspaidan ja mustan kravatin.
"Kiitos. Mäpä yritän löytää sen, toivottavasti en eksy. Tää kun taitaa olla aika iso koulu, ainakin ulkopuolelta näytti siltä."

Titus käveli pari askelta portaita kohti, mutta kääntyikin sitten vielä takaisin toiseen päin.
"Tuota noin, voisitko sä kokeilla, että onko tää mun kahvi kuumaa enää? Kun en haluaisi polttaa kieltäni." Titus hipaisi poskeaan vapaalla kädellään ja katsoi toista. Vasta kysymyksen kysyttyään hän tajusi, kuinka typerältä se luultavasti kuulosti.

//Äh, tästä tuli jotenkin huono, anteeksi >: //

"Voisinko mä kokeilla onko sun kahvi kuumaa?" toisti Hal painottaen persoonapronominejä ehkä jopa hieman ilkeästi. Ivaa kommentti ainakin tihkui, jos ei muuten.
"Mikset sä voi tehdä sitä itse?" hän kysyi naurahtaen ja siemaisi nyt jo sopivaksi jäähtynyttä kahviaan. Hal kohdisti katseensa suoraan tähän toiseen poikaan ja hymyili hyvinkin huvittuneesti.

Kahvia juotiin lisää, nyt kuppi oli puolillaan. Hal kohautti olkiaan. Hän nousi seisomaan toisen pojan eteen. Tämä oli vielä hiukan lyhyempi, kuin Hal itse oli. Nyt poika ilahtui, kerrankin joku ei ollut häntä pidempi. Tosin kengät taisivat tuoda tälle vielä lisäpituutta.

Vaalea otti kasvonsa ilmeettömiksi ja tuijotti kylmästi toista poikaa. Hän odotti vastausta kysymykseensä ja vilkaisi tuon kuppia.
"Mä uskoisin että se on kuitenki nyt jo jäähtynyt", hän totesi kohta.

Titus kuuli kyllä ivan toisen äänessä, mutta ei jaksanut loukkaantua juuri nyt.
"Niin, kuulit ihan oikein." Hän puhui hieman kyllästyneellä äänellä; kysymys oli hänen mielestään aivan tavallinen. Mutta tietysti, toisen korvaan kysymys kuulosti varmaan hyvin kummalliselta.
"Koska en voi. Siis en voi tuntea onko se lämmintä vai kylmää vai kuumaa. Kiva että se on susta huvittavaa." Titus kyllä tiesi, että ei toinen voinut tietää hänen sairaudestaan, tai no, hermostohäiriöhän se oikeammin kutsuttuna oli.

Kun toinen nousi seisomaan, Titus huomasi että tämä ei ollutkaan kovin pitkä. Niska tuli kipeäksi, jos piti katsoa kovin pitkää ihmistä silmiin. Hän tovoi että ei ollut tehnyt kovin huonoa ensivaikutelmaa, koska olihän tämä vaaleahiuksinen poika ensimmäinen henkilö, jolle hän oli jutellut uudessa koulussaan.

"Niin, kyllä se varmaan jo on jäähtynyt. Eri firmojen automaattien kahvien jäähtymisnopeus on eri." Titus mietti, miksi tiesi tuollaisen asian, mutta sysäsi ajatuksen pian mielestään. Hän joi nopeasti puoli mukillista kahvia.

Toinen poika selitti, miksi Halin olisi pitänyt kokeilla kahvin kuumuutta. Jaaha, nyt hän ymmärsi. Toisella oli siis se joku tietty hermostohäiriöjuttu, ja nyt Hal jäi miettimään mikä se oli. CIPA, juuri niin. Hän muisti katsoneensa joskus Housea, ja siellä oli puhuttu kyseisestä sairaudesta. Jos sitä nyt saattoi sairaudeksi kutsua. Pieni tyytyväisyys lehahti hänen ylitseen, hän kun oli ajatellut ettei muistaisi lainkaan. Kuitenkaan hän ei vastannut mitään toisen pojan kommenttiin siitä, mitä hän piti huvittavana.

Hal ei oikein tiennyt, miksi ihmeessä jäi seisoskelemaan tuon toisen eteen puolityhjän kahvimukin kanssa. Miksei hän vaikka lähtenyt saman tien koulun ovesta ulos ja kotiin? Mutta ei, piti jäädä tänne toljottamaan jotakuta uutta oppilasta. Ehkä hän voisi iskeä sen näin yhdeksi kertaa. Vaalea melkein jopa naurahti omalle ajatukselleen.
"On se. Ja nää jäähtyy tosi nopeesti, musta tuntuu että toi sun kahvi on jo aika kylmää."

Titus joi mukistaan vielä loputkin kahvit. Hän nuolaisi huuliltaan kahvinrippeet, ja pyyhkäisi vielä suunympärystään nenäliinalla, jonka oli ottanut taskustaan. Tyhjä muki jäi Tituksen käteen, kun tämä unohtui katsomaan seinää vaaleahiuksisen takana. Hänen silmäänsä pisti seinässä noin polven korkeudella oleva musta kengänjälki, sellainen minkä saa pois hankaamalla. Pitäisiköhän toinen aivan kummallisena, jos hän menisi hankaamaan tuon jäljen pois?

Titus käänsi katseensa toiseen tämän taas puhuessa. Hän huomasi toisen äänensävyn muuttuneen ainakin hieman ystävällisemmäksi.
"Ei sillä mulle ole hirveästi väliä, vaikka se olisi kuinka kylmää", Titus huomautti. Hän päätti mennä hankaamaan kengänjäljen pois seinästä, joten käveli vaaleatukkaisen ohitse. Hän kääntyi selin seinään ja hankasi kengänpohjallaan jälkeä seinässä. Hetken kuluttua jälki oli poissa.

Toinen huomatti siitä, ettei ollut väliä, minkä lämpöistä kahvi oli. Niin, niinhän se kai oli.
"Niin, niin varmaan."
Hal rytisti tyhjentyneen mukinsa ja heitti sitä roskakoriin. Ohi meni. Hän tuhahti ja jätti roskan niille sijoilleen, hiukan roskiksen viereen. Olihan tässäkin laitoksessa siivoojat, tosin nykyään niitä piti varmaan kutsua "laitoshuoltajiksi". Ja vitut, Hal ei tajunnut, mitä varten, siivooja kuvasi niidenkin vittumaisten nipottajaämmien työnkuvaa paljon paremmin.

Jaksamatta vajota enää nojatuoliin heilautti Hal itsensä pöydälle, joka myös oli sijoitettu aulaa. Hänen silmissään välkkyi jokin, kun hän katsoi mustapukeisen pojan hankaavan kengänpohjallaan jotakin mustaa jälkeä seinässä. Ei ihmetellyt, sisäisesti vain nauroi. Mikä friikki.

Titus käveli takaisin toisen luokse, meni seisomaan vähän matkan päähän pöydästä. Hän ei halunut vielä lähteä rehtorin kansliaan, vaikkakin tämä tuntematon poika käyttäytyikin hieman ilkeästi häntä kohtaan. Se oli vain hieman, eikä tuo luultavasti pahaa tarkoittanut.
"Myöhästyitkö sä tunnilta, vai miksi sä olet täällä?" Titus huomasi roskan, jonka toinen oli hetki sitten heittänyt. Se lojui rumasti lattialla. Hän käveli roskakorin luokse, ja laittoi roskan sinne minne se kuuluikin. Samalla hän laittoi myös oman, tyhjän kuppinsa roskiin. Tämän hyvin välttämättömän toimenpiteen suoritettuaan Titus käveli nojatuolin luokse ja istui.

"Mä varmaan kohta lähden sinne kansliaan", Titus ilmoitti, tietämättä syytä itsekkään. Ehkä hän halusi tidustella, aikoiko toinen istua täällä koko tunnin yksinään. Hän katseli kengänkärkiään hyvinkin kiinnostuneena, eikä tiennyt miten tälle pojalle pitäisi puhua. Tuo taisi suhtautua varsin negatiivisesti Titukseen.

"Myöhässä joo", sanoi Hal pakotettuaan itseään. Keskustelu ei ollut ihan hänen suosikkiajatuksiaan, etenkin kun häntä vaivasi polttava halu päästä pois koulusta. Eikä poika yhäkään tiennyt miksi ylipäätään oli tullut sinne.
"Mä kyllä varmaan lähden kohta kotiin", hän kertoi suunnitelmansa toiselle joka sanoi lähtevänsä kohta rehtorille. Henkisesti potki itseään todella rankalla kädellä, tai no, kun potkimisesta puhuttiin, niin voisi kai sanoa että rankalla jalalla. Mitäs vittua hän nyt omia asioitaan meni tuolle lörpöttelemään? Vihaisesti Hal käänsi katseensa poispäin.

Vaaleat hiukset olivat likaiset. Yäk. Jos Hal jotakin inhosi, niin hiusten likaisuutta. Mutta joka tapauksessa, hänen lettinsä kaipasi nyt pesua ja kipeästi. Hän mietti, miten saattoikaan olla niin typerä.

Titus päätti nousta nojatuolista. Hän käveli hieman lähemmäs portaita, lähteäkseen kotti rehtorin kansliaa. Näkisiköhän poika tuota toista enää koskaan? Paitsi vilaukselta, mutta sitä ei laskettu. Tuota toista asia ei varmana edes harmittanut.
"Mä haluaisin vielä kysyä, että mikä sun nimi on?" Titus pysähtyi tuon toisen pojan eteen, ja odotti tämän vastausta, jos sitä edes tulisi.

Rehtorin kansliasta päästyään Titus menisi kotiin. Ja söisi. Hän söisi leipää. Ja katselisi ikkunasta taivasta, koska taivas oli kaunis.

Titusta harmitti, että ensimmäinen hänen tapaamansa henkilö ei ilmeisesti olisi halunut tavata häntä. Ehkä tuo ajatteli omaavansa jo tarpeeksi ystäviä, eikä halunnut tutustua keneenkään. Tai sitten Titus oli vääränlainen ihminen. Sekin oli mahdollista.

"Mun nimi ei kuulu sulle", sanoi Hal kylmästi toisen kysyessä. Hän tiesi toisen tarkoittaneen hyvää, mutta hän sattui vain olemaan hyvin vittuuntunut. Syitäkin löytyi, tai ihan varmasti löytyisi jos Hal olisi jaksanut ajatella. Eikä hänen tarvitsisi toiselle perustella yhtään mitään.

Sitten Hal sulki suunsa. Jokin piti häntä paikallaan seisoskelemassa koulun aulassa. Hal meinasi alkaa karjua turhautuneisuuttaan, olisi varmaan karjunutkin ellei päässä olisi jyskyttänyt niin kovin.

Aurinko oli alkanut paistaa ja värjätystä lasista tehdyistä koristeikkunoista heijastui värillisiä säteitä. Ne olivat aina ärsyttäneet Halia, etenkin, kun joidenkin ihmisten naamat näkyivät sinisinä. Nyt hän huomasi olevansa jo melkein sekava. Nopea vilkaisu toiseen poikaan, sitten hän käveli ovelle, avasi sen ja käveli ulos.

//kiitos pelistä ♥//

Titus nyökkäsi toiselle. Hän ymmärsi kyllä, että toinen ei halunnut melkein tuntemattomalle kertoa nimeään. Se oli aivan ymmärrettävää. Kuitenkin, Titus tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei jaksanut välittää siitä.

Hän seurasi katseellaan toista, kun tuo käveli ovesta ulos. Oli mitä luultavampaa, että Titus ei tapaisi tuota enää koskaan, saati sitten juttelisi tälle. Jokin Tituksessa oli ehkä ärsyttänyt toista. Sekin oli mahdollista, että tuolla oli vain hyvin huono päivä. Kuitenkin, Tituksen ensivaikutelma toisesta oli melko huono.

Titus lähti kävelemään rehtorin kanslian suuntaan. Hän toivoi löytävänsä perille, eikä eksyisi. Sitten hän saisi joitain papereita, jonka jälkeen luultavasti pääsisi kotiin. Kotona hänellä ei olisi mitään tekemistä, joten hän voisi vaikkapa lähteä ulos, kävelemään.

//Kiitos kiitos♥//