And we got no innocence

[[ rawktheworld & Hal tännepäin ]]

Jälleen yksi ihastuttava reissu rehtorin luo takana. Travis tallusteli kaikin puolin tylsistyneen ja samalla ärsyyntyneen näköisenä käytävää pitkin aulaa kohti. Hän oli päättänyt jättää yhden pitkästyttävän historian tunnin väliin, vaikka rehtori olikin käskenyt poikaa kipittämään kiltisti tunnille. Tietenkään poika ei tekisi mitä toinen käski, eikä Trav olisi varmasti muutenkaan suunnannut opiskelemaan historiaa. Ei jaksanut, ei kiinnostanut.

Travis maleksi suoraa päätä nojatuolien luo, jotka olivat ihme kyllä vapaina. Muutenkaan aulassa ei näkynyt juuri ketään paitsi joku nimetön emopoika, joka kuitenkin näytti olevan kiirehtimässä vielä myöhässä tunnilleen. Trav heitti kuluneen reppunsa nojatuolille ja kaiveli farkkujensa taskuja yrittäen löytää pikkukolikoita, joilla saisi limppariautomaatista hiukan kurkun kostuketta. Sellaisia ei kuitenkaan löytynyt, mutta se ei ollut ennenkään estänyt poikaa saamasta juotavaa.

Poika mittaili katseellaan limppariautomaattia ennen kuin vilkaisi olkansa yli varmistaen, että oli yksin. Travis ei olisi suuttunut jos jäisikin tästä kiinni, mutta hän halusi pysytellä edes pari päivää poissa rehtorin luota, sillä varmasti kohta pojalle järjestettäisiin potkut koko koulusta. Huolimatta siitä, että poika ei opiskelusta välittänyt, ei hän halunnut joutua potkituksi pihalle viimeisenä high school vuotena.

Pari napakkaa tönäisyä juuri oikeisiin kohtiin limppariautomaatin etupuolella sai automaatin tiputtamaan yhden pullon alas ja jälleen oli hankittu ilmaista juotavaa. Voitoniloinen hymy huulillaan Travis palasi pullon kanssa nojatuoleille ja rojahti istumaan yhteen heittäen toisen jalkansa käsinojalle. Mitähän seuraavaksi keksisi?

Luokkien suunnalta tuli ripein askelin vaaleahiuksinen kolmannen luokan poika. Tunti ei ollut juuri Halia kiinnostanut, joten hän oli marssinut ulos luokasta tavaroineen päivineen heti opettajan painuttua hetkeksi varastoon hakemaan uutta vihkoa tytölle, jonka edellinen oli tullut täyteen. Halin omasta oli kirjoitettu puolisentoista sivua. Hän tuli ajatelleeksi tätä, tuhahti huolettomasti ja vino hymy kasvoillaan pudisti päätään.

Rahaa ei ollut, se tarkoitti että kahvi tai limsa jäisi saamatta, Hal kun ei osannut kohdistaa potkujaan niihin tiettyihin kohtiin, joista vanha automaatinromu luovuttaisi limsan. Kahviautomaattiin tätä ei kannattaisi yrittää. Ihan sama. Hän kuitenkin suunnisti tyhjien nojatuolien luo.

Tai no jaa, melkein tyhjien. Siellä oli joku toinenkin poika, jonka nimeä Hal ei muistanut, mutta monesti hän oli ollut samoilla tunneilla tuon kanssa. Hal lampsi reunimmaisen tuolin luo ja istuutui siihen.

Travis naputteli sormillaan reittään tapaillen jotain rumpukomppia, joka soi taukoamatta pojan päässä. Hän oli sen jostain biisistä poiminut mieleensä, mutta ei tietenkään muistanut mistään. Tällaista turhautuneisuutta ja tylsyyttä olisi pitänyt päästä purkamaan autotalliin rumpujen ääreen, mutta minkäs teet kun piti olla vielä koulussa. Kotiin ei voinut mennä liian aikaisin, sillä silloin sijaisvanhemmat saisivat tietää Traviksen jälleen jättäneen tunteja väliin ja siitä seuraisi ikävyyksiä.

Poika painoi silmänsä kiinni ja nojasi päätään taaksepäin vasten nojatuolin selkänojaa. Jalka heilui rennosti käsinojan päällä. Travis aukaisi silmänsä vasta sitten kun kuuli askelia aulassa. Hän kurkisti selkänojan yli ja huomasi vaaleatukkaisen pojan, jonka muisti nähneensä samoilla tunneilla. Hänellä oli yleensä melko hyvä naama- ja nimimuisti, mutta tästä tyypistä Travis ei muistanut muuta kuin, että tyypin nimi taisi alkaa H-kirjaimella.

"Ei taida tunnit kiinnostaa?" Travis totesi kysyvästi ja käänsi katseensa reunimmaiselle nojatuolille istuneeseen poikaan.

Hal painui syvemmälle nojatuoliin suomatta ajatustakaan opettajalle ja käynnissä olevalle historiantunnille. Hän ei ajatellut oikein mitään, kunhan vain istui tuoleissa jotka harvoin olivat vapaina. Hal kuitenkin oli tuossa jo usein viettänyt aikaa, tuntien aikana siinä kun ei yleensä ollut edes kerman oppilaita jotka niitä yleensä varasivat.

Sitten hän kuuli toisen pojan kysyvän jotain.
"Joo ei, ei historia", sanoi Hal puuskahtaen, "ei kyllä vaikuta että itseäs kiinnostais sen pahemmin."
Kommentista oli ollut tarkoitus tulla nokkava, mutta siltä blondi ei onnistunut kuulostamaan. Ainakaan kovin paljoa.

Hän kääntyi täysvaltaisesti tätä toista päin ja tarkasteli piikikkäin katsein. Samassa tämän nimikin pulpahti hänen päähänsä, Travis.

Myös vaaleampi pojista kuului historian vihaajiin kuten Traviskin. Tai ei Trav kyseistä ainetta vihannut, pikemminkin se ei vain kiinnostanut ja oli niin helvetin tylsääkin. Poika nyökkäsi ja hymähti.
"Joo, ei oikein jaksa sellaiset jutut kiinnostaa," Travis totesi välittämättä siitä, että tuo kommentti oli ehkä tarkoitettu varsin nokkavaksi.

"Ei oikein muutenkaan huvittaisi tunneilla istua," poika sanoi laiskasti liu'uttaen sormeaan käsissään pitelemän pullon korkin ympärillä. Travis tuskin oli ainoa, jota ei huvittaisi istua tunneilla opiskelemassa ahkerasti. Poikaa ei yksinkertaisesti jaksanut kiinnostaa koulunkäyminen ja se näkyi numeroissakin.

Travis katsoi toista hetkisen hiukan paremmin yrittäen samalla mielessään kelailla nimilistaa. Ehkä sieltä jokin nimi ponnahtaisi esille oikeana.
"Sä olet Hal, eikös?" Trav kysyi varovasti kokeillen oliko poiminut oikean nimen. Travis oli melko varma, että tyypin nimi oli Hal, mutta hän voisi aivan hyvin sekoittaa sen johonkin toiseen, joten paras tapa varmistua oli yksinkertaisesti kysyä.

"Ei huvittais ei", myönsi Hal. Tässähän hänelle oiva sielunkumppani tuntien kiinnostavuusastetta ajatellen. Tosin koulu nyt taisi olla pullollaan ihmisiä, jotka karkailivat historiantunneilta. Mutta ei se Halia kiinnostanut, ei historia, sielunkumppanit eikä koulu, eikä oikein mikään muukaan tuntunut saavan häneltä olankohautusta suurempaa kiinnostusta. Näin julkisesti ainakaan.

"Hal, joo", hän sanoi kuullessaan nimensä Travisin suusta, "ja sä oot Travis." Vaalea venytteli niskaansa ja käsiään noustuaan seisomaan. Asento oli ollut huono ja epämukava. Ei hyvä ryhdille.

Päälleen blondi oli pukenut polvesta hajonneet mustat farkut ja valkoisen ihoa myötäilevän kauluspaidan. Eikä ollut napittanut sitä loppuun asti. Kaulassa roikkuva risti näkyi hänen ihoaan vasten kauniina kontrastina, se näet oli tumma jaiho hyvin vaalea. Näin suoraan sanottuna kalpea.

Hän käänsi katseensa Travisiin ja tutki tätä huomaamattaan hymyillen vinosti. Joku olisi voinut tulkita hänen käytöksensä flirttailuksi, mutta niin Hal ei tarkoittanut.

"Ei varmaan olla ainoita," Trav enemmänkin totesi kuin kysyi varmistusta asiasta. Eiköhän Astonista löytynyt kourallinen muitakin sellaisia, jotka eivät olleet tippaakaan kiinnostuneita koulunkäynnistä. Yleinen kiinnostumattomuus tuntui olevan teinien vitsaus, joka oli iskenyt tähänkin poikaan. Eipä sillä, että Travis olisi valittanut. Kaikkea muuta.

Poika nyökkäsi toisen varmistaessa nimensä Haliksi ja nyökkäsi toisenkin kerran kuullessaan oman nimensä. Hän näpräsi sormillaan limpparipullon korkkia ja oli painellut siihen kynnellään viiltoja lähes huomaamattaan.

Travis laittoi merkille, että toisen hymy oli jotenkin omituinen. Joku toinen olisi tulkinnut sen eri tavalla, mutta Trav ei juurikaan välittänyt ryhtyä tulkitsemaan mitä tuollaisellakin eleellä tarkoitettiin. Hymy kuin hymy, ei sen väliä.

"Tähän kouluun pitäisi keksiä jotain yllättävää. Vähän järisyttää rikkaiden ja hyvännäköisten auvoista euforiaa," poika totesi antaen katseensa kiertää aulan seinissä ennen kuin suuntasi sen taas vaaleampaan poikaan. Hänen kasvoillaan oli arvoituksellinen, aavistuksen kiero hymy. Mikään ei olisi niin mukavaa kuin järkyttää niiden pikku herranterttujen mielenrauhaa ja siinä samassa muidenkin.

Travis hymyili kierosti. Hal hymähti naurahtavasti tämän puheet kuullessaan.
"Liianko rauhallista?" hän kysyi kohottaen toista kulmaansa. Hän jysäytti istumaan aulaan asetetulle pöydälle, niin että näki Travisin kasvot.

Tapansa mukaan poika risti jalkansa päällekkäin ja laski kädet syliinsä. Vaaleita hiuksia heilautettiin vähän parempaan asentoon, pois otsalta.
"Ehkä vähän", hän kuitenkin totesi.

Ei Halilla oikeastaan ollut mitään 'ylempiarvoisia' vastaan. Kunhan ne eivät sotkeutuisi hänen elämäänsä ja asioihinsa, hän jättäisi ne täysin rauhaan ja omaan arvoonsa. Hal piti itseään tärkeämpänä kuin heitä, ja olihan hän itselleen. Mitäpä sitä nyt korottamaan ihmisiä, joita ei tunne ja joita ei ole kiinnostusta tuntea.