I can't see straight anymore

Mustahiuksinen punkkaripoika katseli tummansinistä vettä edessään. marisätkä oli huulten välissä rennosti ja kädet oli tungettu mustien pillifarkkujen taskuihin. Kello oli varmasti yli kymmenen illalla jo. Oli viikonloppu ja monet nuoret hengasivat milloin missäkin. Matt odotteli että pääsisi jatkamaan matkaansa bileisiin. Hän oli kyllä ottanut vahvat pohjat jo kotonaan. Silmissä heitti hieman ja askeleet horjuivat, jos yritti varttavasten kävellä suoraan. Onneksi suoraan ei tarvinnut kävellä. Meikit Mattin silmissä olivat hieman päässet leviämään, mutta ehkä se oli vain cool että kajalit näyttivät hiilten vedoilta.

Poika nosti toisen kädet taskustaan ja otti sätkän huuliltaan. Aivan toisella puolella rantaa vaikutti olevan jotkut rantapippalot, mutta Mattillä oli vahva ajatus siitä, että kerman edustajat siellä vain nauttivat pilleistä imien siidereitä ja lonkeroita. Ja sinne jos Mattin kaltainen poika menisi... Se olisi varma tappelun paikka. Tosin, ehkä se vain piristäisi menoa. Nyt kun ei pitkästä aikaa edes ollut silmät mustina. Matt oli vältellyt ongelmia ja kaipasikin nyt kiivaasti seuraa. Ehkäpä bileissä olisi kauniita leidejä. Tai miehiä...EI! Ei miehiä! Niitä punkkari ei kaivannut. Ei nyt eikä humalassa, eikä aamulla alastomina vierellä!

Titus oli lähtenyt kävelylle, ja suuntasi nyt kohti rantaa. Hän oli istunut kotonaan vähän aikaa, mutta ei siellä mitään tekemistä ollut, kun poika ei edes televisiota omistanut. Rahaa hänellä oli kuitenkin melko vähäisesti, ja hän käytti sen mielummin ruokaan kuin tavaroihin. Titus käveli parin metrin päässä rantaviivasta, katsellen kirkkaita valoja veden toisella puolella. Oli uutta hänelle olla ulkona näin myöhään. Tituksen isosisko oli todella ylisuojelevainen, vaikka sitä ei hänestä heti uskoisi. Siskonsa luona asuessaan hänen täytyi tulla kotiin ennen pimeää. Ja orpokodissa, no, tarvitseeko sitä edes sanoa.

Tänään Titus päätti, että ei jaksa aina kävellä korkeilla plattareilla, joten jaloissaan pojalla oli mustat tennarit. Hänellä oli päällään musta t-paita sekä samat mustat housut kuin aina; ei hän muita omistanut. Koska ilta oli kylmä, Tituksella oli päällään myös musta, edestänapitettava puuvillatakki.

Titus käveli rantaa pitkin, vettä katsellen. Vesi oli kaunista, niin kirkasta ja kevyen näköistä. Hänellä ei ollut kiire mihinkään, eikä kukaan kaivannut häntä kotiin. Se oli oikeastaan surullista, mutta myös vapauttavaa.

Mattin katse osui tyttöön, joka asteli rantaviivaa pitkin. Vai olikos tuo tyttö? Nykyään kun poikia ei voinut erottaa tytöistä. Koulussakin hän oli törmännyt erääseen poikaan, joka oli muuten ollut aivan tytön näköinen, mutta kulmakarvat ja pituus oli miehen. Mikä tätä maailmaa riivasi? Matt veti savua keuhkoihinsa ja katseli tuota kävelijää. Toinen oli ehkä iltakävelyllä. Punkkari ei pahemmin kävelyretkistä välittänyt.

"Varo ettet kastele kenkiäsi!" Matt huusi sitten toiselle ja virneen kuuli kyllä äänestä. Toivottavasti toisella ei nyt olisi mitään rekkalesbo tai rekkakuski poikaystävää tai tyttöystävää. Olipas sekavaa. Kumminkin. Pääideana oli se, ettei tosissaan nyt kaivattu turpaan. Mutta tuolta rantaviivakävelijältä ei kyllä turpaan saataisi. Tuo näytti hintelältä. Ainakin näin kymmenen metrin päästä. Liekkö tuo oli edes kuullut hänen huutoaan. Ehkä tuo mikälie säikähtäisi ja pinkoisi paljoon.

//sori lyhyt ^^ //

Titus käveli vielä muutaman metrin, mutta pysähtyi kuullessaan huudon. Hän yritti katsella ympärilleen nähdäkseen huutajan, mutta ei nähnyt ketään. Poika päätti kävellä vielä pari askelta eteenpäin, mutta tajusi sitten, että ei ollut katsonut vielä yhteen suuntaan. Titus näki huutajan, joka, ainakin äänen perusteella, oli miespuolinen.
"En kastele, en", Titus sanoi tavallisella äänellä, eikä uskonut että huutaja sitä kuulisi.

Titus katsoi savua, joka leijaili huutajan pään yläpuolella. Tuo oli ilmeisesti tupakoitsija, tai jonkin muun, ruohon tai vastaavan, käyttäjä. Ei välttämättä kovin hyvää seuraa, tai mistä sitä tietää. Titus totesi, että voisi ehkä jopa mennä katsomaan lähempää, tätä huutajaa. Hän suuntasi askeleensa kohti toista, hitaasti, että toinen ei vaikkapa hyökkäisi hänen kimppuunsa, tai jotain. Titus näki toisen jo hieman tarkemmin, juuri tarpeeksi selvästi erottaakseen tämän hieman resuisen olemuksen. Hän pysähtyi parin, kolmen metrin päähän huutajasta, ihan kaiken varalta. Titus sipaisi poskeaan, kuten hänellä oli tapana ollessaan hermostunut, ja katsoi toista sopivan etäisyyden päästä. Mitään hän ei uskaltanut sanoa, ja valmistauntui jo juoksemaan pakoon, jos sellainen olisi tarpeen. Kaiken kaikkiaan, Tituksesta tuntui varsin tyhmältä vain seistä siinä tuijottamassa.

//Jotenkin tyhmä tuli, sorry//

Matt kohotti kulmiaan, kun hahmo lähtikin astelemaan häntä kohti. Oho. Harvemmin kukaan uskalsi niin tehdä. Ehkäpä toinen ei vain nähnyt häntä. Sitten tuo olkin jo muutaman hassun metrin päässä ja punkkari sai todeta toisen olevan miespuolinen.
"Sinäpäs olet erikoinen." Hän huomautti ja veti savua keuhkoihinsa. Inhottava oli myöntää, että toinen oli sievä. Pitäisi nyt muistaa, että toinen oli poika, vaikka kuinka söpöltä humalassa näyttikin.

Vieras poika vain seisoa möllötti hänen edessään. Ehkä tuo mietti tunsiko Mattin. Hän ei ainakaan muistanut toista koulusta. Oli hyvinkin todennäköistä että tuo kävi myös Aston High:ta. Jokainen nuori tältä alueelta tuntui olevan sieltä. Tosin, heidän koulussaan oli erikoisen näköisiä ihmisiä niin paljon, ettei kaikkia voinut mitenkään muistaa.
"Mitä ton näkönen poika tekee täällä tähän aikaan? Enkä nyt yritä iskee." Matt kysyi sitten lisäten selvennyksen heti perään, ettei väärinymmäryksiä syntyisi. Pieni horjahtava sivuaskel tosin jouduttiin ottamaan, kun alkoholi oli yllättäen painanut mieltä.

Titus katseli tuota sauhuttelevaa, ja ilmeisesti myös, ainakin hieman, humaltunutta henkilöä. Hän ei astunut lähemmäs, vaan piti yhä turvavälin. Kuka tiesi, millasia ihmisiä täällä tähän aikaan liikkui. Kieltämättä Titus hieman yllättyi, kun toinen puhui taas.
"Mä olen erikoisempi kuin sä osaat kuvitellakaan." Hän astui nyt yhden, hyvin pienen askeleen lähemmäs toista. Väli kahden pojan välillä oli yhä tarpeeksi suuri.

Titus tutkaili toista hieman tarkemmin. Ehkä hän oli nähnyt tuon joskus vilaukselta, kyllä, siltä hänestä vähän tuntui. Tuolla pojalla oli hyvin suttuiset silmämeikit, ja sekaiset hiukset. Hieman vaaralliselta tuo kieltämättä näytti, mutta ei tainnut kuitenkaan olla aivan pahimmasta päästä.
"Mulla ei ole mitään tekemistä kotonakaan, eikä kukaan odota mua mihinkään, niin mä ajattelin tulla tänne rannalle kävelemään", Titus kertoi.

Titus hymyili hieman toisen loppuhuomautukselle. Ei kukaan häntä ollut koskaan yrittänyt iskeä, ainakaan kovin moni. Siskonsa luona asuessaan kaikki tiesivät, että hän oli, kuten he sanoivat, vajaa. Hän ei kelvannut kenellekkään, mistä hän osin syytti siskoaan, joka oli hänen 'vajaudestaan' kaikille kuuluttanut. Hymy ei sulanut Tituksen kasvoilta pois, ihme kyllä. Hän hymyili yhä hieman, ja katsoi toisen horjumista ehkä jopa hieman huolestuneena.

Punkkari naurahti hieman toiselle, kun tuo huomautti erikoisesta.
"Sitä minä en voi tietää." Hän vastasi toiselle ja kuunteli sitten hieman huvittuneena toisen selitystä miksi oli rannalla. Vai että toista ei kukaan odotellut. Toinen poika hymyilikin koko ajan ja se oli Mattistä hieman omituista. Harvat kun hymyilivät hänen seurassaan. Olihan tietenkin se yksi kirottu skeittari, mutta tuo olikin niin omituinen poikkeustapaus, että Matt yritti unohtaa sen.
"Vähän sama täällä. Kotona ei ole mitään ja odottelen lähinnä bileisiin meno aikaa." Punkkari kertoi toiselle ja poltteli taas sätkäänsä.

Sitten Matt katsoi hieman arvioivasti toista. Miksi kaikki tuon näköiset olivat poikia? Jos toinen olisi tyttö, poika olisi heittänyt jo flirttiä. Punkkari kaivoi farkkujensa takataskusta taskumatin ja avasi sen korkin. Viinaa otettiin suun täydeltä ja nieltiin. Hän ei ollut vielä pahassa humalassa.
"Ei kun ihan tosissani kysyin mitä teet täällä. Ku oot niitä sen näköisiä poikia, että huonolla itsesuojeluvaistolla löydät itsesi raiskattuna kurkku revittynä puskasta." Matt huomautti sitten ja katsoi poikaa ja joi vielä yhden hörpyn taskumatistaan. Ääni samalsi kyllä jo hieman.

Titus vaihteli painoa jalalta toiselle. Hän huomasi, että toinen oli lähes kaksikymmentä senttiä häntä itseään pidempi, joten ei liikkunut sen lähemmäs tätä. Ties kuinka väkivaltainen tuokin oli. Titus kuunteli, kun toinen selosti asioitaan. Siltäpä tuo näyttikin, että harrasti bileitä, joissa juotiin runsaasti alkoholia, ja jotka usein johtivat heräämiseen vieraasta paikasta ilman mitään muistikuvaa edellisillasta.

Titus katseli hiekkaa jalkojensa alla. Hän tunsi toisen katseen itsessään, ja kiusaantui ehkä aivan vähän. Oli han kuitenkin tottunut siihen, että monet ihmiset katsoivat vähän pitkään.
"Mä en itseasiassa yhtään tiedä, miksi mä olen täällä. Miksi juuri täällä, missä ilmeisesti liikkuu sinunlaistasi, en halua yleistää, mutta tiedät mitä tarkotan, porukkaa. Jos mulle käy noin, miten sanoit, en usko että kukaan mua kaipaa. Enkä mä siitä edes fyysisesti kärsi, paitsi tietenkin jo kuolen. Se nyt on asia erikseen", Titus selosti. Hän katseli toisen juomista. Tämän puheesta kuuli jo alkoholin, jos nyt niin voi sanoa.

Titus ei juonut alkoholia, eikä hän polttanut tupakkaa. Hänet oli kasvatettu liian hyvin, liian ankarasti. Hänen hyvät käytöstapansa tulivat pakonomaisesti, ja joskus niistä oli jopa hyötyäkin.

Poika pyöräytti hieman silmiään toiselle, kun tuo huomautti hänenlaisistaan. Se taisi olla yleinen nimitys. Mitä helvettiä olivat sitten ne hänenlaiset? Ei Matt ollut vielä kertaakaan tavannut samanlaisia kuin hän itse oli. Kulmia kuitenkin kurtistettiin ,kun toinen sanoi, ettei kukaan kaipaisi häntä kuitenkaan.
"Älä sano että olet teiniangstia harrastava kaunispoika? Kaunispoika on ok, mutta angstaavia en jaksa." Matt totesi sitten rehellisesti.
"Enkä ymmärrä mitä tarkoitat etten kärsisi fyysisesti. Saatan tietenkin olla liian humalassakin." Punkkari naurahti hieman ja veti viimeiset savut ja heitti sätkän maahan. Kädet tungettiin taskuihin ja uutta tuttavuutta vain katseltiin.

Hetken tuijotuksen jälkeen Matt katsoi toisen olan yli veteen. Se näytti aika kauniilta näin yöllä. Jos niin vain passasi tällaisen ihmisen sanoa. Oikeastaan punkkari piti veden katselusta, mutta harvemmin eksyi rantaan. Se tuntui vain niin väärältä paikalta hänelle.
"Tahdotko liittyä seuraani? Minulla on vähän tylsää." Matt kysyi sitten ja katsoi taas blondia.
"Ja minulla ei ole mitään teräaseita tai huumausaineita. Tai no, on minulla pilveä, mutta sitä en kyllä anna kun on niin vähän muutenkin."

Titus huomasi toisen silmienpyöräyttelyn, ja kiirehti korjaamaan sanojaan. Hän ei halunnut toisen ajattelevan hänestä mitään mitä hän ei ollut.
"Mun ei oikeasti ollut tarkoitus yleistää, mutta enhän mä sua edes tunne, niin miten mä voisin tietää millainen sä oikeasti olet." Tituksella oli tapana heilutella käsiään kovinkin runsaasti selittäessään jotain, ja niin kävi nytkin.
"Mä en ole angstaava teinipoika. Mä olen vain realistinen. Mun ennen niin ylisuojeleva isosisko soittaa mulle enää kerran kuussa, hyvä jos niinkään usein. Mulla ei ole ystäviä täällä, eikä mulla ole vanhempia. Enkä mä nyt tiedä, olenko mä mikään kaunispoika", Titus selosti. "Mä en tunne kipua, mutta on hermostöhäiriö. Jos et usko, lyö. Mua ei satu. Enkä muuten myöskään tunne lämpötiloja taikka hikoile."

Titus harkitsi toisen ehdotusta hetken, ja päätti tarttua tähän tilaisuuteen. Uusiin ihmisiin oli aina kiva tutustua. Tai, riippuihan se tietysti myös ihmisestä.
"Voisin mä. Kun ei mulla ole mitään muutakaan nyt." Titus päätti olla kommentoimatta mitään toisen loppuihin sanomisiin. Hän käveli lähemmäs toista, ja seisoi pian noin puolen metrin päässä tästä. Hän vaihteli taas painoa jalalta toiselle.
"Niin. Aiotko sä mennä sinne jonnekkin bileisiin? Mä en hirveästi sellaisesta perusta."

Matt kuunteli toisen puhetta aidosti kiinnostuneena. Toisella ei siis tainnut mennä erikoisen hyvin. Mikökähän tuossa sitten oli vikana, jos tuolla ei ollut edes ystäviä? Perheen olemattomuus oli normaalia ja se ettei sisko jaksanut enää huolehtia, mutta miksi ystäviä ei ollut? Sitten blondi kertoi hermostohäiriöstä ja punkkari kohotti toista kulmaansa.
"Häh?" Hän sanoi ja kuunteli toisen jatko selityksen.
"Eli jos painat kättä kuumalle hellalle, et osaa ottaa sitä siitä pois?" Matt kysyi uteliaana ja kiinnostuneena. Jos hän oli nyt oikein älynnyt. (Mitä epäili vahvasti alkoholin takia) Toisen hengissä olo oli ihme! Toinenhan voisi jäätyä tai kärventyä hengiltä tajuamatta sitä itse.

Punkkari istahti hiekalle ja suoristi jalkansa.
"Jos olet tarpeeksi hyvää seuraa, niin voin jättää yhdet bileet väliin." Matt ilmoitti sitten ja virnisti hieman blondille.
"Kiinnostavalta sinä ainakin vaikutat. Sitä en pysty kieltämään. Mikä sinun nimesi on?" Hän kysyi vasta sitten ja katsoi toista kysyvänä. Vieraalla oli varmaankin huono itsetunto. Tuo kun ei selvästi pitänyt itseään kauniina. Mattin mielestä toinen kun oli viehättävä pojaksi.

Titus toivoi, että ei vain ollut puhunut liikaa. Sekin oli hänelle tavallista, ja joidenkin mielestä ärsyttävää. Tuo poika kuitenkin vaikutti kuuntelevan.
"Niin, tajusit oikein. Mutta en mä kyllä ole koskaan laittanut kättäni hellalle. Mä olen onnekas, koska suurinosa niistä jotka ovat samanlaisia kuin minä, heitä ei ole paljon, kuolevat ennen teini-ikää. Mä olen siis tosi onnekas", Titus kertoi. Häntä oli suojeltu ehkä hieman liikaakin orpokodissa, ja hän oli ollut erityisasemassa. Minkä vuoksi juuri kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä.

Titus päätti myös istuutua hiekalle. Hän asettui jalat ristissä allaan istumaan noin puolen metrin päähän toisesta.
"Se on ihan susta kiinni, pidätkö mua tarpeeksi kiinnostavana. Eli jos sua huvittaa jättää mut tänne yksin, ja mennä sinne bileisiin, senkun menet." Hän kuunteli, mitä toinen vielä jatkoi, ja hymyili hieman. Titus nojasi taaksepäin, tukien itsensä käsiinsä, ja katsoi taivaalle.
"Mun nimi on Titus. Mä muutin tänne alle viikko sitten. Entä mikä sun nimi on?" Titus käänsi katseensa taivaalta toiseen päin, koska oli kohteliasta katsoa silmiin kun kysyi jotain.

Matt pyöritti hieman sekavana päätään. Toinen siis todella ei tuntisi, vaikka hän mättäisikin tuota turpaan samantien ja pyörittelisi hieman tukkapäästä. Ei sillä että poika tekisi niin, mutta ajatus oli mielenkiintoinen. Matt joi hieman taskumatistaan ja tiputti sen sitten hiekalle. Se oli tyhjä.
"Kyllä sä ihan mielenkiintoselta vaikutat." Hän vastasi sitten rehellisesti ja virnisti hieman. Punkkari lysähti selälleen hiekalle ja katseli tähtiä taivaalla. Hän ei edes muistanut milloin oli ne viimeksi huomannut. Ehkä pikkupoikana. Silloin kun äiti ei ollut ollut ihan niin pimeä mitä nykyään. Ei koskaan mikään ollut ollut hyvin, mutta niihin aikoihin kaikki ei ollut niin pahasti kuin nyt.

Blondi kertoi nimekseen Titus ja kysyi sitten toisen nimeä.
"Matt." Hän vastasi lyhyesti ja sulki silmänsä hetkeksi. Muutama hassu sekuntti kului ja ne avattiin uudelleen. Hän katsoi toista.
"Miksi et ole tyttöystäväsi kanssa?" Matt kysyi sitten uteliaana. Kai noin söpöllä pojalla piti tyttöystävä olla! Poika ravisti pienesti päätään. Hän alkoi olla humalassa. Kunnolla humalassa, vaikka sitä ei hirveästi ulospäin näkynytkään.

Titus käänsi taas katseensa taivaalle. Pian hän huomasi niskaansa sattuvan tällaisessa asennossa, joten käänsi katseensa taas mustahiuksiseen. Hän katsoi, kun toinen joi taas lisää, viinaa luultavimmin, ja pudotti taskumattinsa hiekalle.
"Sepä hyvä", Titus sanoi hymyillen. Häntä ei siis luultavasti jätettäisi yksin tänne rannalle, josta hän ei ollut varma edes osaanvansa kotiin. Sitäpaitsi oli jo tulossa pimeä, ja pimeässä kaikki näytti erilaiselta.

Titus laittoi myös makaamaan, ja katsoi tähtiä. Tähdet olivat kauniita. Kerran hän oli kiivennut yöllä orpokodin katolle katselemaan tähtiä. Eikä ollut edes jäänyt kiinni. Kätensä hän tosin silloin satutti, raapaisi sen johonkin metalliesineeseen katolla. Toinen kertoi nimekseen Matt.
"Luulisi, että henkilö, jonka nimi on Matt, olisi rauhallinen ihminen", Titus ajatteli ääneen. "Tai no, enhän mä voi tietää, oletko sä kuinka rauhallinen."

Titus naurahti hieman toisen kysymykselle. Hän makasi yhä selällään maassa. Hän voisi kertoa toiselle nyt jo, olihan hän sairaudestaankin kertonut. Tai se mikään sairaus ollut, mutta se ei nyt liity asiaan. Hermostohäiriö on turhan vaivalloisen pitkä sana.
"Ei mulla ole tyttöystävää. Eikä ole koskaan ollutkaan. Mä en pidä tytöistä."

"Olen kuullut tuon saman aiemminkin. Ehkä mutsi kuvitteli saavansa rauhallisen lapsen." Matt naurahti hieman ja katsoi edelleen Titusta. Oli toinen kyllä jotenkin hieman hassun oloinen tyyppi.
"Tavallaan minä kyllä olen rauhallinen." Hän lisäsi ja katsoi sitten paria ohi kulkevaa nuorta. Eipä ollut tuttuja ja eivätpä edes huomanneet heitä rannalla. Ajatukset kuitenkin herpaantuivat, kun blondi kertoi ettei pitänyt tytöistä. Mattin hymy katosi ja poika nousi istumaan. Hän vain tuijotti Titusta hetken, kunnes naurahti hieman vaivautuneena.
"Niinpä tietysti." Punkkari tuhahti, muttei pahansuovasti.
"Eli homomagneettini toimii edelleen. Hyväpäs se on tietää." Matt nauroi hieman ja ei jaksanut välittää nyt toisen suuntautumisesta. Sehän oli toisen asia täysin.

Mattin päässä liikkui ajatukset. Yksi niistä olikin, että mahtoiko Tituksella olla sitten poikaystävää. Sitä ei kuitenkaan nyt kysyttäisiin. Se ei kai ollut oleellinen asia.
"No entäs sitten poikaystävää?" Matt kuuli kuitenkin oman äänensä kysyvän ja vielä todella uteliaan sävyyn. Hienoa! Humalassa ei sitten voitu kontrolloida edes sanomisia.
"Saantia sinulla varmaan riittää."

Titus kuunteli puolella korvalla toisen puhuessa rauhallisuudestaan. Häntä ei rehellisesti sanottuna jaksanut kauheasti kiinnostaa, vaikka olikin itse ottanut asian esille. Pian poika huomasi olevansa hieman väsynyt. Makoilu ei luultavasti edistäisi hereilläpysymistä. Eipä Titus siltikään nousuut, koska tähdet kiehtoivat häntä kovasti. Hän laittoi kätensä päänsä alle, ja oli jo melko lähellä nukahtamista.

Voisi sanoa, että Titus hieman säikähti, kun toinen nousi istumaan. Tuo tuijotti häntä hetken, saaden hänet vaivaantumaan hieman. Vain hieman. Jostain syystä Titus tunsi olevansa pahoillaan homoudestaan, vaikka siihen ei ollut mitään syytä. Kummallinen, hetkellinen tunne.
"Homomagneettisi?" Titus ihmetteli.

Titus vaihtoi asentoaan hieman, ja tunsi hiekanmuruja sujahtavan housujen sisään. Sepäs hienoa. Ei kannattaisi makoilla hiekkarannalla matalavyötäröiset housut jalassa.
"Ei, mulla ei ole sitäkään. Voisi sanoa, että mun sosiaalinen elämä alkoi vasta kun muutin tänne. Siskon luona en saanut tutustua paremmin keneenkään, jota sisko ei tuntenut. Se oli rasittavaa. Tai no, enpä tiennyt paremmasta, mutta jälkeenpäin ärsytti", Titus selosti. "Eikä riitä, miksi riittäisi?"

Matt naurahti hieman.
"Kyllä. Homomagneettini. Vedän homoja puoleen. En ole tainnut tavata kuin pari hassua heteroa viime aikoina." Hän kertoi ja virnisti pojalle. Sitten Titus kertoikin olevansa sinkkuna ja ettei saantia riittänyt. Sepäs oli omituista. Toinen oli kuitenkin hyvännäköinen.
"No kun sinä olet söpö." Matt kuuli jälleen oman äänensä sanovan. Pojan teki mieli lyödä itseään. Ensinnäkin, söpö ei kuulunut hänen sanavarastoonsa ja toisena tuollaisia asioita ei myönnetty. Tässä vaiheessa ryyppäystä pojat alkoivat näyttää mukavilta ja kiinnostavilta. Ei selvinpäin Tituksesta olisi kiinnostuttu erityisesti, mutta nyt... Toinen näytti hyvältä.

Poika nousi käsiensä varaan ja katseli taas vettä. Hiekka alkoi tuntua nihkeältä. Varsinkin kun sitä meni hiuksiin ja pesupäivä olisi vasta huomenna. Vettä kun piti säästellä ja vesilaskut olivat aivan kohtuuttomia.
"Mistä sinä tiedät että olet homo?" Matt kysyi sitten ja katsoi Titusta. Hänen oli tehnyt miel kysyä asiasta aina joltakulta.

Titus kuunteli toisen puhetta, ja nyökkäsi. Hänen teki mieli nostaa jalat ylös, kohti taivasta, ja niin hän teki. Hän yllättyi iloisesti jalkojensa keveydestä, ehkä tennareita voisi käyttää useammin. Ei tosin koulussa, ei. Titus kopsutti jalkojaan yhteen, saaden hiekkaa tippumaan naamalleen. Onneksi hänellä ei sentään ollut ollut suu auki. Hiekka ei nimittäin maistunut hyvältä, toisin kuin lumi. Mutta sehän olikin vettä.

"Ai, olenko? Kiitos kuitenkin", Titus sanoi hymyillen. Hän katsoi jalkojaan, ja huomasi kauhukseen toisen kengännauhansa olevan auki. Hän kurotti ylöspäin, yhä ylhäällä oleviin jalkoihinsa, ja solmi kengännauhan. Juuri kun nauha oli taas kauniisti rusetilla, Titus kaatui taaksepäin, oikeastaan tehden takaperinkuperkeikan. Poika sai suuhunsa hiekkaa, mutta ei onneksi taittanut niskojaan. Melkein kenelle tahansa muulle tuo olisi ollut kivuliasta, ja siltä se näyttikin. Titus nousi istumaan sylkien hiekkaa suustaan, joka oli sattumoisin ollut auki hänen kaatuessaan.

"Tuo on vaikea kysymys", Titus ilmoitti, ja oli sen jälkeen hetken hiljaa, miettien, miten voisi vastata. "Mä olen aina tinnyt tykkääväni pojista, joten se on kai vain normaalia mulle. Synnyin homoksi", hän lopulta vastasi. Titus pudisteli hiekkaa vaatteistaan, mutta ei mennyt enää takaisin makuulle.

//Tästä tuli jotenkin huono :< //

"Olet olet. Usko pois. Vaikka tuskin se paljoa merkkaa kun minä sen sanon." Matt naurahti. Hänen teki mieli lisää alkoholia, mutta taskumatti oli tyhjä. Kotona olisi vielä pulloja, mutta sinne oli kyllä nyt aivan liian pitkä matka. Sitten punkkari hätkähtikin rajusti. Kun temppuileva Titus veti aika pahannäköisesti takaperin kuperkeikan.
"Oletko ok?" Hän kysyi. Eikä siinä tilassa muistanut mitään mitä poika oli aiemmin selittänyt.

Blondi kuitenkin jatkoi puhumista, kuin mitään ei olisi käynytkään, joten Matt oletti tuon olevan kunnossa. Tuskin tuo noin iisi olisi, jos tuolle olisi sattunut. Titus kertoikin homoudestaan ja punkkari kuunteli tarkkaavaisesti.
"Mitenkäs sinä... Niin kuin..." Poika aloitti ja mietti oikeita sanoja humalaisessa mielessään.
"Tajusit, että pojat kiinnostavat? Naksahtiko se vain tajuntaan vai?"

//lyhyttä ^^ //

Titus katsoi toista tämän vakuutellessa hännen söpöyttään. Kyllähän hän tiedosti olevansa melko hyvännäköinen, mutta ei ajatellut sitä minkäänlaisena etuna. Hän ei osannut ajatella, että voisi hyötyä sillä miltä näytti, ei, Titus oli liian vaatimaton sellaiseen.
"Miksi se sun sanomana olisi yhtään vähemmän merkannut kuin kenenkään muunkaan? Paitsi tietysti, se vähän laskee sen arvoa, että sä olet humalassa."

Toinen kysyi, oliko hän okei. Miksi kysyäkkään. Orpokodissa kukaan ei ollut koskaan vaivautunut kysymään, oliko hän okei. Se kun oli turhaa. Heitä ei kiinnostanut pojan henkinen hyvinvointi, vain fyysinen.
"Tietenkin mä olen okei. Paitsi että mun suussa on hiekkaa."

"Mä olen aina ajatellut, että mun 'kuuluu' ihastua samaan sukupuoleen, enkä ole ikinä edes ajatellut tyttöjä siinä mielessä", Titus selosti. Hän otti kourallisen hiekkaa käteensä, ja antoi sen valua sormiensa välistä takaisin maahan. Hiekan valuminen näytti epätodelliselta. Siksi hiekkaa varmaan käytettiin tiimalaseissa, koska sen valuminen näytti mystiseltä. Tai, kuka tietää.

Matt katsoi toista hieman hölmönä, kun tuo kysy miksi hänen sanomanaan asia merkkasi muka vähemmän. Poika naurahti.
"No koska minä olen minä. En ole ihan sen näköinen tai oloinen, että kukaan tahtoisi minulta kehuja kuulla." Hän selvensi toiselle. Kaikki tahtoivat kuulla kehuja uber hoteilta ihmisiltä. Mattin näköisten kehuja ei otettu tosissaan. Kai se oli ihan hyvä asia. Pärstäkerroin pelasi. Sitten Titukselle naurahdettiin jälleen hieman. Toinen oli kuin olikin kunnossa. Ainut ongelma oli suussa oleva hiekka.
"No, parempi se on kuin poikki mennyt niska." Punkkari huomautti hymyillen.

Titus kertoikin sitten lisää homo asiasta ja Matt kurtisi hieman kulmiaan. Tuntui omituiselta, että joillekin se oli noin yksinkertaista. Pojalle se oli ollut itsestään selvyys.
"Olet sitten varmaan säilynyt helvetinmoisilta pohtimisilta." Matt virnisti ja poimi kiven hiekalta ja heitti sen veteen. Ei se pitkälle lentänyt. Juuri ja juuri rantaveteen. Homous. Se oli sellainen asia, joka tuntui tavallaan niin luonnolliselta, mutta tavallaan niin kaukaiselta ja vieraalta asialta, mitä ei voitu ymmärtää.

Titus jatkoi hiekalla leikkimistä. Täällä hiekka oli hienojakoista, kun taas toisaalla karkeaa. Poika kuunteli toisen puhuessa. Tuo naurahteli usein, Titus huomasi. Hänen mielestään puhe oli kaunein ääni maailmassa. Tai, ei kaikki puhe. Sellaisen ihmisen puhe, jolla oli matala ääni, ilman suurta särmää. Tasainen ja rauhallinen ääni, sellainen oli kaunis.
"Sinä olet sinä? Se kertoo tasan ei mitään", Titus ilmoitti, ja katsoi välillä hiekan sijaan Mattia. Oli totta, että tuo näytti vähän, no, rähjäiseltä, mutta vaikutti silti ihan ihmiseltä, toisin kuin jotkut ihmiset, jotka asuivat siltojen alla ja roskasäiliöissä. Heihin verrattuna Matt oli lähes siisti.

"Jos mulla olisi mennyt niskat, en mä välttämättä tietäisi, ainakaan heti", Titus huomautti. "Mutta en mä usko että mulle mitenkään tossa kävi." Hän oli kuperkeikallaan siirtynyt taaemmas, joten hinasi nyt itsensä taas Mattin viereen. Poika kuitenkin huomasi heidän välimatkansa pienentyneen lähes viiteentoista senttiin.

"Niin, niin mä kai olen. Enpä ole ajatellut", Titus sanoi. Hän laittoi jalkansa koukkuun, ja kiersi kätensä niiden ympärille. Hän tunsi vilunväristyksen kulkevan lävitsensä, ja oletti palelevansa.

"Tarkoitin, että kuulun alempaan kastiin. Enkä nyt puhu mistään kermasta ja muista." Matt huomautti ja pyöritti kieltä suussaan.
"Elämäni on erilaista kuin muiden. Tosin niin on kaikkien elämät erilaisia, mutta...No. En näytä miltään unelma vävyltä, enkä käyttäydy niin. Kuka minunlaiselta tahtoo saada kehuja?" Poika selitti ja heitti hieman vihaiseen tapaan uuden kiven veteen. Se oli joskus masentavaa. Joskus punkkari oli niin kyllästynyt olemaan yksin.

Matt katsoi hetken Titusta ja kohotti sitten kulmaansa. Toinen näytti siltä, että oli kylmissään. Punkkari riisui nahkatakkinsa ja ojensi sitä Titukselle.
"Ota tuo. Näytät siltä että oot kylmissäs." Poika sanoi ja hymyili hieman. Silmissä kylläkin haritti. Blondiin kun oli vaikeaa tarkentaa. Mattillä oli nahkatakin alla ollut vain punamusta t-paita, mutta eipä hänelle kylmä tulisi. Alkoholi piti siitä huolen.
"Eikä siinä ole mitään täitä tai muita bakteereja. Se ei ole käynyt kenenkään muun päällä ja minä olen siisti ihminen loppujen lopuksi."

Titus sai hiekkapölyä nenäänsä, mikä sai pojan aivastamaan. Kolmesti. Hän piti aivastuksen tuomasta tunteesta, kun ilmatiet olivat hieman puhtaammat kuin aiemmin. Saatuaan korvansa taas kuulemaan kunnolla, Titus kuunteli toisen ääntä. Tuon äänestä kuului tupakka, se oli matala. Toisen ääni oli miellyttävä, koska se ei ollut turhan kulmikas.
"Mä olen miettinyt, että miten luokitellaan alempaan kastiin kuuluvat ihmiset? Ketkä kaikki siihen kuuluvat?" Titus kysyi. Asia oli pyörinyt hänen mielessään aina välillä, kun se jonkin asian kautta palasi mieleen.

"Niin, kaikkien elämät ovat erilaisia", Titus sanoi, ja oli sen jälkeen hetken hiljaa. Hän katseli Mattin heittämän kiven jättämiä jälkiä vedessä. Jälkiä, jotka katoaisivat pian.
"Sain sellaisen vaikutelman että et tiedä minkälainen 'sinunlaisesi' ihminen on, ja nyt käytät sitä termiä itse. Mutta, kyllä mä ainakin sinulta haluan saada kehuja."

Titus otti toisen tarjoaman nahkatakin vastaan, ja laittoi sen ylleen. Vaikka kylmä ei tuntunyt, se silti vaikutti. Oli parempi olla hieman kuumissaan kuin paleltua. Poika suoristi jalkojaan hieman, ja laski kätensä maahan. Hiekka oli hieman kosteaa pinnan alta.
"Kyllä mä uskon että sä olet siisti ihminen", Titus sanoi hymyillen hieman.

//Anteeksi kun keksin äänen sille, voin ottaa sen pois jos sua haittaa?//

"Kaikki muut paitsi hienohelmat." Matt vastasi lyhyesti Tituksen kysymykseen alimmasta kastista.
"Jos tarkoitit koulun arvostelua. Mutta jos tarkoitat yleistä arvostelua, niin köyhät, alkoholistit, narkkarit, huorat ja muut alempiarvoiset ovat niitä alempia kastilaisia." Poika jatkoi selittämistä ja naurahti kevyesti.
"Minä olen sitä alempaa kastia. Olen köyhä, narkkarin poika ja alkoholisti." Poika lisäili vielä ja hymyili sitten blondille pojalle. Tuo oli ottanut nahkatakin. Toinen ei siis pahemmin pelännyt häntä. Se oli hyvä.

Matt haukotteli hieman. Miten häntä pystyi väsyttämään? Häntähän ei koskaan väsyttänyt? Kävisikö nyt siis todella niin, että bileet jäisivät väliin. No, juttelihan hän söpön pojan kanssa rannalla. Toisesta tuli jotenkin mieleen pikkuveli, jollaista Mattillä ei koskaan ollut ollut. Ei sillä ett hän olisi sellaisen halunnut. Se olisi tietänyt lisää huolehtimista ja vastuuta ja sitähän punkkarilla oli aivan tarpeeksi. Ei kiitos lisää. Matt katsoi hetken merta ja sitten taas Titusta.
"Väsyttääkö sinua?"

//Mattin ääni ei tosissaan ole kauhean tupakka vaikutteinen ;D Tästä videosta kuulet sen äänen, jos kiinnostaa =) //