Kadonneet kolme sanaa

// kuka vaa mukaa, kunhan saa peliä. :-)

Ostarin kaduilla Coral käveli raahaten laukkuaan maassa. Voi elämä miten voi olla näin tylsää, tyttö ajatteli. Eikä tietenkään kaupoissa voinut olla mitään kivaa ostettavaa, olihan hän kolunnut ostarin jokaikisen (tai ainakin melkein) kaupan jo vartti sitten. Hetken laukkuaan raahaten blondi nosti sen olalleen, nappasi purkkapussista banaaninmakuisen purkkapalan ja jatkoi matkaansa äsken näkemälleen penkille.

Ei mennyt hetkeäkään, kun eräs kundi lauma tallasi tytön jalkoihinsa. Kuvainnollisesti. Varmaan Astonin opiskelijoita, pahiksia ehkäpä. "Juma, eikö mitään käytöstapoja?" tytön veikattua ne kundit pahiksiksi, hän sanoi, tosin toisten oli mahdoton kuulla tytön heiveröistä ääntä niinkin kauas kuin olivat jo ehtineet. Coral käveli puolisen kilometriä ja saapui vihdoin penkille, johon istahti päästäen valloilleen syvän huokauksen.

Tyttö otti sirot jalkansa hetkeksi kengistä pois ja meni risti-istuntaan penkille, pureskellen purkkaa. Nyt olisi hyvä aika lukea sitä dekkaria, joka pitäisi lukea eräälle tunnille maksimissaan kahdessa viikossa. Se olisi mahdotonta tytön kannalta, hän kun ei paljon lukemista perustanut. Coral avasi kirjan sivulta kymmenen ja pelkkä tekstin katsominenkin sai tytön haukottelemaan, muttei tässä muutakaan tekemistä ollut, joten hän pakotti itsensä lukemaan. Kun ensimmäisesti purkasta alkoi mennä maku, Coral sylkäisi sen jonnekkin päin puskaa ja otti uuden. Idän pikajuna puksuttaa halki Euroopan, blondi aloitti.

//Minää, jos vain kelpaan?//

Titus ei tiennyt miksi oli tullut ostoskeskukseen. Hänellä ei ollut juurikaan rahaa, joten mitään hän ei voisi ostaa, vaatteita ainakaan. Poika käveleskeli edestakaisin ostoskeskuksen 'aulassa'. Hän odotti penkin vapautumista, istuminen voisi olla mukavampaa. Juuri kun Titus huomasi yhdellä penkillä istuneiden kahden tytön lähteneen, istui samaiselle penkille vaaleahiuksinen, suunnilleen hänen ikäiseltään näyttävä tyttö. Hän ei osannut sanoa, oliko tuo tyttö samassa koulussa kuin hän, mutta se oli mahdollista.

Titus ajatteli, että voisi istua samalle penkille tuon tytön kanssa. Tuskin se tyttöä haittaisi, tämä kun näytti syventyneen kirjaansa. Hän käveli hitaasti lähemmäs, tuli tönityksi muutaman kerran, ja pääsi vihdoin penkin luokse. Titus arveli, että olisi kuitenkin hyvätapaista kysyä, sopiiko penkille tytön viereen istuminen tytölle itselleen.
"Anteeksi, mutta onko tässä vapaata? Siis, että voisinko istua tähän?" Titus osoitti penkkiä, ja katsoi vaaleahiuksista tyttöä. Odottaessaan tämän vastausta, hän tutki tytön lukeman kirjan kantta. Jokin dekkari, Titus huomasi. Hän ei pitänyt dekkareista. Hän luki mielummin iloisia kirjoja.

// juu toki kelpaat <':

Coral ei ollut liian syventynyt kirjaan, ja niimpä hän kohotti katseensa johonkin poikaan joka pyysi saada istua samalle penkille. Blondi nyökkäsi pienen hymyn kera.
"Joo istu vaan", Coral laski katseensa jälleen kirjaan, mutta ei saanut luetuksi kuin muutaman sanan ja viskasi sen vieressä lojuvaan laukkuunsa.

Pian heti kirjan heiton jälkeen tyttö sylkäisi toisen purkan sivulla olevaan pensaikkoon ja alkoi kaivaa laukkuaan. Ei hän tiennyt mitä sieltä etsi, katsoi vain että olihan lompakko nyt varmasti mukana. Jep, kyllähän se oli. Hyvä juttu. Hetken päästä kuului piippaus, joka ilmoitti tytön kännykän akun olevan lopussa. Koska Coral ei jaksanut kuunnella piippausta, sammutti hän koko kännykän. Se oli paska malli, ja ehkä tyttö voisi pyytää vanhempiaan ostamaan uuden.

Sammutettuaan kännykän, Coral siirsi katseensa penkille istuneeseen poikaan ja pohti olikohan tuo samassa koulussa kuin hänkin. Mitä hän häviäisi jos kysyisi? Ei tietääkseen mitään.
"Ootko Astonista?" Coral vetäisi kasvoilleen pienen ystävällisen hymyn. Hän laski jalkansa takaisin maahan, minkä jälkeen vetäisi kengät jalkaan, sillä äskettäin alkaneen tuulenvireen takia.

Titus istui penkille ja nosti jalkansa syliinsä. Hän kiersi kätensä polviensa ympärille. Pojan katse harhaili ohikulkevissa ihmisissä, eikä hän ajatellut juuri mitään. Titus oli orpokodissa ollessaan oppinut, että oli hyvin epäkohteliasta puhua toiselle kun tämä luki. Joten, vaikka hän olisikin ehkä halunnut jutella tuolle tytölle, ei sillä että hän olisi keksinyt vielä mitään sanottavaa, hän ei halunnut keskeyttää tämän lukemista.

Titus seurasi sivusilmällä, kun tyttö penkoi laukkuaan. Hänellä itsellään ei ollut laukkua mukana, kaikki tarpeellinen kulki hyvin mukana housujen taskuissa. Tituksella oli mustien housujensa parina musta pitkähiainen, sekä jaloissa tutut plattarit. Hän huomasi paidanhiassa roikkuvan langanpätkän, otti sakset taskustaan ja katkaisi sen.

"Joo, ja säkin ilmeisesti?" Titus hymyili ystävällisesti, ja katsoi vaaleatukkaiseen tyttöön päin. Hän laski jalkansa takaisin maahan ja kääntyi huomaamattoman vähän tyttöön päin. Kun tyttö laittoi kenkiään jalkaan, Titus vilkaisi tämän jalkoja. Jotka eivät olleet niin kovin pitkät. Tyttö oli luultavasti vain hieman Titusta pidempi.

Kun toinen veikkasi tytönkin olevan astonissa Coral tyytyi vain nyökkäämään, sekä hymyilemään ystävällisesti. Vaikkei tyttö niinkään paljon klikeistä koulussa välittänyt, tuli hänelle silti ensimmäiseksi mieleen mihin klikkiin toinen kuuluisi. Mutta kuitenkin asia meni nopeasti pois Coralin ajatuksista ja tyttö keskittyi seuraamaan ohikulkevia, mitä erikoisempia ihmisiä. Suurinosa luultavasti olisi Astonissa myöskin.

Mitään huomaamatta, muita seuraillessa Coral pörrötti hiuksiaan ja heilutti pienesti jalkojaan. Mikälie tapa siitäkin tullut. Tytön katse kiinnittyi ostarin päädyssä oleviin kundeihin, jotka vislasivat jokaiselle ohikulkeville naishenkilöille, iästä riippumatta. Pellejä, Coral ajatteli ja pyöräytti silmiään tylsistyneenä.

Sitten tylsä ja yksinkertainen kysymys pääsi blondi suusta.
"Onko sulla jotain tunteja vielä tänään?" Coral kysyi, minkä jälkeen vilkaisi kännykkäänsä tarkistaaksen kellon, mutta muistikin, että oli sammuttanut sen. Voi kakka.
"Ja ööh, tiedätkö paljon kello on?" ei tytöllä ollut rannekelloakaan, eikä hän nähnyt ostarilla missään mitään kellon tapaista. Mutta sen hän ainakin tiesi, ettei tytöllä ollut enää tänään tunteja. Kai.

Titus katseli ihmisvilinää kiinnostuneena. Monia kasvoja hän oli nähnyt aiemminkin, mutta tietysti suurin osa oli aivan tuntemattomia ihmisiä. Titus katsoi vieressään istuvan tytön hiuksia. Ne eivät olleet aivan samaa vaalean sävyä kuin hänen omansa, ehkä asteen tai pari tummemmat. Olisi ollut melko pelottavaa, jos heidän hiuksensa olisivat olleet täsmälleen samanväriset. Titus katseli jalkojaan, ja alkoi suoristaa ryppyjä housuissaan. Hänelle alkoi tulla jano. Saisikohan täältä mistään ilmaiseksi jotain juotavaa? Ei varmaankaan, se ei ole todennäköistä.

Titus katsoi taas tyttöön päin tämän puhuessa. Hän nosti taas jalkansa syliinsä ja kiersi kätensä niiden ympärille.
"En mä uskoisi, kello on jo sen verran paljon. Odotas niin mä katson." Titus kaivoi kännykkänsä taskustaan ja katsoi kelloa; 16:33.
"Kello on kolmea yli puoli viisi", Titus kertoi. Hän laittoi kännykän takaisin taskuunsa.

Titus katsoi tytön kasvoja tarkemmin, jotta muistaisi ne seuraavan kerran ne nähdessään jossain. Hän hymyili ystävällisesti toiselle, ja koetti tehdä mahdollisimman hyvän vaikutelman itsestään.

"Ai se on jo niin paljon", Coral tokaisi toisen kertoessa paljonko kello oli. Hänellä ei tosiaankaan ollut paljoa tietoa ajasta sinä päivänä, itseasiassa päivä oli kulunut tosi nopeasti shoppailessa. Blondi nosti jalkansa ristiin toisen päälle ja suoristi ryhtiään nojaten sitten penkin selkänojaan. Tytön katse kiinnittyi ohitse käveleviin pahispoikiin, mutta pyöritettyään silmiään toisten älyttömille jutuille, Coral käänsi katseensa vieressään istuvaan poikaan. Pitäisihän sitä nyt tietää minkälaisen kanssa sitä jutteli.

Pian Coral kuitenkin tajusi, ettei heitä ollut edes esitelty.
"Oon muuten Coral. Sä oot?" olisihan kiva tietää toisen nimi, jottei tarvitsisi ketään kutsua nimityksillä 'toi' tai 'se' yms. Blondi hymyili ystävällisesti ja siirsi katseensa ohikulkeviin ihmisiin. Olihan sitä myöskin kiva arvostella mielessään ohitse kulkevia ihmisiä, jotka eivät tienneet olemassa olostasi mitään. Mitä yleisimmin suurin osa ostarilla olevista oli Astonlaisia, cheerleadereita, pahiksia tai rikkaita pentuja. Nörttejä tuskin näki ollenkaan, harvinaista. "Mitä valinnaisaineita sulla on koulussa?" kysyttiin vielä esittely hetken jälkeen ja kasvoilla pysyi edelleen ystävällinen hymy.

"Niin, se on jo niin paljon", Titus toisti. Hän katsoi taas välillä ohi kulkevia ihmisiä, ja kiinnitti katseensa poikaan, jonka kaikki vaatteet olivat kirkkaan pinkkejä. Tuon kadottua ihmisvilinään poika käänsi katseensa takaisin vieressään istuvaan tyttöön. Tuo oli kovin kaunis, varsinkin nenän ulkonäkö miellytti Tituksen silmiä.

Tyttö kertoi nimekseen Coral. Tituksella tuli nimestä heti mieleen korallinpunainen väri. Hän ei kauheasti kyseisestä väristä pitänyt, mutta eipä värillä kai ollut tekemistä tytön kanssa.
"Mä olen Titus", hän kertoi ja hymyili sievästi. "Sulla on tosi kaunis nenä."

Hetken päästä Coral kysyi valinnaisaineista. Hän joutui hetken miettimään, ennen kuin löysi tiedon. Aivan, niin tietenkin. Hän oli täyttänyt lapun, jossa oli pyydetty valitsemaan vähintään yksin valinnaisaine.
"Mulla on psykologia. Entä sulla?" Titus kysyi ystävällisesti, ja hymyili taas.

//Anteeksi että vähän kesti //

// juu ja anteeksi taas kesto.. syytän inspiksen puutetta ;-/

Toinen oli esittäytynyt Titukseksi ja Coral maisteli hetken nimeä suussaan, hän ei ollut koskaan tuntenut ketään saman nimistä ja se oli tytön mielestä oikein kiva nimi.
"Sulla on kiva nimi", Coral sanoi ja hämmästyi hiukan kun toinen kehui tytön nenää. Outoa, mutta jokainenhan on erilainen persoona. "Ai kiitos." Mitä siinä olisi pitänyt sanoa?

Kun Titus kertoi mitä valinnaisaineita hänellä oli, Coral hymähti ja pojan kysyessä mitä valinnaisaineita tyttö oli ottanut tuo hymyili hiukan.
"Noooo, mulla on journalismi ja espanja. Ja se Espanja on ihan äly vaikeeta!" Coral valitti huvittuneeseen äänensävyyn.

Blondi katseli eteensä huulillaan hyvä pienenmoinen hymy ja pian tyttö siirsikin katseensa maahan potkaistakseen jalkojen juureen ilmestyneen tölkin kauemmas. Eikä Coral voinut välttyä erään vanhemman miehen valituksilta siitä, kun lentänyt tölkki oli osunut hänen jalkoihinsa. "Ohops.. Sori", Coral huusi miehen perään ja lopputavuissa tytön ääni hiljeni hiljalleen. Tyttö katsoi jälleen vieressään istuvaa poikaa ja sitten taas eteensä tarkkaillen ympäristöä hymyillen edelleen.

// Ehkä tää pitäis päättää tähän on kun venynyt aika kauan ? Minun osaltani siis LOPPU, kiitos seurasta! (: