I think, I know

[[Ah, mahti otsikko, eli gardenia tänne!]]

Kimbra huokaisi kevyesti. Koulupäivä oli päättynyt, onneksi, tyttö ei olisi kestänyt enää kauaa, ainakaan kemiaa. Hän inhosi sitä ja ainetta oli ollut pari tuntia peräkkäin. Neiti asteli aurinkoisessa säässä rantaa kohti, toivoen, että rentoutuisi siellä. Kimbralla oli yllään valkea t-paita, hiukan tummemman siniset pillifarkut, musta nahkatakki ja mustat saapikkaat. Hänen askeleensa olivat kiireettömiä, rentoja, kun neitokainen saapui rannalle. Hiukset heilahtelivat askelten tahdissa, jotka olivat asetettu seuraamaan mp3:sta kuuluvan kappaleen tahtia.

Kimbra asteli hietikolle ja käveli aivan veden lähelle, antamatta saapikkaidensa kastua. Hän hengitti syvään rannan ilmaa iloisena, että oli päässyt ulos tunkkaisesta koulusta. Raitis ilma, hyvä musiikki ja aurinkoinen, aika lämmin sää, mitä vielä voisi toivoa? Mustalla ripsivärillä, rajauskynällä ja vihertävällä luomivärillä meikatut silmät sulkeutuivat nautinnollisesti ja huulikiillolla sivellyt huulet kaartuivat hymyyn.
Neitokainen sipaisi tuulen heiluttelemia kiharoitaan pois kasvoilta ja kääntyi astellen pari askelta poispäin vedestä. Kimbra tunki kätensä nahkatakin taskuihin ja laskeutui istumaan rannalle. Hän asetti kämmenensä taakseen tukeutuen niihin ja nosti kasvonsa taivasta kohti sulkien taas silmänsä.

[[ mukaan valikoitui arpomalla Travis ]]

Travis pysäytti mustan Chevy Camaronsa lähellä rantaa sijaitsevalle pysäköintialueelle ja nousi kyydistä. Aurinkoinen päivä oli pakottanut pojan pukeutumaan valkoiseen hihattomaan paitaan, farkkuihin ja jalkoihin oli vedetty kuluneet tennarit, joita oli käytetty jo niin pitkään, että kohta kengät varmasti menisivät rikki ja Trav joutuisi luopumaan niistä. Poika kiersi kuljettajan viereisen paikan ovelle ja avasi sen. Tumma koira hyppäsi heti tilaisuuden saatuaan ulos autosta ja haukahti kuuluvasti. Travis toi koiransa vähintään kerran viikossa rannalle. Truman piti hiekassa juoksemisesta ja oli hullu uimari, vaikka suolainen merivesi ei ehkä ollut paras vaihtoehto polskimiselle vedessä.

Poika ei kiinnittänyt koiran pantaan talutushihnaa, sillä tiesi Trumanin pysyttelevän omistajansa lähettyvillä. Hihna kuitenkin otettiin mukaan, ihan varmuuden vuoksi jos joku tulisi valittamaan vapaana juoksentelevasta koirasta. Travis asteli laiskasti rannalle koiran hölkätessä hänen vierellään. Pacific Beach ei juurikaan poikaa kiinnostanut, sillä hän ei pitänyt auringonpalvojista ja inhosi auringossa olemista. Oikeastaan Trav ei astunut jalallaankaan tämän rannan hiekalle ellei ollut pakko, kuten nyt.

Koska rannalla ei ollut kovinkaan paljon porukkaa, Travis antoi koiransa juoksennella vähän vapaammin. Itse hän keskittyi heittelemään pikkukiviä meren aaltoihin. Aina välillä Truman juoksi haukahdellen niitä hakemaan kunnes sitten taas kirmaili ympäriinsä häntäänsä heiluttaen.

Mustatukan katse oli kiinnittynyt kauas horisonttiin, eikä hän huomannut Trumanin katoamista pojan näköpiiristä. Hän huomasi asian vasta kun näki koiran juosseen kaivelemaan rantahiekkaa jonkun tummatukkaisen tytön luo. Travis vihelsi koiralleen käskyksi palata omistajansa luo. Hauva oli kuitenkin niin innoissaan löytämästään kepistä, jota se nyt yritti haudata, että ei korvaansa lupsauttanut.

Trav hölkkäsi koiransa luo ja katsoi pahoittelevasti tyttöä, joka oli saattanut saada hiekkaa päälleen koiran innostuttua.
"Sori, ei tämä yleensä tuolla tavalla tule hiekkaa ihmisten päälle heittelemään," Trav pahoitteli katsoen hetken tyttöä. Tämä näytti tutulta. Ehkä Astonin oppilaita?

Kimbra nautti siitä, ettei rannalla ollut juuri ketään. Ihanan rauhallinen ranta oli mukavaa vastapainoa meluisalle ja tunkkaiselle koululle. Tänään ei ollut edes ollut mitään kivoja aineita, vain niitä tylsiä tai kamalia aineita, hirvein päivä viikossa. Onneksi piina oli loppunut ja oppilaat oli päästetty vapauteen, seitsemäksitoista tuntia vapautta. Se oli sinällään aika vähän, sillä läksyt piti tehdä ja unikin pitäisi olla tarpeeksi pitkä, jottei nukahtelisi niillä tappotylsillä tunneilla.

Nopeasti neitokainen työnsi koulun mielestään, ei hänen nyt pitänyt mitään koulua vatvoa. Hän huokaisi ja alkoi aprikoida seuraavan runonsa ideaa. Ranta, se voisi sijoittua rannalle. Juuri tällaiselle aurinkoiselle, aika hiljaiselle rannalle, sehän voisi olla hyväkin idea. Raskaan koulupäivän jälkeen tyyppi tulisi rentoutumaan rannalle, hetkinen, milloin Kimbra oli omasta elämästään alkanut kirjoittamaan? Hän pudisti päätään, tuo kuulosti enemmänkin novellilta, kuin runolta. No, miksikäs ei novellia, siitä oli aikaa, kun tyttö oli novellin kirjoittanut. Neitokainen kohautti olkiaan ja nousi pystympään asettaen kämmenensä syliinsä.

Kimbran näköpiiriin ilmestyi energinen koira, joka selvästikin nautti rannalla olosta. Bruneten huulet kaartuivat pakostikin hymyyn hänen seuratessaan hännänheiluttajan touhuja. Hetkeksi hän käänsi katseensa, mutta huomasi hetken kuluttua koiran aivan luonaan. Tyttö tarkasteli tummaa eläintä, joka yritti innoissaan haudata hiekkaan keppiänsä. Kimbran katse seuraili huvittuneesti koiran touhuja. Se ei haitannut, että vaatteille hiukan lensikin hiekanmuruja, saihan ne sitten aina pestyä ja kyllähän hiekassa istuminenkin töhri vaatteita hiekkaan.

Ilmeisesti koiran omistaja riensi nopeasti neitokaisen ja koiransa luokse pahoittelevasti katsoen. Kimbra naurahti hyväntahtoisesti hymyillen. ”Voi, eihän se mitään. Kyllä koiran täytyy saada iloitella, se on kaunis eläin. Eikä hiekat mitään haittaa, istutaanhan tässä jo valmiiksi hiekassa”, hän nauroi vilkaisten koiraa. Tuo toinen näytti tutulta. Tyttö kallisti päätään silmäillen nuorukaista. ”Olenkohan nähnyt sinut jossain?” hän tuumi ääneen ja siirsi hiuksiaan pois kasvoilta, mihin ne olivat joutuneet neidin katsellessa koiran touhuja.

Travis nyökkäsi tytön sanoessa, että hiekka ei haitannut. Eihän se tosiaan mitään vakavaa ollut ja hiekanjyvät saisi aina pudisteltua pois vaatteista.
"Truman tykkää juoksennella täällä rannalla niin se aina vähän innostuu kun pääsee hautaamaan tavaraa hiekkaan," Travis sanoi taputtaen koiransa selkää. Hän kyykistyi sen vierelle ja otti poikakoiraa niiteillä koristellusta kaulapannasta kiinni, että koira pysyisi siinä omistajansa vierellä, eikä menisi liian lähelle tätä uutta tuttavuutta nuuhkimaan.

Bruneten kysymys sai pojan katsomaan toista hiukan mietteissään.
"Luultavasti Astonissa. Jos en ole ihan väärässä, sä taidat käydä samaa koulua?" Trav kysäisi kasvoillaan kysyvä ilme. Oli kummallista, että aina vapaa-ajalla tuntui törmäävän juuri saman koulun oppilaisiin. San Diegossa oli varmasti muitakin high schooleja, mutta Aston taisi olla se usein, koska aina kaikki teini-ikäiset kävivät juuri sitä koulua. Saman koulun oppilaisiin törmääminen ei kuitenkaan aina ollut miellyttävää. Onneksi tämä tapaus vaikutti ihan harmittomalta. Tyttö kun ei varmasti ollut sellainen ylimielinen snobi kakara.

Truman. Se siis oli koiran nimi. Kimbra nyökytteli hymyillen huvittuneesti. Toinen kyykistyi eläimen vierelle pitäen koiraa lähellään. Tytön katse seuraili koiraa hymy huulillaan, kunnes nuorukainen kysyi koulusta.
”Joo, Astonissa minäkin käyn”, hän myönsi ja hymyili nyt Truman omistajalle. Eli tämä oli samasta koulusta, kuin Kimbra. Tyttö yritti miettiä toisen nimeä, oliko kenties kuullut sen, muttei keksinyt.
”Olen Kimbra, entä sinä?” neitokainen kysyi uteliaasti.

Kimbra katseli tuumivasti Trumaksi kutsuttua koiraa. Se näytti kauniilta ja voimakkaalta. Sen kepinhautausidea oli valitettavasti jäädytetty.
”Se on nätti koira. Onko Truman kiltti, saanko silittää sitä?” Kimbra kysyi ja hänestä tuntui, että kuulosti aivan pikkukakaralta, joka juoksentelee koiranulkoiluttajalta toiselle, kysyen, saanko silittää, saanko silittää? Ajatus sai Kimbran huulet kaartumaan hymyyn, häntä huvitti mielikuva, joka oli noussut tytön päähän. ”Sori, kuulostan varmaan ihan pikkukakaralta”, neitokainen nauroi hyväntuulisesti.