Misfortune mall

// vapaasti saa tulla Jamien seuraksi! (-----:

Jaqcues asteli sisään ostoskeskuksen pyörivistä ovista hyräillen. Hän oli säästänyt itselleen ja aikoisi nyt tuhlata melkein kaiken. Oliko siinä sitten järkeä, sitä ei Jamie tiennyt. Hän tervehti iloisesti muutamaa vastaan tulevaa rouvashenkilöä, jotka vilkaisivat poikaa nenäänsä nyrpistäen. Nykyvanhukset eivät sitten arvostaneet hyviä tapoja, eivät niin yhtään. Poika hypähti muutaman kerran ilmassa katsellessaan ostoskeskusta. Mitä hän oikeastaan tarvitsisi? Hiustenhoitotuotteita voisi ainakin käydä katsomassa.

Ostoskeskus oli täynnä älyllisesti lahjattomia blondeja seuralaistensa kanssa. Joka paikkaan tulvi noiden kimeä, korvia raastava nauru, joka oli varmasti seurauksena idiootin esittämisestä. Vaikka olikin oletettavaa, etteivät nuo tienneet paljoakaan mistään, niin silti tuli esiin silloin tällöin tapauksia, jotka kysyivät silmät suurina montako jalkaa valkohäntäpeuralla on. Kuinka kukaan viihtyi sellaisessa porukassa? No, ei oikeastaan kukaan, vaikka sellaisethan pyörivätkin nuorukaisen ympärillä olihan hän urheilija.

Jaq lähti kulkemaan erästä ruokakauppaa kohti, kyllä hän jotain syötävääkin tarvitsi. Hänen päänsä kääntyi varmasti ainakin 180 astetta, sillä poika oli aivan varma, että hänen ohitseen kulki Jamien ala-asteen matikanopettaja. Herra jatkoi kävelyä eteenpäin, todettuaan olevan oikeassa matematiikan opettajan suhteen.

// minä voisin tulla, vai ? : >

Aah, ostoskeskus, mikä voisikaan olla ihanempi paikka rentoutua raskaan koulupäivän jälkeen? Ei mikään! Coral käveli ovista sisään, jotka erottivat todellisuuden ja merkkiliikkeet toisistaan. Paikassa kuhisi paljon teinejä hyvinkin paljastavine vaatteineen ja naurattavien juttujensa kera. Ällöä, Coral pohti.

Ensimmäiseksi tyttö suunnisti erääseen hyvinkin tunnettuun merkkivaate liikkeeseen, ja aikoi jo mielessään ostaa koko kaupan tyhjäksi. Mutta kuitenkin epäonnea oli matkassa - vai pitäisikö sanoa onnea, ettei tyttö tuhlaisi rahojaan? - sillä kaupasta kyllä löytyi ihania vaatteita, mutta juuri se toivottu koko oli loppunut.

Coral käveli ulos kaupasta ja siirsi käsivarrelle valuneen laukun takaisin olalleen. Tyttö oli käynyt pikaisesti kenkäkaupassa sekä yhdessä vaatekaupassa, eikä löytänyt mitään ostettavaa. Tämä oli jo uutta, ennenkuulumatonta. Pian Coralin silmiin pistäytyi ruokakauppa, sieltä tyttö voisi ostaa jotain naposteltavaa illaksi. Blondi käveli pörröttäen hiuksiaan kohti ruokakauppaa ja astui kaupan porteista peremmälle. Mitään turhaa krääsää ei sitten ostettaisi, tyttö vakuutti itselleen. Eikä mennyt tietenkään hetkeäkään kun tyttö löysi itsensä selailemasta ruokakaupan tyhjää lehtihyllyä. Niin, ruokakauppaanhan tultiin toki aina lukemaan.

// uu toki tervetuloa vaan :3

Jamie seisoi ajatuksiinsa vaipuneena läheisen supermarketin hyllyjen edessä. Hänen oikeassa kädessään oli punainen kori, johon oltiinkin kerätty jo jonkin verran ruoka-aineksia. Olihan mies melko nopea. Poika oli pakottanut itsensä kauppaan, jääkaappi suorastaan oli kiljunut ”Täytä minut”, kun hän oli palannut kotiin pieneltä reissultaan. Tuntia aiemmin tänään Jaqcues oli löytänyt jääkaapistaan vasenkätisen, Jaqcues-nimisen miehen alun kirjoittaman lapun, jossa oli lukenut kuta kuinkin näin: ”Raahaa itsesi kauppaan ja osta itsellesi vaikka ruokaa, ellet aio kokeilla nääntymiskuolemaa”.

Jaqcues oli kulkeutunut pastahyllyjen luokse ja vertaili nyt pakkausten hintoja. Hän haroi varovaisesti takahiuksiaan, tarkoitus ei ollut kuitenkaan saada hiuksia aamukuntoon. Mies, tai poika, miten vain, nappasi välillä hyllystä jonkin pussin, kokeili paljonko sen sisällä oli ilmaa, käänteli ja väänteli käsissään ja pisti lopulta takaisin hyllyyn. Epätoivoinen huokaus pääsi Jamien huulten välistä.

Seisottuaan minuutin hintoja vertailemassa Jaqcues siirsi painoaan toiselle jalalleen. Ruokakoriin vilkaistiin ja todettiin, että katkarapupastan tekoon tosiaankin tarvittiin sitä pastaa, siitä ei päässyt millään. Korissa oli entuudestaan tarpeita salaatin tekoon sekä kastikkeeseen, omenamehuakin Jamie oli päättänyt ostaa.
- Kylläpäs sitä ollaan tuhlaavaisella päällä, hän hymähti itsekseen ja pyöritteli silmiään.

Hyllystä napattiin määrän suhteeseen verrattuna edullisin paketti pennepastaa, ja katsahdettiin metrin päässä olevaa lehtihyllyä, jossa oli vain pari kirjaa ja lehteä. Pari askelta siirryttiin edemmäs ja nopeasti katsahdettiin nuorta neitokaista.
- Onkohan aivan järkevää tulla lukemaan ruokakauppaan lehtiä jossa niitä ei ole melkeinpä yhtään? mies totesi melko töykeästi tuntemattomalle neidolle jonka oli mielestään joskus nähnyt. Mies ei yleensä ole kovin töykeä vaan sosiaalinen ja mukava, mutta nytten on toisin: Jamie on erittäin huonolla tuulella.

Tyttö säikähti pienesti, sillä hän ei ollut kuullut mitään askelia lähestyvän häntä. Pian Coral kääntyi puhuvaan mieheen, poikaa, mikä nyt olikaan ja laski lehden takaisin melko tyhjään hyllyyn.
"No anteeksi että satuin vilkaisemaan..." ja tyttö vilkaisi nopeasti hyllyyn laittaneen lehden nimeä. "Mitä tuo lehti pitää sisällään", Coral nopeasti keksi jotain eikä ollut huomaavinaankaan toisen töykeää äänensävyä. Häntähän ei sellaiset hetkauta. Tytön huulet olivat mutrulla, ettei pienikään hymy päässyt loistamaan.

Eipä Coral jäänyt hetkeksikään siihen tyhmänä seisomaan vaan lähti kävelemään kohti hyllyä jossa oli muroja, jogurttia, mehua ja kaikenlaista, ylväin ja ripein askelin. Perillä hän katsoi mihin suuntaan se miespuolinen oli lähtenyt, eikä edelleenkään hymyillyt, ainakaa kovin paljoa. Tyttö otti käteensä kaksi eri myslipakkausta ja katsoi niitä.
"Miten voi olla näin vaikeaa valita joku mysli?" tyttö sanoi itselleen, eikä huomannut saavansa parin mummon katseita kiinnittymään itseensä. Eihän hänellä mikään tarve ollut mitään ostaa, muttei tyttö halunnut näyttää tyhmältä. Millainen oli jos tuli ruokakauppaan ja lähti sieltä tyhjin käsin.

Tarkasteltuaan hetken kummassa olisi enemmän proteiiniä, rasvaa ja hiilihydraatteja hän nojautui hyllyyn ja laski päätään alemmas. Kaiken ruuan pitäisi olla vähärasvaista, kuten maitokin. Coral oli hyvinkin tarkka ostamastaan ruuasta, ja tiesi hyvin ettei liika rasva ollut hyväksi, varsinkaan tytölle jonka pitäisi mennä dieetille. Coral ajatteli ja taputti vatsaansa lopettaen pari taputuksen jälkeen. Hän jäi vielä katsomaan kummankin mysli pakkausten takapuolia ja vertaili niitä. Tälläkin hetkellä olisi varmasti parempaa tekemistä, mutta täytyihän sitä nyt jotain ruokaa ostaa. Jääkaappikin ammotti tyhjyyttään, mikä oli tullut tytön mieleen vasta äsken.

// sori vähän tönkkö. ::3

// ei mikään tönkkö ollut ;> //

Jaqcues laski mielessään ruokaostoksiensa yhteissumman. Hän suorastaan vihasi ostoksilla käyntiä, raha valui suoraan hänen vatsaansa. Ikävää. Hän puhalsi otsahiuksia silmiensä edestä ja päätti alkaa tapailemaan ihmisiä entistä useammin: ehkäpä täten hän saisi ilmaiset ateriat silloin tällöin. Joskin olihan hänen suunnitelmassaan oli myös kääntöpuoli. Nimittäin Jamie joutuisi luultavasti tarjoamaan myös silloin tällöin viiden tähden hummeriateriat. Ei kiitos.

Jamie tutki nyt katseellaan hitaasti kääntyneeseen naiseen ja tuon sepitystä jostain kirjasta. Hänen kulmansa kohosivat aavistuksen verran ja huulilla kareili virneen tapainen.
- Ei siinä mitään, nuorukainen totesi nopeasti virneentapainen yhä huulillaan joka lämpenikin pian pieneksi hymyksi, joka oli melko huomaamaton. Mies katseli vaisusti kun toinen lähti omille teilleen, hyllyille.
- Ahaa, et sittenkään vain tullut vilkaisemaan tänne pelkkiä kirjoja... Jaq mumisee melko kuuluvasti ja lähteekin sen jälkeen poispäin kävelemään, nimittäin mehu osastolle, mutta kyllä neiti ehti vielä jotain sanoa.

//ah jotenki laatu ja pituus muuttu : D pahoittelen, mutta kirjoitin tämän kiireessä n__n' pitää siis häippästä pian.//

Otettuaan sen halvemman myslipakkauksen koriin, vilkuili Coral olisiko toinen vielä jossain näkyvissä. Onnekseen ei, näköjään lähti jo omille tielleen. Hyvä niin. Koska tyttö ei nähnyt enää sitä miestä lähettyvillä tai näköetäisyydellä, jatkoi hän rauhallisin mielin ostoksien keräilyä. Yhtäkkiä tytön mieleen tuli ajatus, että mahtoikohan toinen olla Astonista? Mitä suuremmalla todennäköisyydellä ei, sillä ostarillahan kävi monenlaista porukkaa. Eikä Coralilla voisi olla niin huono tuuri, siis ei mitenkään.

"Pitäisi ostaa myös jotain tiivistemehua", tyttö luki ajatuksissaan olevaa kauppalistaa ja käveli mehuhyllylle. Arvaamattakaan, kuka toinen siellä olisi. Otettuaan jostain löydettyyn koriinsa tiivistemehun, sekä kauempaa löytyneen siideripullon, huomasi Coral samalla osastolla sen äskeisen miehen. Blondi käveli lähemmäs, katsoi eteensä tarkkailevasti, minkä jälkeen kurkisti huhuilevasti taakseen ja tarkasti samalla sivutkin.
"Seuraaksä mua?" Tyttö kysyi suoraan, vaikka tosiasiassa asia ei häntä haitannut. Mitä todennäköisemmin toinen olisi joko tullut ostamaan mehua tai ollut siellä sattumalta.

Vastauksen saatuaan Coral lähti ilme vakana ja kori kädessään kohti kylmähyllyjä, mistä löytyisi kala, kinkku ja liha. Kaiken piti olla vähärasvaista, joten tyttö meni taas hiljaiseksi arvuutellessaan kumman kalan ja kumman kinkun ottaisi. Halvempi olisi parempi, mutta se oli myös rasvaisempaa. Voi hitsit kun osasi olla vaikeaa.

// Ehkäpä tämä on nyt the end? kun on venynyt niin pitkään. u__u Kiitos silti pelistä!