Je ne veux pas sympathique

//Ganzebloem ja Drake 8>//

Ranskantunti, hauska asia. Tai sitten ei. Ensinnäkin Jetsam oli pakotettu istumaan tuolilla, vaikka hän kuinka oli yrittänyt vedota siihen, miten hyvin puhui kyseisellä kielellä. Opettaja oli ilkeä, niin Jetsam oli päättänyt. Hän istui nyreänä pulpetin takana, mutta unohti pian itsensä kanssa tekemänsä murjotussopimuksen. (Opettaja oli tässä vaiheessa lievästi sanoen helpottunut, Doyle osasi olla hyvinkin rasittava murjottaessaan.) Mustatukka länttäsi kätensä vieressään olevaan ikkunaan ja teki sen viidesti. Hän keinutti itseään edestakaisin tuolilla ja tökkäsi etusormensa poskeen (tämä oli hänestä hyvin mukavaa, vaikkei hän sille mitään voinut. Joka tapauksessa se tuntui Jetsamista hyvin mukavalta).

Tehtävät eivät olisi jaksaneet kiinnostaa Jetsamia lainkaan, etenkään sanalaatikot, joista hän yhtä sekavana ihmisenä ei löytänyt koskaan ainuttakaan sanaa. Etenkään, jos ne olivat ranskaksi. No, nythän ne olivat ranskaksi, joten Jetsam päätti olla edes yrittämättä. Niin laiskalla tuulella hän oli tänään. Hän kolisteli tuolin syrjään ja kävi alas lattialle. Hän nojautui seinään vieressään, ja kun katsoi ylös, hän ei nähnyt ikkunaa. Hän kumminkin tiesi, että siellä se ikkuna oli, ja siksi ajatus oli hänestä hyvin hauska. Seuraavaksi pitäisi tehdä parityö, sen Jetsam haluaisi tehdä lattialla. Saas nähdä, kenet hän saisi parikseen.
"Doyle, ylös sieltä."

Jetsam pudisti päätään opettajalle, joka huokaisi syvään ja raivostuneesti, ja loppujen lopuksi päätti antaa asian olla. Kyllähän Jetsam sieltä varmaan nousisi ennemmin tai myöhemmin. Mahdoton poika. Jetsamilla oli sen etusormijutun jäljiltä poskessaan syvä kynnenjälki.

Ranskantunnit noudattivat aina pitkälti samaa kaavaa. Tiettyjen asioiden osalta, nimittäin. Draken edessä istuva mustahiuksinen poika, tai mies, kuten kai pitäisi sanoa, teki kaikkea kummallista. Nytkin tuo lämi ikkunalasia. Eikä tuo halunnut istua tuolilla, vaan lattialla, mikä oli kyllä melkein ymmärrettävää. Oli silti paljon asiallisempaa istua tuolilla, kuin lattialla.

Drake oli tehnyt kaikki tarvittavat tehtävät jo. Kun katsoi oikein tarkasti, näki, että etsittävien sanojen kirjainten musta väri oli hieman sinisempää kuin ylimääräisten kirjainten. Mies ei uskonut kovin monen tätä kuitenkaan huomaavan. Seuraavaksi ohjelmassa olisi parityö. Jos opettaja jakaisi parit vaakarivien mukaan, Draken pariksi tulisi tyttö, joka ei osaa pitää suutaan kiinni, ja jonka nimeä mies ei koskaan vaivautunut opettelemaan. Jos parit taas jaettaisiin pystyrivien mukaan, Draken pariksi tulisi tuo kummallinen poika, mies, jonka sukunimi oli Doyle.

Drake tuli ajatelleeksi, että ei muistanut juuri kenenkään nimeä ranskanryhmässään. Vain sukunimiä, koska niitä opettaja käytti. Kukaan miehen ystävistä ei näet opiskellut ranskaa, saati sitten ollut samassa koulussa. Eräs ajatus löysi tiensä Draken päähän; voisi olla vaivan arvoista hankkia ystäviä, tai ainakin tuttavia, omasta koulusta.

Vartin verran kului, sitten opettaja käski heidän jakautua pareihin. Jetsam istua kökötti edelleen lattialla, hän oli vakaasti päättänyt, että sitten hänen parinsa saisi tulla myöskin lattialle. Ellei hän sitten muuttaisi mieltään, oli sekin täysin mahdollista. Hän tökki polveaan tietyssä rytmissä.

Hän oli saanut parikseen sen tyypin, joka istui hänen takanaan. Vaikka kuinka yritti, ei Jetsam saanut päähänsä tämän nimeä. Clapp, oli opettaja äsken sanonut, hänellä välähti. Hän ei ollut kuunnellut jakoa kovin tarkkaan. Jetsam kohotti katseensa tähän ja vilkutti hilpeästi. Polven tökkiminen oli loppunut jo äsken.

"Meidän varmaan pitää tehdä tämä työ yhdessä", totesi Jetsam itsestäänselvyyden. Opettaja oli käskenyt hänen muistaakseen lukea kappaletta vuorotellen, vaihtaa osia ja sen jälkeen kääntää teksti englanniksi. Jetsam kalasti pöydältä tekstikirjansa ja etsi oikean sivun. Olipa teksti pitkä.
"Tule tänne alas niin mä näen sut."

Opettaja jakoi parit pystyrivien mukaan, eli Drake saisi parikseen tuon kummallisen Doylen. Saattoipa olla pienempi paha, kuin miehen vieressä istuva tyttö. Drake kurottui hieman eteenpäin, vilkaisemaan tuota Doylea. Ennen kuin miehen silmät tavoittivat tuon, kuulivat hänen korvansa varsin kummallista tökötystä. Tuo Doyle tökki polveaan. Mitä ideaa oli polven tökkimisessä?

Lattialla istuva vilkutti hänelle. Vilkutti? Ja vielä oikein hilpeästi. Ei hyvänen aika, Drake ajatteli, ja pyöräytti silmiään. Tökötystä ei sentään enää kuulunut. Tuolla taisi olla jonkinlaisia pakkoliikkeitä, kaikesta päätellen. Vaikka mies ei sitä olisi halunnutkaan ehkä myöntää, tuo Doyle vaikutti varsin kiinnostavalta ihmiseltä.

Nyt toinen puhui. Drake aukaisi suunsa, ja hetken päästä sulki sen. Tämä toistui parisen kertaa.
"Niin. Niin varmaan täytyy." Mies otti kirjansa, avasi sen oikeasta kohtaa, ja tuhahti tekstin pituudelle.
"Sinne alas? Lattialle? Miksi? Ei tämä tehtävä vaadi toisen näkemistä, vain kuulemista", Drake sanoi, päinvastoin kuin edellisen repliikkinsa, jonka oli virkkonut hyvin hitaasti, tämän hän sopotti äärettömän nopeasti.

Tehtävään ei tarvitsisi nähdä paria, ei. Jetsam vain ei pystynyt lukemaan vuorotellen, jos ei nähnyt pariaan. Kun ei nähnyt puhujaa, puhuttu asia meni aivan ohi korvien, ainakin, josa siitä olisi tarkoitus tajuta jotain.
"Mais oui", lausahti Jetsam kepeästi tunnin henkeen ranskaksi, "mutta mun pitää nähdä toinen lukija, muuten en osaa yhtään mitään eikä sitten ole kenelläkään kivaa."

Mustatukka kalasti pulpetiltaan kynän piirtääkseen kirjan kuvassa olevalle ihmiselle viikset. Tai intiaanimaalauksen. Molemmat. Mutta itse asiassa ei Jetsamia huvittanutkaan. Hän katsahti ylös pariinsa. Tietystä kulmasta poika näki vain tämän sieraimet. Oikeasti ihmisellä on neljä sierainta ja kana on maailman yleisin lintu, sen friikkipoika tiesi. Jetsam ei pitänyt kanoista lainkaan.

"Mutta, kyllä mäkin voin tulla ylös", sanoi hän hilpeästi ja tömähti istumaan tuolilleen, ensin käännettyään sen niin, että näki parinsa kasvot. Tuo oli aika hassun näköinen. Ehkä sekään ei pitänyt kanoista.
"Mutta sun pitää kertoa nimes mulle", sanoi Jetsam, "koska unohdin taas sun sukunimen ja voit kertoa sen ellet halua olla ihminen-joka-istuu-ranskantunneilla-mun-takana-enkä-tiedä-pitääkö-se-kanoista."
Omasta mielestään Jetsam oli keksinyt oikein hienon lempinimen, ja toivoi, että toinen haluaisi olla senniminen. Tosin Jetsamin voisi olla vaikeaa muistaa se nimi. Joten ehkä toisen oma nimi oli pienempi paha.

Drake tökki ohimoaan lyijykynällä. Hän oli melko varma, että kynästä jäi harmaa jälki, mutta mitäs tuosta. Melko kipeääkin kynän vastateroitettu terä teki. Mutta mitäs siitäkään. Drake kuunteli hieman laiskasti, mitä toinen selitti toisen näkemisen tärkeydestä.
"No, eipä ole kivaa jos ei ole kivaa, mutta mä en istu lattialla."

Toinen sanoi, että voi tulla ylös. Hyvä. Koska Drake ei istuisi lattialla. Ei vapaaehtoisesti, vain jos kaatui. Tai muuta vastaavaa. Lattialle istuminen ja sieltä nouseminen oli hyvin vaivalloista. Se otti polviin, valitettavasti.
"Hyvä", Drake sanoi. Hän katsoi, miltä tuo Doyle näytti. Ei normaalimmasta päästä, mutta ei täysin kummajainenkaan. Hyvä.
"Mun nimi. Clapp, Drake Clapp", hän vastasi, ja mietti, tajuaisiko toinen hänen James Bond-viittaustaan. "Kivan lempinimen muuten keksit", Drake virnisti. "Mä pidän kanoista silloin kun ne on paistettu. En elävistä."

Drake tasapainotteli lyijykynää sormensa päällä, niin että kynä heilui, ja oli kaatumaisillaan. Se ei kuitenkaan kaatunut. Vielä. Mutta heti kun mies siirsi katseensa hetkeksi Doyleen kynän sijasta, se kaatui, ja putosi jonnekkin hänen ja Doylen pulpetin väliin.
"Voisitko sä nostaa tuon kynän, koska mä luulen että se on lähempänä sua kuin mua."

"Doyle, Jetsam Doyle", esittäytyi Jetsam samaan James Bond-tyyliin ja virnisti (sattuipahan huvittamaan), "ja mä tiedän että mä keksin hienoja lempinimiä Drake. Kanat on inhottavia, mut paistettuna ne on ihan kivoja kyllä. Siinä suhteessa sä olet hyvin oikeassa."
Drake. Siitä tuli mieleen Snake. Ne rimmasivat oikein hienosti. Somasti. Tosin 'soma' oli Jetsamista typerä sana. Oikeastaan se oli hyvin hyvin hyvin typerä sana.

Nyt Jetsamia huvitti piirtää viikset, hän kalasti oman kynänsä takaisin ja piirsi. Hitlerviikset. Ei ollut kunnon diktaattoria ilman viiksiä, Jetsamin mielestä ainakaan. Sitten Drake pudotti kynänsä lattialle. Mustatukka katseli kynää naputtaen rytmissä tuolia. Tuoli oli kovin iljettävä, mutta sen naputtelu oli Jetsamista hyvinkin mukavaa.
"Kai mä voin nostaa sen", sanoi friikkipoika sitten kotvaa myöhemmin ja vääntäytyi nostamaan kynää. Hän sai sen lattialta, tutkaili sitä hetken ja ojensi sen kohta toiselle.

Ja koputtelu jatkui.

Drake käänsi päätään hieman taaksepäin, siis nosti leukaansa, ja katsoi tuota juuri Jetsamiksi esittäytynyttä poikaa. Tai miestä. Mutta enemmän tuo oli poika, kuin mies. Ainakin Draken mielestä.
"Tietenkin mä olen oikeassa", hän naurahti kevyesti. Miehen naurahdusnauru ei ole niin erikoinen kuin hänen varsinainen naurunsa. On sekin hieman kimeä, mutta ei läheskään yhtä kimeä.

Drake katseli, kun toinen piirsi viikset kirjansa kuvalle. Sitä hänkin itse joskus harrasti. Satunnaisesti.
"Kivat viikset", hän kommentoi vinosti hymyillen. Miehen äänessä ei kuitenkaan ollut ilkeää sävyä.

Tuo Jetsam nosti hetken hiljaisuuden jälkeen kynän hänelle. Kilttiä. Huomaamattomasti Drake oli saanut selville, että toisella oli huumorintajua, ja tämä oli melko kohtelias.
"Kiitos", Drake sano hymyillen. Tosin samalla hieman ärsyyntyen toisen koputtelusta.

//ps, jetsam piirsi viikset kirjaan//

"Aijaa, mutta yleensä mä olen oikeassa", sanoi Jetsam iloisesti, "ellen mä sitten ole väärässä, ei sitä ikinä tiedä." Kynää pyöriteltiin sormissa ja poika hymyili vähän poissaolevasti. Viiksiä kommentoitiin hienoiksi.
"Tietenkin", hän sanoi, "ne sopii tolle tyypille todella hyvin."

Ihminen, jolle viikset oli piirretty, oli nainen. Mutta sekös Jetsamia haittasi, saattoivat viikset sopia naisillekin. Ja hän jatkoi tuolin naputtelua ja heilutteli jalkojaan. Sitten hän länttäsi kätensä keskelle seinää vieressään. Tänään, kuten moni olikin huomannut, oli erityisen hankala päivä. Kaikki riippui päivästä, ihastuttavien pakkoliikkeiden määrä etenkin.

"Niin. Mäkin olen aina oikeassa, paitsi silloin jos olen väärässä", Drake sanoi pilke silmässään, hymyillen edelleen vinosti. Hän nosti kätensä raaputtamaan niskaansa, ja veti sen samalla hiustensa lävitse. Drake nojasi eteenpäin pulpetillaan, hieman lähemmäs tuota outoa poikaa.

Drake nyökkäsi toisen sanoessa, että viikset sopivat kuvan henkilölle todella hyvin. Se oli totta. Harvinaisen totta.
"Yleensä naisille sopii viikset paljon paremmin kuin miehille." Se nyt vain oli niin. Harmillista, että naisilla, ainakaan useimmilla, ei kasvanut viiksiä.

"Meidän pitäisi varmaan alkaa tekemään sitä... Mikä se nyt ikinä olikaan, se parityö." Drake otti kirjan käteensä, ja selaili sitä hajamielisesti. Hänellä ei ollut tietoa, mikä sivu täytyisi aukaista. Yleensä opettaja ei tosin huomannut, vaikka jotkut eivät paritytöä tekisikään. Kunhan näyttäisivät tekevän.

"Joo, naisille sopii. Mut yleensä diktaattorit on miehiä eikä ole kunnon diktaattoria ilman viiksiä", kertoi Jetsam vakavana, "mä olen esimerkiksi Mussolinille todella vihainen koska sillä ei ollut viiksiä. Hitlerillä oli viikset, ja Stalinilla." Hän tökki ranskankirjaa etusormellaan.

"Niin, lukemistehtävää", sanoi Jetsam kovin hilpeänä, "mutta tää teksti on pitkä. Huvittaako sua lukea? Mua ei, ainakaan välttämättä. Saattaa mua kohta ruveta huvittamaan mutta se on sitten kohta, nyt ei huvita. Mun lahna on Kanadasta, se on ranskankielinen, tai se puhuu lahnaa ranskaksi. Mun pitää osata ranskaa että voin puhua sen kanssa", hän puhui ja heilutti itseään pienellä radalla puolelta toiselle. Iski päänsä seinään vieressään, niin että oli aivan kallellaan.

"Joo, Mussolinilla olisi tosiaan pitänyt olla viikset. Diktaattorit näyttää kauhean alastomilta, jos niillä ei olisi viiksiä. Tai näytti, riippuu vähän miten puhutaan", Drake sanoi, ja mietti, miksi tuo toinen tökki kirjaansa. Hän laski kirjansa takaisin pulpetilleen, koska olihan tämä paljon kiinnostavampaa, kuin jokin parityö.

Drake kuunteli hieman typertyneenä toisen pitkää ja nopeatempoista puhetulvaa. Osasi hän tietenkin itsekkin nopeasti puhua, vielä paljon nopeammin kuin tuo toinen. Kalasta, tuo puhui, lahnasta. Jolla oli nimi ja joka puhui lahnaa ranskaksi. Kiintoisaa. Aika friikkiä, tosin.
"Ei mua huvita lukea, joten ei lueta. Nyt ainakaan. Ehkä myöhemmin sitten, tai sitten ei. Sulla on kanadalainen lahna joka puhuu lahnaa ranskaksi?", Drake vielä varmisti. Mies kohotti toista kulmaansa Jetsamin iskiessä päänsä seinään.

"Etsitkö uusia näkökulmia?" Drake kysyi vinosti hymyillen. Hän leikki taas kynällä, tasapainottelemalla sitä nyt kämmenellään. Tällä kertaa se ei kuitenkaan pudonnut. Onneksi. Kynien nostelu maasta taikka sitten lattialta ei ollut mukavaa.

"Näyttää, koska diktaattoreita mun käsittääkseni on vielä, ainaki jossain Pohjois-Koreassa", sanoi Jetsam yhä tähän hilpeään sävyyn, jolla tapasi puhua. Hän piteli yhä kirjaa käsissään näyttääkseen kiireiseltä, sillä opettaja tarkkaili häntä. Ainakin Jetsamin itsensä mielestä näin oli.

"Joo, ei lueta. Muakaan ei huvita", friikkipoika ilahtui kovasti tästä, "ja joo, se on kanadalainen. Sen nimi on Michael Jackson. Ja lahnaa voi puhua ranskaksi ja se puhuu lahnaa ranskaksi. Mä en osaa lahnaa mutta se ymmärtää ranskaa." Tiesihän Jetsam, että Drake tuskin oli kovin kiinnostunut, mutta nyt häntä huvitti puhua. Ja kun huvitti puhua, mustatukka puhui. Piste.

"Uusia näkökulmia?" ihmetteli Jetsam nojaillessaan seinään, ja sitten tajusi mitä toinen tarkoitti, "joo, en. Tää on vain kivaa. Vinoa."

"Asia selvä, loppuun käsitelty", Drake sanoi, ja otti kirjansa. Kuten Jetsamkin, hän huomasi, että täytyisi ainakin näyttää tekevänsä tehtävää, vaikkei sitä tekisikään. Opettajalla oli sen verran huono kuulo, että tämä ei kuullut, tekikö yksikään pari työtä vai ei. Drake arveli, että yli puoli luokkaa teki jotain aivan muuta.

Esimerkiksi tuo joku tyttö kauempana, lakkasi kynsiään. Pullossa luki Baby pink, mutta lakka oli selvästi pinkkiä. Ärsyttävää.

"Ei, lueta, ei", mies sanoi hajamielisesti, selaillen kirjaa tarkentamatta katsettaan yhteenkään sivuun. Tuo Jetsam puhui lahnastaan. Vai niin.
"MJ on varmaan kivoin lahna mistä koskaan tulen kuulemaan", Drake sanoi melkein varmana siitä, että ei tulisi kuulemaan kovin monesta lahnasta elämänsä aikana. Se oli hyvä se.

"Kivaa kun on kivaa. Je suis un rose séche-cheveux", Drake sanoi selaillessaan sivuja. Hän luki sanan sieltä, toisen täältä, ja sai niistä aikaan suhteellisen järkevän lauseen.
"Mon chien est un violet éléphant."

"Lukeminen on aika tylsää joskus ja toki Michael Jackson on kiva lahna", kertoi Jetsam hilpeästi ja hän katseli Drakea nojaten yhä päätään seinään. Sitten toinen luki kirjasta jonkun aika randomilta kuulostavan lauseen.
"Hieno lause", kommentoi friikki vakavana ja kuunteli toisenkin lauseen, "mut miten koira voi olla norsu? Mä mietin sitä kyllä tosi kovasti. Ellei se oo koiranorsu, tai norsukoira. Mutta lila sen on pakko olla. Entäs virtahepo? Oletko sä nähnyt lilaa virtahepoa kylpyammeessa? Mä en ainakaan ole."

"Mon frere est un suédois graine de pomme et un musulman", hän sanoi yhtä huolettomasti, tosin lonkalta vetäen.

"Kiitos, kuin myös", Drake sanoi toisen kehuessä hänen lausettaan. "Koira voi olla norsu, ihan hyvin voi. Ei mikään koiranorsu eikä norsukoira. Vaan koira on norsu sillä tavalla kuin poni on kameli. En ole nähnyt lilaa virtahepoa kylpyammeessa."

Drake vaihtoi asentoaan paremmaksi, hieman paremmaksi. Toinen sanoi jonkin lauseen, jonka mies kuuli vain puolella korvaa. Hän ei oikeastaan osannut ranskaa kauheasti, kielioppia ja sensellaista. Jostain syystä hän oli kuitenkin valinnut ranskan.

Hän käänteli hiljalleen kirjan sivuja.
"Sano, jos jostain syystä haluat alkaa lukea sitä kappaletta", Drake sanoi. "Oletko muuten huomannut, miten erivärisiä mustia painomusteita tässäkin kirjassa käytetään?"

Drake katsahti ikkunasta taivaalle, jonka suurella näyttämöllä aurinko juuri jäi pilven taakse. Mies jäi miettimään, voisiko pilven päällä asua, ja myös sitä, että pilvet eivät voineet mennä auringon taakse.

Drake selitti, että kyllä koira voi olla norsu samalla tavalla kuin poni voi olla kameli. Tällöin Jetsam koki ahaa-elämyksen.
"Niiiin! Niin tietenkin, vähän samalla tavalla kuin chinchilla voi olla mursu!" hän sanoi innostuneesti ja suoristautui, "miksköhän mä en heti tajunnut. Musta on kylläkin kivempaa sanoa mursu morso, morso kuulostaa kivemmalta koska siinä on oo, musta oo on jotenkin kiva kirjain."

"En mä usko että haluan mutta okei, sanon. Enkä mä oo huomannut sitä, musta toi kaikki musta näyttää ihan samalle mustalle ku musta yleensä on, sellaselta mustalta", poika puhui katsellen Drakea hieman ilmeettömästi, hän oli ehtinyt jo unohtaa toisen nimen, mutta mitäpä tuosta, ehkä hän myöhemmin muistaisi sen. Vähän kuin kadonneet sukat, ajatteli Jetsam, niilläkin on tapana putkahtaa esiin mitä ihmeellisimmistä paikoista.
"Mutta mä oon huomannut, että noissa sarjakuvissa osa tyypeistä on vihreitä, näetkö, tollasia likasen tumman maastonvihreitä niiden naamat", sanoi Jetsam, lehteili kirjasta esiin sarjakuvan ("ouais!") ja tökkäsi sinne kuvatun naisen kuvaa. Jetsamin omasta mielestä kasvojen väri oli enemmän vihreä, kuin ruskea, mitä sen olisi ehkä pitänyt esittää.

"Eiks oo karmivaa? Jotain alieneja. Ne hyökkää viel joku päivä. Tai ei välttämättä, ne hyökkää jos hyökkää. Eric sano mulle joskus että alieneja on olemassa. Oletko sä lukenut Linnunradan käsikirjaa liftareille? Se on hyvä kirja, se on hauska. Se on varmaan ainoita kirjoja jonka oon jaksanu lukea kokonaan."

"Niin juuri", Drake sanoi, ja oli tyytyväinen siihen että toinen tajusi hänen sekavan selityksensä. "Ja eikö niin, että jos ihminen on rapu niin vampyyri on hummeri? Musta oo ei ole edes niin kiva, äs on paljon mukavampi."

Jetsam selitti jotain pitkästi, eikä Drake oikein kuunnellut mutta erotti sanat: 'haluan', 'yleensä', 'mustalta', 'mutta', 'näetkö', 'niiden' ja 'naamat'. Hän havahtui ajatuksistaan vasta kun Jetsam näytti hänelle kirjaa ja tökki jotain kuvaa siinä.
"Ai. Mitä?" Drake kysyi, ja oli aivan ulkona. Hän katsoi kuvaa jota Jetsam osoitti. Siinä oli vihreänaamainen nainen. Toinen oli varmaan sanonut jotain vihreänaamaisuudesta.

"Ei nyt karmivaa, mutta aika outoa. Kuka on Eric? Olen mä sen lukenut. Oletko sä lukenut ne kaikki viisi osaa siitä trilogiasta? Mä olen. Se on hyvä kirja", Drake selitti. Hän kirsi jalkansa pupettinsa jalkojen ympärille, ja melkein onnistui kaatamaan mokoman.

"Joo, vampyyrit on varmana sitten hummereita, ellei joku vampyyri ole ihan mursu tai vaaleenpunanen lehmä", myöntyi friikkipoika hymyillen poissaolevasti. "Ruotsalainen oo on myös kiva, tiedätkö, sellainen aa jonka päällä on ympyrä", sanoi Jetsam hilpeästi ja piirsi tussilla kämmeneensä Å-kirjaimen. "Ja q. Q on mukava. Mutta mun mielestä kaksoisvee, e ja f on hirveimmät kirjaimet mitä on olemassa. K on myös ihan kammottava."

"Sitä että tuo tyyppi, jonka pitäisi olla ruskea, on likaisen maastonvihreä", selvensi mustatukka seuralaiselleen ja tehosti sanojaan nyökkäämällä vinosti.

"Karmiva toi tarkottaa outoa, se on taas se koira on norsu-ilmiö, tiedätkö. Vähän kuin jotkut ruuat on hyviä pahoja ja pahoja hyviä. Ja Eric on mun veli, se on se ruotsalainen omenansiemen. Hyvin ärsyttävä ihminen. Ja joo olen lukenut ne kaikki, se on vielä isompi saavutus", selitti Jetsam yhä sama hilpeä äänensävy puheessaan.

"Millä perusteella vampyyri vois olla vaaleanpunainen lehmä?" Drake kysyi kiinnostuneena, ei niinkään vähätellen tai epäuskoisesti.
"Mun mielestä f on ihan kiva. Kolme on kauhein kirjain. Paitsi että se on numero, mutta ei sillä niin väliä. Se on silti kauhea", Drake ilmoitti.

"Miten sun veli voi olla omenansiemen? Onko se sen kokoinenkin? Tällainen?" Drake kysyi ja näytti sormillaan, minkä kokoiseksi arveli omenansiemenveljen.
"Oletko sä muuten huomannut, että kauhean monet ihmiset sanovat pinkkiä valleanpunaiseksi? Se on raivostuttavaa", Drake tuhahti. Hän vilkaisi opettajaan päin. Tuo oli kumartuneena jonkun luokse, ilmeisesti ihailemaan sen oikeinkirjoitusta ja lausuntaa ja plaa plaa plaa. Eipä ainakaan tulisi valittamaan heille, kun eivät tehteet tehtävää.
"Oletko sä kans katsonut sen elokuvan? Kuvittelitko sä että Zaphodin päät olisi vierekkäin, eikä sillä lailla miten elokuvassa? Musta se oli ehkä huonoin kohta siinä elokuvassa", Drake sanoi.

"Vampyyri voi olla vaaleenpunane lehmä jos se on siin suhtees adjektiivi", selitti Jetsam. Hän olisi voinut tehdä kuvallisen esityksen, mutta vikana oli että hänen kuvataiteelliset kykynsä olivat jossakin absoluuttisen nollapisteen alapuolella. Reilusti absoluuttisen nollapisteen alapuolella. Jos sen alapuolella pystyi olemaan. No, väliäkös tuolla. Ei juuri nyt huvittanut ruveta pohdiskelemaan absoluuttista nollapistettä. Nyt Jetsam oli ajatellut sanan "absoluuttinen nollapiste" aivan liian monta kertaa vajaan minuutin sisään. Ja siinäkin oli kaksi sanaa, ettei se ollut yksi sana vaan sanapari. Monimutkaista. Friikki viskasi asian suitsait mielestään.
"Ja kolme on kamalin numero, etenkin koska jos sen kääntää toisinpäin siitä tulee e ja e on ihan hirveä kirjain."

Mustatukka kuunteli Draken kysymyksiä ja äkkiä koputti kuusi kertaa ohimoaan ja iski kämmenen seinään.
"Mun veli on omenansiemen koska se on aika ärsyttävä ihminen ja mä en tykkää omenansiemenistä. Ne on ärsyttäviä ja ne irvistelee. Eikä se ole omenansiemenen kokoinen, se on jotai kaks metriä pitkä. Ainaki, mä sanoisin et viis metrii jos en tietäis et ihminen ei voi olla niin pitkä. Ois aika kammottavaa jos joku ois viis metrii pitkä, eiks oiski? Hassua ainaki. Sit se kumminki ois nainen. Mä nauraisin kyl jos näkisin viismetrisen naisen. Tai ees kaksmetrisen. Kaks metriä on aika pitkä jo", hän selitti pitkästi ja rönsyilevästi. Kuuntelikohan toinen? Nyt Jetsam huomasi muistaneensa taas tämän nimen.

"Mä en uskaltanut katsoa sitä elokuvaa, kun aavistin että se ois ihan surkea. Kuulemma olikin. Ja mä kuvittelin aina että sen päät ois vierekkäin, se ois loogisempaa. Ja arvaa mitä, mä unohdin sun nimen mut nyt mä muistin sen taas."

"Niin, tietenkin lehmä on adjektiivi", Drake sanoi, enemmän itselleen kuin Jetsamille. Hänestä oli ihan mukava puhua aivan päättömiä Jetsamin kaltaisen friikin kanssa. Friikki siis kaikella kunnioituksella.
"Jos ottaisit nimestäsi pois e-kirjaimen, olisit Jtsam", Drake sanoi, ja tajusi, että se nyt oli ihan itsestäänselvä asia. Mutta kun se nyt oli sanottu, niin ei siitä mitään haittaakaan ollut.

Drake nyökkäili Jetsamin kummallisille jutuille omenansiemenveljestä. Ei hän tietenkään oikein tajunnut, mutta jos hän kysyisi asiasta, hän olisi vielä enemmän pihalla.
"Tiesitkö että ma tante voit un violet hippopotame á la bagnoire?" Drake sanoi, vaihaten välillä taas ranskaan, että opettaja ei tulisi kyttäämään heitä.

"Ai. No hyvä jos sä sen muistit uudestaan", Drake sanoi. "Mä olen muistanut sun nimen ihan koko ajan. Kerran mä tunsin sellaisen ihmisen, joka ei muistanut kenenkään muun kuin itsensä nimen. Se puhui ihmisille aina paidan tai hiuksien värin mukaan. Se oli aika ärsyttävää."

"Niin, se siinä onkin ikävää, mun nimessä, että siitä ei voi ottaa e-kirjainta pois koska mä en halua olla Jtsam, Jetsam kuulostaa paremmalta", sanoi Jetsam hilpeästi Drakelle, joka selvästi kuvitteli, ettei friikki ollut miettinyt asiaa aikaisemmin. Totta kai hän oli, lukuisien e-kirjaimenvihauskohtauksiensa vallassa ajatellut, että nimestään voisi poistaa een. Mutta Jtsam kuulosti inhottavammalta kuin Jetsam.

"Oih, en tiennyt! Mä oon aina halunnu nähdä lilan virtahevon kylpyammeessa", hihkaisi Jetsam iloisesti Draken kertoessaan hänen tätinsä nähneen sellaisen. Toki friikkipoika sen uskoi, hänhän uskoi aina kaiken mitä hänelle sanottiin, ellei se nyt ollut itsestäänselvästi väärin. Kuten esimerkiksi, että toinen oli väittänyt olevansa pinkki hiustenkuivaaja.

Jetsam kuunteli pää kallellaan sitä, mitä toisella oli sanottavanaan, ja oli itsekin hyvillään siitä että muisti, että toisen tyypin nimi oli Drake. Silti, likaisen maastonvihreä nainen kirjassa häiritsi häntä. Siispä hän käänsi sivua, ja mitä tuli esiin: piirrettyjä kuvia, joissa ei ollut ennen ollut värejä, sillä Jetsam oli värittänyt tyypit violetiksi, keltaiseksi ja pinkiksi.