Forever and always

- Kuka/ketkä vain tähän. Oli pakko tehdä joku peli Veronicallekin taas vaihteeksi 8D -

San Diegon päivä oli kuten tavallista kuuma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli viikonloppu. Veronica oli päättänyt lähteä kaupungille ja mennä itsekseen syömään. Parhaaksi vaihtoehdoksi oli päätynyt Ree's pitseria. Tyttö oli laittanut kotonaan päälleen siniset mekon ja mekkoa korostamaan mustan ohuen vyön. Jaloissaan tytöllä oli tälläkertaa mustat nilkka korkokengät, melkeinpä sandaalit. tyyli(jos kuva ei näy, paina perään välilyönti ja koita uudestaan) Turkoosinsininen väri korosti mukavasti tytön rusketusta ja tummanruskeita pitkiä hiuksia, jotka saivat tänään olla vapaina. Luonnonkiharat lainehtivat tytön olkapäillä ja Veronica istahti ainoaan vapaaseen pöytään, joka oli sopivasti aivan pitserian nurkassa. Mukavan rauhallinen paikka, muuten täydessä ravintolassa.

Veronica selaili listaa ja tarjoilija tuli ottamaan tilausta. Tyttö tilasi itselleen kasvispizzan ja kivennäisvettä. Sillä tyttö ei syönyt lihaa ja tämä ei myöskään juonut limsoja. Veronica laittoi laukkunsa sylistään viereensä ja katseli hetken ihmisiä, ei ketään tuttuja. Sitten tämä kaunis neito kaivoi pienestä laukustaan Sophie Kinsellan kirjan Salaisuuksia ilmassa. Tyttö avasi kirjan ja alkoi odotellessaan lukemaan tätä kirjaa.

//Buahahaa, minäpä tännne änkeän |3 ja mekkonsa hääl on tälläinen, nassu ja hiukset ei vaan täsmää.. |3//

Mustiin pukeutunut goottityttö asteli korkeilla tolppakoroillaan sisään tuon monien nuorien suosiman pitserian ovesta.
Ulkona oli tuhottoman kuuma ja neitokaisen vaatteet olivat mustat, joten ei ihme että siinä oli varsin nihkeät oltavat.
Pitseriassa jokainen pöytä oli varattu, niin hänen tuuriaan. Fauna huokaisi, tilasi tuoremehua ja pitsan kera pelkän juuston ja tomaattikastikkeen, köpötellen sitten kohti nurkkapöytää, johon oli istuutunut etäisesti tuttu henkilö. Luultavasti koulusta.
"Saanko istua tähän?" Korkeiden korkojen päässä seisova tyttönen kysyi toiselta. Pöydistä tuo olisi se paras vaihtoehto, tuo ei niinkään snobilta tai satavuotiaalta muinaismuistolta kummaltakaan vaikuttanut.
Fauna oli viimeaikoina nähty monien klikkiinsä kuulumattomien seurassa, tuo ei olut niin nirso seuransa suhteen. Kunhan ei snobeja tai mielellään nörttejä.
Juuri vastausta odottamatta tuo rojahti penkille ja si aikaan yhtä aikaa huvittuneita että moittivia katseita. Jotkut kaikkein nuorimmat ja vanhimmat katsoivat myös hieman pelokkaan tai järkyttyneen näköisenä tuon mustanpuhuvan tytön olemusta. Mustat vaatteet, mustat hiukset, mustat huulet ja mustat silmämeikit. Luulivat varmaan, että tuo goottineito yllättäen nousisi taas seisomaan ja julistaisi koko paikan itsensä Saatanan omaisuudeksi, vielä kiroten heidät kaikki siinä samalla.

//Teksti on nyt mitä on.. Väsy//

Veronica ei kiinnittänyt tulijaan huomiota ennenkuin toinen kysyi istumapaikkaa. Tyttö nosti katseensa toiseen ja hymyili tälle.
"Joo, istu pois." Veronica totesi toiselle ystävällisesti, vaikka toinen oli jo ehtiny istahtamaan. Tosiaan, paikka oli täynnä ja olisi epäkohteliasta pihdata paikkoja, etenkin kun tyttö oli yksin tullut syömään. Samalla tarjoilja kiikutti kivennäisveden Veronican eteen ja pahoitellen, että pizzan tulossa vielä kestäisi hetken ruuhkan takia.
"Ei se mitään. Ei mulla ole kiirettä." Veronica sanoi samalla tavalla ystävällisesti hymyillen tarjoilijalle, joka katosi taas keittiön puolelle.

"Hei, kerta nyt samassa pöydässä istutaan, niin saanko udella nimeäsi?" Veronica sanoi sitten ja laski kirjansa kädestään laukkunsa päälle ja hörppäsi vedestään pienesti.
"Itse olen Veronica." Tyttö totesi yhä hymyillen toiselle ja tutki toisen ulkomuotoa. Toinen olisi hyvinkin Astonista, sillä tuntui että jokainen nuori oli tällä alueella siitä koulusta. Harmikseen vaan Veronica ei kovinkaan ollut suosittua porukkaa koulussa, eikä klikkien takia päässyt kouluaikana tutustumaan muihin.

"Hmm? Joo, mä oon Fauna." Mustahiuksinen vastasi hieman poissaolevasti hiuksiaan takaraivolta pörrötellen ja laski sitten kalpeat kätösensä pöydälle.
Mustiksi lakatut, pidemmänpuoleiset kynnet naputtelivat kevyesti pöydän pintaa, kun goottitytölle tuotiin tuon juoma ja sama toteamus kuin toiselle; pizzassa kestäisi vielä hetki.

"Joo kiitti." Gootti mumisi tarjoilijalle ja sipaisi etuhiuksiaan paremmin kuosiin.
Mustatukka oli juuri avaamassa sanallisen arkkunsa, kun olkalaukusta kuului epämääräistä, hiljaista melodiaa.
Naisenalun suu sulkeutui nopeasti ja tuo kaivoi puhelimensa laukustaan. Hetken näppäilyä ja tuhahdus, jonka jälkeen viesti lähetettiin ja puhelin laskettiin pöydälle.
"Kysyvät veinkö Pitayanaamulla ulos." Mustahius selvensi kohteliasuuden nimissä pöytäseuralleen ja huokaisi taas.

//Sori että näin lyhyt ja olematon peli, mutta Veronicalla pelaaminen ei vaan inspaa, niin heitän koko hahmon pois ropesta. Mutta kiitos tästäkin pelistä : D

Veronica hymyili toiselle hetken, kun tämä lähetti viestiä. Seuraavaksi pitsat tuotiinkin jo pöydään ja Veronica katsoi kelloa kännykästään. Voi paska, tänäänhän olisi agility treenit! Täytyi syödä nopeasti ja kiirehtiä kotiin koiran luokse. Tyttö ahtoi pitsaa suuhunsa ja koitti syödä mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin Veronica täyttyi nopeasti eikä jaksanut syödä kuin puolet pitsasta.
"Sori, kun lähen tällein yht'äkkiä, mut muistin että mullahan on agitreenit ihan just!", Veronica naurahti ja pyyhki suutansa paperiin, joka oli pöydällä. Veronica nappasi laukkunsa ja hymyili vielä toiselle.
"Mutta oli tosi kiva tutustua näin pikaisestikkin, ehkä joskus paremmalla ajalla", tyttö sanoi ja kiiruhti maksamaan ruokansa tiskille, jotta ehtisi. Laskun pyytämisessä olisi mennyt liikaa aikaa. Maksettuaan Veronica heilautti vielä kättään ruokaseuralleen ja kiiruhti ulos pitseriasta.