Ihana hiekkaranta hailla höystettynä

//Chaos tänne Milan kanssa..//

On tolkuttoman kuuma. On niin kuuma, että suurin osa ihmisistä on bikineissä tai uimahousuissa. Kuuma hiekka polttelee jalkapohjia, ja jopa paatuneimmatkin auringonpalvojat ovat meressä pulikoimassa.
Eivät sentään aivan kaikki. Tähän vähemmistöön lukeutuu myös Mici, joka tallustelee avojaloin vesirajassa, taskut täynnä merilevää, jota poika on kerännyt kuivattaakseen ne kirjanmerkeiksi. Niin, onhan tämä tällainen kirjanmerkkien hankinta hieman.. Öhmm.. persoonallista, mutta kieltämättä kapeat, litteät suikaleet ovat mainioita kirjanmerkkejä.
Joka tapauksessa, Mic tallustaa vesirajassa ilman paitaa, tähyillen merelle. Uimaan tietysti tekisi mieli, mutta kun sielläkin on käsittämätön ruuhka...

Nuorukainen istuu hiekalle katselemaan vedessä leikkiviä lapsia ja vaipuu unelmiinsa.
Kauaa suloinen blondipoika ei ehdi kuitenkaan unelmoida, sillä tämä tyrkkäistään vahingossa ohimennen veteen. "Voi helvetin helvetti!", ärtynyt Mic rämpii kuiville ravistellen itseään kuin koira. Great, juuri näin.. Nyt on mentävä märillä pöksyillä kotiin vaihtamaan ne kuiviin...
Vihasta puhiseva jätkä ei kuitenkaan jätä tätä tähän; poika aikoo etsiä syyllisen, niin mahdotonta kuin se onkin.
Tämä sisukas rokkari ei kuitenkaan välitä tehtävän vaikeudesta, vaan kapuaa rantakahvilan kaiteelle ja huutaa täyttä kurkkua; "kuka tönäsi mut tonne veteen?! Jos se nyt ilmottautuu, se selviää yhellä komennuksella, jos löydän sen ite, niin ei kunnian kukko laula!".

Juuust näin.. Nyt olisi vain ajan kysymys, milloin rantavahdit tulisivat vähän ojentamaan, mutta sitähän tämä äkkipikainen pojan kuvatus ei muista...

Punahiuksinen neito tupakka huulessa rennon oloisena, farkkuisessa rinnustaa puristavassa napatopissa, jossa oli napitus kokonaan edessä ja bikinin alaosassa läpikuultava musta silkkihuivi lantiolleen kietaistuna. Paidan alla Milalla ei tietenkään ollut mitään, minkä tiesi myös se kaapinkokoinen karskin oloinen mies, jonka käsipuolessa tuo kissamainen tyttönen roikkui. Tai ei roikkunut kuten joku säälittävä hienosto bmbo, hän oli selvästi se joka saneli säännöt. Mies oli jo kyllästyttävä, mutta tuolta oli hyvä pummata tupakkaa.
"Connor, käytkö hakemassa mulle puruja kioskilta?", neiti kysäisi kepeästi, eikä poika voinut muuta kuin lähteä. Neiti tuhahti ja tarpeeksi pitkän välimatkan jälkeen lähti oikomaan rannalle. Tai suoraan rantakahvilaanhan tuo meni ja tilasi vahvaa kahvia. Tuo asettui terassille katsellen tapahtumia.

Kaiteen päälle kiipesi jostain jonkinsortin räkky ja Mila kohotti vihreiden silmiensä mustalla rajatun katseen tuohon jokseenkin tutun näköiseen blondiin kundiin. Ei vain mitään muistikuvaa miksi tuo oli tutun näköinen.
Sen vaatteet olivat läpensä märät ja kailotus kaikuva.
"Mitä sä ajattelit, lyötkö kenties, hernesäkki?", Mila ärähti katse toisessa. Hän ei ollut tuota tietääkseen tönäissyt, vaikka sanat saattoivatkin antaa muunlaisen kuvan.

//Sori kun vastaus vähän viivästyi, mutta vastaan yleensä kyllä nopeammin..//

Mic katsahtaa äänen suuntaan; sen päästi selkeästi pahansisuinen 'tyttönen', joka ei selvästikään ole siitä kiltimmästä päästä; vihreät silmät ovat pistävät ja kiukkuisen oloiset. Mutta jokin tuossa tytössä ehkä kiinnostaa..
"Ehkäpä, mistäs sitä tietää! Sinäkö se sitten olit vai?", poika kysäisee nokkavasti, mutta jostain syystä kaikki uhma on tästä jätkästä kadonnut.
Likomärkä poika loikkaa aidan päältä ja jää sen viereen seisomaan. Tämä melkein toivoo ettei tönäisijä olisi ollut tuo, sillä sen verran miehenpuolikas itseään tuntee, että tuolle ei hänkään ehkä uskaltaisi urppia..

No mutta, tuoltahan rantavahtikin saapuu, joten ei muuta kuin livohkaan.
Tai ehkei sittenkään.
Mici jää uhmakkaana kuin uhmakäinen kakara seisomaan ja odottamaan rantaa pitkin tarpovaa ukkelia. Huhhui, mitähän tästäkin tulee..

//Valitan lyhyyttä, mutta kun äiti pöllii koneen. Seuraavilla kerroilla teen pidempiä...//

- ei onkelmaa, mitäs me pienistä ku ei ne pienetkään meistä <; -

"Mulla ei ole tapana töniä kiukkuisia jätkiä mereen, muru", Mila tokaisi tylysti ja käänsi katseensa blondista kahviinsa kaataen mustaa ja kuumaa nestettä alas kurkustaan. Pojan ääni ei enää vaikuttanut niin uhmakkaalta kuin vain hetkeä aiemmin, Jamie ei kuitenkaan kysynyt mitään. Suuremmin häntä ei äänen vaihtuminen kellossa liikuttanut, se tuskin kuului hänelle lainkaan.
Poika hyppäsi alas aidalta saaden vihreät silmät katseineen taas itseensä suunnatuiksi. Neiti mittaili hetken katseellaan poikaa kunnes huokaisten kaivoi esiin tupakit ja pisti palamaan. Rantavahdin lähestyminen oli huomattu, eikä sitä pidetty lainkaan hyvänä juttuna. Mies kun oli Milan muutaman viikon takainen hoito, kohtuullisen kokoinen korsto eikä mikään turha jätkä. Blondi olisi pian pulassa. Ja sen ei normaali tilassa olisi pitänyt liikuttaa punapäistä mustenahkaa lainkaan.

"Sun on turha uhota sille, et pärjää kuitenkaan", neiti tokaisi blondille kissamaisesti virnistäen. Ei suinkaan pahantahtoisesti, vaan vilpittömästi. Poika olisi pian muusia, väistämätön totuus.

Mic katsoo tyttöä tämän lausuessa totuuden vahdista ja vastaa koppavasti "mistä tiedät kun et edes tunne mua? Ehkei kaikki olekaan aina sitä miltä näyttää!". Kuitenkin, mitä lähemmäksi ukkeli saapastelee, sitä vähemmän itseluottamusta on jäljellä, ja lopulta poika katsoo parhaakseen häipyä.
Mici vilahtaa seuraavan rakennuksen taakse ryömien tämän terassin alle. Huhhui, ja nyt vain silmät kiinni ja odottamaan.

Pian blondin päähän pälkähtää havainto siitä, kuinka hölmöltä tämä mahtoi näyttää pinkoessaan pakoon yksinään saapuvaa rantavahtia, etenkin tuon etäisesti tutun tytön silmissä, jonka pistävän tulinen asenne kieltämättä kiehtoo poikaa.
Niinpä tämä jätkä ottaa itseään niskasta kiinni ja tarpoo takaisin 'rikospaikalle'.

"Tuli.. ääh.. pissahätä". No niin, oikein aikuismainen vastaus, Mic. "Tai siis.. Meinaan et piti mennä auttaa yhtä kersaa.. Tai äsh kuitenki!". No ou jees, mikä taidonnäyte! Tässä vaiheessa olo on kuin kymmenvuotiaalla.
Pian poika muistaa keskittyä jälleen tuohon tyyppiin, joka aiheutti pikaisen juoksuepisodin. Vielä pikainen vilkaisu tyttelin huumaavalta tuoksuvaan kahviin ja sitten Mici on valmis 'ottamaan vastuun teoistaan', jos nyt oikein kuuliaisia ollaan.

"Kuules nyt, maailman vahvin nalle, en mä ehkä sua tunne, mutta Samin perusluonne on jotenkin hahmotettu", Mila ilmoitti katsahtaen blondia varoittavasti vihreillä silmillään.
onnekseen poika luopui ylpeydestään ja luikki pakoon, jamie keskittyi taas kahviinsa. Outo jätkä... useimmat hänen tutuistaan olisivat aukoneet päätään tuossa tilanteessa selvästi ylivoimaiselle vastukselle. No, Mila kyllä pärjäisi kaapin kokoiselle korstolle. Johtuen siitä, että mies oli vankka 'naisia ei lyödä' periaatteen kannattaja ja muutenkin Milalla oli tuohon ylivalta.
Pian blondi tulikin jo takaisin, eikä mila voinut kuin revetä nauramaan toisen lauseelle. Paskainen räkätys iskettiin vasten pojan kasvoja. "Vai niin", tuo sanoi saatuaan itsensä edes jotenkuten kasaan.

"Jos sulla olis jonkinmoinen itsesuojeluvaisto olisit jäänyt niille teillesi", Mila vielä huomautti. Mikä helvetin pakko hänen oli jokaiseen pojan kommenttiin ja tekoseen ilmoittaa oma mielipiteensä? No, pitikö sitä kaikelle aina olla järkevää selitystä..?

Mici mulkaisee tuntematonta tyttöä murhaavasti. "Mitä se sua liikuttaa mitä mulle käy?!". Pojan yllätykseksi rantavahti kuitenkin käveleekin ohi selvittämään jotain tappelua, eikä Mic mahda sille mitään, että pieni helpotuksen huokaus karkaa tämän huulilta.

"Kato nyt, ei käyny mitenkään! Sä ja sun Samis..". Mici istahtaa terassin lattialle nojaten kaiteen tukipylvääseen ja ummistaa hetkeksi silmänsä. Ei, poika ei aio ottaa torkkuja, tämä vain vaipuu ajatuksiinsa (mitä tapahtuu aina silloin tällöin).

"Ja mikä hullunlainen tarve sul on puuttuu muiden asioihin?", kuuluu etäinen mumina jätkän huulilta, jonka silmät pysyvät yhä kiinni. "Eikö oo omaa elämää omasta takaa ni pitää siks varastaa muiden elämää, vai?".

"Ei se liikutakaan, mutta pitäähän niitä neuvoa joiden omat aivot ei näytä pelaavan", neiti tokaisi katsahtaen jopa ylimielisesti blondia poikaa. Kaikki kiinnostus näytti pian keskittyvät kahviin, Sam meni ohi ja blondi julisti sitä voitonriemuisena. Kissanainen pyöräytti vihreitä silmiään dramaattisesti. "Se ei ole mun Sam. Enää... Mut mä voin kyllä pyytää sen takaisin jos sä ihan välttämättä sitä kerjäät", Mila totesi jälleen jäätynyt katse toisen silmissä. Poika oli lysähtänyt lattialle, eikä Jamie saanut tuohon enää minkäänlaista katsekontaktia. Väliäkö sillä olisi ollutkaan.

"Voi herranjestas, opettele ensin aukomaan päätäsi ja aloita vasta sitten, tuo on lapsellista", Jamie tokaisi hymähtäen ennen kuin kaatoi loputkin kahvistaan alas kurkustaan. "Ja mitähän vittua sä edes kuvittelet mun elämästäni tietäväs?"

Voi miten hyvin taas alkoi tämäkin tuttavuus... Kohta Micillä olisi enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. "En mä sun elämästäs mitään tiedäkään, kun ei siinä nähtävästi mitään tietämistä ole. Mun aivot ei ehkä pelaa, mut mulla sentään on sellaset, toisin ku eräillä...".
Mic tietää kyllä itsekin varsin hyvin, ettei ole mikään sukkelasuiden kuningas, mutta nyt on vain pärjättävä sillä mitä on.
Poika raottaa silmiään nähdäkseen tyttösen istuvan vielä paikoillaan ja sulkee ne sitten taas. "No, älä välitä, aina ei voi saada kaikkee mitä haluaa..", poju sanoo mukarohkaisevasti.

Mic avaa silmänsä, nousee rauhallisesti ja laahustaa viereiseen pöytään. Kohta on pakko mennä vaihtamaan kuivaa päälle.

"Niin, ihmisistähän luonnollisesti tietää paljon, kun on häirinnyt niiden kahvinjuontia monta pitkää minuuttia", Mila tokaisi ja pyöritteli jälleen silmiään. "Ja jätä jo se mun elämä, sä näät siitä sen osan mikä kuuluu sulle. Sen olemattoman."
"Ne aivot voidaan korvata lihasmassalla ja reaktionopeudella, eli pää kiinni nyt", neiti ilmaisi mielestään hyvinkin selvästi viileällä äänellä mulkaisten pöytään istunutta poikaa.

Tatuoitu ja vajaasti puettu neitonen viittasi tarjoilijaa tuomaan itselleen uuden kahvin ja pian saikin sen eteensä. Uusi kuppi kohosi maalatuille huulilla ja Mila nautti kahvista, nyt hänj tahtoi tupakkaa. Neiti kaivoikin pienestä laukusta, jota mukanaan kantoi purut, paperit ja filtterit alkaen kääntää itselleen sätkää. valmiina se heitettiin huulten väliin, stendari napattiin kätevästä paikasta neidin rintaliiveistä. Sielä se pysyi mukana ja aina helposti saatavilla.

Mici katselee kaihoisasti neitokaisen kuumaa kahvia. Paha vaan että itsellä jäi rahat koiin.. "Sain jo ensivaikutelman ja se riittää mulle..". Kun tyttö sitten alkaa tupakkapuuhiin, poikaa alkaa inhottaa; tupakka on yksi niistä harvoista jutuista, jotka tätä todella ällöttää.
"Haluat sitten keuhkosikin pilata kaiken muun lisäksi.." poju ei voi olla heittämättä, vino virne kasvoillaan.
Mic vilkuilee inhoten savuavaa sätkää ja kääntyy kylki tyttöön päin; tämä jätkä ei aio tupakkaa henkeensä vetää!

Sitäpaitsi koira voi kuulemma sairastua jos sen omistaja polttaa...

"Anteeks nyt, mutta kumpi tässä puuttuikaan toisten asioihin kuin ei omaa elämää olisi?", Mila jatkoi vielä. välillä oli vain helpottavaa päästä purkamaan itseään lapsellisella väittelemisellä. Toisen kommentti Jamien tupakan polttoon sai jälleen neidin mulkaisemaan blondia. Ei se helvetti voinut tosissaan tuossa kokoajan häntä häiritä?
"Mee äidilles itkemään", tyttö ärähti. Pian naksahtaisi, ei hänenkään hermonsa lopullisesti kestäneet. Varsinkaan juuri nyt, tuo tyyppi vaikutti erittäin ärsyttävältä, varmasti myös oli sitä. Edes vino virne toisen kasvoilla ei pelastanut mitään. Sitten tuo kääntyi kuin protestoiden, Mila repesi räkäiseen nauruun pojan dramaattisuuden tähden.

"Vittu sä oot ihan vajaa jätkä!"

Mici on jo unohtanut mistä tämä 'riita' alkoi, eikä ole edes ärsyyntynyt tytön puheista, tosin ei mitenkään kiinnostunutkaan.. Kai.
"Joo mä meenki ihan heti kantelee mun äidille et sä kiusaat mua ja sit se syö sut", poika sanoo ivallisesti.
Tytössä alkaa näkyä jo pienehköjä ärsyyntymisen merkkejä, mutta tämä jätkä ei jaksa niistä nyt niin välittää; ihan hauskaa välillä ärsyttää ihmisiä ihan vain huvikseen; saa purettua samalla hieman ylimääräistä energiaa ja vihaa.

Pojan toinen kulma kohoaa hieman neitosen räkätykselle, ja poika itsekin hymähtää hieman huvittuneesti ja kääntää kasvonsa takaisin tyttöön päin. "Niinhän mä vähän oon.. Ja ylpee siitä. Vajakeil on usein paljon hauskempaa ku täysjärkisillä!".

Mila pyöräytti toistamiseen silmiään, nyt alkoi jo kyllästyttää. Hän kaipasi hieman sivistyneempää keskustelu seuraa kuin jonkun kolmetoista kesäisen tasolla olevan k´pikkukoviksen. Turhauttavaa. Sam palasi riidan selvittelystä suurinpiirtein raahaten toista pojista mukanaan. Mila moikkasi tuota naurahtaen toisen puuhille ja sai suhteellisen hyväntuulisen vastauksen. Sam nautti siitä, että sai komentaa muita. Mutta olisi punapää hieman huonompaa kohtelua olettanut, hän oli kuitenkin melko töykesti lempannut tuon pojan muutamia viikkoja aiemmin.

Huomio kiinnittyi takaisin blondiin joka puhui hänelle. Vai että ihan ylpeä sekopäisyydestään? Mila oli jo valmis sulkeakseen toisen pyöreään huoneeseen etsimään nurkkaa pakkopaidassa.
"Vai niin", jamie hymähti jo kevyempään sävyyn. ehkä hän ei jaksaisikaan hakata poikaa. jos pitäisi kielensä tästä eteenpäin kurissa.

Noh?!
Tähänkö tuo aikoo tämän nyt lopettaa, vaikkei edes kunnolla alkuun päästy!!

Myönnettäköön, että Mici on hieman lapsellinen, mutta nyt kun kerran on aloitettu niin mitäs tässä kitsastelemaan.
"Saakos tällanen pikkukersa udella neidin nimeä? Niin juttu luistaa helpommin", Mic utelee vain vivahde ärsytystä ja ivaa äänessään, mutta jatkaa pian niin, että vivahde muuttuu selkeäksi, koko lausetta hallitsevaksi sävyksi; "mites tollanen 'älykkyyden ruumiillistuma' täällä istuu? Eikös sun pitäs olla järkeilemässä?". Pieni virnistys päälle ja sitten poitsu onkin jo kääntynyt kokonaan tyttöön päin katse tämän kauniin vihreissä silmissä. "Mä oon Mici, jos kiinnostaa.. Mut sähän oot niin nero, ettet sä haluu kuluttaa muistias mokomaan..".

Lause lauseelta ivallisemmaksi käyvä äänensävy antaa syystä tai toisesta lisävarmuutta pojalle, joka tunkee katseensa niin syvälle tytön silmiin kuin vain parhaalla tahdollaankaan onnistuu.

Jamie katsahti poikaan hivenen kummastuneena tuon udellessa nimeä. Ääni oli pirullista ivaa. Se ärsytti, tahallaan. Uhkarohkea ipana.
"Jamilah-Rosemarie, mutta älä vahingossakaan erehdy käyttämään sitä", kissamainen ääni vastasi liioitellun makeilevasti, ilme olikin sitten tulta ja tappuraa, silmät paloivat ärtymystä. "Älykkyyden ruumiillistuma, itse kreikan metsästyksen ja hedelmällisyyden jumalatar Artemis, joka juuri istuu edessäsi jätti juuri ilkeällä tavalla 'poikaystävänsä', joka tuskin vielä edes on tajunnut tulleensa jätetyksi. Ja koska teki mieli kahvia ja tämä nyt sattuu olemaan kahvila", Mila jatkoi samalla äänellä kasvot hiemankaan lientymättä. Poika, Mici, ilmoitti nimensä ja kertoi sitten ettei sitä tarvinnut muistaa. Hyvä niin, eipä punatukalla ollut sellaisia aikomuksia ollutkaan.

Poika katsoi suoraan syvälle Milan vihreisiin silmiin, mutta ei saanut neitiä häiriintymään tuhahtaen halveksivasti tatuoitu tyttö käänsi katseensa pois ja imi sätkäänsä. "onko sulla useinkin tapana ärsyttää syyttä ihmisiä, pikkuötökkä?"

Mic ei irrota katsettaan vastatessaan viimeisimpään kysymykseen; "ei, mut mulla ei ole myöskään tapana jättää jo aloitettuja asioita kesken.." (tuumaustauko) "no miks sua sit voi kutsua? Artemikseksiko?".

Poika virnistää katse yhä toisen silmissä, kuin yrittäisi hypnotioida tuon Rosemarie-Jonkun. "Pikkuötökkä.. Tykkään ötököistä, varsinki hämiksistä!"

Juuri silloin Micille muistuu mieleen iPod, joka tietysti on yhä taskussa - läpimärkänä, luonnollisesti. Blondi kaivaa äkkiä sen taskustaan, mutta liian myöhään - se on jo kuollut. "Voi vittu! Niin tietysti..!", todella ärsyyntynyt mumina kantautuu pojan sisuksista. Nyt pitäisi mennä äkkiä kotiin levittämään se osiin. Mutta kun ei raaskisi jättää hyvää kiistanalkua kesken..

Nooh, kyllä niitä saa uusia.. Kyllä tämä nyt on tärkeämpää. Niinpä iPod vain takaisin samaan märkään taskuun ja huomio takaisin tyttöön.

Mila tuhahti pojan sanoille. Vai jättää asioita kesken? Kerjäsikö tuo ärsyttävyyden perikuva todellakin verta nenästään. Sitten se jo kysyikin miten Milaa sai kutsua jos ei kokonimellä? Neiti hymähti. "Ihan miten tahansa muuten. Narttu on ihan hyvä. Tai Mila", Jamie totesi katse yhä pojassa. Hän jääti katsettaan ja tunki nyt itse hieman toisen silmiin. Turhauttavaa.. Mikä tuijotuskilpailu tästä nyt oli kehkeytynyt?

"Hämähäkit on kivoja", tyttö hymähti. Hän oli harkinnut joskus sellaisenkin tatuoivansa. Vaikka jalkapohjaan! Poika leikki hetken jotain, kirosi kai kastunutta soitintaan, punatukkainen neiti nauroi vahingoniloiseen sävyyn. Jos tuo oli ollut tuijotuskilpailu oli poika sen hävinnyt kääntäessään huomionsa muualle. No, eipä siitä suurta aihetta iloon ollut.
Viimein punapää sai huomion takaisin ja hymähti.
"Suvaitsit taas vaihteeksi katsoa tännekin."

"Kas niinpä suvaitsinkin!", Mic sanoo mukayllättyneenä virnistäen kummallisesti. "En kai vain häiritse neitosen kahvitteluhetkeä?", poika kysyy ärsyttävällä äänensävyllä ja miettii miten ärsyttäisi seuraavaksi.

"Onksul lemmikkejä muuallaki ku ihossas?". Tämä kysymys ei ollut tarkoitettu ärsyttämiseen, vaan ihan kysymyksenä vain, eläinrakas jätkä kun on. Jossain kuuluu laskuvesivaroitus ja hetkeksi blondi unohtuu seurailemaan vedestä pikaisesti poistuvia ihmisiä; jotkut pakenevat täysin paniikissa, jotkut vain kävelevät rennosti kuiville ja suuntaavat pyyhkeilleen.

Sitten takaisin tähän Mila-narttu-neiti-mikäliehen. "Sulla on aika pitkä nimi. Miks ihmeessä? Mulla on vaan yks etunimi, kai mun vanhemmat ei halunnu mulle mitään kilometrinimee... Miten sun nimi mahtuu lomakkeisiinkaan?! Vai onko pitkänimisille omat lomakkeet, mihin on varattu valtava tila nimelle?". Mites tässä nyt näin kävi?! Kunnon ärsytystä poika kaipaa, ei mitään nimitenttiä! Nooh, ehkä tämä tästä etenee, ja mistäs sitä tietää, miten neitokainen tähänkään suhtautuu...

Mila tuhahti, poika todella ärsytti. "Ootko sä vähän yksinkertainen, vai et muuten vain tajua, vaikka mielestäni olen ilmaissut samaisen asian muutamaan kertaan. Toistan vielä; vedä vittu päähän", Jamie tuhahti mulkaisten blondia poikaa.
Toinen kysäisi häneltä yllättäen jotain lemmikeistä, Mila katsahti toista kulmiaan hivenen kohottaen. "Satiaisia? Ei satu löytymään juuri nyt, pahoittelen", Jamie tokaisi kääntyen katsomaan hiekkarantaa ja merta. Vitutti tuo poika, olisi sietänyt saada turpaansa.

Mici kysyi nimestä, Mila kääntyi jälleen katsomaan tuota, joskin laiskan puoleisesti. "Isällä on luultavasti syynsä", punapää tuhahti. Toinen selitti kuinka hänellä itsellään oli yksiosainen nimi pitkään siitä kuinka vanhemmat eivät tahtoneet pitkää. Vai niin, olisiko neitoa pitänyt liikuttaa? No ei ainakaan liikuttanut.
"Mun sukunimessä on kolme kirjainta, se tasoittaa kummasti", tatuoitu punapää ilmoitti kahviaan hörpäten.

Mic hymähtää tylsistyneenä tytön vastauksille; jotain mielenkiintoisempaa, jotain ärsyttävämpää kiitos! Nyt poika todella janoaa kunnon purkausta, melkeinpä vaikka tappelua jos ei muu auta. Mutta minkäs teet, eihän jätkä luonnolleen mitään voi..

"Jaa. No, onneks ei, kävis pikku satiaisia sääliks..". Ei nyt heti ärsytetä liikaa, hieman vain.. "Osaatkos sä muuten sanoo mitään mua ärsyttäviä lauseita ilman kirosanoja? Se on kuules huono tapa se kiroilu!", Mici selittää mukatoruvasti matkien vanhaa mummelia. "Mulla on kani, joka murisee, ja koira, joka ei murise..", poika selittää itselleen, unohtaen että toinenkin kuulee sen.

Juupa juu, again...

"Ole hyvä ja painu helvettiin mun elämästäni, kiitos", punapää puuskahti. Hän olisi pian valmis lyömään tuota blondia poikaa, joka selvästi kerjäsi verta nenästään. Poika kysyi, osasiko Mila sanoa mitään ärsyttävää ilman kirosanoja. Jamie puuskahti ylenkatseisesti poikaa kohtaan.
"Sä opiskelet varmasti Astonissa, mistään muualta ei löydä tuollaisia kusipäitä", punapää tuhahtti mulkaisten poikaa vieleä kertaalleen kumoten sitten kahvin lopun kurkustaan laskien kupin pöydälle ja nousten koroilleen. Vielä viileä mulkaisu blondiin ja tyttö kääntyi lähteäkseen.

Hän ei kaivannut tuon toisen seuraa juuri nyt, ja jos se vielä yrittäisi häntä jollain tapaa häiritä, niin Mila tirvaisisi kyllä turpaan yhtään säälimättä.

"Missäs sit ite käyt?", Mici antaa virnuillen vastakysymyksen Aston-juttuun. Kun toinen ottaa lähteäkseen, jätkä jää hetkeksi istumaan paikoilleen, mutta ei lopulta malta olla juoksematta perään, ja niinpä hän löytää itsensä pian tytön olkapäästä roikkumasta. "Älä nyt vielä mee! Mulla on tylsää, et sä voi mua tähän jättää!".

Nyt blondi älyää irroittaa kätensä toisen olkapäästä, mutta jää silti seisomaan "ystävänsä" viereen.

//Sori tuli tosi lyhyt, kun en keksinyt mitään.....//

- no problem~ -

"Voit vaikka huviksesi arvata", punapää tuhahti. Jamie ainakin piti itseään riittävän kusipäänä sulautuakseen porukkaan. Tosin hän ei sulautunut. Häntä kun ei vain voinut sekoittaa samaan massaan tusina barbie-nukkejen kanssa. Tai muidenkaan.
Milan paikalta katoaminen epäonnistui, sillä blondi tuli perässä. Sai tuo Jamien pysähtymäänkin, käsi olkapäällä. Milan julmistunut katse suunnattiin poikaan. "Irti", sähähti kissamainen käsky, jo pelkkä sävy kertoi että olisi parempi totella. Mila ei antanut koskea, jos se ei ollut hänelle itselleen se ja sama.

Kun toinen epätoivoisen valituksensa jälkeen irrotti kätensä Jamien olalta jatkoi tatuoitu punapää matkaansa välittämättä siitä seurasiko blondi vai ei. Raivostuttavahan tuo tyyppi oli, ei sitä voinut kieltää. Turkin pahistyttö kauaa seuraansa jaksaisi.

"Niin arvaanki!"
Lopulta Mici kyllästyy ja kääntyy poispäin.
Hetken päästä tämä kuitenkin pysähtyy ja kääntyy miettimään, lähtisikö sittenkin perään, mutta päättää kuitenkin häipyä. "Heipsan vaan! Toivottavasti nähään viel!", jätkä huikkaa virnistäen ilkikurisesti ja kääntyy sitten pois.

Tai olisikohan sittenkin..
Ei! Rokkari lähtee harppomaan määrätietoisin askelin poispäin.

//Kiitti pelistä! :>//