I wonder what it's like to be loved by you

Mustahiuksinen peikkotyttö makaili rantahiekalla. Kello oli varmasti lähemmäs 12 yöllä, eikä rannalla ollut muita. Anorektisen laihaa kehoa peittivät vain mustat bikinit. Ilma oli kyllä jo viileää, mutta Marya rakasti uida öisin. Varsinkin humalassa. Tyttö hymyili itsekseen, vaikka silmät olivatkin kiinni. Hän oli saanut äidiltään ihan virallisen luvan lähteä ulos. Vihdoinkin toinen oli uskonut hänen selityksensä. Hyvä vain. Saipahan tyttö taas riehua ihan miten tahtoi.

Käsi hamusi lonkeroa hiekalta. Hänellä oli sixpack greippilonkerot mukana. Tosin niistä oli jo kaksi kadonnut. Oli ihanan hiljaista. Käsi ei kuitenkaan löytänyt juomia ja silmiä ei raaskittu vielä avata. Hän oli käynyt jo kerran pulahtamassa vedessä. Se tuntui paljon lämpimämmältä näin öisin. Hiukset olivat vain inhottavan märät. Meikit eivät levinneet, sillä tyttö käytti vain vesiliuottomia meikkejä. Silmät olivat siis vuorattu mustilla meikeillä, eikä leviämisen merkkejä ollut.

Marya oli saanut täksi yöksi kutsun bileisiin, mutta jotenkin hänellä oli sellainen olo, ettei tänään olisi hyvä mennä. Eihän hänen tapaturmastaan kuitenkaan ollut kuin pari viikkoa. Tony oli luvannut yrittää etsiä sitä kusipäätä, mutta eipä ollut itse Tonyä näkynyt pariin viikkoon myöskään.

Maz asteli vesirajaan ja kurottautui koskettamaan vienosti liplattavaa vettä. Hyvä, se oli sopivan lämmintä. Punkkarityttö riisui kenkänsä ja sukkansa, ja kääri housujaan ylemmäs. Tyttö nappasi kengät käteensä, ja astui varovasti veteen. Vesi tuntui ihanan viileältä, varsinkin kun oli koko päivän laahustanut kengät jalassa.

Mutta mitä Maz tähän aikaan rannassa teki? Ei kai mitään. Hänen vain teki mieli lähteä vähän rauhoittumaan kaikelta, omilta ajatuksiltaankin. Ranta oli sopiva paikka sille, ja viileässä vedessä kävely oli ihanan rentouttavaa. Maz asteli varovasti, oli tarkka siitä ettei housut kastuisi. Vaikka mitäpä väliä sillä oli, oli hän joskus uinut vaatteet päällä - tai paremminkin heitetty uima-altaaseen vaatteet päällä, ja senkin jälkeen lähtenyt kaupungille pyörimään.

Maz oli ehtinyt kävellä vasta parikymmentä metriä, kun hän huomasi rannalla istuskelevan tytön. Bikinit päällä, ja näytti juovan siellä jotakin. Kappas, hän ei ollut ainoa joka harrasti yöllisiä seikkailuja - yksin. Tosiaan, tyttö oli siellä yksin.
Maz käveli eteenpäin, ja vaikka aluksi ajattelikin kävelevänsä vain ohi, hän päättikin nousta rantaan. Ja kävellä tyttöä kohti, kaipa tästä saisi iltaan lisää jännitystä.

Marya avasi silmänsä ja katsoi pulloja ja noukki niistä yhden varovasti se kierrettiin auki ja sihahdukselle virnistettiin. Pullo nostettiin huulille ja siitä juotiin. Oli hyötyä olla pienikokoinen ja aliravittu. Nousi nimittäin helposti päähän ja pääsi halvalla. Katseen annettiin kiertää rantaa, kunnes silmiin osui hahmo, joka asteli häntä kohti. Kulmat kohosivat kysyvinä, mutta tyttö ei liikkunut. Jos toinen olisi hullu raiskaaja, niin kyllä Marya osaisi hanttiin pistää viimeiseen asti. Jos toinen olisi röökin pummija, niin aina voitiin yksi heittää. Tutulta tuo ei ainakaan näyttänyt. Eikä hämärässä Marya oikein osannut sanoa edes oliko kyseessä tyttö vai poika. Pitäisi varmaan alkaa popsimaan vitamiineja. Hämärä näkö oli heikko.

Tyttö vain tuijotti lähenevää hahmoa tummanruskeilla silmillään. Jospa toinen olisi ihan normaali ja vain seuran tarpeessa? Entäs kaipasiko pörröpää itse seuraa? Marya mietti hetken tilannetta. Kyllä. Hän kaipasi seuraa, mutta ei ihan minkälaista tahansa. Seuran pitäisi olla hyvää. Ei hän ihan kenelle tahansa jaksaisi olla mukava. Lonkerosta juotiin taas hieman.

Maz huomasi, että myös hänet oli huomattu. Ei toinen näyttänyt säihkähtävänkään, joten hän asteli tyynesti lähemmäs. Tarpeeksi lähelle ehdittyään tyttö huomasi, että tuolla pörröpäällä oli siinä lonkeroa - juuri sitä Mazin suosikkia.
Maz päätti siis kävellä tytön viereen ja istahti sanaakaan sanomatta siihen.
"Mitäs tyttö täällä tähän aikaan?" Maz tokaisi ja vilkaisi sivusilmällä tyttöä.
"Oisko heittää yhtä? Tai pohjia?" hän kysäisi ohimennen ja osoitti toisen pulloa. Mikäs tässä istuskellessa, ainahan sitä oli mukavaa tuppautua jonkun tuntemattoman seuraan. Jos vaikka olisi hauskaakin. Maz antoi sitten katseensa kohdistua tyttöön, hän katsoi toisen kasvoja, vartaloa ja jalkoja. Tyttö saisi syödä enemmän, vaikka eipä Maz itsekään mikään paksukainen ollut.

Marya kallisti hieman päätään, kun vieras tyttö istahtikin hänen viereensä. Katseen annettiin avoimesti kiertää toisessa. Toinen oli aika hyvännäköinen. Vaikkain harvemmin Marya piti lyhyempihiuksisista tytöistä.
"Mitäs minä. Uimassa kun muiden silmät välttää." Tyttö vastasi, muttei vielä uskaltanut hymyillä. Hän oli hieman varautunut, mutta ojensi toiselle kuitenkin yhden avaamattoman lonkeron. Ei se häneltä paljoa pois olisi, jos yksi luovutettaisiin.

Tyttö joi lonkeroaan ja katsoi sitten tyttöä takaisin kysyvänä.
"Entäs neiti itse? Harvemmin täällä tähän aikaan ketään muita näkee kuin juoppoja nuoria ja alkoholisoituneita vanhoja patuja." Marya kysyi, mutta vältti uteliaisuutta äänessään, vaikka häntä toinen kovasti alkoi kiinnostaakin. Lähinnä kyllä toisen söpö ulkonäkö.

Maz yllättyi hieman, kun toinen ojensi kokonaisen pullon, eikä suoraan torjunut häntä tai lähtenyt juoksemaan karkuun. Vinosti hymyillen Maz otti pullon, avasi sen ja hörppäsi. Namnam. Nyt hän ehti katsella tyttöä pidempäänkin - aika söpö tapaus, oikeastaan. Pienikokoiset tytöt olivat Mazin mieleen, pieniä mutta pippurisia, se jos mikä oli äärimmäisen suloista.

"Kunhan kävelen, vedessä on kiva virkistää jalkoja. Eikä tee mieli mennä nukkumaankaan, eihän kello ole vielä mitään", tyttö vastasi toisen kysymykseen. "Vaikka joskus mäkin saatan kuulua noihin juoppoihin nuoriin, tosin lähinnä silloin kun on tylsää. Joskus on kiva olla tai vaikka dokata yksinkin", Maz jatkoi vinkaten silmää. Toivottavasti toiselle kelpasi seura, ei se yksin dokaaminen nyt aina herkkua ollut. Paitsi jos pari ottaa, kunnon kännien vetäminen itsekseen ei ollut hauskaa, eihän siinä ollut mitään ideaa.

"Hyvä että on välillä näinkin lämmin yö", Maz tokaisi, antoi katseensa vaeltaa toisen paljaalla vartalolla, ja päätti sitten itsekin vähentää vaatetusta. Hän riuhtaisi kepeästi t-paitansa päältään, ja istuskeli siinä nyt rintaliiveissään. Mikäs siinä.

Marya kohautti toiselle vastaukseksi harteitaan ja katseli vettä. Yksin dokaaminen? Sitä Marya ei ollut harrastanut kuin kerran ja siitä ei oltu pidetty. Oli tullut jotenkin säälittävä olo...HELVETTI SOIKOON!? Sitähän hän itse oli juuri äsken tässä harrastanut. Tyttö virnisti omille ajatuksilleen. Mutta tämä oli eri asia. Hänellä ei ollut tavoitteena humalan hakuinen juominen. Lonkero nyt sattui muuten vain olemaan hyvää.

Tyttö katseli vain vettä, mutta kun sivu silmä huomasi että toinen vähensi vaatetta, katse ajautui toiseen automaattisesti. Pikainen vilkaus ja Marya oli tyytyväinen seurasta. Ei ollenkaan paha. Ja toinen ei voinut olla mikään kauhean ujo reppana, jos kehtasi heittää noin vain paitansa pois. Tyttö lipaisi hieman huuliaan ja virnisti sitten toiselle tytölle.
"Jep. Tosin, mulla on aina kylmä. Mutta tiiän mitä meinasit." Hän totesi ja liikutteli hieman sormiaan. Anemia tuntui vievän ikävästi lämpöä kehosta. Tosin, äiti ei jaksanut uskoa että tytöllä oli sen takia usein kylmä. Marya kuitenkin oli varma että se johtui siitä. Tai ettei hänellä ollut rasvakudosta ympärillään lämmittämässä. Sitä tyttö ei kyllä edes hankkisi.

"Mikä sun nimi on, nättityttö?" Marya kysyi sitten ja päätti olla varomatta sanojaan. Jos toinen olisi tyttörakkaus kammoinen, niin so what? Kai tuo juosta pois osaisi.

Maz kuunteli tytön ääntä, ääni kuulosti olevan yhtä pehmeä kuin tytön ihokin näytti olevan, näin hän ainakin kuvitteli.
"Maryah, mutta sano Maz. Helpompi ja sopivampi mulle", Maz selitti ja hymyili toisen kysymykselle. Vai että nätti tyttö, eipä ainakaan hirveän hämäräksi jäänyt toisen suuntautuminen.
"Entäs sinä, söpis?" Maz kysyi vuorostaan ja iski hieman silmää.

Ei tyttö tosiaan odottanut, että yökävely johtaisi tällaiseen pikkuflirttiin tuollaisen tytön kanssa. Mutta kokemus se oli tämäkin, olihan sitä muidenkin kanssa tullut flirttailtua vaikka missä. Sopihan se tämäkin, söpön tytön kanssa hengailu ei koskaan ollut huono juttu.
"Sulla oli kylmä? Voih", Maz huokaisi, siirtyi hieman lähemmäs toista istumaan ja alkoi varovaisesti sivellä toisen selkää. Voi pikkuista, ei ollut hyvä jos liian kylmä tulisi, Maz mietti hymyillen.

Pörröpään huulille nousi hymy. Vai että sellainen nimi toisella oli. Aika huvittavaa.
"Minua kutsutaan Maryaksi. Se on tosin lyhenne, mutta kukaan ei käytä koko nimeäni." Tyttö vastasi virnuillen. Heidän nimensä olivat hyvin samankaltaiset. Pitäisi kutsua toista Maziksi. Muuten saattaisi tulla ikäviä väärinymmärryksiä ja hänellä itsellään kun ei ollut lempinimeä.

Maz oli alkanut silitellä tytön selkää ja siitähän ei pahakseen pistetty. Toisellakin oli selvästi flirtti vaihe päällä. Tämä kävi paremmin kuin hyvin.
"Ehkä hieman joo..." Hän toisti ja lipaisi hieman alahuultaan. Toinen näytit kyllä nyt aivan liian hyvältä.
"Meinasitko uida, Maz?"

"Ai, kerro nyt mullekin, mikä sun koko nimi on? Ehkä voin kiusata sua ja kutsua sua sillä", Maz virnuili. Tyttö tunsi huuliensa hieman kuivahtaneen, hörppäsi juomaansa ja nuolaisi huuliaan. Hän katsoi toista nyt pää kallellaan ja tutkiskeli kaukaa hänen huuliaan. Tässä vaiheessa iltaa ne näyttivät oikein hyviltä.

Marya kysyi Mazilta uimisesta. Hei, siinäpä vasta idea! Maz ponkaisi pystyyn ja juoksi suinpäin veteen. Kun hän oli tarpeeksi pitkällä, hän hyppäsi eteenpäin ja sukelsi. Vesi oli viileää, mutta se tuntui hyvältä. Maz polskutteli hetken, ja pysähtyi sitten. Tyttö nousi seisaalleen ja katseli vettä. Tähdet heijastelivat vedestä kimallellen. Maz kääntyi ympäri, ja pörrötti märkiä hiuksiaan, etteivät ne olisi silmien edessä. Hän nosti nyt katseensa toiseen tyttöön.
"Tuu tänne, täällä on lämmintä!" Maz huusi rohkaisevasti ja hymyili.

Pörröpää naurahti kevyesti.
"Kato ku just sen takia en kerro sitä." Tyttö ilmoitti päättäväisenä ja kohotti sitten kulmaansa, kun Maz säntäsi juoksuun ja suoraan veteen. Aha. Toinen oli siis päättänyt lähteä uimaan? Pieni hymyn kare nousi Maryan huulille, kun toinen huusi häntä lopulta myös veteen. Pahempin miettimättä peikkotyttö lähti astelemaan vettä kohti.

Tumma vesi tuntui hetken viileältä, mutta vaikka se kirpaisikin, askelia ei hidastettu. Pian hän saavuttikin tytön.
"Olit oikeassa. Ei tämä viileää ole." Marya totesi ja asetti sitten kätensä toisen olkapäille ja pomppasi Mazin syliin, kietoen jalkansa toisen ympärille. Tytölle tuollaiset eleet ja liikkeet olivat täysin normaalia. Joten eipä hänellä käväissyt pienessä humaltuneessa mielessä, että joku ei pitäisi syliin hyppimisestä.
"Mutta en pidä siitä miten hiekka kutittaa jalkoja vedessä." Hän ilmoitti muka selityksen ja tuijotti nyt läheltä toisen silmiä.

Seuraavaksi pörröpää olikin jo hypännyt Mazin syliin. Eipä tuo tyttöä haitannut, ei lainkaan, suloinen olento tuo oli.
"Aha, tulit sitten syliin?" Maz kysyi pilke silmäkulmassa. Hän tuijotti Maryaa silmiin. Mazin viirusilmät tarkastelivat toisen kasvoja, ja kävipä tytön mielessä kaikenlaista, kun hän siirsi katseensa vaivihkaa toisen huuliin.
"Etkö muka tykkää siitä kun joku kutittaa? Mun mielestä se voi olla oikein mukavaakin... Riippuen tietty, mistä kutitetaan", Maz selitti hieman vihjailevaan sävyyn.

Maz kääntyi tyttö sylissään katsomaan taivaanrantaa. Mitähän se kello nyt olikaan? Punkkarilla ei ollut kovin tarkka ajantaju, siksi hän saattoikin vaellella koko yön.
Hän kääntyi jälleen katsomaan toista silmiin, ja hymyili.
"Senkin söps", tyttö tokaisi ja hymyili.

Marya kallisti miettiväisenä päätään.
"Nii'in. Tuolta kannalta en ole miettinyt asiaa. Tosin, vaikka joku tärkeä kutittaisi, niin harvemmin pidän edes siitä." Tyttö selitti ja puraisi pienesti huultaan. Sitten saatiinkin jo naurahtaa, kun Maz sanoi häntä söpsiksi. Eipä häntä oltu ennen noin kutsuttu! Usein hän oli peikkotyttö tai pippuri. Mutta ei juuri koskaan söpö.
"Kiitos. Et sinäkään mikään ruma ole." Pörröpää totesi takaisin ja pussasi toista poskelle. Sitten hän irrottautuikin toisen sylistä ja molskahti veteen.

Pää käytettiin upoksissa ja sitten noustiin takaisin pintaan.
"Lähdetäänkö jonnekin?" Hän kysyi sitten hymyillen. Nyt hän oli kyllä tutustumassa niin mielenkiintoiseen persoonaan, että Mazista ei passaisi päästää ihan heti irti. Toisen eleetkin vaikuttivat siltä, että seksuaalinen suuntaus saattoi olla ainakin hieman samaan päin. Ja sehän oli vain lupaavaa!

Maz hymyili toisen sanoille. "Aww", tyttö tokaisi samalla kun toinen tipautti itsensä veteen.
Punkkari päätti itsekin vähän virkistäytyä, ojentautui suoraksi ja hyppäsi veteen. Hän sukelsi ja polskutteli pienen matkan, ja kääntyi sitten taas Maryan puoleen.
"Minne sä haluaisit lähteä?" Maz kysyi uteliaana. Ei hänelle oltu pitkään aikaan oltu noin suorapuheisia, ja se sai Mazin myhäilemään. Jos tuo nyt tarkoitti sitä mitä se saattoi tarkoittaa. Ei toinen ainakaan tähän mennessä ollut vaikuttanut ainakaan miltään siveyden sipulilta. "Onko sulla joku kiva idea?" hän jatkoi ja vinkkasi silmää, tuskin huomattavasti, mutta Maz kuvitteli toisen huomaavan kuitenkin.

Maz pohti. Mikä päivä nyt olikaan? Kellostakaan ei ollut haisuakaan. Mutta mitä väliä sillä nyt oli? Hänelle saattoi olla tarjolla jopa seikkailu, eikä tyttö millään haluaisi jättää sitä väliin, ikään kuin olisi aikomustakaan tehdä niin! Vaikka Maz olisikin tulkinnut söpön tytön aikeita väärin, ei se poissulkisi sitä vaihtoehtoa, etteikö heillä voisi olla hauskaa. Vaikka hauska on aina hauskempaa, jos siihen lisää jotakin jännittävän hauskaa... Maz jopa punastui omille ajatuksilleen, hassu tyttö.

Marya pyyhki hieman märkiä hiuksiaan ja kohautti luisevia olkiaan.
"En oikein tiedä. Muutenhan meille voisi, mutta saisit vain henkisiä traumoja perheestäni." Peikkotyttö naurahti ja muisteli erään ystävänsä ilmettä, kun tuo tapasi ensikertaa hänen äitinsä, siskonsa ja isoveljet. No, kyllä MArya itsekin järkyttyisi, jos olisi kasvanut normaalissa oloissa ja alkaisi sitten pyörimään McCutcheonin perheen seurassa. Toisaalta, Maz ei vaikuttanut sellaiselta, joka säikähtäisi ihan vähällä. Ainoa probleemo saattaisi olla, että isosisko iskisi kyntensä tyttöön...Tuo kun ei ollut mitään uskollisinta sorttia tyttöystävälleen.
"Mut jos tahot... Tai uskallat, niin meillä on ovet auki 24/7 ja mutsi on sairaslomalla, niin se on hyvällä tuulellakin."

Tytön perhe oli kyllä kaikin puolin omituinen. (Sitä ei kukaan edes yrittänyt väännellä normaaliksi.) Yksikään perheessä ei ollut hetero ja äitikin oli ex-rockkari. Kuitenkin perheen välit olivat paljon normaalia lämpimämmät. Osa syynä tosin oli vahvasti Maryan lapsuusajan ongelmat ja sairastelut, mutta tärkeintä heille kuitenkin oli, että kaikki olivat yhdessä. Sekin kertoi jo paljon, että perheen esikoinen asusti edelleen kotona, vaikka oli 27-vuotias.

"Miksi en uskaltaisi?" Maz kysyi ihmeissään ja naurahti. "Minä nyt kenenkään perheestä traumoja saa", hän jatkoi, ja jatkoi vielä päänsä sisässään, että ne traumat tulevat jostain ihan muusta.
"Kerro sitten jotain sun perheestä? Vanhemmat? Sisaruksia? Jotenkin tavallista jännempää porukkaa vai? Minä pidän jännistä ihmisistä, eikö se ole mukavampaa kun perhe ei ole ihan tavallinen ja tylsä?"

Maz huomasi jo odottavansa sitä, että voisi tavata Maryan perheen. Olisi mielenkiintoista tavata jonkun uuden tuttavan perhe, eipä hän juuri ole muidenkaan ystäviensä perheitä tavannut. Saati sitten omaa perhettään, kaiken sen jälkeen. Maz ajatteli, että jos tyttö voisi kutsua hänet kotiinsa, hänen perheensä ei varmastikaan olisi huonoimmasta päästä. Maz itse voisi ottaa opikseen siitä, ja ajatella, ettei kaikki perheet olisi tuhoontuomittuja. Kai joillakin sentään oli mahdollisuus hyvään perheeseen, eikä alituisiin riitoihin ja valituksiin?

"Mennäänkö nyt, heti vai vieläkö haluat kastua vähän lisää?" Maz kysyi, ja punastui kun tajusi mitä olikaan sanonut. Ei hänen ollut tarkoitus sanoa sitä ihan noin, toinenhan voisi ajatella siitä vaikka mitä. Tai oikeastaan, sitähän Maz oikeastaan toivoikin.

Marya purskahti nauruun, kun toinen uteli hänen perheestään.
"Ai jännempää? Yksikään ei ole hetero, kahdella on keskittymishäiriö, yhdellä epilepsia ja äiti puolikuuro. Niin ja puhumme myös venäjää ja velhet harrastaa twincestiä. Muutenhan me ihan normaaleja...." Tyttö selitti huvittuneena. Äänestä ei osannut niinkään päätellä oliko hän sanonut kaiken vitsillä vai tosissaan. Omat asiat jätettiin kuitenkin mainitsematta. Miksi hän teki perheestä entistä omituisemman.

Tyttö virnisti toiselle, kun tuo huomautti tahtoiko hän kastua lisää.
"Tiedätkö, tuon olisi voinut ottaa aika pervosti..." Pörröpää huomautti ja alkoi astella takaisin rantaa päin. Veisikö hän todella tytön kotiinsa? No, ainakin toisen ulkomuoto vastasi hänen normaaleja yhdenyönjuttujaan. Rockasennetta piti löytyä. Ei mitään blondeja binboja. Voi luoja... Sellaisiin hän ei ikinä kajoaisi. Tyttö oli nyt takaisin kuivalla maalla ja pörrötti hiuksiaan, jotta ylimääräinen vesi roiskui pois.

Maz kuunteli tyttöä pää hieman kallellaan ja hymyili toisen naurulle. Johan oli jutut toisella. Oliko se ihan tosissaan? Eipä noista aina ottanut selvää, mutta koska toinen osasi olla niin suloinen, niin hän päätti että toinen oli suloinen höppänä, ja suloisia höppänöitä piti aina uskoa.

"Haha, siinä mitään pervoa ollut, ei sitten ollenkaan, enhän minä nyt koskaan mitään sellaista!" Maz nauroi ja lähti kävelemään toisen perään. Joo, todella, eihän hänellä koskaan ollut mitään mielessä. Kunhan teki vähän mieli silloin tällöin.

Maz kipitti viimeiset askeleet vedessä nopeasti, ja se sai veden roiskumaan hänen ympärillään. Vaikka vastahan hän oli vedessä ollut, niin veden ja viileän ilman sekoitus iholla tuntui mukavalta ja viilentävältä, vaikka rannalla ei kovin kuuma ollutkaan.
Maz seisahtui Maryan viereen ja asetti kädet lantioilleen.
"No, mitäs me sitten keksitään?" hän kysyi huolettomasti.

Marya kuivali itseään pyyhkeeseensä ja pörrötti hiuksensa osittain kuiviksi.
"Hmmm... Voidaanhan me meille mennä. Äiti on varmaa ruokaaki tehny." Peikkotyttö selitteli sitten ja joi hieman lonkeroaan, jonka oli aiemmin rannalle jättänyt. Nyt se saatiin tyhjäksi ja jätettiin lojumaan hiekalle. Hieman bikinejäkin kuivailtiin.
"Voit vaik jäädä yöks jos tahot?" Hän ehdotti sitten viattomana, mutta virne huulillaan.

Olisivatkohan kaksoset kotona? Ainakaan aiemmin nuo eivät olleet puhuneet mitään mihinkään lähdöstä. Chris todennäköisesti olisi. Tuolla kun taisi olla psykologian tentti ensi viikolla, jos vain Marya muisti oikein. Ainakin viimeisen viikon aikana isoveli oli ollut paljon nenä kiinni kirjassa ja Jonathania se oli ärsyttänyt. Kai se kun kaksoisveljeltä ei riittänyt tarpeeksi huomiota ärsytti ja olihan toinen todella huomionkipeäkin.

Musta minihame vedettiin päälle ja violetti toppi yläkehon peitoksi.

"Ruokaa? Haa, joo, mikäs siinä. Vähän nälkähän tässä on alkanut tullakin", Maz höpisi. Kyllähän tyttö selvisi pienelläkin määrällä ravintoa, mutta ei se sulkenut pois sitä asiaa, että nälkä oli. Kunhan saisi taas vähän ruokaa, ei olisi taas liian nälkä pariin tuntiin!
"Yöksi?" Maz kysyi. "No joo, enpä mä varmaan jaksaisi tähän aikaan enää kotiin raahustaa, että se oliskin varmaan aika jees", hän lisäsi ja virnisti takaisin. Ihan muuten vaanko tuo kysyi, vai oliko sillä oikeasti jotain mielessä? Ei noista naisista koskaan ota selvää, sen Maz kyllä tiesi itsekin.

Maz katseli rannalla ympärilleen, eikä nähnyt ketään. No, harvemmin tähän aikaan enää kukaan rannalle olisi tullut, ja ainakin saisi lähteä rauhassa. Maz ei ollut varma, kuinka pitkälle heidän olisi käveltävä - vai oliko Marya liikkeessä jollakin kulkuvälineellä? Niin, ja mitä reittiä toinen häntä veisi. Keskustan kautta vaiko pieniä sivukujia. Mazia ei pelottanut, vei toinen hänet mihin tahansa. Hänet kyllä oli nähty aiemminkin sivukujilla, ja tietyt tyypit osasivat kyllä varoa tyttöä. Jo hänen näkemisensä sai joissakin pummeissa aikaan epämiellyttäviä väristyksiä tietyillä alueilla.

"Onko pitkäkin matka?" Maz kysäisi ja ojensi selkänsä suoraksi, hän oli valmis lähtemään.

Siirtyy Maryan kotiin ->