Systeemi kusee

Vierailija

// Rigepiän ja öö saas nähdä kuka hahmoista tänne! :--D Otsikosta kiitos Apulannalle! //

Varsin värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö seisoi mietteliään näköisenä ilmoitustaulujen edessä. Tytön kädet puristivat tiukasti valkoista lappua ja hän näytti selvästi pohtivan jotain. Nopeasti asento muuttui, kun värikkään tapauksen kädet kohottautuivat kohti ilmoitustaulua ja kiinnittivät lapun kaikkien muiden ilmoitusten päälle. Hymy kohosi tytön kasvoille, kun hän katsoi värikästä paperinpalaa, joka erottui selkeästi muiden massaan sulautuvien ilmoitusten joukosta.

Hayleyn oli pakko tehdä jotain selvitäkseen vuokrasta ja muista kuluista. Ei ollut helppoa asua yksin ja elättää vielä koira siihen päälle. Isältään Hayley ei tahtonut kärkkyä rahaa, sillä tällä meni valmiiksi jo tarpeeksi huonosti. Tyttö oli täysin varma, ettei Frankie tulisi koskaan selviämään täysin erosta. Kurja juttu, mutta minkäs Hayley sille mahtoi. Hänellä oli ihan tarpeeksi paljon ajateltavaa laskujen ja koulunkäynnin parissa. Töitähän tyttö kyllä teki siivoamalla läheistä kahvilaa, mutta koulu rajoitti työvuoroja merkittävästi. Näin ollen Hayley oli päättänyt luopua vanhoista koulukirjoistaan myymällä ne. Varan vuoksi tyttö oli jättänyt mainitsematta nimensä lapussa, sillä kukaan tuskin uskaltautuisi ostamaan häneltä kirjoja, olihan Hayley sentään käsittämättömän kummallisen näköinen ja muutenkin outo.

Suoritettuaan missionsa Hayley jatkoi matkaansa limuautomaatille. Seuraavalla tunnilla oli fysiikkaa, eikä hän kestäisi edes yhtä tuntia ilman oheistoimintaa, jona tällä kertaa saisi toimia energiajuomapullo. Opettaja tuskin pitäisi ajatuksesta, mutta tämä varmasti raahaisi Hayleylle vaikka avaruusolion tunnille, jos vain saisi pysymään tytön hiljaa. Hayleylla oli tapana kyseenalaistaa ja tuoda mielipiteitä esille, eikä se antanut hänestä kovinkaan hyvää vaikutelmaa. Ainakaan opettajalle.

Hayley nosti kirkkaankeltaisen laukun olaltaan ja kaivoi sieltä muutaman kolikon. Nopeasti hän tarkisti, että kämmenellä lojui tarvittava määrä rahaa, jonka jälkeen hän sujautti ne automaatin sisään. Koje äänteli oudosti, mutta Hayley kohautti vain olkiaan näkyvästi ja painoi haluamansa energiajuomamerkin kuvaa. Tyttö odotti hetken. Toisen ja kolmannen. Neljännen hetken kohdalla Hayley kurtisti kulmiaan epäillen ja tönäisi automaattia pienesti.

”Voi helvetti”, Hayley voihkaisi ja alkoi rynkyttää automaattia käsillään.
”Tuletkos nyt jo sieltä”, hän ärähti kiukustuneena hakaten kojetta.
”Voi jumalauta, miks mua rankastaan näin?” Hayley potkaisi konetta kaikilla voimillaan, jonka jälkeen se päästi oudon ja onton äänen.

Vierailija

//No jopas mulla oli vaikeaa päättää, kenet tähän heitän @.@
Joten arvoin ja sieltä tuli Henriette. Toivottavasti siitä tyttösestäni on edes jotain iloa X,DDD

Jäänsiniset, mustalla kajaalilla reunustetut silmät katselivat uteliaana tuon punatukkaisen tytön tekemisiä. Jotenkin toisen tekemiset ja olemus kiinnosti tätä nörttityttöä suuresti, joka tarkkaili punapään tekemisiä mustan vihkonsa takaa, joka nähtiin tällä aina käsissä. Minkäs tyttö sille mahtoi, että tämä musta vihko oli hänen elämänsä tärkein asia, jota tyttö vaali tarkoin. Sinne hän pystyi kirjoittamaan ajatuksiaan ja tunteitaan, novelleja ja runoja ja muistiinpanoja. Vihkossa oli kaikki tarvittava, mitä tyttö tarvitsi opiskeluun ja oman mielensä rauhoittamiseksi. Aika loistava keksintö, eikö?

Henriette Fournier istui aulassa eräällä pehmustetulla penkillä ja raapusteli muistiin lauseita, jotka kuvasivat tuota punapäätä. Hän kirjoitti ylös 'värikäs', 'massasta erottuva' ja 'mietteliäs' tuosta tytöstä ja nosti katseensa takaisin tuohon tyttöön. Nyt tyttö suuntasi kohti automaattia, josta Hen tiesi yhtä ja toista - limuautomaatti ei ollut luotettava, ei sitten yhtään. Päivästä toiseen sitä hakattiin ja uhattiin, eikä se välttämättä antanut juomia maksaneille oppilaille. Oli kuitenkin niitä, jotka olivat keksineet tekniikan juomiensa saamikseksi. Tuo tyttö ei näköjään sitä tiennyt, sillä punapää alkoi hakata ja kirota. Niin kuin useimmat tekivät.

Brunette työnsi vihkonsa laukkuun ja nousi ylös ruskea laukku olallaan. Tytöllä oli yllään harmaa tunika ja mustat legginsit, ja Henrietten kävellessä kohti toista hänen mustat pienikorkoiset kengät kopisivat vaimeasti hänen edetessä.
"Sinun pitää kohdella sitä oikein", kuului ranskalaistytön heleä ääni ja Henriette työnsi kätensä automaatin taakse. Hän hetken aikaa koputteli kämmenellään sen takaosaa, kunnes automaatti päästi kolahduksen ja punapään haluama juoma putosi aukkoon. Henriette veti kätensä pois sulavasti ja jäi katsomaan punapäätä pienesti hymyillen. Toinen näytti hyvin mielenkiintoiselta persoonalta lähempää katsottaessa.

Vierailija

// Kelpaa kelpaa! (-: //

Voisiko mikään mennä enää huonommin? Kiukutteleva juoma-automaatti onnistui tuottamaan valtavan kasan harmaita hiuksia Hayleylle – kuvainnollisesti. Pinkkien hiusten sekaan ei auttanut muodostua yhtäkään vääränväristä haituvaa, sillä Hayley oli haukkana kimpussa eli värjäämässä tuon kapinoivan suortuvan muuhun pehkoon sopivaksi. Sen lisäksi, että automaatti oli punapäätä vastaan, potkaisi hän kipeästi varpaansa mokomaan kojeeseen. Lyhyehkön neitokaisen suusta pääsi liuta kirosanoja, jotka saivat monien päät kääntymään.

”Eikö teillä muuta tekemistä ole? Hankkikaa elämä!” Hayley kivahti muutamalle tytölle, jotka kävelivät hänen ohitseen kikatellen ja osoitellen. Se tästä vielä puuttui, että kultalusikka suussa syntyneet pennut tulisivat huomauttamaan häntä siitä, miten automaattia oikeaoppisesti piti käyttää. Hayley tuhahti äänekkäästi ja löi lopulta päänsä konetta vasten.

Hayley ei voinut olla kääntämättä päätään hiukan, sillä kevyesti kopisevat korot saivat kiinnitettyä hänen huomionsa. Tyttö oikein toivoi, että sieltä saapuisi joku suosittuihin tyttöihin kuuluva typerys, johon hän saisi purkaa kiukkuaan. No ei sieltä tullut ja ehkä ihan hyvä niin. Hayley oli nimittäin niin tuskastunut ja äreä, että hän olisi saattanut olla vaaraksi sekä itselleen että muille. Rauhallinen nörttityttö sen sijaan saattoi olla oiva apu tytön pahaan tuskaan.

Punapää katsahti tummaveristä tyttöä ja hymyili tälle epätoivoisesti.
”No mä kun luulin kohdelleeni sitä ihan hyvin. En mä mitään väärää kyl tehny.” Hayley kohautti olkiaan ja katseli tuimana automaattia. Sen jälkeen hän kohotti katseensa takaisin tyttöön ja hymyili tälle vaisusti. Tyttö näytti ystävälliseltä ja pakkohan tämän oli ystävällinen olla, kun oli tullut noin Hayleyta auttamaan. Eikö tyttö ollut kuullut mitä hänestä puhuttiin?

Hayley äännähti typertyneesti, kun tyttö sai energiajuomapullon ulos laitteen sisältä pelkällä pikkujipolla. Suuret vihertävät silmät kielivät hämmästyksestä, joka näkyi tytössä muutenkin. Hayley veti kirkuvin värein raidoitettua suurta villapaitaansa alemmas ja kyykistyi nappaamaan haluamansa pullon aukosta. Ei tytölle ollut tullut mieleenkään kohdella laitosta noin hellästi ja varovasti, mutta eihän se kuulunut hänen tapoihinsa noin muutenkaan.

”Kiitos paljon!” Hayley hymyili tunkiessaan energiajuomaa laukkuunsa. Kiukku oli kadonnut sen sileän tien, eikä se varmastikaan ollut tulossa kovinkaan pian takaisin. Hayley oli nimittäin varma, ettei brunette kuulunut koulun kermaan.

”Hayley, Hayley Branham”, punapää esitteli itsensä ja nyökkäsi toiselle pienesti.
”Sä näytät tosi tutulta, ollaanks me nähty jossain aiemmin tai jotain?” Hayley lisäsi vielä kurtistaen kulmiaan mietteliäästi.

Vierailija

Ranskalaistyttö hymähti tietäväisen kuuloisena, kun toinen sanoi luullensa kohdelleen automaattia tarpeeksi hyvin.
"Monet luulevat, että automaattia pahoinpidellen he saavat haluamansa. He eivät tajua potkimisien ja lyömisien vain hajottavan konetta enemmän", tyttö puhui kuin olisi tämänkin alan asiantuntija ja sipaisi nutturalta pudonneita hiuksiaan korvan taakse.
"Harva on keksinyt tämän 'lempeämmän' keinoin käsitellä automaattia", Henriette totesi hivenen huvittuneena.

Henriette ilahtui, kun punapää kiitti häntä. Kuitenkin tuo ilahtuneisuus näkyi hänen kasvoillaan varsin heikosti, se pieni hymy, joka muutenkin jo tyttösen huulilla kaareili, suureni vain hieman, mutta palautui nopeasti takaisin.
"Eipä kestä", brunette vastasi ja ranskalaisaksentti tuppasi väkisinkin mukaan.
"Olen Henriette Fournier. Me olemme samoilla kursseilla, ainakin suurimmaksi osaksi", tyttö selitti, kun toinen kertoi nähneensä hänet jossain.

"Mikä se lappu oli, jonka kiinnitit ilmoitustaudulle?" Henriette kysyi uteliaasti kallistaen hivenen päätään. Hän ei ollut ehtinyt vilkaisemaan ilmoitustaulua, kun oli suoraan kävellyt Hayleyn luokse auttamaan toista saamaan haluamansa juoman automaatista.

Vierailija

Ihme kyllä Hayleyta ei ärsyttänyt tytön tapa tietää asioita. Eihän punapää olisi saanut haluamaansa energiajuomaa, jos brunette ei olisi rientänyt apuun. Eikä Hayley ollut oikeastaan koskaan ärsyyntynyt toisten tietämyksistä ja pätemisestä. Vaikka ei tytön neuvoja kyllä pätemiseksi voinut hyvällä maullakaan sanoa, mutta kuitenkin.

”Niin no, mä en oo koskaan ostanu tästä mitään”, Hayley hymyili toiselle. Ei ”lempeämmät keinot” ollut tulleet tytön mieleenkään. Ei Hayley ollut edes ehtinyt ajatella asiaa, hän oli vain suoraan alkanut kovistella automaattia. Tyttö nyt vain sattui olemaan hiukan aggressiivinen luonteeltaan, eikä pinnakaan sieltä parhaimmasta päästä ollut. Minkäs Hayley sille mahtoi.

”Ai niinpäs me taidetaan joo olla”, tyttö vastasi. Hayley oli ihan varmasti nähnyt Henrieteksi itsensä esitelleen tytön samoilla kursseilla. Ja kerta he samassa koulussa olivat, ei kai ollut mikään ihme, että tummaverikkö näytti tutulta.
"Joku on tainnut olla tarkkana?” Hayley naurahti ja korjasi laukkunsa asentoa. Tietysti itse keltaisuus oli ostettu kirpputorilta, ja sillä oli aina ollut ikävä tapa painaa kipeästi punapään olkaa.
”No siis myyn vanhoja kirjoja. Asun yksin, eikä rahat meinaa millään riittää kaikkeen.” Punapää jatkoi ja hymyili toiselle veikeästi.
”On mulla kyllä töitä, mutta työ koulun ohella on aika rankkaa. Tai siis en millään voi ottaa tarpeeksi vuoroja, enkä mä sitten saa maksettua vuokraa.” Hayley selitti ja alkoi kaivaa energiajuomaansa laukustaan. Hänellä itse asiassa oli jano nyt, eikä kohta. Tunnilla hän voisi vaikka piirtää, jos hän ei mitään muuta kehittävää keksisi. Energiajuoman Hayley halusi kuitenkin avata nyt heti. Tyttö tarttui pullontapaiseen, joka lojui hänen laukussaan kaikkien muiden tavaroiden keskellä. Hayley sai kuin saikin
pullon käsiinsä ja ryhtyi avaamaan sitä.

Jos Hayley oli hetki sitten miettinyt, että voisiko mikään enää mennä huonommin, niin tässä oli selkeä ja vihjaileva vastaus siihen. Ilmeisesti virvokepullo oli kolissut suhteellisen rajusti automaatin sisällä, koska juuri sillä hetkellä kun punapää sai väännettyä korkkia hieman auki, alkoi juoma pullon sisällä suhista railakkaasti. Ennen kuin Hayley ehti tehdä
mitään, suihkusi kuplivaa energiajuomaa joka puolelle ja eritoten hänen omaan naamaansa

Vierailija

Henrietten kasvoille syntyi lievä 'ahaa' -ilme, kun Hayley kertoi, ettei koskaan ollut käyttänyt tätä kyseistä automaattia.
"Ai, no sehän selittääkin kaiken", Hen vastasi lempeästi ja tarkasteli tytön ulkoasua kiinnostuneena. Eniten Henrietteä miellytti toisen punainen tukka. Ainakin toinen erottui joukosta, toisin kuin Henriette, joka hävisi mukaan massaan. Mutta eipä sillä ollut tälle tytölle mitään väliä, hän piti mielellään matalaa profiilia kuin olisi koko ajan muiden ihmisten silmien alla.

"En minä ole täällä Astonissa ollut kuin vasta puoli vuotta, niin se voi selittää ehkä sen, mikset muistanut minua kunnolla", brunette oli päättänyt mainita Hayleylle tämän seikan, jotta toinen ei turhaan alkaisi miettiä, miksei muistanut tätä brunettea nörttityttöä kunnolla.
Nörtti kuunteli punapään kertomuksen rahatilanteesta, joka herätti myös tunteita tässä neitokaisessa. Henriette oli itse aivan samanlaisessa tilanteessa kuin Hayley, tosin ehkä pahemmassakin, sillä tyttö joutui asumaan soluasunnossa, eikä hänellä ollut edes kunnollista työtä. Eikä rahaa riittämiin. Mutta Henriette ei kuitenkaan ulkoisesti näyttänyt mitenkään köyhältä ja hyvä niin. Olisihan se ollut melko kiusallista, jos pelkästä ulkonäöstä olisi huomannut tämän tytön elävän köyhyydessä.
"Missä olet töissä?" Henriette esitti uteliaan kysymyksen. Työn hakeminen olisi ihan hyvä vaihtoehto myös Henriettelle, mutta työnantajat antoivat työpaikkoja enimmikseen nuorille, jotka olivat asuneet kaiken ikänsä Kaliforniassa tai Amerikassa. Hen oli yrittänyt hakea töitä eräästä kaupasta, mutta hänet oli käännytetty melko nopeasti takaisin. Se sai Henrietten suhtautumaan työn hakemiseen hieman negatiivisesti, mutta tyttö ei antanut helposti periksi.

Hen ei ollut edes aavistellut, että juoma, jonka Hayley hetki sitten osti, voisi tehdä niin, kuin se nyt teki. Brunette otti vaistomaisesti nopean askeleen taaemmas, kun pullo purskautti juomansa punapään naamalle. Nörtin kasvoille kohosi lievä hämmennys, kun tyttö katseli toisen märkiä kasvoja ja alkoi nopeasti kaivaa ruskeasta laukustaan nenäliinoja, jotka onneksi löytyivät nopeasti käsiin.
Sanaakaan sanomatta Henriette ojensi toiselle nenäliinapakettia ja toivoi, ettei Hayley olisi kovin kiivastunut tämän episodin jälkeen, vaikka se ei olisi kovin suuri yllätys tässä tilanteessa.