American Pie

# Aloitin nyt toisen pelin hahmollani. Kaikki cheerleaderit mukaan vain (: #

Ruokalaan tuli koko ajan enemmän oppilaita syömään. Kouluruoka maistui vain harvoille ja moni jättikin ruuan ottomatta. He istuvat vain pitkistyneinä ruokalassa odottaen, että kellot huutaisivat tauolle. Jotkut menisivät kiireessä sauhuttelemaan nurkan taakse, kun jotkut taas jäisivät sisälle juttelemaan ja kikattelemaan.

Farah oli juuri istuutunut yhteen cheerleadereiden pöytään kolun ruokasalissa. Hän odotti, että joku cheerleaderkaveri istuutuisi häntä vastapäätä. Farah katsoi tarjotinta, eikä oikein ollut innokas syömään tuota oksettavaa näkyä, mikä lautasella oli. Hän vain odoytti ja odotti, että joku kaveri tulisi pöytään. Häntä ihmetytti myös se, miksei cheerleadereita näkynyt ruokalassa. Kumminkin hän päätti vielä jäädä odottamaan jos joku cheerleaderkaveri tulisi hänen luoksensa.

//Lizbeth voisi tulla mukaan~ :'D//

Ihanaa! Vihdoin ja viimein päästäisiin syömään pitkän, tylsän oppitunnin jälkeen. Brunette käveli tyylikkäänä koulunkäytävällä mustien, kalliiden korkokenkien kajahdellessa, joka täytti koko käytävän. Monet kääntyivät katsomaan tyttöä ja eivät muuta voineet todeta, kuin että Lizbeth Rodriguez oli saapunut keskuuteemme. Tytöllä oli olallaan kallis Chanelin laukku, jonka näkeminen sai eläinaktivistit näkemään punaista. Yläosa oli sangen rohkea valinta, sillä harmaan mekon yläosa paljasti osaksi cheerleaderin mustapitsiset rintaliivit. Mutta sehän vain oli neidin normaali tapa pukeutua kouluun. Ei siitä mitään suurempaa numeroa tarvinnut järjestää, vai mitä?
Tummanruskeat, tuuheat hiukset liehahtelivat neidin kävellessä kohti ruokalaa ja harmaat silmät suorastaan säihkyivät nähdessään ruokalan ovet. Jälleen hän pääsisi esittäytymään noille ala-arvoisemmille surkimuksille ja ihastuttamaan hurmaavalla läsnäolollaan.
Hurmaavalla? Niinpä niin.

Lizbeth avasi ruokalan ovet ja asteli sisään ruokalaan. Hänen sisääntulonsa oli suorastaan menestys! Melkein kaikkien katseet seurasivat, kuinka tuo brunette käveli ottamaan tarjottimelleen yhden omenan ja lasillisen vettä.
Jo vanhana tottumuksena Lizbeth käveli automaattisesti cheerleadereiden pöydän luokse, kun huomasi jonkun, vieraan, istuvan pöydän ääress'. Hän seisahtui niille sijoilleen ja jäi katsomaan arvioivasti toista kylmän harmailla silmillään.
"Luusereiden pöytä on tuolla ruokalan toisessa päässä", sanottiin epäystävällisesti. Oliko taas joku eksynyt istumaan cheerleadereiden pöytään sillä verukkeella, ettei ruokalassa muka ollut riittänyt tila? Aivan hyvin nuo surkimuset pystyivät ahtautumaan muiden kaltaistensa pöytiin. Kyllähän aina nyt yksi ylimääräinen täpötäyteen pöytään mahtuisi.
Kun tyttö sitten tarkasteli paremmin toista, takaa päin, alkoivat hänen aivonsa raksuttaa kiivaaseen tahtiin. Jos tuo todella oli luuseri, niin miksi sitten tytön pukeutumistyyli oli aivan toista luokkaa?

# Mulla olisi idea. Jos nämä aloittaisiva tutustumisen pienellä kissatappelulla (johon voisi sisältyä myös dramaattisempaa), mutta ajan myötä näistä tulisi kaverit? Aloitin nyt tällä juonella jos ei haittaa (: #

"Anteeksi mitä" - Farah totesi. Hän katsoi tuota ylimielistä tytönhupakkoa ja tunsi vihaa häntä kohtaan. Mutta miksi? Farahin kohdalla ei ole normaalia tuntea noin suurta vihaa, vaikka sanoisikin vain jotain pientä. Farah nousi tuoliltansa ylös. "Minäkö luuseri? Älä naurata hiton hupakko. Sinäkö täällä nykyään määräilet cheerleadereita luusereiden pöytään?" - Farah sanoi äänekkäämmin, herättäen huomiota ruokalassa. "Jos sinä olet jotain sanomaan minulle, niin kuule..." - Farh sanoi jo miltei huutamalla,

# Menee ehkä hiukn turhan nopeasti/epärealistesisti, mutta olisi kiva saada jännitystä (: #

//Juu käy mulle oikein hyvin :''D

"Hupakko?!" kivahti Lizbeth. Olipa töykeää! Ei hän voinut sille mitään, ettei ollut aluksi tunnistanut toista cheereladeriksi. Hädin tuskin hän edes oli koskaan tavannut tuota tyttöä! Oliko hän kenties uusi? Vai oliko tuo vain niin huomaamaton persoona, ettei hänen korkeutensa ollut huomannut tuota? Ei, ei hän niin sokea voinut olla.
Mutta toisen haukkuminen oli ollut loukkaavaa! Ei olisi sentään noin paljon tarvinnut kilahtaa.
"Kuules nyt! Ei kannata alkaa urppimaan mulle! Mulla on paljon vaikutusvaltaisia ystäviä, ja mä pystyn aivan hyvin suistamaan sut "vallasta" jos mä vaan niin haluan." uhattiin vihan tukahdetulla äänellä etusormea heristäen varoittavasti.