can I sit here ?

// Juuti ja Nicky tänne .3 <3//

"nyt tekis mieli kavhia.." Poika mumisi ajatuksensa ääneen ja katseli ympärilleen. "Dusty's... Dusty's..." Hiroya etsi kahvilaa katseellaan. Pojalla oli hyppytunti ja mielellään hän lähti aina hyppytunneiksi kaupungille. Pian kahvilan kyltti osui pojan, nyt turkoosin-sinisiin silmiin. Hiroya tykkäsi kovasti värillisistä piilareista, turkoosin-siniset oli yhdet ehdottomat lempparit. Poika astui sisään kahvilaan ja käveli tiskille. "iso kahvi, kermalla." Hiro pyysi ja saikin pian kahvinsa. Hiroya asteli ikkunan vieressä olevaan neljän hengen pöydän ääreen ja siemaisi hitaasti kahviaan. Poika avasi tumman harmaan farkkutakkinsa ja pisti sen viereiselle tuolilleen, samoin kuin laukkunsa. Hiroyalla oli tällä kertaa joka lävistyksessä koru, kaulassa roikkui lisäksi pari kaulakorua ja sormessa komeili sormus. Päällään hänellä oli sini-musta raidalliset farkut, valkoinen t-paita jossa oli kaikenlaisia kuvioita ja tekstiä sekä musta liivi. Kaksi niittivyötä roikkui lantiolla, käsissä mustat, tavallista pidemmät hanskat, joista oli leikättu sormenpäät pois.
Hiroya hymyili pienesti ja hörppäsi kahvia. Ihanan lämmintä ja kermaista.. Tälläistä kahvin piti aina ollakkin. Poika katseli ympärilleen ja katsoi hetken kun joku asiakas söi jonkin sortin leivosta. Muffinssi, päällä vaaleanpunaista, ilmeisesti mansikanmakuista kermavaahtoa ja mansikka. Hiroya ei pitänyt kovin mistään herkuista, mutta mansikoista hän piti. Ja tuo leivos näytti muutenkin herkulliselta. Blondi kävi ostamassa yhden tuollaisen leivoksen, istui takaisin paikalleen ja söi aluksi mansikan päältä. Poika piti mansikoista. Hiroya haukkasi leivoksesta ja se oli yllättävän hyvää, vaikka varsin makea se oli. Ehkä tämän hän voisikin syödä. Poika nuolaisi huuliltaan kermavaahtoa ja otti sitten laukustaan iPodinsa ja pisti kuulokkeet korviinsa ja avasi iPodin. Espanjalaista musiikkia.

Hyppytunnin aiheuttamana, oli liikkeelle lähtenyt myös viimeistä vuottaan viettävä neito. Nicky. Tyttö harpoi reippain askelin vilkkaassa liikenteessä kädet upotettuina harmaan hupparin taskuihin, huppari oli auki ja sen alta näkyi valkea pitkähiainen jonka päälle oli laitettu vihreä toppi. Jaloissaan tytöllä oli tummat pillifarkut ja tennarit vihreillä nauhoilla. Tyttö piteli vasemmassa kädessään iPhonea jonka volumea juuri käänsi pienemmälle, jotta kuulisi päälle ajavat autot hipsutellessaan tien yli kohti tuttua kahvilaa. Nick lauleskeli tuttua kappaletta hiljaa ääneen ja saavuttuaan kahvilan oven eteen käänsi volumen melkein olemattomalle ja astui sisään. Paikka tuntui todella kotoisalta ja läheiseltä kun tuo oli kolmen vuoden aikana tottunut käydä juomassa siellä pienet kahvit aina hyppytunnin iskiessä, tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta. Kahvilassa ei näyttänyt olevan tungosta ja vain yksi ainoa persoona iski Nickyn silmiin erityisesti, neljän hengen pöydässä istuva noin hänen ikäisensä poika, jonka Nikcy vannoi olleensa joskus nähneen koulunkin tienoilla, muttei vain enää muistanut milloin ja missä. Nick ei kuitenkaan tavannut jäädä kyyläilemään muita, ainakaan siihen oven suuhun ja hipsutteli sitten sievästi hymyillen kohti tiskiä, hän jo tiesi, mitä ottaisi. Caffe lattea teki kovasti neidon mieli juuri tänään. Tyttö sai hyvin nopeasti tilauksensa ja maksettuaan ja puhuteltuaan hetken aikaa tuttua myyjää, tuo kääntyi ympäri ja katseli itselleen sopivaa paikkaa. Ikkunapaikat näyttivät olevan täynnä, mikä oli Nickystä sinänsä harmi koska itse viihtyi parhaiten siellä, missä näki ulos. Jälleen hänen katseensa liukui tuohon hyvin tutun oloiseen poikaan neljän hengen pöydässä, ja mikä sopivinta, se oli ikkuna paikka. Hymy nousi viehättävämmin neidon huulille tuon askeltaessa tasaisesti pöytien joukosta kohti poikaa, eikä aikaakaan kun tuo seistä nökötti sievästi pöydän vierustalla.
"Hei.. saisinko istua tähän ?" tuo kysyi heleällä ja ystävällisellä äänellä vilkaisten merkitsevästi paikkaa Hiroyan edessä, ikkunan vierellä. Sitten hän siirsi vihreät silmänsä takaisin toiseen ja jatkoi sievästi hymyilemistä, toinen oli ulkonäöltään melkoisen söötti ja turkoosit piilarit vain paransivat sitä entisestään.

Hiroya katseli ulos, kaikkia niitä autoja ja ihmisiä. Niin erilaisia ihmisiä.. lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia.. laihoja, tukevia.. tummia, vaaleita.. lyhyitä, pitkiä.. maailma oli täynnä erilaisia ihmisiä. Hän joi hiukan kahviaan ja haukkasi leivosta. iPodiosta alkoi soimaan rauhallista, hiljaista musiikkia. Se alkoi vähintäänkin haukotuttaa ja Hiroya haukottelikin kerran. Hän havahtui kun joku astui sisään ja kääntyi katsomaan ovelle. Niin tutun näköinen tyttö. Ya tiesi että oli joskus nähnyt tuon. Koulussa kenties ? Ainakin Hiro muisteli että oli nähnyt tuon neitosen useammankin kerran. Poika katsoi taas ulos ja söi leivoksensa loppuun, paperin nakkasi vieressä olevaan roskikseen. Poika huokaisi kerran ja hörppäsi taas lämmintä kahviaan. Lämmitti myös mukavasti sormia kun piti mukia käsissään.. Blondi jäi taas tuijottamaan ihmisiä. Yksikin poika tuijotti hetken aikaa lelukaupan ikkunasta sisään, huusi jotain äidilleen ja pojan äiti tuli katsomaan. Hetken kaksikko jutteli, kunnes he astuivat sisälle lelu kauppaan..
Hiroya havahtui taas kun kuuli kysymyksen, joka esitettiin aivan hänen lähellään, ilmeisesti hänelle.. Poika laski oikeanpuoleisen kuulokkeen korvastaan ja kääntyi katsomaan tuota samaa tyttöä, jonka näki astuvan hetki sitten kahvilaan. "Totta kai." poika hymyili toiselle. Toisella oli todella kauniit silmät.. Hiroya kävi toisen katseellaan kokonaan läpi. "käytkö Aston High Rebornia? näytät niin tutulle ja luulisin että olen nähnyt sinut siellä." poika sitten kysyi ja hymyili hörpäten kahviaan. "tai sitten on olemassa aivan sinun näköisesi neitokainen." Blondi naurahti

Nickyn ei onnekseen tarvinnut kauaa odotella vastausta, pojan suusta nousi nimittäin pian myöntävä vastaus ja blondi neitokanen istui hakemalleen paikalle. Tuo kiitti toista hymyillen mahdollisimman viehättävintä hymyään ja piti katseensa Hirossa istuessaan pehmeälle penkille ikkunan viereen. Tuo laski juomansa pöydälle ja laukkunsa olkapäältään toiselle viereiselle tuolilleen. Hiro kysyi jotain.
"kyllä vain... Astoniapa hyvinkin" Nick hymyili ja nosti katseensa kohti toisen turkoosin värisiä silmiä, ne olivat kauniin muotoiset ja pojasta näki heti ettei tuo ollut kotoisin san diegosta. ainakaan syntyjään. Ennen kuin Nicky aloitti varsinaisen esittäytymisen tuo kaivoi laukustaan pari paksua pompulaa ja sipaisi ne nopeasti hiuksiinsa niin että laittoi hiukset kahdelle pompulalle aivan melkein hiuksien latvoista ja toi ne olkapäidensä yli kasvojen vierelle.
"Olen Nicky Warren.." tuo esittäytyi sitten hymyillen ja nosti kyynerpäänsä rennosti pöydälle, tajuten sitten alitajunnassaan hiljaa kuuluvan muusikin ja kaivoi pian vaalean iPhonen taskustaan ja sammutti sen kokonaan ennen kuin tunki sen sitten sinne takaisin ja otti kuulokkeet pois korviltaan. Hän odotteli kärsivällisesti toisen vastausta, koska tietenkin oletti että toinen tiesi hyvät tavat ja että hyviin tapoihin kuului esitellä itensä. Tyttö nosti kahvi kupin huulilleen, juoden pikkutilkan caffe lattea ja antaen katseensa harhautua jonnekkin ulos nojaillessaan toiseen käteensä. Ulkona oli paljon liikettä, kuten san diegossa tuntui olevan aina, mutta mikään ei sopinut paremmin Nickylle kuin elämä jossa oli paljon muita ihmisiä ympärillä, maalla eläminen yksinään jossain keskellä peltoa, olisi ollut tuolle neidolle varmaan mahdottomuus, ainakin ilman että hänestä olisi tullut siellä hullu.

Hiroya nyökkäsi toiselle. Poika olikin arvellut että oli hännyt toisen astonissa aina välillä. Blondi katseli kun toinen laittoi hiuksiaan kiinni. Nickyllä tosiaan oli pitkät hiukset. Hiro naurahti sisäisesti ja hymyili. Sitten toinen esittäytyi. "Hiroya Deguchi." poika hymyili. "hauska tavata." hän sitten sanoi ja hörppäsi kahviaan. Poika nappasi oman iPodinsa ja sammutti sen, kierien kuulokkeet iPodin ympärille ja viskaten laukkuunsa. Hiroya huomioi heti että Nicky ei näyttänyt köyhältä. Ei todellakaan. Itse asiassa, toinen vaikutti varsin varakkaalta. Ilmeisesti rikas perhe ? Hiro ei vaivannut päätään enempää sillä. Poika vilkaisi ympärilleen kahvilassa. Yksi pariskunta lähti sieltä juuri. Joitan Astonin oppilaita istuskeli hiukan kauempana. Ilmeisesti nörttejä, kaikilla nenä kirjassa kiinni. Hiroa huvitti ja hän naurahti pienesti. Toisessa kulmassa oli taas joitan oppilaita. Mustat hiukset toisen silmän päällä, haavoja, viiltelyjälkiä käsissä.. Emoja selvästi. Pari sceneäkin taisi olla porukassa. Hiro huokaisi. Miten samassa koulussa saattoikin olla niin erilaisia oppilaita.. Pian Hiro ei jaksanut sitäkään miettiä ja hän katseli vain ulos. Nätti maisema.
"Oletko syntyjäsi San Diegosta?" poika päätti kysyä ja katsoi taas Nickyä. Hiroya ei voinut muuta ajatella kuin sitä että toinen oli todella kaunis.

// miks en osaa ? ./ nolottaa D; //

Hiroya.. nimi oli Nickylle aivan uusi ja outo ja tuo vain tyytyi kevyesti kohauttamaan olkia, nimi kuullosti sopivalta toiselle, koska tuo oli ilmeisesti jostain aasiasta päin kotoisin.
"ilo on minun puolellani" Nicky totesi keveästi ja pyöritteli hetken aikaa lusikkaa kahvikupissaan nojaten yhä käteensä ja katsellen nyt taas toista tutkivalla katseellaan. Hymy ei suostunut valumaan neidon ksvoilta alas tuon katsellessa nuorukaista edessään. Hän unohtui vain tuijottamaan toista kunnes toinen avasi suunsa ja kysyi jotain.
"Ei, en minä ole, mutta pikkuveljeni kyllä. Olen syntynyt New Yorkiin, mutta vuotta nuoremman siskoni jälkeen muutimme San Diegoon.." Nico sivisti Hiroa hymyillen ja laski sitten katseensa taas kohti kuppiaan hörpäten siitä taas hiukan.
"entä itse ?" tuo kysyi saatuaan nielaistua kulauksen alas kurkustaan. Hän paranteli pompuloita hiuksissaan ja katsoi toista nojaten jälleen käteensä.
"et näytä olevan kyllä edes koko maasta.. sukua jossain aasiassa ?" Tyttö ehdotti katsoen Hiron kasvoja, tutkien niiden muotoa jokaista sileää kaarretta, poskipäitä huulia, toisen iho näytti täydelliseltä ja pehmeältä, siihen olisi varmaan voinut hukkua. Iho näytti silkin pehmeältä.. kaunista. Blondi oli unohtunut sivelemään omaa poskeaan ja kohta tuo havahtui mietteistään, eikai Hiro ollut jo kerennyt vastata, jos oli niin vastaus oli mennyt ihan sivu suun eikä Nick varmana kehtaisi kysyä samaa kysymystä uudestaan. Hän hymyili toiselle lempeästi ja odotti, josko vastaus olisi vielä tulossa päin.

Hiro nyökkäsi Nickyn vastaukselle. Toisella siis oli sisko ja veli.. "ei, en syntynyt San Diegossa. Enkä kyllä aasiassakaan. Itse asiassa olen Japanista. Vanhempani erosivat ja muutin äitini mukana tänne San Diegoon." Poika kertoi. Poika naurahti toiselle, tuo oli todella suloinen.
Poika hörppäsi taas pari kertaa kahvistaan ja huomasi että se oli jo aika lopussa. Poika huokaisi hiljaa ja vilkaisi kelloa. Vielä ei ollut mikään kiire. Tunti alkaisi noin puolentunnin kuluttua. "mitä sulla on seuraavaksi?" Blondi päätti kysäistä toiselta. "mulla on matikkaa." poika huokaisi tylsistyneesti. "ei lempiaineita." hän virnisti. Hiroya hiljeni taas jotta kuulisi toisen vastauksen. Mutta hänen oli vaikea olla hiljaa, joten hän puhui taas. "Minkä ikäisiä sisaruksesi ovat?" hän kysyi ja tunsi hiukan punastuvansa. 'miksi puhun niin paljon... Hiroya ole jo hiljaa..' hän ajatteli ja pörrötti hiukan hiuksiaan. Blondi siirsi katseensa taas ulos. Ihan kuin siellä jotain mielenkiintoista olisikin ollut. Hiroya olisi halunnut tuijottaa Nickyä, tuon kauniita kasvoja ja silmiä. Muttei poika kehdannut. Hän joi kahvinsa loppuun ja mietti hakisiko lisää. Tosin liika kahvin juonti tuskin tekisi hyvää..

// lyhyttä D; sry. .< //

Nick oli tyytyväinen kun toinen ei ollut kerennyt vielä vastata ja tuo antoi katseensa taas lukittua hetkeksi aikaa Hiron silmiin. Japanista, niin, maa joka oli täynnä valmiiksi kauniita ihmisiä. Häntä alkoi kamalasti hymyilyttää ajatus ja hento hymy kaareutui entistä loistavampana toisen kauniille kasvoille, toisen katsellessa Hiron kasvon piirteitä ja hiuksia, miten hyvin ne oli laitettu, jokaista korua ja härpäkettä joka oli asteltu omalle paikalleen kertomaan jotain tuosta pojasta. Mielenkiintoista, todellakin. Nicky oli utelias tutkimaan tuota poikaa lähempää, mutta tietenkään ylempiklikkinen ei halunnut käydä liian tuttavalliseksi, ei näin nopeasti, ei vielä. Hän huomasi Hiron silmien käyvän kellossa, vielä oli aikaa, älä siitä huolehdi, Nick ajatteli ja viipyi toisen kasvoissa pyöritellen nyt jo tyhjää kuppia edessään.
"taitaa olla terveystietoa" Nick naurahti ja laski katseensa sitten kohti kuppiaan.
"aika turha aine minusta.. ihan hyvä että se tuli vasta näin viimeisellä luokka asteella" neito totesi, sillä terveystieto oli melkoisen turhaa jauhettavaksi kolmeksi vuodeksi. Kaikki oli jotenkin niin päivän selvää, mielipiteillä leikkimistä. Toinen oli nyt vaihtanut jo aihetta, Nickystä toinen oli mukavan puhelias eikä tuon seurassa ainakaan kyllästynyt, hiro oli ehkä turhan utelias, olisi voitu puhua enemmän joistain muustakin kuin Nickystä itsestä, mutta toisaalta Nick sai sellaisen tunteen että Hiro oli kiinnostunut ja taisi hieman pitää Nicosta ja siksi kyseli, vaikka tyttö kyllä saattoi nyt hieman heittää arviotaan yläkanttiin ja jos tuo olisi laukonut mietteitään ääneen, olisi neito varmasti kuullostanut itsekkäältä.
"vanhempi on seitsemäntoista, melkein tasan vuoden minua nuorempi, pari päivää menee alle, ja nuorempi kuuden. veljeni on ihana vilperi vielä, meidän perheen pelastaja..." Nick huomasi kertoneensa nyt vähän turhan paljon, ehkä hän oli lipsauttanut tahallaan liikaa, odotti toisen kysyvän vielä jotain, puhuvan. Nick unohtui katsomaan jälleen Hiron silmiä.
"entä herran oma perhe ? minkälaista teillä on ?" tuo kysyi sitten, uskoen olevansa nyt tasapainossa toisen kanssa kysyessään vastakysymyksiä. Nojaten yhä rentona käteensä, hieman enemmän kohti toista.

Hiro hymyili toiselle ja vilkaisi kelloa. Aikaa oli vielä. Hän katsoi toisen kauniita kasvoja, silmiä, nenää, huulia, poskia.. Kaikeka toisen kasvoissa. "sinulla on kauniit piirteet." poika lausahti tosin japaniksi. Hän ei voinut lakata tuijottamasta ja hymyilemästä. "öh.. anteeksi. unohdan aina ettei kaikki osaa japania." hän sitten naurahti ja pörrötti hiuksiaan. "äidin kanssa usein puhutaan japania. Ei haluta menettää japanin kielen taitoa kuitenkaan." blondi kertoi hymyillen.
"niin.. terveystieto. Aika turha. Puhutaan vain kaiken maan sairauksista ja näin.." hän huokaisi. "minun perheeni?" hän sitten naurahti. "no. Vanhemmat erosivat kun olin kolme. Muutin äitini mukana tänne ja minun oli määrä palata takaisin Japaniin isäni luokse.. Kuitenkin.." Poika hiljentyi hetkeksi, ei ollut mukava puhua siitä.
".. Kuitenkin juuri ennen matkapäivää japanin sairaalasta soitettiin. Isäni oli kuollut." poika kertoi. "jäin sitten San Diegoon. Äitini, isäpuoleni ja siskopuoleni kanssa. Isäpuoleni vihaa minua, siksi koitan etsiä itselleni jonkun kämpän." Blondi kertoi ja pyyhkäisi silmiään.

Ei hän itkemään ollut meinannut alkaa.. vai oliko. Ei ollut hauskaa puhua isä vainajasta, mutta ei hän halunnut olle töykeäkään ja jättää kertomatta. Toisalta häntä pelotti että hän pelästyttäisi Nickyn kertomallaan. Mutta hän uskoi ettei toinen niin pelkuri olisi. "sellaista minun elämästäni." poika huokaisi ja haroi hetken hiuksiaan ja vilkaisi kelloa. Enää ei olisi aikaa. Poika tajusi pian että hän joutuisi ihan kohta lähtemään. Eikä hän ehkä enää saisi puhua toisen kanssa. "ööh.. Nicky. Tämä tule.. tuota.. äkkiä..?" poika änkytti hiukan ja katsoi käsiään. Sutten blondi nosti katseensa toisen kauniisiin silmiin. "Mutta. Lähtisitkö kanssani joku päivä syömään? Voitaisi vaikka mennä japanilaiseen, opettaisin sinua syömään puikoilla ja.. näin." poika punehtui aavsituksen ja hymyili lempeästi. Kumpa se onnistuisi..

Nicky katseli toisen kasvoja hymyillen lempeää hymyään. Toisesta ei vain voinut irrottaa katsettaan. Neito hämmentyi toisen sanoessa jotain japaniksi, eihän neito kuitenkaan mikään kävelevä sanakirja ollut eikä tajunnut mitä toinen sanoi, mutta pyyhki nopeasti hämmentyneen ilmeen pois kasvoiltaan ja hiljentyi kuuntelemaan sitten toisen tarinaa elämästään. Ei blondi lainkaan säikähtänyt toisen mustaakin menneisyyttä, enemmänkin hänen sisältään nousi huolehtivaisuus ja sääli, mitä toinen olikaan saanut kestää, ei se ollut oikein, ei ollenkaan. Eihän vihreäsilmäisen omakaan menneisyys ollut pelkillä ruusuilla tanssimista, mutta oli toisella silti paljon raskaampi taakka selällään kuin blondilla oli koskaan ollut.
"otan osaa... " tyttö kuiskasi ja katsoi toista pahoittelevasti silmiin, minkähän väriset silmät pojalla oikeasti oli. Nicky oli utelias tietämään paljon muutakin toisesta, tuo kuunteli hymyillen toisen sönköttämistä ja vilkaisi nopeasti kohti kelloa, hyppytunti alkoi olla loppumaan päin ja kohta tulisi kiire livistää takaisin kouluun ennen kuin tulisi turhia myöhästymisiä. Nick palasi takaisin maan pinnalle toisen esittäessä todella hassun kysymyksen, todella nopeassa ajassa.
".. ai minäkö ? treffeillekkö sinä pyydät" neito naurahti, ei lainkaan ivallisesti vaan enemmänkin iloisesti, vaikka koitti senkin peittää mahdollisimman taitavasti.

Blondi rauhoittui jälleen pöydän ääreen ja lakkasi vilkuilemasta kelloa, härnäsi toista viivyttämällä vastaustaan joka oli kuitenkin iskostunut jo neidon takaraivoon. Ja kellon tikittäessä uhkaavasti kohti hyppytunnin viime sekuntteja Blondi nousi ylös ja käveli Hiron puolelle pöytää. Tuo vilkaisi nopeasti ympärilleen kunnes laskeutui painamaan nopean suukon japanilaisen poskelle ja kuiskutti sitten nopeasti tuon korvaan.
"tottakai minä olen tulossa, kiitos kutsusta söpöliini" tuo hymyili ja nousi sitten seisomaan suorassa, nappasi laukkunsa ja katsoi viimeisen kerran sen hyppytunnin aikana poikaa silmiin. Toinen oli punastunut, ja se sai Nickyn tuntemaan itsensä imarrelluksi, toinen oli hassu. Tuo muodosti huulillaan vielä sanat ' kohta tulee kiire, heippa ' hymyili vielä hetken ja lähti sitten astelemaan nopeasti kohti ulko ovea saapuen pian viileään ulkoilmaan. Teki mieli hihkua ja kiljua, mutta Nick tyytyi vain hymyilemään leveästi ja tunki iPhonen kuulokkeet korviinsa ja väänsi musiikin takaisin täysille.

// hihiii : 3 kiitti ja nähdään taas kohta >3 *hali*