The Devil Wears Prada

Ambrosia astui ulos BMWnsä kuljettajanpaikalta perinteiseen diivatyyliin. Mustien, turkisreunaisten mokkasaappaiden kymmensenttiset korot kopisivat asfalttiin kun tyttö harppoi pihan poikki hengitys huuruten. Ilma oli muutaman asteen pakkasen puolella, niinpä Ambrosia oli kietoutunut mustaan trenssiin joka sopi täydellisesti yhteen hänen saappaidensa kanssa. Takin alla hänellä oli korkeakauluksinen valkoinen neule, alaosana toimi kevyt, kerrostettu musta hame.

Pelkällä vilkaisulla Ambrosia hääti pohjasakan pennut nojatuoleista ja tarkkaili Ray-Banin aurinkolasiensa lävitse aulan ihmisiä. Samassa hänen katseensa osui johonkuhun, ja närkästyneenä tyttö nosti aurinkolasinsa niin, että ne pitivät mustat, kiiltävät kiharat poissa silmiltä. Tytön katse oli raivosta musta: oliko tuolla tytöllä hänen kenkänsä? Hänen kenkänsä? Eikö ihmisten röyhkeydellä ollut mitään rajaa?

// Unskua diivoineen siis odottelen. Anteeksi lyhyys.

Trix korjaili kauniisti korkkiruuville laitettuja hiuksiaan taskupeilinsä avulla ja vähän väliä nauroi kylmästi vierellään seisovien ystäviensä juoruille ja nauruille. Tyttö siirtyi hiuksistaan silmämeikkeihinsä ja viimeiseksi huuliinsa, joihin oli kyllä tuhlattu kiiltoa ihan tarpeeksi, kaikki oli täydellisesti, niinkuin aina. Trixin asusteina olivat kaksi toppia päälleikkäin, musta sekä valkoinen, ja housuina olivat legginsit, ja musta toppi oli vedetty yli kriittisten alueiden, vaikka legginsit olivatkin 'metallin'mustat eikä niistä näkynyt läpi. Trixillä oli jalassaan, kappas vain, koroilla varustetut saappaat. Vaikka ulkona oli kylmä, täällä sisällä oli lämmin ja Trix oli jättänyt talvivarustuksensa kaappiinsa, ja jos hän sen nyt avaisi, tavarat ryöppyäisivät tytön syliin, joten Trix oli ne sinne päättänyt jättääkkin loppupäiväksi.
Trix tunki taskupeilin pieneen laukkuunsa ja oli aikeissa liittyä juorukerhoon ystviensä kanssa, kunnes katseensa tavoitti tuon tummatukkaisen tytön, joka katsoi häntä hyvin närkästyneesti, hieman jopa raivoissaan. Trix tuijotti takaisin ilmeellä " mitä helvettiä tuijotat? " kunnes tajusi katsoa toista päästä varpaisiin, mitä he******? Trixin kengät? Mitä tällainen pelleily oli, tyttö luuli ostaneensa pari päivää sitten aivan ainutlaatuisen hinnakkaat kengät joita muut eivät ostaisi, ja sitten tämä?

Trix tuijotti toista yhtä äkäisesti takaisin, eikä tajunnut ystäväporukkansa kaikonneen seuraamaan jotain jätkäporukkaa. Hän vain toljotti toista tyttöä. Lähellä olevat, niin sanotusti alempiarvoiset jotka olivat tajunneet tapahtuneen, alkoivat joko harppoa kauemmas, tai tulivat uteliaisuudesta lähemmäs, mitäköhän tässäkin nyt oikein kävisi? Trix vaihtoi painonsa toiselle jalalleen ja asetti oikean kätensä vyötäisilleen kuin merkkinä: ala tulla tänne jos jotain on valittamista. Ilmeensäkin tyttö vaihtoi ilkeäksi, hän oli valmis ties minkälaiseen kissatappeluun, sillä toinen ei näyttänyt olevan periksiantava, eikä varsinkaan alempiarvoisempi kuin hän, mutta nuoremmalta tuo ainakin näytti.

Ambrosia näki toisen tytön huomaavan kenkäongelman, ja lukitsi katseensa tämän silmiin. Tyttö saattoi olla vanhempi, mutta Ambrosia vähät siitä välitti. Toisen laittaessa kätensä lanteilleen kuin merkiksi valmistautumisesta taisteluun tyttö nousi ja kohottautui koko satakuusikymmentäkuusisenttiseen pituuteensa, jota korot pidensivät vielä kymmenkunta senttimetriä. Mustat silmät kipinöivät, kun tyttö asteli toisen luo.
"Millä oikeudella olet varastanut kenkämuotini?"
Jokainen sana tihkui jäätä ja halveksuntaa, kun ne purkautuivat Ambrosian verenpunaisella huulikiillolla sivellyiltä huulilta. Tyttö oli vaarallinen vastustaja, sillä hänen tyyliään ei kyllä kopioinut kukaan.

"Ne sopivatkin minulle paljon paremmin", Ambrosia totesi vielä pelkästään vittuillakseen.
Katseellaan tyttö mittaili toista päästä varpaisiin, samalla tavalla kuin tuo oli äsken katsonut häntä. Tyttö näytti varakkaalta ja kermaan kuuluvalta, mutta koska Ambrosia ei häntä yhtään alempiarvoisempi ollut, hän katsoi tuota haastavasti. Ambrosia Sheenhän ei kumartanut ketään.

Ambrosia näki toisen tytön huomaavan kenkäongelman, ja lukitsi katseensa tämän silmiin. Tyttö saattoi olla vanhempi, mutta Ambrosia vähät siitä välitti. Toisen laittaessa kätensä lanteilleen kuin merkiksi valmistautumisesta taisteluun tyttö nousi ja kohottautui koko satakuusikymmentäkuusisenttiseen pituuteensa, jota korot pidensivät vielä kymmenkunta senttimetriä. Mustat silmät kipinöivät, kun tyttö asteli toisen luo.
"Millä oikeudella olet varastanut kenkämuotini?"
Jokainen sana tihkui jäätä ja halveksuntaa, kun ne purkautuivat Ambrosian verenpunaisella huulikiillolla sivellyiltä huulilta. Tyttö oli vaarallinen vastustaja, sillä hänen tyyliään ei kyllä kopioinut kukaan.

"Ne sopivatkin minulle paljon paremmin", Ambrosia totesi vielä pelkästään vittuillakseen.
Katseellaan tyttö mittaili toista päästä varpaisiin, samalla tavalla kuin tuo oli äsken katsonut häntä. Tyttö näytti varakkaalta ja kermaan kuuluvalta, mutta koska Ambrosia ei häntä yhtään alempiarvoisempi ollut, hän katsoi tuota haastavasti. Ambrosia Sheenhän ei kumartanut ketään.

Trixin suunpielet vääntyivät pelkästään hänelle tyypilliseen ilkeään virnistykseen, joka huokui sarkastista olemusta.
" Millä oikeudella sinä matkit minun tyyliäni, typykkä? " Trix sähähti takaisin ja katsoi toista suoraan silmiin, yhtä murhaavasti kuin toinen takaisin tuijotti häntä. Tyttö oli häntä muutamia senttejä lyhyempi, mutta samoissa mitoissa kuitenkin oltiin, suunnilleen. Trix tuijotti toista kuin roskaväkeä ja loi halveksuvia katseita yhä uudestaan ja uudestaan, kun samalla vilkuili toista päästä varpaisiin, uudelleen.

" Hyvä huomio, kaikki sopii minulle paremmin kuin sinunlaisellesi . " Trix ei voinut vastustaa kiusausta ja sähähti uudemman kerran lauseensa aikana ja teki diivamaisen eleen jos toisenkin. Trix ihan toisen ärsytykseksi vaihtoi painonsa puolta mahdollisimman kovaäänisesti kengillään kopauttaen lattiaan, samalla tyttö vaihtoi vasemman kätensä lantiolle.
" En edes tiedä miten kehtaat tulla väittämään, että minä kopioisin sinun kenkätyyliäsi! Ennemminkin sinä tässä se kopioija olet. " Trix katsoi toista kylmästi ja painotti 'minä' sanaa jäätävästi ja mahdollisimman ylimielisesti. Tytön jäämäisenvaaleansiniset silmät tuijottivat toista suoraan silmiin herpaantumatta, vaikka useita suita jo supatti heidan ympärillään, huomiota, sitä tässä oikeasti tarvittiinkin. Trixille ei olisi mikään ongelma aiheuttaa tästä asiasta hirveää draamaa keskellä koulun aulaa, kunnes opettaja tai joku oppilas tulisi väliin, mikä olisi hyvin, hyvin epätodennäköistä.

Toinen tyttö näköjään halusi draamaa. Draaman Ambrosia hänelle sitten antaisi. Hän olisi hemmetti sentään valmis vaikka kunnon kissatappeluun tyylitajunsa puolesta.
"Jaa sopisivat sinulle paremmin? Noihin kinttuihin?"
Tytön tarkoitus ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi. Ambrosia oli harjaantunut solvauksissa melkoisen hyväksi hyvän kirjallisen tajunsa kanssa, ja muutama tytön hyökkäyksen kohteeksi joutunut tiesi, ettei häntä kannattanut haastaa.

"Minä ostin nämä viikko sitten", tyttö sähähti kuin kissaeläin, "suoraan Italiasta."
Viimeistä sanaa korostamalla Ambrosia teki selväksi, että hän ei todellakaan ostanut kenkiään mistään halpamarketista. Sellainen ei tullut kysymykseenkään. Tytön huulet olivat aavistuksen raollaan ja hänen silmissään oli halveksuva katse. Toinen ei lakannut mittailemasta häntä, eikä se todellakaan laannuttanut Ambrosian kiehuvaa temperamenttia. Ympärille kokoontuneet oppilaat olivat ilmeisesti tajunneet, mitä oli tapahtumassa ja totta kai kermatyttöjen välinen mahdollinen kissatappelu kiinnosti. Ambrosia heilautti kätttään yhtä aikaa halveksuvalla ja erittäin diivailevalla tavalla ja katsoi toista melkein säälivästi.
"Ovatko nuo edes aidot?" tyttö sylkäisi.

" Älä puhu itseäsi pussiin, tyttö-hyvä, juuri sanoit että nehän sopivatkin minulle paremmin. " Beatrix sähähti pilkallisesti toiselle päin naamaan. Beatrix ei voinut pyyhkiä pilkallista hymyään pois huuliltaan kun katseli toisen uhmakkaisiin kasvoihin, mitä helvettiä toinen oikein luuli itsessään tullessaan puhuttelemaan neiti täydellisyyden-multihuipentumaa tuolla tavoin?

" Ja sinä ja sinun Italiasi, mistä muka voisin tietää että yrität huijata päin kauniita kasvojani? " Beatrix katsoi toista toinen kulma koholla, tyttö oli sitäpaitsi itsekkin hankkinut kenkänsä viikko sitten, muttei paljastanut sitä tummatukkaiselle tytölle. Beatrix ei voinut sietää toista, kun kävi nenälle hyppimään tuolla lailla, parikin väärin valittua lausetta niin Beatrix räjähtäisi toiselle päin naamaa, mutta ivallinen hymy pysyi tyynesti Trixin naamalla, peittäen hänen ylikiehuvan ärsytysrajansa.
" !! Kuules neiti hyvä! Minun kenkäni ovat aina aidot, aina uudet, aina niin uniikit, ettei sinun kaltaisella rääpäleellä pitäisi olla samanlaisia, hyvä että rahasi riittivät, vai loppuivatko ne heti kun sait kauniit kenkäsi? " Beatrix sylkäisi takaisin yhtä pahasti ja mulkaisi toista vielä perään niin jäätävästi että joku supersi jotain tytön katseesta yleisön joukosta.
" Ja mitä helvettiä te siinä toljotatte! Antaa heittää!! " Beatrix sähähti lisääntyneelle väkijoukolle, suoristaen selkänsä ja katsoi hyvin pahasti muutamaa ihmistä, jotka käänsivät katseensa hetimmiten pois ja siirtyivät kauemmas, tämän neidin ärsytys-rajaa _ei_ kannattanut ylittää kuin pakollisissa tilanteissa, ja tämä tilanne näytti tummatukkaiselle tytölle olevan se pakollinen tilanne.
Beatrix siirsi tämän jälkeen katseensa takaisin edessään seisovaan tyttöön, jota hän jäi tuijottamaan vaaleilla silmillään.
" Ja onko kukaan ikinä opettanut sinulle käytöstapoja, neiti et_niin_ihana?? " Beatrix sähähti ja nosti leukaansa ylväästi ylöspäin, hänellä olisi vastaus kaikkeen mitä tuo neiti vielä sylkäisisi suustaan.

"Minä olen löytänyt taskustanikin enemmän rahaa kuin mitä tarvitaan näihin kenkiin! Italiasta, kuten arvon neiti voi huomata."
Tyttö käänsi toisen vartta aavistuksen, niin että Tod'sin merkki ja teksti Made In Italy erottuivat. Eihän Ambrosia herranjestas sentään mikään köyhä ollut, niin että hänellä ei olisi rahaa ostaa kenkiä suoraan muotimaailman huipulta. Tytön ärsytyskynnys alkoi olla äärirajoilla, ja se oli aivan pienestä kiinni ettei hän sylkäissyt toisen kasvoille. Mutta jotain arvokkuutta hänelläkin sentään oli. Eikä hän todellakaan aikonut käydä toisen tytön päälle väkijoukon edessä.
"Nimenomaan, painukaa helvettiin koko sakki", hän myötäili aavistuksen verran toista.
Kahden ärsytetyn, lähes kissatappelun asteella olevan kermakuningattaren mulkaisut riittivät ilmeisesti karkottamaan uteliaimmatkin, sillä väkijoukko hajosi. Ambrosia kääntyi takaisin toisen puoleen.

"Minun käytöstavoillani on kuule hurmattu ihmisiä kaikilta mantereilta, mutta en usko että sinun vääristelevä ja valikoiva kuulosi on monenkaan mielestä niin herttainen! Minä olen Ambrosia Sheen, helvetti soikoon!"
Tyttö polkaisi kengällään maata ja tuijotti silmät salamoiden toista. Hän ei kuullut askeleita, ei ennen kuin naisopettaja lähettyvillä huudahti:
"Beatrix Dahlin ja Ambrosia Sheen! Mitä tämä on tarkoittavinaan?"