a devil without the horns, a rebel without the cause

+ aimee ja Brandon welcome to the detention <: ja otsikko on Killerin biisistä Naughty Boy +

Tyhjän luokkahuoneen perimmäisessä pulpetissa istui kynsiään viilaava, vaalea kaunotar. Neito istui jalat ristissä, tulenpunaiset MiuMiun korkokengät jaloissaan, katse tiiviisti keskittynyt huoliteltuihin kynsiin. Tyttö heilautti vaaleita, tarkkaan laitettuja hiuksiaan pois kasvoilta, nostaen ruskeiden silmien katseen hetkeksi mulkoilemaan opettajaa joka tarkasti joitakin papereita luokan edessä. Cherien teki mieli tunkea kynsiviilansa naisen kurkusta alas, tai tunkea poikittain sinne mihin aurinko ei paista. Eikä kyllä paistaisi vaikka tuo kävelisi ympäriinsä ilman housuja, diiva ajatteli tuhahtaen, näkihän sen jo että akka ei pitänyt mitään huolta hygieniastaan.

Cherie oli todella hiiltynyt tuohon kyseiseen naiseen, sillä harvemmin hän sai jälki-istuntoja koska hän yksinkertaisesti osasi olla todella hurmaava halutessaan ja kietoi opettajat pikkusormensa ympärille joko pelkällä vetovoimallaan tai rahalla. Mutta nyt tuo kyseinen ämmä oli nähnyt kuinka hän oli muutaman avustajan kanssa uittanut erään ekaluokkalaisen luuserin vessanpöntössä; noh, siitä Cher oli jo päästä pälkähästä suostuttelun ja kauniiden hymyjen avulla. Mutta sitten diiva keksi sytyttää tupakan heti naisen käännettyä selkänsä, jonka huomattuaan opettaja oli raivostunut ja huutanut hänelle sylki roiskuen. Cherie olisi muuten ottanut kaiken aivan rauhallisesti, mutta kun opettaja oli huutaessaan räkinyt saastaista kuolaansa hänen kauniille Chanelin paidalleen, ei tuo voinut sietää sitä.
Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että koulun kuningatar oli poltellut tupakkansa, puhaltanut savut raivosta kihisevän opettajan kasvoille, ja lopulta tumppasi kaunis hymy kasvoillaan savukkeen naisen kämmeneen.

Mitä muuta siitä olisi voinut seurata kuin jälki-istunto? Cherie oli tiennyt sen, sillä hän ei aikoisi lahjoa tuollaista merkkivaatteiden päälle sylkijää. Joten, rehtorin puhuttelun jälkeen ja torumisten sun muiden pakollisten, kärsimättömyyttään huokaileva vaaleakutrinen tyttö oli määrätty jälki-istuntoon viikon jokaiselle päivälle. Tosin, rehtoriaan hän oli saanut sen verran suostuteltua että viikonmittainen jälki-istunto oli kutistunut kahteen päivään. Helvetti, että hän oli hyvä.
Ensimmäinen tunti kidutuskammiota oli alkanut muutama minuutti sitten, ja hän oli välittömästi kaivanut manikyyrivälineensä esiin. Tosin, eipä hänen kynsissään mitään korjailemista tai laittamista ollutkaan sillä hän oli käynyt vasta edellispäivänä manikyyrissä. Mutta hän näyttelisi kilttiä tyttöä kunhan tuo akka katoaisi luokasta, kuten aina; kyseinen opettaja ei koskaan valvonut jälki-istuntoja loppuun vaan meni ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen varastoon muka hakemaan kirjoja mutta todellisuudessa akka vain duunasi vahtimestaria. Mikä tekopyhä paskiainen.

Kurittoman hiuspehkon omistava kolmosluokkalainen Brandon Moore asteli laiskasti käytävillä, etsiskellen luokkahuonetta, jossa hänen jälki-istuntonsa pidettäisiin. Opettaja ei ollut ilmeisesti pitänyt siitä, että hän oli keksinyt aktiviteettia puuduttavan tylsälle maantiedon tunnille, vaikka kyseisen aineen opettaja olikin yleisesti ottaen melko rento tapaus. Harmi vain, ettei tuon pinna ollut tällä kertaa kestänyt, vaikka hän oli vain käärinyt sätkää, poltellut sitä – vieläpä auki olevan ikkunan vieressä – ja tuonut esiin omia mielipiteitään tuulettamaan niiden etupenkin nörttien omia. Tosin maikka ei ollut ihastunut niihin ja viimeinen pisara oli tainnut olla se, kun hän oli nakannut aikansa kuluksi jotakin random-hemmoa tupakan natsalla huppuun, ja siihen oli palanut mukava reikä.

Brandon virnisteli itsekseen matkalla, vaikka vilkaisu kelloon kertoikin, että hän alkoi olla jo myöhässä. No jaa, ei sen niin väliä, kun itse maantiedon opettaja ei pitänyt jälki-istuntoa, vaan joku ikivanha tantta, joka tietysti rakasti keskimmäistä Mooren sisarusta sydämensä kyllyydestä… Toisin sanoen, sysäsi kaiken aina Brandonin syyksi, otti hänet jatkuvasti puhutteluihin vaikkei hän mitään mainittavaa olisi tehnytkään…. Ehkä jotain ihan pientä, mutta silti kimpaantunut täysin turhasta.

Tuo tunki laiskasti kätensä kuluneiden, vaaleiden farkkujen taskuihin. Rintakehää peitti turkoosi t-paita, joka myötäili varsin miellyttävän näköisesti jätkän rintakehää. Musta, kaiken kestänyt reppu roikkui tyhjän näköisenä tuon olkapäällä, jalassa mitkä muutkaan kuin jo harmaantuneet adidakset. Nuorukainen vei toisen kätensä pörröttämään ruskeita hiuksiaan, luoden epäilevän silmäyksen kenkiinsä – häntä oli alkanut viime aikoina huolettaa niiden kunto, pohjat olivat irtoamispisteessä. Pitäisi varmaan korvata vanhat uusilla, mutta hän ei ollut oikein saanut itseään raahattua kenkäkauppaan, olihan sitä elämässä nyt parempaakin tekemistä. Esimerkiksi istua ihanaisissa jälki-istunnoissa.

Nuorukainen astui sisään ovesta, virnistäen leveästi äkäisen näköiselle opettajalle, luoden silmäyksen luokkaan. Muuten tyhjä luokkahuone muuttui sekunnissa hieman innostavammaksi, kun Brandon bongasi perimmäisestä nurkasta jotakin perin hymyilyttävää – koulun lemmikkineitihän se siellä, itse koulun kuningatar Cherie Hayes! Miten piristävää. Jätkä asteli rennosti tytön vieressä olevan pulpetin luo, nakkasi reppunsa maahan ja työnsi pulpetin eteenpäin, istuen tuolille ja nostaen jalkansa rennosti kauempana olevan pulpetin kannelle. Kääntää siniharmaat silmänsä blondiin päin, jätkän kasvoille kohosi väistämättä virne, jossa oli pilkallisuuden sivumakua – ei tosin kovinkaan havaittavaa, vain jos nuorukaisen hyvin tunsi, sen saattoi juuri ja juuri erottaa.
"Katsos, itse Cherie Hayeshan se siinä", toteaa kevyen naurahduksen saattelemana.

// emh... se venähti. :3 Ja oisin voinu selittää vielä vaikka mitä....

+ hehe :''D sellasta sattuu joo, meinas itelläkin venyä ihan jumalattomasti tuo alotus XD ajattelin kuitenki säästää siuta tänään :'> +

Cherie oli viimein saanut viilaamisensa loppuun, heittäen viilan meikkipussiinsa ja meikkipussin Louis Vuittonin laukkuunsa. Sen sijaan hän keskittyi naputtelemaan perhanan kallista kosketusnäyttöistä kännykkäänsä, tekstaili kavereilleen ja haukkui jälki-istuntoa valvovaa opettajaa helvetin syvimpään koloon. Hän oli parhaillaan keskittynyt keksimään tarpeeksi hyvää sanaa kuvaamaan opettajan kamaluutta, kun hän kuuli oven avautuvan. Tosin niin kiinnostunut hän ei ollut, että olisi viitsinyt nostaa katsettaan sen verran että olisi nähnyt kuka tuli, keskeyttämällä viestin kirjoittamisen. Hän naputteli viestin loppuun, parahiksi huomatakseen että joku oli tullut ja istahtanut hänen viereensä. Cherie nosti aluksi katseensa opettajanpöydän luo, josta opettaja oli juuri noussut ja mutisi jotakin kirjoista.
"Kirjoja, vitut sä mitään kirjoja hae, aivoton lehmä", Cher mumisi, ja akan katseen napsahtaessa saman tien häneen.
"Anteeksi mitä, neiti Hayes? Haluatko todella sen viikon jälki-istunnon?" nainen kysyi kiukkuisesti, blondin hymyillessä herttaisesti, ja vihdoin opettaja poistui.

Oli kulunut hetki siitä kun viereen istahtanut poika oli tervehtinyt, tai no, avannut suunsa. Cherie soi viimein pojalle kunnian että hän katsoi tuota. Tytön katse kiinnittyi ensin välinpitämättömänä tuon silmiin, kulki ylävartalon (vau mitkä lihakset!) läpi ja päätyi viimein kenkiin. Kenkiin, jotka loivat prinsessan kasvoilla hieman inhoavan, pilkallisen ilmeen joka kuitenkin hävisi lyhyessä sekunnissa kun hän katsoi poikaa silmiin. Cherryn kasvoista ei voinut päätellä mitään, pitikö hän tuota minään vai ei. Mutta eipä hän ainakaan saanut samanlaista kohtausta kuin nörteistä tai muista luusereista.
"Katsos, joku random jätkä joka mun pitäis ilmeisesti tuntea tai sitten ei? Kukakohan sä mahdollisesti olet?", diiva sanoi hunajaisella äänellä, pieni hymynkare huulillaan joka ei kuitenkaan yltänyt silmiin jotka katsoivat poikaa intensiivisesti ilmeisesti tietämättä pitäisikö hänellä olla halveksuva katse vai sokerinen.

Kengistä ja arvottomista vaatteista päätellen poika ei ollut rikas, eli ei kermaan kuuluva, mutta kroppansa puolesta kundi olisi voinut kevyesti olla urheilija. Ja sitäpaitsi hän tunsi kaikki urheilijat, tosin ei uusimpia. Olisikohan uusi oppilas...? Nääh, tuskin, uudet oppilaat eivät joutuneet jälki-istuntoihin kovinkaan useasti. Suosimista, mitäpä muutakaan.
Ei tuo ainakaan ollut nörtti tai tavis, ei, liikaa lihaksia ja komeita kasvonpiirteitä. Sillä kieltämättä jätkä oli hyvännäköinen ja omisti herkullisen vartalon (joka olisi mainiosti sopinut hänen sängylleen), mutta jos tuo ei kuuluisi kermaan, ei hän myöntäisi ikipäivänä edes ajatellessaan tuollaista. Tosin, eipä hän myöntäisi muutenkaan ajatelleensa mitään tuollaista, koska ei hänen tarvinnut muiden ulkonäköä kehua koska hänessä itsessään oli niin paljon kauneutta kehuttavaksi.
Cherien kasvoilta ei onneksi näkynyt häivähdystäkään mistään mitä hän ajatteli, tyttö oli oppinut niin hyvin piilottamaan kaikki todelliset tunteensa ja osasi näytellä erinomaisesti aivan muuta kuin ajatteli. Hän oli huippuvalehtelija, ja niinhän sitä sanottiin että kokemus tekee mestarin? Niin oli käynyt tässäkin tapauksessa...

+ ah vois jatkaa loputtomiiiiin n___n cher on ihana♥ +

// niin on !
äh, tykkään Brandonista. :-----D Se on niin tyhmä.

Brandon katsoi kulmat koholla opettajaan, tiedettiinhän tuon kirjojen haut. Koulun ykköstyttö kiteytti hänen ajatuksensa täysin, eikä jätkä voinut olla naurahtamatta tuon sanoille. Osuit naulankantaan tyttö! Opettajalle nuori herra Moore soi lyhyen katseen ja ivallisen hymyn, tuon kipittäessä sitten ovesta ulos, minnekäs muualle kuin vahtimestarin luo. Brandon napautti kerran kevyesti pulpetin kantta, kääntäen sitten katseensa takaisin vieressään istuvaan blondiin, joka näytti tutkailevan häntä mitä ilmeisimmin häpeilemättömän uteliaasti tai tutkivasti, miten vain. Luoden ainakin selvästi halveksuvan katseen hänen uskollisiin adidaksiinsa. Nuorukaisen huulilta karkasi hiljainen naurahdus – oli ollut täysin oletettavissa, että tuo katsoisi kieroon hänen iänikuisia vaatteitaan, kuten kaikki muutkin, jotka luulivat, tai olivat, miten vain, muiden yläpuolella.

Brandon loi tutkivan katseen tyttöön, siristäen siniharmaita silmiään. Totta kai, tylyä, nenän vartta katsomista, piikittelyä, kuinkas muutenkaan. Varsin huvittavaa. Tuosta nyt ei voi edes loukkaantua, tuolle voi vain ja ainoastaan nauraa. Huvittavaa kerrassaan, kyllä vain.
Jätkä asetteli jalkansa hivenen paremmin pulpetin reunalle, nojaillen leppoisasti penkin selkänojaan. Katse kävi läpi tyhjän luokka huoneen jokaista ikkunaa myöten, palaten lopulta takaisin Cherieen.

Hieman näkyvämpää ivaa tihkuvat sanat putoilivat hiljakseen pojan huulilta vain: "Tuskinpa sentään, eihän koulun ykköstyttö tunne surkeita kapinallisia, vai kuinka?" Silmät olivat kuitenkin vain ilkikuriset, huvittuneet, suun kääntyessä pojan tavaramerkkiin – vinoon hymyyn. Voi kuinka herkullista, tämä sattui oikein hauskaan saumaan. Jälki-istunnosta saattaisi vielä kehkeytyä jotakin hyvin hauskaa, mikäli neiti Hayes jatkaisi samalla linjalla ja pysyisi paikan päällä – totta kai olisi mahdollista, että prinsessa päättäisi olla viihdyttämättä häntä ihastuttavalla persoonallaan ja luikkia jonnekin puuteroimaan nenänpäätään tekoblondin kannattajalaumansa kanssa, kenties suunnittelemaan niitä bileitään, joista oli huhuttu jotakin juoruja. Tokkopa nuo sentään olivat kapinallisille auki, mutta jos olisivat, Brandon kävisi kyllä mielellään tutustumassa neidin lukaaliin.

"Mutta satu voi kertoa tuon randomjätkän nimen, niin ei tarvitse arvailla. Brandon Moore palveluksessanne", toteaa hiljaisuuden jälkeen, heilauttaen kättään kaaressa tehden pienen hovikumarruksen. Neiti tuskin mustaisi nimeä enää huomenna, tai varmaan muistaisi, mutta esittäisi, ettei mustaisi. Kermanhan ei sopinut tuntea kapinallisia, kuinkas muutenkaan. Elämä Astonissa oli varsin rajoittunutta, ainakin kerman puolelta – ne typerykset kun eivät saaneet jokaisen vastaantulijan kanssa jutella. Voi niitä raukkoja.

+ aww♥ cherryhän vois vaikka tykätäkin brandonista kun tuo on noin söötti♥ hehe, okei ei se kyllä ikinä tunnustais mitään tuollasta mutta ;D +

Cherie katsoi suloinen ilme kasvoillaan poikaa, joka katsoi häntä silmiään siristellen ja naurahdellen. Ne eivät häntä hätkähdyttäneet tai saaneet ilmettä värähtämäänkään. Ei hän vielä tosiaankaan koittanut loukata, miksi olisi? Kiinnostava tapaus, pakko myöntää, hänen luontoonsa vain kuului käyttäytyä viileästi lähes kaikkia kohtaan.
Kun poika katseli ikkunoita ja ties mitä hänen kysymyksensä jälkeen, tyttö ei kiinnittänyt tuohon mitään huomiota vaan kaiveli vaaleanpunaista laukkuaan ja kaivoi esiin tupakkansa. Hän vangitsi savukkeen huuliensa väliin ja sytytti sen kultaisella, timanttikoristeisella Zipollaan. Hän veti nikotiinia keuhkoihinsa. Hän oli lähipäivinä polttanut enemmän kuin normaalisti, ehkäpä se johtui hänen kokemastaan stressistä. Niin, luultavasti, juorut ja kaikki muu tapahtunut kuohuttivat häntä ja vangitsivat kaiken huomion. No, ei nyt ihan kaikkea.

"Aah, kapinallinen... Päättelinki jotain sensuuntasta, noilla kengillä ei kermassa pitkälle pötkitä", Cherie sanoi suloisesti, vilkaisten pojan Adidaksia pilkallisesti. Hänen puheestaan tai käytöksestään ei tullut ilmi minkäänlaista reaktiota jätkän ivallisuuteen tai siihen että tuo oli kapinallinen; kai hän nyt saisi jälki-istunnossa puhua alempiarvoisilleen. Se oli sentään jälki-istunto, ei siellä oikein muuta mahdollisuuttakaan ollut jos ei halunnut tylsistyä kuoliaaksi.
Diiva tarjosi savukeaskiaan poikaa kohti, olihan hänellä sentään tapoja, toisin kuin kapinallisilla sun muilla... Saattoi hän välillä hiukan ilkeähkö olla, joskus hyvin harvoin, mutta se erotti hänet pahiksista, että hänellä oli yhä tapoja. Noh, silloin kun hän halusi jotakin. Ja tällä hetkellä hän halusi viihtyä jälki-istunnossaan, joten miksei hän voisi esittää kultaista ja suloista tunnin ajan jopa kapinalliselle?
"Palaako?"

"Vai Brandon Moore... Ai niin, sähän oot se poika joka viihtyy sen jonkun pikku skeittaritytön kanssa, vai mikä lie onkaan. Taitaa herra Moore olla sankarityyppiä, vai? Kun menee pelastamaan pikkutyttöjä rakkikoirien suusta, niinhän?" Cher sanoi ruskeat silmät tuikkien, ilme yhä viehättävänä ja viattomana. Hän osasi kertakaikkiaan näytellä suloista, aivan kuin hän ei todellisuudessa halveksuisi kaikkia kerman ulkopuolisia. Tosin eipä hän kaikista kermalaisistakaan rehellisesti pitänyt, oikeastaan maailmassa oli harvoja ihmisiä joista Cherie Hayes todella piti. Suurin osa ihmisistä oli roskasakkia, ihmisiä vailla makua ja viettivät aikaansa ties minkä kurajoukon seurassa. Ajatus sai diivan värähtämään. Olihan hän toki parhaillaan kapinallisen seurassa, mutta hän oli koulun kuningatar (oikeastaan omasta mielestään koko maailman valtiatar) ja sai tehdä mitä tykkäsi jos vain halusi.
"Mutta mitäs pahoja sä oot menny tekemään kun jouduit tänne kidutuskammioon?"

+ huf. toivottavasti en pelaa Cherryä liian kiltiks ;o +

// ..... mä en ikinä kirjota näin pitkiä vuoroja.

Cherien ilme näytti pysyvän jota kuinkin samana, kun Brandon käänsi katseensa tuohon tytön kaivaessa esiin tupakka-askin ja totta kai jo ulkonäöllisesti järjettömän kalliin zipon – kuinkas muutenkaan, kaikkihan tuolla neidillä oli koko koulun kalleinta ja jonkun mielestä varmaan hienointakin. Kun tyttö herjasi hänen kenkiään, oli nuorukaisen pakko nauraa. Totta, voi olla, että kerma katsoisi häntä kieroon jo kenkien perusteella. Siniharmaat silmät kääntyivät vieressä istuvasta blondista hetkeksi harmaantuneisiin adidaksiin, joiden pohjat olivat irtoamispisteessä. Kallistaen päätään jätkä raapi niskaansa, tutkaillen kenkiään. No, olivatpa ne toki jo tehtävänsä täyttäneet, olleet ties kuinka kauan hänellä ja sellaista, joutaisivat varmaan roskiin heti, kunhan hän saisi raahattua itsensä kenkäkauppaan. Jostakin kumman syystä kroppa tuntui kumman raskaalta, kun piti ajatellakaan kauppoja... Ensi kerralla kun Kelseytä pitäisi kuskata kaupungille, mikä varmaan tapahtuisi hyvin pian, hän voisi uhrata hetken ja käydä tosissaan ostamassa itselleen kengät.

Jätkä suuntasi silmänsä blondin tupakka-askiin, napaten itselleen yhden tupakan. "Palaa", toteaa yksinkertaisesti, kaivaen vaaleiden farkkujensa taskusta yksinkertaisen mustan, valkoisilla kuvioilla kuvioidun sytkärin, napsautti liekin ja sytytti savukkeen palamaan. Yleisesti ottaen hän piti enemmän sätkistä, mutta kyllähän tupakkakin kelpasi. Ja nythän voi leuhkia, että olen saanut itse Cherie Hayesin tupakkeja, ajattelee ivallisesti, vääntäen kasvoilleen virneen sijasta jopa normaalia lähentelevän hymyn.

Diiva alkaessa selittää jotakin Hachista ja ruokalaepisodista, nuorukainen kohautti olkiaan. "Kaveri", kuittaa ykskantaan. Nyt kun tarkemmin ajatteli, hän ei ollut kuullut tytöstä hetkeen... Varmaan unohtanut hänet, kuinka traagista. Cherien kysellessä syytä, jonka takia hän täällä oli, hän naurahti kevyesti, kääntäen katseensa takaisin tyttöön. "Esitin pari mielipidettä, joista maantiedon maikka ei pitänyt, ja käräytin vahingossa jonkun random-tyypin hupun", vastaa lopulta kohauttaen olkiaan.

Brandon kumartui hieman lähemmäs Cherieä, varmaan liiankin lähelle neidin mittapuulla, kasvoillaan vakava ilme. "... Ja sitä paitsi, ei tämä enää kidutuskammiolta vaikuta..." sanoo hiljaa, virnistäen sitten leikkisästi, nojautuen takaisin tuolinsa selkänojalle. "Entäpä sinä? Tuo akka ei taida olla kovin rakastunut sinuun, vai?" 'Sääli, olisitte olleet hyvä pari' oli jo karkaamassa pojan huulilta, ennen kuin tukki suunsa, tyytyen vain hymyilemään pienoisesti. Ehkä oli parasta ettei ihan mitä vain ruennut laukomaan tuon seurassa, siitä ei välttämättä seuraisi mitään hyvää.

+ hehe XD onhan tää ihana peli ni ei ihmekkään ♥ helvetti kun brandonin pitää olla pahis! XD +

Brandonin alkaessa nauraa hänen kenkäherjansa takia ilmeisesti, Cherie katsoi tuota hymyillen yhä herttaisesti. Tätä suloisuuden kuorta ei helpolla saisi pois, sillä vaikka hän raivostuisi, kuori säilyisi ja hänen äänensä ja ilmeensä muuttuisivat entistä hunajaisemmiksi; se tiesi aina vaaraa siitä että hän kostaisi jälkeenpäin ja verisesti. Mutta nyt tyttö ei tuntenut minkäänlaista ärsyynnystä Brandonista, hän oli kuorensa takana vain jokseenkin pilkallinen ja huvittunut tästä keskustelusta.
Cherie imaisi tupakkaansa, oikaisten lyhyttä mustaa farkkuhamettaan jonka alla oli ihonväriset sukkahousut. Hän laittoi Zipon ja askinsa takaisin laukkuunsa kun poika oli ottanut häneltä yhden savukkeen. Hmh, jos tuolla yhtään olisi tapoja, niin nytpähän kundi ainakin oli hänelle röökin velkaa jos hänellä sattuisi niin hassusti että loppuisi kesken. Tosin, ei hän ensimmäisenä miltään Brandon Moorelta kävisi tupakkaa kyselemään jos siitä lähdetään.

Cherry naurahti kun poika kertoi sen pikkutytön olevan vain kaveri. Niinpä niin, kaveri, varmasti. Ainakin koulussa kulkevista juoruista päätellen, ja ihan Cherin oman aivotoiminnan tuloksena...
Diiva siirsi katseensa takaisin Brandoniin, sillä se oli harhaillut jossakin luokan seinällä hänen ajatellessaan. Nyt hän kuunteli puolittain kiinnostuneena syytä miksi Brandon oli päässyt viihdyttämään häntä tänne, hymähtäen.
"Maantiedossa on parempi pitää suunsa kii, se maikka on täys sekopää", blondi sanoi ja sellainen ilme kasvoillaan että hän oli saanut sietää sitä sekopäisyyttä kohdallaan monestikin. Toisaalta, kuka opettaja ei olisi jossain vaiheessa raivonnut koulun kuningattarelle? Niin, mutta useimmiten hän pääsi pälkähästä kauniilla hymyllä ja ehkä muutamalla setelillä.

Brandonin kumartuessa lähemmäs, Cherie jännittyi huomaamattoman vähän, tuijottaen poikaa ruskeilla silmillään. Rauhallisesti hän nosti savukkeen huulilleen ja kiskoi nikotiinia keuhkoihinsa. Vaikka hän näytti tyyneltä ja tyyliinsä sopivan ylimieliseltä ja ylpeältä, todellisuudessa vaaleapäinen naisenalku oli valmis vaikka repimään Brandonilta silmät päästä jos tuo tulisi yhtään lähemmäs.
Pojan sanojen jälkeen Cher puhalsi savut kevyesti tuon kasvoille, naurahti ja hymyili yhä suloisesti.
"No ei tietenkään kun mä oon täällä", Cherry sanoi hymy kasvoillaan, eihän kenestäkään jälki-istunto voisi tuntua kidutukselta jos hän oli paikalla. Paitsi korkeintaan diivasta itsestään, sillä hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin istua yksi ylimääräinen tunti koulussa. Esimerkiksi hän olisi voinut käydä ostamassa ne uudet Manolon kengät jotka oli nähnyt kävellessään kaupan ohitse edellispäivänä. Mitä väliä sillä oli että ne olivat helvetin kalliit, hänellä oli rahaa niin paljon että hän voisi ostaa loputtomiin Manolon kenkiä sun muita merkkivaatteita.

"Keneen se ämmä nyt olis rakastunut? Ei edes siihen vahtimestariin, se haluu siltä vaan sitä itteensä..." Cherie tuhahti ja suloinen ilme väistyi hetkeksi puhtaan raivon tilalta. Hänestä näki että hän olisi mieluusti syöttänyt opettajan haikaloille elävältä.
"Satuin tuossa uittamaan yhden luuserin WC-pöntössä, ja se sattumalta näki mut", ikäänkuin hän olisi muka koskenut koko pentuun, ei hän suostuisi hipaisemaankaan luusereita. Mutta hän oli vain sattunut jäämään paikalle dissaamaan sitä likomärkää, inhottavaa otusta ja opettajan tullessa paikalle se oli vasikoinut heti. Typerä pentu, saisi kyllä tuntea nahoissaan...
"Mä melkein pääsin ku koira veräjästä, mut sit aattelin polttaa tupakan siihen väliin ja se ämmä sai kohtauksen. Ei siinä mitään, mut kun se sylki mun uudelle Chanelin paidalle", Cher sanoi siristäen silmiään ja olisi mieluusti ottanut sen kynsiviilansa ja käynyt tunkemassa sen opettajan kurkkuun.
"Tumppasin tupakan sen kämmeneen."

+ oli pakko lopettaa, olis tullu viel vaik miten paljo tekstiä mut muuten tää venyy ihan tajuttomasti XD +

Vaaleahiuksisen puhuessa jotakin siitä, että maantiedon opettaja oli täysi sekopää, Brandon jätti tupakan huuliensa väliin, antaen toisen kätensä levätä koukkuun taitetulla polvellaan toisen haroessa ruskeaa, kuritonta hiuspehkoa. Siniharmaat silmät katsoivat tutkivasti blondia, Brandonin tuhahtaessa itsekseen, vetäen tupakan savua keuhkoihinsa. Ärsyttävää, jo toinen maskidaami tällä viikolla. Herttainen hymy ja pilkallinen katse, siinäkö kaikki mitä sinulla on neiti Hayes?

"Ei se mitään sekopää oo, rento tyyppi", kuittaa tytön väitteet opettajan mielenvikaisuudesta. Yksi Brandonin lempiopettajasi, osasi yleisesti ottaen suhtautua kaikkeen normaalisti ilman punehtuneita kasvoja tai sata desibeliä korkeampaa äänenvoimakkuutta. Siinä oli haastetta, saada tuo ärsyyntymään. Ja opettajien ärsyttäminen ja heille vittuilu on nuori herra Mooren leipälaji, hänen lempijuttunsa koulussa – mikään ei ole hauskempaa kuin niiden typerien tanttojen ärsyttäminen.

Brandon tarttui huuliensa välissä edelleen roikkuvaan tupakkaan, napsauttaen sitä pari kertaa niin, että palaneen pään tuhkat varisivat hiljalleen luokan lattialle. Tyttö ei ollut oikeasti niin teennäinen mitä antoi olettaa, esitti luulevansa itsestään liikoja, tai sitten todella luuli. Ei noista kerman porukoista koskaan voinut olla varma – osa oli oikeasti teennäisiä lissuja, osa feikkipissiksiä. Ainakin alun perusteella vaikutti vahvasti siltä, että koulun diivaneiti kuuluisi ensimmäiseen ryhmään, mutta toisaalta… Kyllä tuon vittumaisen, herttaisen hymyn takana jotain muutakin oli, joten ehkä tuon voisi laskea tuohon välimaastoon kuuluvaksi. Ainakin hetkeksi.

Cherie ei tainnut todellakaan pitää tuosta kyseisestä akasta, ja Brandonilla oli vahva kutina, ettei tuo välttämättä jatkaisi kovinkaan kauaa opettajan hommissa, jos neitokaisella siihen sananvaltaa oli – ja mitäpä hänellä ei olisi ollut, kun oli isi, joka maksaa kaiken, niin helppohan tuo tantta olisi lahjoa läksimään ulos koulusta. Sen verta köyhä tyyppi oli, että pari tuhatta, joista Hayesit voisivat varmasti vallan hyvin luopua, saisi tuon naikkosen luikkimaan pikaisesti jonnekin muualle. Löytäisi varmaan itsensä nakkikioskilta kaupittelemasta hotdogeja.

Sattui uittamaan yhden nörtin? Tuskinpa vain, varmaan seissyt viiden metrin päässä, etteivät uuden uutukaiset vaatteet vain saisi tahran tahraa, ja jotkut typerät ja aivottomat urheilijagorillat antoivat nörtin tehdä lähempää tuttavuutta vessan pöntön kanssa. Kuinka raukkamaista, kiusaisivat nyt edes itsensä kokoisia. Kyllä kai nyt sellainen 150 senttinen nörttipoju uisi siellä vessanpöntössä jo yhdellä kädellä… Brandon pudisteli pikaisesti päätään: huvinsa toki kaikilla, heillä ilmeisesti nörttien uittaminen.

Nuorukainen virnisti, kun Cherie kertoi opettajan kuolanneen tytön Chanelin paidalle – aivan kuin lapsi, jolta olisi viety tikkari. Vino hymy kapusi jätkän huulille, arvasihan sen, että neitokainen oli tehnyt jotakin vieläkin kimpaannuttavampaa, kuin vain uittanut luusereita vessanpöntöissä: ilmeisesti opettajalle oli ollut viimeinen tikki, kun diiva oli päättänyt tumpata tupakkansa tuon kämmeneen. Varmaan blondin kasvoilla oli ollut tuo sama, yli-imelä hymy, joka Brandonin teki mieli jollakin tapaa pyyhkiä tytön kasvoilta. Naamion takana piilottelevat naiset olivat ärsyttäviä, enemmänkin kuin ärsyttäviä…

Tupakka kävi pojan huulilla, tuon puhallellessa hiljalleen savut ulos. "Onko sulla muita ilmeitä, kuin tuo sun... hunajainen hymysi ja raivokkuus, jolta näytät kun puhut siitä akasta?" kysyy leppoisasti, vieden tupakan takaisin huuliensa väliin. Pitäisi kai sitä nyt katsoa, miten pitkälle tuon kanssa kärsisi mennä, ennen kuin se kimpaantuisi.

Cherie kuittasi Mooren pojan sanat opettajasta vain pilkallisella katseella, kuvittelisi noiden kapinallisten inhoavan opettajia aivan kuten muutkin fiksut tekevät, mutta ei kai kannattanut olettaa liikoja... Kai kapinallisissakin oli poikkeustapauksia, mistä hän sitä tietäisi, roskaväen kanssa seurustelu ei kuulunut hänen tapoihinsa. Paitsi jos tätä hetkeä ei otettu lukuun.
Blondi varisti tupakkansa tuhkia lattialle, parantaen ristissä olevien jalkansa asentoa ja heilautti hiuksiaan selkänsä taakse. Hän leijui mielessään jo aivan muihin aiheisiin kuin Brandon Mooreen ja jälki-istuntoon, tosin savuke oli pian poltettu ja tyttö tumppasi sen pulpetin kanteen ja näpäytti jonnekin lattialle.

Cherien katse kierteli hajamielisenä ikkunoissa, seuraili taivaalla lentelevää pikkulintua ja sinistä taivasta. Sillä hetkellä hänen mielessään pyöri tanssiaiset; hänen pitäisi ostaa se tanssiaismekko, ja uusia korujakin pitäisi ostaa. Ja hänen pitäisi päästä kampaajalle, hiusten värjääminen ja leikkaaminen olisi pakollista ennen tanssiaisia. Voi, hierojalla ja manikyyrissä ja pedikyyrissäkin pitäisi käydä!
Ehkä hän lähtisi joku päivä shoppailemaan vaikka Giselen kanssa, tai tietysti Didi ja Cat voisivat tulla myös jos haluaisivat. Ah, olisi ihanaa päästä ostoksille pitkästä aikaa tyttöjen kanssa, he voisivat vaikka pitää tyttöjen illan heillä. Cherryn silmät tuikkivat innosta, hän oli vallan unohtanut olevansa jälki-istunnossa ja seuranaan joku pahainen kapinallinen, mielessä oli vain että täytyi ilmoittaa tytöille tästä ideasta.

Diivakuningatar palasi takaisin maan pinnalle, kun Brandon avasi suunsa, tytön katsahtaessa tuohon kulma koholla. Sitten hän naurahti, pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltaan ja kaartui lähemmäs Brandonia. Välimatka oli tällä hetkellä kyllä turhan lyhyt, ehkä saman verran tai vähemmän kuin äsken oli ollut pojan tullessa lähemmäs häntä.
"Onko hunajaisessa jotain vikaa?" diiva sanoi pehmeästi, ruskeiden silmien katse kohdistettuna Brandonin silmiin. Olipa huvittavaa, toista häiritsi hänen suloiset hymynsä, jollaisen hän loi pojalle ja nojautui taaemmas. Useimmat vain pitivät siitä, että hän vain hymyili herttaisesti eikä pitänyt kasvoillaan murhaavaa ilmettä joka niillä joskus esiintyi.

+ töks XD +

Brandon antoi siniharmaiden silmiensä tuijottaa Cherieä huvittuneesti, tytön tullessa lähemmäs, nojautuen kuitenkin ohikiitävän hetken jälkeen kauemmas. Nuorukainen naurahti käheästi, tuon varistellessa savukkeen tuhkat lattialle.

"Sä vaan hukut massaan jos näytät tolta", todettiin sitten vielä naurahduksen jälkeen, Brandonin haroessa hiuksiaan, katsoen vieressään istuvaa blondia nauravin silmin, suun kuitenkin pysyessä normaalina. Oli puuduttavaa, kun kaikki näyttivät aina samaa naamaa - eikö ihmisillä ollut enää omia tunteitakaan, kun jokainen kerman porukan kakaroista näytti täsmälleen samalta, kuin hänen vieressään istuva neitokainen nyt?

Jätkä vilkaisi tikittävään seinäkelloon, kuljettaen katseensa luokkahuoneen poikki siihen niin sanottuun kuningattareen. Jos Brandon olisi yhtään reippaampi, hän olisi jo poistunut tuon naisen ihastuttavasta seurasta eikä istuisi missään hemmetin jälki-istunnossa, mutta häntä kerta kaikkiaan laiskotti ja väsytti, eikä hän jaksanut liikkua yhtään minnekään.

Cherie katsoi Brandonia loukkaantuneesti. Hänkö sulautuisi massaan, kuinka törkeää! Hän erottuisi aina massasta edukseen, koska hän oli niin kaunis ja hänellä oli eniten tyylitajua ja kauneimmat vaatteet ja muutenkin. Kuinka tuo jätkä kehtasi väittää että hän hukkuisi massaan?! Törkimys, olisi se pitänyt jo heti alussa tietää että Brandon olisi aivan juuri sellainen kuin kaikki muutkin alempiarvoiset.
"En mä mihinkään massaan huku vaikka mulla olis minkälainen ilme, ettäs tiedät", neito tuhahti, massaan muka, pyh.

Cher alkoi toden totta miettiä jälki-istunnosta poistumista, sillä hän ei todellakaan aikonut sietää jotakin massaan sulautumishöpinöitä, olisi hänellä parempaakin tekemistä hemmetti soikoon. Hän voisi esimerkiksi mennä sinne ostoksille niin kuin oli alunperin suunnitellut.
Diiva nosti laukkunsa lattialta ja nosti sieltä kalliin kosketusnäyttöisen kännykkänsä ja huomasi saaneensa useita viestejä rakkailta ystäviltään. Tyttö naputteli jokaiselle vastaukset, ja sitten hän tekstasi jokaiselle suositulle yökylä-ideastaan, kutsuen kaikki heille seuraavaksi viikonlopuksi.

Sen tehtyään Cherry otti meikkipussistaan pienen käsipeilin, puuterin ja huulikiillon. Hän puuteroi kasvojaan, ja sipaisi vaaleanpunaista huulikiiltoa. Sitten hän laittoi kaikki takaisin ihanaan Louis Vuittoniinsa, ja vilkaisi sitten Brandoniin kunnes antoi katseensa vaeltaa taas luokkahuoneen ikkunoissa.

+ nyt tökkii vähäsen :''D +

Brandon kohotti kulmaansa virnistäen sitten kepeästi.
"Saatiinhaan sieltäkin jonkinnäköistä tunnetta", todettiin pojan katseen kääntyessä Cheriestä luokkahuoneen liitutauluun ja takaisin.
"Te vaan näytätte ihan kaikki samanlaisilta aina vaatteista ilmeisiin", sanoo sitten kohauttaen olkapäitään.
"Muovinukkeja, joilla ei ole tunteita. Onneks sulta näyttää edes jotain vielä löytyvän. Pidä niistä kiinni, niin saatatpa vielä kelluakin pinnalla", jatkaa naurahtaen hivenen käheästi.

Jätkä seurasi katseellaan diivan poimiessa kännykkänsä ja näpytellessään sitä loputtomalta tuntuvan ajan, ennen kuin puhelin vaihtui meikkirasioihin. Brandon räpäytti silmiään, käsien yhä levätessä tuon rinnalla, pojan luodessa sitten vilkaisun kelloon päin, ennen siniharmaat silmät kääntyivät takaisin Cherieen päin.

Hän nousi, nosti kuluneen reppunsa lattialta ja nakkasi sen olalleen, lampsien luokkahuoneen ovelle, jossa kuitenkin kääntyi vielä katsomaan Cherietä.
"Oli oikein... miellyttävää tutustua teihin neiti Hayes. Ehkäpä tapaamme vielä", huikkaa virnistäen ja heilauttaa kättään, ennen kuin katoaa ovensuusta käytävälle.

// Brandon poistuu, kiitokset pelistä ! Tahdon joskus toisenkin näiden välille. :3 ja nopeasti~

Cherie mulkaisi Brandonia kun toinen höpisi jotain samanlaisista ilmeistä ja vaatteista. Kuinka törkeä ihminen voi olla? Sanoa nyt hänelle, Cherie Hayesille, koulun kuningattarelle, että hän käytti samanlaisia vaatteita kuin muut! Aivan hirvittävän tökeröä. Hänellähän oli aina uusimmat merkkivaatteet joita muilla ei ollut.
"Mä sulle muovinuket näytän", tyttö murisi mutta kaipa se oli kohteliaisuus että hän 'kellui vielä pinnalla'. Tai jotain vastaavaa.

Kun Brandon nousi ja käveli luokkahuoneen ovelle, Cher seurasi toista katseellaan.
"Kiitos vain ihanasta seurastasi", diiva sanoi ja loi kasvoilleen huomattavan teennäisen hymyn, räpsytteli ripsiään ja vilkutti toiselle. Sitten hän tekstasi taas, ja istuksi hetken paikoillaan koska ei halunnut lähteä heti pahiksen perässä luokasta. Muutaman minuutin kuluttua neito ajatteli toisen kerenneen jo häipyä paikalta, kun hän otti tavaransa, tunki ne laukkuun ja sipsutteli korkokengissään sinne ostoksille mihin oli kaipaillut jo pitkään.

+ kiitos itsellesi 8> juu, toinen cher x brandon sitten joskus n_n +