Can't obscure your desire (K18)

// PURRR, anteeks tuli vähän pitkä, mutta haeskelen tuota Sebastianilla pelaamista vähän vielä!//

Siniset, suorastaan turkoosinsiniset, silmät vilkuilivat hyvin innokkaina ympärilleen. Pahaenteisen murhaava mulkaus oudolle friikkitytölle, mitäänsanomaton tyhjä katse jollekin nobodylle ja lähes nuoleva vilkaisu erääseen tyttöön, joka ei tuntunut mahtuvan paitansa sisälle – ainakaan rintojensa kohdalta. Mikäs siinä, Sebastianille se kelpasi. Saattoihan tuo näyttää huorahtavalta, mutta ainakin tuo olisi varma nakki, sellainen hätävara, jonka puoleen Seb voisi kääntyä, mikäli ei kenenkään muun kanssa onnistaisi.

Sebastian tunsi olonsa pitkästä aikaa yksinäiseksi. Koko muu perhe, joka sisälsi kolme poikaa, vammautuneen äidin sekä isän, oli lähtenyt lomalle. Valitettavasti Meyereiden huusholli oli täynnä eläimiä, eikä niitä tietystikään voinut jättää kotiin keskenään ilman huolenpitoa. Seb oli ehdottanut eläinhoitolaa, mutta Oskar ei ollut hyväksynyt sitä. Kaiken lisäksi Sebastian oli uhrautunut kaksoisveljensä puolesta ja jäänyt kotiin vakuutellen muulle perheelle, että voisi ihan hyvin jäädä. Kouluun pyöräillessään nuorukaisen päähän ei kuitenkaan mahtunut mitään muuta kuin Karibian rannikko ja kuumat misut ja kollit. Sebastian tuuditti itsensä ajatukseen, ettei hän olisi edes voinut viettää hurjaa lomaelämää veljensä vuoksi. Totta kai hänen olisi pitänyt huolehtia kaksosestaan ja touhuta tämän kanssa.

Koulun käytävät vilisivät oppilaita ja Sebastian siellä kaikkien niiden joukossa. Mustien nahkakengin vuoratut jalat kuljettivat mietteliään näköistä poikaa eteenpäin. Yksinäisyydestään huolimatta hän ei ollut ollenkaan saalistustuulella, vaikka toki kertakäyttöinen hoito olisi pojalle kelvannut. Sebastian ei vain jaksanut nähdä vaivaa moisen eteen ja hän oli jo ”käyttänyt” aika monta koulun oppilasta. Suurin osa varmasti tiesi, ettei nuorukaisesta saanut vakavaa seuraa, eikä kovinkaan moni enää ole hänestä kiinnostunut. Huhu seksinnälkäisestä pojasta on kirinyt ympäri koulun ja mainetta on hankala puhdistaa. Varsinkin Sebastianin, jota juurikin sekä poika että seksinnälkäinen kuvaavat auttamattoman hyvin.

Sebastian oli täysin omien ajatuksiensa vallassa. Välillä hän suoristi tyypilliseen tapaansa mustaa kauluspaitaansa ja suoristi huutavan valkoista kravattiaan purjehtien kohti äidinkielen luokkaa. Sebin ajatukset harhailivat, joten hän havahtui yhtäkkiä yllättävään tapahtumaan: joku käveli suoraan pojan päälle, jolloin hänen laukkunsa sisältö levisi lattialle. Salkkumaisen laukun lukitussysteemi oli mystisesti auennut ja päästänyt sisältönsä valloilleen.

”No johan nyt!” Seb kyykistyi keräämään tavaroitaan lattialta. Nopeasti hän nosti katseensa ja vilkaisi itse rikollista, joka oli hänen matkansa keskeyttänyt. Samaan aikaan kädet hapuilivat lehtiöitä ja kirjoja, jotka olivat lattialle levähtäneet.
”Hetkinen”, Sebastian korotti ääntään katsellen tavaroita, jotka lojuivat lattialla.
”Ja siinä meni kortsupaketti!” Poika nousi seisomaan ja katseli hämmentyneenä valkoista pakettia, joka sisälsi nuorelle itselleen kovin välttämättömiä ehkäisyvälineitä. Kaikessa rytäkässä laukussa oleillut energiajuomapullo oli onnistunut aukeamaan ja oli näin kastellut katseita keränneen paketin läpimäräksi.
”Saat kyllä korvata tämän!” Sebastian huudahti pojalle, jonka loittonevaa selkää hän katseli. Hän heitti loput tavarat nopeasti laukun sisään, heitti sen olalleen ja otti muutaman juoksuaskeleen rastatukkaista poikaa päin. Samassa Sebastian heitti kastuneen paketin päin rastatukkaisen pojan selkää ja seisahtui paikoilleen.

”Ja sä sitten levitit mun kamat pitkin koulun lattiaa!” Sebastian huudahti rastapäälle, johon hän oli kaikeksi onnekseen osunut. Joskaan, jos toinen ei kehtaisi edes anteeksipyytää, oliko osuma edes onni? Tappelemaan Seb ei jaksanut alkaa, ei tänään. Opettajien kanssa tuppasi muutenkin olemaan ongelmia, joten nuorukainen unohtaisi kerrassaan tökerösti käyttäytyneen pojan kokonaan ja jatkaisi elämäänsä kaikessa rauhassa.
Vaan eipä jatkaisikaan! No, kieltämättä skeittarivermeisiin pukeutunut poika näytti hyvältä, ei Sebastian voinut sitä kieltää. Ilmeisesti Sebastianinkin ulkonäkö miellytti vastavuoroin toista, kun rastapää kääntyi takaisin ja kertoi muuttaneen mielensä.
”No jopas sitä ollaan tänään vaikeita”, sinisilmä ei voinut olla huomaamatta pientä flirttailevaa sävyä toisen puheessa. Läpitunkevana lähes yhtä ehdotteleva vivahde löysi tiensä Sebastianinkin sanoihin. Ei hän voinut sille mitään ja no, seura kelpasi.

”Mitä kaikki nyt ajattelee musta, kun ne näki että mun laukusta löyty kortsuja?” Sebastian painotti sanaa kortsuja ja loi kasvoilleen muka surkean ilmeen antaen samalla katseensa kiertää ympäri skeittarin vartaloa. Tämä yksilöhän oli varsin hyvässä kunnossa, eikä se nyt varsinaisesti huono asiakaan ollut.

Sebastian pyyhkäisi kullanvaaleita hiuksia silmiensä edestä ja otti muutaman askeleen päästen näin lähemmäs rastapäätä. Nuorukainen kallisti päätään hiukan ja hymyili yhtä itsevarmasti kuin aina.
”No käyhän se kai niinkin”, poika lausahti ja otti vielä ne tarvittavat muutamat askeleet, jotta pääsi omasta mielestään tarpeeksi lähelle toista.
”Vai osaatko sä pyytää jotenkin muuten anteeksi?” Sebastian lisäsi vielä katsellen toisen kasvoja arvioiden.

Seb virnuili toisen huokaisulle.
”No emmä tiedä, kai se sitten on ihan oikea vastaus siihen kysymykseen”, hän vastasi. Näinhän se oli ja mitä sitä kiertelemään. Kaikkihan sen tiesivät jo valmiiksi, ettei Sebastianin pyhyys tuntunut pysyvän housujen sisällä millään, tosin ilmeisesti rastapää ei ollut tietoinen asiasta. Viimeistään tässä vaiheessa tämä varmasti kuitenkin tiedosti asian. Sebastian oli mitä oli, eikä hän edes halunnut muuttaa mitään. Hän ei ollut voinut koskaan ymmärtää miksei seksi kuulunut muiden tarvehierarkiassa ensimmäiselle sijalle. Nälkäisenä Sebastian pystyi toimimaan vaakamambon parissa siinä missä normaalistikin.

”Tuota sun pitää kysyä itseltäs. En kai mä voi sitä tietää?” Rastapää oli esittänyt kysymyksen itselleen ja sai myös itse vastata siihen.
”Ei kukaan oo koskaan heittäny mua kortsupaketilla, niin mä en kyllä osaa sanoa. En kyllä pistäis pahaksikaan.” Sebastian lisäsi kohottaen toista suupieltään hentoon virneeseen. Hän ei missään tapauksessa pistäisi sitä pahaksi. Joskin tietysti jos kyseessä oli miesrakkautta väheksyvä typerys, pistäisi Seb sen todella pahaksi. Tosin miksi ihmeessä joku paatunut homofobian omistava edes heittäisi häntä kortsulla?

Siniset silmät keskittyivät rastapäisen pojan huuliin, jotka lausuivat tuon pienen sanan hyvin liioitellusti. Ei se kyllä Sebastiania haitannutkaan. Ruskeaverikkö oli selvästi lähtenyt leikkiin mukaan ja se sopi nuorukaisella vallan mainiosti. Näin hän varmasti unohtaisi yksinäisyyden, joka oli vastikään vallannut pojan ajatukset kokonaan.
”Ehkä?” Sebastian toisti keskittyen jokaiseen kirjaimeen erikseen. Se sai lyhyehkön ja yleensä niin tavallisen sanan kuulostamaan merkitykselliseltä ja tarkoitukselliselta. Juuri sellaiseksi Seb oli sen tarkoittanutkin. Hymy katosi pojan kasvoilta ja hänen ilmeensä muuttui hyvin vaativaksi ja vahvaksi. Nälkäinen katse keskittyi toisen kasvoihin, jotka miellyttivät Sebastiania hetki hetkeltä enemmän.

”Mitkäs mahtaa olla sitten sun mieltymyksiä?” Sebastian korjasi laukkunsa asentoa ja kallisti päätään hymyillen samalla salamyhkäisesti. Omat mieltymyksensä hän kyllä tiesi vallan hyvin, mutta toisen ajatuksista pojalla ei ollut harmainta aavistustakaan, joskin kyllä hän varmasti tiesi miten tätä miellyttää. Ketäpä Seb ei osaisi miellyttää? Hän oli sentään taitava voimistelija, jonka liikkeet olivat vailla vertaa.

Rastapää lausui sen pienen lyhyehkön sanan jo kolmatta kertaa. Sanan tyhjyys itse ei haitannut Sebastiania, sillä hänen huomionsa oli kiinnittynyt täysin siihen sävyyn, jolla nappisilmä oli sen lausunut. Voisiko tapaus enää selkeämmin vihjailla? Seb tarttui varoittelematta pojan hupparin rinnuksista kiinni ja veti tuota itseensä päin. Ote oli hyvin tiukka ja vahva, olihan nuori sentään treenannut itseään voimistelun parissa. Hän vei kasvonsa lähes aivan kiinni rastapäisen pojan kasvoihin ja huokaisi pienesti nälkäisyyttään tuon huulille.

”Mitä sä luulet mun tahtovan?” Sebastian antoi huuliensa koskettaa hieman toisen huulia, mutta veti itsensä nopeasti hieman kauemmas. Silti hän oli tarpeeksi lähellä poikaa. Tästä vihjailu ei voinut enää ehdottelevammaksi mennä. Tietysti Sebastian olisi voinut suorastaan repiä vaatteet pojan päältä, mutta niin ahnas hän ei sentään tohtinut olla. Sitä paitsi sen puitteissa saattaisi tulla pahemmanlaatuista sanktiota. Kukaan oli tuskin riisunut ketään keskellä koulun käytävää? Joskin olihan kyseessä sentään Aston, joten kaikki täytyy kyseenalaistaa.

Sebastian naurahti mielessään toisen huokaisulle. Rastapään käsien etsiessä paikkojaan vuorostaan Seb huokaisi, mutta vain hyvin pienesti. Oli päivänselvää, että he molemmat halusivat toisiaan aivan käsittämättömän paljon juuri sillä hetkellä.

”Oletko sä ihan varma, että mä tahdon just sut?” Sebastian kuiskasi ruskeaverikön korvaan antaen huuliensa koskettaa tämän poskea hentoisesti. Ääni oli miltei yhtä käheä kuin rastapäänkin, eikä se mikään ihme ollut. Pojat kiusasivat toisiaan minkä kerkesivät, ihan niin kuin Seb kiusasi veljiään, joskin sukulaisten häiritseminen ei tuottanut kovinkaan suurta nautintoa, eikä johtanut sen pidemmälle - tietenkään. Sebastianille juuri tämänlaatuinen kiusaaminen sopi kuin nenä päähän.

Edellistä vähän suurempi huokaus karkasi vaaleaverikön huulilta tarkoituksellisesti. Henkäys oli raskas ja osui juurikin rastapään korvan tietämille. Sebastian erkani toisesta jälleen vieden kuitenkin kätensä toisen rinnan päälle. Nopeasti kevyt kosketus muuttui tiukaksi otteeksi hupparista. Sillä hetkellä Sebastian olisi voinut vetää rastapään vain itseään vasten ja antaa palaa, mutta jokin pidätteli häntä – onneksi. Olihan tuo huomattavasti hauskempaa ja nautinnollisempaa harjoittaa vuorottaista kiusaamista kuin hypätä suoraan asiaan, mikä olisi kyllä sekin kelvannut Sebastianille varsin hyvin.

”Musta vähän tuntuu, että sä tahdot mut”, Sebastian henkäisi toisen huulia vasten halukkaasti ja antoi käsiensä valahtaa ruskeaverikön rinnalta tämän vatsalle, joka tuntui pojan käsissä hyvin herkulliselta. Samassa Seb irrotti toisen kätensä pojan vatsalta ja antoi laukkunsa pudota lattialle. Nopeasti hän kuitenkin nosti kätensä rastapään rinnalle ja söi katseellaan pojan huulia.

”Oletko sä ihan varma? Entä jos mä en tahdokkaan sua? Mitä sä sitten tekisit?” Sebastian vei huulensa miltei kiinni toisen huuliin, varoen kuitenkin koskettamasta niitä. Kiusaamista parhaimmillaan. Voimistelun lisäksi ainoa asia, jossa Seb oli tolkuttoman hyvä. Olihan hän vuosien aikana oppinut, lakanoiden laulatusta kun poika oli harrastanut suhteellisen nuoresta pojasta asti. Vaativatkin tytöt Sebastian oli saanut saalistettua. Kaksilahkeisissa oli yleensä se hyvä puoli, että ne oli helpompi suostutella, joskin kyllä Seb oli saanut aina täysin vaivattomasti seuraa. Naiset nyt vain tuppasivat olemaan vaikeampia, olihan se ihan yleisestikin tiedossa. Sen Sebastian ainakin tiesi, että rastapää halusi häntä varmasti ihan yhtä paljon kuin hän itse halusi tuota syötävän hyvännäköistä poikaa.

Sebastian nielaisi tyhjää rastapään avatessa jälleen suunsa. Voi kyllä, Seb naisi tuota aivan yhtä mielellään, hän ei vain sanonut sitä ääneen. Sinisilmät tuijottivat tiiviisti ruskeaverikön huulia, mutta nousivat yllättäen rastapään ruskeisiin silmiin.
”Niin, enhän mä nyt sellasia. Etkö sä näe kuinka innoton mä olen?” Sebastian etsi käsillään tietä toisen vatsalle. Läpi monien erilaisten kankaiden hän löysi rastapään paljaan ihon, jota vasten poika tarkoituksellisen epävarmasti painoi kätensä. Hitaasti Seb liu’utti käsiään ylemmäs suoraan vatsalihasten päälle ja siveli toisen varmasti vaivalla hankittuja lihaksia nälkäisesti.
”Kohteletko sä kaikkia tuntemattomia näin?” Vaaleaverikön itsehillintä alkoi pettää, eikä hän voinut tehdä muuta kuin irrottaa kätensä toisen koreilta vatsalihaksilta. Nopeasti oikea käsi löysi tiensä nappisilmän leualle, josta se tarttui kiinni. Hitaasti Sebastian veti toisen huuliaan vasten ja raotti huuliaan vähän.

Ja sitten se itsehillintä petti täysin. Salamannopeasti Sebastian tarttui jälleen rastapäätä rinnuksista kiinni painaen tuon alistavasti seinää vasten. Jos ruskeaverikkö olisi heikompaa tyyppiä, sattuisi vaaleaverikön tiukka ote varmasti. Seb oli kuitenkin varma, että toinen oli tottunut koviin otteisiin ja käytti niitä varmasti itsekin. Liioitellun hitaasti sinisilmän huulet löysivät tiensä rastapäisen pojan kaulalle. Aluksi hän ei tohtinut koskea, vaan loi kiusoittelevia henkäyksiä tuon päivettyneelle kaulalle. Sebastian piti yhä kiinni toisen hupparista tiukalla ja varmalla otteellaan. Nälkäisenä hän painoi yhden hyvin pienen ja varovaisen suudelman tuon kaulalle, kunnes nosti sinisilmänsä takaisin toisen ruskeisiin.

// Hittailin nuo vähän niinkö tuonne, ko jonnekki ne oli pakko saada :---D Ei ne nyt voi hässiä keskellä käytävää! //

”No mut toihan kuulostaa hyvältä”, Sebastianin todellakin saisi ottaa vaikka väkisin, joskin kenenkään ei varmasti tarvitsisi pakottaa poikaa mihinkään. Ikinä ei ollut käynyt niin. Tietysti jos kyseessä oli harvinaisen kuvottava yksilö. Yleensä ne lähinnä muuleja muistuttavat ihmiset Seb osasi kiertää kaukaa, eikä joutunut ristituliin. Olihan se selvää, ettei voimistelija huolinut ketä tahansa nauttimaan nautinnosta hänen kanssaan. Toisinaan Sebastian kuitenkin sortui, muttei koskaan kuvottaviin ihmisiin.

Sebastian naurahti pienesti toisen sanoille. Sitähän Seb oli juuri halunnutkin: ylittää rajan. Rastapää oli jo innokkaana hänen kimpussaan ja suoranainen voitonriemu paistoi sinisilmän kasvoilta. Oli hauskaa, ettei hänen ollut juuri tarvinnut nähdä vaivaa skeittarin eteen. Pitäisiköhän hänen heittää ihmisiä useammin kortsupaketeilla?

Nopeasti vaaleaverikön pää kääntyi pois rastapäisen pojan katseesta: hän etsi jotain, vapaata luokkaa tai jotain. Eiväthän he voineet antaa koko koululle ilmaista näytöstä siitä, miten pojat rakastelevat keskenään. Rakasteleminen oli kuitenkin kuin lähes kirosana Sebastianin korville. Se oli sana, joka johdettiin rakkaudesta ja sana rakkaus sai Sebin juoksemaan karkuun pää kolmantena jalkana.. vai pitäisikö sanoa neljäntenä jalkana? Kolmatta jalkaa sinisilmä ei tosin käyttänyt mihinkään muuhun kuin nautinnon tuottamiseen.

Asetelma ei käynyt päinsä. Ei kerta kaikkiaan käynyt päinsä. Ruskeaverikön painaessa puolestaan Sebastianin vasten seinää ja luoden suudelman hänen kaulalleen, poika huokaisi typertyneesti. Nopeasti vaaleaverikkö käänsi tilanteen jälleen toisinpäin antaen kuitenkin skeittarin rauhassa riisua paitaa päältään. Oikea käsi tarttui jälleen poikaa hupparista kiinni ja vasen hapuili jotain mihin tarttua. Vieressä oli tyhjä vahtimestarinhuone, joka sai toimia näiden kahden pojan piilopaikkana. Ihme, että Sebastian edes pystyi ajattelemaan niin pitkälle, sillä mielellään hän olisi toiminut siinä keskellä käytävääkin. Valitettavasti se saattaisi jopa johtaa koulusta erottamiseen, joten hän koki parhaaksi etsiä jonkun muun paikan.

Ovi aukesi Sebastianin ja ruskeaverikön kaikeksi onneksi ja nopeasti sinisilmä suorastaan tönäisi toisen sisään edellään. Vikkelästi hän sujahti perässä ja lukitsi oven hymyillen rastapäälle nälkäisesti.

Sebastian huokaisi tyytyväisyyttään toisen riisuessa paitansa pois. Näky miellytti sinisilmiä erittäin paljon, rastapää oli selvästi treenannut, eikä se suoranaisesti tietystikään sinisilmiä häirinnyt. Ruskeaverikkö tuntui vetävän vaaleaa puoleensa kuin magneetti ja Seb oli ainoastaan tyytyväinen, kun poika kävi suoraan sanottuna hänen kimppuunsa. Voimistelija naurahti pienesti ja antoi toisen painaa hänet seinää vasten. Kovat otteet eivät haitanneet. Ainoastaan alakynnessä oleminen vähän laski Sebastianin mielialaa, mutta kohta hän olisi varmasti niskan päällä.

Oli selvästi ollut huono valinta pukea päälle kauluspaita nappien takia. Skeittarin sormet näpersivät Sebastianin paitaa auki ja samaan aikaan vaaleaverikkö keskittyi täysin ruskeaverikön huuliin. Nälkäisinä tatuoidun pojan huulet huomioivat ruskeaverikön huulia suhteellisen kovakouraisesti, mutta se ei ilmeisesti haitannut toista. Nopein liikkein Seb siveli toisen vartaloa käsillään liu’uttaen niitä alaspäin. Suudelmien väleistä hymyillen Sebastian vei kätensä toisen alavatsalle ja kosketteli toisen paljasta ihoa huokaillen toisen suudelmien palosta.

”Mun täytyy varmaan alkaa heittelemään kortsupaketteja useammin hyvännäköisiä tyyppejä päin”, Sebastian irrotti huulensa toisen omista vain lausuakseen nuo tyhjät sanat, joilla ei ollut enää mitään merkitystä. Seb ei oikeastaan itsekään tiennyt miksi oli avannut suunsa. Nopeasti hän kuitenkin palasi ruskeaverikön huulille kiihkeämpänä kuin aiemmin.

Pian Seb irrotti kätensä toisen syötävänhyvännäköiseltä vartalolta ja keskittyi repimään housut päältään. Ei mennyt aikaakaan kun vaaleaverikkö oli polkenut mustat farkut lattialle kenkineen päivineen. Puhtaanvalkoiset Calvin Kleinin suhteettoman kalliit bokserit paljastuivat Sebastianin housujen alta, mikä kieli pojan merkkitietoisuudesta. Kun hän oli saanut omat housunsa riisuttua, keskitti sinisilmä huomionsa rastapäisen pojan housuihin. Pian nekin olivat valahtaneet lattialle Sebastianin housujen seuraksi.

Skeittarin kiihkeys yllätti Sebastianin jossain määrin. Ensivaikutelma pojasta oli hyvin rosoinen ja mitään sanomaton, tyypillinen skeittari. Ei hän ollut kuitenkaan osannut kuvitella millainen peto tuo olikaan tai mitä tuon paksun vaatekerrostuman alta löytyisi. Yllätys oli puhtaasti positiivinen, eikä se haitannut Sebastiania laisinkaan – päinvastoin. Muutenkin ruskeaverikkö vaikutti lähes yhtä dominoivalta ja kiivaalta kuin sinisilmä itse. Sebin mielestä oli vallan mielenkiintoista kerrankin löytää joku, joka osasi pistää kampoihin.

Toisen varsin rajuun suudelmaan Sebastian vastasi samalla mitalla, hän ei nimittäin aikonut jäädä toiselle kakkoseksi. Poika osasi käyttää taitavasti kieltään, olihan hän harjoitellut vuosia tuottamaan sillä nautintoa sekä itselleen että muille. Eikä sillä, osasipa rastapääkin miellyttää Sebastiania hyvillä taidoillaan.

Sebastian hymähti tyytyväisesti, kun rastapää kiskoi viimeisetkin vaatekappaleet päältään. Eikä poika pistänyt pahakseen sitäkään, kun toinen auttoi häntä riisumaan omat bokserit päältään. Skeittari oli yllättävän taitava siinä mitä teki, sillä Seb tunsi erittäin hyväksi sillä hetkellä. Ruskeaverikön suudelmat hänen kaulallaan saivat sinisilmän huokailemaan nautinnosta. Kuin kidutettuna sinisilmä painoi päänsä vasten ovea pitäen samalla kiinni toisen niskasta tiukalla otteella. Kuolettavan hitaasti hän laittoi kätensä pakenemaan toisen vatsaa kohti. Hetken kiihkein ja rajuin ottein rastapään vatsaa hyväiltyään Sebastian antoi käsiensä valua yhä alemmas. Hän painoi päänsä vasten toisen korvaa ja suuteli tämän korvaa ja kaulaa näykkien välillä ilkikurisesti.

Nuorukainen ei vastannut hetkeen rastapäisen pojan kuiskauksiin vaan keskittyi härnäämään tätä. Ruskeasilmää kiusaten hän painoi kätensä tämän reisille hieroen niitä kiduttavasti. Hyvin hitaasti Sebastian laski kätensä toisen miehuudelle koskettaen sitä hyvin varovasti. Samaan aikaan hän painoi suudelman ruskeaverikön suupieleen.
”No mut sittenhän sun täytyy hakea ne”, hän huokaisi ja suuteli toista taas yhtä rajusti kuin aiemminkin.

”Mä en harrasta mitään mihin liittyy sana vakava”, Sebastian huokaili suudelmien lomasta tehden sanoillaan selväksi, ettei millään ollut mitään merkitystä. Sinisilmä eli hetkessä, eikä tahtonut minkään riistävän vapauttaan. Rastapää ei ollut siis ainoa, joka ei hyväksynyt voitonmerkkejä kaulalleen tai muille näkyville paikoille. Seb ei ollut koskaan perustanut noista jäljistä, joiden tekeminen ei edes tuottanut hänelle mitään sen kummempaa mielihyvää.

Vaaleaverikkö naurahti huvittuneesti toisen rajujen otteiden välistä. Oli suorastaan outoa, että joku kohteli häntä näinkin rajusti. Se tuntui Sebastianista itse asiassa aika hyvältä, eikä hänellä ollut enää mitään sitä vastaan, että ruskeaverikkö oli tilanteen herra. Alistaminen oli aina kuulostanut hauskalta, mutta kovin dominoivana persoonana Sebastian ei ollut koskaan sitä osakseen.

Sebastian vastasi himolla toisen suudelmiin ja laski toisen kätensä tämän miehuudelle sivellen sitä tappavan hitaasti ja varoen. Oikea käsi nousi pitkin rastapään lihaksikasta vartaloa tämän kaulalle ja sieltä taas niskaan. Huulet kävivät yhä ruskeasilmän huulilla janoten pojan kosketusta. Kaksikko suorastaan söi toisiaan kilpaillen tilanteen herruudesta. Seb tosin oli jo antautunut ja suostunut kokeilemaan kakkoseksi jäämistä, mutta välillä hän pisti vastaan ihan vain tahallaan ja tehdäkseen tilanteesta kiinnostavamman.

Poika murahti pettyneesti, kun rastapää irrottautui hänestä ja palasi laukulleen.
”Hmm, no mut sunhan täytyy kokeilla”, Sebastian kallisti päätään ja antoi sinisilmiensä syödä toisen kadehdittavaa vartaloa. Hän hengitti raskaasti, kun ruskeaverikkö palasi hänen lähelleen. Seb vastasi toisen huulien liikkeisiin yhtä hitaasti samalla painaen kätensä tämän rinnalle. Hitaasti kädet laskeutuivat toisen pyhimmälle ja koskettelivat sitä hyvin varoen. Yllättäen vasen käsi kiertyi rastapään selälle ja Sebastian painoi toista itseään vasten. Toinen käsi alkoi tehdä kuolettavan hidasta edestakaista liikettä toisen miehuudella.

Sebastian naurahti kepeästi toisen keskeyttäessä hänen toimensa. Sinisilmä oli tahtonut vain kiusata toista ja saada tämän huokailemaan huulilleen, mikä oli pojan kaikeksi onneksi tapahtunutkin. Ei keskeytys mitään haitannut, päinvastoin. Seb tahtoi päästä jo tosi toimiin. Kaksikko oli kuluttanut jo ihan liian paljon aikaa leikkimiseen ja toistensa kiusaamiseen. Vähempikin olisi Sebastianin mielestä riittänyt.

Vaaleaverikön huulet raottuivat nautinnosta, kun rastapää suuteli hänen kaulaansa ja antoi kielensä leikitellä pitkin pojan ihoon hakkautettuja kuvia.
”Anna mennä”, sinisilmä huokaisi ja tuijotti vaativasti toisen ruskeita silmiä. Tuossa vaiheessa Sebastiania alkoi jossain määrin ärsyttää, tai lähinnä odottavan aika kävi pitkäksi. Näyttikö hän todella siltä, ettei ollut ennen ollut miesten kanssa? Tilanteen voisi hoitaa mutkattomasti ja huolettomasti ilman turhia rönsyilyjä.

Ja sitten se kysyy nimeä. Seb pysähtyi hetkeksi ja mietti. Useimmille petikavereilleen hän ei uskaltanut kertoa nimeään, sillä useat heistä etsivät hänet jotenkin käsiinsä ja kinusivat hellyyttä ja lämpöä. Rastapään puheiden perusteella tämä vaikutti lähes yhtä sitoutumiskammoiselta kuin Sebastian itsekin.
”Sebastian”, sinisilmä nosti hymynkareen huulilleen ja kallisti päätään hiukan. Toinen kertoisi nimensä varmasti kysymättäkin.
”Vai että ihan nätti!” Seb naurahti pojan sanoille. Useimmiten häntä kehuttiin komeaksi, eikä suinkaan nätiksi, mutta kelpasi toki sekin.

Sebastian värähti hiukan tyytyväisyydestä, kun toisen sormet löysivät tiensä sinne minne niiden oli ollut tarkoituskin löytää.
”Näytänkö mä kovin protestoivalta?” Sebastian painoi kätensä pojan rinnalle ja virnuili lempeästi.
”Voi ja sä saisit ottaa mut väkisinkin, mut ehkä mä tämän kerran kuitenkin annan sulle luvan!” Hän naurahti ja vei huulensa rastapään huulille vastaten toisen kiusoittelevaan sävyyn samalla mitalla takaisin.

”Voi, aina mä en oo näin alistunut”, Sebastian hymähti hymy kasvoillaan. Tämän kerran vain, luultavasti. Pojalle ei itse asiassa tullut mieleen ketään muuta, jolle hän olisi samalla tavalla antautunut. Syy löytyi varmasti siitä, että suurin osa Sebastianin hoidoista oli jokseenkin ujoja ja pelokkaita. Tiedä sitten mikä sellaisissa pojissa niin Sebiä viehätti, mutta kiintoisaa se toki oli. Tämän kerran hän suostui alistumaan luultavimmin siksi, että sai kokeilla jotain uutta. Jotain perin jännää alistuneena olemisessakin kieltämättä oli. Jälkeenpäin häntä ehkä häiritsisi toisen dominoiva käytös, mutta poikien välisen tilanteen huomioon ottaen Seb ei piitannut siitä pätkääkään.

Sinisilmä huokaisi ihastuneesti, kun rastapää painoi hänen kätensä vasten seinää. Ote oli tiukka ja se sai Sebastianin himon vain kasvamaan. Tatuoidun rintakehän liikkeistä näki, että pojan hengitys oli muuttunut entistä tiheämmäksi ja epätasaisemmaksi. Punertavilta huulilta karkasi huokaisuja toistensa perään. Nuorukainen oli kerrassaan tyytyväinen, että hän oli oppinut nauttimaan siitä, että joku ähersi hänen takamuksensa parissa. Ensimmäisellä kerralla se oli sattunut, ja todennäköisesti näin oli toisellakin kerralla, sitten Seb oppi sietämään sitä. Kokemusten karttuessa hän oppi lopulta myös nauttimaan siitä. Sinisilmä oli tavannut monia poikia, jotka lähinnä vinkuivat kivusta samalla kun Sebastian itse ulisi nautinnosta.

”Ja mitä nimeä mä voin huutaa, kun sä kohta kiihdytät tahtia ja nussit mua kunnolla?” Sebastian kysyi toisen nimeä virne huulillaan ääni ja hieman katkonaisena. Jostain syystä Seb halusi tietää toisen nimen, vaikkei yleensä sellaista harrastanutkaan. Rastapää oli kyllä hyvä siinä mitä teki. Vaaleaverikkö sulki silmänsä nautinnosta ja liikutti lantiotaan toisen työntöjen tahtiin. Jos ruskeaverikkö ei kiihdyttäisi kohta tahtiaan, Sebastian varmasti räjähtäisi. Nopeasti Seb irrotti kätensä toisen otteesta ja vei ne rastapäisen pojan selän taakse. Kiduttavan tasaisten työntöjen tahtiin sinisilmä siveli toisen selkää ja janosi tuon huulia.