Human Desire

- vapaa peli! mukaan mahtuu kuka tahansa naispuolinen yökerhoilija tai mies, joka conradin tavoin ajautui sattumalta väärään huoneeseen ;> tyyli -

Puhki kulunut kattovalo valaisi naistenhuoneen kellertävällä valokeilallaan ja paksu ovi pystyi vaimentamaan vain osin viereisestä huoneesta kumpuavan bassokompin. Conrad Marek koki jälleen yhden surullisenkuuluisista “mitä vittua mä täällä teen” -kokemuksistaan seistessään siinä, lavuaaririviin nojaten, toinen käsi huolimattomasti ylhäällä pitäen nuoren naishenkilön hiuksia. Sillä hetkellä vessan seinät olisivat saaneet hänen puolestaan olla paperiakin ohuemmat; hän kuuntelisi paljon mieluummin nihkeää poppiraitaa kuin sitä kakofonista ähkintää, joka naisesta pääsi, kun tuo yritti epätoivoisesti saada loputkin tusinasta tequilapaukusta ulos mahalaukustaan.

Niin, mitä vittua Conrad edes teki täällä? Hän ei tosiaan ollut tullut tänne auttamaan ventovierasta naista hyvää hyvyyttään, ehei. Totuus oli, että hänen vieressään oksentava vähäpukeinen nainen oli luvannut hänelle aivan toisenlaista toimintaa naistenhuoneen vessakopissa, ja aina yhtä hormoneilleen altis Conrad oli lähtenyt näillä fiiliksin leikkiin mukaan. Homma oli sujunut varsin luistavasti jonkin aikaa, he olivat melkein ehtineet koppiin asti, kun edelleen tuntemattomana pysyvän naisen naama oli yhtäkkisesti kalventunut. Ruskeanvihreä tulva ohitti Conradin jalat ehkä muutamalla sentillä. Conrad vilkaisi inhoten kaakeloidulla lattialla vellovaan lammikkoon ja kiitti Luojaa siitä, että hänelle suotiin edes jonkinlainen onni onnettomuuteen.

Olisihan Conrad voinut jättää naisen oman onnensa nojaan ja mennä hakemaan uutta matoa koukkuun. Hetken verran se olikin ollut hänen suunnitelmansa, mutta kun nainen oli epätoivoisesti häntä katsoen tarttunut hänen ranteeseensa, ei Conrad yksinkertaisesti voinut tehdä itsestään kyllin julmaa jättääkseen tyttörukan yksin. Joten siinä hän seisoi. Avittamassa toista oksentamisessa. Naistenhuoneessa, vaikka hän voisi olla samalla hetkellä tanssimassa jalkojaan turriksi savukoneiden keskellä, kauniiden naisten välissä. Paskempi juttu.

Conradin suurin kammotuksen aihe oli kuitenkin ajatus siitä, että joku muu nainen saattaisi astua hetkellä millä hyvänsä vessaan sisään. Kokemuksen rintaäänellä Conrad tiesi sanoa, että mies naistenvessassa ei ikinä johtanut mihinkään hyvään. Samaan aikaan hän toivoi, että ovesta olisi kuin olisikin pamahtanut joku sisään - joku, joka oli joko naisen tuttu tai vähintäänkin avuliaalla tuulella. Sillä Conradilla oli helvetin hyvä känni päällä, ja olisi ollut sääli tuhlata se tällä tavoin.

//hohooo tulen seuraksi kera Amin//

"Ami, mitä helvettiä sä kuvittelet tekeväs. Annoitko just pakit tolle kuumalle brunetelle?" Sasha räyhäsu tummakutrisen ystävänsä korvaan. Ami pyöräytti silmiään paheksuvasti.
"Todellakin annoin, mua ei just nyt kiinnosta tommoset juntit, mä tulin tanssimaan" Ami tokaisi ja Sasha älysi pitää turpansa kiinni. Toisaalta, toinen alkoi olla jo siinä kunnossa, että olisi paras hommata toiselle taksi ja suunnata kotiin. Toisaalta tummatukka olisi kuitenkin halunnut vielä tanssia, sillä oma kunto oli vielä ihan liian selvä. Tarvittaisiin vielä monta makoisaa drinkkiä, lisää sheikkaamista ja sitten voitaisiin kenties suunnatakkin jonkun kanssa jatkoille. Nyt kuitenkin, oli vielä liian aikaista.

Puolen tunnin kuluttua alkoi olla jo nostetta ilmassa. Kurkkuun oli kitattu pari uutta cosmoa ja tanssilattialla oli jo ehditty lääppiä yhtä jos toistakin herraa. Sasha alkoi tosin näyttää siltä, että sammuisi hetkenä minä hyvänsä.
"Sasha pitäskö sun mennä kotiin?" Ami kysyi hymyillen ja tökkäsi ystäväänsä olkapäähän.
"En varmasti mene. " Vastaus oli odotettu, joten päätettiin antaa toisen vielä heilua paikalla, tosin sanottiin baarimikolle, ettei tarjoilisi toiselle enää muuta kuin vettä. Sasha oli sitäpaitsi niin sekaisin, ettei varmaan edes erottaisi vettä viinasta..
"Ootatsä tässä? Mä meen käymään vessassa?" Ami lausahti, mutta juuri kun oli nousemassa tuoliltaan Sasha putosi pelistä, eli sammahti sohvalle. Silmiä pyöräytettiin ja katseltiin ympärille. Eihän vain kaverin veli sattuisi tänäänkin olemaan lempipaikassaan iskemässä naisia. Tuon voisi siis helposti syyllistää raahaamaan pikkusisko kotiin.

Seuraavan puolen tunnin kuluttua saatiinkin jatkaa iltaa itsekseen. Viimeinkin suunnattiin kohti vessaa. Hymy oli jumittanut naamalle, joka tosin haihtui melko nopeasti kun ovi aukesti. Koko vessa nimittäin haisi oksennukselle, yökerhon ihanuuksia.
"Voi jumalauta, voitko muija mennä muualle laattaamaan. Toiset haluais jäädä eloon vessassa käynnin jälkeen." tiuskaistiin, kun oltiin kuultu kopista kantautuvan oksentamisen ääniä. Samassa katse jumitti jätkään, joka pilkisti vessasta.
"Ja mitähän helvettiä. Voitko tehä maailmalle palveluksen ja nakata likkakaveris kotiin" Murhaava katse ja sitten asteltiin arvokkaasti toiseen vessaan. Joo, neiti itsehän ei ollut koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Viimein saatiin oloa helpotettua ja lähdettiin pesemään käsiä. Sitten tarkasteltiin omaa olemusta peilistä. Ilmeisesti myös typerä naikkonen olo lopettanut oksentamisen, sillä nyt tuo huojui jo käsienpesualtailla. Toista mulkaistiin halveksivasti.
"Noniin idiootti hommaa itte ittes taksiin tai mä käyn sanomassa pokelle että sut pitää heittää ulos." Nousut päällä, joten neitokainen oli tietenkin vielä tavallista ärhäkämmällä tuulella. Normaalisti toista olisi vain mulkoiltu paheksuvasti. Nyt haluttiin aukoa turpaa. Samassa katse kuitenkin tavoitti uudelleen vaaleahiuksisen pojan. Tuohan taisi olla samassa koulussa hänen kanssaan hmmn. No, ei sillä väliä. Jälleen käännyttiin kokovartalopeilin puoleen, josta ihailtiin pitkiä sääriä ja mietittiin minkähänlaista seuraa tälle illalle haettaisiin. Nyt olisi nimittäin pantava töpinäksi..

- jei! terrrvetuloa :> -

Conrad sai mitä tilasi… tavallaan. Vessaan kyllä asteli joku, mutta kuka ikinä tuo nainen olikaan, ei hän selvästikään ollut avuliaalla tuulella. Lähes päinvastoin. Conrad ei voinut kuin tuijottaa typertyneenä, kun vieras nainen läksytti häntä - ja hänen “tyttökaveriaan”? - kotiin lähtemisestä. Siltäkö tilanne näytti vieraan silmin? Rakastavaisten bileillalta gone wrong?

Conrad päästi otteena naisen pitkistä hiuksista ja marssi ulos vessakopista määrätietoisesti. Hänhän ei auttaisi toista enää yhtään. Se oli poikaystävien ja muiden ystävien hommaa, eikä Conrad kuulunut kumpaakaan kategoriaan, ja Luojalle kiitos siitä. Helpottunut huokaus karkasi nuorukaisen huulilta, kun hän suuntasi naistenhuoneen peileille korjaamaan pilalle mennyttä kampaustaan. Samaan aikaan vessakopin ovi aukesi jälleen ja ulos asteli kukas muukaan kuin hänen aiemmin auttamansa nainen, näyttäen siltä, kuin tuon naamalla olisi tanssinut viitisenkymmentä hurrikaania. Miltä nainen oli näyttänyt aiemmin? Conrad ei kyennyt muistamaan.

“Älä”, nainen sylkäisi sanojensa välissä iljettävän räkäklimpin vessan lattialle, “mee.”
Toinen hoippui huolestuttavan epävakaasti koppien luota käsienpesualtaille ja tarrasi jälleen Conradin käsivarteen, yrittäen tarjota samaa anelevaa katsetta kuin pieni ikuisuus sitten. Tällä kertaa kyseinen katse sai Conradin ihokarvat nousemaan pystyyn, eikä suinkaan hyvässä mielessä.

Conrad ei ehtinyt vastata mitään, kun jälleen aukesi yksi vessakoppien ovista. Ulos tuli häikäisevän kaunis brunette, jonka juuri sopivasti paljastava pikkumusta sai Conradin ihokarvat nousemaan aivan uusiin korkeuksiin, ja tällä kertaa positiivisesti. Muutama promille alkoholia veressä vähemmän, ja hän olisi ehkä tunnistanut nuo upeat kasvot, mutta nyt skeittaripoika ei tajunnut lainkaan naista opiskelukaverikseen.

Nainen asteli kaksikon seuraksi käsienpesualtaille eikä näyttänyt yhtään tyytyväiseltä. Tuo uhkaili jo hakevansa portsarin paikalle noutamaan neiti Yökön pois, mikä ei Conradin korvaan kuulostanut yhtään hullumalta suunnitelmalta - hän nimenomaan tahtoi päästä eroon takiaisestaan.
“Kuule, kaunokainen”, Conrad sanoi lievästi sammaltaen upealle brunetelle. “Pelasta mun ilta ja tee se. En mä tunne tätä muijaa ees, mut kukaan sen frendi ei suostunu jeesaa sitä, ni en mä voinu sitä jättää tänne tukehtumaan omaan laattaansakaan.” Ei se ollut koko totuus - Conrad oli unohtanut kokonaan mainita alkuperäisen vessaan saapumistarkoituksensa -, mutta oli se lähellä totuutta.
“Tuo - on - vale!” ähkäisi nainen, joka oli edelleen tarrautuneena Conradin käsipuoleen. Välittömästi sanojensa päätteeksi tuo kumartui altaan puoleen ja oksensi sinne mitä ikinä mahanpohjalla olikaan jäljellä. Conrad katsoi naista inhoten, yrittäen samalla päästä irti tuon otteesta, mutta herranjestas miten naisella saattoikin olla ruista ranteessa! Joten pyristelyn sijaan Conrad koetti luoda kolmanteen osapuoleen anelevaa katsetta: Ole niin kiltti ja auta.

Ami tuijotti edelleen itseään peilistä, kun kuuli toisen puhuttelevan. Niimpä katse käännettiin vaaleahiuksiseen poikaan, joka ilmeisesti oli itsekkin varsin tukevassa humalassa. Silmiä pyöräytettiin. Jaahas. Toinen kuitenkin toivoi hänen hakevan paikalle isokokoisen poken joka epäilemättä nakkaisi muijan pihalle. Voi miehet kuinka avuttomia he olivatkaan. Ami pyöräytti siis silmiään uudelleen.
"Jos toi ei ole sun likkakaveris, miksi vitussa et ite mee pyytään pokea heittään se ulos." tiuskaistiin, mutta samassa tapahtui jälleen jotain. Nainen oksensi altaaseen. Ami tuijotti silmät pyöreinä toista ja oksennuksen hajun levitessä koko vessaan tuon kieltämättä teki itsekin mieli laatata.
"No voihan vittu. Venaa tässä ton kanssa" Ami sanoi rauhallisesti ja asteli korkeissa koroissaan ulos vessasta.

Katse harhaili ympäriinsä baarissa, kunnes viimein tavoitettiin suurehko mies, jonka yllä olevat tummat vaatteet korostivat lihaksikasta kehoa. Amin kasvoille syttyi hymy ja tuo kopisteli portsarin luokse, luoden tosin ensin kasvoilleen mahdollisimman järkyttyneen ilmeen.
"Hei Tom, oletko kiireinen" Ami sirkutti saadessaan katsekontaktin mieheen. Toinen pudisti päätään ja totesi tilanteen olevan hallinassa. Niin no, kaikki baarin vakioasiakkaat tiesivät, että kun Tom oli töissä ei kannattanut törttöillä.. Silloin lennettiin hyvin nopeasti pihalle ja saatiin vielä hyvässä lykyssä porttikielto kaupan päälle..
"No kattokko naisten vessa on ihan oksennuksessa. Joku muija laattaa ympäriinsä ja se on kidnapannu jonku hyväsydämisen jätkänkin sinne. Voitko olla kulta ja tehdä sen mitä sä osaat parhaiten. " Sirkutettiin iloisesti ja luotiin inhoavia katseita kauhujen vessaan.
"No voihan vittu. Joo, mä heitän sen ulos ja kutsun jonku siivoamaan"
"Kiitti. Ois kiva käydä vessassa ilman, että vaatteet sotkeutuu jonku oksennukseen"

Hetken kuluttua nähtiinkin kuinka Tom talutti muijaa kohti ulko-ovia. Ami napsautti suunsa tyytyväiseen hymyyn. Oli niin ihanaa olla bitch, silloin saattoi hyvällä omalla tunnolla pilata toisten illan. Ilman huonoa omaatuntoa ja sitä rataa. Koska, häntä ei vain kiinnostanut. Samassa katse laahautui takaisin vaaleahiuksiseen poikaan, joka näytti hoippuvan viimein ulos vessasta. Poika oli hauskannäköinen, tosin hivenen nuori Amin miesmakua ajatellen, mutta tänään tuo kyseinen herra olisi hänelle drinkin velkaa. Hänhän oli käytännössä pelastanut toisen kärsimyksistään. Eli siis luonnollisesti hän oli pelastanut toisen illan ja hengen, toiminut vähän niinkuin sankarina. Ja tämähän oli Amin kirjoissa suuri uroteko, joten kyllähän hänen pitäisi moisesta asiasta hyötyäkkin. Koska Ami ei auttanut koskaan ilmaiseksi.

"Ole hyvä. Olet muuten mulle drinkin auki, koska pelastin sut. " Ami lausahti kehräten kuin kissa ja katsahti toista varsin itsetyytyväinen ilme kasvoillaan.

Conradin riesana oleva nainen ei pitänyt lainkaan skeittarin esittämästä pyynnöstä. Tuo alkoi vimmatusti pudistelemaan päätään, kasvot edelleen lavuaarissa, mutta Conrad ei kiinnittänyt naiseen mitään huomiota. Hänen huomionsa oli vienyt aivan toinen nainen, joka nyt pyöräytteli halveksuvasti silmiään hänelle. Hetken aikaa Conradista tuntui, ettei hänen uusi tuttavuutensa aikoisi auttaa häntä laisinkaan, mutta äkisti tuo näytti heltyvän ja suostui noutamaan portsarin paikalle.

Kun brunette lähti, laskeutui vessaan syvä hiljaisuus musiikin pauhua lukuun ottamatta. Conrad loi varovaisen katseen kurjannäköiseen naiseen, ja teki jotain, mitä ei olisi ikimaailmassa uskonut tekevänsä. Hän alkoi rauhallisesti, lohduttavasti, paijaamaan naisen päälakea. Ehkä syynä oli se syyllisyys, jota nuorukainen tunsi siitä, että oli aikeissa passittaa naisen ulos julmasti. Tai ehkä hän oli vain niin helvetin kännissä. Joka tapauksessa hänen paijauksensa sai tuntemattoman naisen purskahtamaan lohduttomaan itkuun, päästäen lopulta Conradin käsivarrestakin irti.
Conrad olisi voinut lähteä, mutta jäi. “Usko pois, tää on parempi näin. Sä saat taksin himaan, varmasti saat”, nuorimies puheli lohduttavasti, ja vaikkei naisen hysteerinen itku muuttunut yhtään rauhallisemmaksi, tiesi Conrad sanojensa tuovan edes jonkinlaista lohtua. Sisimmässään nainen tiesi varmasti itsekin menneensä liian pitkälle.

Naistenhuoneen ovi lennähti auki ja sisään asteli kulmikas, isokokoinen mies. Tuo ei kiinnittänyt oikein mitään huomiota Conradiin, vaan kulki suoraa tietä naisen luo, napaten tuota toisesta kainalosta. “Nyt olis aika neiti Päivänsäteen mennä kotia”, mies murahti, näyttäen juuri niin kyllästyneeltä työhönsä kuin vain saattoi. Conrad oli ollut aikeissa pyytää portsaria hommaamaan naiselle taksin, mutta nähtyään miehen ilmeisen huonotuulisuuden, puristi skeittari huulensa tiukaksi viivaksi. Hän ei voinut pelastaa koko maailmaa. Joskus oli parempi vain pestä kädet puhtaiksi ongelmista ja huolista, ja keskittyä ohjaamaan omaa elämäänsä. Nyt oli sellainen hetki.

Conrad seurasi portsaria ja naista ulos vessasta. Hän hieraisi toisella kädellään ohimoaan, yrittäen samanaikaisesti sekä unohtaa koko vessaepisodin että päästä taas jytisevän musiikin fiilikseen. Se ei ollut vaikeaa hänenkaltaiselleen kameleontille, joka vain muita katselemalla onnistui pääsemään oikeaan tunnelmaan seurassa missä hyvänsä. Ihmiset edempänä tanssilattialla huojuivat ja heiluivat, virnuilivat ja vaihtoivat sylkiä, ja Conrad tunsi musiikin tahdin saavuttavan hänenkin kehonsa.

Juuri kun hän oli aikeissa syöksyä kohti tanssilattian väkimassaa, huomasi hän tutun bruneten lähestyvän toisesta suunnasta. Conrad käänsi katseensa naishenkilön suuntaan ja väläytti tuolle lapsekkaan, mutta äärimmäisen karismaattisen, hymynsä. “Mun enkeli! Kiitti, sä todella pelastit mun illan.”
Kaunotar ilmoitti Conradin olevan tuolle drinkin velkaa, mikä ei kuulostanut pojan korvaan yhtään hassummalta. Hän viettäisi varsin mielellään enemmän aikaa moisen upeuden kanssa, ja jos tilaisuus tarjoutui yhden drinkin hinnalla… Conradin virne syveni entisestään.
“Sä saat tilata ihan mitä haluat, enkelini.” Skeittari astui lähemmäs naista, aikeissa kietoa käsivartensa toisen vyötärölle. “Saanko? Ja olen muuten Conrad.”

Ami hymyili tyytyväisenä, silmät tuikkivat jälleen sitä tyttöselle ominaista tuiketta. Eli sitä kuinka tyytyväinen saattoikaan itseensä olla. Iltahan oli suttaantunut varsin nopeasti oikeille raiteille. Vaikka vaaleatukkainen poika olikin nuorempi, kuin valloitukset yleensä..... Annettiin se toiselle anteeksi tämän kerran. Toinen maksaisi hänen juomansa, eikä Amin tarvitsisi käytää vaivaa ja energiaa miesten iskemiseen.. Niinkuin siihen yleensäkkään olisi hirveästi vaadittu, mutta kuitenkin. Tänään tämä tuntui varsin hyvältä ratkaisulta.
"Jos tuntisit mut... Et kutsuis mua enkeliksi. Mutta antaa olla.. Tämän kerran" Ami naurahti ja kujersi toiselle hunajaisella äänellä. Tämän pelin neiti osasi, ilman ongelmia tai ilman erityistä aivojen käyttöä. Peliä oli pelattu monta vuotta, ikävä kyllä. Tosin toisen kysymys sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Ami oli liian, köh, julma, että olisi ottanut Conradin kysymyksen ihanana kohteliaana tekona. Ami vain vilkaisi toista pitkin nenänvarttaan.
"Kuule Conrad. Mussu. Älä ikinä ikinä kysy enää tota kysymystä. Jos sä haluat kietoa kätes mun vyötärölle, niin tee se. Mä ilmoitan kyllä jos en halua niitä siihen, mutta jos kysyt etukäteen lupaa, oot mun kirjoissa säälittävä" Sanojen päälle iskettiin silmää ja annettiin pojan kietoa kädet ympäri. Tämä asia toki saattoi johtua siitä, että yleensä oltiin sellaisten idioottien seurassa, jotka eivät tosiaankaan lupaa kyselleet. Joten, oltiin totuttu.
"Ja mä olen Amelia, tosin sano vaan Ami. " Lausahdettiin sitten hymyillen taas maireasti.

"Hmm.. Mitähän sä mulle ostaisit" Ami mutisi lähinnä itsekseen seisoskellessaan baaritiskin edustalla. Conradin käsivarret olivat edelleen kietoutuneet neitokaisen ympärille. Tämä oli toisaalta myös äärimmäisen hyvä juttu, sillä ällötykset kiersivät neitokaisen nyt kaukaa. Hänhän nimittäin selkeästi kuului nyt jollekkin miehelle. Sekin Sashan kuuma brunette, joka oli äsken lähennellyt neitokaista, tyytyi ainoastaan tuijottamaan. Ami puraisi huultaan ja käänsi katseensa moisesta oksetuksesta pois. Ei hän ollut ymmärtänyt lainkaan miksi Sasha oli määritellyt toisen kuumaksi. Tuohan oli suunnilleen uittanut itsensä partavedessä, sillä lemu ulottui edelleen Amin nenään. Ja toisekseen, toinen oli muutenkin oksettavan epätoivoisen oloinen. Ei sellaisia takiaisia kiitoooos. Conrad sensijaan vaikutti varsin mukavalta seuralta ja plussana tosiaan oli toisen humalatila. Hyvällä tuurilla toinen ei edes muistaisi häntä. Huonolla, no toinen muistaisi mutta siltikin.

Viimein baarimikko lipui kohdalle.
"Tequila Sunrise kiitos. " lausahdettiin tottuneesti ja mies iski silmää. Yleensä Ami vietti aikaansa flirttailemalla tuon nuorukaisen kanssa, mutta nyt se olisi tuntunut typerältä. Kun toinen mies sattumoisin piti vyötäröstä kiinni. Kevyellä käännösellä, naamakerroin käännettiin toisen naamakerrointa kohti.
"No niin Conrad, kerrohan mulle jotain. Sä et varmaankaan oikeasti ollu siellä vessassa vaan auttamassa sitä neitoa. KUKAAN tuntematon mies ei ole niin ritarillinen. Tai jos on, olisi kyseinen herra myös saattanut sen hurmaavan neitokaisen taksiin." Kujerrettiin ja virnuiltiin huvittuneesti. Kyllä, Amilla oli omat aavistuksena miksi parivaljakko oli vessassa ollut, mutta tuo halusi kuulla sen herralta itseltään. Mikäli hän olisi oikeassa, oli parivaljakko mennyt vessaan huvittamaan toinen toistaan.
"Joten.?" Virnistettiin uudelleen ja tartuttiin baarimikon ojentamaan lasiin.
"Herra tässä maksaa."

Kun nainen väitti, ettei ollut niin enkeli kuin miltä saattoi vaikuttaa, sai se Conradin uteliaisuuden heräämään. Hänen mielestään ihminen oli aina astetta kiinnostavampi kun sillä oli luurankoja kaapissaan ja mikäli Conrad oli naisen sanat ymmärtänyt oikein, tällä niitä luurankoja riitti. Hän tulisi tuskin koskaan sitä kaappia näkemään, mutta ajatus itsessään oli kutkutteleva. Koko nainen oli kutkutteleva.
Hyväntahtoinen naurahdus pääsi nuorukaisen huulilta Ameliaksi esittäytyvän naisen tyrmätessä täysin hänen kysymyksensä. Conrad ei muistanut koska olisi viimeksi tavannut yhtä asenteellisen naisen, ja hän piti näkemästään, todellakin. “Pistetään muistiin ensi kertaa varten… mussu”, hän totesi, henkäisten viimeisen sanan huuliltaan kuin hengitysilman pakkaseen. Oikea käsi kietoutui hellästi mutta itsevarmasti naisen vyötärölle, ja kuin hyvin koulutettu vahtikoira Conrad seurasi naista baaritiskille.

Tiskillä oli porukkaa kunnollisen torikokouksen edestä, mutta moni mies antoi kernaasti tietä nähtyään häkellyttävän kauniin Amin lähestyvän. Kyllä, siitä huolimatta, että kyseisen naisen vyötäröllä oli toisen miehen käsivarsi. Juuri niin epätoivoisia monet miehet olivat. Ja kateellisia, Conrad sai huomata. Harvemmin sai niin montaa mittailevaa ja arvostelevaa katsetta muilta miehiltä kuin kauniin naisen vieressä seistessä, kuten nyt. Conrad siirtyi vaistomaisesti lähemmäs seuralaistaan välittömästi, kun jonkun katse liimautui liian pitkäksi aikaa heihin.

Baarimikko saapui heidän kohdalleen. Conrad antoi Amin tilata ensin, totta kai, ja hymyili hieman toisen valinnalle. Naiset ja heidän cocktailinsa. Olivathan ne näyttävän näköisiä, mutta useimmiten aivan liian makeita, varsinkin nopeaan ryyppäämiseen. Conrad joi itse ainoastaan olutta ja shotteja, tosin shottejakin yleensä vain kaveriporukassa, kun oli kiire päästä apajille - toisin sanoen tanssilattialla keinuville lantioille.
“Ja yks olut, Stella, kiitos”, Conrad huikkasi daaminsa tilauksen perään. Baarimikko käänsi vastahakoisesti katseensa häneen, näyttäen vielä vastahakoisemmalta toteuttaa hänen tilaustaan, mutta lopulta nyökkäsi tympeästi. Normaalisti moinen käytös olisi saattanut nostattaa skeittaripojan verenpainetta korkeammalle, vaan tällä kertaa hän pysyi täysin tyynenä. Pääsyynä oli ehdottomasti Amin läsnäolo. Conrad käyttäytyi aina kunnollisesti naisten seurassa; sen verran hän oli oppinut äitinsä läksyistä.

Ami osui ehdottomasti naulan kantaan todetessaan, ettei kukaan mies olisi niin ritarillinen, jotta vain hyvää hyvyyttään auttaisi naista hädässä. Tämä nainen ei tainnut olla se kaikista toivottomin romantikko.
“Eikö?” Conrad kysyi viattomasti ja loi kettumaisen katseen Ameliaan. “Okei, ehkä en ole ritareista se kaikista puhtoisin, myönnetään.” Mies näykkäsi alahuultaan, virnistäen hieman. Ei ollut mikään ihme, että toinen oli utelias, mutta harvemmin naiset halusivat kuulla senhetkisen seuralaisensa naisseikkailuista yhtä kiinnostuneesti. Toisaalta, kuinka tyypillinen nainen tämä Amelia edes oli?
“Joten… Ehkä humalassa saatan välillä kaivata naisen seuraa, ja ehkä seurasin sitä vessoihin läheisyydentoivossa”, Conrad myönsi lopulta ja hipelöi samalla sormillaan naisen vyötärön seutua. Hän ei tiennyt, miten Ami reagoisi hänen sanoihinsa, mutta ennen kuin skeittari ehti saada vastauksen, rykäisi baarimikko malttamattomasti. Conrad huokaisi, kaivoi lompakon taskustaan ja ojensi miehelle ensimmäisen sormiinsa osuvan setelin. 20 dollaria, se kattoi juuri ja juuri hänen laskunsa. Baarimikko otti setelin sen näköisenä vastaan, ettei ollut aikeissakaan palauttaa siitä yli jääviä hiluja.

Conrad katsoi Amia uteliaana kulmiensa alta ja hörppäsi oluttaan. “Sä olet perkeleen kiehtova, tiedätkö?” Se saattoi kuulostaa pelkästään humalaisen horinalta, mutta oli se paljon muutakin.

[anteeksi kesto ja tekstin laatu :')]

Ami vähät välitti lähellä olevien miekkosten katseista. Tuolla oli nyt jotain ihan muuta mielessä. Hän halusi kiduttaa uutta tuttavuuttaan utelemalla tuon vessareissusta mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Ja äkkiä tuo olikin myöntänyt kaiken, eli siis sen minkä brunette oli aiemmin aavistellutkin. Vai läheisyydentoivossa. PAH. Toinen halusi pukille ja se oli selvää, turha sitä oli naamioida miksikään nätiksi lässytykseksi. Ami pyöräyttikin silmiään moiselle lausahdukselle, muttei sanonut mitään. Tyytyi tukkimaan turpansa hörppäämällä juomaansa. Ehkä niin oli parempikin. Ei nimittäin haluttu ärsyttää skeittaria liikaa.

Äkkiä toinen lausahti jotain mikä sai Amin hätkähtämään. Kulmaa kohotettiin varovaisesti ja tuijotettiin pistävästi toisen silmiin.
"En oikeastaan. Aika perus. " Lausahdettiin rauhallisesti ja samalla hymyiltiin kissamaista virnettä, joka ilmestyi naamalle hyvin harvoin. Eikä tuota hymyä aina tulkittu vain hyväksi merkiksi. Ainakaan jos se suotiin vanhemmille. Samassa tunnelma särkyi, juuri kun Ami oli ollut ehdottamassa toiselle poistumista. Neitokainen nimittäin tunsi ikävän nipistyksen takalistollaan. Sekunnin murto-osassa brunette jähmettyi. Silmät laajenivat inhosta, kauhusta ja järkytyksestä. Hetken aikaa tyttönen hengitteli, ilman sen suurempia eleitä. Sitten kasvoille luotiin kylmän viileä ilme, irrottauduttiin kevyesti skeittarin otteesta kääntymällä nopeasti ympäri. Katse hakeutui tummatukkaiseen mieheen, joka virnisteli kavereidensa kanssa idiootisti. Ami tuijotti poikia halveksuvasti, aivan kuin olisi juuri saanut eteensä kasan kastematoja.
"Mitähän helvettiä kuvittelet tekeväs?"
"Testasin että tuntuuko sun perse yhtä hyvältä, miltä se näyttää" Juntti vastasi rauhallisesti ja pureskeli purkkaa. Tämä tietenkin aiheutti mielettömän suurta kiehumista Amin sisällä. Drinnkilasia puristettiin niin suurella voimalla, että heikompia olisi hirvittänyt.

"Mun takaliston on yksityisaluetta, jonne sun kaltaset luuserit ei saa kutsua" Ami tiuskaisi ja samassa lasia puristava käsi teki heittoliikkeen. Ja samassa kauniinvärinen drinkki oli nakattu herran kasvoille. Sitten viimeinen halveksiva katse kulki alas nokanvartta.
"Tule Con, mennään." Lausahdettiin rauhallisesti äskeiselle seuralaiselle ja lähdettiin mahdollisimman ylväästi marssimaan kauemmas. Eli siis yritettiin estää itseä kääntymästä ja kuristamasta moista luuseria palleista kattoon.
"Voi jumalauta mitä urpoja. Isken takalistoni tästä lähtien seinää vasten ja isken sut siihen eteen. Joutuvat lääppimään sua ennen ko pääsevät muhun käsiksi " Muristiin sisukkaasti ja oltiin varmoja ettei äskeistä unohdettaisi. Mikäli hän törmäisi moiseen urpoon uudelleen hän leipoisi tuota lättyyn.
"Ootko kaatanu tarpeeksi alkoholia kitaas? Vai lähetkö sä mun mukaan?" Kysäistiin jo hivenen rauhoittuneena ja luotiin toiseen ilme, joka ei varmasti jättäisi mitään epäilyksen varaan.

- ei ollu kummassakaan mitään vikaa! (: -

Conrad vastasi hymyyn ja tunsi tunnelman sähköistyvän hieman. Ami näytti siltä, kuin olisi ollut aikeissa todeta vielä jotain, mutta jäätyikin äkisti paikoilleen. Hetken verran kauniin naisen ilme oli kuin aaveen nähneellä. Conrad kohotti kysyvästi kulmiaan - mikä oli saanut naisen noin varuilleen? Hän etsi vastausta vilkuilemalla ympärilleen, ja nähdessään lähellä seisovan typerästi virnuilevan miesjoukon, tajusi hän mistä oli kyse. Juuri kun kaikki alkoi mennä nappiin, tyypillistä.

Amelia ei jäänyt kauaksi aikaa paikoilleen. Tuo riistäytyi Conradin otteesta ja kohtasi miehet nyt silmästä silmään. Ilmassa oli jälleen sähköä, mutta tämä oli aivan toisenlaista kipunointia. Seuratessaan Amin tyyneyden vaihtuvan järiseväksi raivoksi, kiitti nuorimies onneaan siitä, ettei ollut miesten paikalla. Miehiä ei tietenkään naisen raivoaminen vaivannut. Kun raivoaminen sitten muuttuikin drinkin heittämiseksi yhden heistä kasvoille, hyytyivät vihdoin heidänkin hymynsä. Kaikki oli tapahtunut sellaisella vauhdilla, että Conrad ei meinannut pysyä vauhdissa mukana, mutta nyt oli hänelläkin vaikeuksia pysyä rauhallisena. Skeittari otti yhden ison askeleen kohti miehiä ja mittaili heitä katseellaan. Adrenaliini lähti virtaamaan pitkin hänen kehoaan, mikä sai alkoholin sumentamat aivot hetkeksi toimimaan terävästi kuin kilpasuoritukseen valmistautuvalla urheilijalla.
Kun sitten Ami pyysi häntä lähtemään mukaansa, sai Conrad rauhoitettua itsensä sen verran, ettei ollut enää aikeissa maistattaa miehillä nyrkkiään. Niinpä hän tyytyi vain toteamaan kylmästi: “Antakaa tän olla viimeinen kerta.” Tokaisu aiheutti miehissä tietenkin vain huvittuneisuutta - olivathan he selvästi alun alkaenkin hakeneet spontaania tappelutilannetta. Conrad ei halunnut suoda heille sitä iloa, eikä hän olisi muutenkaan yksin mahtanut niin monelle miehelle mitään. Silti, jos hän olisi ollut tilanteessa ilman Amia, olisi ilta saattanut päätyä toisin.

Conrad lähti Amelian perään, kuroen nopeasti välimatkan umpeen. Seuralaisen hyväntuulisuus näytti olevan tipotiessään, mikä oli harmillista, vaikkakin ihan ymmärrettävää. Oli niin paljon helpompaa olla mies. Ami ideoi menevänsä seuraavan kerran seinää vasten, jotta miehet joutuisivat käpäloimään ensiksi Conradia eivätkä häntä.
“Ei kuulosta yhtään hassummalta suunnitelmalta”, Conrad vastasi naurahtaen. Hän halusi keventää tunnelmaa, jotta voitaisiin palata siihen hetkeen ennen öykkäreiden saapumista, jolloin molemmilla oli hyvä fiilis. Toivottavasti Ami ei ollut pitkävihaisinta sorttia.

Amelian seuraava suunnitelma voitti kyllä edellisen kirkkaasti. Conrad ei voinut uskoa korviaan kauniin naisen pyytäessä häntä lähtemään mukaansa. Hänen iltansa oli jo nyt ylittänyt kaikki odotukset pientä välikohtausta lukuunottamatta - tässä vaiheessa vessaepisodikin oli unohduksissa -, mutta tämä oli ehdottomasti se kirsikka kakun päällä. Conrad näytti kiusoittelevasti pohtivan Amin kysymystä hetken verran, vaikka skeittari oli tehnyt päätöksen sillä samalla sekunnilla kun kysymys oli esitetty.
“Joo, lähdetään. Oliko sulla jotain suunnitteilla?” Conrad uteli ja kietaisi jälleen käsivartensa omistavasti naisen vyötärölle. Conradin toiveissa oli tietenkin jokin kahdenkeskeinen paikka, mutta ei ollut aikeissa marista vastaan, jos hänen seuralainen halusi kurkata vielä jonkin illanviettopaikan menon.

//voi luoja anteeks kesto. en tajunnu ollenkaa et olit vastannu :: DDD//

Conradin käsi lantiolla tuntui oikeastaan aika mukavalta. Varsinkin, kun poika ei ollut kysynyt lupaa moiseen eleeseen.
"No oli mulla aika paljonki suunnitteilla.. "Lausahdettiin ja hymyiltiin vinosti toiselle. Joo, Ami ei ollut niitä hienovaraisia ihmisiä, jotka vihjailivat epäselvästi.. Vaan tuon vihjailuista sai aika tarkan kuvan tuon ajatuksista.
"Pitäähän skeittarin kunto testata." Neiti lausahti viimein.
Amelia pohdiskeli hetken mahdollisuuksiaan. Hän voisi toki raahata Conradin kotiinsa, mutta silloin jouduttaisiin mahdollisesti selittelemään asioita äidille. Koska äiti olisi kumminkin kotosalla. Conradin kotioloista ei tiedetty tuon taivaallista, mutta jos tuo olisi normaali lukiolainen tuokin asui vanhempiensa kanssa.. Ja sekin olisi aika ikävä juttu. Hetken toinen kuitenkin käytti vielaikaa mietiskelyn jatkamiseen. Mihin hittoon he voisivat laahustaa. Kodit eivät tässä vaiheessa olisi hyvä juttu... No mikäs ratkaisu rikkaalla pennulla olikaan asiaan?!?!?!

”No, voitas vinguttaa isukin luottokorttia ja käydä tutustumassa tohon läheiseen hotelliin? Tai saat sä meillekkin tulla, mut mä en haluu törmätä äitiin just nyt. Sen mielestä mies kotona on sama asia kuin kihlaus tai jotai muuta yhtä säälittävää” Lausahdettiin rauhallisesti, niin kuin yhdenyönjutut olisivat olleet maailman normaalein asia. Tosin, niin ne tälle neidille olivatkin. Joten asiasta ei jaksettu pitää sen enempää numeroa. Kuhan neiti De Costa saisi mitä halusi, olisi kaikki vallan mainiosti. Elikkä hotelli olisi täydellinen kyseiseen tarkoitukseen. Sitä paitsi rikkaana kakarana oli siitä mukavaa, ettei isä todellakaan kiinnittäsi mitään huomiota hotellilaskuun. Tai jos kiinnittäisi voitaisiin se selittää helposti kavereilla.

Viimein marssittiin narikalle ja saatiin oma nahkatakki talteen. Ei sitä voinut tänne jättää, yksi neitokaisen lempitakkeja nimittäin. Sitten marssittiin korkkarit kopisten pihalle. Ulkona alkoi olla viileää, ei todellakaan kylmä, mutta ainakin viileämpää kuin päivällä. Onneksi oli otettu se takki mukaan. Conradia vilkaistiin pitkään ennenkuin lähdettiin marssimaan kohti tuttua hotellia. Oi siellä oli vingutettu iskän luottokorttia ennenkin. Hotellihenkilökunta tuntikin neiti De Costan hyvin, joten heti tuon käveltyä sisälle, ojennettiin jo avain.
"Kiitos Thomas. Ota tuolta" Lausahdettiin hunajaisesti ja ojennettiin se kortti. Thomas virnisti ja laskutti neitiä tottuneesti.
"Noniin herra Conrad. Alahan tulla" Vino hymy ulottui silmiin asti kunnes toisen huulille painettiin suudelma.

- mitä pienistä! :> -

“Pitäähän skeittarin kunto testata.”
Conradin kulmakarvat nousivat hivenen yllätyksestä. Amelia ei kieltämättä ollut se ympäripyörein ihminen maan päällä, mutta välillä naisen rohkeus sanavalinnoissaan sai nuorenmiehen hämilleen, sillä edes hän ei olisi kehdannut puhua noin suoraan. Toisaalta siinä Amin viehätys tuntuikin piilevän: Conrad ei ollut koskaan tavannut naista, joka kantoi itsensä yhtä tyylikkäästi ja itsevarmasti kuin hän.
“Voi kuule, siitä sun ei tarvitse ainakaan huolehtia. Mä kyllä jaksan”, skeittari flirttaili ja veti naista taas hiukan itseään lähemmäs. Hän katseli tumman kaunottaren kasvoja, kun tuo selvästi pohti seuraavaa liikettään. Conradin oli hillittävä itsensä, ettei rynnistäisi suoraan suutelemaan Ameliaa; hetki ei ollut siihen läheskään sopiva. Ihmisiä oli liikaa, liian lähellä heitä, eikä Ami ollut vielä tehnyt päätöstään. Niinpä hän tyytyi pitämään naista lähellään ja hipelöimään tämän vyötärönseutua omistavasti.

Vai että hotelliin? Ehdotus ei ollut lainkaan hassumpi. Sellainen näytti sijaitsevan Amelian tietämyksen mukaan kivuttoman lähellä ja lisäksi sillä tavoin vältyttäisiin kiusallisilta “Conrad - vanhemmat - Conrad” -tyylisiltä esittelyiltä. Hänen täytyi myös paheellisesti myöntää, että tieto siitä, ettei huonelasku menisi hänen piikkiinsä, sopi skeittarille oikein mainiosti. Sillä Amelia oli juuri sellainen nainen, joka tuskin viihtyi nuhjuisessa motellissa, jonka lakanoiden automaattisesta puhtaudesta ei koskaan voinut olla varma. Muuhun hänellä ei ehkä olisikaan ollut varaa.
Conrad sulatti huulilleen valloittavan hymyn. “Hotelliin siis, ei toi kihlaus kuulosta kuitenkaan ihan ajankohtaiselta”, naurahti hän silmää iskien. “Ihan ajankohtainen” oli täydellinen aliarviointi, sillä skeittari oli edelleen päästä varpaisiin sitoutumiskammoinen, ja yksinään sana “tyttöystävä” kuulosti ahdistavalta kuin pyöreä huone ja pakkopaita. Sen takia hän pitikin yhdenillanjutuista. Ei tullut koskaan myöhemmin tarvetta ajatella miten tästä edettäisiin. Yleensä hän selvisi sillä, ettei koskaan nähnytkään kyseistä tuttua uudelleen, tai jos näki, olivat muistikuvat sen verran hataria, ettei tuntemisesta ollut täyttä varmuutta.

Matka jatkui ilman sen kummempia keskeytyksiä aina yökerhon narikalta (josta mukaan tarttui perusmusta baseball takki) hotellin vastaanottoon asti, jossa Amelialla ei näyttänyt olevan pulmia saada hyvää palvelua. Kaunotar oli ilmeisesti ollut useamminkin kyseisen hotellin asiakkaana, sen verran tottuneesti tavanomaiset muodollisuudet hoidettiin. Mitäköhän muuta yllättävää nainen piti sisällään? Ehkä hän oli ministerin lapsi… tai salainen agentti? Conrad ei tiennyt lainkaan mitä odottaa, ei edes sitä hurmaavaa suudelmaa, jonka hän seuraavaksi brunetelta sai.

Etiketin mukaisesti suudelma jätettiin tarpeeksi lyhyeksi, jottei tiskin takana oleva henkilökunta ehtisi hermostua liiallisesta intiimiydestä. Tämä tietenkin harmitti skeittaria, jonka itsehillintää oli koko illan ajan koeteltu enemmän kuin normaalin miehen mielenterveys salli. Silti häntä hymyilytti, eikä suotta.
“Mm, sä maistut hyvältä”, hän mutisi niin matalalta, ettei se ulottuisi työntekijöiden korviin. Hän piti vielä hetken härnäävän tiivistä katsekontaktia yllä, ennen kuin säteilevästi virnistäen nappasi seuralaistaan kädestä kiinni ja lähti vikkelästi kuljettamaan tätä kohti hissejä. Tai sinne, missä hän kuvitteli hissien sijaitsevan.