Don't try to hide

Parhaansa mukaan seinään sulautuva poika antoi jalkojen kuljettaa häntä vessaan. Hän ei yhtään tykännyt koulun vessoista, ne olivat niitä kliseisimpiä paikkoja ottaa turpaan. Ja sitähän Dominic Dallas ei tänään tahtonut. Eikä muulloinkaan, niin vaan tuppasi välillä tapahtumaan.
Sinisiksi värjätyt hiukset roikkuivat oikeastaan pojan silmillä, paita oli musta T-paita, housut normaalit farkut. Tavalliselta poika näytti, jos ei laskettu sinistä kuontaloa. Nörtti hän oli vain luonteeltaan, mutta sehän hänestä tekikin helpon kohteen kiusaajille. Ei auttanut edes teennäinen itsevarmuus, siinä Dominic oli surkea.

Poika avasi huultaan purren vessojen oven vain todetakseen ne tyhjiksi. Helpottunut huokaus karkasi huulten välistä, poika hymähti. Olipa hän taas typerä, hermoili ihan turhaan. Poika lasku koululaukkunsa lattialle ja suuntasi lavuaarille, josta hanan avattuaan antoi vain hetken virrata vettä. Dominic upotti kätensä siihen, todetakseen veden kylmäksi. Eipä se mitään ratkaissut, poika pesi kasvonsa sillä ynähtäen nopeaa lämpötilan vaihdosta.
Käsi sulki hanan ja poika jäi vain tuijottamaan itseään peilistä. Vesi valui noroina iholla, joihinkin kohtiin jäi vain muutamia tippoja.

- Katoin tänne Kevinille :'D -

Kevin käveli rennosti pitkin käytävää ja tsekkaili muutaman ohimenevää tyttöä katseellaan, kuljettaen samalla kätensä läpi pystyssä olevien hiuksiensa. Tuolla oli yllään valkea, mustakuvioinen huppari ja mustat farkut. Jaloissa oli valkeat skeittarit, joissa oli kirkkaanvihreät nauhat. Kevin näytti oikein hyvältä merkkivaatteissaan ja antoi sen näkyä kasvoiltaan. Tuon silmät tuikkivat tuttuun tyyliin ja huulia korosti itsevarma virne. Poikien vessan kohdalla poika avasi oven ja asteli kuin Euroopan omistajana sisään, huomaten heti sinihiuksisen pojun. Tuo oli nähnyt kyseisen hyypän aiemminkin – itse asiassa kyseinen sinipää oli Kevinin kanssa samalla luokalla, mutteivät nuo olleet puhuneet. Toinen kun vaikutti aina tunneilla hiljaiselta hissukalta, jonka kanssa oli turha aloittaa keskustelua. Kevin tuhahti ja kohotti olkapäitään itsekseen – mieluummin tuo olisi löytänyt vessasta väärään paikkaan eksyneen ensimmäisen vuoden opiskelijatyttösen, mutta kai tuostakin saisi jotain puhetta irti.

”Mo.”, töyhtöhyyppä totesi lyhyesti ja pamautti toista selkään kädellään. Tuttavallisesti tai ei, kuului se tervehdykseen. Kevin virnuili leveästi ja mittaili Dominicia katseellaan. Tuo katsoi veden kastelemaa naamaa ja kohotti kulmaansa.
”Yritätsä hukuttaa itteäs vai?”, poika kysyi huvittuneena ja nyökäytti lavuaaria päin.

Ovesta sisään astellut poika säikäytti hiirulaisen, sai tuon miltei hyppäämään kattoon tuttavallisilla tavoillaan. Eihän hän edes tuntenut toista! Ja hän kun olisi tahtonut olla yksin, turvallisesti. No, milloinkas asiat muka Dominicin tahdon mukaan menivät? Tuskin koskaan, ainakin jos pojalta itseltään kysyttiin. Hän teki mitä muut sanovat, eivätkä muut mitä hän sanoi. Maailma kulki eteenpäin omalla painollaan ja Dom virran mukana. Säälittävää, kyllä.
Hitaasti poika käänsi katseensa toiseen tuijotettuaan tuota tarpeeksi kauan peilin kautta. Kevin sen nimi oli, sukunimeä poju ei muistanut. Toisella oli samoja kursseja hänen kanssaan, taisipa olla samalla luokallakin. Kuulopuheiden mukaan menevä tapaus, jolla tyttöjä riitti. Dominic ei tiennyt, voisiko toinen äityä syyttä väkivaltaiseksi, mutta ei Kevin mitään tainnut vakavasti ottaa. Dom ei uskonut selviävänsä tästä helpolla, tosin mistäpä olisi uskonut? Hän kun sattumoisin on täysin kyltymätön pessimisti.

"häh? En!" Pojan ääni oli hieman säikähtänyt, sanat pieniä huudahduksen omaisia, vaikkei volume ollutkaan kovalla. Ilme oli säikähtänyt, tajusihan hän toki toisen vitsailleen, mutta ei oikein osannut leikkiä mukana. Ei se niinkään hänen tapaistaan olisi ollut, Dominichan oli vain tylsä ja huumorin tajuton. Ainakin jos joku erehtyisi kysymään Damonilta tuon kaksoisveljestä.
Siinä poika seisoi katsellen Keviniä kuin hullua.

Kevin katsoi ”Säikkyä” kulmat koholla ja naurahti itsekseen. Tämä taisi olla se pelokas kisu kolmosluokalta tai siis samalta luokalta kuin poika itsekin.
”En mä nyt noin pelottava oo.”, tuo sanoi ja tuhahti, pyöräyttäen silmiään huomattavaan sävyyn. Tosin jonkun pelokkaan, itsestään epävarman ihmisen silmin saattoipa ollakin. Kevinhän oli itsevarma ja sanavalmis, välillä jopa hyökkäävä persoona. Tosin nuo kuuluivat selvästi tuon luonteeseen. Ujoutta poika ei ollut koskaan tuntenut, joten ymmärrystä seinäruusuille tai nörteille ei tippunut.
”Mitä sä täällä homehtumassa teet?”, Kevin kysyi ja kohotti aavistuksen verran leukaansa, kuitenkin näyttäen siltä että olisi katsonut sinihiuksista nenänvarttaan pitkin. Tummien silmien katse olikin hieman arvioiva, mutta huulilla komeili virne.

# lyhyt.

Dominic nyökäytti päätään hitaasti toisen todetessa mielipiteensä omasta pelottavuudestaan. Jostain syystä Dom ei ihan uskonut, mutta rentoutui hieman. Jäykät hartiat löystyivät hieman, poika alkoi vaikuttaa jotenkuten normaalilta. Ulkoisesti ainakin, jos sinisiä hiuksia nyt ei luettu mukaan.

"Mä... tota... ihan vain pesin kasvot." Dominic sai kerrottua takellellen. Kevinin katse kutisti hänet kirpuksi. Rikkaat pennut saivatkin katsoa nörttiä tuolla tavoin, se oli normaalia. Ja silti se tuntui niin inhottavalta pojan omasta mielestä. Hetkittäin pojan suklaanruskeat silmät vilkuilivat Keviniin, mutta ei poju uskaltanut tuijottaa. Katseli seiniä, vilkaisi peiliin, lattiaan ja taas Keviniin. Mieli olisi tehnyt sulkea silmät. Lopulta Dom jäi kuitenkin tuijottamaan yhtä halkeamaa seinässä ja oikeastaan oli valmis puhumaan sille, jos johonkin pitäisi vastata.

Pesit kasvot? Ahahah. Et sitten muuta tehnyt. Kevin veti huulensa vain tiukasti yhteen ja virnuili, estäen suuren ivaavan sanatulvan matkan ulos suustaan.
”Okei..”, tuo totesi ja pyöräytti taas silmiään, kääntyen peilin puoleen. Poika haraisi pystyyn nousevia hiuksiaan vielä enemmän pystyyn ja sitten pyyhkäisi geelistä tahmautuneet kätensä housuihinsa. Nyt tummasilmäinen palautti katseensa sinipäähän ja kallisti päätään.
”Mä oletan et sä olet kolmosella kans? No mut, mikä tunti oli seuraava?”, Kevin kysyi pientä painostusta äänessään, mutta huulet olivat yhä kaartuneen virneeseen ja silmien katse ei ollut mikään naulaavin tuijotus. Tosin jos Dominic ei suostuisi vastaamaan, voisi poika näyttää tuolle vessanpöntön vettä. Se oli varmaan hyvin kiinnostavaa.

# gash, lyhyemmäksi menee - sori. D':

Kevin virnuili hänelle, eikä Dominic pitänyt siitä yhtään. Nolostuksen puna kohosi pojan kapeille kasvoille. Vittu, mitä hän nyt aina teki väärin?! Kevin pyöritteli silmiään ja peilaili. Dom ei osannut tehdä mitään, tai ei uskaltanut. Olisi taas siitäkin sitten saanut kuulla. Ärsyttävää, mutta ei hän silti valittanut. Yritti kestää kaiken ja olla vieläpä ihmisiksikin.

"Joo olen mä. Ja meillä pitäis olla biologiaa, mutta opettaja on poissa eikä oo sijaista, joten on hyppy." Ei Dominic uskaltanut olla vastaamatta, kärsimystahän siitä olisi vain seurannut. Ja hän oli aivan liian kiltti vastustellakseen vahvenpi tahtoisia. Poika jäi tuijottamaan jalkoihinsa, jos hän olisi kehdannut, hän olisi vain napannut laukkunsa ja rynninyt karkuun ovesta.
Jokainen vähänkin vaikutusvaltaisempi tyyppi oikeastaan jopa pelotti häntä.

”Hyppytunti? Mahtavaa.”, Kevin virnuili voitokkaasti ja kääntyi, lähtien kävelemään ovelle. Nyt voisi mennä pokailemaan kissoja. Niitä varmaan parveili aulassa tai muualla. Mutta toisaalta.. Poika käännähti ja nojautui seinään, katsoen Dominiciin päin.
”Aiotsä viettää koko hyppytunnin täällä hukuttamassa itseäs?”, tuo kysyi, vaikka tiesi nörtin vain pesseen kasvojaan. Kasvojen pesu ja hukuttautuminen erosivat melko paljonkin toisistaan, mutta kiusaaminen oli aina kivaa. Rikas kakara virnisti ja pysyi paikallaan, yrittäen lävistää sinihiuksista katseellaan. Ilkeällä, arvioivalla katseellaan joka varmasti häiritsi tuijotuksen kohdetta.
Välittikö poika tästä seikasta? Ei taaskaan - tämähän oli muuttunut juuri hauskaksi. Tai sitten todella tylsäksi.

"Joo", Dominic nyökäytty päätään hieman vaivaantuneena. Miten toiseen nyt pitäisi edes suhtautua? Vaikeaa se oli. Sinitukkaisen onneksi Kevin päätti lähteä ja jättää Dominicin omiin oloihinsa. Tai eipä sittenkään.
"öh...? Itse asiassa mä vähän niinku ajattelin..." Ääni hiipuikin olemattomiin. Miksipä hän sitä tuolle pojalle selitti? Tai paremminkin, miksi se muka tuota edes kiinnostaisi mitä hän oli ajatellut?

"Mä varmaan vaan (omituistamuminaa) jotain", Dominic sanoi katse lattiaan laskettuna. Toinen jalka yritti selvästi liiskata toisen jalan varpaat. iltä se näytti, poika puri huultaan. Hän oli säälittävä ja tiesi sen hyvin itsekin.

Kevin kohotti leukaansa ylpeästi ja siristi hieman silmiään, katsoen tätä sinipäistä poikaa. Säälittävältä toinen vaikuttikin. Pelokkaalta pikku hiireltä, joka oli jäänyt juuri loukkuun leijonan tassujen alle. Poika virnisti ja katsahti ympärilleen vessassa. Okei, tämä oli tylsää. Todella tylsää.
”Sä vaan jotain? Okei. Miten vaan, tylsimys.”, rikas kakara lohkaisi sarkastisesti ja kääntyi, kävellen ovelle. Ei Dominicista mitään iloa olisi, kun poika uskalsi juuri ja juuri vastata kysymyksiin. Hampaitaan yhteen narskauttaen Kevin avasi oven, muttei vielä astellut ulos.
”Onneksi mulla on elämä!”, tuo totesi tahallaan kovaan ääneen ja sujahti sanojensa myötä käytävälle.

# kiitoksia kivasta pelistä♥ kevin jättää (ihmekyllä) dominicin rauhaan, ainakin hetkeksi.