You can't hide from me

Unsku ja Alex<3

Taas näitä päiviä. Taas näitä vitun päiviä, jolloin onni ja hyväntuulisuus oikein karttoivat pitkää, mustaan kauluspaitaan ja revittyihin pilleihin sonnustautunut miestä. Shayne asteli itseään lyhyemmän miesopettajan vierellä, joka piti pojalle saarnaa siitä, miksi kalakeittoa ei saanut kaataa täysin viattoman ihmisen niskaan. Viaton? Kukaan ei ole viaton ja se pullopohjalaseihin sonnustautunut nörtti ruokalasta oli tuijotuksellaan oikein kerjännyt soppia niskaansa. Opettaja oli tietenkin nähnyt kaiken ja kaikessa mukavuudessaan oli tarjonnut STOPille tunnin jälki-istuntoa kuvaamataidonluokassa. Voi tietäisipä opettaja STOPin menneisyydestä ja siitä mitä hän koulun ulkopuolella teki. Jos tuo puolikalju kääkkä ei olisi opettaja, Shayne ei turhaan pidättelisi itseään vaan hyökkäisi mieli nauraen toisen päälle. Toistaiseksi hän kuitenkin oli hiljaa ja päätti esittää hetken tottelevaista idioottia.

”Älä huolehdi, sinun ei tarvitse kärsiä yksin. Tuon seuraksesi tänne toisenkin sääntörikkojan”, opettaja murahti ja avasi kuvaamataidonluokan valkean oven. Ärtynyt katse silmissään Shayne raahautui luokkaan ja istahti kädet puuskassa ikkunan viereiselle pöydälle, kunnes opettajan jäätävän katseen vuoksi - kiroten hiljaa - istahti mustalle penkille ja vei ärtyneenä katseensa luokan vaaleille seinille. Mies haroi ohuita hiuksiaan ja vilkaisi opettajan puoleen, joka ilmoitti lähtevänsä hakemaan toista jälki-istunto istujaa ja veti oven kiinni perässään. Shayne murisi ja keksi päänsä sisällä sata ja yksi tapaa nirhata opettaja. Mielellään STOP olisi luokasta karannut, mutta koska opettajat tiesivät hänen tekevän juuri niin, he olivat jo ottaneet hänen kohdalla tavaksi lukita huone.
”Vittu mitä paskaa”, STOP ärisi ja heitti jalkansa pöydälle, nostaen katseensa kattoon.

Poika istui ajatuksiina vajonneena ja päätään pidellen penkillä vastapäätä opettajainhuonetta, jossa ainakin kuulosti varsin hiljaiselta, muutamia hassuja sanoja poika erotti muminan joukosta, vaikka ei pahemmin kuunnellutkaan. Poika istui siinä penkillä aivan vääristä syistä, eräs kermaperse oli hänet lavastanut jonkun nörtin lasien spray-maalilla pilaamisella, mutta vaikka poika vakuutteli ja jankutti sen minkä viitsi, eli tuskin sanaakaan, opettajia ei kiinnostanut, jälkiistuntoon siis vaan. Lyhyehkö miesopettaja käveli käytävällä kohti poikaa ja tiuskaisi jotain ylös nousemisesta ja seuraamisesta, Alexas heräsi ajatus-horroksestaan ja nousi rivakasti ylös ja lähti maleksien seuraamaan opettajan vanavedessä kuin juuri pahiksista vasikoinut opettajien lellikki. Opettaja ei sanonut sanaakaan vaan vilkuili välillä taakseen tarkistaakseen pojan seuraavan häntä, totta kai Alexas häntä seurasi, ei pojalla olisi pokkaa nyt juosta karkuun ja saada toinen tunti jälki-istuntoa.

Poika käveli kädet hupparinsa taskuissa ja katse lattiassa kunnes melkein törmäsi pysähtyneeseen opettajaan, joka piteli ovea toisella kädellä auki ja toisella ohjasi pojan sisään, joka heti ensimmäiseksi nosti katseensa ja näki heti jonkun muunkin istuvan siellä jalat pöydällä ja varsin rennosti ottaen. Opettaja tuuppasi pojan nopeasti eteenpäin ja itse korotti ääntään samalla kun Alexas asettui mahdollisimman kauas tuosta toisesta pojasta ja eturiviin.
" Joudun häipymään tästä kokoukseen, mutta te kaksi, jos lähettämäni opettaja saa teidät kiinni siitä että olette liikahtaneetkin paikoiltanne, voin luvata tunnin lisää istumista " Opettaja ilmoitti, ilkeästi virnuillen ja sulki ( ja kuulosti ainakin lukitsevan ) oven perässään. Se jos mikä sai Alexasin niskavillat pystyyn, nytkö hän joutui jonkun joka olisi oikeasti tehnyt jotain jälki-istunnon arvoista kanssa istumaan tunnin, siis TUNNIN, tässä luokkahuoneessa KAKSIN?! Alexas istui selkä suorana penkissään ja vilkaisi varovaisesti taaksepäin, toiseen poikaan, mutta käänsi nopeasti katseensa ja tunsi pulssinsa taas nousevan korkeuksiin, poika manasi mielessään ja tunsi punan leviävän poskilleen.

Harmaa muovikello tikitti seinällä ja jo useaan otteeseen STOP harkitsi soittavansa jengiläisilleen, ja pyytää heitä harhauttamaan maikkaa, jotta hän voisi rauhassa murtaa oven ja hipsiä pois paikalta. Kokemuksesta Shayne kuitenkin tiesi, ettei siitä olisi mitään iloa pidemmän päälle. Hän joutuisi maksamaan ovesta ja varmaan istumaan lisää. STOP yritti keksiä itselleen tekemistä, mutta kun luokka ei ollut täynnä muita kuin pölyisiä piirustusvälineitä, päätti mies pysyä paikoillaan ja kiikuttaa tuoliaan. Kirkkaansiniset silmät laskeutuivat katonrajasta ovelle vasta sen käydessä. Kulmia kohotettiin rennosti istuskellen ja opettaja ohjasi Shaynea lyhyemmältä näyttävän pojan sisälle. Mitäs tämä---hyvältä näyttävä ilmestys oli tehnyt? STOPin punertaville huulille nousi hetkeksi pirullinen hymy. Ehkäpä jälki-istunnosta ei tulisikaan niin tylsää. Opettaja sanoi lähtevänsä johonkin, kokoukseen kai. Shayne ei ollut aivan varma, koska hän oli opettajan sanojen kuuntelemisen puolesta keskittynyt silmäilemään melko eksyneeltä näyttävää jälki-istuntoseuralaistaan. Tämä hiljaiselta ja eittämättä melko pelokkaalta vaikuttava poika vilkaisi STOPia, joka juuri sillä hetkellä veti itselleen neutraalin ilmeen. Pian poika taas tuijotti toiseen suuntaan ja hymy ilmestyi jälleen pahiksen huulille.

Koko luokkaa hallitsi hiljaisuus, jota olisi voinut väittää ahdistavaksi. Shayne ei kuitenkaan väittänyt, koska hän tuijotti suoraan toisen pojan selkään, kuin yrittäen polttaa sitä katseellaan.
”Hei”, STOP tervehti ja laski jalkansa lattialle. Hänen teki mieli nousta ylös ja istua suoraan toisen pojan viereen, mutta hän päätti ensin varmistaa, ettei ulkonäkö pettänyt ja tämä melko reppanalta näyttävä poika ei paljastuisi väkivaltaiseksi tuittupääksi.
”Miten sä tänne jouduit?” STOP uteli ja nojautui pöytänsä ylle. ”Vaikutat melko eksyneeltä”, mies huomautti ja nousi ylös, kuitenkin jääden nojaamaan omaa pöytäänsä vasten. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Alexas tuijotti suoraan eteenpäin vaikka kuuli toisen puhuvan takana, ja mitä ilmeisimmin hänelle, ellei toinen ollu niin outo että itselleen puhelisi. Poika nosti kyynärpäänsä pöydälle ja sukaisi hiuksiaan hermostuneena vieläkin eteen tuijottaen ja suu tiukasti kiinni.
Vieraan pojan sanoessa tuota eksyneen näköiseksi, Alexin olisi tehnyt mieli sanoa nopeasti jotain nerokasta ja saada toinen hiljenemään, mutta ei, pojalle ei ollut pokkaa edes kääntää katsettaan tai rentouttaa jännittyneitä käsilihaksiaan. Alexas kuuli ( tai ainakin luuli niin ) toisen nousevan seisomaan ja liikahti epävarmasti tuolillaan ja käänsi päätään hiuka sivulle, muttei niin paljon että olisi nähnyt mitä toinen tekee.
" ... " Poika käänsi katseensa tummatukkaiseen ja katsoi tuota päästä varpaisii, mutta ei pystynyt katsomaan tuota muulla kuin pelokkaalla ja epävarmalla katseella, joka paljasti enemmän kuin yksikäänn sana, Alexas pelkäsi jo nyt toista, vähän.. paljon... keskipaljon, jonkin verran, kuka ties, mutta tilanne vaikutti jo nyt hiukan ahdistavalta, tuskin toinen puhuisi edes mitään jos se samainen opettaja olisi jäänyt luokkaan eikä juossut kokoukseen. Alexas käänsi katseensa poispäin ja sukaisi jälleen kerran hiuksiaa, tällä kertaa kummallakin kädellä ja katseli ympärilleen kuin etsien jotain minne voisi perääntyä jos toinen tulisi lähemmäs.

Alexas kokosi itsenä ja nykäisi hihat yli kämmeniensä ja käänsi uudestaan katseensa toiseen.
" M-mitä se sulle kuuluu.. ? " Poika lausui mahdollisimman nopeasti ja käänsi katseensa pois toisesta tuntien punan jälleen nousevan poskilleen, se oli suuri saavutus jos tiesi ettei poika melkein koskaan pukahtanutkaan kenellekkään vieraalle ihmiselle, varsinkaan ahdistavassa tilanteessa. Poika ei katsonut sen jälkeen enää uudestaan toiseen, mutta jos tuo poika osasi lainkaan lukea eleitä, sai tuo varmasti selville turhankin helposti selville että Alexas oli enemmän kuin hermostunut tilanteesta, koska poika veteli kokoajan hupparinsa hihoja yli kämmeniensä ja suki hermostuneesti hiuksiaan ja vältteli katsekontaktia.

Maailmassa oli paljon asioita joista STOP piti ja ei pitänyt, mutta jos hän jotakin vihasi niin sitä, kun hänen katsettaan välteltiin. Jos ei pystynyt puhuessa katsomaan silmiin, se oikein kuulutti itsevarmuuden puutteesta. Mutta tässä tilanteessa se oli tuolta pikkuiselta ihan ymmärrettävä, sillä kukaan täysjärkinen ei halunnut tulla lukituksi samaan tilaan Shaynen kanssa. Toinen ei puhunut mitään, mutta eleet kertoivat pojan sen hetkisestä tilasta paremmin kuin sanat. Lyhyempi haroi hiuksiaan lähes jatkuvasti ja kysyvä katse silmissään STOP tuijotti poikaa, kuvitellen tuolle koirankorvat päähän. Luimuun asentoon totta kai. Jos tuolla pojalla olisi häntä ja korvat, häntä varmaan pysyisi nätisti koipien välissä ja korvat täysin luimussa. Ilkikurinen hymy nousi kysyvän katseen tielle ja huulet nauraen mies kostutti kielellään huuliaan. Pitkään aikaan toinen ei sanonut mitään ja se oli hiljaisen kannalta vain huono juttu. Lopulta arempi otus vihdoin soi katseensa käydä STOPissa ja jos toinen ei olisi ollut niin pelokkaan näköinen, olisi STOP voinut väittää päästävarpaisiin-katsetta jopa vihjailevana. Pidemmän harmiksi katse kuitenkin vietiin taas pois.

Lopulta poika kysyi ja jonkun muun tapauksessa tämä joku olisi voinut loukkaantua pojan sanoista, mutta STOPin kohdalla pirullinen loiste vain kasvoi silmissä. No eipä asia hänelle varsinaisesti kuulunut, hän vain oli utelias, kuten aina suloisten ilmestysten kohdalla.
”Aaaaw, pelkääksä mua noin paljon?” Shayne kysyi ja kuulosti lähinnä imarrellulta. Mies työnsi itsensä kauemmas pöydästä ja kädet taskuissa astahteli lähemmäs poikaa ja tämän pöytää.

Tässä ohimennen kysäisen, että minkä väriset silmät Alexilla on, ja mikä kampaus sillä noista kaikista nyt on? (:

Alexasilla on vähän vaaleammat silmät kuin oliivinvihreät, ja hiukset on ekasta kuvakokoelmasta keskimmäinen :'>

Nopean katseen kohotus suoraan eteenpäin lattiasta kertoi että poika kaikesta huolimatta kuunteli toisen puheita, mutta sai niistä kylmiä väreitä selkäänsä kulkemaan ja elehti pienesti jotta saisi ne katoamaan ja painoi taas päänsä alaspäin.
" ..E-en.. " poika sopersi epäselvästi itsekseen ja rupesi jotain säätämään hupparinsa hihalla ja yritti epätoivoisesti kiinnittää huomionsa siihen, kuin siinä olisi jotain niin mielenkiintoista, joka vetäisi vertoja jopa tuolle vieraalle pojalle.

Alexas ei voinut olla lopettamatta tekemisiään kun toinen ainakin kuulosti tulevan lähemmäs, samalla poika puri huultaan, ja päästi irti vasta kun tunsi vihlaisevan kivun huulessaan ja nosti kätensä, sormellaan koskettaen ja katsoen tuliko siitä verta. Poika laski kätensä alas ja näytti tuskastuneelta samalla kun liikahti enempi seinää päin tuolissaan ja katsahti valkoiseksi maalattua, kylmää seinää.
Poika katsahti uudemman kerran toiseen ja näytti siltä kuin olisi voinut luikerrella tuolinsa alle piiloon. Mikään ei ollut ahdistavamaa ( siis Alexasin mielestä ) kuin se, että täysin tuntematon ihminen tulee lähemmäs ja yrittää puhutella, ja vielä käyttäytyy NOIN oudosti. Poika tiesi, että joko hän oli aivan kalpea, tai poskipäänsä olisivat punertavat, mitä Alex inhosi kaikkein eniten.

// yh sry kun tuli aikas vähän tekstiä :<

Toinen poika ei tosiaan tainnut nauttia STOPin seurasta tai siitä, että STOP ylipäätänsä otti mitään kontaktia. Pöytänsä edessä istuva vaikutti 189 cm pitkän pahiksen sinisissä silmissä niin pieneltä ja viattomalta. Lyhyempi taisi tosiaan olla joutunut jälki-istuntoon täysin vahingossa, tuollainen poika ei varmasti tekisi tahallaan mitään kiellettyä. Ainakin sellaisen kuvan STOP oli saanut. Joku olisi voinut ottaa ihan kohteliaisuuden nimissä etäisyyttä ja jättää pikkuisen rauhaan. Shaynen kohdalla tämä sympatiaa ja empatiaa tunteva puoli oli kuollut aikaa sitten ja hän saattoi vain kusipäisenä iloita toisen reaktioista, ja astella lähemmäs. Mies ei arkaillut askelissaan ja pysähtyi vasta, kun seisoi pojan pöydän vierellä ja asetti kätensä pöydän reunalle, laskien niiden varaan rennosti painoaan. Tutkiva katse silmäili hennon näköistä poikaa ja sitä läpitunkevaa ja häikäilemättä tuijottavaa katsetta olisi voinut väittää riisuvaksikin. Mitäs STOP tavoilleen mahtoi, tämä poikahan oli varsinaista herkkua silmille. Syyttäisi itseään, kun oli noin suloisen avuttoman oloine.

Tämä hihojaan repivä poika vielä väitti, ettei pelännyt ja silti näytti siltä, kuin olisi voinut pyörtyä siihen paikkaan. Shayne hymyili haastavasti ja nuolaisi huultaan.
”Voi toista”, STOP myhäili ja kallisti päätään. Tämän seuralaisen hän söisi mielellään elävältä. Ellei toinen nyt oikeasti pyörtyisi.
”Mitäs olet tehnyt, kun olet ansainnut olosi täällä täysin minun armoillani?” Shayne kysyi käheästi ja hymyili sitä omaa aurinkoisenviekasta hymyään.

Oletan nyt että Alexas on lyhyempi X’’DD Kannattaa btw noi pikkuseikat(silmienväri, pituus) kirjottaa ulkonäkökuvaukseen. Ja ei haittaa et on lyhyttä. :---D Peli etenee nopeammin~

Tämä pieneltä ja pelokkaalta näyttävä pikkuinen otus istui nyt tiukasti tuolissaan ja tuijotti toisen pöydälle laskemaa kättä, sitä seuraten ylemmäs ja käänsi koko naamansa nyt suoraan kohti toisen kasvoja ja tuijotti toisen kirkkaansinisiä silmiä hievahtamatta ja ilman elettäkään poika mietti samalla hetkellä kuinka kohta juoksisi karkuun, ainakin ajatuksissaan, nyt hän oli lamaantunut paikoilleen ja tuijotti mitään sanomatta mitään toisen huulia sanojen putkahdellen niiden takaa, ja nosti sitten jälleen katseensa pojan silmiin, mutta piti suunsa tiukasti supussa.
Toisen sanat saivat pelokkaan pojan niskavillat jälleen kerran pystyyn, ja kylmät väreet hiipimään pitkin selkää ja saivan Alexasin katseeseen pientä inhoa.

' alkaisit nyt laputtaa siitä !! ' Poika melkein kiljui mielessään, tuon suu aukesi vain hiukan, mutta pukahdustakaan ei silti kuulunut. Alexas tunsi taas jännittävän melkein kaikkia lihaksiaan ja huomasi tuijottavansa lakkaamatta toisen, myönnettäköön, hurmaavia kirkkaansinisiä silmiä, jotka saivat kiinnitettyä pojan katseen vain ja ainoastaan niihin. Silti Alexas inhosi sitä miten toinen häntä katsoi, se sai ahdistuksen kasvamaan entisestään, sillä tyyli millä toinen katsoi oli... kiltisti sanottuna ja vähäteltynä hyvin häiritsevä. Poika sai vaivoin käännettyään katseensa sivulle, mutta tunsi silti selvästi toisen katseen, kääntäisi katseensa pois, ja kävelisi koko tyyppi nyt pois hus hus!
Alexas vilkaisi toiselle sivulle ja melkein aikoi jo hypätä tuolilleen ja siitä pöydälle ja pöydältä alas maahan ja siitä vielä kauemmas tuosta pojasta, joka puhui ties mitä ja sai Alexasin melkein pyörtymään kauhusta. Poika vilkaisi nopeasti vielä toiseen ja jos toinen hivuttautui vielä, sentinkin, lähemmäs tuo lähtisi karkuun.

Awsnams kun Alex on sulonen<3

Lyhyemmän pojan melkeinpä oliivinvihreitä silmiä tuijottaen STOP haroi oikealla kädellä ohuita hiuksiaan. Toinen oli kalpea ja hyvä ettei tärissyt. Shayne tiesi olevansa pelottava sellaisille, jotka eivät usein pahisten seurassa pyörineet. No oli hän muutenkin aika pelottava ihminen, ainakin niiden mielestä jotka olivat joutuneet vastakkain hänen kanssaan silloin, kuin hän oli pahalla päällä, jengitappelussa tai muuten vain ahdisteleva. Poika ei sanonut mitään, tuijotti vain ja se alkoi suoraan sanottuna hieman keittämään pidempää. Olihan hiljaisuus ihan mukava asia, se oli tila uusille sanoille ja äänille. Mutta jos sitä ei koskaan pihahduksellakaan täytetty, se alkoi vain käydä hermoille.

”Puhu nyt jotain, ettei mun tartte laittaa sua puhumaan”, Shayne ilmoitti varoittavalla äänensävyllä, vaikka hänen kasvonsa suorastaan loistivat kieroa mieltä ja ilkeää hymyä. Miettimättä enempiä STOP kurottautui lähemmäs ja vaaleilla sormenpäillään siirsi pojan otsalta hieman hiuksia sivuun. Tuolla kun näytti olevan melko runsaat otsahaituvat, jotka melkeinpä piilottivat toisen silmän alleen. Shayne ei elettään hämmästellyt, koska hän oli jo heti sillä sekunnilla, kun hän oli toisen nähnyt, tiennyt ettei pystyisi pitämään näppejään erossa. Lyhyemmän punaruskeat hiukset olivat pehmeät ja sopivat hänelle hyvin.
”Mikäs sun nimi on?” STOP kysyi maireasti, pehmentäen katsettaan asteen. Ilkikurinen pilke ei kuitenkaan kadonnut minnekään.

Poika painautui vielä taaemmas kun toinen siirsi sormenpäillään tuon otsatukkaa sivuun ja pyysi puhumaan, mitä Alexas nyt saisi suustaan kun on aina muutenkin aivan lukossa uusien ihmisten kanssa.
Toisen kysyessä jo nimeä poika sai tarpeekseen tästä ahtaasta tilanteesta ja nousi nopeasti tuolilleen ja karkasi tilanteesta hypäten toiselle pöydälle ja siitä maahan ja peruutti siitä vielä kauemmas, kuitenkin kääntäen itsensä niin että näki miten toinen reagoisi.
" Helvetti mitä sä yrität??? " Poika sähähti, ja yllättyi selvästi itsekkin sanomastaan, koska lause hiljeni loppua päin ja poika näytti melkeinpä järkyttyneeltä sanomisistaan, kuin se olisi jotain hyvin, hyvin pahaakin.

Alexas näytti saaneen osan minimaalisesta itseluottamuksestaan takaisin.
" Ja mistä päättelet että kerron nimeni? " Poika sanoi jo paljon hiljempaa, ja katsekin oli taas muuttunut pelokkaaksi. Poika peruutti sen verran nopeasti ja varomattomasti taaksepäin, että kolhaisi kantapäänsä pöytään ja hyppelehti huvittavasti, kunnes sai taas tasapainonsa kunnolla hallintaan ja nosti katseensa uudestaan toiseen ja lopetti peruuttamisen, koska oli mielestään turvallisen etäisyyden päässä tuosta pelottavasta ihmisestä, jonka käytöstä Alexas ei voinut sietää, vaikka ei uskaltanut mitään sanoa vastaankaan. Poika nykäisi taas vähän hihojaan yli kämmeniensä, mutta yritti olla tekemättä sitä mikä oli tavaksi jo tullut, voi reppanaa.

Pitkään Shayne ei saanut ihailla puhtoisia ja pehmeitä hiussuortuvia, kun hänen uhrinsa jo livahti hänen sormistaan. STOP suoristi selkänsä ja työnsi huvittuneena hymyillen peukalonsa housujensa taskuihin ja jätti näin kädet rennosti roikkumaan taskuista. Siniset silmät silmäilivät kiinnostuneina pojan touhua, kunnes tuo oli kokonaan pysähtynyt. Oliko toinen niin peloissaan että oli muuttunut kömpelöksi tai jotain? Lentäisi vielä selälleen. Se tosin olisi STOPille vain mukava yllätys. Ylimielinen virne koristi punertavia huulia ja STOP koki jo itsensä isoksi pahaksi sudeksi, joka ahdisteli viatonta punahilkkaa. Toisen reaktio oli tosiaan ollut vain innostava ja jos STOP jostain piti, niin suloisista ja vastustelevista otuksista. Kyllä hän vielä tuon vastustelevan kuoren sulattaisi, se olisi varmaa.

Poika tuijotti STOPia kuin pahinta vihollistaan, mutta pian hän näytti säikähtäneen itseään ja muuttui taas hiljaiseksi. Shayne ei voinut kuin hykerrellä tyytyväisyydestä ja silkasta paskamaisuudesta. Toinen ei ilmeisesti pitänyt siitä, että oli Shaynen katseen alla täysin suojaton.
”Ei sun olis noin tarvinnu säikähtää, mä halusin vaan tietää sun nimen”, STOP ilmoitti ja lähti rauhallisin askelin toista kohti. Kävelyn päämäärä oli tietenkin lopulta ajaa poika nurkkaan jotain seinää tai pöytää vasten. Sitten toinen ei enää pääsisi livahtamaan. STOP laski leukaansa hieman alemmas ja tuijotti toista tiheästi, kuin yrittäen ivallisella katseellaan lukita toisen paikoilleen.
”Kerro pois, ettei mun tartte suuttua~”, mies jatkoi maireasti ja lähestyi poikaa joka askeleella.

Poika aloitti peruuttamisen heti toisen askelten tullessa kohti, mutta varomattomuuksissaan vain katsoi suoraan toiseen poikaan, joka melkein säteili itsevarmuutta, jota Alexasilla ei ollu melkein lainkaan.
" nimeäni en sulle lavertelis mistään hinnasta... " Alexas mutisi jälleen epäselvästi vastaukseksi ja yritti pitää äänensä mahdollisimman hiljaisena, melkein epämääräisenä piipityksenä, ja tuolla sai olla melko hyvä kuulo jos sai jok'ikisestä sanasta selvää, siis kunnolla.

Alexas töksähti vasten pöytää ja melkein horjahti selilleen sen päälle, koska oli peruuttanut melko verkkaasti toista karkuun. Poika sai tasapainonsa nyt nopeammin haltuun kuin äsken, jolloin melkein olisi kaatunut maahan. Kuitenkin heräten ajatuksistaan tuo siirsi katseensä jälleen lähemmäs kävelevään vieraaseen, jonka mairea ääni vain kuului tällä hetkellä, vaikka Alexas melkein olisi voinut väittää että kuuli sydämensä tykytykset, ja pojan pulssi taisi taas kohota parilla asteella.
' Pysähdy.. pysähdy nyt siihen.. stop, kiltti... ' Poika ajatteli hädissään samalla kun tarttui pöydän reunasta kiinni käsillään ja tiesi puristavansa sitä kovaa. Alexas myönsi itselleen että alkoi pikkuhiljaa vihata tuota katsetta, jolla toinen häntä katseli, se oli jotenkin... riisuva, ja sen myöntäminen hiljaa mielessään sai Alexasin poskille pienen punan, jonka tuo peitti mahdollisimman nopeasti vetämällä kätensä silmiensä alapuolelle suojaksi, mutta tiesi että toinen kyllä näki tai edes huomasi jotain. Jos vieras poika nyt tulisi liian lähelle, rikkoen pojan omaa reviiriä, tuo lähtisi jälleen karkuun.

// huijiu lyhenee DDD:

STOP ei voinut kuin mielessään toistella miten hellyttävältä ja suloiselta toinen näytti. Kuin pikkuruinen jänis, joka yritti kettua karkuun. Jäniksen harmiksi kettu osasi olla perhanan ovela ja oli tottunut jahtaamaan jäniksiä kunnes ne olivat täysin loukossa. Punaruskeahiuksinen mutisi jotain todella epäselvästi ja Shayne sai siitä vain ”nimeäni en”- osan selvää. Mutta se riitti oikein hyvin, sillä STOP oli jo päättänyt selvittää lyhyemmän nimen. Jos toinen ei tahtonut nimeään paljastaa, niin Shayne kyllä pakottaisi toisen puhumaan. Hän saisi sen selville, vaikka joutuisi tekemään mitä ilkeyksiä. Shayne nauroi silmillään ja nuolaisi huuliaan. Voi kun toisen voisi vain napata mukaansa ja lähteä kotiin. Laittaa kaulapannan ja pitää itsellään.
”Suloista~”, mies hymähti hunajaisella äänellä ja otti jälleen askelia toista kohti. Kulma kohosi hieman ja lyhyempi törmäsi pöytään. Pidemmän miehen silmissä välähti, paremmin ei olisi voinut käydä. Hetken STOP jo luuli saaneensa täyspotin, kun toinen näytti kaatuvan pöydälle. Tasapaino saatiin kuitenkin takaisin ja pelokkaan näköisenä punaruskeahiuksinen jäi nojailemaan pöytää vasten.

Hetkeksi, mutta vain pieneksi hetkeksi Shayne pysähtyi noin kolmen metrin päähän. Kulmia kohotettiin yhtäaikaisesti. Toinen taisi punastella ja yritti piilotella sitä kädellään.
”Älä nyt turhaan piilottele punaas, se vaan näyttää hyvältä sun kasvoilla”, STOP ilmoitti rehellisesti ja otti jälleen askelia toista kohti, kunnes oli tarpeeksi lähellä ja asetti kätensä vasten pöydänreunaa pojan vierellä. Siniset silmät tuijottivat oliivinvärisiin tyytyväisinä. Yrittäisi vain pakoon jos välttämättä tahtoi, lopulta STOP kuitenkin saisi toisen otteeseensa.

Ja jos se seuraavassa vaikka saa sen kiinni?<3 Eikä lyhyt haittaa!

Värähdys kulki pitkin pojan kehoa varpaista aivan päälaelle asti kun toinen lipaisi huuliaan, Alexas oli vähällä alkaa huutaa kohta ahdistuksesta joka piinasi häntä ja sai paremman otteen joka minuutti. Poika laski hiukan kättään naamansa edestä ja painautui pöytää vasten ja meinasi hypätä senkin päälle ja lähteä uudestaan karkuun, mutta jähmettyi paikoilleen toisen sokerisesta äänestä, ja pojan katse hiukan pehmeni, kuitenkin pelonsekaisen ahdistuksen palaten siihen miltein heti kun toinen alkoi taas harppoa häntä kohti.
' Mene pois, pois mene! ' Alexasista tuntui huvin pieneltä ja turvattomalta, ei mitään paikkaa minne livahtaa kun tuntui siltä, että suuri ja pelottava peto vaani aivan vieressä.

" .... . . a-a " Alex vongersi jotain käsivarttaan vasten samalla kun nosti toisenkin kätensä kun toinen laski omansa pöydälle hänen viereensä ja siniset silmät olivat taas tulleet liian lähelle, rikkoneet pojan reviirin ja tuijottivat sitä kamalaa katsettaan taas syvälle hänen vihertäviin silmiinsä.
" mene pois... " voika mutisi ja tuijotti silmät suurina toista ja alkoi ylitaivuttaa selkäänsä taakse jotta pääsisi edes jotenkin kauemmas toisesta, vaikka katsettaan ei voinut irrottaa. Tällä hetkellä pojan silmistä pystyi lukemaan kaiken mitä tuon pään sisällä liikkui, ja kaikki mitä tuon korvien välissä todella liikkui, oli se, että hän koettaisi kohta livahtaa toisen ohi ja jälleen toiselle puolelle luokkaa. Pojan kummatkin kädet jotka olivat aluksi olleet melko ylhäällä, laskeutuivat nyt hyyvin hitaasi alaspäin, mutta poika ei irrottanut katsettaan toisen sinisilmistä.
' et katso, käännä katseesi nyt poispäin, NYT. ' Poika käski itseään ja sai yllättävästi käännettyä katseensa sivulle ja teki nopeasti reaktionsa ja koetti livahtaa toisen ohi.

Pelko näytti syvenevän toisen silmissä. Epävarmuus oikein paistoi pojan kehosta ja eleistä. STOP ei koskaan oikein osannut ottaa pelkoa tosissaan. Se oli vain illuusiota, harhaa. Mitätön hallusinaatio, eikä sitä tarvinnut pelätä. Ei pelkoa ollut oikeasti olemassa, se oli vain ahdistuneen ihmisen kuvittelema harha. Pelko muissa ihmisissä oli jotain sellaista, minkä näkemisestä STOP nautti. Hymy, se tyytyväinen, sadistinen hymy nauroi miehen silmissä ja Shayne hykerteli innoissaan. Toinen oli niin avuton, niin himottava ja suloinen. Poika mongersi hento puna poskillaan ja niin mielellään Shayne olisi vain riuhtonut vaatteet toisen päältä. Punaruskean sanat tavoittivat pidemmän korvat ja sanaton innostuneisuus varmasti paistoi silmistä. Olisipa toinen tiennyt, miten valtavasti hän Shayne innosti vastustelemalla. STOP oli jo laskemassa toista kättään pojan toiselle puolelle, kun tuo jo yritti livahtaa.

”Ehei~”, mies hykerteli ja nopealla kädenliikkeellä nappasi pojasta kiinni, kiskaisi takaisin paikoilleen ja lukitsi tuon käsiensä väliin. Siniset silmät katsoivat toista kieroine, vaikka huulien hymy olikin jokseenkin pehmeä. STOP astui lähemmäs ja oli jo miltei kiinni toisen kropassa. Hän kiusasi, se oli hänen harrastuksensa.
”Se nimi”, mies kysyi käheästi, nojautuen lähemmäs, puhaltaen kiusoittelevasti toisen hiuksia.

Ainoa mitä Alexas ehti tajuta oli se että hän ei selvästikään ollu kerennut minnekkään, koska toinen oli hänet nykäissyt takaisin, ja tuli vielä lähemmäs. Poika laski kätensä suunsa edestään ja tiesi näyttävänsä tuskastuneelta, sitä hän myös oli. Alexas ei voinut lamaantumiseltaan liikahtaakkaan, mutta ei katsonut enää toisen silmiin, vaan käänsi katseensa poispäin ja koetti olla mahdollisimman pieni ja painautui aivan kiinni pöytään. Poika kuuli toisen kysyvän uudestaan nimeään, poika ei oikein tiennyt mitä tehdä, tai ennemminkin sanoa.

Alexas puri huultaan ja hitaasti nosti katseensa suoraan toiseen. Alexas oli lukittu pöytää vasten, ja että toinen oli hänet saanut kiinni, eikä tuolla ollut mitään mahdollisuutta tästä nyt karata. Hetken poika jo raotti suutaan, mutta sulki sen nopeasti, mitä hittoa, ei hän aikonut nimeään sanoa tuolle, ei missään nimessä. Poika laski kummatkin kätensä pöydälle aivan toisen käsien viereen lepäämään, ja yritti saada pulssinsa rauhotettua, mutta mitään ei tapahtunut. Poika laski katseensa hetkeksi alaspäin, jälleen, ja nosti synkeämmän katseen, hiukan äkäisen sellaisen.
" sanoin jo etten kerro sinulle .. " Poika sanoi ja tunsi lihastensa jännityksen jälleen, mitä jos toinen oikeasti suuttuisi, jos poika ei nimeään laverrellut huuliensa välistä. Alexas tiesi, oli aina tiennyt, että itsepäisyys tuotti ongelmia, mutta ei voinut olla vastustelematta, ehkä koska näki sen parhaaksi tavaksi.
Alexas ei ollut huomioinut toisen puhaltelua tämän hiuksiin, ja huomatessaan, poika väisti melko rivakasti pois toisen naaman edestä, mitä hittoa tuo vieras poika oikein yritti, mikä hänen ongelmansa oli? Ele, jonka Alexas oli juuri tehnyt saattoi olla hyvinkin torjuva toisen silmissä, tai sitten toinen ei välittänyt siitä lainkaan, niinkuin ei edellisistäkään, saattoi ehkä hymyillä ällön hunajaisesti, niinkuin aijemminkin ja tehdä taas jotain _hyvin ahdistavaa. Poika tajusi väistäneensä sen verran sivulle, että melkein nojasi nyt toisen käteen ja vilkaisi sitä melko pelokkaasti, siirtäen katseensa sitten hänet paikoilleen lukinneeseen poikaan.

Toinen ei katsonut silmiin ja jos katsoi, oli ilme synkkä tai lähes vapautta anova. Pojan harmiksi koiranpentuilmeetkään eivät tehonneet STOPiin, joten miksi tuskastunut ilme olisi saanut miestä perääntymään? Ruskeapunahiuksinen ilmoitti jälleen sen, mitä hän oli jo pari kertaa mumissut. Shayne ei ollut tyytyväinen, toinen ei kertonut nimeään tai katsonut silmiin.
”Kerro nimesi”, STOP käski neutraalina, mutta nosti pian taas kasvoilleen ilkeän hymyn. Mies vei vaaleat sormensa toisen leualle ja pakotti toisen katsomaan häneen. Hän ei vain kerta kaikkiaan pitänyt siitä että somat silmät katsoivat lattiaan eivätkä häneen.
”Tai en ole lempeä”, mies kuiskasi pehmeästi ja hellitti leuasta. Kaikki tähänastinen oli tosiaan ollut Shaynelta vain lempeää ja vaaratonta. Tämä poju ei tiennyt mitään siitä, miten julma STOP osasi halutessaan olla. Sen STOP antoi jo katseellaan ilme. Hän oli ollut vain mukava, vaikka olisi voinut suoraan harppoa toisen luokse ja nauraen repinyt vaatteet toisen yltä ja ottaa omakseen.

Olikohan toinen hetero? Sitä oli vaikea uskoa, sillä toisen poskipäitä korosti jatkuvasti hento puna. Se ei kuitenkaan todistanut vielä mitään, joten sen selvittääkseen STOP päätti hieman muuttaa suunnitelmaansa. Ylimielisyys katosi silmistä ja mies hymyili toiselle hurmaavaa ja lämmintä hymyään. Voi kyllä, hän osasi myös olla armollinen ja aidosti lämmin. Mies nosti lyhyemmän käden omallaan eteensä ja lempeän hymyn kera jakoi pari kutittavaa suudelmaa toisen rystysille. Jos tässä ruskeapunapäässä oli yhtäkään hintinpää solua, tuo takuulla reagoisi. Jos STOP saisi nyrkistä, se riitti jo kertomaan ettei toinen ollut homo.

Toisen sormet tuntiessaan leuallaan, poika nosti vastahakoisesti katseensa ja korjasi painoansa tasaisesti kummallekkin jalalle. Mustahiuksisen sanat tuntuivat osuneen oikeaan paikkaan, koska Alexas tiesi muuttuneensa vielä enemmän järkyttyneen näköiseksi.
" A-lexas... " poika sanoi hiljaa ja katsoi toista miettien yhä tuon sanoja " tai en ole lempeä ", osasiko toinen olla vielä kamalampi tuttavuus? Asian miettiminen sai kylmät väreet jälleen pojan selkärankaa pitkin kulkemaan ja koetti työntää aatteensa pois. Poika tuijotti tuon kirkkaansinisiä silmiä, kauniin värisethän ne olivat, mutta omistajansa oli kamalampi tuttavuus..

Alexas huomasi nopeasti toisen muuttuneen ilmeen kasvoilla ja omansakin muuttui hiukan, ei ratkaisevasti, kunnes toisen huulet jo koskettivat hänen rystysiään. Kalpeisiin kasvoihin ilmestyi melkein tyhjästä taas väriä ja poika värähti, vetäisten hiukan kättään kohti itseään. Alexasin kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme ja pelko katosi hetkeksi jonnekkin, kunnes epäilys raivasi tiensä tuon katseeseen.
" .... " Poika tuijotti pidempäänsä saamatta sanaa suustaan. Pojan päässä hyrräsi ajatukset, kunnes ne pysähtyivät yhteen ainoaan, mitä nyt, oliko äskeinen jokin hemmetin testi?? Alexas melkein huusi kiukusta päänsä sisällä, mutta ulkoisesti ei voinut näyttää mitään muuta kuin hämmentyneeltä.
" miksi? " oli ainut sana minkä poika sai suustaan ulos, sekin hiljainen ja arka kysymys.

Koska STOP oli hetken päättänyt leikkiä mukavampaa mitä oli, ei hän tuonut julki sitä hävytöntä riemua ja omahyväisyyttä, kun lyhyempi poika lopulta paljasti nimensä. Ylimielisyys, voitonriemu ja ivallisuus suorastaan leimahtivat liekkeihinsä miehen sisällä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt ulospäin ja päänsä sisällä kusipäisesti nauraen Shayne nuolaisi toisen rystysiä, ennen kuin hellitti otteensa kädestä. Nopeasti miehen kädet kuitenkin löysivät muuta tekemistä, kun mies nosti kevyemmän olennon pöydälle istumaan. Samalla hän jätti itselleen hyvin tilaa pojan pöydän ylitse roikkuvien jalkojen väliin. Somasti hän saikin toisen istumaan, seisoessa itse lyhyemmän jalkojen välissä.

”Hei Alexas, olen Shayne, sano STOPiksi”, mies virnisti ja asetti toisen kätensä pöydälle, toisen hivuttautuessa ruskeapunapäisen hiuksiin. Yhdensanan kysymys, jonka Alexas oli kysynyt, oli ollut helppo ja omalla tavallaan aika huvittava Shaynen mielestä. Kaikki toisessa oli melko huvittavaa, kuten kaikissa ihmisissä, joita STOP ahdisteli. Kaikki olivat huvittavia, toimivat he miten vain.
”Jaa-a”, mies murahti ja nosti huulilleen kieron virneensä. ”Sä vaan oot niin sulonen”, mies jatkoi käheästi ja kostutti huuliaan nuolaisemalla niitä, ennen kuin lupaa kyselemättä painoi huulensa vasten toisen omia. Käsi hiuksissa varmisti sen, että Alexas pysyisi paikoillaan. Leikkisästi Shayne puraisi lyhyemmän alahuulta ja mielessään jäi väijymään sopivaa tilaisuutta ujuttaa kieltään peremmälle. Hän se kyllä osasi olla ilkeä ja julma sellaisille, jotka häntä pelkäsivät. No jaa, jälki-istunto oli tällä kertaa osoittautunut ihan mukavaksi asiaksi.

Pidemmän nostaessa hänet pöydälle, tuntui Alexasista joltain räsynukelta, koska ei päässyt minnekkään, varsinkaan nyt, kun tonen näytti ujuttavan kätensä tuon hiuksiin joka taas sai jonkinlaisen väreiden ja sen kirotun hyvänolon tunteen sekoituksen aikaiseksi, mitään poika ei kuitenkaan näyttänyt ulospäin, koetti vain näyttää neutraalilta, mikä taas vaihtui pelokkaaseen ilmeeseen.
Poika hymähti hiljaa vastaukseksi toisen esittäytymiselle, mistäköhän tuokin lempinimi oli tullut, STOP ? Ilman minkäänlaisia varoituksia toinen jo painoi huulensa vasten Alexasin huulia ja poika tunsi Shayneksi esittäytyneen hampaat alahuulessaan, ja päästi epämääräisen vinkaisun. Poika yritti turhaan työntää toista kauemmas, vaikka kaksin käsin työnsikin, se ennemminkin tuntui hänen niskassaan ja antoi periksi, jättäen kätensä vasten toisen solisluita ja hartioita, ja koetti vielä kääntää päätään poispäin.

Poika rimpuili ja vääntelehti, mutta lopetti tajutessaan ettei se auttaisi asiaa. Poika ei millään tahtonut vastata toisen yllätykseen, mutta mitä muuta hän olisi voinut tehdä, istua tekemättä mitään, idiootti ei, jos nyt vain koitat myötäillä mitä tuo Shayne haluaa.. Poika vastasi vasten toisen huulia ja arvasi jo, mitä toinen poika seuraavaksi yrittäisi. Alexas ei olisi ikinä uskonut itsensä olevan näin helppo, tai sitten se vain johtui siitä, että poika ei todellakaan halunnu lisää ongelmia kuin jo tarpeeksi ahdistava henkilö suoraan hänen jalkojensa välissä ja jonka käsi oli hänen takaraivossaan ja kukaties, toinenhan voisi nykäistä ihan mukavantuntuisesti hiuksista jos Alexas tekisi jotain typerää.

// Alexasin hiuksista pitää vetää :---D se oli käsky

Vaikka Shayne esittäisi kiltimpää, ei se muuttanut miehen sisällä vellovaa ylimielisyyttä ja sadistisuutta.
Alexasin huulet maistuivat makealta ja toisen yllättynyt vinkaisu suorastaan sai hyvänolon väreet juoksemaan pidemmän miehen kehon poikki. Hennompi yritti ottaa etäisyyttä ja Shayne ei voinut kuin naurahtaa suudelmaa vasten ja vähääkään toisen tunteista välittämättä hän ujutti pöydällä levänneen käden pojan paidanhelman alitse tuon vatsalle. Lämpimät sormenpäät liikkuivat kokeilevasti iholla, samalla kun STOP keskittyi vähemmän lempeästi toisen huuliin. Toinen yritti ja yritti, muttei onnistunut saamaan kaipaamaansa etäisyyttä. Lopulta Shaynen oma, lyhyydestään tunnettu pinna paloi loppuun ja murahtaen mies keskeytti suudelman, mutta vain hetkeksi. Hiuksiin takertunut käsi kiskaisi toista, eikä ollenkaan varovasti. Nopealla kädenliikkeellä STOP kiskaisi lyhyemmän hiuksistaan selälleen pöydälle, varoen kuitenkaan lyömästä toisen takaraivoa pintaa vasten. Olisi sangen ikävää, jos toinen iskisi päänsä pöytään ja pyörtyisi.

Hiuksilla ollut käsi irrotettiin ja sulavalla liikkeellä se nappasi Alexasin oikeasta ranteesta ja pian vasemmasta, lukiten kädet sitten lyhyemmän pään ylle pöydän viileää pintaa vasten. Hetken Shayne tuijotti toista säälimättömästi, kasvoillaan jäätävä ilme.
”Kyllä sä pian opit, että mua on turha vastustella”, STOP kuiskasi ja se kiero, tyytyväisyyttä loistava pilke nousi silmiin, huulten kaartuessa hymyyn. Paidan alla käväissyt käsi nousi lyhyemmän leualle ja Shayne vangitsi toisen huulet jo toista kertaa omillaan, ujuttaen säälimättä kielensä uhrinsa huulten välistä tuon suuhun. Voi kyllä, nyt kun hän oli päässyt alkuun, hän ei todellakaan lopettaisi vaikka nuorempi anelisi itku kurkussa. Sitä paitsi se säälittävä ja surumielinen aneleminen oli miehen mielestä jotain niin palkitsevaa, että se pahimmassa tapauksessa vain yllyttäisi häntä.


Se o ilkee ;________;<3

Shaynen pojan hiuksista repäistessä kovakouraisesti sai Alexasin naamalle tuskaisen ilmeen. Alex ei voinut olla välittämättä kivusta joka aiheutui toisen ideasta repiä hiuksista, mutta siinä samalla tajusi olevansa selälleen pöydällä, kädet lukittuina yläpuolellaan ja sinisilmät katsellen kylmästi Alexin silmiin, katse sai kivunkin katoamaan ja sanat saivat ahdistuneisuuden tunteen kasvamaan, jälleen.

Alexas sai taas kokea toisen mitä karvimimman hymyn niskavilloissaan ja tuon huulet omillaan, ja vielä kielen suussaan. Alexas koetti repiä käsiään irti toisen otteesta ja kääntää päätään pois, potkia poika ei pystynyt, sillä Shayne oli melkein Alexin päällä. Alexin yrittämisestä huolimatta tuo ei saanut toista pois kimpustaan ja tunsi olonsa jo toista kertaa alistetuksi, nyt vielä pahemmin, eihän hän tästä minnekkään päässyt, ja pidempi ei häntä todellakaan näyttänyt haluavan päästää häntä pois.
Alexas ei tehnyt muuta kuin aneli jotain häiriötekijää, jotain, vaikka se saattaisi olla pahasta, JOTAIN joka keskeyttäisi toisen, ehkä saisi tuon lopettamaan. Poika tiesi poskipäidensä taas helahtavan punaisiksi ja Shayneksi esittäytynyt poika sai Alexin jo ajattelemaan anelemista lopettamiseen, ei hän tässä asennossa kauhean kauaa voinut maata ennenkuin toinen saisi Alexin jo täysin alistetuksi.
Alexas koetti hengittää normaalisti, olla näyttämättä nopeentunutta hengitystahtiaan tai sydämensä lyöntejä, mutta oli aivan varma toisen vielä huomaavan ne, ja tiesi olevansa pulassa.
" lopeta..... lopeta ..! " Alexas sai sanotuksi hiljaa mutta tarpeeksi kuuluvasti toisen ahneiden huulien välistä.

// >=)) alista se, alista se, alista se !!1 milloinkas se opettaja tulee kehiin?

Kun ihmisestä riisuu varovaisuuden, empatiakyvyn ja moraalintajun saamme STOPin. Ei mies kuitenkaan täysi hirviö ole, hän pystyy esittämään normaalia, tunneälyistä ihmistä, jolla edellä mainitut piirteet löytyvät. Jotakin inhimillistä löytyy jos mennään tarpeeksi syvälle, mutta näitä lempeitä ja helliä tunteita on todella vaikea kaivaa esiin STOPin kaltaisesta ihmisestä. Useat varmaan tuntisivat jonkinlaista sääliä Alexasia kohtaan, mutta säälimättömänä lyhyemmän miehen huulia suuteleva ex-linnakundi ei voinut kuin nauttia lyhyemmän pyristelystä. Toisen käsistä ei hellitetty ja jengipomona vuosia toiminut mies oli arvatenkin niskan päällä kaiken lihasvoimansa ja kusipäisyytensä ansiosta. Potkimiselle ei annettu mahdollisuutta, vaikka tuskin sekään olisi Shaynea estellyt. Alexasin hiljainen anelu lopettamisesta oli pidemmälle kuin palkinto siitä, mitä hän oli tehnyt, eikä se saanut STOPia muuta kuin hymisemään tyytyväisenä.

Suudelmasta erkaannuttiin ja tyytyväinen virne kasvoillaan STOP silmäili allaan makaavan miehen punehtuneita kasvoja.
”Usko pois, se että sä anelet on vaan musiikkia mun korville~”, mies kehräsi viekkaana ja kallisti hetkeksi päätään, kääntäen Alexasin leualla levänneellä kädellään uhrinsa kasvoja viistoon. Silmillään nauraen mies tuijotti kaulan vaaleaa ihoa, kunnes vähemmän lempeästi painoi huulensa vasten lyhyemmän kaulaa. Tämän uhrinsa hän söisi ilman epäröintiä, eikä jälkien jättämistä pelätty. Kevyesti pidempi näykkäisi vaaleaa ihoa hampaillaan ja antoi huultensa vaeltaa Alexasin kaulalla. Toisen kiusaamin oli hauskaa ja leikkiinsä uponneena punertavat huulet nousivat lyhyemmän korvan juurelle ja leikkisästi Shayne näykkäsi toisen korvanlehden hampaidensa väliin.

Voi tulla vaikka seuraavassa sun tai mun viestissä. :----)

Alexas oli vähällä päästää pienen vslituksen, mutta nieli sen jonnekkin pois. Miten ikinä hän pääsisi tästä nyt pois, ja miksi juuri hänen oli pitänyt joutua mustahiuksisen kanssa samaan jälki-istuntoon, MIKSI? Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen jotain näinkin kamalaa? Toisen sormet leualla pyysivät kääntämään päätä sivulle, Alex teki sen mitään mukisematta, vaikka mielummin olisi pistänyt hanttiin. Pidemmän painaessa huulensa ruskeahiuksisen kaulalle, kylmät väreet hiipivät hitaasti alaselästä yläselkään ja siitä niskaan, mikä johti pojan suusta tulevaan pieneen tukahdutettuun huokaukseen, mitä Alexas ei todellakaan halunnut toisen ymmärtävän väärin, ja koetti heti sen perään taas esittää hengittävänsä normaalisti ja painoi silmänsä kiinni, purien huultaan.
' lopeta. '

Siinäpähän poika sitten makasi, toisen alla, täysin avuttomana, ilman minkäänlaista pakomahdollisuutta ja täysin alistettuna olemaan paikoillaan. Sinisilmä oli selvästi vauhdissa ja tuon äskeisestä lauseesta päätellen ei aikoisi lopettaa siihen, ei läheskään. Alexas ei viitsinyt edes miettiä mitä toisella olisi vielä mielessään.. Alexas ei edes vaivautunut kokeilemaan enää saada käsiään vapaiksi, tai koettaa kiemurralle, tai kääntää päätään, pidempi oli saanut Alexasin alistetuksi täysin ja sen huomasi kyllä sokeakin; poika makasi selällään pöydällä ilman minkäänlaisia vastusteluja. Toinen oli joko Alexasille liikaa, tai sitten poika ei vain tohtinut enää edes yrittää mitään, koska tiesi ettei millään voisi tehdä mitään pidemmälle ja vahvemmalleen.

// öäh... laatu on....... kamalaa.

Ja siinä toinen lepäsi, suloisesti alistettuna ja taistelun hävinneenä. Mitäs lyhyempi olisi voinut tehdä, kun tuota vahvemmat ja kookkaammatkin lopulta murtuivat? Eipä oikeastaan mitään, sillä STOP oli niskan päällä ja otti mitä halusi, vastaväitteitä huomioimatta. Vihollinen oli ilmestynyt suoraan ja röyhkeästi Alexasin maaperälle ja voittanut maan itselleen. Alexas oli murrettu ja kukistettu, eikä se ajatuskuva saanut pidempää muuta kuin tyytyväisemmäksi. Itsevarmoina ja leikin osaavina sinisilmäisen huulet vaeltelivat toisen kaulalla, näykkäisten aina välillä kokeilevasti vaaleaa ja hyväntuoksuista ihoa. Leualla pysynyt käsi valui alemmas ja venytti lyhyemmän paidankangasta alemmas, tehden näin tietä punertaville huulille, jotka ahnaasti maistelivat lyhyempää. Pieniä suudelmia jaettiin solisluille ja STOP ei voinut kuin hymistä siitä riemusta, minkä oli jälleen ansainnut kusipäisyytensä ansiosta. Toinen käsi piteli edelleen Alexasin käsiä, vaikka tuskinpa toinen olisi enää lyötynä viitsinyt vastustella. Vapaa käsi jatkoi matkaansa lyhyemmän kyljillä, kunnes oli laskeutunut vyötäisille ja vaativana sormet ryhtyivät vetämään vyötä pois Alexasin housuista. Juuri kun housuja oli ryhdytty vetämään toisen yltä ja kieli seikkaili varmana toisen kaulalla, avain kääntyi lukossa ja sisään asteli blondi miesopettaja.

”Noniin, te sääntöjen rikkojat voitte nyt lä---”, opettaja aloitti neutraalisti, kunnes tuon vihreät silmät ymmärsivät etsiä jälki-istunnon uhrit ja lopulta iskeytyivät pöydän vallanneeseen kaksikkoon. Opettaja jäätyi täysin ja ärtyneen näköisenä Shayne kohottautui hieman. Ote toisen housunkauluksella tai käsillä ei kuitenkaan hellittänyt ja hetken jengipomo vain tuijotti opettajaa murhaavasti. Jos STOP jotain vihasi, niin keskeytyksiä.
”---siis voitte lähteä ja Shayne Terell’O Preston, mitä helvettiä sinä teet?!”, opettaja puuskahti lähes järkyttyneenä ja STOP loi opettajalle varsin pilkkaavan ja omahyväisen silmäyksen, ennen kuin vastahakoisesti siirtyi lyhyemmän päältä. Pff. Tuonkin opettajan vaimoa oli joskus käyty hoitelemassa. Kaunis ja nuori nainen, joka oli ilo mielin hypännyt sänkyyn taitavan ja vaarallisen seuransa kanssa. Mikä ihme pahis-pojissa oikein viehätti? Silmiään pyöräyttäen Shayne peruutti pöydän luota ja vei kirkkaansiniset silmät Alexasiin.
”Ja mehän nähään vielä, mä en jätä koskaan mitään kesken”, mies myhäili ja sipaisi leukaansa.