You can't hide from me

Alexasin kasvot olivat melkein neutraalit, mutta pieni puna korosti poskipäitä melkein kokoajan, eikä Alexas saanut sitä loppumaan, vaikka kuinka yritti olla tekemättä elettäkään tai välittämättä, mustahiuksinen silti sai punan tuon poskille. Alexas ei voinut muutakuin yrittää nieleskellä anelevia sanoja, ainoa asia mikä olisi saanut ehkä jonkun lopettamaan, mutta ei toista, ei Shaynea.
Poika teki pidemmän ajan päästä pienen kiemurtelevan liikkeen kun toinen hänen vyötään aukoi, Alexas oli kyllä arvannut ettei varmasti säästyisi tältä, mutta sai silti jotain pientä itsevarmuutta alkaa kiemurtelemaan.

Oven avautumisen ääni sai Alexasin ajatuksetkin jäätymään paikoilleen, ja opettajan ääni sai Alexasin sydämmen lyömään ainakin viittäsataa, poika melkein alkoi panikoida ja jos toinen ei pitäisi hänen käsistään vielä kiinni, Alexas olisi varmasti turvautunut jopa Shayneen, takertumalla tähän kiinni ja piilotellen pidempänsä takana. Mustahiuksisen päästäessä irti Alexas yritti nousta istumaan mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti, mutta tiesi että opettaja, joka seisoi oven edessä varsin järkyttyneen näköisenä, huomaisi pienimmänkin liikkeen. Alexas käytti kuitenkin opettajan ja Shaynen tuijottelun hyväkseen ja hermostuneena laittoi vyönsä kiinni ja vetäisi housunsa paremmin päälle ja nosti juuri katseensa ja kohtasi jälleen sinisilmien omahyväisen katseen ja katsoi takaisin hermostuneena, nousten jaloilleen, irrottamatta katsettaan.
" Mä en tahdo enää ikinä törmätä suhun.. " Alexas sanoi hiljaa, jopa äkäisesti ja jälleen poika oli hiukan hämmentynyt omasta lauseestaan ja käveli rivakasti pidemmän ohi, vielä rivakammin opettajan ohi, ja loi Shayneen ovella vielä katseen, poika joko teki sen tahallaan, tai ei edes huomannut katsovansa sillä tavalla toiseen. Alexasin katse oli ennätysmäisen vihainen, syystäkin, opettaja oli juuri äsken bongannut Shaynen hänen päältään, kaksi poikaa, ymmärrättekö? Alexas oli silti huojentunut että ovesta oli kävellyt opettaja eikä mikään oppilas, koska siinä vaiheessa Alexas ei olisi poistunut kotoaan enää ikinä.

Kolmikon lyhyin ohitti pisimmän ja sai sanoillaan hymyn STOPin huulille. Opettaja vaikutti varsin järkyttyneeltä ja sekavana saarnasi jotain Shayelle, joka vaaleat sormet leuallaan tuijotti Alexasin perään. Siis kirjaimellisesti perään. Opettajan jokainen sana meni ohitse ja saarnattava tyytyi vain omahyväinen katse silmissään tuijottamaan.
”Tahdoltasi ei kysytä, minä olen se joka määrää”, mies hymähti hiljaa, niin, ettei opettajakaan kuullut. Hän oli törmännyt varsin mielenkiintoiseen otukseen, jonka kyllä vielä saisi sulamaan edessään. Mielessään STOP jo pohdiskeli miten saisi kaapattua pikkuisen mukaansa. Heittäisi jätesäkkiin ja kantaisi kotiinsa. Voisihan hän toki pyytää Peteriä kidnappaamaan Alexasin. Se ei kyllä todellakaan ollut hyvä idea, Peter joka vihasi kaikkea ja mielellään hoiti asiat väkivallalla, saisi Alexasin varmaan pyörtymään pelosta.

Toinen taisi ihan tosissaan pelätä häntä, mutta se oli vain terveen itsesuojeluvaiston merkki. Olisi se nyt ollut aika paksua, jos Alexasin kaltainen viattomalta vaikuttava poika ei pelkäisi. Noh, osasi STOP olla herrasmiesmäinen ja odottavakin. Opettajasta välittämättä STOP nappasi laukkunsa olalleen ja asteli ulos ovesta miettivän näköisenä. Alexas saisi tosiaan rukoilla, ettei joutuisi toista kertaa suljettuun tilaan STOPin kanssa.
Matalasti mies nauroi pahaenteistä nauruaan ja sai pelkällä katseellaan ihmiset käytävästä liimautumaan seinää vasten. Ja parempi olisi rukoilla.

<3 Kiitos seurasta ja----kyl mul on sellanen himo, et voidaan alottaa se uus peli heti ku sulle käy